Lohikäärmepappi Shyal Tanir, Puolipäähahmo

Etsitkö jotakin tiettyä puolipää- tai sivuhahmoa? Löydät kaikki muut hahmot tältä alueittain listattuina.
Post Reply
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 431
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Lohikäärmepappi Shyal Tanir, Puolipäähahmo

Post by Kuparirapu » Thu Oct 12, 2017 3:17 pm

Nimi:
Shyal Tanir

Sukupuoli:
Nainen

Rotu:
Sha’lassanhaltia

Ammatti:
Kiertelevä saarnaaja, itsenimitetty Lohikäärmepappi

Ikä:
276 vuotta (n. 30 paikkeilla ihmisten iässä)

Ulkonäkö
Shyal on melko lyhytkokoinen, hänellä on pehmeänruskea iho ja miltei mustaan taittuvat rastoittuneet hiukset, jotka roikkuvat haltianaisen selkäpuolella yhteen solmittuna. Kasvot ovat kapeat mutta pehmeälinjaiset, huulten ollessa kapeat ja kulmakarvojen ohuet. Shyalin syvänvihreät silmät ovat haltiamaisen mantelinmuodon sijaan suuremmat ja pyöreämmät, mutta muiden Sha’lassanhaltioiden tapaan Shyalin korvat ovat aavistuksen terävät kärjistä.
Silmiinpistävin piirre haltianaisen kehossa on suurikokoinen, musta tatuointi joka leviää Shyalin yläselästä hartioille, kylkien ali vyötäisille ja kaulan ympäri alaleualle asti paljastaen ihon luonnollista väriä altaan. Ulkopuolisen silmään tatuointi näyttää koostuvan useista erilaisista, pehmeästi kaartuvista kuvioista jotka ovat kuin kiemurtelevia liekkejä tai savua. Shyal ei itse edes ole nähnyt aivan kaikkia merkkejä, joten hänkään ei tiedä ovatko merkit vain koristeita vai jollain tavalla maagisempia…

Kiertävä lohikäärmepappi on verhoutunut aavikkokansan tapaiseen, useasta kerroksesta koostuvaan vaatetukseen. Alimpana ovat nilkkojen ympäriltä pussimaisen leveät housut ja hiekanvaalea tunika. Hartioillaan ja vyötäisillään Shyal kantaa pitkää, okranpunaista vaatetta jonka pituus on suoraksi avattuna yli kolme kertaa haltian oma pituus. Vaatteen voi kietoa pään ja kasvojen ympäri kuin huivin, vetää niskaan kuin hupun tai kietoa kaulalleen kylmää vastaan. Vaatteen lisäksi hänellä on vielä hihaton, ponchomainen ja kulunut viitta joka peittää kehon polviin asti kokonaan. Vaate on tarkoitettu antamaan suojaa aavikolla riehuvia myrskyjä vastaan, mutta siihen kääriytyminen pitää myös yön kylmyyden loitolla.
Aina mahdollisuuden mukaan Shyal kulkee paljain jaloin, mutta tarvittaessa hän kietoo leveät nahkakaistaleet jalkojensa suojaksi ja sitoo ne kiinni nyöreillä. Jalkineita ei ole tarkoitettu teräville kiville, vaan enemmänkin aavikon kuumalle hiekalle tai kosteille ruohoalueille.
Koristeita haltianaisen ei ole paljoa, vain hänen ranteensa ympärillä oleva yksinkertaisista, mustiksi maalatuista puuhelmistä kiedottu nauha. Puuhelmet kiertävät kyynärvarren ranteesta kyynärpäähän asti. Jokainen helmi merkitsee vuotta jonka Shyal vietti oman kansansa mystikon opissa, ja se on haltialle tärkeä.


Luonne:
Kaukana Konaj’n aavikolla kasvaneena Shyal on oppinut katsomaan kauas ja varautumaan, että määränpäidensä saavuttamiseksi edessä voi olla erittäin pitkä matka. Haltianainen ei kavahda yksinäisyyttä, pikemminkin hän kokee sen aina silloin tällöin välttämättömäksi itselleen. Pohjoisen armottomassa luonnossa Sha’lassanhaltia on oppinut selviytymään omillaan, ja etelässä aukeavat vehreät metsät tuntuvat Shyalin silmiin miltei kuin paratiisilta. Siksi hänen onkin vaikea ymmärtää, kuinka jotkut voivat tuntea olonsa rajoitetuksi kaupungeissa, paikassa jossa ei ole tietoakaan villieläimistä, nälänhädästä tai luonnonvoimien arvoille joutumisesta.
Koska aavikolle eksyy harvemmin vieraita, Shyal ei ole koskaan tutustunut kunnolla esimerkiksi Ajanlaneihin, peikkoihin tai muihin haltiarotuihin. Mutta tämä vain tarkoittaa, että haltianaisen silmissä kaikki vastaantulijat ovat samanarvoisia, yhtä luotettavia tai epäluotettavia, joihin hän suhtautuu kohteliaasti kunnes nämä ovat osoittaneet ansaitsevansa muuta kohtelua. Kyky huolehtia itsestään on hyvä tapa nostaa arvoaan Shyalin silmissä.

