Ezram Barragan, henkivartija

Kaikkien pelaajien päähahmojen kuvaukset löytyvät täältä. Löydät tältä alueelta myös hahmolistan sekä ilmoitukset hahmokuvausten päivityksistä.
Post Reply
User avatar
Kide
Posts: 535
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Ezram Barragan, henkivartija

Post by Kide » Mon Mar 19, 2018 8:41 pm

Etunimi: Ezram

Sukunimi: Barragan

Sukupuoli: Mies

Ikä: 43 vuotta

Rotu: Ihminen

Ammatti: Entinen sotilas, nykyään toimii lähinnä henkivartijana

Perhe: Vanhemmat ja pikkuveli (kuolleet vuosia sitten)

EZRAM


Ulkonäkö:
Ezramin olemuksesta huokuu hänen menneisyytensä sotilaana. Vaikka ikää miehelle on jo kertynyt ja hän on jättänyt työnsä sotilaana monta vuotta sitten, ovat hänen liikkeensä edelleen tiukan ryhdikkäitä ja katseesta kuultaa läpi vuosien saatossa kerätty itsevarmuus.

Ezramin vähän yli 160 cm:ä pitkän ja rotevan kehon on fyysinen työ tehnyt hyvin lihaksikkaaksi eikä ikäkään ole vielä koko elämän ajan vahvemmaksi muokattua runkoa saanut merkittävästi vielä rapistettua. Voimakasrakenteisuudestaan huolimatta on tämä vanha sotilas kuitenkin yllättävän sulava liikkeissään ainakin mitä miekan heiluttamiseen tulee. Sen sijaan arjessa Ezramin koko ja ikä tulevat selvemmin esille, hänen liikkeidensä ollessa etenkin ahtaissa sisätiloissa välillä lähes kömpelöitä, saatika tilanteissa joissa hänen täytyisi tehdä jotain tarkkaa suurilla, paksusormisilla kourillaan. Miehen todellisen iän huomaa myös kasvojen uurteista sekä raidoittain harmaantuneesta parrasta ja hiuksista.

Miehen leveät leukaperät ja jykevä leuka ovat noin sentin tai parin mittaisena pidetyn parran peitossa, jonka alkuperäiseen tummanruskeaan väriin on ilmaantunut raidoittain vaaleamman ruskean ja hopeanharmaan sävyjä. Karkea parta jatkuu poskia myöten ylös aina ohimoilta selvimmin harmaantuneisiin hiuksiin asti. Näitä lähes kokonaan harmaantuneita ohimoita lukuunottamatta Ezramin hiukset ovat vielä enimmäkseen tummanruskeat, vaikka niitä harmaan eri sävyt raidoittain koristavatkin paikka paikoin ja hiusraja on otsalta hieman paennut. Lapaluiden puoliväliin asti yltävät, nuoruudenajoista jo huomattavasti ohentuneet ja tikkusuorat hiuksensa mies pitää aina löysällä poninhännällä niskassaan.
Pienet ja melko syvällä kuopissaan olevat ruskeat silmät luovat usein väsyneen vaikutelman. Etenkin miehen ollessa syvissä mietteissään, jolloin hänen tuuheat ja tummat kulmakarvansa painuvat aavistukseen kurttuun vain saaden silmät näyttämään entistä syvemmälle kuoppiinsa painautuneilta. Tarkemmin katsoen Ezramin silmistä huomaa kuitenkin hänen edelleen pistävän tarkkaavaisen katseensa, jolla hän arvioi ympäristöön alitajuisesti yhä koko ajan kuten sotilaana ollessaan. Silmäkulmia reunustavat selvät uurteet eivät ole niinkään ikääntyneen ihon merkki vaan pikemminkin muisto ennen niin nauravaisista kasvoista. Nuo uurteet syvenevätkin huomattavasti aina miehen naurun yltäessä tämän silmiin asti.
Miehen nenä on jykevähkö ja varrestaan hieman kyömy, mutta sopusoinnussa muutenkin jykevien kasvonpiirteiden kanssa. Vanhan soturin mieleenpainuvin kasvonpiirre on kuitenkin hänen vasemmasta silmäkulmasta poskipään yli aina parran alle asti ulottuva arpi. Tämä siisti ja suora jälki on ohut, mutta edelleen lähes kymmenen vuoden jälkeenkin hieman muuta ihoa vaaleampi ja erottuu etenkin kesäisin miehen helposti ruskettuvista kasvoista selvästi.

