Kartanon & isännän kuvaus

Glamouria, livemusiikkia, ja täynnä tuntemattomia oleva juhlasali herkullisine ruokineen ja päihdyttävine drinkkeineen odottaa! Astu siis sisälle naamiaisteemaisiin tanssiaisiin, ja unohda arkesi hetkeksi tässä vaihtoehtoiseen Ceresin todellisuuteen sijoittuvassa tapahtumassa.
Post Reply
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Kartanon & isännän kuvaus

Post by Tinanja » Sat Oct 27, 2018 8:33 pm

Kiitos @Kide tästä!

Valtava valkoinen kartano kohosi huolitellun nurmikentän keskeltä kuin taivaita kohti kurkotteleva palatsi, jota ympäröivät rehevät kukkapenkit palvoivat. Kartanon laaja piha-alue oli aidattu tiheällä, luotisuoran tarkkaan leikatulla pensasaidalla, mutta sen edustalle oli jätetty niin leveä kulkuaukko, että siitä olisi mahtunut sisään useammat leveät hevosvankkurit vierekkäin. Mutta ei suinkaan sen takia, että sisään olisi mahtunut kerralla enemmän vieraita, vaan jotta ulkopuolelle mahtui paremmin näkymään kartanon loistelias julkisivu ja etupiha koristepatsaineen ja suihkulähteineen.
Etupihan vetonaulana komeili sen keskelle rakennettu suuremmoinen suihkulähde, jonka ylimmät altaat kohosivat aina kahden miehen korkeudelle asti. Päällekäin kootut, ylöspäin pienenevät pyöreät altaat valuttivat reunojensa yli vettä taukoamatta ja niitä koristivat lukemattomat pienet kalapatsaat, jotka näyttivät olevan hyppäämäisillään altaiden reunojen yli. Suihkulähdettä reunusti ympäriinsä monen jalan levyinen kukkapenkki, jonka taivaansiniset kukat vain korostivat suihkulähteen kiven valkoisuutta. Lisäksi kukkapenkki piti varomattomat vieraat sopivan kaukana lähteestä, jottei äkillinen tuulenpuuska onnistunut räiskyttämään vettä kalliille mekoille ja takeille.
Pihan sisäänkäynniltä alkava valkoinen soratie kulki suoraan kartanon ovelle, kaartuen suihkulähteen kohdalla kahdeksi hieman kapeammaksi sen kiertäväksi tieksi. Tietä reunustivat valkoisina kukkivat pienet puut, joiden ei annettu kasvaa juuri aikuista miestä pitemmiksi ja jotka oli leikattu tarkan pyöreiksi oksistoltaan, sekä niiden väliin ajoittain ripotellut valkoiset, suuret patsaat. Puiden ja patsaiden lomasta paljastui loput suuresta etupihasta: puita, pensaita ja ruusutarhoja jotka kukkivat kaikissa sateenkaaren sävyissä ja niiden välissä pujottelevat kapeat valkoiset soratiet, jotka lähtivät liikkeelle suuren suihkulähteen molemmin puolin ja haarautuivat aina vain useammiksi käytäviksi kukkaloiston keskelle. Siellä täällä oli muutamia katoksia, joihin saattoi istahtaa ihailemaan väriloistoa, tuoksuja ja puutarhassa viihtyvien pikkulintujen laulua.

