Vildar Erkens, Ajan miekan kantaja, puolipäähahmo

Etsitkö jotakin tiettyä puolipää- tai sivuhahmoa? Löydät kaikki muut hahmot tältä alueittain listattuina.
Post Reply
User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 105
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Vildar Erkens, Ajan miekan kantaja, puolipäähahmo

Post by Arlin »

Nimi: Vildar Erkens
Rotu: puolhaltia (puoliksi ihminen, puoliksi Thalassahaltia)
Ammatti: vaeltaja (entinen armeijan palkkasoturi)
Sukupuoli: mies
Ikä: 70 (fyysisesti päälle 20)
Kotipaikkakunta: Thrym (Aegir, Caliban)

Ulkonäkö:
Turmeltuneen vanhan palkkasoturi Vildarin ulkonäöstä on hankala ottaa selvää tämän todellinen rotu, mutta nopeasti arvioituna tämä muistuttaa paljon ihmistä haltiaverestään huolimatta. Moni kuitenkin huomaa selkeästi, että puolhaltia on joskus varmasti näyttänyt erilaiselta.

Noin 167 cm korkealla Vildarilla on lähes ideaalisen tasapainoinen vartalo palkkasoturiksi. Tällä on kohtuullisen paljon lihaksia, varsinkin ylävartalossa, mutta on samalla hyvin joustava nopeaan liikehdintään. Vildarilla on valkean harmaat hiukset, jotka peittävät sekalaisesti tämän otsan, niskan sekä osittain tämän ruhjotut korvat. Korvia ei enää tunnista puolhaltiakorviksi, vaikka ne näkyisivätkin hiusten alta. Soturin terävät, viekkaat ja jokseenkin tuimat silmät ovat epätavallisen oloiset ja väriltään hopean harmaat. Kulmakarvat ja kevyt partakasvu seuraavat samaa värilinjaa tämän hiusten kanssa.

Vildarin kalpean vaaleaa, mutta karkeaksi muodostunutta ihoa peittää lukuiset arvet ja ruhjeet muistutuksena miehen eri elämänvaiheista. Suurin osa arvista ovat soturin käsivarsissa. Vildarin kädet ranteen ja kyynärpään puolestavälistä sormiin asti ovat täysin tummat, mikä erottuu selkeästi muuten vaaleista käsivarsista.

Vaatetus:
Vildar pukeutuu hyvin mahtipontisesti ja näyttävästi korkealaatuisiin vaatteisiin. Näyttävyydestään huolimatta useimmat vaatekappaleet ovat suhteellisen käytännöllisiä ja joustavia miekkataisteluita varten.

Vildarilla on yllään kullan väriin värjätty, ohut, hihaton nahkahaarniska, joka on koristeltu punaisilla, kaiverruksen näköisillä painaumilla. Haarniskan alla soturilla on tumman punainen, hihaton tunika ja jaloissaan tumman harmaat housut. Asua pitää kasassa paksu, ruskea nahkavyö. Jaloissaan tällä on kookkaat, mustat nahkasaappaat. Suunsa edessä puolhaltialla on kullan värinen kangasmaski, jonka tarkoituksena on ainakin osittain peittää tämän identiteetti. Vildarin olkapäillä lepää lähes polviin asti yltävä kullan värinen, huputon viitta. Viitta makaa hiukan Vildarin oikealla puolella antaakseen tilaa tämän miekalle. Taistellessaan vakavasti, Vildar saa yhdellä sormiliikkeellä klipistä viitan pois olkapäistään.

Koruja sotilas ei käytä yllään, elleivät ne satu olemaan maagisia. Silloinkin tämä pukee lumottuja koruja ylleen vain tarkoin harkitusti tiettyjä tilanteita varten ja ottaa ne pois heti nähdessään ne tarpeettomina.

