Punaista ja mustaa

Glamouria, livemusiikkia, ja täynnä tuntemattomia oleva juhlasali herkullisine ruokineen ja päihdyttävine drinkkeineen odottaa! Astu siis sisälle naamiaisteemaisiin tanssiaisiin, ja unohda arkesi hetkeksi tässä vaihtoehtoiseen Ceresin todellisuuteen sijoittuvassa tapahtumassa.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Punaista ja mustaa

Post by Tinanja » Tue Feb 12, 2019 7:29 pm

Siitä huolimatta, että Ezramiksi itseään kutsuva, tummanpuhuvasti pukeutunut mies olikin väittänyt ettei osannut tanssia, ei Ingvild kokenut tulleensa ainakaan pettyneeksi tanssiparinsa kanssa lattialla pyörähdellessään. Ingvild nautti pyörähdyksistä, askeleista ja läheisyydestä, musiikista ja siitä, että saattoi heittää kaikki ajatuksensa narikkaan hetkeksi ja keskittyä vain tanssimiseen. Ja tanssiahan Ingvild kyllä osasi: lukuisat tunnit harjoittelussa näkyivät kyllä, eikä tämä miettinyt askeleita suuntaan tai toiseen, vaan antoi lähinnä lihasmuistinsa viedä häntä. Eikä Ezraminkaan toisinaan hieman kankeista liikkeistä näyttänyt olevan haittaa, päin vastoin tuo kyllä osasi tekniikan, mutta ehkä rutiinista puuttui vielä jotakin?

Tanssimisen tuoma tunne näkyi myös naisen hymyilevillä kasvoilla, kunnes Ezram yht’äkkiä kääntyi miekkaa selkeästi tavoitellen kohti ilmeisesti tuohon törmännyttä toista tanssijaa? Ezramin suoraselkäisyys, tutun suoran ja hallitun asennon hakeminen samalla, kun käsi kurottautui hakemaan asetta sai viimein johdonpäät osumaan toisiinsa Ingvildin mielessä: tuo oli armeijasta, joko aktiivisessa palvelussa tai juuri lopettanut eikä ollut päässyt tavoistaan eroon. Ezramin liike oli sen verran nopea, että Ingvild joutui ottamaan pari askelta taaksepäin ja naisen toinen käsi kohosi hetkeksi hänen eteensä kilpiloitsun loitsuriimujen ollessa jo valmiina karkaamaan hänen punaiseksi maalatuilta huuliltaan. Käsi kuitenkin lähti laskeutumaan helmaa haromaan jo ennen kuin Ezram vilkaisi hänen suuntaansa, ja Ingvild väläytti lämpimän hymyn Ezramille tämän viimein kääntyessä katsomaan häntä.

Ezramin pian hänelle suuntaamat sanat saivat hymyn leviämään maagikkonaisen kasvoille.
“Sinä, herra hurmaava, olet pian selityksen velkaa tuollaisesta tanssiparin säikyttelystä…”, ilkikurinen virne vei pohjan Ingvildin sanojen vakavuudelta, mutta naisen kiinnostus tuota nuorta miestä kohtaan oli tämän välikohtauksen jälkeen lähinnä kasvanut. Ehkä hän saisi vielä tilaisuuden tyydyttää kyltymätöntä tiedonjanoaan tuon miehen osalta illan aikana? Siinä sivussa Ingvild pyöräytti itsensä lähemmäs Ezramia vetääkseen tämän vielä kertaalleen tanssiin.

¨*¨

Kaiskko päätyi parin miellyttävän tanssin jälkeen karkaamaan täydeksi muuttuvalta tanssilattialta muidenkin osallistujien rohkaistua mielensä alkoholin voimalla. Kera hyvän viinin oli mukava lähteä vilvoittelemaan kesäisen tähtitaivaan ja kuutamon alle millintarkasti hoidettuun puutarhaan. Hiekka rapisi hieman heidän jalkojensa alla, kun he kulkivat pihapolkua pitkin puiden suojaan jätetyille penkeille. Ingvild istui puiselle penkille viinilasi käsissään, ja nosti hitaasti toisen jalan toisen päälle ristiin tarjoten paljasta reiden ja säären ihoa siinä sivussa nähtäville, ja todennäköisesti tarkoituksella.
“No…”, nainen sanoi viimein, kääntäen katseensa Ezramiin. “Minun ainakin on kiitettävä sinua mukavasta tanssista”, Ingvild hymyili lämpimästi tuolle. “Mutta… utelias kun olen, taisin ehdottaa, että saisin selitystä välikohtauksesta tanssilattialla?” tuo ehdotti sitten varovasti, hymyillen toki edelleen.

User avatar
Kide
Posts: 483
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Punaista ja mustaa

Post by Kide » Sun Mar 03, 2019 10:56 am

Järkytystä, pettymystä tai mitään muutakaan Ezramin odottamaa reaktiota ei näkynyt Ingvildin kasvoilla vaan miehen yllätykseksi nainen oli korkeintaan lievästi huvittunut. Ja aidosti utelias, sen saattoi nähdä tuon silmien valppaasta katseesta leikkimielisen virnistyksen läpikin. Ezram ei ehtinyt kuin näyttämään jokseenkin hämmentyneeltä, kun Ingvild oli jo uudelleen painautunut häntä vasten valmiina tanssimaan. Mies antoi hartioidensa rentoutua ja jalkansa uudelleen musiikin vietäväksi, vaikka joutuikin hetken askeliaan hakemaan päästäkseen takaisin jonkinlaiseen rytmiin. Ingvildillä tuo rytmi sen sijaan näytti olevan verissä ja nainen liikkui yhtä sulavasti kuin tuon mekko myötäili hänen vartaloaan. Varmistettuaan ensin parilla vilkaisulla ettei heidän yllättävä hetkensä ollut saanut ylimääräisiä seuraajia Ezram antoi katseensa jumittua uudestaan tanssiparinsa vangitseviin silmiin. Ja suorastaan hävettävän nopeasti mies oli jälleen unohtanut kaiken muun ympäriltään.