Yllään Ezram pitää yleensä pitkävartisia ruskeita nahkasaapikkaita, mustia housuja, vaalean tai ruskean sävyisiä löysiä pitkähihaisia paitoja sekä tummanruskeaa nahkatakkia, jonka päälle mies vielä heittää metsänvihreän viittansa tarvittaessa. Talvisin lisälämpöä tuo villainen vaatekerta muiden vaatteiden lisänä. Mies ei ole koskaan panostanut erityisesti ulkonäköönsä vaan vaatteet valitaan mukavuuden perusteella, ja nykyään myös hinnan.
Miehen paksulla nahkavyöllä roikkuu aina mukana miekka, jota hän on käyttänyt liian pitkään muistaakseen, milloin sen oikein on hankkinutkaan. Se on kuitenkin edelleen erinomaisessa kunnossa, vaikka nykyään vaatiikin hieman aiempaa useammin teroittamista. Lisäksi vasemman saappaan varren sisäpuolella on piilossa paikka pienelle puukolle, josta on tullut osa miehen vakiovarustusta miekan ohella.


Luonne:
Yli 20 vuoden sotilasura on jättänyt jälkensä niin miehen ulkoiseen olemukseen kuin hänen sisälleenkin. Ezramin seurassa oli tämän ollessa nuori helppo olla ja mies nautti sotilasyhteisöön kuulumisesta sen kurinalaisuudesta ja ympärillä jatkuvasti käyvästä kuhinasta huolimatta. Nuorena Ezram koki työnsä arvokkaaksi ja käyttikin siihen sekä toveriensa kanssa oleskeluun kaiken aikansa. Hän rakasti etenkin iltanuotiolla tarinointia, niin kuuntelijana kuin kertojanakin.
Armeijassa ollessaan Erzam oli pitkään tunnettu taistelija, jonka yhtä lailla fyysisiin kuin henkisiinkin kykyihin luotettiin; hän pystyi tekemään kylmäpäisiä ratkaisuja nopeasti eikä kavahtanut minkäänlaisia tehtäviä, vaikka niiden lähtöasetelmat olisivat olleet kuinka kurjat. Mutta mitä pidempään mies työskenteli sotilaana ja näki sekä itse aiheutti jopa kuolemaa lain rikkojien keskuudessa, sitä sisäänpäinkääntyneemmäksi hän muuttui.

Erzam on halunnut noudattaa oikeudenmukaisuutta toimissaan, mutta aikansa armeijassa työskenneltyään hän on joutunut joustamaan periaatteistaan niin monet kerrat, että raja oikean ja väärän sekä tarpeellisen ja tarpeettoman välillä on alkanut muuttua häilyväksi. Vuosien vieriessä sotilaana sulki mies välillä silmänsä siltä mitä teki ja noudatti vain saatuja ohjeita, mutta vanhemmiten on miehen päähän alkanut tulla yhä enemmän kyseenalaistavia ajatuksia kaikesta mitä hän on tehnyt. Nähtyään tarpeeksi monta kertaa omin silmin mitä niinkutsuttujen sankaritekojen takana on oikeasti tapahtunut tai ennen kaikkea mitä varten niihin on edes ryhdytty, ei Ezram ole enää voinut sulattaa kaikkea kuulemaansa sokeasti.

Nykyään ensivaikutelma Ezramista voi olla melko karu, eikä se mitenkään harhaanjohtava olekaan. Toisinaan tuosta miehestä löytyy kuitenkin rippeitä siitä vanhasta veijarista, joka kertoi juttuja nuotioiden ääressä ja oli aina valmis vaihtamaan ajatuksia kaikesta taivaan ja maan välillä tovereidensa kanssa. Nykyään niin rentoutuneeseen olotilaan tarvitaan kylläkin usein viskilasillinen jos toinenkin. Tavallisesti Ezram on melko vähäpuheinen ja nykyiseen työhönsä, henkivartijana toimimiseen, keskittynyt. Siihen hommaan vanha sotilas sopiikin erinomaisesti jo hänen pelkän olemuksensa toimiessa usein riittävänä pelokkeena pitämään syrjäkujien veijarit aisoissa. Miehen työnkuva ei olekaan rajoittunut pelkästään henkilöiden vartiointiin, vaan hänen järkkymätöntä olemustaan ovat alkaneet hyödyntämään ajoittain muunmuassa kauppiaat tai muuten vain tavaraa säilyttävät ja siirtelevät henkilöt. Eikä Ezram juuri välitä, mitä hänen käsketään vartioida tai välittää mukanaan, kunhan palkka on sopiva. Tälläinen työ kun kaikesta huolimatta tuntuu miehestä paljon siedettävämmältä kuin miekan heiluttelu armeijan riveissä, sielläkin välillä hyvin kyseenalaisista syistä.

