Risteys

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Risteys

Post by Kide »

Ezram pisti merkille Ioachimin hiljalleen tiukentuneen ilmeen ja joutui miettimään, oliko kysymyksillään tökkinyt jo liiankin syvälle. Toisaalta se oli vain asia, joka jonkun tässä tilanteessa tuli tehdä, niin epämiellyttävää kuin se saattoi ollakin. Ajatukset oli nyt hyvä pitää avoinna ja valppaana. Tai sitten nuorukaisen turhautuneisuus johtuikin kokonaan tästä tilanteesta ja epätietoisuudesta, jossa Ioachimkin selvästi kahlasi, vaikka halusikin sen peittää.
"Sitä en ihmettelisi yhtään", Ezram tuhahti Ioachimin leikitellessä idealla, että tämä olisi jonkinlainen jumalten keksimä pila. Vanhan sotilaan äänensävy kertoi kuinka mitätön hänen kunnioituksensa ja uskonsa jumalia kohtaan oli. Vaikka hän toisinaan niiden nimeen sadattelun jos toisenkin saattoi suustaan päästää.
Ioachimin seuraava vitsi sai Ezramin kurtistamaan yllättyneenä kulmiaan. Oli hän toki ajoittain epäillyt kaikenlaista tämän seurueen vaitonaisuuden takia, mutta tällä hetkellä hän kyllä uskoi seurueen olevan liskon perässä verenvuodatus mielessään. Vaikkei hän edelleenkään ymmärtänyt miten se tulisi onnistumaan. Varsinkaan, kun Ezram ei ollut missään vaiheessa uskonut, että jumalilla olisi tämän asian kanssa tai sen hoitamisessa mitään tekemistä.
"En minä usko, että herra Om'arda ja kumppanit siitä lemmikkiäkään tahtovat, että eiköhän tarkoitus ole saada sen pää takanvierustaa koristamaan. Miten se onnistuu... Sen kun tietäisi."

Yhtä nopeasti kuin varjo oli Ioachimin kasvoilla käväissyt, näytti nuorukainen pyyhkäisevän sen pois ja puhui lohikäärmeestä taas hänelle tavanomaiselta vaikuttavan huolettomasti. Tuon sanoissa oli kuitenkin perää tai ainakin heidän tuli toivoa niin. Ezram puuskahti huvittuneesti Ioachimin sanoille ja myös sille, että tajusi juuri lukeneensa mielessään itsensä osaksi tuota eriskummallista joukkoa.
”Aikooko herra Barragan liittyä joukkoon iloiseen?” Ioachimin tarttuminen Ezramin toteamukseen sai vanhan sotilaan naurahtamaan.
"Iloisesta en tiedä, mutta melkoinen joukko te olette", hän totesi päätään pudistaen ja käänsi katseensa taas eteensä. "Lieneekö olla turvallista päästää teitä keskenänne matkaan..." Pieni hymy jäi hetkeksi venyttämään parran osittain peittämää suuta. Ezram ei olisi halunnut myöntää sitä edes itselleen, mutta hän joutui huomaamaan olevansa jopa ilahtunut Ioachimin uteliaasta katseesta. Nuorukainen vaikutti siltä, ettei olisi pistänyt pahakseen mikäli Ezram jatkaisi tämän joukon hännillä ratsastusta tästäkin eteenpäin. Ilmeisesti hän ei sittenkään vaikuttanut liian vanhalta ja rähjäiseltä pystyäkseen vielä johonkin.

"Oletko tehnyt henkivartijan töitä kauankin? Niin kauan, että uskot saaneesi tarpeeksi harjoitusta, jotta osut vapisevin käsinkin siihen petoon?" Nyt oli Ezramin vuoro vitsailla, minkä näki hänen katseestaan sen kääntyessä uudelleen Ioachimin puoleen.
"Minulla sentään on etulyöntiasema, kun olen jo vuosia saanut totutella käsien tärinään", hän lisäsi teennäisen totisesti, mutta myös silmäkulmien syventyneet rypyt paljastivat hänen huvittuneisuutensa. Ezram päätti hellittää hetkeksi nuoren herran tökkimisen ja antoi tuon loputtoman huolettomuuden peilautua itseensäkin. Eikä vain siksi, ettei tuo näyttänyt tietävän juuri enemmän kuin Ezram itsekään, vaan myös siksi, että hän alkoi pitää tästä nuorukaisesta aina vain enemmän. Jos hän jotain jäi armeijasta kaipaamaan, se oli juuri nämä huolettomat huulenheittäjät, jotka karistivat oitis hartioiltaan turhat taakat pois.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Risteys