Lopulta he päätyivät karkaamaan aina vain täydemmäksi käyneeltä tanssilattialta. Ezram olisi mielellään jatkanut Ingvildin läheisyydestä nauttimisesta, mutta tiesi myös että oli parempi lopettaa voitolla; hän ei ainakaan tiennyt tehneensä kovin pahoja virheitä liikkeissään ja vaikka Ingvild olikin hänen kertomansa riskin hyväksynyt, jätti Ezram mieluusti naisen sirot jalat tallomatta.
Tarjoilija käveli heidän ohitseen kuin tilauksesta kaksikon suunnatessa ulos leputtamaan niin jalkojaan, korviaan kuin hengähtämään muutenkin. Ezram ei tiennyt oliko kyseessä eniten viini, sisällä leijuva parfyymien sekoitus vai Ingvild, mutta joka tapauksessa hänen päänsä kaipasikin raitista ilmaa. Koko piha oli sytytetty täyteen pieniä soihtuja, jotka loistivat kilpaa tummalla taivaalla tuikkivien tähtien kanssa. Lämmin valo läikkyi nurmikolla ja kukilla saaden kaiken näyttämään aivan erilaiselta kuin päivällä. Suurimman osan Ezramin huomiosta varasti kuitenkin Ingvildin entistä punaisemmalta näyttävät hiukset, jotka tuntuivat soihtujen valossa ja varjoisissa paikoissa hohtavan kaikissa tulen väreissä.
Ezram istuutui Ingvildin viereen ja nojasi tyytyväisesti huokaisten penkin selkänojaan. Vahvarakenteinen ja yksityiskohtaisilla kaiverruksilla varustettu puu ei päästänyt ääntäkään edes Ezramin painon alla. Mies nosti kätensä roikkumaan rentona penkin hienon sileäksi hiotulle selkämykselle Ingvildin taakse, mutta varoi koskettamasta naista - ainakin toistaiseksi.
"Kiitos itsellesi. Taitosi tanssilattialla olivat pelastukseni", Ezram sanoi virnistäen, mutta kääntyi sitten katsomaan viinilasiaan Ingvildin kysymyksen alla. Pieni siemaus hedelmäistä juomaa ja Ezram oli valmis nostamaan katseensa uudestaan.
"Minusta tuntuu, että neiti pelottomalla on jo mielessään selitys kaikelle. Ehkä haluat heittää teoriasi ensin ja voimme sitten katsoa, osuiko se oikeaan", Ezram ehdotti viekkaasti hymyillen.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Punaista ja mustaa

Post by Tinanja » Sun Mar 03, 2019 12:09 pm

"Et ollut itsekään lainkaan hassumpi tanssipari, vaikka muuta annoitkin ymmärtää sanoillasi", Ingvild vastasi hymyillen lämpimästi naamionsa takaa Ezramille, silmät miehen kasvonpiriteitä tarkkaillen. Hiljaisuus puutarhassa oli lähes käsinkosketeltavaa, ja sen rikkoivat vain satunniasten kulkijoiden askeleet, sirkkojen tasainen sirkutus ruohikon lomassa, ja satunnaisen linnun viserrys. Hitaasti yöksi vaihtuva ilta oli kaunis auringonlaskun ja nousevien tähtien sekä kuun valaistessa maisemaa lyhtyjen taustalla. Nainen maistoi hitaasti juomaansa, ja kohotti kulmiaan Ezramille, joka ehdotti että hän arvioisi tuota, eikä tämä sanoisi itse asiasta mitään. No, kävihän tuokin, nainen ajatteli hymyillen vähän, nojautuessaan hitaasti penkin selkänojaa vasten, väistämättä Ezramin sen selkänojalle nostamaa kättä. Ingvild katsoi mukamas arvioivasti Ezramiin ja hymyili vähän.

"Noooo", Ingvild venytteli hitaasti sanojaan, ristien paremmin toisen jalkansa toisen pääle, reittä anteliaasti paljastaen. Tämä maistoi jälleen pienen siemauksen juomaa, joka kieltämättä oli varmasti ollut hintansa väärti - harvoin näin hyvälaatuisia viinejä oli tarjolla juhlissakaan. "Todennäköisesti olet tottunut kantamaan... myös metallista miekkaa?" Ingvild sanoi sitten, kulmiaan vähän kurtistaen ja katsoen nyt Ezramia arvioiden päästä varpaisiin. "AInakin epäilen, ettet tavoitellut sitä toista miekkaa tanssilattialla?" nainen hymyili, eikä voinut olla naurahtamatta kieltämättä ilkikurisesti.
"Ja samalla liiankin hallitut liikkeet viittaavat siihen, että olet saanut koulutusta miekan käyttöön ja kaikkeen siihen liittyvään", Ingvildin ilkikurinen virne kertoi, että tämä ajatteli aivan jotain muuta miekkaa kuin sitä terävää, metallista asetta, jota usein vyöllä kannettiin. "Ehkä armeija? " naisen katse seurasi arvioiden Ezramin reaktiota. "Toki keksin montakin tapaa hyödyntää esimerkiksi hyvää tasapainoa...", Ingvild virnisti leveästi ennen kuin vakavoitui vähän, jotta ei olisi järkyttänyt liikaa Ezramia - tai ajanut tätä keskustelusta kauemmas.
"Mutta, sinun vuorosi... En usko, että sinäkään olet jättänyt omia arvioitasi minusta tekemättä", ilkikurisuuden ja flirttailun takana oli kuitenkin myös aitoa uteliaisuutta.