Itse kartanon etuosa oli koko matkaltaan yhtä suurta terassia, jonka katosta paksut pylväät kannattelivat urheasti. Valkoiseksi kalkittu kartano loisti auringonpaisteessa lähes silmiä kirveltävän kirkkaana. Harmaasta marmorista tehdyt pylväät ja muut yksityiskohdat maan ja katon rajassa sekä ikkunoissa tasapainottivat kokonaisuutta ja tarkkoine kaiverruksineen ja pylväiden kierrekuvioineen saivat asunnon näyttämään entistä kalliimmalta, jos se enää oli edes mahdollista.
Ovipareja etupihalla avautui kaikkiaan kolmet, mutta keskimmäiset olivat selvästi muita ovia suuremmat ja mahtipontisemmat. Massiivisen paksut ja lähes suihkulähteen korkuiset ovet avautuivat hitaasti ilmeettömän kunniakkaasti työskentelevien palvelijoiden toimesta, mutta eivät päästäneet narahdustakaan. Pääovet avautuivat suoraan valtavaan saliin, joka keskiosaltaan kurotteli huimiin korkeuksiin. Salia reunustivat ylhäältä kaarevasti yhteen kurottelevat tummat puiset pylväät, joiden jälkeen sali jatkui vielä hiukan pidemmälle, mutta puolta matalampana pylväiden kannattaleman leveän parven takia, joka salia yläpuolella reunoilta kiersi. Tummat puupylväät ja eri hiekan ja harmaan sävyissä vaihtelevista kivistä tehdyt seinät loivat lämpimämmän tunnelman, kun taas kiiltävän puhdas vaaleanharmaa lattia ja salin perältä toiseen kerrokseen, parvelle, johdattavat leveät portaat huolehtivat ylellisyydestä. Puhumattakaan puupylväiden koristekaiverruksista, jotka myötäilivät pylväitä ja niiden kaaria koko matkaltaan identisinä pylväästä toiseen. Jo pylväiden kukka-aiheiset kaiverrukset loivat tunnelmaa kuin puutarha olisi jatkunut sisälle asti, mutta se ei ollut riittänyt; jokaisen pylvään vierellä lepäsi valtava valkoiseksi maalattu saviruukku, kaikki täynnä keltaisen, oranssin ja punaisen sävyssä loistavia tuoreita kukkia, jotka pehmensivät näkymää yhdessä seinän ja pylväiden maanläisten ruskeansävyjen kanssa. Suuret kukkaruukut koristivat myös portaita ja salia kiertävää ylätasannetta, mutta lattia oli kaikkialta pyytteettömän puhdas. Lukuisat hiljaa ja huomaamattomasti liikkuvat palvelijat olivat jo poimineet tippuvat lehdet ennen kuin ne edes ehtivät kunnolla lattialle laskeutua.

Salin oikealla puolella suuret avonaiset ovet houkuttelivat valtavan ruokasalin puolelle, jonka keskellä seisoi valtavan pitkä pöytä ja reunoilla lisää hieman lyhyempiä pöytiä, kaikki täynnä toinen toistaan suloisempia tuoksuja levittäviä suolaisia ja makeita herkkuja. Punaiset viinipullot loistivat kilpaa tummanpunaisten ruusujen kanssa, joita oli valtavia puskia jokaisella pöydällä. Tällä ruokamäärällä olisi pieni perhe elänyt koko kesän yli, mutta täällä se oli vain tavallinen iltapala, kun vieraita odotettiin salin täydeltä.
Salin vasemmalla puolella oli avoinna peilikuva ruokasalin ovista, mutta sillä puolella oviaukon takaa löytyi suuri seurusteluhuone, jonka sydämenä toimi valtavista kivistä muurattu tulisija. Massiivisen tulisijan keräämän ja levittävän lämmön saattoi uskoa leviävän jopa tanssisalin puolelle, mutta tänä kesäisen lämpimänä päivänä sitä ei oltu sytytetty. Huone oli täynnä pieniä pöytiä ja kauniisti kirjailluin kuosein päällystettyjä tuoleja. Täydellinen paikka viinilasin jos toisenkin nauttimiseen ja kuulumisten vaihtamiseen niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa.
Siinä missä tanssisali noudatti pitkälti kartanon ulkokuoren puhtautta, olivat sekä ruokasali että oleskelutila päällystetty ja sisustettu pehmeämmin värein, jotka loivat idyllisemmän tunnelman ruuasta ja seurasta nauttimiselle. Varsinkin kun kynttilöiden määrässä ei oltu säästelty ja niiden lämmin valo vain korosti seinän ja katon puupalkkien lämpöä molempia tiloja täyttävistä huonekaluista puhumattakaan. Huonekalujen puuosien muotoilut ja kaiverrukset, kalliit kuosit ja pöytien kiilto kuitenkin muistuttivat ettei nyt oltu kenen tahansa kotona.

