Varitan Gaillane | "siivetön ajanlan"

Kaikkien pelaajien päähahmojen kuvaukset löytyvät täältä. Löydät tältä alueelta myös hahmolistan sekä ilmoitukset hahmokuvausten päivityksistä.
Post Reply
User avatar
Akit4
Posts: 5
Joined: Sun Jun 14, 2020 2:58 pm

Varitan Gaillane | "siivetön ajanlan"

Post by Akit4 » Sun Jun 14, 2020 4:26 pm

VARITAN GAILLANE

ROTU: Puoliajanlan (isä on ihminen, äiti Ajanlan)
SUKUPUOLI: Mies
IKÄ: Ihmisten silmiin noin parikymppinen, Ajanlaniksikin melko nuori
AMMATTI: Vaeltaja (saattaa matkoillansa tehdä lyhyen aikaa satunnaista palkkatyötä)

ULKONÄKÖ

Kuva
Varitanin nähdessään, tuskin kovin moni kykenee ensisilmäyksellä arvaamaan miehen kantavan Ajanlanin verta. Sen sijaan ensimmäinen arvaus rodusta voisi olla puolhaltia, eikä Varitan useinkaan koe tarpeelliseksi korjata moista väärinkäsitystä. Ovathan tuon korvat ihmiskorvia suipommat, eikä miehellä ole siipiäkään. Lisäksi hän on pitkäkin; jäntevä, kuitenkin myös hoikka, keho on saanut pituutta noin 180 senttiä.
Varitanin pikimustat hiukset voisivat kuitenkin helposti kavaltaa hänen todellisen rotunsa, vaikkeivat ne enää olekaan perinteisesti Ajanlanien tapaan pitkät. Sen sijaan aiemmin pitkinä liehuneet suortuvat on nykyisin kynitty pörröiseksi, sojottavaksi kampaukseksi, joka myös peittää kasvojakin.
Kasvoilla itsellään ei ole vahvaa profiilia. Nenä on suora ja litteä, mutta edestä katsottuna varsin hallitseva. Kasvot ovat suhteellisen kapeat vahvoilla poskipäillä, vaikkakaan kenties ihmisveren vuoksi eivät vedäkään vertoja täysille Ajanlaneille, saatika sitten haltijoille. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja ruskeat. Valosta riippuen niiden väri voi heijastua hunajaisena, taikka suklaisen tummina, luoden aina uudella tavalla pistävän katseen.

Vaatetus on Varitanilla suhteellisen vaatimatonta. Hän ei käytä hienoja kankaita, eikä asuihin muutenkaan kuulu mitään epäkäytännöllistä ja turhaa, kuten koruja. Tämäkin ajaa häntä yhä kauemmas Ajanlaniksi arvattavasta.
Paidat piilottelevat kuitenkin jotain, joka voisi myös kieliä Varitanin puolirotuisuudesta. Vaikkei hänellä olekaan siipiä, voi hänen selästään erottaa yhdet, ihmisille kuulumattomat lihakset. Nämä vahvat lentolihakset ovat kuitenkin jääneet täysin hyödyttymiksi, kun jostain syystä itse siipiä ei Varitanille siunaantunutkaan. Silti hän kuitenkin omaa ne, ja kykenee myös luomaan niillä liikettä, mikä on silmin havaittavissa aivan kuten minkä tahansa muunkin lihaksen jännittämisen.
Vaikkei mies pidäkään koruja arvossaan, niitäkin useammin hän kantaa kuitenkin laukkuja tai pussukoita mukanaan; onhan hän kuitenkin kiertelevä vaeltaja, jonka on kyettävä kuljettamaan tavarat mukanaan.

Herkästi ruskettuva iho kestää hyvin niin auringon loistetta, kuin myös kylmiäkin säitä. Miehen iho on valehtelematta lähes täysin virheetön: hänellä ei ole luomia, arpia taikka epäpuhtauksia. Hänen onnekseen myös suorat hampaatkin ovat pysyneet valkeina, ja mies rakastaakin väläytellä hurmaavaa hammasrivistöään virneidensä lomasta.


LUONNE

Ulkonäöstänsä huolimatta Varitan muistuttaakin Ajanlaneja vahvasti luonteeltansa. Hän on omaa rauhaansa rakastava introvertti, jolla on luontainen vaisto vaeltaa. Kulkijana hän nauttii vaihtuvista maisemista, luonnosta, sekä tietysti uuden oppimisesta. Sillä vaikka jalankulku onkin miehen verissä, pysähtyy hän aika ajoin vastaantuleviin kyliin ja kaupunkeihin, tutustuen paikallisiin ja ehkä jotain työtä tehden. Tämä pysähdys saattaa kestää viikosta jopa kuukausiin, riippuen siitä, mitä taukopaikalla on miehelle tarjota. Varitan on esimerkiksi hyvinkin kiinnostunut magiasta, joten esimerkiksi maagikon tavatessaan, saattaa hän jäädä aloillensa pidemmäksikin aikaa.