Post by Anlie »

Ezramin sanat toisaalta epäilivät jumalien tarkoitusperiä, toisaalta tämän äänensävy tuntui kyseenalaistavan koko olentojen olemassaolon, mikä summasi melko hyvin myös Ioachimin ajatuksenjuoksua koko asiasta. Nuorimies uskoi että hänen päätään särkisi varmasti illalla yhtä paljon kuin kahden ylimääräisen oluttuopin jälkeen. Ioachim naurahti Ezramin sanailulle takkakoristeesta: "No se olisikin näky, ja melkoinen talo."

Ezram tuntui pohtivan samaa asiaa, mikä Ionkin mielessä oli pyörinyt lohikäärmeiden näkemisen jälkeen. "Luulisi heillä olevan jokin ajatus, kun kerran ovat päättäneet sen perään lähteä", Ioachim kohautti olkapäitään ja haroi hetken mietteliäänä kähärää partaansa suoremmaksi. Hänen pitäisi leikata se pian. "Toivottavasti jokin hyvä sellainen, jotain mikä sisältää sanan 'väijytys' tai 'yllätys'. Sen kokoista otusta vastaan olisi mukavaa olla hieman etulyöntiasemassa."
"Magiasta ei ainakaan ole puutetta, jos siitä mitään hyötyä sellaista vastaan on", Io lisäsi ilmeettä. Aikaisemmin ainakin kolme maagikkoa samassa paikassa olisi saanut Ioachimin hermostuneeksi, mutta nyt kun hänen ei tarvitsisi repiä heitä irti toisistaan ahtaissa tiloissa tulipalloja väistellen, kuten vartia-aikoinaan, Iosta tuntui yllättävänkin mukavalta olla vaihteeksi samalla puolella. Yhtä vähän hän magiasta ymmärsi, kuin lukemisestakaan, mutta Ioachim todella toivoi että lohikäärmeillä ei olisi mitään luontaista magiasuojaa.
Ezramin nauru tarttui Ioachimiinkin ja hän nyökytteli miehen luonnehdinnalle heidän ryhmästään. "Turvallisuutta varten heillä....hmm, tai siis herra Aleolla, on minut", Io iski vanhalle miehelle silmää, mutta vakavoitui sitten hieman, siirtäen katseensa takaisin tiehen: "Mutta sinä varmasti olisit enemmän turvassa, jos jatkaisit matkaasi."

Ioachim antoi Ezramin piikittelyiden valua ohitseen ja hymyili tälle vaisusti: "Ei minulla ole käsien tärinästä paljoakaan kokemusta, henkivartijana olemisestakin vain pari vuotta. Phoeben vartiosto, sieltä aloitin." Io ei ainakaan muistanut että hänen kätensä olisivat koskaan tärisseet, ainakaan tappelun aikana. Se tuli vasta jälkeenpäin, kun adrenaliini alkoi poistua. Eikä hänellä ollut toiminnaltaan aikaa pelätä, saati sitten ajatella.
"Vaikutat liian fiksulta vartioon, joten...armeija?" Io sanoi silmäillen Ezramia arvioivasti.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Risteys

Post by Kide »

Ezram hymähti Ioachimin ajatuksille väijytyksestä, yllätyksestä ja magiasta. Niiden lisäksi he tulisivat tarvitsemaan paljon, paljon muutakin. Todennäköisesti enemmän kuin heillä oli, eikä senkään riittävyydelle ollut takeita. Se olento oli liian valtava, että sen kokoa pystyi edes kunnolla käsittämään, kun sen oli nähnyt vain pitkän matkan päästä. Oli siis myös hyvin vaikeaa arvioida realistisesti mitä sellaisen olennon pysäyttimiseen tarvittiin. Enemmän kuin pari miekkaa ja tulipalloa, se oli ainut varma asia.