Syy Ezramin nykyiseen karkeaan olemukseen on hänen menneisyytensä. Armeijassa työskentelyn viimeisinä vuosina kaikki vanhat ja uudet tapahtumat, erilaiset tehtävät ja tappelut ja niiden jättämät jäljet, alkoivat kasaantua miehen mieleen jättämättä häntä rauhaan. Lopulta vanhat teot eivät häirinneet miestä vain öisin painajaisina vaan alkoivat ajoittain sekoittumaan tämän arkeen yllättävinä välähdyksenomaisina muistikuvina milloin mistäkin sieluun arven jättäneestä tapahtumasta. Tämän muutoksen huomasivat jo muutkin armeijassa työskentelevät ja lopulta herra Barragan sai vapautuksen toimestaan sotilaana. Vanhan ja arvostetun soturin nimeä ei haluttu tahrata, joten vapautuksen syytä ei koskaan kirjattu papereihin, mutta huhupuheita miehen henkisestä tilasta oli jo lähtenyt liikkeelle – armeijan aikaisilta tutuiltaan Ezram saa osakseen niin taputuksia olalle kuin kulmain alta luotuja epäileviä katseitakin.
Jäätyään armeijasta viitisen vuotta sitten, on Ezram oppinut elämään itsensä kanssa jo paremmin, mutta menneisyyden haamut ovat edelleen tavallinen vieras hänen unissaan ja joskus myös hänen seuranaan keskellä kirkasta päivääkin, mikäli jokin tilanne laukaisee muistikuvia vanhoista tapahtumista.


Menneisyys:
Ezramin isä oli myös sotilas, joka pienestä pitäen ohjasi kahta poikaansa samalla uralle jalanjäljissään. Molemmat nuorukaiset liittyivätkin armeijaan heti ollessaan tarpeeksi vanhoja ja menestyivät hyvin. Veljekset työskentelivät rintarinnan lähes kymmenen vuotta, kunnes eräässä helpoksi oletetussa tehtävässä Ezramin pikkuveli yllättäen sai surmansa. Nuori mies hukutti surunsa työskentelemällä entistä enemmän ja päätti taistella veljensäkin edestä niin kauan kuin hänessä itsessään henki pihisisi. Ja niin hän tekikin, ja joitain vuosia myöhemmin menetettyään myös vanhempansa – tosin jo puhtaasti vanhuuden vaivoihin – tuntui soturi taistelevan jo kolmenkin edestä.
Ensin Ezram soimasi itseään veljensä kuolemasta pitkään, mutta vuosien kuluessa hän on pystynyt jättämään asian mielensä perukoille, joskaan ei koskaan täysin unohtamaan, saati antamaan tapahtunutta itsellensä anteeksi. Vaikka Ezram ei olisi siinä tilanteessa pystynyt tekemään veljensä puolesta mitään, olisi miehen omasta mielestään pitänyt voida pelastaa pikkuveli.