Introverttiyden ei kannata antaa hämätä. Varitan ei ole ujo. Sen sijaan hän on vain päättänyt olla puhumatta, mikäli jotain oikeasti tärkeää asiaa ei ole sanottavana. Mies onkin yleensä se vähäeleinen, hiljainen tarkkailija, joka avaa suunsa vain sanoakseen pelkkää asiaa. Tyhjänpäiväiseen höpöttelyyn häntä onkin siis vaikeaa saada mukaan, paitsi jos tilanteessa on käytössä alkoholia.
Varitan ei ole kiinnostunut romanttisista, saati seksuaalisista suhteista, joten vaikka hänet saisikin avautumaan senkin verran, että saisi nähdä pilkahduksen miehen virnistävistä kasvoista, ei se tarkoita, että olisi hänelle mitenkään erityinen henkilö. Harvaa hän kutsuisi edes ystävikseensäkään, korkeintaan hyvänpäivän tutuksi. Mutta mikäli haluaa jäädä Varitanin mieleen, onnistuu se esimerkiksi palveluksen tekemällä. Jos hän nimittäin kokee jääneensä jollekulle velkaa, ei asia unohdu nuoren miehen mielestä ennen kuin velka on kuitattu. Hän onkin aina sanojensa mittainen mies, eikä elättele turhia toiveita. Suorasanaisuuttakin voi hänen suunnaltaan saada osakseen.

Varitan onkin todellisuudessa varsin vahva mielipiteinen, ja omaa jopa pieniä kapinoinnin siemeniä, ja jos hänen moraalejaan rikotaan, ei tämä takuulla jää epäselväksi ja huomaamatta. Se mikä voi kuitenkin jäädä huomiotta, on miehen piilottelema yllättävän suuri empatia, joka kohdistuu vahvasti jokaiseen vääryyttä kokeneeseen, rodusta riippumatta. Ensisilmäykseltä havaittu kylmyys ja hiljaisuus kätkee siis lämpöä sisällensä, mutta sen esiin saaminen vaatii takuulla tarpomista läpi mielialojen myrskyjen.
Kaiken tämän kuoren alla on nimittäin itsestänsä ja riittävyydestänsä hieman epävarma nuori mies, joka ei ole koskaan saanut kunnolla kiintyä kehenkään. Kenties tämä onkin syynä nykypäivän inholle sitoutumisia kohtaan. Varitan ei nimittäin halua pysyviä yhteyksiä ihmisiin, paikkoihin taikka asioihin. Siksi hän yrittääkin pitää omaisuutensa mahdollisimman pienenä, omistaen vain välttämättömyyksiä. Myös luontoa rakastavana henkilönä hän olisi valmis vaikka nukkumaan taivasalla säästä huolimatta. Minimalistisuuden perikuva siis.


MENNEISYYS

Oli aika, kun ihmismies eksyi metsästäessään metsien syvyyksiin. Siellä hämärän tullessa kompuroituaan hän loukkasi jalkansa pahasti, eikä kyennyt enää kunnolla kävellä. Alkoi jo näyttää siltä, että miehen pitäisi viettää yönsä yksin pimeässä kylmyyden ympäröimänä, mutta juuri silloin hänen eteensä laskeutui hahmo. Tuo siivekäs olento osoittautui nopeasti Ajanlannaiseksi, joka oli huomannut miehen kiipelin. Lyhyen keskustelun jälkeen mies onnistui puhumaan Ajanlanin auttamaan itseänsä, jolloin nainen otti tuon mukaansa.
Ajanlan hoiti miestä taitojensa mukaan ja kaksikon odotellessa jalan parantumista, päätyi kaksikko lopulta myös läheisempäänkin kontaktiin keskenään. Kiihkeän yön jälkeen Ajanlan päättikin, että oli parempi lähettää ihminen matkaamaan kotiinsa nyt, sillä toisin kuin nainen, oli mies onnistunut kehittämään vahvoja tunteita tuota kohtaan.
Ja niin kaksikon tiet erosivat.

Lopulta näin syntyikin sekarotuinen äpärä Ajanlanien kylässä. Tämä pikkuinen sai nimekseen Varitan, ja jäi hyvin pian äidittä, kun tuo päätti lähteä vaeltamaan, ja jättää lapsensa kylään muiden riesaksi.
Elämä siivettömänä Ajanlanina muiden joukossa ei ollut helppoa. Varitania katsottiin useinkin hieman kieroon, ja poika itse haaveili kyvystä lentää muiden mukana taivaan ääriin. Olihan se epäreilua, ettei hän ollut saanut siipiä.
Lapsuus ei siis ollut ruusuista, vaan oikeastaan todella yksinäistä. Tämä taisikin olla yksi suuri syy sille, että Varitan päätti jo nuorena teininä lähteä matkaan, pois kylästä parempaa etsimään. Samalla hän myös, kenties kapinallisuuttaan, riisui itsestään ne vähäisemmätkin merkit Ajanlanisuudesta, leikaten pitkät hiuksensa ja jättäen näyttävän pukeutumisen. Ja siitä lähtien hän onkin ollut tien päällä suuntanaan milloin mikäkin.
Yksi päämäärä hänellä olisi kuitenkin haaveenaan saavuttaa: Varitan haluaisi kovasti oppia magiaa, voidakseen kompensoida omaa siivettömyyttään.

Post Reply