Nähdessään maailmassa vallitsevan kurjuuden, epäluulon ja vihanpidon, Shyal on vakuuttunut että vain muutos voi palauttaa maailman raiteilleen. Ja nyt, kun lohikäärmeet ovat huhujen mukaan tekemässä paluuta, hän kokee tuon muutoksen lähestyvän, ja olevansa velvoitettu valmistamaan Ceresin asukkaita parhaansa mukaan.
Mutta aina on niitä, jotka eivät ymmärrä varoituksia ennen kuin on yksinkertaisesti liian myöhäistä.
Shyal katsoo viimeaikaisten tapahtumien olevan merkki siitä, että tulen jumalatar Salinje on viimein päättänyt kurkottaa alas maailmaan ja saattaa se oikeudenmukaiseen järjestykseen. Lohikäärmeet ovat tekemässä paluuta Salinjen vuoksi, jumalattaren mahdin ilmentyminä, ja kaikkien olisi opittava kunnioittamaan ja palvomaan niitä. Ne ovat Kuninkaiden Kuninkaita, todellisia valtiaita kuolevaisten rotujen keskuudessa, joiden paikka on hallita maailmaa oikeudenmukaisesti. Niiden alaisuudessa Shyal uskoo maailmalle koittavan rauhan ja vaurauden aika, joka on mahdotonta saavuttaa lyhytikäisempien lajien, jopa haltioiden, sortuessa yhä uudelleen samoihin ahneuden ja julmuuden tekoihin. Lohikäärmeet omaavat luonnostaan voiman ja vallan, eivätkä ne horju kuten maalliset valtiaat.

Shyal ei ole maagi, mutta hänellä on miltei vaistomainen kyky tunnistaa ilmansuuntia ja suunnistaa luonnossa. Tiheä metsäkin on hänen silmissään täynnä hyviä maamerkkejä, verrattuna aavikon loputtomaan tyhjyyteen joka suunnassa.
Aavikolla tapahtuneen kokemuksensa jälkeen Shyal on havainnut olevansa tyystin immuuni tulelle ja kuumuudelle. Hänen yllään olevat vaatteet ja varusteet saattavat ajan kuluessa tuhoutua, mutta lohikäärmeenkään henkäys ei tehnyt häneen naarmuakaan. Haltianainen katsoo tämän olevan merkki siitä, että Salinje ja lohikäärmeet ovat valinneet hänet sanansaattajakseen. Tulessa pysytteleminen silloin tällöin onkin korkein rukouksen muoto jonka Shyal kohottaa lohikäärmeille, mutta hän on myös huomannut sen kuluttavan häntä tavalla jota hän ei osaa kuvata sanoin.

Menneisyys:
Shyal syntyi Sha’lassanhaltioiden joukkoon, johon kuului hänen ja hänen perheensä lisäksi nelisenkymmentä muuta haltiaa. Tytön ensimmäiset muistot ovat kun hänen äitinsä on kantanut häntä kapalossa selässään, hiekka-aavikon dyynien lainehtiessa loputtomana jokaisessa ilmansuunnassa.
Haltiajoukko vaelsi Konaj’n aavikkoa etsien riistaa, juomavettä ja silloin tällöin muita karavaaneja joiden kanssa tehdä kauppaa. Jo nuorena Shyal viihtyi joukon vanhan mystikon kanssa, joka säilytti perimätietona taruja Jumalista ja sankareista. Shyalin ollessa ensimmäisen vuosisatansa kynnyksellä mystikko pyysi häntä oppilaakseen, mihin haltianeito suostui epäröimättä. Tämän merkiksi mystikko kaiversi naisen selkään hänen tatuointinsa, joka ei tulisi myöskään jäävän ainoaksi.

Jos asiat olisivat sujuneet omalla painollaan, Shyalista olisi epäilemättä tullut joukon perimätiedon säilyttäjä mystikon jälkeen. Mutta kohtalo puuttui haltian elämään muutama vuosi sitten. Haltiajoukko oli juuri löytänyt suojaisan paikan johon asettua, ja iltahämärä oli painamassa auringonvaloa taivaanrannan taakse. Mutta sitten ilmassa kuului hitaasti voimistuvaa huminaa, kuin voimakas tuulenpuuska. Tuskin leirissä oltiin ehditty asettua tarkkailemaan kun sen yli lensi suunnaton pronssinvärinen lohikäärme, niin läheltä maata että ilmavirta nostatti suuren hiekkapilven. Kun monet haltiat valmistautuivat puolustautumaan jos lohikäärme hyökkäisi, Shayl kykeni vain katsomaan olentoa kuin halvaantuneena. Nähdessään ilta-auringon välkehtivän lohikäärmeen suomuissa ja siivissä, ja kipinävanan jonka sen hampaiden välistä jäi, hän tunsi sydämensä liikahtavan. Kuinka mikään olento voisi olla vain maallinen, vain maasta tullut, ja omata tuollaista väkevää olemusta ja luonnollista mahtia?
Lohikäärme ei tuntunut kiinnostuvan haltiajoukosta vähääkään, vaan jatkoi matkaansa suoraan pohjoiseen. Leirin huokaistessa helpotuksessa Shyal katsoi lohikäärmeen perään ja miltei kyyneleitä vuodattaen julisti lähtevänsä olennon perään.