Luonne & tavat:
"Hän on hirviö. Hän ei epäröi vahingoittaa toisia, edes lähimmäisiään. Hän ei epäröisi käyttää salia omiin tarkoituksiinsa, uhratakseen tuntemamme maailman, mikäli hän pääsisi sinne asti." -Lin.

Vildaria voi kuvata lyhyesti itsevarmana ja ylpeänä henkilönä lyhyenkin ajan tutustumisella, mikäli tähän pääsee tutustumaan. Puolhaltia toimii usein yksin, luottaen vain itseensä. Toisinaan Vildar työskentelee muiden kanssa, jos se selvästi edistää tämän päämääräänsä, mutta tämä pitää heitä tarkkaan silmällä. Yhteistyö on aina väliaikaista. Soturi arvostaa kyvykkäitä ja urheita henkilöitä, myöntäen tämän avoimesti heille. Heikkoutta ja päämäärättömyyttä taas Vildar vihaa, eikä hän itse missään nimessä halua olla samanlainen. Muissa kaikkein eniten hän vihaa itsekkyyttä ja kokee koko maailman kärsineen kärsineen tämän luonteenpiirteen vuoksi liian monta kertaa. Myös Vildar itse kokee menettäneensä elämässään paljon itselleen tärkeitä asioita toisten itsekkäiden tekojen vuoksi.

Vildarille on opetettu nuoresta pitäen tähtäämään korkealle tavoitteissaan ja antamalla kaikkensa sen eteen. Hänen ei tarvitse olla vain paras jossakin, hänen on tarvittaessa oltava vieläkin parempi. Tämä erityisesti näkyy Vildarin halusta pitää maailmaa turvassa. Jos hänen täytyy muuttaa koko maailmaa sen eteen, hän on valmis tekemään sen. Suuruudenhulluna henkilönä tämä on ottanut tehtäväkseen tehdä juuri sen, minkä takia Vildar lähti ahkerasti etsimään Ajan miekan sijaintia. Vildarin näkemys maailman pelastamisesta kuitenkin eroaa valtavasti monen muun näkemyksestä. Vildarin mielestä maailma on turvallisimmillaan, kun ketään ei ole taustalla juonittelemassa ja ketään ei hyväksikäytetä jonkun itsekkäiden tavoitteiden takia. Vildarin näkemyksen mukaan yhteinen kaaottimainen uhka maailmalla ei anna muille tilaa juonitelulle tai itsekkyydelle.

Vildar on nopea oppimaan monia asioita kokeilemalla tai vain seuraamalla muita. Hänet opetettiin jo nuoresta pitäen tilanteiden muuttuvan, oli kyse taistelusta tai muusta, joten siihen piti pystyä soveltumaan mahdollisimman nopeasti. Vildar harvemmin jämähtää vanhaan oppimaansa tai muistinsa varaan.

Taistelutaidoiltaan Vildar on erittäin lahjakas, korkeasti koulutettu, paljon kokenut ja monitaitoinen. Syntyessään vasenkätinen puolhaltia on jo nuoresta oppinut käyttämään aseita yhtä tehokkaasti molemmilla käsillään ja oppinut soveltamaan kahden miekan samanaikaista käyttöä. Vildarilla on erittäin tarkka ympäristö- ja tilannetaju, joita tämä pystyy käyttämään hyödyksi taistellessaan eri ympäristöissä ja useampaa henkilöä vastaan. Soturi on nopeajalkainen, mutta myös voimakas iskujensa kanssa. Taistellessakin tämä on nopea oppimaan ja arvioimaan tilannetta. Toisaalta oppiessaan jotain erityisen toimivaa taktiikkaa, tämän arviokyky pääsee heittelemään suuresti. Vildarilla on myös paha tapa aliarvioida heikolta vaikuttavia vastustajiaan.