User avatar
Kide
Posts: 483
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Punaista ja mustaa

Post by Kide » Sat Mar 23, 2019 11:06 am

Ezram vastasi Ingvildin tarkkaavaiseen katseeseen tyynen odottavaisesti. Mies tiesi itsekin, että sotilastausta paistoi turhankin helposti hänen eleistään ja varsinkin välikohtaus tanssilattialla toimi kuin lopullisena leimana hänen otsassaan, ja vaikka Ingvild vaikutti naiselta, joka kyllä osasi kiinnittää huomionsa pikkuseikkoihin, kuuli Ezram mielellään hänen johtopäätöksensä. Lisäksi hän antoi tuolle kaunottarelle mielellään mahdollisuuden näyttää taitonsa, eikä Ezram tällä tavoin rikkonut saamiaan ohjeitakaan - ainakaan suoranaisesti.
Se, miten Ingvild lähti havaintojaan esittämään, tuli täytenä yllätyksenä, joka pyöristi tummanruskeat silmät ja kohotti tuuheat kulmakarvat otsaa tavoittelemaan. Hymy Ezramin kasvoilla pysyi kuitenkin yhtä tyytyväisenä, jollei jopa kohonnut hieman ylemmäs. Olihan Ingvild toki ulkomuodollaan ja eleillään antanut olettaakin, että tuo oli raikkaampi tapaus kuin nihkeän tiukasti etikettiä noudattava turhantärkeä neiti, mutta tällainen vihjailu tuli yllätyksenä. Mukavana yllätyksenä. Ezram puisti huvittuneena päätään Ingvildin luomalle mielikuvalle.
"Epäilyksesi osui ihan oikeaan. Siihen minunkaan rohkeuteni ei olisi riittänyt", hän totesi naurahtaen.
Ilman Ingvildin virnettäkin olisivat Ezramin ajatukset naisen ensimmäisen toteamuksen jälkeen siirtyneet ihan samoille teille Ingvildin kanssa, kun nainen jatkoi miekan käytön pohtimista. Ezram ei todellakaan ollut voinut kuvitellakaan löytävänsä näin vapaamielistä naista tästä täydellisyyttä tavoittelevien riikinkukkojen kokoontumisesta, saati että juuri hänellä saattoi käydä näin hyvä onni. Ilman Ingvildiä Ezram seisoisi kai edelleen tanssilattian laidalla kuunnellen valheellisia turhamaisuuksia tai keskustellen tyhjänpäiväisyyksistä, jotka eivät häntä koskettaneet millään tavoin. Tai vielä pahempaa, hän olisi päätynyt jonkun tovereidensa luo vertailemaan miekkoja ja niiden käyttöä, muutaman viinilasin jälkeen monessakin mielessä, kuten tavallista.
"Hah, uskon sen. Etkä ole ainoa", mies nauroi Ingvildin mainitessa tasapainon hyödynnettävyyden monet ulottuvuudet, intoutui iskemään naiselle kevyesti silmäänsä ja laskemaan paksun käsivartensa nojaamaan entistä rennommin Ingvildin siroja harteita vasten. Tässä vasta olikin naisseura Ezramin makuun.
"Olet oikeassa, miekkani kuuluu maallemme. Se terävämpi siis", Ezram vahvisti Ingvildin arvauksen ja lisäsi ilkikurisesti: "Mutta toinen miekoistani on ehkä juuri löytänyt uuden kutsumuksen."
Ezramkin vakavoitui hieman ja katseli Ingvildiä erilaisella tarkkuudella aiheen kääntyessä toivoen hänkin, ettei mennyt viimeisellä viinin siivittämällä vitsillään liian pitkälle. Tähän puoleen leikistä Ezram ei ollutkaan valmistautunut. Toki hänkin oli luonnostaan pistänyt mieleensä tiettyjä asioita uudesta seuralaisestaan, muttei ollut onnistunut pelkän olemuksen pohjalta pääsemään minkäänlaiseen lopputulokseen Ingvildin taustasta.
"Täytyy myöntää, että te neiti, olette pysyneet yhtä suurena arvoituksena kuin kasvonnekin tuon naamion takana", Ezram kertoi antaen hieman kurtistuneiden kulmien alle jääneen katseensa liukua pitkin naisen kasvoja. "Mutta sen tiedän, ettet sinä hätkähdä vähästä. Se viittaa joko sokeaan luottamukseen muihin tai vahvaan uskoon itseensä. Sen tiedän, ettei ensimmäinen sinun tapauksessasi tule kyseeseen, joten olipa kyse mistä tahansa, sinä osaat huolehtia itse itsestäsi." Ingvildin siro olemus ei viitannut taitoon aseiden kanssa, mutta tyhjästäkään Ezram ei uskonut naisen itseluottamuksen kumpuavan.
"Epäilen myös, ettei äitinne ole pessyt suutanne saippualla pienenä, tai sitten sillä ei vain ollut vaikutusta. Itse uskon jälkimmäiseen", Ezram jatkoi leveästi virnistäen. "Älä toki ymmärrä väärin, minusta se on vain parempi niin. Paljon parempi", mies vielä lisäsi hymy leventyen ja naurahti.
"Mutta kuten huomaat, sinä olet tämän leikin voittaja. Vaan kenties haluaisit helpottaa katkeraa häviötäni kertomalla jotain itsestäsi?" Ezram ehdotti lopuksi, kääntäen kasvonsa liioitellun surkeaan häviäjän hymyyn.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Punaista ja mustaa

