Kuka naamion takaa kurkistaa?

Glamouria, livemusiikkia, ja täynnä tuntemattomia oleva juhlasali herkullisine ruokineen ja päihdyttävine drinkkeineen odottaa! Astu siis sisälle naamiaisteemaisiin tanssiaisiin, ja unohda arkesi hetkeksi tässä vaihtoehtoiseen Ceresin todellisuuteen sijoittuvassa tapahtumassa.
Locked
User avatar
Viherkivi
Posts: 107
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Kuka naamion takaa kurkistaa?

Post by Viherkivi » Sun Nov 11, 2018 8:26 pm

OoC: ainakin yksi tanssi on varattu Kupariravun Nimettömälle, mutta kai tänne muitakin mahtuu.

~*~

Toistaiseksi juhlat olivat olleet Viluttarelle aika verraton kokemus. Jäätiköiden haltianainen oli pukeutunut luunvalkoiseen asuunsa -- siinä oli luonnollisempi sävy kuin kartanon julkisivussa ja monissa sisätilojen yksityiskohdissa, joten ainakaan Vilutar ei hukkunut seinien väriin. Hänestä oli alkanut tuntua, että ehkä hänen kansansa perinteiset nahka- ja turkisasut olivat olleet huono valinta tähän tilaisuuteen -- ei siksi, että häntä katsottiin välillä kummeksuen hänen perinneasunsa vuoksi, vaan siksi, että sisätiloissa ehti tulla kuuma, vaikka huoneet olivatkin korkeat ja avarat.

Turkisviittansa ja muut ulkoilmaan sopivat asusteet Vilutar oli jättänyt kartanon toimeliaalle palvelusväelle, ja nyt hänellä oli yllään luonnonvaalea silkkipusero ja pitkä turkissomisteinen hame. Hänen olkavarsissaan oli koristenauhat, joihin oli kirjailtu lumihiutaleita -- nauhoista roikkui tämän lisäksi luusta tehtyjä helmiä, jotka helisivät hiljaa aina kun Vilutar liikutti käsivarsiaan. Hänen suuret saappaansa sopivat paremmin jäätikölle, ja hieman kaihoten hän vilkuili naamionsa takaa muiden daamien huomattavasti sirompia tanssikenkiä. Harteillaan Vilutar kantoi esiäitinsä silkkihuivia, sinisine ja vihreine sävyineen tuo oli ainoa väriläiskä jäätikköhaltian asustuksessa -- hänen naamionsa ohella siis.

Naamio hänen kasvoillaan olikin aikamoinen ilmestys. Se oli tehty nahasta, ja peitti Viluttaren kasvojen yläosan kokonaan. Tummanruskea, melkein musta naamari, oli muotoiltu muistuttamaan hirvaan päätä -- naamioon oli kiinnitetty ihan aidot sarvetkin. Joskaan sarvet eivät olleet isoimmasta päästä, koska muuten lopputuloksena olisi ollut massiivinen päänsärky. Koska naamion antama vaikutelma oli ollut hyvin miehinen ja myskinen, oli vastapainoksi sarviin kiedottu silkkinauhaa ja kauniita, vaaleanpunaisia kukkia alueen kukkeista hedelmäpuista. Osa kukista oli solmittu myös koristamaan Viluttaren lettejä. Tulos oli silti melkoisen eläimellinen, ainakin verrattuna pienempiin ja sirompiin naamioihin, joita oltiin koristeltu muutamalla tarkkaan harkitulla höyhenellä tai helmellä.

Vilutar ei antanut asian vaivata itseään, vaan nappasi tarjottimelta lasillisen jotain kylmää ja helmeilevää, pirskahtelevaa juomaa. Hän siemaili hedelmäjuomaa ja kuunteli tanssisalista kantautuvaa orkesterin soittamaa nopeaa sävelmää.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 416
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kuka naamion takaa kurkistaa?

