Elinor Winterheart, puolhaltia

Etsitkö jotakin tiettyä puolipää- tai sivuhahmoa? Löydät kaikki muut hahmot tältä alueittain listattuina.
Post Reply
User avatar
Lumikettu
Posts: 22
Joined: Sun Sep 03, 2017 3:57 pm

Elinor Winterheart, puolhaltia

Post by Lumikettu » Sun Sep 03, 2017 7:08 pm

Elinor Winterheart
Puolihaltija , (isä Za’haninhaltia ja äiti ihminen. )
Parantaja/Seikkailija/Laulaja
Nainen
89 v (ihmisen iässä)
Hetero

Ulkonäkö: Elinorilla on lumenvalkoiset pitkät suorat hiukset, jotka ulottuvat aina selän alapuolelle asti. Siniset silmät joiden katse saattaa tuntua jäätävältä vaikka katse olisikin lempeä. Hänen kasvonsa eivät ole kapeat eivätkä liian pyöreät vaan muistuttavat ihmisen kasvoja. Hänen ihonsa on hyvin kalpea. Hänellä on ihmisen silmiä aavistuksen verran isommat silmät joiden ripset ovat pitkät ja tuuheat. Kulmakarvat ovat valkoiset ja kapeat. Korvissaan hänellä on hopeiset riippuvat korvakorut, jotka harvoin näkyvät pitkien hiuksien alta. Ne ovat pyöreän muodon omaavat jonka keskiosassa on helmi. Vartaloltaan nainen on hoikanlainen ja pituutta hänellä on 160 cm. Kaulassaan hän kantaa pientä suorakaiteen muotoista amulettia. Se on kokonaan kirkasta kiveä ja muistuttaa jäänseinämää. Amuletin on tarkoitus auttaa häntä keskittymään rauhoittaen naisen hermoja, silloin kun hän käyttää vaativampaa loitsuriimua parantamiseen. Hän sai amuletin isoäidiltään ja se on kulkenut suvussa.

Vaatetuksenaan Elinorin tyyli on hieman erilainen kuin voisi olettaa, hänellä on hupullinen pitkä musta kaapu joka tarvittaessa peittää naisen kokonaan. Se on aivan tavallinen vaatekappale ilman mitään koristeita ja valmistettu paksusta puuvillasta. Kaavun huppu on kartion muotoinen jättäen pienen ohuesta kankaasta tehdyn hännän hupun kärkeen sen ollessa alhaalla. Hänet nähdään usein kuitenkin tummissa vihreissä vaatteissa joiden hihat ja hihansuut on koristeltu kullatuin nauhoin. Nauhoissa on kirjailtu erilaisia kukkia ja eläinten tassun muotoja. Osa niistä on jo kulunut pois. Nämä vihreät asusteet ovat yleensä villasta tehtyjä villapaitoja tai puuvillapaitoja pitkine leveähköine hihoineen jotka hän yleensä käärii ylös. Kaulus niissä on korkea tai poolomainen. Avonaisia vaatteita hän ei pidä.

Elinor käyttää leveän mallin omaavia paksuja tunikoita, jotka ulottuvat reiden alaosaan. Leveän mallisten ja tilavien tunikoiden alle on helppo lisätä tarvittaessa vaatetta. Tunikoiden kangas on paksua puuvillaa ja alapuoli on lämmintä villaa. Tilanteesta riippuen hän käyttää joko pitkiä housuja tai hametta. Housut ovat suurelta osin suoria ja leveitä lahkeistaan antaen hamemaisen vaikutelman. Lahkeisiin on ommeltu pieniä helmiä lainemaiseen muodostelmiin jotka jatkuvat aina lahkeen alas asti. Vyötäröllään hänellä on ohut vyö joka on tehty turkiksesta. Siinä on koristeina erilaisia eläinten käpäliä kynsineen ja ilman jotka muodostavat rimpsun koko vyötärön ympäri. Väri vaihtelee harmaan ja ruskean väliltä riippuen minkä villieläimen käpälä on kyseessä. Solkena on isohko petoeläimen käpälä suurine kynsineen jonka suojiin on kätketty kuparin värinen tavallinen vyölle tyypillinen kiinnitys.