Post by Tinanja » Sat Mar 23, 2019 7:45 pm

Ezram yllättäen päätyi myöntämään sen, että tämä kuului armeijaan. No, kaiken Ingvildin näkemän mukaan ei se ollut yllättävää - eikä sekään, että hänen arvauksensa Ezramin suhteen oli osunut oikeaan. Mutta yllättävää oli se, miten avoimesti Ezram lähti hänen vihjailuunsa ja flirttailuunsa. Se sai leveän virneen leviämään maagikon kasvoille tämän hitaasti painautuessa vähän lähemmäs miestä.
"Sen eteen sinun on ehkä tehtävä vielä vähän töitä", Ingvild hymyili ilkikurisesti, selkeän silmäniskun kuitenkin pehmentäessä hänen sanojaan. Naisen lakattujen kynsien kärjet liukuivat ohimennen hänen vieressään istuvan miehen polvelle, siitä reittä kiusoitellen ennen kuin Ingvild laski kätensä hitaasti takaisin syliinsä - ilkikurisesti edelleen hymyillen. Voi kyllä, hän piti illan saamasta käänteestä, eikä olisi lainkaan pahoillaan, mikäli tämä tästä vielä johonkin suuntaan etenisi - ainakin tuo näytti purevan syöttiin paremmin kuin mitä Ingvild oli osannut epäilläkään. Tosin... sitä oli pidettävä yllä, muuten tämä kuihtuisi kasaan ennen kuin olisi alkanutkaan.

"Olen varma, että voin lievittää karvasta tappiotasi tämän arvailun suhteen...", Ingvild totesi Ezramille, tämän sanoihin edelleen hymyllä vastaten. Katse laskeutui hitaasti tuon kasvoilta rintakehälle, Ingvildin kynsien kärkien palatessa katseen kiintopisteeksi liivin päälle, juuri ja juuri koskien kankaaseen.
"Olet oikeassa, äitini ei ole pessyt suutani pienenä", nainen sanoi. "Mutta sillä olisi tuskin ollut vaikutusta siihen, millainen minusta kuoriutui", Ingvild naurahti, sormien nyt eksyessä hitaasti kangasta juuri ja juuri koskettaen lähemmäs miehen vatsaa. "Räävittömyydestä huolimatta minusta tuli opettaja maan suurimmassa, ja ainoassa sisäoppilaitoksessa", Ingvild totesi. Hänen kätensä laskeutui hitaasti Ezramin reidelle ja jäi siihen. Hän antoi Ezramin pureskella hetken aikaa hänen sanojaan ja kun tuo näytti hitaasti laskevan armeijataustallaankin yhteen yksi plus yksi, Ingvild hymyili vähän enemmän. Oli turha lisätä itsestäänselvyyksiä tuosta - eiköhän tuonkin taustalla ollut yleissivistystä sen verran, että Metiksen tunnistaisi tuollaisesta kuvauksesta. Olisi tosin eri asia, miten Ezram suhtautuisi tietoon... ja sitä toivottavasti pehmentäisi lämmin käsi tuon reidellä. Illan hämäryys soihduista huolimatta sai Ingvildin punertavat hiukset näyttämään lähes ruskeilta naisen laskiessa päänsä Ezramin kättä vasten kevyesti.
"Mutta olettaisin, että kaltaistasi järkevää miestä tämä tieto tuskin yllättää?" Ingvild hymyili vähän, ääneen hiipiessä jälleen pientä ilkikurisuutta.

User avatar
Kide
Posts: 483
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Punaista ja mustaa