Post by Kuparirapu » Mon Nov 12, 2018 8:19 pm

Jousisoittimet päästivät salissa ensimmäisiä tanssiaskeleita saattelevat soinnut, ja Nimetön käveli hallituin askelin pääovelta niitä kohti oikoen iltaa varten valitsemansa puvun hihaa jälleen. Tyylikäs tumma puku oli kuitenkin valmistettu tyköistuvaksi tummasta viininpunaisesta kankaasta ja valo leikki hihansuita sekä hartioita kiertävissä hopeisissa kirjailuissa. Takki oli napitettu ylös asti ja jäykän kauluksen lisäksi hänen kaulaansa kiersi huolellisesti sidottu huivi, tummaa sävyä sekin. Kapeiden housujen juurella, vasten kiiltävää lattiaa pehmeästi kopsahtelevien kapeakärkisten kenkien soljet oli puunattu niin että ne välkähtelivät kuin uusi raha ja käsissään hänellä oli pari tummia kangaskäsineitä. Joku ohikulkevista vieraista vilkaisi Nimetöntä lyhyesti, mutta sekin sai miehen kokeilemaan nopeasti että hänen naamionsa oli paikallaan.
Hänen ulkoasunsa viimeinen silaus oli punainen, metalliseksi maalattu naamio joka peitti hänen kasvonsa miltei kokonaan. Laskeutuen hiusrajalta alas silmien ja poskien ylitse vain miehen suu jäi näkyviin naamoin jakautuessa nenän alta terävässä kulmassa auki. Sitä eivät koristaneet kaiverretut yksityiskohdat tai upotetut arvokivet, vaan enemmän naamoi näytti käytännölliseltä. Silmärei'istä näkyvät haaleat silmät liikahtelivat edestakaisin salissa kuin vaanivan eläimen, kunnes hitaasti hän laski kätensä ja hengitti syvään.
Tänä itana hänen ei tarvinnut varoa paljastumista tai esittää ketään, mies muistutti itselleen. Nyt, tänä iltana hän voisi olla...oma itsensä.

Pysähtyen tanssisalin reunamille Nimetön laski katseensa hetkeksi lattiaan. Ilman roolia jota ylläpitää, hän ei oikein tiennyt miten olisi puhunut tai mitä tehnyt. Hän osasi sekä esittää moitteetonta hovietikettiä että unohtaa sen tarpeen vaatiessa sekunneissa, mutta kumpi olisi nyt sopivampaa? Osaamatta vastata hän antoi katseensa vaeltaa läsnäolijoiden halki ja jalkojensa kuljettaa eteenpäin. Musiikki aaltoili ilmassa ja puheensorinan lomassa kuului silloin tällöin pieni nauru, ja kun kukaan ei hetkeen katsonutkaan häntä kohti alkoi Nimetön hiljalleen rentoutua. Ohikulkeva tarjoilijan ojennettua hänelle lasin hän väisti muutamaa vastaantulijaa, ja seisahtui sitten paikalleen.
Hänen edessään seisoi valkeaan asuun pukeutunut nainen, joka tuntui erottuvan muista juhlijoista jollain selittämättömällä tavalla edukseen. Nimetön ehti vain lyhyen hetken aikaa hämmästellä kuinka oli tietämättään kävellyt suoraan sellaisen henkilön vierelle kuin itsestään, ennen kuin havahtui hiljaisuuteen joka hänen tunkeutumistaan varmasti säesti. Yrittäen korjata tilannetta hän kumarsi hieman päätään ja sanoi:
"Hyvää iltaa. Toivottavasti en häiritse teitä?"
Mittaillessaan naisen naamoin yksityiskohtia ja tapaa, jolla asun väri tuntui täydentävän tämän tummaa hipiä,ä Nimetön yllätti ajatuksensa askartelemassa vakavasti työhön liittyvissä kysymyksissä. Sysäten ne päättäväisesti syrjään hän kohtasi naisen katseen ja päätti lausua:
"On aina ilo havaita, että kaikki eivät noudata juhlamuodin virtauksia. Itse arvostan itsenäisyyttä, ja sellaista edustatte mielestäni mitä parhaiten."

