Kartanon & isännän kuvaus
Posted: Sat Oct 27, 2018 8:33 pm
Kiitos @Kide tästä!
Valtava valkoinen kartano kohosi huolitellun nurmikentän keskeltä kuin taivaita kohti kurkotteleva palatsi, jota ympäröivät rehevät kukkapenkit palvoivat. Kartanon laaja piha-alue oli aidattu tiheällä, luotisuoran tarkkaan leikatulla pensasaidalla, mutta sen edustalle oli jätetty niin leveä kulkuaukko, että siitä olisi mahtunut sisään useammat leveät hevosvankkurit vierekkäin. Mutta ei suinkaan sen takia, että sisään olisi mahtunut kerralla enemmän vieraita, vaan jotta ulkopuolelle mahtui paremmin näkymään kartanon loistelias julkisivu ja etupiha koristepatsaineen ja suihkulähteineen.
Etupihan vetonaulana komeili sen keskelle rakennettu suuremmoinen suihkulähde, jonka ylimmät altaat kohosivat aina kahden miehen korkeudelle asti. Päällekäin kootut, ylöspäin pienenevät pyöreät altaat valuttivat reunojensa yli vettä taukoamatta ja niitä koristivat lukemattomat pienet kalapatsaat, jotka näyttivät olevan hyppäämäisillään altaiden reunojen yli. Suihkulähdettä reunusti ympäriinsä monen jalan levyinen kukkapenkki, jonka taivaansiniset kukat vain korostivat suihkulähteen kiven valkoisuutta. Lisäksi kukkapenkki piti varomattomat vieraat sopivan kaukana lähteestä, jottei äkillinen tuulenpuuska onnistunut räiskyttämään vettä kalliille mekoille ja takeille.
Pihan sisäänkäynniltä alkava valkoinen soratie kulki suoraan kartanon ovelle, kaartuen suihkulähteen kohdalla kahdeksi hieman kapeammaksi sen kiertäväksi tieksi. Tietä reunustivat valkoisina kukkivat pienet puut, joiden ei annettu kasvaa juuri aikuista miestä pitemmiksi ja jotka oli leikattu tarkan pyöreiksi oksistoltaan, sekä niiden väliin ajoittain ripotellut valkoiset, suuret patsaat. Puiden ja patsaiden lomasta paljastui loput suuresta etupihasta: puita, pensaita ja ruusutarhoja jotka kukkivat kaikissa sateenkaaren sävyissä ja niiden välissä pujottelevat kapeat valkoiset soratiet, jotka lähtivät liikkeelle suuren suihkulähteen molemmin puolin ja haarautuivat aina vain useammiksi käytäviksi kukkaloiston keskelle. Siellä täällä oli muutamia katoksia, joihin saattoi istahtaa ihailemaan väriloistoa, tuoksuja ja puutarhassa viihtyvien pikkulintujen laulua.
Itse kartanon etuosa oli koko matkaltaan yhtä suurta terassia, jonka katosta paksut pylväät kannattelivat urheasti. Valkoiseksi kalkittu kartano loisti auringonpaisteessa lähes silmiä kirveltävän kirkkaana. Harmaasta marmorista tehdyt pylväät ja muut yksityiskohdat maan ja katon rajassa sekä ikkunoissa tasapainottivat kokonaisuutta ja tarkkoine kaiverruksineen ja pylväiden kierrekuvioineen saivat asunnon näyttämään entistä kalliimmalta, jos se enää oli edes mahdollista.