Lämpiminä aikoina hän pitää ohutkankaista hametta jonka kanssa ei tule kuuma. Ajoittain Elinor kuitenkin pitää housuja joiden lahkeet ovat kapeat ja polven yläpuolella.
Jaloissaan hänellä on polven alapuolelle asti ylettyvät ruskeat pehmeävartiset saappaat, jotka muistuttavat mokkasaappaita. Päähineenään hän käyttää huivia jonka solmii hatuksi. Talvisin hän turvautuu kerrospukeutumiseen. Kotikylässään hän usein pukeutuu turkiksiin sääolosuhteiden vuoksi kuten hänet on lapsesta asti opetettu.

Selässään Elinor kantaa varsijousta ja nuolipussukkaa. Hänen oikeassa käsivarressaan on pieni laukun tapainen pussi, joka on kiinni kapealla nahkavyöllä. Pussin sisällä on pieniä, noin pikkurillin kokoisia nuolia, jotka on tarkoitettu villieläimen nukuttamiseen. On hän sitä käyttänyt kerran ryöväriinkin itsepuolustukseksi. Vyötäröllään tunikan kätköissä hänellä on pieni vyölaukku jossa nainen pitää lääkkeitä, erilaisia amuletteja ja muuta pientä tarpeellista tavaraa.

Luonne: Elinor on iloinen, auttavainen, toiset huomioonottava ja puhelias neitonen mikä tekee hänestä helposti lähestyttävän. Hän nauraa herkästi ja huumorintajuakin häneltä löytyy.

Tutustuessaan uusiin ihmisiin voi hän tuntua aralta ja Elinor varookin aluksi hieman sanojaan, joka johtunee tämän ikävistä kokemuksista haltiavastaisten ihmisten kanssa. Kun jää on murrettu, saa hänestä juttukaverin jonka puheliaisuus voi yllättää ja väsyttää kuulijansa, mutta ei hätää, osaa hän pitää taukojakin. Vaikka Elinorilla on huonoja kokemuksia ihmisistä, jaksaa hän uskoa heihin ja heidän hyvyyteensä. Puolihaltia uskoo jokaisessa olevan jotain hyvää ja suurin osa hänen ajattelumaailmastaan perustuukin sille uskomukselle.
Hänelle on yhdentekevää uskooko vastapuoli jumaliin vai ei. Omaa kantaansa hän ei tuo julki, koska ei ole siitä varma.

Ystävystyminen Elinorin kanssa voi käydä nopeasti. Riittää että pitää eläimistä, sillä puolihaltialla on suuri sydän juuri luonnon nelijalkaisia olentoja kohtaan. Hän ei voi sietää eläimiin liittyviä epäkohtia ja puuttuukin niihin hanakasti ja pelottomasti jos niitä vastaan tulee. Elinor tulee muutenkin hyvin toimeen erilaisten eläinten kanssa.

Elinor ei myöskään voi sietää varkaita. Jos hän näkee jonkun varastavan torin myyjien kojusta jotain, lähtee hän ottamaan voron kiinni liiemmin miettimättä asiaa. Tämä johtaa välillä tilanteisiin missä puolihaltia on itse vaarassa. Etenkin jos varkaita onkin enemmän kuin yksi. Elinor ei osaa käyttää muita aseita kuin joustaan. Tällöin hätiin saapuu yleensä hänen hyvä ystävänsä Artemisia joka pelastaa hänet pinteestä.