User avatar
Viherkivi
Posts: 107
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Kuka naamion takaa kurkistaa?

Post by Viherkivi » Tue Nov 27, 2018 5:35 pm

Vilutar oli pistänyt merkille muukalaisen, joka oli pysähtynyt hänen lähelleen. Hän nyökkäsi tälle tervehdyksen kun häntä puhuteltiin, siemaisten sitten lopun helmeilevästä hedelmäjuomastaan. Tyhjän lasin hän asetti nopeasti heidät ohittaneen palvelijan tarjottimelle. Kun hänen kätensä vapautui, Vilutar tarjosi sen häntä puhuttaneelle herrasmiehelle tervehtiäkseen. Hän teki tyylipuhtaan hoviniiauksen, jonka hän oli tarkoituksella opetellut tätä tilaisuutta varten.

"Koen perinteellisyyden paremmaksi vaihtoehdoksi.", hän sitten sanoi, "Kahdensadan esiäidin äänet puhuttelevat minua kovemmin kuin se, joka asettaa viimeisimmät muodin tuulahdukset, kuka hyvänsä se onkin. Vaikka ehkä se ei olekaan itsenäisyydestä paras esimerkki.", Vilutar sitten lisäsi naurahtaen -- vaikka hänen kansansa perinteiset koristeet loivatkin hänelle ison osan identiteettiä ja itsenäisyyttä.

Vaistomaisesti hänen tummat silmänsä eksyivät tutkiskelemaan herrasmiehen puvuntakin kirjailuja -- heillä kotonapäin olisi ollut mahdollista lukea toisen kirjailuista paljon; taustat, kotiseutu, perhetarina. Mutta koska muukalainen ei ollut heiltäpäin, eikä varmasti kirjailut tehnyt näppäräsorminen vaatturikaan, Vilutar ei osannut lukea mitään.
"Ihastuttavat kirjailut.", hän sitten kehui takin yksityiskohtia kohteliaasti, joskin kehu oli aito. "Kuka lienee räätälinne?"

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 416
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kuka naamion takaa kurkistaa?

Post by Kuparirapu » Wed Dec 05, 2018 7:26 pm

"Esiäidit? Mielenkiintoinen sanavalinta. Missäs sellaisia pidetään vielä arvossa..."
Ei, ei. Hänen ei tarvinnut ajatella nyt näin. Nimetön nosti kasvoilleen pienen hymyn, sen verran kuin se naamion alta erottui, ja kiertäen toisen kätensä selkänsä taakse vastasi naisen niiaukseen etiketin mukaisesti. Tämän tarkastellessa häntä mies yritti hieman ryhdistäytyä edustavamman näköiseksi.
"Räätäli? Ei hän edes tiedä kenelle asun silloin teki, eikä varmaan muistaisi kasvojakaan joten turha sieltä etsiä..."
Nimetön siemaisi juomaa hermostuneiden ajatustensa rauhoittamiseksi ja hitaasti vastasi:
"Tämä asu ei oikeastaan ollut minua varten, vaan sain sen sattumalta erään toisen sijalta. Se ansaitsisi tulla nähdyksi tekijänsä työn tuloksena eikä armonlahjana, joten jätän hänet tällä erää nimettömäksi."
"Sehän täällä on tarkoitus, eikö? Koko tämä naamioleikki on salailua, vastuusta vapautumista, joten tuon pitäisi kelvata. Eikö niin?"
Nimetön selvitteli uudelleen ääntään, ja katsottuaan naista hetken aikaa kuin ansaan joutunut eläin hän henkäisi hieman lannistuneen kuuloisesti. Vaikka he seisoivat usean kymmenen muun vieraan kanssa samassa tilassa, ympärillä tapahtuva juhlinta tuntui kuitenkin antavan jonkinlaista lohdullista yksityisyyttä.
"Suokaa anteeksi hermostumiseni, tämä kaikki on minulle kovin uutta, " hän lopulta sanoi. Sanat tulivat lopulta varsin helposti, mutta niiden reunalla jännittäminen tuntui kuin hän olisi yrittänyt pakottaa suustaan villasukkaparia. "Voisin toki esittää, että tietäisin mitä teen. Mutta en ole täällä siitä syystä tänä iltana."
Nimetön oli seuraavinaan tanssiparien viimeisiä askeleita, mutta todellisuudessa silmäili valkopukuista naista. Hän oli juuri tunnustanut täysin ventovieraalle olevansa sosiaalisesti aivan hukassa näissä juhlissa, ja kokemus kirkui että sellaisesta päätyi nopeasti naurun ja pilkahtelevien silmäysten kohteeksi tällaisissa juhlissa. Lasissa kupliva juoma ei enää oikein maistunut, joten Nimetön antoi palvelijan viedä sen mukanaan. Orkesteri otti vastaan kevyet aplodit ja sen jäsenten tarkistaessa nopeasti soittimiensa olevan yhä virityksessä kuului kysymys:
"Sallitteko minun korvata tökeryyttäni tanssilattialla?"
Nimettömästä tuntui hetken aikaa, kuin joku toinen olisi puhunut hänen sijastaan. Hän vain ojensi kohteliaasti kättään naiselle, hakien eleeseensä niin paljon rehellisyyttä kuin vain osasi.