Ovipareja etupihalla avautui kaikkiaan kolmet, mutta keskimmäiset olivat selvästi muita ovia suuremmat ja mahtipontisemmat. Massiivisen paksut ja lähes suihkulähteen korkuiset ovet avautuivat hitaasti ilmeettömän kunniakkaasti työskentelevien palvelijoiden toimesta, mutta eivät päästäneet narahdustakaan. Pääovet avautuivat suoraan valtavaan saliin, joka keskiosaltaan kurotteli huimiin korkeuksiin. Salia reunustivat ylhäältä kaarevasti yhteen kurottelevat tummat puiset pylväät, joiden jälkeen sali jatkui vielä hiukan pidemmälle, mutta puolta matalampana pylväiden kannattaleman leveän parven takia, joka salia yläpuolella reunoilta kiersi. Tummat puupylväät ja eri hiekan ja harmaan sävyissä vaihtelevista kivistä tehdyt seinät loivat lämpimämmän tunnelman, kun taas kiiltävän puhdas vaaleanharmaa lattia ja salin perältä toiseen kerrokseen, parvelle, johdattavat leveät portaat huolehtivat ylellisyydestä. Puhumattakaan puupylväiden koristekaiverruksista, jotka myötäilivät pylväitä ja niiden kaaria koko matkaltaan identisinä pylväästä toiseen. Jo pylväiden kukka-aiheiset kaiverrukset loivat tunnelmaa kuin puutarha olisi jatkunut sisälle asti, mutta se ei ollut riittänyt; jokaisen pylvään vierellä lepäsi valtava valkoiseksi maalattu saviruukku, kaikki täynnä keltaisen, oranssin ja punaisen sävyssä loistavia tuoreita kukkia, jotka pehmensivät näkymää yhdessä seinän ja pylväiden maanläisten ruskeansävyjen kanssa. Suuret kukkaruukut koristivat myös portaita ja salia kiertävää ylätasannetta, mutta lattia oli kaikkialta pyytteettömän puhdas. Lukuisat hiljaa ja huomaamattomasti liikkuvat palvelijat olivat jo poimineet tippuvat lehdet ennen kuin ne edes ehtivät kunnolla lattialle laskeutua.
Salin oikealla puolella suuret avonaiset ovet houkuttelivat valtavan ruokasalin puolelle, jonka keskellä seisoi valtavan pitkä pöytä ja reunoilla lisää hieman lyhyempiä pöytiä, kaikki täynnä toinen toistaan suloisempia tuoksuja levittäviä suolaisia ja makeita herkkuja. Punaiset viinipullot loistivat kilpaa tummanpunaisten ruusujen kanssa, joita oli valtavia puskia jokaisella pöydällä. Tällä ruokamäärällä olisi pieni perhe elänyt koko kesän yli, mutta täällä se oli vain tavallinen iltapala, kun vieraita odotettiin salin täydeltä.
Salin vasemmalla puolella oli avoinna peilikuva ruokasalin ovista, mutta sillä puolella oviaukon takaa löytyi suuri seurusteluhuone, jonka sydämenä toimi valtavista kivistä muurattu tulisija. Massiivisen tulisijan keräämän ja levittävän lämmön saattoi uskoa leviävän jopa tanssisalin puolelle, mutta tänä kesäisen lämpimänä päivänä sitä ei oltu sytytetty. Huone oli täynnä pieniä pöytiä ja kauniisti kirjailluin kuosein päällystettyjä tuoleja. Täydellinen paikka viinilasin jos toisenkin nauttimiseen ja kuulumisten vaihtamiseen niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa.
Siinä missä tanssisali noudatti pitkälti kartanon ulkokuoren puhtautta, olivat sekä ruokasali että oleskelutila päällystetty ja sisustettu pehmeämmin värein, jotka loivat idyllisemmän tunnelman ruuasta ja seurasta nauttimiselle. Varsinkin kun kynttilöiden määrässä ei oltu säästelty ja niiden lämmin valo vain korosti seinän ja katon puupalkkien lämpöä molempia tiloja täyttävistä huonekaluista puhumattakaan. Huonekalujen puuosien muotoilut ja kaiverrukset, kalliit kuosit ja pöytien kiilto kuitenkin muistuttivat ettei nyt oltu kenen tahansa kotona.
Pääsalia kiertävältä leveältä parvelta avautui hyvä näkymä alas saliin ja vielä hulppeampi näkymä ulos etupihalle suurelta parvekkeelta. Ovet ja penkit vuorottelivat parven reunoilla, antaen tilaa istahtaa ja hengähtää. Osa ovista oli jätetty auki ja niiden takaa löytyi suuria huoneita, jotka oli täytetty toinen toistaan kalliimmilla huonekaluilla ja ympäri maata kerätyillä koristella. Avonaiset huoneet tarjosivat paikan viettää hetken aikaa poissa juhlien yleisestä hälinästä ja antoivat tilan yksityisemmille keskusteluille, kun taas osa ovista pysyi visusti suljettuna.