Magia:
Magian käytön Vildar oppi hyvin myöhään elämässään, vaikka teoriaa tämä hallitsikin jo nuorena. Oppiessaan magian käytön ensimmäistä kertaa, soturi loitsi niin usein kuin mahdollista ja luotti magiaansa ylimielisesti. Tuliloitsut olivat hänelle erityisesti mieluisia. Vildar kuitenkin unohti voittamattomuuden tunteissaan monet muut taistelutaktiikkansa ja se lopulta kostautui tälle. Puolhaltia melkein poltti itsensä hengiltä eräässä taistelussa, minkä jälkeen tämä jätti magiankäytön paljon vähemmälle. Nykyisin Vildar käyttää useimmiten vain suojelevia loitsuja ja niitäkin vain kohdatessaan maagisia olentoja. Maagisten esineidenkin kanssa tällä on samankaltainen periaate.

Aseistus:
Vildar kantaa mukanaan legendaarista Ajan miekkaa, joka pystyy legendojen mukaan avaamaan Ajattoman salin. Selässään mies kantaa huotrassa hopeista pitkämiekkaa. Hänen oma miekkansa on maaginen, syttyen palamaan suurista tunnepuuskista. Miekka on myös verisidottu omistajaansa toimien parhaiten sitä eniten käyttäneille ja vastustellen toisia. Miekka on arvokkaan näköinen, vaikka siinä ei ole paljon koristeluja, ja se tehty varsin kevyeksi käyttää. Vildar pystyy käyttämään miekkaa yhtä tehokkaasti kummassakin kädessä.

Vaikka Vildar ei kanna mukanaan muita aseita, hänellä on silti kokemusta muutamista muista aseista kuten lyhytmiekoista ja varsijousista.

Muuta:
Vildarista liikkui erilaisia huhuja noin kymmenisen vuotta sitten Dionen seudulla. Jotkut pitivät tätä sankarina ja jotkut hirviönä. Ledassa kuitenkin soturia pidettiin kirottuna miehenä. Joitakin vuosia sitten tämä katosi jonnekin pohjoiseen.

Vildarille on kehittynyt hyvin korkea vastustuskyky voimakkaitakin myrkkyjä vastaan.

Kontaktit:
Lin Vinil. Vanha ystävä?

Lalfar Erkens. Tytär.

Firdorn Erkens. Poika.

Servethor. Lohikäärme kristallisilmässä. Vildar tapasi tämän ensimmäistä kertaa lähes 50 vuotta sitten, vaikka luuli silloin kristallipallon olevan tavallinen maaginen esine. Kristallipallo katosi nopeasti ja vasta viime vuosian hän oli saanut sen takaisin omiin käsiinsä. Vildar kokee Servethorin olevan avain tavoitteilleen. Heidän tavoitteensa kulkevat jokseenkin samaan suuntaan, minkä vuoksi Vildar on päättänyt ainakin maailman muutokseen asti pitää Servethoria mukanaan.

Menneisyys:
Tummahiuksinen poika katseli tylsistyneenä harmahtavaa horisonttia kivenlohkareen päältä. Puolhaltia huokaisi syvään ja alkoi sitten pyöritellä sormillaan vieressä nojaavaa puukkoaan. Hän oli monia vuosia lukenut tarinoita suurista sankareista ja kuullut mahtavia legendoja saaristonsa ulkopuolelta eri matkailijoilta, mutta hän itse joutui menemään keräämään mitättömän oloisia yrttejä vanhempiensa puotia varten. Calibanista kertovia legendoja oli vähän ja useimmat niistäkin olivat lapsia varten väsättyjä tarinoita. Vildar huokaisi jälleen, mutta säpsähti nopeasti nähdessään tutun näköisen laivan horisontissa. Nuori mies juoksi nopeasti kohti satamaa.