Jos häneltä kysyy mikä rotu on ylivoimaisin, hän vastaa hymyillen -” Tuo on hassu kysymys. Ylivoimaisin? Kaikki me asumme saman taivaan alla. Näemme saman auringon ja tähdet. Tunnemme saman tuulen kasvoillamme. Emme ole niin erilaisia ettemme voisi jonain päivänä toimia kuin ystävät ja unohtaa turhat eroavaisuudet. Olemme erilaisia ja se on rikkaus.”
Ystävänä Elinor on suorastaan lojaali minkä huomaa naisen suhteesta maagikko Artemisiaan. Hän pitää maagikon puolia vaikka viimeiseen hengenvetoonsa asti. Hän on loistava kuuntelija, mutta pidättäytyy neuvomasta ketään liikaa. Hän inhoaa riitoja ja välttelee sujuvasti mahdollisten riitapukareiden seuraa tekeytyen huomaamattomaksi. Jos riidan saa aikaiseksi hänellä on ikävä tapa myötäillä sanailijaa kuin hyväksyen saamansa sanaryöpyn. Samalla hän patoaa kaiken sisälleen itkien hiljaisesti vaikka eleet olisivat muuta. Tilanteen mentyä ohi, Elinor katoaa tunneiksi seurasta vain kootakseen itsensä. Harvoin hänet yllättää itkemästä, ja jos näin käy, hän häpeää tunteidensa esiintuloa, koska tahtoo antaa itsestään vahvan kuvan.

Suuttuessaan nainen vetäytyy omiin oloihinsa sanomatta sanaakaan. Hän patoaa tunteensa ja joskus kun malja on täynnä ja kuppi menee nurin, Elinor lataa täydeltä laidalta kaiken mitä on sisällään pitänyt. Kun tunnepurkaus on ohi, hän pyytää anteeksi ja häviää paikalta kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ajattelematta sitä sen kummemmin. Syvimmät mielipiteensä hän kuitenkin pitää itsellään.
Syvästi loukkaantuessaan hän antaa anteeksi, muttei unohda.
Elinor haaveilee paljon. Hän ei ole koskaan seurustellut eikä välttämättä heti ymmärrä jos joku miespuolinen osoittaa kiinnostustaan. Hänelle pitää se melkein sanoa suoraan, muutoin nainen vain kohauttaa olkapäitään ja miettii mistä olikaan kyse.
Innostuessaan jostain, hän on koko solullaan mukana asiassa. Joskus turhankin. Esimerkkinä kerrottakoon hänen tapansa järjestää juhlat vaikkapa syntymäpäivän kunniaksi. Hän teki tämän Artemisialle ja säikäytti maagikon pahanpäiväisesti. Pienen asunnon joka nurkka oli ihmisiä täynnä joita syntymäpäiväsankari ei tuntenut. Pian selvisi, että juhlien järjestäjä oli vain kutsunut tapaamiaan henkilöitä kutsuille satunnaisesti yllättääkseen ystävänsä joka oli päiviä aikaisemmin valittanut yksinäisyyttään.

Matkakumppani: Elinorilla on mukanaan hänen luotettu ratsunsa Lumijärkäle. Hevonen on väriltään täysin valkoinen, mutta tämän otsassa on pieni kuution muotoinen musta laikku. Lisäksi hevosen sukat ovat mustat ja pitkäkarvaiset. Nimensä se on saanut hieman isohkosta koostaan. Elinor pukee lemmikkinsä aina kylmillä ilmoilla itsetehtyihin villamantteleihin ja suojaa hän ratsunsa herkät korvatkin ohuella turkispannalla. Lumijärkäle on kiltti luonteeltaan mutta todella itsepäinen. Sille pitää puhua kauniisti ennen selkään nousua tai mokoma lennättää ratsastajansa selästä. Lumijärkäleelle ei saa korottaa ääntään tai saa osakseen mulkoilua ja kyräilyä.
Elinor kertoo Lumiärkäleelle kaiken ja voisi sanoa että ainoa joka tuntee naisen parhaiten onkin juuri tuo hemmoteltu hevonen. Elinorin puhellessa sille, näyttääkin usein että Järkäle ymmärtäisi jokaisen sanan. Osaahan se tulla vihellyksestäkin paikalle. Heidän ystävyytensä on syvää laatua.