Miehen täytettyä 35 vuotta alkoi vuosien varrella kertyneiden tapahtumien taakka näkyä jo ulospäinkin, ja siitä selvimpänä merkkinä mies kantaa edelleen arpea vasemmassa poskessaan kahakasta, jossa hän päästi ajatuksensa harhailemaan. Ezram ei ehtinyt edes näkemään puukon välähdystä ennen kuin verivana jo valui pitkin hänen toista poskeaan, luullessaan katsoneensa juuri veljeään silmiin. Tapauksesta pari vuotta myöhemmin Ezramin annettiin jättäytyä armeijasta pois, kun miehen pelättiin alkavan olevan itsensä lisäksi myös muille vaaraksi, hänen vaikuttaessa kykenemättömältä käsittelemään kaikkea kokemaansa enää selkeästi. Taistelut miehen mielessä alkoivat sekottumaan toisiinsa ja hän saattoi nähdä välähdyksiä menneisyydestään yhä useammin kesken taistelun, kriittisillä hetkillä. Varkaat ja karkurit pääsivät livahtamaan hänen käsistään Ezramin nähdessä heissä yllättäen tuttavien kasvoja, ja pahimmissa tapauksissa myös toisin päin.

Nykyään Ezram pystyy elättämään itsensä henkivartajana – ja välillä muunkin tavaran vartijana - toimimalla. Hän asuu yksin Dionen laitamilla pienessä, hyvin vanhalta vaikuttavassa mökissä. Mitään ylellisyyksiä Ezram ei koskaan ole kaivannutkaan, vaan hänelle riittää kunhan katto pitää sateen poissa ja takasta hohkaava lämpö riittää talvisin yönkin yli pitämään varpaat lämpimänä.
Ezramilla ei ollut aikaa armeijassa olonsa ohella ajatella saati toteuttaa perheen perustamista ja sittemmin mies on pohtinut, että toisaalta näin on parempi. Hänen tämänhetkisen tilanteensa huomioiden ei mies kokisikaan voivansa huolehtia muista eikä varsinkaan tarjota tarpeeksi mukavaa elämää yhdellekään naisihmiselle, saati lapsille. Vaikkei yksin omien ajatusten kanssa eläminen aina helppoa olekaan, kokee Ezram nykyisen tilanteensa itsellensä paljon sopivammaksi kuin armeijassa jatkaminen olisi ollut.


Muuta:
Ezram on aina arvostanut fyysisiä kykyjä ja työtä, eikä tämän takia ole koskaan välittänyt suuremmin maagikoista tai magiasta. Ezram ei mielläkään magiaa fyysisenä ominaisuutena vaan pitää sitä pikemminkin lähes huijauskeinona selviytyä kaikesta helpommalla. Vaikka mies on nähnyt maagikoidenkin väsyvän fyysisesti voimiensa käytön jälkeen, katsoo hän edelleen magiaa harjoittavia tuhahdellen, kuin magian hyödyntäminen olisi lähinnä leikkimistä tai vähintäänkin turhaa ylpeilyä, jonka taakse kaikki muu heikkous on helppo kätkeä.


Pelit:

Yllättävät yhteensattumat - Tinanja & Ingvild

Sankaria etsimässä - Anlie & Ioachim || Arlin & Larfar || Kuparirapu & Llianjin || Tinanja & Aleo + Ingvild

Jumalat ja pakanat - Anlie & Ioachim || Tinanja & Aleo

Tilinteon aika - Tinanja & Ingvild

Pieni kylä vuorten laidalla - Anlie & Ioachim || Arlin & Larfar || Kuparirapu & Llianjin || Tinanja & Aleo + Ingvild

Risteys - Anlie & Ioachim

Minne tie vie? - Kuparirapu & Llianjin

Ystävät vuosituhansien takaa - Anlie & Ioachim || Arlin & Larfar || Kuparirapu & Llianjin || Tinanja & Aleo + Ingvild (sekä Taenyathar ja Keldruth)

Aukiolla aamunkoitteessa - Anlie & Ioachim

Kuinka kulkea kääpiöiden kaupunkiin - Anlie & Ioachim || Arlin & Larfar || Kuparirapu & Llianjin || Tinanja & Aleo + Ingvild (sekä Taenyathar ja Keldruth)

Puolmatkan krouvi - Anlie & Ioachim || Arlin & Larfar || Kuparirapu & Llianjin || Tinanja & Aleo (sekä Taenyathar ja Keldruth)

Tiedonmuruja hiekanjyvien keskellä - Anlie & Ioachim || Arlin & Larfar || Kuparirapu & Llianjin || Tinanja & Aleo (sekä Taenyathar ja Keldruth)

*

Punaista ja mustaa - Tinanja & Ingvild (AU-peli, joka ei liity Ceresin aikalinjaan tai vaikuta muihin tapahtumiin)

Post Reply