Löyhälle poninhännälle sidotut hiukset heilahtelivat Ezramin takinselkämystä vasten, kun mies puisteli päätään Ioachimin vakuutellessa silmäänsä iskien herra Om'ardan turvallisuuden puolesta. Ezram hieraisi otsaansa hymynkare suupieltä nykien. Ainakaan pojalta ei itsevarmuutta ja rentoutta puuttunut. Ioachimin seuraava toteamus sai vanhan sotilaan kuitenkin vakavoitumaan ja katseen laskeutumaan horisontista hieman alemmas. Se jos jokin oli ainakin totta, että kuka tahansa heistä olisi paremmassa turvassa, mikäli lähtisi täysin vastakkaiseen suuntaan sen lohikäärmeen kanssa. Ainakin siihen asti, että se lisko alkaisi mahdollisesti kylvää tuhojaan ympäri mannerta - juuri sen ajatuksen takia Ezram tallustikin Ioachimin rinnalla, eikä kerännyt majatalossa voimia kotimatkaan Dionea kohti.

"Hah, jos olisit ollut armeijassa, saattaisit valita sanasi aivan päinvastoin", Ezram naurahti. Syvemmältä kumpuava matala naurahdus paljasti, että mies oli alkanut hieman rentoutua matkan edetessä, vaikka hänen päätään vaivaavat kysymykset olivat kaikkea muuta kuin helppoja, ja vielä kaiken lisäksi pitkältä osin ilman vastausta. Hänkin kuitenkin tiesi, että välillä oli ihan hyvä antaa ajatuksilleen hieman löysää. Eikä sitä käynyt kieltäminen etteikö Ioachimin rentous todellakin ollut petollisen tarttuvaa.
"Tulihan siellä parikin vuosikymmentä vietettyä. Tekikö se viisaammaksi - tuskinpa vain..." Ezram tuhahti huvittuneena.
"Mutta kaksi vuotta vartiossa, Phoeben kokoisessa paikassa. Kyllähän siinäkin taitaa ehtiä näkemään ja kokemaan yhtä jos toistakin", Ezram totesi sitten Ioachimia kysyvästi katsoen.
"Kasvoivatko sinunkin ajatuksesi turhan suuriksi vartion vaatimaan nähden vai miten päädyit näihin hommiin?" Toinen kysymys oli lähimpänä kohteliaisuutta, jota Ezramilta yleensäkään saattoi odottaa. Sillä tavoin hänkin kertoi huomanneensa puhuvansa jonkin muun kuin täyden pölkkypään kanssa.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Risteys

Post by Anlie »

"...pari vuosikymmentä?" Io vihelsi kunnioittavaan sävyyn. "Sinun täytyy kertoa minulle jokin tarina niiltä ajoilta. Tai luuletko että voisit harjoitella kanssani joskus?" Io innostui pulputtamaan sanoja ulos, kunnes tajusi että oli käymässä ehkä turhankin tuttavalliseksi Ezramin kanssa, olivathan he tunteneet vasta muutaman päivän ja vaihtaneetkin aiemmin vain muutamia lauseita. "Siis... jos siitä ei ole liikaa vaivaa?" Io pyrki pahoittelevaan äänensävyyn hieman lieventämään tungettelevaa innokkuuttaan.