Post by Kide » Sun Mar 31, 2019 3:09 pm

Ezramin täytyi myöntää, että ensin hänen reittään ja nyt hänen asunsa rintamusta hivelevät sormet vaikeuttivat keskittymistä Ingvildin kertomaan huomattavasti. Ezram pakotti katseensa pysymään naisen kasvoissa ja yritti unohtaa hiljalleen alaspäin valuvan sormen. Hän halusi tietää, kuka tämä nainen oli, eikä halunnut näyttää typerykseltä joutuen pyytämään Ingvildiä toistamaan juuri sanomaansa. Varsinkin, kun tässä hiljaisessa puutarhan sopukassa hälyäkään ei voinut syyttää.
Miehen ruskeat silmät pyöristyivät aavistuksen Ingvildin paljastuksen jälkeen, mutta sekään ei saanut miestä unohtamaan takaisin hänen reidelleen eksynyttä kättä. Sen aiheuttamaa lämmintä tunnetta, joka uhkasi levitä myös hieman ylemmäs. Opettaja? Ezram yritti keskittyä ja katseli uteliaana Ingvildiä. Tämä nainenko toimi opettajana Metiksessä? Se ei todellakaan olisi tullut ensimmäisenä Ezramin mieleen, mutta lopulta sitä ei myöskään ollut kovin hankalaa uskoa. Se selitti kyllä osan Ezramin silmiin pistäneistä seikoista, mutta Ingvildin ilkikurinen hymy ja Ezramin reidellä edelleen lepäävä käsi, ja niin moni muu ele aiemmin, antoivat olettaa jotain muuta. Jotain muuta kuin kurinalaista opettamista ja nuorten kaitsemista. Mutta toisaalta, eiväthän he tällä hetkellä luokkahuoneessa istuneetkaan.
"Sinulla on siis magiaa... muussakin kuin ulkonäössäsi. Te olette pieniä yllätyksiä täynnä, neiti Ingvild", Ezram hämmästeli, mutta hänenkin silmäkulmiinsa ilmestynyt pilke ei hävinnyt minnekään. Hän ei ollut koskaan ymmärtänyt magiaa eikä sen vuoksi erityisesti siitä välittänytkään, mutta jollain tapaa Ingvildin kohdalla se tuntui tekevän naisesta vain entistä mielenkiintoisemman.
"Ehkä en olekaan yhtä järkevä kuin annan ymmärtää", Ezram naurahti. "Täytyy myöntää, ettei tuo olisi ollut ensimmäinen arvaukseni." Paremminkin se olisi löytynyt Ezramin listan loppupäästä.
"Toki se voi johtua vain siitä, että minun mielikuvani opettajista koostuu harmaantuneista miehistä, joiden päälaella on korkeintaan pölyä", Ezram lisäsi naurahtaen, mutta pelkäsi samassa, että oli saattanut loukata kommentillaan ja jatkoi nopeasti: "Selvästi olin väärässä. Metiksen sietää olla ylpeä, kun sillä on teidänlaisenne nainen riveissään. Yhtään vähempää en olisi sinulta odottanutkaan, mutta kenties jotain muuta. Vaikken itsekään tiedä mitä se olisi ollut." Mies kohautti harteitaan hymyillen ja jäi katselemaan kettunaamion takaa pilkottavia silmiä entistä uteliaammin. Ezram oli jo antanut käsivartensa rentoutua Ingvildin hartioita vasten, mutta käänsi nyt myös suuren kämmenensä myötäilemään naisen olkapäätä. Reidellään lepäävästä Ingvildin kädestä rohkaistuneena mies alkoi sivellä naisen olkaa pehmeästi, tuskin tunnettavasti, peukalollaan.

Hento, mutta mukavan viileä tuuli helli miehen kasvoja - kaikkialta muualta paitsi edelleen hiostavalta tuntuvan naamion alta. Ezram vilkaisi puutarhaa heidän ympärillään, mutta ketään ei ollut lähettyvillä ja muista ulos hakeutuneista vieraista kertova askelten rahina kantautui jostain kauempaa, kaiketi päätieltä suihkulähteen läheltä. Ezram tiesi kartanon isännän toiveena olleen, että näissä juhlissa kaikki saapuisivat maskit kasvoillaan ja myös lähtisivät ne päässään, ilmeisesti sen piti luoda katkeamatonta mystiikkaa tanssiaisiin. Juuri nyt Ezram ei jaksanut siitä välittää. Sitä paitsi, hehän olivat kahden.
"Tämä jääköön meidän salaisuudeksemme", mies totesi yllättäen teennäisen vakavasti Ingvildiä katsoen ja nykäisi naamion paikoilleen lukinneet nauhat auki poninhäntänsä alta. Ezram laski naamionsa penkille taakseen ja huokaisi autuaasti kasvojaan hieraistessaan.
"Nyt vasta tunnen voivani hengittää kunnolla. Kannattaa kokeilla", hän kehotti silmäänsä Ingvildille iskien. Mies todella toivoi, että hänen seuralaisensa tarttuisi ehdotukseen. Olipa se mystiikan loppu tai ei, mies toivoi pääsevänsä näkemään seuralaisensa oikeat kasvot. Ajoittain kauempaa puutarhasta kantautuvat äänet muistuttivat tuon tuostakin siitä, miksi hän ylipäätään oli täällä, ja myös siitä, ettei hän voisi viettää loppuiltaa siinä penkillä. Saatika poistua, vaikka hänelle tarjoutuisi mahdollisuus saattaa tämä valloittava nainen kotiinsa. Mutta jos Ingvild intoutuisi paljastamaan kasvonsa, ainakin Ezramilla olisi mahdollisuus tunnistaa nainen myöhemmin, mikäli sattuma soisi heidän kohdata uudestaan.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Punaista ja mustaa