Pääsalia kiertävältä leveältä parvelta avautui hyvä näkymä alas saliin ja vielä hulppeampi näkymä ulos etupihalle suurelta parvekkeelta. Ovet ja penkit vuorottelivat parven reunoilla, antaen tilaa istahtaa ja hengähtää. Osa ovista oli jätetty auki ja niiden takaa löytyi suuria huoneita, jotka oli täytetty toinen toistaan kalliimmilla huonekaluilla ja ympäri maata kerätyillä koristella. Avonaiset huoneet tarjosivat paikan viettää hetken aikaa poissa juhlien yleisestä hälinästä ja antoivat tilan yksityisemmille keskusteluille, kun taas osa ovista pysyi visusti suljettuna.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kartanon & isännän kuvaus

Post by Tinanja » Sun Oct 28, 2018 2:38 pm

Kiitos @Kide myös tästä!

Tanssiaisten isäntä Gerey Whitt, jos hänet onnistui väenpaljoudelta näkyviin saatika puhuteltavaksi asti saamaan, oli yhtä loistelias näky kuin kartanonsakin. Vanhempiensa ainoana lapsena hän oli perinyt kaiken mitä hänen isänsä tunnettuna ja erinomaisesti menestyneenä viinitilallisena oli ehtinyt ansaitsemaan. Nimen ja sen alla öljytyn liukkaasti luistavan kaupan, kartanon ja sen tiluksiin kuuluvien valtavien viinirypäletarhojen lisäksi Gerey peri myös musertavan taakan velvollisuuksia sukunsa liiketoimia kohtaan jo turhankin nuorena. Lapsuuden leikit keskittyivät rypälelajikkeiden opetteluun ja vapaa-ajaksi kutsuttiin viinitarhoilla kulkemista niiden kunnon ja palvelijoiden toiminnan tarkkailemiseksi. Gerey oppi isältään kaiken viinitilan pyörityksestä seurapiirien etikettiin ja menestyksen tuomaan koppavuuteen. Kuten miehen järjestämistä juhlista näki, väkeä hänen ympärillään oli kuitenkin aina riittänyt kuin kärpäsiä pudonneen ja osan mehuistaan levittäneen rypäleen ympärillä - jokainen hakemassa osansa herkuista, mutta valmiina lehahtamaan epäröimättä muualle, mikäli jossain tarjottiin jotain vielä houkuttelevampaa. Ystäväksi Gerey tuskin saattoikaan ketään vieraistaan kutsua, eihän ystävystyminen ollut ollut osa isän oppeja. Päinvastoin, liian läheiset suhteet Gerey oli opetettu pitämään vain riippakivinä perässä, jonain joka hidasti menestystä ja vain imi siitän osan antamatta mitään takaisin.

Mikäli Gereyn pääsi hänet alati piirittävien, alueen menestyneimpien kauppiaiden seasta näkemään, huomasi miehen olevan kuin pienoismalli hänen kartanostaan. Miehen hohtavanvalkoista pukua koristivat kauluksessa ja hihansuissa kultaiset kirjailut. Tummat saappaat kiilsivät kilpaa lukuisten sormusten kanssa, joiden timanteista löytyi melkein yhtä paljon värejä kuin kartanon puutarhasta. Kymmenisen vuotta aiemmin ylenkatsovasta ilmeestään huolimatta Gerey oli ollut komea näky, mutta hiljalleen vetäytymään alkanut ja harventuva hiusraja, takin nappeja kiristävä pyöristynyt maha ja työn kumaraan painaneet hartiat yhdessä kasvojen ohentuneen, syviä juonteita ja pysyvät silmäpussit saaneen ihon kanssa olivat karsineet parhaimman nuoruuden loiston jo 40 vuotta elämää nähneestä miehestä.
Ne, jotka olivat tunteneet Gereyn isän, saattoivat nähdä häntä poikansa korkeassa otsassa ja jykevässä leuassa, kun taas rouva Whitt oli jäänyt elämään poikansa vaaleissa, aavistuksen laineikkaissa hiuksissa ja kapeassa, suorassa nenässä. Gereyn oma, vasta muutaman vuoden ikäinen poika, oli kuin ilmetty isänsä, mutta häntä ei näissä juhlissa nähty pyörimässä aikuisten jaloissa, kuten ei myöskään poikansa kanssa poissa tieltä pysyttelevää Gereyn vaatimatonta ja hiljaista vaimoa.

Post Reply