"Oikeastaan kahdeksan vuotta Pheobessa, kaksi matkustaen", Ioachim oikaisi Ezramin sanoja, "Olin viisitoistakesäinen kun karkasin sadonkorjuusta parakeille." Io hymyili vanhemmalle miehelle pilke silmäkulmassaan ja huokaisi: "Olihan se maalaispojalle melkoinen järkytys. Ei aivan sellaista kuin olin ajatellut, vähemmän kunniaa ja oikeudenmukaisuutta, enemmän partiointia ja nyrkkitappeluja."
"Suuriksi?" Io toisti tuon sanat hieman hämmentyneesti, mutta uskoi sitten ymmärtävänsä mitä tuo tarkoitti. Varsinaista kunnianhimoa hän harvoin itsessään tunnisti, toki pyrkimys kunniallisuuteen oli hänen selkärangassaan, mutta varmasti jokin siitä juontuva vivahde oli vaikuttanut Ion pyrkimyksiin. Mutta syy, miksi Ioachim oli tarttunut tilaisuuteen ja niin kärsivällisesti painostanut Enisiä ottamaan hänet mukaansa, oli pohjimmiltaan hänen loputon seikkailunjanonsa. "No, varmaan sitäkin, mutta en minä minkään ison kihon perässä halua pokkuroida. Toki sitäkin joskus varmaan sattuu, mutta tämä on se mitä haluan", Ioachim heilautti kättään suurpiirteisesti ympärillä leviävään kylää kohti, yrittäen tarkoittaa koko matkaa ja syitä siihen. "On niin paljon paikkoja mitä en ole nähnyt, tarinoita mitä en ole kuullut... Vartio oli mielenkiintoista aikansa ja sitten rupesin pelkäämään että kuolen tylsyyteen", Io puuskahti ja irvisti pelkästä muistostakin. "Joten etsin itselleni mentorin ja tässä sitä nyt ollaan", Ion irvistys vaihtui virnistykseen, "Enis halusi viettää vanhuutensa vähän rauhallisemmin ja pitää nyt Phoebessa Ahjonpohjaa - sitä tavernaa - ja minä perin hänen kontaktinsa."
"Luulin että armeijaan listautuminen on loppuelämän pesti...jos ei määrätä kaupunginvartioon." Ioachim silmäili Ezramia jälleen uteliaasti, "Miten sinä sitten päädyit tällaisiin hommiin?"
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Risteys

Post by Kide »

Ioachimin vihellys kertoi selvästi kuinka eri tavalla armeijassa ollut ja siitä vain kuullut asian näkivät.
"Tarina?" Ezram puuskahti. "Voin luvata, että mummojen iltasadutkin ovat viihdyttävämpiä kuin armeijan touhut", hän jatkoi päätään pudistaen. "Mutta jos muistan jotain kertomisen arvoista, lupaan sinun kuulevan sen tarinan ensimmäisenä," Ezram lisäsi Ioachimille pienen, lähes isällisen hymyn kera.
"Mitä harjoitteluun tulee... se tuskin olisi pahaksi. Ehkä voimme huomenna katsoa, pysyykö miekka käsissäsi yhtä hyvin kuin nuolet", Ezram lisäsi perään ja katsahti Ioachimia arvioivasti päästä varpaisiin. Jos ei muuta, ainakin tuo olisi todennäköisesti nopea liikkeissään.

Kahdeksan vuotta, Ezram mietti kulmiaan kohottaen. Minne tuossa nuorukaisessa mahtui kahdeksan vuotta? Eihän tuo ollutkaan niin untuvikko kuin Ezram oli kuvitellut. Ja jos Ioachim ei ollutkaan järjettömän nuori tarkoitti se vain sitä, että Ezram itse oli sitäkin vanhempi. Liian vanha. Ezram paransi aavistuksen ryhtiään kuin olisi alitajuisesti halunnut vakuuttaa itselleen, ettei ollut niin vanha kuin kolotukset ja nuorempiensa iän tuomat yllätykset antoivat olettaa.
Ezram kuunteli ja katseli Ioachimin elehdintää pieni hymynkare huulillaan, kun tuo kertoi vartion jättämisestä ja mentorin hankkimisesta. Niin, mitäpä sitä muuta nuori mies saattoi toivoa kuin seikkailuja, ainakin jos omisti yhtä huolettoman luonteen kuin tämä yksilö. Ezram huomasi jollain tapaa jopa kadehtivan Ioachimin tilannetta - ainakin kaiken muun kuin tuon työnantajan osalta. Kuinka mahtavaa olisikaan olla lähes 20 vuotta nuorempi ja kiertää maata kirkkain silmin ja ajatuksin.
"Jos vielä eksyn Phoebeen, ehkäpä käyn katsomassa miltä Ahjonpohja näyttää", Ezram totesi lopuksi ja katseli mietteliäänä jonnekin kaukaisuuteen. Ehkä hänenkin olisi ollut fiksumpaa tehdä vastaavanlainen ratkaisu, Ezram mietti väsyneitä hartioitaan pyöräyttäen. Vaikka toisaalta, kaikesta huolimatta, hän oli loppujen lopuksi nyt mieluummin täällä kuin nököttämässä tiskin takana jossain Dionen syrjäkujan pimeässä kapakassa, kuuntelemassa samojen kasvojen samoja tarinoita.