User avatar
Viherkivi
Posts: 107
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Kuka naamion takaa kurkistaa?

Post by Viherkivi » Sun Dec 30, 2018 6:05 pm

Vilutar kohotti kulmakarvaansa hieman kuullessaan että miehen räätäli jäisi tällä kertaa nimeämättä. Ei hänkään ollut mikään sosiaalinen perhonen, mutta jotain nainen kuitenkin ymmärsi tällaisista tilaisuuksista -- useimmiten vauras kansa halusi pudottaa vaatturinsa nimen joko pröystäilläkseen tai antaakseen näkyvyyttä nousevalle taitajalle.
Hän ei kuitenkaan halunnut kaivella asiaa sen enempää, olihan jäätikköhaltia pääsääntöisesti täällä pitämässä hauskaa.
"Hmm, käsitän.", hän sitten sanoi pehmeän diplomaattisesti ja naurahti hieman päälle, painaen asian sitten villaisella.

"Ja sallikaa minun sanoa, että ymmärrän myös kokemattomuutenne täysin.", Vilutar sitten lisäsi. "Olenhan melkein samassa tilanteessa itsekin, joskin toisten tarkkailu on sallinut minulle paljon vinkkejä siitä miten toimia."
Ja ne useat tunnit etiketin opettelua, muun muassa.

Kun hänelle ehdotettiin tanssia, Vilutar nyökkäsi ja tarttui tarjottuun käteen.
"Ehkä tanssisali sallii meille molemmille piilopaikan suoraan näkösältä.", hän vitsaili. Tanssiessa ei kuitenkaan tarvinnut välttämättä vaihtaa esittelyjä tai miettiä millä haarukalla cocktail-vihannekset tuli syödä. Ja se oli joka tapauksessa varmaan Viluttarelle tutuin paikka, joskin jäätikköläisten tanssit erosivat täkäläisistä hieman. "Oletteko taitava tanssija?", hän sitten kysyi mieheltä, vaikka ei uskonut itsekään olevansa mikään tanssilattian terävin liikkuja. Vaikka helpottaisihan se hieman, jos toinen oli hyvä viemään tai vastaavasti kevyt vietävä.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 416
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kuka naamion takaa kurkistaa?

