Pieni kylä vuorten laidalla

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Pieni kylä vuorten laidalla

Post by Tinanja »

Ingvild

Vai oli Llianjin muuttanut käsitystään Ezramista? Ingvild kohotti kulmiaan vähän Llianjinin kommentille, ja sille, että tämä yllättävän tyytyväiseltä tilanteeseen. Oliko tämä istunut alas Ezramin kanssa? Se selittäisi tuon äkkinäisen muutoksen asian suhteen, ja sen, että tämä toi asian itse esille. Mutta yhtä kaikkea, Ingvild tukahdutti tyytyväisen ilmeen kasvoiltaan - ehkä tämä toisi tilanteeseen ja jännitykseen ryhmän sisällä jotakin helpotusta - Ezramissa ja Llianjinissa oli paljon samaa, eikä Ingvild epäillyt hetkeäkään, etteikö näillä olisi paljon yhteistä keskusteltavaa. Sen lisäksi se pitäisi Llianjinin poissa hänen niskastaan.
Ingvild päätyi vain nyökkäämään lyhyesti Ezramille ja tämän sanoille, mutta kasvoilla oli naiselle hyvin tavanomainen ilkikurinen hymy, kun hän katsahti Ezramia nopeasti. Tosin hän vakavoitui nopeasti jäädessään seuraamaan muiden keskustelua ja sen jatkamista. Nainen maistoi hitain liikkein lihapataansa. Pitkän päivän jälkeen ruoka ja juoma tuntui kieltämättä hyvältä ratkaisulta, ja hän oli nälkäinen kierreltyään ja tutkittuaan kylää itsekseen. Paikka oli kaunis, sitä ei ollut kieltäminen, ja hän oli nauttinut vapaastaan kaiken tämän keskellä. Se oli tuntunut rauhoittavalta, rentuttavalta, ja antanut aikaa ajatella asioita, myös niitä huonoja puolia ja kokemuksia, joita matkalla oli jo ehtinyt kertymään. Oli tietyllä tavalla helpottavaa, että Llianjin oli samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että Aleon perään pitäisi lähteä. Hieman ehkä yllättävää oli kuitenkin se, että Elieze oli samaa mieltä. Mitenköhän tämä oli päivänsä käyttänyt? Ingvild kurtisti tuskin huomattavasti kulmiaan antaessaan katseensa arvioida tuota nuorta naista, joka näytti siltä, että oli ainakin käynyt peseytymässä. Kylä kyllä oli sen verran iso, että he olisivat kaikki voineet helposti olla toisiaan näkemättä, elleivät olisi majoittuneet saman, ainoan majatalon katon alla.

Aleon uskomus tähän "tehtävään", ja asioihin alkoi olla sen verran jämäkkää, että Ingvild epäili heidän löytävän jotain sieltä. Olihan jo Tanamorkin magian ilmentymä, eikä nainen voinut kieltää sitä, etteikö tämä kiinnostaisi häntäkin. Sitä paitsi, heillä ei ollut tässä enää mitään menetettävää... jos paikalta ei löytyisi mitään, se olisi vain yksi johtolanka, joka heitä voisi valaista tämän suhteen. Lisäksi Ingvild kieltämättä oli utelias sen suhteen, mitä Aleo tiesi asiasta, vaikka tapansa mukaan tämä kertoikin vain välttämättömän saadakseen heidän mielenkiintonsa asian suhteen heräämään. Sen sijaan Iochimin reaktio Aleon sanoihin sai Ingvildin kohottamaan kulmiaan. Jotenkin hän ei ollut yllättynyt siitä, ettei Aleo ollut kertonut nuorukaiselle mitään tämän tehtävänsä suhteen - varmaan oletti vain tuon seuraavan itseään ilman sen suurempia selityksiä. Tosin hän ei uskonut, että se oli hänen paikkansa alkaa selittää asiaa siinä pöydän ääressä.
"Olen varma, että joku... ellei jopa työnantajasi", Ingvild vilkaisi Aleoon kulmiensa alta. "Saattaa sinut ajantasalle tapahtumista", tämä hymyili jopa hetken verran, kohtalaisen lempeästi tuolle ennen kuin naisen huomio kääntyi taas takaisin Aleoon ja tämän aina niin hienostuseisiin liikkeisiin.

