Ajan miekan kantaja, puolipäähahmo

Etsitkö jotakin tiettyä puolipää- tai sivuhahmoa? Löydät kaikki muut hahmot tältä alueittain listattuina.
Post Reply
User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 83
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Ajan miekan kantaja, puolipäähahmo

Post by Arlin » Sat May 25, 2019 9:10 pm

Nimi: Vildar?
Rotu: puolhaltia (puoliksi ihminen, puoliksi Thalassahaltia)?
Ammatti: ???
Sukupuoli: mies?
Ikä: vähintään 50?
Kotipaikkakunta: Thrym (Aegir, Caliban)?

Ulkonäkö:
Puolhaltia, joka muistuttaa paljon ihmistä.

Vaatetus:
Mies pukeutuu hyvin mahtipontisesti ja näyttävästi korkealaatuisiin vaatteisiin. Näyttävyydestään huolimatta useimmat vaatekappaleet ovat suhteellisen käytännöllisiä ja joustavia miekkataisteluita varten.

Miehellä on yllään kullan väriin värjätty, ohut, hihaton nahkahaarniska, joka on koristeltu punaisilla, kaiverruksen näköisillä painaumilla. Haarniskan alla soturilla on tumman punainen, hihaton tunika ja jaloissaan tumman harmaat housut. Asua pitää kasassa paksu, ruskea nahkavyö. Jaloissaan tällä on kookkaat, mustat nahkasaappaat. Suunsa edessä miehellä on kullan värinen kangasmaski, jonka tarkoituksena on ainakin osittain peittää tämän identiteetti. Sotilaan olkapäillä lepää lähes polviin asti yltävä kullan värinen, huputon viitta. Viitta makaa hiukan miehen oikealla puolella.

Koruja sotilas ei käytä yllään.

Luonne & tavat:
"Hän on hirviö. Hän ei epäröi vahingoittaa toisia, edes lähimmäisiään. Hän ei epäröisi käyttää salia omiin tarkoituksiinsa, uhratakseen tuntemamme maailman, mikäli hän pääsisi sinne asti." -Lin.

Magia:
???

Aseistus:
Mies kantaa mukanaan legendaarista Ajan miekkaa, joka pystyy legendojen mukaan avaamaan Ajattoman salin.

Muuta:
Thalassahaltiakylässä, pohjoisten vuorien laidalla, on liikkunut huhuja tämän sotilaan liikkeistä. Ajan miekan hallitsemana mies on nyt kulkemassa kohti pohjoista aavikon halki.

Kontaktit:
Lin Vinil? Vanha ystävä?

Menneisyys:
Tummahiuksinen poika katseli tylsistyneenä harmahtavaa horisonttia kivenlohkareen päältä. Puolhaltia huokaisi syvään ja alkoi sitten pyöritellä sormillaan vieressä nojaavaa puukkoaan. Hän oli monia vuosia lukenut tarinoita suurista sankareista ja kuullut mahtavia legendoja saaristonsa ulkopuolelta eri matkailijoilta, mutta hän itse joutui menemään keräämään mitättömän oloisia yrttejä vanhempiensa puotia varten. Calibanista kertovia legendoja oli vähän ja useimmat niistäkin olivat tylsiä, lapsia varten väsättyjä tarinoita. Poika huokaisi jälleen, mutta säpsähti nopeasti nähdessään tutun näköisen laivan horisontissa. Nuori mies juoksi nopeasti kohti satamaa.

Aegir oli yksitoikkoinen, kallioinen saari, jossa ei ollut mitään nähtävää. Riippumatta kuinka pitkälle puolhaltia juoksi, näkymä pysyi suurin piirtein samankaltaisena. Vanhan kansantarun mukaan saarella uinuu tänäkin päivänä muinainen jätti jossain piilossa maailmalta, mutta alueella hädin tuskin oli edes puita, joiden takana piilotella. Niillä vähäisillä taruilla, mitä Calibanilla oli, ei ollut edes mitään perää. Tympääntyneenä poika lisäsi vauhtiaan. Hän halusi mahdollisimman äkkiä pois tältä saarelta, ei, vaan koko Calibanista ja hän tiesi miehen, joka osaisi auttaa häntä siinä.

Thrym oli hyvin tavanomainen pikkukylä Calibanissa. Yksikään Calibanin viidestä kylästä ei ollut yhtään sen erityisempi toisistaan. Thrymin kylässä harjoitettiin pääasiassa viljelystä ja kalastusta kuten Calibanin muissakin kylissä. Kenties erikoisin piirre tässä kylässä muihin nähden oli juurikin pojan vanhempien omistama yrttikauppa. Saaristolla ei ollut paljon erilaisia yrttejä tarjolla, mutta niitä mitä oli, ne myytiin pääasiassa tämän kylän yrttikaupassa. Ja tämä laiva, joka saapui horisontista, eräs tämän matkustajista, tuli juuri tämän saariston yrttien takia.

Puolhaltia juoksi kylän poikki nopeinta tietä kohti satamaa. Pari hämmentynyttä kasvoa seurasi tummahiuksisen pojan kiitävän vauhdikkaasti heidän ohitsensa. Nuorukainen ei ihmetellyt heidän reaktioitansa, sillä oli harvinaista nähdä kenenkään näin kiireisenä tällä saaristolla. Siltikään poika ei juuri jaksanut välittää heidän ihmettelyistään, vaan jatkoi juoksemista, kunnes saapui laiturille, jonne horisontista tullut laiva oli jo pysähtynyt. Puolhaltia kiipesi maihinnoususiltaa pitkin ylös kannelle ja tarkkaili ympärilleen. Kannen päällä näkyi muun laivaväen lisäksi vain kapteeni, vanha, valkopartainen ihmismies, joka näytti tunnistavan pojan edelliseltä kerralta laivan laskeutuessa Thrymiin. Mies hymyili keveästi nuorukaiselle.

”Taisit missata hepun. Hän tais mennä jo vanhempies puodille, poika. Sano olevansa kiireine”, kapteeni vastasi voimakkaalla murteellaan ennen kuin puolhaltia ehti edes kysyä mitään. ”Helvetti”, poika kirosi ja kääntyi juoksemaan kohti kylän keskustaa, kieltämättä jo aika hengästyneen oloisena. Kaikki harjoittelu, jota tämä oli tehnyt jo joitakin vuosia, helpotti tätä jaksamaan vielä pienen hetken. Hän ei kerta kaikkiaan voinut jäädä tapaamatta satamaan tullutta miestä tällä kertaa. Tämä oli ainoa oikea aika lähteä pois saaristolta.
Lakimies Firdorn | Katuvaras Lalfar

Post Reply