Post by Tinanja » Mon Apr 08, 2019 6:18 pm

Ingvild vain väläytti hymyn Ezramille tämän jatkaessa lepertelyään magian osalta. Hymy muuttui hetkeksi kuitenkin hymähdykseksi, kun Ezram myönsi, ettei maagikko, ja opettaja olleet olleet hänen ensimmäinen ajatuksensa Ingvildin osalta, eikä nainen tätä voinut moittiakaan sen suhteen. Herskyvä nauru kuitenkin keskeytti hetkeksi Ezramin tämän puhuessa siitä, miten harmaantuvia ja vanhoja miehiä opettajina hänen mielestään yleensä oli - eikä tuo sinällään ollut erityisen väärässäkään. Suurin osa Metiksen opettajista oli häntä paljon, paljon häntä vanhempia, ja miehiä - aivan kuten tuo olikin arvioinut.
“No, ennakko-oletuksesi suurimmasta osasta Metiksenkin opettajia pitää kyllä paikkaansa, sitä ei voi kieltää”, Ingvild myönsi, hymyn levitessä edelleen naisen kasvoilla - hänestä näki, että hän kyllä vaikutti viihtyvän Ezramin kanssa - nainen vaikutti rennolta, hymyilevältä, ja toki alkoholilla oli oma osuutensa ollut asiaan.
“Myönnän, ettet ole ensimmäinen, joka on ollut hämillään päätelmissään minusta, tai ammatinvalinnasta”, Ingvild nyökkäsi hitaasti Ezramin viimeisille sanoille aiheesta vielä. Tuo ei näyttänyt reagoivan erityisemmin olkapäätään hyväilevään käteen, mutta ei vetäytynyt poiskaan.

Ingvild kieltämättä kohotti kulmiaan naamionsa takana, kun Ezram kurotti omat kätensä irrottamaan nauhat, jotka pitivät tuon naamiota paikallaan. Mutta hän ei ollut pettynyt, päin vastoin - Ezramin karkeat piirteet, suorat poskipäät ja kasvoilla kareileva pieni, epävarma ilme kieltämättä näyttivät hyvältä. Maagikko ei voinut kieltää, etteikö tuo olisi ollut komea nuorimies… ja ehkä hänen piti vastapalveluksena avata oman naamionsa kiinnipitävät nauhat. Eikä se ollut lainkaan huono idea, se Ingvildin täytyi myöntää. Sulavalla liikkeellä Ingvild avasi hiustensa sekaan solmitun nahkanauhan ja laski hitaasti kasvojaan peittäneen naamionsa. Alla oleva meikkikerros näytti edelleen virheettömältä, ja ilman naamiota naisen yksityiskohtainen, korostetun kirkas silmämeikki näkyi paremmin kuin hyvin. Punatut huulet loivat kontrastia meikillä tasoitettuun vaaleaan ihoon, kun huulet kaartuivat jälleen pieneen hymyyn.
“En voi kieltää, ettetkö olisi oikeassa, Ezram”, Ingvild hymyili valloittavasti tuolle miehelle, hymyn nyt yltäessä silmiin saakka.

User avatar
Kide
Posts: 483
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Punaista ja mustaa

Post by Kide » Thu Apr 18, 2019 10:51 am

Ezramin onneksi Ingvild ei vaikuttanut pahastuvan hänen karkeista oletuksistaan mitä maagikkojen koulun opettajiin tulee. Sen sijaan Ingvild vain nauroi ja läheiset pensaat heijastivat hänen kirkkaan äänensä takaisin pehmeänä. Ezramin oletukset eivät siis olleetkaan osuneet kovin kauas maalistaan ja miehen onneksi Ingvildkin koki sen vain huvittavaksi. Ezram uskaltautui vastaamaan hymyllä Ingvildin sanoihin. Ei todellakaan ollut ihme, että ensivaikutelma tästä naisesta oli johtanut monet muutkin harhaan. Ja Ezramista oli vain virkistävää huomata, ettei kaikkia voinut lukea suoraan olemuksesta, vaan joidenkin takaa löytyi kiinnostavia yllätyksiä. Etenkin tällaisissa juhlissa se oli yhtä virkistävää kuin viileä juoma lämpimänä kesäiltana.