Aleo

Kuten arvattavaa, Llianjinin ei ottanut hänen sanojaan puoliksikaan todesta, vaan vetosi omiin uskomuksiinsa ja tietotaitoonsa. Aleo tuhahti vähän Llianjinin sanoille, mutta antoi tämän jatkaa puhettaan niin pitkään, että tuo antoi suostumuksensa siihen, että lähtisi sankarin mukaan. Mutta samalla hänen olisi otettava huomioon jatkossa myös se, että tuo... armeijan henkilö, palkkasoturi? Ezramiksi itseään kutsuva mies olisi lyöttäytymässä heidän joukkoonsa, ainakin omien ja Llianjinin sanojen mukaan. Pitäisi pitää tätä silmällä, varsinkin kun hän tiennyt, mitä taka-ajatuksia tällä voisi olla asioiden tai omien motiiviensa suhteen. Iochimin sanat saivat Aleon vähän tuhahtamaan, ja tämä vilkaisi nopeasti Ingvildiä, joka kertoi, että joku varmasti kertoisi tuolle missä mentiin.Ihan kuin tuon tarvitsisi tietää - se ei ollut tämän työnkuva. "En maksa sinulle tietämisestä", Aleo huomautti Iochimille ohimennen, viileästi, ennen kuin keskittyi jälleen ruokaansa, ja kohtalaiseen viiniinsä.

"Majatalonpitäjä kertoi suuresta patsaasta, joka sijaitsee päätien varrella pohjoiseen kulkiessa", Aleo totesi sitten lyhyesti vilkaisten nopeasti Llianjinia ruokailunsa lomassa. Siitä huolimatta, ettei tämä ollut Atlas, oli täällä yllättävän syötävää ruokaa. Erityisesti sen monipuolisuus oli yllättänyt Aleon, mutta toisaalta, kyseessä kuitenkin oli haltiakylä. Oli toisaalta erittäin mukavaa syödä oikein, asiallisesti ja hyvää ruokaa, jota ihmisten kädet eivät olleet ehtineet vielä saastuttamaan.
"Se on looginen selitys varsinkin, kun lähistöllä ei ole muita asutuskeskuksia", totesi haltia vielä olkiaan hyvin hillitysti, lyhyesti kohauttaen. Oli turha alkaa spekuloida asiaa enempää, mutta vaikutti erittäin todennäköiseltä että Atlashaltiasankari olisi päätien varrella patsaan sisällä, patsaana tai sen takana jopa? Mutta sen näkisi huomenna, eikä Aleo voinut olla tuntematta pientä malttamattomuutta... tämä voisi muuttaa koko Atlaksen, koko maailman käsityksen Atlashaltioista, jumalista... ja kaikesta siihen liittyvästä. Pieni, tyytyväinen hymynkare nousi haltian kasvoille hänen ajatustensa harhaillessa.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Pieni kylä vuorten laidalla

Post by Kuparirapu »