Menneisyys:
Elinor syntyi Galatean jäätiköllä Za’haninhaltioiden kaupungissa. Isähaltia Castien ja ihmisäitinsä Evelynin ainokaisena lapsena eräänä lumimyrskyisenä yönä. Hän on vanhempiensa silmäterä ja heidän olikin vaikeaa päästää tytärtään maailmalle kunnes tämä lopulta puhui isänsä ympäri.
Elinor toimi pitkään isänsä tavoin kauppamatkoissa koirareen ohjaajana ja retkien suunnittelijana. Hän opetteli myös metsästämään. Castienin sisar sekä isoisoisoisä opettivat Elinorille kaiken parantamisesta ja heiltä nuori maagi periikin tietonsa. Hän oli jo lapsena mahdoton lukutoukka ja imi itseensä tietoa yrteistä ja niiden vaikutuksista. Elinor viihtyi kotikaupunkinsa kirjastossa ja kaupparetkillään hän usein eksyi kaupunkien kirjastoihin josta hänet piti yleensä raahata ulos.
Evelyn-äiti kantoi kortensa kekoon auttaen vaatteiden teossa ja oli käsityöläinen valmistaen myös kauniita helmikoruja joita antoi myytäväksi haltioiden kauppamatkoille. Ympärillä avautuva maailma alkoi kuitenkin kiehtoa puolihaltiaa enemmän kuin turvallisessa kotikylässä eläminen tuttuine rutiineineen jolloin hän päätti lähteä tutkimusmatkalleen vanhempiensa vastustelusta huolimatta.

Nykyisyys:
Elinorin voi löytää Serielin kaupungista jossa hänellä on pieni rohdoskauppa. Rohdot hän on tehnyt itse, ja hän kauppaa myös rohtojen eri raaka-aineita. Hän myös toimii parantajan virassa ja osaa sen hyvin. Elinor onkin tuttu näky kaupungin satamassa jossa hän istuu laiturilla ihaillen merta sekä kauniita aluksia.
Hänellä on myös kaunis lauluääni, mitä hän hyödyntääkin ilahduttaessaan ihmisiä eri kylissä pienimuotoisilla lauluesityksillään, joko säestyksellä tai ilman. Hän on aina pitänyt laulamisesta ja on tunnettu lahjastaan.
Jousiampujana hän edelleen harjoittelee joka päivä hioen tarkkuuttaan puihin maalattuihin maalitauluihin. Tätä hän tosin harrastaa vain matkoillaan ja tylsistyessään koska ei erityisemmin pidä aseista.
Elinor edelleen lukee paljon. Hän opiskelee alaansa lisää jatkuvasti kehittäen omaa osaamistaan.

Tietäen isänsä huolestuvan herkästi, pitävät he yhteyttä kirjeitse, vaikka se hidasta onkin. Jokaisessa kirjeessä on isän pyyntö tytön palaamisesta kotiin. Vaikka hän asuisi lähellä tai edes samalla mantereella, ei se tunnu riittävän hänen isälleen. Elinor pelkääkin miehen vielä lähettävän jonkun kotikylästä katsomaan hänen peräänsä.

Puolihaltia viettää suurimman osan ajastaan maagikkoystävänsä seurassa kiertäen maailmaa. Kotikyläänsä hän eksyy harvemmin. Elinor pyrkii kuitenkin käymään kotonaan mahdollisimman paljon isänsä vuoksi joka odottaa hänen paluutaan, kunnioittaen kuitenkin tyttärensä itsenäisyyttä. Elinorin saapuessa kotikyläänsä, kylän lapset piirittävät hänet pyytäen tarinoita seikkailuista, joita myös Castien kuuntelee mielenkiinnolla. Vaikka tarinatuokio onkin suunnattu lapsille, paikalle ilmestyy yleensä myös Elinorin lapsuudenystävät sekä jotkut aikuisista.

Hän haaveilee löytävänsä ensirakkautensa ja ehkä jonakin päivänä perustavansa perheen sopivan puolison kanssa. Avioliitto on hänelle vieras käsite vaikkakin se häntä kiehtoo. Elinor ihaili vanhempiensa omistautumista toisilleen. Hänellä on ehkä turhankin ruusunpunaiset lasit silmillään mitä rakkauteen tulee.

Pelot: Elinor pelkää pimeitä kujia ja pimeää.

Muuta: Elinor lähtee mielellään sinne missä häntä tarvitaan.

Post Reply