Artemisia, maagikko, keksijä

Etsitkö jotakin tiettyä puolipää- tai sivuhahmoa? Löydät kaikki muut hahmot tältä alueittain listattuina.
Post Reply
Lumikettu

Artemisia, maagikko, keksijä

Post by Lumikettu »

Nimi: Artemisia (Ystävien kesken Art)
Ikä 24
Pituus: 163 cm
Nainen
Ihminen
Hetero
Maagikko / keksijä

Ulkonäkö: Artemisialla on yön mustat hieman kihartuvat olkapäille ulottuvat hiukset, jotka sivuilta hipovat olkapäiden alaosaa lähellä rintaa. Hiukset ovat takaa hieman pidemmät osuen lapaluiden kohdalle. Hiuksissa on kuparin värisiä ohuita raitoja, jotka helposti sekoittuvat mustiin. Hänen kasvonsa on hieman maskuliiniset. Poskipäät eivät juuri korostu. Hänen huulensa ovat kapeat. Leuka on pieni ja miltei olematon. Hänen silmänsä ovat ovaalin muotoiset normaalikokoisia hieman pienemmät ja väriltään syvän siniset, joissa on häivähdys ruskeaa tai kuparin sävyä riippuen missä valossa niitä katsoo. Katseesta huokuu itsevarmuus. Ripset ovat tuuheat ja lyhyet. Nenä on muodoltaan kapea ja nenänpää omaa pienen hyppyrimäisen muodon. Kasvojen iho on aavistuksen verran vaaleampaa kuin vartalon.
Vartaloltaan hän on sopusuhtainen. Hänellä on pienehköt kädet joiden sormet ovat lyhyet antamatta kuitenkaan epäsuhtaa kuvaa. Sormuksia hänellä ei näe. Ainoat korut mitä hän kantaa ovat leveät rannekorut, joita hän pitää yhden kummassakin ranteessaan. Korut ovat metallia ja niiden pinta on kiiltävä lisäksi niissä on pienet kuparin väriset koristeet. Vasemman käden korussa koriste muistuttaa aurinkoa sen polttavine liekkeineen ja oikean käden koriste kuin leveän mallista H-kirjainta.
Korvissaan hän kantaa kultaa muistuttavia korvakoruja joiden pinta on epätasaisen sileä. Otsallaan hän käyttää kullan väristä v-muotoista otsanauhaa, joka kiertää otsahiuksien alta kiinnittyen ohuemmalla nauhalla jonnekin hiusten sekaan, antaen vaikutelman kuin nauha pysyisi itsekseen paikoillaan. Joskus hänellä näkee kaulassaan puisia helmiä ja luusta tehtyjä koruja.

Vasemman käden kämmenessä hänellä on pieni tatuointi. Siinä lohikäärme kiertyy loitsuriimukäärön ympärille kuin suojellakseen tai puolustaakseen sitä. Käärön pidikkeisiin on kirjoitettu pienin kirjaimin kolme sanaa joiden muodosta ei saa selvää, koska muste on osittain levinnyt. Artemisia peittää tämän usein nahkaisella lyhyellä hansikkaalla jonka sormen päät hän on leikannut auki. Leikkaus on epätasainen ja jokaisen sormen aukinaisesta reiästä pilkottaa langan lyhyitä tynkiä, mistä voi päätellä, että ne on katkaistu puukolla.

Hänet näkee usein kulkevan tummansinisessä hupullisessa viitassa, jonka sisäpuoli on väriltään tummanpunainen ja hieman karkeampaa puuvillaa kuin ulkopuoli, joka on sileämpää. Viitan huppu on leveähkö ja laskostuu kauniisti kantajansa hartioille. Viittaa koristaa kultainen koristenauha joka kiertää hupun lisäksi myös viitan etupuolen reunoja. Lisäksi viitta pysyy kantajansa yllä metallisilla kuparin värisillä napeilla jotka on taitavasti ommeltu helminauhaksi vahvalla langalla. Ja kiinnitys toimii painamalla helminauhan uloin nappi kauluksen alapuolella sijaitsevaan napinläpeen.

Talvisin hän pukeutuu turkikseen jolla on pituutta nilkkoihin asti. Hänellä on silloin mokkasaappaiden sijasta polveen asti ulottuvat nahkasaappaat jotka on taitavasti kätketty turkismateriaaliin kuin kaksi sisäkkäin olevaa kenkää. Käsissään hän tuolloin myös pitää nahkarukkasia jotka ovat käytännölliset ja lämpimät. Hän saattaa myös kietoa kasvonsa villahuiviin lumipyryn tai kylmän tuulen vuoksi.