Aegir oli yksitoikkoinen, kallioinen saari, jossa ei ollut mitään nähtävää. Riippumatta kuinka pitkälle Vildar juoksi, näkymä pysyi suurin piirtein samankaltaisena. Vanhan kansantarun mukaan saarella uinuu tänäkin päivänä muinainen jätti jossain piilossa maailmalta, mutta alueella hädin tuskin oli edes puita, joiden takana piilotella. Niillä vähäisillä taruilla, mitä Calibanilla oli, ei ollut edes mitään perää. Tympääntyneenä Vildar lisäsi vauhtiaan. Hän halusi mahdollisimman äkkiä pois tältä saarelta, ei, vaan koko Calibanista ja hän tiesi miehen, joka osaisi auttaa häntä siinä.

Thrym oli hyvin tavanomainen pikkukylä Calibanissa. Yksikään Calibanin viidestä kylästä ei ollut yhtään sen erityisempi toisistaan. Thrymin kylässä harjoitettiin pääasiassa viljelystä ja kalastusta kuten Calibanin muissakin kylissä. Kenties erikoisin piirre tässä kylässä muihin nähden oli juurikin Vildarin vanhempien omistama yrttikauppa. Saaristolla ei ollut paljon erilaisia yrttejä tarjolla, mutta niitä mitä oli, ne myytiin pääasiassa tämän kylän yrttikaupassa. Ja tämä laiva, joka saapui horisontista, eräs tämän matkustajista, tuli juuri tämän saariston yrttien takia.

Vildar juoksi kylän poikki nopeinta tietä kohti satamaa. Pari hämmentynyttä kasvoa seurasi tummahiuksisen pojan kiitävän vauhdikkaasti heidän ohitsensa. Vildar ei ihmetellyt heidän reaktioitansa. Oli harvinaista nähdä kenenkään näin kiireisenä tällä saaristolla. Siltikään poika ei juuri jaksanut välittää heidän ihmettelyistään, vaan jatkoi juoksemista, kunnes saapui laiturille, jonne horisontista tullut laiva oli jo pysähtynyt. Vildar kiipesi maihinnoususiltaa pitkin ylös kannelle ja tarkkaili ympärilleen. Kannen päällä näkyi muun laivaväen lisäksi vain kapteeni, vanha, valkopartainen ihmismies, joka näytti tunnistavan pojan edelliseltä kerralta laivan laskeutuessa Thrymiin. Mies hymyili keveästi Vildarille.

”Taisit missata hepun. Hän tais mennä jo vanhempies puodille, poika. Sano olevansa kiireine”, kapteeni vastasi voimakkaalla murteellaan ennen kuin Vildar ehti edes kysyä mitään. ”Helvetti”, Vildar kirosi ja kääntyi juoksemaan kohti kylän keskustaa, kieltämättä jo aika hengästyneen oloisena. Kaikki harjoittelu, jota tämä oli tehnyt jo joitakin vuosia, helpotti Vildaria jaksamaan vielä pienen hetken. Hän ei kerta kaikkiaan voinut jäädä tapaamatta satamaan tullutta miestä tällä kertaa. Tämä oli ainoa oikea aika lähteä pois saaristolta.

Saavuttuaan yrttipuodin eteen, Vildarin oli pakko pysähtyä hetkeksi. Hän jäi nojaamaan seinän viereen ja haukkoi henkeä. Vain 10 sekuntia, se sai olla tarpeeksi. Poika suoristi selkänsä ja avasi viimein oven sisään. Tutut tuoksut leijailivat puodin huoneesta ulos. Hän jättäisi nämä kotoisat tuoksut taakseen lähdettyään, mutta kieltämättä hänelle tulisi jokseenkin ikävä tätä. Edessään Vildar näki vanhempiensa lisäksi alueeseen nähden melko arvokkaasti ja aseistuneesti pukeutuneen vaaleahiuksisen haltiamiehen. Miehellä oli toisella puolella vyöllään miekka sekä tikari ja toisella puolella varsijousi. Lisäksi tällä oli takkiinsa kiinnitetty puukko ja pohkeeseensa kiinnitetty kiero veitsi. Haltiamies ja Vildarin vanhemmat kääntyivät katsomaan sisään ilmestynyttä hengästynyttä poikaa.