Post by Kuparirapu » Fri Jan 18, 2019 7:18 pm

Nimettömän sielu tuntui huokaavan helpotuksesta, kun nainen tunnusti olevansa samankaltaisessa tilanteessa kuin hän. Ja sana 'piilopaikka' rauhoitti hänen hermostunutta mieltään lisää, joten mies onnistui jopa hymyilemään pienen kiitoksen ohjatessaan naisen mukanaan keskemmälle.
"Minulla on kokemusta, mutta harvoin olen ehtinyt tanssia omaksi ilokseni," hän totesi hitaasti ja asettui naisen lähelle. Muistuttaen itselleen, että vähintään naamiot olisivat heidän välillään kaiken aikaa, Nimetön kietoi toisen kätensä valkeaan kankaseen verhotulle uumalle ja siirsi jalkojaan paremmin. Korokkeella orkesteri oikoi nuottilehtensä, ja äänettömän tahdinlaskun jälkeen he aloittivat vahvaotteisen valssin alkusoiton. Viimeisetkin parit asettuivat paikalleen ja viimeinen tahti antoi lähtölaukauksen tanssin alulle.
Nimetön lähti kuljettamaan heitä kiertäen oikeaan liukuvin askelin. Aluksi hän silmäili varoen muita pareja jotta he eivät olisi törmänneet toisiinsa, mutta tanssilattia toimi kuin ehyt kokonaisuus. Kaikki parit liikkuivat oikeaan suuntaan, tahdissa keinuen, ja Nimetön saattoi siirtää katseensa takaisin pariinsa.
"Olitte oikeassa, tämä todella on rauhallisempi paikka," hän totesi ja kohtasi naisen tummat silmät. "Oletteko joutuneet pakenemaan aiemminkin seurapiirien liiallista huomiota tanssilattialle? Kuten aiemmin mainitsin te todella...erotutte eduksenne."
Musiikki siirtyi tanssin seuraavaan osaan, pehmeämpään ja sulavampaan. Ehkä palvelijat olivat himmentäneet valoja salin nurkissa, tai sitten se oli vain valon leikkiä silmässä.

User avatar
Viherkivi
Posts: 107
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Kuka naamion takaa kurkistaa?

Post by Viherkivi » Sun Mar 03, 2019 5:48 pm

"Viihdyn muutenkin tanssiaskelien pyörteissä.", Vilutar sanoi kun häneltä kysyttiin joutuiko hän useinkin pakenemaan seurapiirejä. Viluttarella oli lievä aavistus että hänet kutsuttiin joskus tällaisiin isoihin pirskeisiin vain statussymboliksi -- onneksi tällä kertaa hän ei ollut joutunut sietämään karnevaalitähtenä oloa. Tämä muukalainen oli ehkä omalla tavallaan pelastanut hänet tuijottelevilta ja hypisteleviltä vierailta.

"Kotiseutuni tanssit ja musiikki vain ovat kovin erilaisia verrattuna täkäläisiin.", hän sitten selitti, kun oli miehen vietävänä. Onneksi hänen partnerinsa oli osaava tanssija, samoin muut tanssilattian täyttävät henkilöt. Ainoastaan lattian laitamilla oli muutama taitamaton, joiden suunnasta kuului muutamia vienoja anteeksipyyntöjä -- varmaankin törmäilystä johtuen. Viluttaren ei onneksi tarvinnut murehtia tätä asiaa.

"Esimerkiksi jousisoittimet ovat harvinaisia meilläpäin. Kylmyys ei ole jousille ... suotuisa."
No, ei ainakaan hienostuneille instrumenteille... Metsästysjouset olivat onneksi toisenlainen tarina. Vilutar vastasi partnerinsa katseeseen, mutta sitten vilkaisi orkesterin suuntaan. "Olen kuullut, että muuan soittotaituri on säveltänyt kokonaisen soitinteoksen pelkästään talvesta. Toivottavasti he soittavat sen, sillä haluaisin mielelläni kuulla tämän teoksen omin korvin."

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 416
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kuka naamion takaa kurkistaa?

