Novian Lukinsormi

Kaikkien pelaajien päähahmojen kuvaukset löytyvät täältä. Löydät tältä alueelta myös hahmolistan sekä ilmoitukset hahmokuvausten päivityksistä.
Post Reply
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Novian Lukinsormi

Post by Kuparirapu »

Nimi:
Novian Lukinsormi
Sukupuoli:
Mies
Rotu:
Metsänpeikko
Ammatti:
Minstreli (Kiertelevä musikantti ja laulaja, uutisten ja tarinoiden levittäjä)
Ikä:
73 (n. 25 ikäinen ihmisten mittapuulla)

Ulkonäkö:
Novianin asu onkin melkoinen katseenvangitsija, näyttävä ja räiskyvä kuin hänen esityksensäkin. Hänen jaloissaan on pitkät, reisiin asti ulottuvat saappaat ja niiden alla raitaiset housut. Novian on kietonut useita värikkäitä huiveja ylleen yhden levätessä hänen hartioillaan punaisen pussihihaisen paidan päällä, toisen vyötäisillään, kolmannen roikkumassa rentona vyöstä peikon polvien tasalla ja neljäs hänen toisen ranteensa ympärillä. Huivit liehuvat löysinä ja leviävät dramaattisesti äkillisiä liikkeitä korostaen. Huivit ovat väriltään oransseja, violetteja, keltaisia ja kermanvärisiä. Kokonaisuuden viimeistelee teräväkulmainen, leveälierinen musta hattu jonka vasen kulma on taitettu ylös ja kiinnitetty tyylikkäällä neulalla.
Vaatteistaan huolimatta Novian näyttää metsänpeikolta siinä missä muutkin hänen lajinsa edustajat. Terävät korvat pilkistävät hatun reunan alta ja silmät ovat vahvan vihreät väriltään. Hänen pitkähkö häntänsä roikkuu vapaana vaatteiden päällä ja Novian osaa liikutella sitä varsin notkeasti, yleensä yleisönsä huviksi. Hattunsa ansiosta hän näyttää pidemmältä, mutta paljain päin Novian on muutaman sentin ihmistä lyhempi. Hänen hiuksensa ovat tumman ruskeat, paksun kaarnan väriset, ja taipuvat paksuna pehkona hänen niskaansa ja korvien taakse.
Novian pitää sormissaan muutamia sormuksia, joiden kauniissa mutta arvottomissa kivissä valo leikkii hänen soittaessaan. Vaikka Novian luottaakin jalkoihinsa ja kieleensä vaaratilanteissa, hänellä on myös lyhyt tikari piilossa toisessa hihassaan kyynärvarren ympärillä.
Novianin elannon perusta ja uskollinen esiintymispari on hänen luuttunsa. Se on pyöreäkoppainen, lyhytkaulainen ja pehmeälinjaisesti hiottua puuta. Usein Novian vakuuttelee heti alkuun, ettei soitin ole lumottu millään tavalla, ja siinä hän puhuu totta. Kauniit soinnut, jotka soitin päästää, ovat yksinomaan sen laadun ja tietenkin soittajansa taidon tuotosta. Novian pitää tarkkaa huolta instrumentistaan ja varjelee sitä yhtä kiihkeästi kuin omaa henkeään. Soitin kulkee Novianin olalla nahkahihnan varassa.


Luonne ja tavat:
Novian on dramaattinen luonto, ja hän kykenee usein aloittamaan esitystä missä ja milloin vain. Usein hän soittaa ja eläytyy rooleihinsa kymmenpäisten yleisöjen edessä majapaikoissa tai julkisilla paikoilla, niiden tuottaessa runsaasti kolikoita ja suosionosoituksia. Joskus Novian voi vetäytyä kahdenkeskiseen rauhaan ja viihdyttää vain muutamaa onnekasta eeppisillä tarinoilla tai kaihoisilla rakkausballadeilla. Hän on ansainnut (ja myös sepittänyt) useita muitakin lempinimiä itselleen, kuten Hopeakieli, Punasulka, Harakka ja Käärmehäntä. Hän on aina tarttumassa näkemiinsä ja kuulemiinsa yksityiskohtiin ja sepittelemässä niitä eteenpäin. Kuullessaan mehukkaita juoruja ja huhupuheita Novian saattaa innostua utelemaan ja kärttämään mahdollisimman paljon aiheesta, vaikkei se oikeastaan edes hänelle kuuluisi. Notkeakielinen peikko yrittää onkia tietoja joko kaarrellen ja vihjaillen, tai sitten hyvinkin suorasukaisella ja itsepintaisella tyylillä. Tämä voi vaikuttaa pitkän päälle melko rasittavalta, varsinkin kun peikko ei tunnu suhtautuvan asioihin juuri muina kuin uuden tarinan osasina, olivat ne kuinka tärkeitä hyvänsä.
Novian kertoo ja esittää mielellään humoristisia pikkukertomuksia tai tuoreita uutisia, mutta yleisön pyynnöstä hän voi myös kertoa vanhoja legendoja. Epätavallista on, että hän esittää surusta tai menetyksestä kertovia lauluja. Mutta noina harvoina kertoina jopa peikko itse ajautuu musiikkinsa vietäväksi, muuttuen surumieliseksi ja etäiseksi. Raikuvat aplodien jälkeen hän kuitenkin on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Pohjimmiltaan peikko on hyväluontoinen ja ystävällinenkin, mutta hänen paha tapansa on ottaa etäisyyttä ettei sotkeentuisi liikaa asioihin ja vältellä häneen kohdistuvia odotuksia. Ei ole harvinaista että Novian pakenee vaaratilanteista heti kun hänellä on jotain mehukasta kerrottavaa, eikä juurikaan pyri auttamaan tai edistämään yleistä hyvää. Novian perustelee (niin itselleen kuin kaikille muillekin) että taiteilijan tehtävä on olla ikään kuin irrallisena tapahtumista joista kertoo, eikä läsnä niissä.
”Maailma on suuri näyttämö ja minä vain jaan sen tarinoita. Miksi sekaantuisin itse juonenkäänteisiin joita yleisöni niin rakastaa?”