Muutoin viitan alla hänellä on musta kaksi osanen puku, jonka yläosa on kuin lyhyeksi jäänyt lyhythihainen paksuhkoa puuvillaa oleva paita, kaulusosa on avoin paljastaen kaulan kokonaan ja hieman povea. Kaula-aukossa on kuitenkin pieni nyöri jolla voi kiristää aukkoa halutessaan tehden siitä pienemmän. Alaosa on samaa kangasta oleva pitkä hame joka ulottuu aina nilkkoihin asti. Hameen kangas on paksumpaa kuin paidan, koska sen pitää myös kestää kulutusta. Hameen muoto on kapea kevyesti levenevä alaosaa kohti pitäen kuitenkin kapeutensa. Sen sivulla on polven alapuolelta auki oleva halkio.

Talviaikaan tämäkin asu vaihtuu pitkähihaiseen puuvilla paitaan ja pitkään polven korkeudelle asti ulottuvaan villapaitaan jonka kaulus on korkea, tuoden näin suojaa myös kaulalle. Hame vaihtuu suoriin paksukankaisiin housuihin jotka ovat käytännölliset ja lämpöä pitävät.

Vyötäröllään naisella on nahkainen vyö jonka solki on metallia. Vyön solkea koristaa kaunis ja hyvin yksinkertainen eräänlainen risti, jonka päässä on silmukka. Ristin voi mieltää myös tikku-ukoksi. Sen molemmilla osilla on salamaa muistuttavat kuviot jotka ovat kuin toisensa peilikuvat. Alaosassa on kauniit pienet tribaali koristukset. Vyö ei muutoin juuri erotu hameesta, vaan sen luulisi kuuluvan osana asuun. Hameen alaosassa ei ole koristeita eikä sen sivuillakaan. Jalkineinaan hänellä on mokkamaiset pitkät saappaat kummassakin jalassa. Niiden varsi kiipeää aina polven alapuolelle asti suojaten näin tehokkaasti lialta ja kylmältä käyttäjänsä jalkoja. Saappaissa on kultaiset soljet joiden läpi menee kapea nahkaremmi, joiden tarkoituksena on pitää varret ylhäällä. Kuitenkin joskus Artemisia taittelee varret lyhemmiksi.

Aseistus: Artemisialla on aseenaan isohko miekka jonka kahva osa muistuttaa pitkää suoraa sauvaa. Sen päässä on oinaan sarvia muistuttavat koristeet joiden keskellä on kaunis sininen kivi. Kahvaosa on tarkoitettu kahdelle kädelle koska miekka on suhteellisen painava. Hän saattaa käyttää magiaa yhdessä miekkansa kanssa taisteluun joutuessaan. Tosin ellei hän ole hengenvaarassa, turvautuu Artemisia vain miekkaansa jonka on nimennyt Salamasieppaajaksi johtuen hänen mieltymyksestään salamoihin ja niiden kutsumiseen.
Maagikko kuitenkin välttelee taisteluita viimeiseen asti, koska uskoo sulkakynänkin olevan miekkaa vahvempi.

Luonne;
Artemisia on ikuinen pessimisti. Hän vetoaa usein sanontaan ettei pessimisti ainakaan koskaan pety. Tämä maagikko omaa hieman rankemman huumorintajun ja ajoittain voi kuulostaa ettei nainen osaa kunnioittaa kuolemaakaan. Hän saattaa esimerkiksi sanoa kuolemasta, että ainakin heinätyöt sujuu viikatemiehellä käden käänteessä.
Artemisia on rauhallinen ja osaa antaa välinpitämättömän kuvan itsestään. Totuus on kuitenkin eri, sillä maagikko välittää kyllä, muttei osaa näyttää tunteitaan vaan kätkee ne hymyn tai naurun alle. Kohteliaisuudet saavat hänet helposti punastumaan. Nolostuessaan hän joskus ottaa tilanteen turhan vakavasti eikä osaa nauraa itselleen.

Ihmisiä kohdatessaan hän on varautunut, ystävällinen ja kohtelias. Hänellä tuntuu aina olevan aikaa uusille tuttavuuksille, oli hän sitten ammatiltaan tai rodultaan mikä tahansa. Riitapukareihin hän ei haaskaa aikaansa.

Ystävystyminen ei ole hänelle helppoa, vaan vaatii aikaa. Jos siis tahdot ystävystyä Artemisian kanssa, pitää hänelle ensin todistaa olevansa tosissaan koska hän ei päästä helpolla ketään lähelleen. Hänellä näyttäisi olevan enemmän tuttavia, vaikka uusia ystäviäkin nainen tahtoisi.
Ystävien kesken Artemisia on rento ja leikkimielinen. Jos hän kokee jonkin asian häiritseväksi tai on huolissaan, sanoo nainen sen suoraan kiertelemättä. Joskus hän tuntuu töksäyttävän asioita joiden kertominen pitäisi hoitaa hienotunteisemmin. Hän on harvoin huonolla tuulella tai peittää sen. Ystävänä maagikko on kuin luotettava vanha kallio raivoavan meren aallokossa. Hän pysyy ystäviensä tukena.