"Luulin sen tästä naamasta jo näkevän, että kyllähän se armeija lähes koko elämän veikin", Ezram totesi ja kääntyi katsomaan Ioachimia kulmiaan merkitsevästi kohottaen. Vaikka toteamus oli tarkoitettu vitsiksi, oli sanoissa myös yllättävää terävyyttä, jota kaikkea Ezram ei onnistunut viilaamaan pois. Ei ollut vaikea arvata, että vuorostaan Ioachim oli kysymyksellään sohinut asioita, jotka Ezram jätti mieluummin paksun verhon taakse piiloon. Ezram näytti jo siltä, että oli aikeissa sanoa vielä jotain, mutta käänsikin katseensa takaisin tien päässä jo osittain näkyviin tulleeseen majataloon.
"Kauppiaiden tai heidän tavaroidensa turvaaminen sopii paljon paremmin vanhukselle kuin huurteisessa heinikossa koko päivän kykkiminen niin että pallit jäätyy ja selkä puutuu", Ezram jatkoi sitten ja kohdattuaan vastaantulevan, paheksuvasta ilmeestään päätellen ainakin viimeiset sanat kuulleen, haltianaisen välinpitämättömänä, hän kääntyi uudelleen Ioachimin puoleen. "Ei se aina niin hohdokasta olekaan, armeijassa elo." Nyt Ezramin katseessa näkyi huvittuneisuutta, mutta äänestä kuulsi myös väsymystä.
"Täällähän olisi kyllä tilaa vähän ulkoiluttaa miekkaakin", Ezram jatkoi aihetta vaihtaen ja osoitti tien toiselle puolelle talojen taakse aukeavaa, noin nilkan korkeuteen yltävää ruohikkoa, jota näytti olevan hyvän kokoinen läntti ennen metsänreunan alkua ilman sen tärkeämpää virkaa.
"Näkisivätpähän täkäläisetkin miten niihin käsivarsiin saadaan hieman paksuutta, ettei ihan taittamalla katkea", hän naurahti perään. "Lihasten verryttely ei olisi tuon puuduttavan ratsastuksen jälkeen yhtään pahitteeksi. Mutta sitä ennen olen ruuan ja kunnon sängyssä nukutun yön tarpeessa. Katsoisimmeko siis huomenna, mitä kahdeksan vuotta on sinulle opettanut, ja mentorisi? Jollei matka jatku saman tien", Ezram jatkoi ja katsoi lopuksi kysyvästi Ioachimia vaikuttaen ihan tyytyväiseltä ideaan.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Risteys

Post by Anlie »

Ezramin hymyssä tuntui häivähtävän jotakin minkä Ioachim oli pannut merkille monen vanhemman miehen ilmeessä ja sanoissa. Mitä, Io ei oikein osannut nimetä, mutta se sai hänet vastaamaan nyökäten tuon hymyyn, joskin hämmennyksen sekoittaen innostusta. "Arvostaisin molempia todella", Io totesi vakavasti, mutta sitten naurahti Ezramin mittaillessa tätä katseellaan, "Se keihäsjuttu oli silkkaa onnenkantamoista. Pelkäämpä että harjoitellessa kokemus on peitonnut tuurini joka kerta."
Viimeinen lausahdus oli turhankin totta, oppimisenjanossaan Io huomasi turhankin usein saavansa harjoitusmiekalla selkäänsä tyhmien riskien takia, mutta ne oli Ion mielestä parempi testata sellaisissa tilanteissa kun epäonnistuminen ei johtaisi äkkikuolemaan. Mitä Io taas ei tajunnut oli se miten paljon hän luotti omaan voimaansa ja nopeuteensa, mikä taas sai riskien ottamisen vaikuttamaan varteenotettavalta. Tosin Siggy oli sanonut että hänestä oli jo muutaman selkäsaunan jälkeen tullut ylpeyden suhteen huomattavasti siedettävämpi, joten kehitystä saattoi pikkuhiljaa tapahtua.
Selkäsauna saattaisi nytkin olla tiedossa, Io ounasteli asiaa vahvasti. Vaikka Ezram oli tienkaarteessa päätynyt takamukselleen, huokui tästä Ion silmissä juuri jotakin sellaista, joka iskisi hänet kanveesiin ennen kuin hän ehtisi edes miettiä omaa vastaliikettään. Olihan Io nähnyt sen aiemminkin, miten karkea olemus suli ja vakaantui kun mies sai miekan käteensä.