Menneisyys:
Yksinkertaiset alut luovat yksinkertaisia ihmisiä, Novian yleensä sanoo ja ohjaa näin keskustelun omaan menneisyyteensä. Hän kasvoi kiertelevässä esiintyjäryhmässä, jonne hän päätyi ollessaan tuskin kolmea vuotta vanhempi. Novian ei ole koskaan saanut muodostettua selvää kuvaa siitä illasta, hän ei nimittäin itse muista siitä mitään. Tämä toisaalta on antanut peikolle tilaa sepittää yksityiskohtia itse. Mutta yhtenevää mielipide esiintyjien keskuudessa oli että se tapahtui pilvettömänä yönä heidän yöpyessä lähellä Glenysin kaupunkia. Yö oli ollut pilvetön ja kirkas, mutta puuskainen, ja tuulen ujelluksen suojissa ryhmän luokse oli saapunut mies. Hän oli kantanut mukanaan paljasjalkaista peikkolasta, joka pysytteli hiljaa hänen olkaansa vasten silmät puoliummessa. Musikantit olivat hämmentyneinä ottaneet lapsen vastaan, miehen ollessa hyvin harvasanainen mutta sitäkin määrätietoisempi. Siinä vaiheessa kun jokainen ryhmän jäsenistä oli tunnustanut, ettei tuntenut lasta, hänen saattajansa oli kadonnut yöhön. Kerran jo hylätty lapsi otettiin ryhmän mukaan, vaikka tapaus herätti paljonkin kysymyksiä. Kummallisinta oli ryhmän yksimielinen mielipide siitä, että Novianin tuonut henkilö oli ollut piirteiltään haltia.
Seuraavina vuosina esiintyjien kanssa kulkiessaan Novian oppi esiintymisen ja soittamisen taidon, yleisön ilahduttamisen sekä suosion jonka hyvä puhuja saattoi osakseen saada. Hänen liikanimensä tuli tavasta, jolla hänen kätensä kykenivät tanssimaan luutun kielillä. Oli vaikea sanoa, oppiko peikko myös taiteilijoiden vapaamieliset elämäntavat, vai kuuluivatko ne hänen luontoonsa jo ennestään. Jäädessään kolttosista kiinni Novian kykeni perustelemaan ja pyörittelemään tekojaan niin että oli vaikea enää muistaa, mistä häntä oli syytetty. Mutta sitä viihdyttäminen oli. Tarinoiden kertomista, jotka olivat osin totta, osin valhetta. Ja parhaassa tapauksessa kukaan kuulijoista ei osannut erottaa näitä kahta toisistaan.
Sitten eräänä päivänä, Novian kertoi muille jäävänsä erääseen kylään soittamaan hieman pidemmäksi ja ottavansa muut kiinni myöhemmin. Ryhmäläiset hyväksyivät tämän ja toivottivat hänelle puoliolkaisesti hyvää matkaa. Kukaan ei sanonut sitä ääneen mutta kaikki tiesivät näiden olevan jäähyväiset. Novian ei ollut liittynyt ryhmään vaan hän oli kasvanut siinä. Siksi Novian koki että hänen oli lähdettävä omille teilleen, tai muutoin hän ei koskaan uskaltaisi elämään itsenäisesti. Ryhmän lähtiessä päinvastaiseen suuntaan Novian oli ottanut luuttunsa ja soittanut haikean jäähyväislaulun. Hän ei katsonut kertaakaan taakseen, mutta kuullessaan ryhmän musikanttien yhtyvän hänen soittoonsa suru oli vihlonut kipeästi Novianin sydäntä. Silti hänen päätöksensä piti. Siitä lähtien Novian on matkannut ympäri maata, keräten, sepittäen ja jakaen tarinoita kaikille jotka häntä halusivat kuulla.


Pelatut pelit:

Talven kynnyksellä
Matkan päätepiste vai käännekohta?
Tulta aaltojen keskellä
Tuuli purjeissa
Tyhjän päällä
Haavoja sydämessä, haavoja iholla
Muutama kupariraha julkisuudesta
Suuresti liioitellut juorut
Vanhat tutut, uudet jutut
Laulu tuulessa
Pieniä tarinoita
Yhden tarinan loppu on toisen alku (Menneisyyspeli)
Post Reply