Valtava valkoinen kartano kohosi huolitellun nurmikentän keskeltä kuin taivaita kohti kurkotteleva palatsi, jota ympäröivät rehevät kukkapenkit palvoivat. Kartanon laaja piha-alue oli aidattu tiheällä, luotisuoran tarkkaan leikatulla pensasaidalla, mutta sen edustalle oli jätetty niin leveä kulkuaukko, että siitä olisi mahtunut sisään useammat leveät hevosvankkurit vierekkäin. Mutta ei suinkaan sen takia, että sisään olisi mahtunut kerralla enemmän vieraita, vaan jotta ulkopuolelle mahtui paremmin näkymään kartanon loistelias julkisivu ja etupiha koristepatsaineen ja suihkulähteineen.
Etupihan vetonaulana komeili sen keskelle rakennettu suuremmoinen suihkulähde, jonka ylimmät altaat kohosivat aina kahden miehen korkeudelle asti. Päällekäin kootut, ylöspäin pienenevät pyöreät altaat valuttivat reunojensa yli vettä taukoamatta ja niitä koristivat lukemattomat pienet kalapatsaat, jotka näyttivät olevan hyppäämäisillään altaiden reunojen yli. Suihkulähdettä reunusti ympäriinsä monen jalan levyinen kukkapenkki, jonka taivaansiniset kukat vain korostivat suihkulähteen kiven valkoisuutta. Lisäksi kukkapenkki piti varomattomat vieraat sopivan kaukana lähteestä, jottei äkillinen tuulenpuuska onnistunut räiskyttämään vettä kalliille mekoille ja takeille.
Pihan sisäänkäynniltä alkava valkoinen soratie kulki suoraan kartanon ovelle, kaartuen suihkulähteen kohdalla kahdeksi hieman kapeammaksi sen kiertäväksi tieksi. Tietä reunustivat valkoisina kukkivat pienet puut, joiden ei annettu kasvaa juuri aikuista miestä pitemmiksi ja jotka oli leikattu tarkan pyöreiksi oksistoltaan, sekä niiden väliin ajoittain ripotellut valkoiset, suuret patsaat. Puiden ja patsaiden lomasta paljastui loput suuresta etupihasta: puita, pensaita ja ruusutarhoja jotka kukkivat kaikissa sateenkaaren sävyissä ja niiden välissä pujottelevat kapeat valkoiset soratiet, jotka lähtivät liikkeelle suuren suihkulähteen molemmin puolin ja haarautuivat aina vain useammiksi käytäviksi kukkaloiston keskelle. Siellä täällä oli muutamia katoksia, joihin saattoi istahtaa ihailemaan väriloistoa, tuoksuja ja puutarhassa viihtyvien pikkulintujen laulua.
Itse kartanon etuosa oli koko matkaltaan yhtä suurta terassia, jonka katosta paksut pylväät kannattelivat urheasti. Valkoiseksi kalkittu kartano loisti auringonpaisteessa lähes silmiä kirveltävän kirkkaana. Harmaasta marmorista tehdyt pylväät ja muut yksityiskohdat maan ja katon rajassa sekä ikkunoissa tasapainottivat kokonaisuutta ja tarkkoine kaiverruksineen ja pylväiden kierrekuvioineen saivat asunnon näyttämään entistä kalliimmalta, jos se enää oli edes mahdollista.