Io huomasi kyllä miten katkeraksi Ezramin äänensävy ja ilme muuttui tämän puhuessa armeijasta, mutta hän pystyi itsepäisesti keskittymään vain siihen ettei Ezram vastannut hänen kysymykseensä lainkaan, joten Ioachim vain kurtisti kulmiaan ja totesi mielessään että eipä asia hänelle kuulunut. Joukossa tuntui olevan tarpeeksi ristiriitoja ilman että Io tahallaan ärsyttäisi entistä sotilasta, jos tämä sitten päättäisi vielä liittyä matkaan mukaan. Ezramin perusteluille Io kuitenkin tyrskähti ääneen, saaden tuon ohikulkevan haltianaisen paheksunnan syvenemään tuhahdukseen ja päänpudisteluun "Hitto, en minä kyllä ole siltä välttynyt näissäkään hommissa."

"Tuo kelpaa hyvin", Io silmäili Ezramin osoittamaa aukeaa nyökytellen ja purskahti sitten nauruun, "Enpä tiedä, toivottavasti eivät järkytyksestä kuukahda."
"Lupaan ottaa iisisti, ettei selkäsi venähdä. Se on sitten sovittu?" Io virnisti leveästi ja ojensi Ezramille kätensä. Tämä puhui turhankin totta ruoasta ja levosta, mitä Iokin oli kaivannut kylään saapumisesta lähtien.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Risteys

Post by Kide »

Huvittuneisuus näytti hetkeksi ottavan vallan Ezramin kasvoilla välähtäneestä väsymyksestä Ioachimin todettua, ettei hänkään ollut välttynyt puuduttavilta odottamisilta työssään. Niin, tottahan se olikin, ettei Ezraminkaan työnkuva ihan mahdottomasti ollut muuttunut armeijan rivien vaihtuessa henkivartijan töihin. Samanlaista paikallaan patsastelua nykyinenkin työ suurimmilta osin oli, tosin nyt hän pystyi itse vaikuttamaan siihen, minkä asian edessä päivänsä seisoskeli. Tosin tästä matkasta oli muodostunut varsinainen poikkeus kaikkeen mitään Ezram oli osannut odottaa, eikä hän enää voinut sanoa olevansa siitä pahoillaan.

"Jos täkäläiset niin pienestä syvästi järkyttyvät, harjoittelumme tulee kuin tilauksesta. Karaistuvatpahan hekin siihen mitä ulkomaailmassa on", Ezram puuskahti huvittuneena.
"Uskallapas höllätä niin saat tuntea sen nahoissasi vielä viikonkin päästä. Kyllä minun selkäni kulkee mukana ihan niin kuin tähänkin asti", Ezram uhkasi nuorukaista tiukasti katsoen, mutta pieni hymynkare sanojaan pehmentäen.
"Sovittu", hän lisäsi ja kätteli Ioachimia jokseenkin huvittuneena, aivan kuin he olisivat sopineet suuremmastakin tapahtumasta.
Heidän ottaessaan viimeisiä askelia majatalon edustalle viipyi vanhuksen katse vielä ruohoaukiolla - hän huomasi oikeastaan odottavansa harjoittelua. Eihän hän ollut päässyt todella virkistämään liikkeitään treenaamalla sitten armeijan jättämisen. Ezramista tuntui lähes pelottavalta, kuinka helposti hän saattoi kuvitella ruohikolle useita sotilaspareja harjoittelemaan, ja etenkin kuinka kotoisalta ajatus tuntui.
"Voinko luottaa siihen, että löydät meille jostain sopivat harjoitusmiekat?" hän vielä pysähtyi kysymään Ioachimilta ennen kuin he astelisivat majatalon sisälle. Ezram ei halunnut tuikkia nuorukaista haavoja täyteen, eikä hän itsekään hinkunut uudestaan Ingvildin käsittelyyn, vaikka nainen olikin osoittanut olevansa ihan näppärä haavojen kanssa. Ja mikäli he molemmat toivoivat hiovansa liikkeitään täydessä nopeudessa ja voimassa, saivat aidot miekat jäädä ruohokentän laidalle vain yleisöksi.
"En kyllä tiedä löytyykö täältä mitään sen kaltaistakaan, mutta eiköhän me liikettä niveliin saada vaikka parin vantteramman oksankin kanssa", hän jatkoi olkiaan kohauttaen. Hän epäili, että nuorukainen hoitaisi enemmän kuin mielellään harjoitusmiekkojen metsästyksen hänen puolestaan, jolloin hän saisi istua illan kaikessa rauhassa kylvystä, ruuasta ja ennen kaikkea juomasta nauttien.
"Illalliseen siis", Ezram vielä lisäsi automaattisesti selkänsä suoristaen ja hänelle tuttuun tapaan virallisen vakaasti Ioachimille nyökäten, ennen kuin lähti lompsimaan majataloon ja omaa huonettaan kohti.