Kun naamio ei enää piilottanut Ezramin piirteitä, huomasi mies Ingvildin katselevan itseään tarkasti. Miellyttävä hymy ja rentoutunut ilme eivät kuitenkaan kaikonneet naisen kasvoilta minnekään, ja Ezram uskaltautui hymyilemään takaisin entistä leveämmin. Hän käänsi aavistuksen kasvojaan leutoa tuulta kohti, mutta piti tyytyväisen katseensa Ingvildissä houkutellen tätäkin kokeilemaan. Yllätyksekseen Ezram huomasi, että häntä jännitti, kuin tämä olisi ollut jokin suurikin käännekohta tässä illassa. Ehkä se omalla tavallaan olikin.
Lopulta Ingvildin sirot kädet nousivat irrottamaan naamion ja Ezram käänsi kasvonsa heti takaisin naisen puoleen, tarttuen uteliaalla katseellaan jokaiseen yksityiskohtaan tuon kasvoilla. Penkin vierellä roihuavat soihdut loivat kauniita kuvioita Ingvildin virheettömälle iholle. Lämmin valo vain vahvisti ja syvensi naisen hymyyn kaartuneiden huulten punaa ja sai tuon silmät hehkumaan selvemmin kuin varjostavan naamion kätköistä. Voi kyllä, Ezram piti näkemästään.
"Aina joskus minäkin tiedän mistä puhun", hän naurahti. Ezram nosti kätensä ja epäröi aavistuksen ennen kuin pyyhkäisi yhden korkeita poskipäitä peittävistä punaisista hiuskiehkuroista Ingvildin korvan taakse. "Arvelinkin, että tuo sievä naamio peitti taakseen jotain paljon sievempää." Hymy Ezramin kasvoilla leveni ja pehmeni. Hän pakotti katseensa hetkeksi tuulta kohti, jonnekin kaukaisuuteen epäillessään tuijottaneensa naista jo turhankin kauan.
Jostain syvemmältä puutarhasta lähestyi kahden kenkäparin rahina sorapolulla. Ezram tiesi, että hänen olisi palattava takaisin saliin tehtävänsä pariin ja miehen kasvoille levinnyt hymy oli hieman kapeampi hänen taas katsoessa seuralaistaan.
"Joudun tuottamaan neidille pettymyksen. Pelkkä nimeni ja ansioni eivät ole tuoneet minua tänne vaan velvollisuus, ja se velvollisuus kutsuu minua takaisin juhlijoiden pariin", Ezram kertoi kevyesti huokaisten. "Usko pois, olisin paljon mieluummin pysynyt täällä seurassasi vaikka koko illan, mutta pelkäänpä ettei minulla ole vaihtoehtoja." Viimeinen sipaisu Ingvildin olalle ja Ezram nosti kätensä penkin selkänojalta. Hän otti naamion takaansa penkiltä, asetteli sen takaisin kasvoilleen hymy hiipuen ja nykäisi mustat nauhat taas rusetille niskaansa.
"Minun täytyy etsiä toverini, enkä halua vetää sinua mukaan siihen tylsään keskusteluun." Ezram liukui hieman lähemmäs Ingvildiä ja lyhyen katseen jälkeen otti naisen käden omaansa nostaen sen suudeltavakseen.
"Kiitos seurasta, Ingvild", hän totesi naisen kämmenselkää suudeltuaan ja laski käden varovasti takaisin alas. Ezram oli ensin harkinnut erilaista paikkaa suudelmalle - naisen sileää poskea tai jopa noita upean punaisia huulia -, muttei rohjennutkaan siihen. Oli hassua, kuinka paljon helpommin hän pystyi vetämään miekkansa puolustuksekseen tai hyökkäykseen, mutta yksi suudelma saattoi olla liikaa hänen rohkeudelleen.
"Saanko saattaa sinut takaisin sisälle?" Ezram kysyi nousten jo seisomaan ja ojensi kysyvästi kättään Ingvildille.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Punaista ja mustaa

Post by Tinanja » Wed May 08, 2019 6:38 pm

Kaunis hymy vain levisi naisen kasvoilla Ezramin siirtäessä kätensä sipaisemaan yhden kasvoille karanneen hiussortuvan takaisin korvan taakse. “Ehkä voit siinä tapauksessa onnitella itseäsi onnistuneesta arvauksesta?” ilkikurinen kulmien kohotus näytti, ettei tuo ollut sanojensa osalta vakavissaan, ja oli jo jatkamassakin, kun Ezram käänsi katseensa muualle rikkoen hetken heidän välillään.

Ingvild vain kohotti vähän kulmiaan Ezramin toteamukselle siitä, että tämä oli täällä velvollisuuden, eikä vain huvin perässä. Ei hän kai voisi olla yllättynyt? Tuo oli ollut heidän tavatessaan kuin rautakangen nielaissut kaikessa virallisuudessaan ja suoraselkäisyydessään, vaikka sitä kovasti olikin yrittänyt peittää. Mutta perimmäinen syy tälle velvollisuudelle kiinnosti naista enemmän kuin hän olisi halunnut myöntää: mitä armeija teki täällä? Vartioimassa tapahtumia, vai etsimässä jotakuta, vaiko jopa molempia?
“Kiitos seurasta itsellesi myös, Ezram”, Ingvild hymyili kauniisti Ezramin suukottaessa hänen kämmenselkäänsä hyvin herrasmiesmäisesti, tuon vaihtaessa jo jatkaessa keskustelua. Hitaasti myös Ingvild pujotti naamionsa takaisin kasvonpiirteitään peittämään ja kiinnitti sen nauhoin sekä muutaman hiuspinnin voimin paksujen hiustensa sekaan. Hetkeksi, noustessaan tuo laski katseensa maahan - ehkä hän vielä voisi kietoa tuon sormensa ympärille? Ainakaan Ingvild ei haluaisi illalla miettiä sitä, oliko kääntänyt kaikki kivet tämän osalta… Illanvietto tuon kanssa olisi mukavaa vaihtelua, ilman tavoitteita tai taustamotiiveja, joita usein tälläisissäkin tilaisuuksissa oli.

“Tottakai, en kai minä kieltäytyisi vielä hetken lisäajasta seurassasi?” nainen hymyili lämpimästi Ezramille ja tämän sanoille sisälle saattamisesta samalla, kun tarttui tämän käteen. Pian kaksikko kävelikin takaisin sisälle juhlahumua kohden.
“Olen varma, että olivat velvollisuutesi mitä vain, ne todennäköisesti eivät pidä sinua otteessaan koko loppuiltaa?” Ingvildin kulmien kohotus pihapolulla, kun nainen katsoi Ezramiin ei jättänyt arvailun varaan sitä, että nainen olisi mielellään lähdössä illalla Ezramin matkaan.