Suuttuessaan taas nainen sanoo sanottavansa sivistyneesti ja jättää asian siihen. Ja jos toinen osapuoli edelleen jatkaa, on Artemisia jo poistunut paikalta. Hän ei ole pitkävihainen. Riidoissa hän voi muuttua piikikkääksi, vaikkei tarkoita sanojaan. Anteeksi hän osaa pyytää ja yleensä hän päätyy halaamaan osoittaakseen että tarkoittaa sitä. Hän ei tahdo pahaa kenellekään.

Artemisia ei mielellään puhu entisestä elämästään, koska siihen kuuluu paljon kipeitä muistoja. On muutamia jotka hän tahtoisi unohtaa ja toivookin löytävänsä jonkun rohdosjuomakaavan joka pyyhkisi nuo muistot pois hänen mielestään ja sydämestään. Hän saattaakin vetäytyä usein kuoreensa ihmisten puhuessa rakkaudesta ja tuntee sympatiaa heitä kohtaan jotka ovat sen menettäneet. Jos hän suostuu avaamaan menneisyyden verhoaan, saa se maagikon silmät nopeasti vettymään, eikä hän myönnä vetisyyden johtuvan ikävästään vaan kuulija saa mitä ihmeellisimpiä tekosyitä kuullakseen.

Menneisyys:
Vastasyntynyt tyttövauva löytyi orpokodin portailta kapaloituna punottuun puiseen koriin. Mukana oli lyhyt viestilappu epäselvällä käsialalla jossa pyydettiin pitämään lapsesta huolta ja tämän nimi. Kämmenessään hänellä oli tatuointi, joka oli ainut yhteys naisen biologisiin vanhempiin.
Kun hän täytti 9 vuotta, nuoressa tytössä alkoi näkyä piirteitä joiden olemassa olo huolestutti orpokodin hoitajat. Artemisia oli sytyttää vahingossa koko orpokodin tuleen, vain siksi ettei osannut hallita voimiaan homman karatessa käsistä. Tapahtuman seurauksena hänet ajettiin kadulle josta vanha Efrez niminen miespuolinen maagikko tapasi tytön ja otti epäonnisen lapsen siipiensä suojiin. Hän laittoi tytön Mestikseen opiskelemaan magian alkeet ja lopulta erikoistumaan erilaisiin loitsuriimuihin. Lomillaan vanha maagikko opetti tyttöä lisää ja lopulta uskoi hänelle koko perintönsä.

Muisto josta hän vaikenee ja jota hän vatvoo mielessään niin että hengittäminenkin tuntuu työläältä liittyy hänen nuoruuteensa, jolloin Artemisia tapasi nuorukaisen nimeltään Magnus, jota hänen oppi-isänsä ei hyväksynyt. Hänellä kun ei ollut rahaa eikä korkeaa virka-asemaa mitä maagikko piti itselleen tärkeänä. Artemisia ja Magnus tapailivat kuitenkin salaa. He rakastuivat ja aikoivat karata yhdessä. Efrez seurasi suhdetta sivusta, kunnes puuttui asiaan omalla tavallaan. Maagikko houkutteli sulhasehdokkaan kanssaan ratsastusretkelle. Kun he olivat kaukana kotoa, Efrez pillastutti Magnuksen hevosen, aiheuttaen miehen putoamisen täydestä laukasta maahan hevosen jalkoihin. Kaviot ruhjoivat Magnuksen pahasti ja nuorukainen selvisi hädin tuskin hengissä kieriessään mutaisessa kovassa maassa. Tuskissaan mies kyseli syytä Efrezin tekoon ja maagikko kertoikin sen enemmän kuin mielellään. Lopuksi hän kertoi mielipiteensä suhteesta joka hänen mielestään oli täysin mahdoton ja että miehen oli kadottava. Muussa tapauksessa ei hyvä seurannut. Puolustuskyvytön Magnus ei kuitenkaan antanut periksi useista varoituksen sävyisistä lauseista huolimatta, vaan uhkasi vievänsä Artemisian vanhan maagikon vastusteluista huolimatta. Tästä suivaantuneena Efrez käytti kuolonloitsua joka teki lopun vuosisadan rakkaustarinasta.
Myöhemmin naiselle selvisi että Efrez olikin hänen biologinen isänsä. Hän ei koskaan antanut isälleen anteeksi tapahtunutta.