”Ei… Ei tällä kertaa… Tällä kertaa olen valmis lähtemään mukaasi…”, Vildar ilmoitti vielä hengästyneenä. ”Olen harjoitellut miekanlyöntejäni säännöllisesti ja harjoittanut kehoani… koko vuoden”, poika selitti ja joutui uudelleen nojautumaan seinän viereen saadessaan haukatuksi enemmän yrttien paksuja hajuja kuin ilmaa. Haltian syvälle painuneet, mutta terävät silmät tarkkailivat Vildaria. Mies astui askeleen lähemmäs ja tarkkaili tätä vielä tarkemmin ilme vakavoituen.

”Typerys. Näen silmistäsi, että et ole tarpeeksi kypsä oppipojakseni. Vaikka kuinka harjoitat kehoasi, olet mieleltäsi edelleen lapsi”, haltia totesi vakavana. Sanomatta enempää, tämä kääntyi sivulle katsomaan seinän vieressä olevaa tuolia ja siihen pinottuja kirjoja. Vildar kääntyi katsomaan kirjapinoa myös. Mitä ilmeisemmin haltia oli jo ennen Vildarin saapumista tutkinut niiden sisällön.
”Ja nämä kirjat… hölynpölyä. Romantisoituja satuja. En ole ketä luulet minun olevan”, mies tokaisi ja lähti kävelemään pojan ohitse ulos. Oven sulkeutuessa haltian perässä, Vildar tunsi turhautuneisuutta ja ärtymystä. Ei tällä kertaa. Tämä ei voinut vakuuttaa Vildaria toisin. Poika kiirehti miehen perään ulos puodista.

”Sitten tee minusta oikea sankari!” Vildar huudahti miehelle. Mies pysähtyi kääntämättä kuitenkaan selkäänsä.
”Tiedän sinun olleen sankari. Oikea sankari. Tunsin sen nähdessäni sinut ensimmäistä kertaa. Totuudet sinun legendastasi vuotaa kansien välistä. Pelastit maailman. Haluan olla kuten sinä”, Vildar vakuutti. Haltia ei liikkunut mihinkään.
”Matkiminen ei tee sinusta sankaria… sillä en itsekään ole sellainen. En pelastanut maailmaa. Muutin vain toisten näkemystä sen tilasta”, haltia kertoi jokseenkin katuvaisen oloisena. ”Sekasorron ajan vääryydet elävät yhä varjoissa”, mies jatkoi.
”Sitten tee minusta sinua parempi. Auta minua korjaamaan asia”, Vildar anoi epätoivoisena. Haltia kääntyi kulmiaan kohottaen katsomaan poikaa.
”Ja mitä aiot tehdä, mikäli taitosi joskus täsmäävät… ei, ylittävät minun?” mies kyseenalaisti poikaa.
”Aion… aion varmistaa, että kaikki vääryydet katoavat maailmasta. Mikään kivi ei jää kääntämättä”, Vildarin sanoissa oli pientä epätoivoa, vaikka hän oli valmis sitoutumaan sanoihinsa täysin. Poika oli kuitenkin hyvin tietoinen siitä, millaiselta toiveajattelulta hänen sanansa kuulosti vuosisatoja vanhalle veteraanille. Haltia käänsi jälleen selkänsä ja samanaikaisesti Vildar romahti polvillensa tappiollisen oloisena.

”Saat mahdollisuuden… todistaa sanasi. Laiva lähtee aamun koitteessa. Valmistaudu lähtemään silloin”, haltia sanoi ja lähti sataman suuntaan. Vildar nosti hämmentyneenä päätään. Hän ei uskonut haltian muuttavan mieltään. Miten vain, Vildar keräsi täristen itsensä ylös ja ryhtyi kiireesti valmistautumaan pikaiseen lähtöönsä.
Lakimies Firdorn | Katuvaras Lalfar
Post Reply