Post by Kuparirapu » Sun Mar 17, 2019 9:03 pm

"Osaatte peittää niiden eron erinomaisesti," Nimetön kehui kohteliaasti parinsa mainitessa kotipaikkansa tanssien ja hovivalssien eroavan toisistaan. Mies odotti että hänen mielensä alkaisi purkaa naisen lausahdusta auki kaikista sen sisältämistä viittauksista, mutta viimein hänen pakonomainen tapansa oli hiljentynyt. Ainakin hetkisen ajaksi.
Nimetön seurasi parinsa katsetta mietteliäänä, ennen kuin lausui:
"Musiikki ei ole minulle kovinkaan tuttu aihe, mutta silti ihmettelen joskus mitä säveltäjät onnistuvat kuulemma saavuttamaan. Kuinka he kykenisivät kuvaamaan pelkästään soitinten soinnuilla ja sävelillä jotain niin kokonaista kuin talvi, saati sitten jotain niin vaikeaselkoista kuin sydämen tunteet? En ainakaan muista tunteneeni koskaan kevättuulen kosketusta kuullessani sävellystä pääskysen ensilennosta auringossa. Mainitsemanne kappaleen kohdalla sellainen voisi olla epämiellyttävää, itse kun en..."
Nimettömän lause katkesi yllättäen, ja hieman takellellen hän sitten jatkoi:
"Minä...en juuri pidä talvesta."
Se oli yksinkertainen toteamus, mutta Nimettömän se täytti lyhyen hetken ajan suorastaan pelottavan vieraalla tunteella. Ilman vertailukohtaa jonkun toisen henkilön mielipiteisiin talvesta hän lausui ääneen mitä itse ajatteli asiasta. Mitä...hän...oli siitä mieltä.
Hänen askeleensa olivat muuttuneet lyhyemmiksi, miltei varovaisiksi, mutta hitaasti Nimettömän suupielet nousivat ylöspäin. Niin se oli, niin se todella oli. Hän ei pitänyt talvesta. Hän ei todellakaan pitänyt talvesta.
Punaisen naamoin peittämät kasvot puhkesivat kapeaan hymyyn, jonka rehellinen hilpeys kuitenkin ulottui hänen silmiinsä asti. Kääntäen pariaan oikealle, uudelleen vironneella tarmolla, Nimetön katsoi häntä ja hymyili mitä vapautuneimman näköisenä.
"Pahoittelen, kuinka yllättäen juhlatunnelma näyttää nousseen minua hurmaamaan. Eikä vähiten teidän ansiostanne. Mitä olisikaan tapahtunut jos olisin päätynyt jonkun toisen pariksi? Kuinka ikävystyttävän ennalta-arvattavaa se olisikaan ollut?"
Nimetön jatkoi hymyään ja jopa naurahti kevyesti, mikä kiinnitti ohikiitävästi lähimpien parien huomion. Mutta nyt mies ei niistä välittänyt.

User avatar
Viherkivi
Posts: 107
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Kuka naamion takaa kurkistaa?

Post by Viherkivi » Mon May 20, 2019 6:27 pm

Vilutar seurasi miehen sanoja ja eleitä, siinä mitä naamion takaa sattui näkemään. Jokin miehen takeltelussa sai jäätikköhaltian nostamaan kulmakarvaansa lievästi, joskin se ele katosi hirvi-naamion taakse. Vilutar päätti olla puskematta asiaa eteenpäin, olihan mies muukalainen, eikä tämän antipatiat talvea kohtaan kuuluneet hänelle laisinkaan. Toisen naurahdukseen hän vastasi omallaan, kun vaikutti siltä että hänen partnerinsa oli saanut uutta pontta takeltelunsa jälkeen.

"Mukavaa, että olen voinut olla avuksi.", hän sanoi ja virnisti niin leveästi että paljasti hampaansa. "Ehkäpä olisitte jonkin seurapiirikaunottaren otteessa ja tämän äidin tarkastelussa."
Vaikka haltia olikin jäätiköltä ja siten erilaisista piireistä, tunsi hän hieman sikäläistä parituskulttuuria. Toisista tehtiin taustatarkistuksia samoin tapaan kuin hirvaista ja vaatimista heilläpäin. Tai rotulampaista. Tai -koirista. Vilutar oli hetken mietteliäästi hiljaa, ja ravisti sitten ajatukset pois varjostamasta mukavaa tanssia ja iltaa.