User avatar
Kide
Posts: 483
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Punaista ja mustaa

Post by Kide » Sat May 25, 2019 1:11 pm

Lähes poikamaisen onnellinen hymy levisi Ezramin kasvoille Ingvildin tarttuessa hänen tarjoamaan käteen ja tarjoukseen yhteisestä matkasta takaisin sisään. Toinen kovaksi parkkiintuneista käsistä liukui luontevasti Ezramin selän taakse toisen tarjotessa Ingvildin kädelle paikan miehen koukistetulla kyynärvarrella. Ezram ei voinut kieltää, etteikö hän pitänyt siitä miltä he mahtoivat näyttää siinä yhdessä kävellessään. Vaikka Ingvildin seura olikin pitänyt miestä otteessaan kuin liekki yöperhosta - liian pitkään hänen tehtäväänsä nähden -, toivoi hän edes jonkun armeijan seurastaan näkevän heidät nyt. Näkemään millaista seuraa Ezram olikaan onnistunut viihdyttämään, vaikka yleensä se oli heidän sotilaiden joukosta aivan joku muu, joka varasti kauneimpien neitojen suosion.

"Vain juhlan päättymiseen asti. Sentään tänne ei tarvitse jäädä..." Ezram ei ollut huomannut Ingvildin kysymyksen taustalle piilotettua toista kysymystä ennen kuin siirsi katseensa naisen kasvoihin. Ei mies ollut osannut toivoakaan, että hän voisi jatkaa iltaansa tämän neidon kanssa, mutta Ingvildin ilme kertoi toista ja sai Ezramin rykäisemään hämmentyneenä. Mies kokosi ajatuksiaan vilkaisten pihatietä heidän jalkojensa alla.
"Pian puolenyön jälkeen olen vapaa. Ja mikäli neidin ei tarvitse poistua ensimmäisten vieraiden joukossa, voin mielelläni huolehtia, että pääset turvallisesti kotiisi." Ja tarkistaa, ettei Ingvildin sängyn alta löytyisi hirviöitä, vaikka Ezramista tuntuikin, ettei tälle naiselle tuottaisi ongelmia hoidella niitä aivan omin käsin. Ezram oli kääntänyt katseensa takaisin vierellään kulkevaan Ingvildiin ja hieman vinoksi kohonnutta hymyä täydensi toisen kulman kohotus, joka kertoi hänenkin olevan viimein juonessa mukana.
Suuret pääovet kohosivat pian heidän edessään, ja niiden edustalla Ezram pysähtyi vielä kääntyäkseen Ingvildin puoleen.
"Kun ilta täällä päättyy, lupaan etsiä tulenhehkuisia hiuksiasi. Kiitos vielä tähänastisesta, Ingvild." Ezram teki muodollisen kumarruksen, mutta väläytti sen lopuksi pienen virneen naiselle ennen kuin lähti harppomaan suoraselkäistä ja tiukkaa askellustaan takaisin sisään. Hänen ei ollut vaikea huomata tuttua pukua ja naamiota parven oikealta laidalta, jonka katse oli suunnattu alas häntä kohti. Niin hänen omansa kaltaista naamiota, jonka alapuolella olevan parransängen peittämän suun näki kääntyneen virnistykseen jopa näin kaukaa. Ezram lähti puikkelehtimaan parvea ja toveriaan kohti, vaikka tiesikin, että tilanteen päivityksen sijaan he tulisivat päivittelemään Ezramin seuralaista. Oikeastaan sitä Ezram toivoikin.

*

Ilta oli kääntynyt yöksi ja taivas oli tummimmillaan antaen tähtien loistaa tavattoman kirkkaina. Ezram seurasi parvekkeelta kuinka vieraiden muodostama epätasainen käärme soljui pääportteja kohti. Viimeisten keskustelujen, naurahdusten ja hyvästelyjen täyttämään ilmaan sekoittui tasainen soratien rahina ja kauempana tiellä levottomana odottavien hevosten hirnahdukset ja niiden vetämien vankkurien natina. Viimein ilta oli ohi, mikä tarkoitti sitä, että se saattoi Ezramille olla vasta aluillaan.
"Luuletko, että hän odottaa tuolla jossain?"
Ezram ei edes vilkaissut taaksensa parvekkeelle saapastellutta sotilasta, jonka tunsi tarpeeksi hyvin tunnistaaksen tämän vaikka pierun perusteella.
"En, vaan tiedän", Ezram vastasi, eikä pystynyt estämään virnistyksen leviämistä kasvoilleen. Ei hän voinut olla varma, oliko Ingvild kiusoittelustaan huolimatta kyllästynyt ja lähtenyt, tai löytänyt jo parempaa seuraa, mutta sitä hänen toverinsa ei tarvinnut tietää.
"Sali tyhjentyi juuri viimeisistä vieraista, joten me lähdemme. Oletko varma ettet sittenkin luota enemmän meidän matkaseuraamme?"
"Nähdään myöhemmin", Ezram tyytyi vastaamaan kättään taakseen huiskauttaen, katse edelleen pihatiessä, jota täplittävä ihmismassa alkoi viimein harventua.

Hänen toverinsa askelten kaikuessa portaissa kääntyi Ezramkin viimein lähteäkseen alas. Hänen katseensa kiersi parven vielä kertaalleen läpi rutiininomaisesti viimeisten viivyttelevien vieraiden varalta, vaikka hänen ajatuksensa olivat jo jossain muualla. Portaiden puoliväliin päästyään mies oli erottavinaan tutun punaisen mekon ja sen kanssa kilpaa hehkuvat punaiset hiukset pääovien lähellä.
Kuinka hän toivoikaan, että se todella oli Ingvild.

// Kiitos pelistä ja mahdollisuudesta kuvitella elämää nuoremman Ezramin silmin! ^^ //

Post Reply