Hän sai osakseen suuren määrän epäilyjä, mutta Shyal oli kypsä haltianainen ja täysin vastuussa omasta elämästään. Hän ei antanut periksi, vaan valmistautui matkaan epäilyksistä huolimatta. Hänen opettajansa, joka ei kyennyt estämään oppilastaan etsimään omaa tietään, antoi tälle vielä viimeisen siunauksen lisäämällä Shyalin selkään vanhoja rukouksia entisten jatkoksi. Valmistauduttuaan haltianainen jätti hyvästit perheelleen ja ystävilleen siltä varalta, ettei enää palaisi, ja lähti vaeltamaan pohjoiseen, seuraten lohikäärmettä.
Shyal vaelsi kauas, seuraten suuntaa jonne hän saattoi lohikäärmettä jäljittää. Häntä ajoi eteenpäin miltei kiduttava tahto nähdä olento uudelleen. Ja sitten, eräänä päivänä hän löysi suuren kalliomuodostelman ja lohikäärmeen sen päältä. Miltei pakahtuen hän kiiruhti olennon eteen, lohikäärmeen osoittaessa hädin tuskin mielenkiintoa häntä kohtaan. Vajoten polvilleen Shyal vuodatti rukouksia ja ylistystä olennolle, luvaten palvella sitä koko elämällään. Lohikäärmeen vastaus tuli sen kidasta syöstyn, raivoavan tulipatsaan muodossa joka nielaisi Sha’lassanhaltian alta aikayksikön ja korvensi hiekkamaata, ennen kuin peto nousi siivilleen ja lähti etsimään jotain rauhallisempaa paikkaa.
Mutta Shyal ei kuollut. Nostaessaan päänsä hän saattoi huomata vaatteidensa mustuneen, mutta hän itse oli vahingoittumaton. Tuntien suunnatonta ylpeyttä haltianainen katsoi tämän olevan merkki, että lohikäärme oli hyväksynyt hänet, ja lähti paluumatkalle.
Usean päivän vaelluksen jälkeen Shyal löysi kotiryhmänsä, ja sydän intohimosta palaen hän kertoi kokemuksestaan. Mutta lämpimän vastaanoton sijaan hän sai osakseen hiljaisuutta, kuiskauksia ja epäileviä katseita.

Leiri kokoontui puhumaan asiasta useamman päivän ajan, pitäen samalla Shyalin visusti pimennossa kaikesta. Tuolloin haltianainen koki ensimmäistä kertaa, miltä tuntui todella jäädä oman yhteisönsä ulkopuolelle. Mutta päättäväisyys, jonka häneen oli syttynyt kohtaamisessaan, piti pelon loitolla.
Lopulta Sha’lassanhaltioiden vanhimmat lähestyivät haltianainen ja ilmoittivat lopputuloksen: vaikka monet halusivat uskoa ystäväänsä, Shyalin kertomus oli niin uskomaton, että heidän oli pakko tuomita se valheelliseksi. Ja koska Shyalin selkeä tarkoitus oli levittää kertomustaan, kiellosta huolimatta, vanhimmat päättivät että hänen oli aika lähteä. Häntä ei virallisesti karkotettu, mutta hänen haluttiin silti vievän rauhattomat sanansa mukanaan. Ainakin siihen asti, että hänellä olisi jotain millä todistaa sanansa todeksi.
Shyal hyväksyi päätöksen tyynesti. Jos hänen perheensä ja ystävänsä eivät hyväksyisi hänen viestiään Jumalilta, hänen täytyisi olla kärsivällinen. Ennemmin tai myöhemmin totuus paljastuisi heille, kuten kaikille muillekin Ceresin kansalaisista.
Niinpä Shayl jätti perheensä ja läheisensä taakseen, mutta lähti tällä kertaa vaeltamaan etelään. Hänen poissa ollessaan huhut olivat levinneet aavikolle, joiden mukaan eteläisessä kaupungissa oli nähty lohikäärmeen nousevan ilmaan läpi kallion ja rakennusten. Uusi merkki siitä, että muutos on tapahtumassa, ja lohikäärmeet tulevat olemaan sen sanansaattajia.

Pelatut pelit:

Sankaria etsimässä
Pelastus ja kadotus - Shyal, Vareo, Naenija (Kide) ja Zahir (Tinanja)
Vanki - Shyal ja Nafi (Kide)
Pappi ja pyhäinhäpäisijä - Shyal ja Naenija & Nafi (Kide)
Lohikäärmeiden aika (Vapaa kaikille)

Post Reply