Musiikin tahdit hidastuivat ja sitten hiljenivät, ja tanssijat hiljensivät askeleensa, päättäen sitten kohteliaisiin aplodeihin. Vilutar osoitti orkesterille suosiotaan muiden mukana, riisuen sitten naamionsa hetkeksi.
"Tiedän, että naamiot poistetaan virallisesti vasta puolen yön aikaan, mutta jos sallitte..." hän sanoi, ja tuuletti itseään naamiolla hiukan. "Etelän jäätiköiden kasvatti kuumenee niin helposti."

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 416
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kuka naamion takaa kurkistaa?

Post by Kuparirapu » Mon Jun 17, 2019 4:39 pm

Nimettömän huulien takaa kuului hyväntuulinen hymähdys.
"Siinä tapauksessa olisin vain esiintynyt tarpeeksi epäedullisena, jolloin minun ei tarvitsisi edes itse keksiä tekosyytä poistua."
Orkesteri irrotti tanssin viimeiset tahdit tyylikkäästi soittimistaan ja Nimetönkin salli hansikoitujen käsiensä yhtyä taputuksiin. Musiikki oli pysytellyt taustalla, joten silloin se oli tainnut täyttää tehtävänsä erinomaisesti. Miehen katse liikkui salin poikki, pysähtyen äkkinäisesti kun hän huomasi naamion poistuneen parinsa kasvoja peittämästä. Ja päästessään tarkastelemaan naisen kasvonpiirteitä, varmisti nainen myös Nimettömälle aiemmin vihjaamansa vieraan taustan. Pintapuolinen arvio sanoi, että tuollaiset henkilöt olivat lämpimän ystävällisiä, ja usein jopa varsin luotettaviakin.
Ja tämän Nimetön oli itsekin päässyt toteamaan tämän lyhyen yhteisen hetken aikana. Hypistellen huomaamattomasti pukunsa sivulla olevaa saumaa hän yllättäen sanoi:
"Kukapa estäisi pelaamasta omilla pienillä säännöillämme? Ja kuten äsken totesin, on pienillä yllätyksillä omat hyvätkin puolensa. Siksi..."
Mies kääntyi puolittain naista kohti ja nosti toisen kätensä naamionsa päälle. Se liukui sulavasti hänen kasvojensa ylitse, mutta pysyen koko ajan Nimettömän otteessa. Miehen paljastuneissa, sileissä kasvoissa oli jonkinlaista ovelaa iloa, niin kapeiden huulien hymyssä kuin myös kylmän väristen silmien katseessa.
"...Kiitoksena tanssista heittäydyn minäkin tilanteen sovinnaisuuden rikkomiseen."

Heidän seisoessa hetken aikaa kasvokkain, todelliset kasvot vastakkain, Nimetön tunsi tilanteen olevan...paljaampi. Vilpittömämpi. Ja siksi myös pienesti jännittävä. Jatkaen hymyilyään mies liu'utti naamionsa paikalleen ja asetteli sen hyvin.
"Nyt me molemmat tiedämme, kenet voimme keskiyöllä nähdä vieraiden joukossa. Kenties kohtaamme jälleen, tai ehkä tämä on viimeinen mitä kohtaamme. Kiitän kuitenkin tästä kokemuksesta, jonka saatoin kokea kanssanne."
Nimetön kurkotti naisen kättä kohti, tehdäkseen etiketin vaatiman pienen kumarruksen. Mutta keikaroivan kämmenselän suudelman sijaan hän sulkikin hetkeksi naisen sormet kämmentensä väliin ja lausui:
"Toivotan teille mitä miellyttävintä iltaa, neiti Etelän jäätiköltä."

Locked