Ovipareja etupihalla avautui kaikkiaan kolmet, mutta keskimmäiset olivat selvästi muita ovia suuremmat ja mahtipontisemmat. Massiivisen paksut ja lähes suihkulähteen korkuiset ovet avautuivat hitaasti ilmeettömän kunniakkaasti työskentelevien palvelijoiden toimesta, mutta eivät päästäneet narahdustakaan. Pääovet avautuivat suoraan valtavaan saliin, joka keskiosaltaan kurotteli huimiin korkeuksiin. Salia reunustivat ylhäältä kaarevasti yhteen kurottelevat tummat puiset pylväät, joiden jälkeen sali jatkui vielä hiukan pidemmälle, mutta puolta matalampana pylväiden kannattaleman leveän parven takia, joka salia yläpuolella reunoilta kiersi. Tummat puupylväät ja eri hiekan ja harmaan sävyissä vaihtelevista kivistä tehdyt seinät loivat lämpimämmän tunnelman, kun taas kiiltävän puhdas vaaleanharmaa lattia ja salin perältä toiseen kerrokseen, parvelle, johdattavat leveät portaat huolehtivat ylellisyydestä. Puhumattakaan puupylväiden koristekaiverruksista, jotka myötäilivät pylväitä ja niiden kaaria koko matkaltaan identisinä pylväästä toiseen. Jo pylväiden kukka-aiheiset kaiverrukset loivat tunnelmaa kuin puutarha olisi jatkunut sisälle asti, mutta se ei ollut riittänyt; jokaisen pylvään vierellä lepäsi valtava valkoiseksi maalattu saviruukku, kaikki täynnä keltaisen, oranssin ja punaisen sävyssä loistavia tuoreita kukkia, jotka pehmensivät näkymää yhdessä seinän ja pylväiden maanläisten ruskeansävyjen kanssa. Suuret kukkaruukut koristivat myös portaita ja salia kiertävää ylätasannetta, mutta lattia oli kaikkialta pyytteettömän puhdas. Lukuisat hiljaa ja huomaamattomasti liikkuvat palvelijat olivat jo poimineet tippuvat lehdet ennen kuin ne edes ehtivät kunnolla lattialle laskeutua.
Salin oikealla puolella suuret avonaiset ovet houkuttelivat valtavan ruokasalin puolelle, jonka keskellä seisoi valtavan pitkä pöytä ja reunoilla lisää hieman lyhyempiä pöytiä, kaikki täynnä toinen toistaan suloisempia tuoksuja levittäviä suolaisia ja makeita herkkuja. Punaiset viinipullot loistivat kilpaa tummanpunaisten ruusujen kanssa, joita oli valtavia puskia jokaisella pöydällä. Tällä ruokamäärällä olisi pieni perhe elänyt koko kesän yli, mutta täällä se oli vain tavallinen iltapala, kun vieraita odotettiin salin täydeltä.
Salin vasemmalla puolella oli avoinna peilikuva ruokasalin ovista, mutta sillä puolella oviaukon takaa löytyi suuri seurusteluhuone, jonka sydämenä toimi valtavista kivistä muurattu tulisija. Massiivisen tulisijan keräämän ja levittävän lämmön saattoi uskoa leviävän jopa tanssisalin puolelle, mutta tänä kesäisen lämpimänä päivänä sitä ei oltu sytytetty. Huone oli täynnä pieniä pöytiä ja kauniisti kirjailluin kuosein päällystettyjä tuoleja. Täydellinen paikka viinilasin jos toisenkin nauttimiseen ja kuulumisten vaihtamiseen niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa.
Siinä missä tanssisali noudatti pitkälti kartanon ulkokuoren puhtautta, olivat sekä ruokasali että oleskelutila päällystetty ja sisustettu pehmeämmin värein, jotka loivat idyllisemmän tunnelman ruuasta ja seurasta nauttimiselle. Varsinkin kun kynttilöiden määrässä ei oltu säästelty ja niiden lämmin valo vain korosti seinän ja katon puupalkkien lämpöä molempia tiloja täyttävistä huonekaluista puhumattakaan. Huonekalujen puuosien muotoilut ja kaiverrukset, kalliit kuosit ja pöytien kiilto kuitenkin muistuttivat ettei nyt oltu kenen tahansa kotona.
Pääsalia kiertävältä leveältä parvelta avautui hyvä näkymä alas saliin ja vielä hulppeampi näkymä ulos etupihalle suurelta parvekkeelta. Ovet ja penkit vuorottelivat parven reunoilla, antaen tilaa istahtaa ja hengähtää. Osa ovista oli jätetty auki ja niiden takaa löytyi suuria huoneita, jotka oli täytetty toinen toistaan kalliimmilla huonekaluilla ja ympäri maata kerätyillä koristella. Avonaiset huoneet tarjosivat paikan viettää hetken aikaa poissa juhlien yleisestä hälinästä ja antoivat tilan yksityisemmille keskusteluille, kun taas osa ovista pysyi visusti suljettuna.