// Kiitos, hauskaa oli! //
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Risteys

Post by Anlie »

Ioachim nosti käsiään ikään kuin antautumisen merkiksi ja naurahti Ezramin tiukalle katseelle. Tämän myöntyminen näinkin helposti koko ehdotukseen oli hienoinen yllätys, mutta hyvin positiivinen sellainen. Siitä oli jo aikaa kun Io oli kenenkään kanssa kahden harjoitellut, viimeksi varmaankin Enisin kanssa. Noissa kahdessa vanhemmassa miehessä oli toisaalta paljon samaa, toisaalta Enisin suostuttelussa yhtään mihinkään olisi mennyt tuplasti aikaa ja tuplasti puhetta. Vaikka Io ei Ezramin motiiveja täysin ymmärtänytkään, ainakin tämä oli reilu.
Ioachim oli nykäisemäisillään majatalon ovea kun Ezram esitti kysymyksensä, joka sai Ion ähkäisemään. Eihän hän tuollaista asiaa ollut edes ajatellut, mutta Io oli melko varma että he olivat kylään tullessaan ohittaneet jonkinlaisen pajan. "Voinhan minä yrittää", Io totesi nyökäten ja vetäisi virnistäen oven auki toverilleen, "Kepeillä sitten, jos muuta ei ole tarjolla. Nähdään illallisella." Ioachim päästi oven sulkeutumaan Ezramin perässä ja jatkoi sitten samaan suuntaan josta he olivat aamulla tulleet.

Ioachimin onneksi hän muisti oikein, ja tuttu metallinkalke johdatteli hänet oikealle talolle, jonka ulkopuolella haltiamies takoi jotakin, mikä Iosta muistutti lähinnä kärryn vannetta. Jo valmiiksi epäillen löytyisikö näin hiljaisesta kylästä mitään asetta muistuttavaakaan, Io selitti sepälle kuitenkin mitä etsi. Saaden vastauksekseen ensin vain hiljaisen tuijotuksen, Io alkoi selittää uudelleen, kun haltiamies käski tämän odottaa ja katosi pajaansa, palaten sitten mukanaan kaksi epäilemättä haltiatekoa olevaa tylppää miekkaa. Saatuaan miekat käsiinsä Io heilautti kokeeksi toista, todeten sen olevan loistavasti tasapainossa mutta turhan siro hänen makuunsa, ja ryhtyi neuvottelemaan sepän kanssa. Haltia olisi mielellään myynyt miekat Ioachimille, mutta hieman yksinkertaisesti Io vain toisteli suunnitelmaa yksittäisistä harjoituksista ja siitä että hän kyllä palauttaisi aseet omistajalleen alkuperäisessä kunnossaan. Nyrpeänä seppä otti vastaan muutaman hopeisen kolikon, jotka Io painoi tämän käteen vuokraksi. Tyytyväisenä onnistuneesta löydöstä Io palasi myös majataloon, valmistautumaan iltaa varten.

// Kiitos kaunis! //
Locked