Artemisian isä oli varakas ja turvatakseen tyttärensä elämän, naittoi hän tytön lopulta varakkaan ja hieman vaikutusvaltaisenkin miehen vaimoksi.
Avio-onni ei kauaa kestänyt. Mies osoittautui muuksi kuin oli antanut ymmärtää tuloksena riitojen täyttämä suhde. Koska avioeroja ei tunneta, Artemisia katsoi viisaammaksi karata kotoaan ennen kuin mies tuhoaa naisen loputkin itsekunnioituksen rippeet omistushalullaan ja määräilevällä persoonallaan. Mies tosin ei hyvällä katsonut vaimonsa katoamista vaan ajoittain palkkaa erilaisia palkkasotureita etsimään häntä. Toistaiseksi tuloksetta.

Nykyisyys:
Yleisesti ottaen Artemisia pysyy aina liikkeellä eikä viivy missään montaa päivää. Omaa asuntoa hänellä ei ole vaan hän majailee missä milloinkin. Mitä tulee hänen avioliittoonsa, sitä ei naisen omien sanojen mukaan enää ole, vaan hän pitää itseään eronneena.

Hänen miehensä asuu Dionessa jonne maagikko matkustaa joskus myymään amulettejaan ja osaksi siksi että hän toivoisi saavansa tarpeeksi rohkeutta mennä puhumaan miehelleen kasvotusten, että tämä lakkaisi etsimästä vaimoaan. Toistaiseksi yritys on jäänyt kotiovelle saapumiseen. Hän on ensin ollut valmis avaamaan oven, mutta tullut toisiin ajatuksiin miettien mitä miehelle sanoisi. Lisäksi hän pelkää hänen reaktiotaan äkkipikaisen ja ilkeän luonteensa takia. Artemisia välttelee kotikatuaan ja paikkoja jossa voisi mieheen törmätä. Hän kun ei tunnu kaipaavan häntä ja jos asiasta kysyy saa vastauksena vain turhautuneen silmienpyörittelyn.

Artemisia on tuttu näky kylien ja kaupunkien tavernoissa joihin hän eksyy matkoillaankin. Yleensä yksin, sillä hänen matkakumppaninsa ei niissä viihdy. Artemisia istuukin tavernassa melkein valomerkkiin asti, hän kun näyttää löytävän juttukavereita joka kaupungista. Maagikko ei ole turhan valikoiva seuransa suhteen kunhan näillä on mielenkiintoa ylläpitävät keskustelut. Lisäksi hän ei juuri kieltäydy, jos joku tahtoo juoman tarjota.

Artemisia harrastaa kaikenlaisten pienten vempainten keksimistä. Hän kirjoittaa kaikki muistiinpanonsa ylös kooten ne paperille, joka on lähinnä irrallinen pino. Sen hän on sitonut yhteen naruilla. Kannet on tehty suorakaiteenmuotoisesta ruskeasta nahkapalasta joka on pehmitetty hieman pehmeämmäksi ja joustavammaksi. Sivujen nauhat hän on ommellut käsin nahkasta läpi kuitenkin löysästi jättäen näin tilaa lisäsivuille.
Paperikasa muistuttaa heikosti itse tehtyä kirjaa tai sen yritystä. Kirjassa on kaikki opitut loitsuriimut joihin kuuluu hänen isänsä käyttämät ja opettamat loitsut.

Kun Artemisia ei ole keksintöjensä parissa, hän kiertelee kaupunkeja myyden erilaisia esineitä ja amuletteja. Lisäksi hän kaivertaa pieniä ja yksinkertaisella kuviolla olevia koruja joiden materiaali on luuta. Niihin hän usein lisää puisia pienikokoisia helmiä. Hän myy löytämiään esineitä ja materiaaleja, joista jotkut voivat olla harvinaisuuksiakin.

Pyynnöstä Artemisia saattaa suostua lumoamaan erilaisia aseita ja amuletin jotka toimivat yhdessä tai erikseen. Hän aina kuitenkin painottaa, ettei mikään lumous kestä ikuisesti ja että hän käyttää magiaansa vain hyviin tarkoituksiin.
Tosin joskus hän huomaa jälkeenpäin tulleensa huijatuksi myydessään amuletin tai lumonneensa aseen väärälle ihmiselle tai olennolle, joka käyttääkin sitä muuhun tarkoitukseen kuin oli kertonut, jolloin nainen saattaa joutua pinteeseen.

Pelot: Kaiken maailman ryömivät pitkäjalkaiset hyönteiset saavat hänen fobiansa heräämään.

Hän ei usko jumaliin vaan hänelle on paljon tärkeämpää uskoa itseensä. Artemisian lempilause näyttäisi olevan kiperän tilanteen sattuessa : ” Jos jumalia on oikeasti olemassa. Nyt olisi hyvä hetki rukoilla heitä..”

Muuta
Artemisia lähtee mielellään mukaan seikkailuihin jos häntä pyydetään. Hän on erikoistunut erilaisten kirousten kumoamiseen sekä suojelustaikojen tekoon.
Post Reply