Llianjinkin kohotti kulmaansa nuorukaisen kysymykselle, siirtäen sitten katseensa Aleoon. Vai ei tuo Atlashaltia ollut katsonut asiakseen mainita puolella sanalla heidän määränpäästään?
"Toisaalta," Llianjin ajatteli hymähtäen hiljaa, "Toimiko Ingvild yhtään sen paremmin arvon Ezramin suhteen?"
Kun Aleo sitten napautti sanan säilällään Ioachimia, muistuttaen ettei nuorukaisen palkka tullut kyselystä, Llianjin päätti puuttua väliin sanomalla:
"Hänen työnantajanaan käsittelet häntä miten parhaaksi katsot. Mutta ottaen huomioon kaiken, mitä on tapahtunut...ja mitä nuori toverimme on varsinkin sinun hyväksesti tehnyt, luulen hänen ansainneen osakseen hieman rehellisyyttä."
Llianjin katseli Ioachimia puhuessaan, ja näytti kuin hän olisi jopa nyökännyt tälle hyväksyvän näköisenä. Mutta sitten hän vanha haltia keskittyi käsillä olevaan asiaan:
"Suuri patsas päivämatkan päässä...," hän toisti rypistäen otsaansa. Se kuulosti tutulta, erittäin tutulta...mutta tavalla joka herätti hänessä levottomuutta. Oliko tämä käänne välitetty hänelle unien kautta? Ja jos oli, mitä se voisi tarkoittaa...
"Meidän täytyy ehkä tiedustella paikallisilta lisäystä muonavaroihimme. Päivämatka ei ole pitkä, mutta on mahdollista että meidän täytyy jatkaa vielä pidemmälle tämän...patsaan luota," Llianjin sanoi esittääkseen että hänen huolensa olisi yksin matkajärjestelyistä johtuva. Mutta pahat aavitukset olivat alkaneet itämään, ja mitä enemmän Llianjin pohti asiaa, sitä varmempi hän alkoi olla asiasta.
"Tämä näyttää liian selvästi, kuin meidät olisi johdatettu juuri tähän suuntaan. Ja jos tämä tuntematon taho tulee ikinä näyttämään kasvojaan, se on todennäköisesti tuon patsaan äärellä. Löydämmekö sieltä liittolaisen, vai ehkä uuden väijytyksen...minun on oltava valmis kumpaankin," hän ajatteli tuimasti. Lyhyesti vilkaisten ympäri pöytää hän kuitenkin huomasi epäröivänsä, kenelle voisi jakaa huolensa? Aleo aikoi suunnata patsaalle, heidän kanssaan tai ilman, joten Atlashaltialle hänen oli turha tuhlata sanojaan. Ioachimia hän taas ei halunnut lietsoa odottamaan seuraavaa taistelua, ties mitä kaikkea nuorukainen voisi päähänsä saada. Ingvild...nainen voisi vähät välittää hänen huolestaan, ja Eliezen kohdalla hän olisi yhtä hyvin voinut puhua omalle varjolleen.
Jäljelle jäi siis Ezram. Ja hetken punnittuaan ajatusta Llianjin huomasi luottavansa tuohon ihmismieheen enemmän kuin heidän yhteisestä ajastaan voisi luulla. Mutta hänen täytyi puhua tästä kahden kesken...
"Lisäksi haluaisin kysyä, oletteko kuulleet mitään sanaa kylässä aiemmasta väijytyksestämme," Llianjin jatkoi jälleen peittääkseen ajatustenta todellista suuntaa. "Kenties huoleni on turha, ja se pieni joukko on jättänyt jahtinsa sikseen tappionsa jälkeen. Ja vaikka he seuraisivat meitä tänne asti, en usko heidän saavan minkäänlaista tukea kylän asukkailta. Nämä ovat rauhaa rakastavia haltioita, eikä heillä pitäisi olla mitään meitä vastaan."
Viimeisen sanansa Llianjin totesi kuin rohkaistakseen muita ryhmässä kertomaan, jos asia oli toisin. Jos joku heistä oli tehnyt jotain joka kääntäisi vieraanvaraisuuden epäystävällisyydeksi...?
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Pieni kylä vuorten laidalla

Post by Anlie »

Parahiksi majatalonpitäjä asetti Ioachimin eteen hänen toisen kulhollisensa lihapataa, kun Aleo päätti sivaltaa poikaa jälleen ylimielisyydellään. Ioachim pystyi aistimaan miten muut pöydän ympärillä horjuivat epämukavuusalueittensa laitamilla hänen kysymyksensä takia, mutta oikeastaan sen paremmin Aleon tökeryys, Lalfarin ja Ezramin kulmien kohottelut tai Ingvildin lämpimät vakuuttelut eivät pyyhkineet hämmentynyttä ilmettä tämän kasvoilta. Hetkeen edes ruoka ei vienyt Ion huomiota kun hän katseli työnantajaansa yrittäen ankarasti miettiä voisiko tilanteen jotenkin ratkaista ja rauhoittaa, mutta ne vähäiset kokemukset atlashaltiasta olivat osoittaneet että jos Io jatkaisi kyselyään tämä toteaisi että hänen palveluksiaan ei enää kaivattukaan, ja siitä Io olisi ollut todella pahoillaan. Enemmän kuin kasvojen menetyksestä pöytäseurueessa. ”Selvä”, Io totesi katse edelleen kiinni Aleossa, kunnes laski sen höyryävään lautaseensa ja alkoi työntää lusikallisia suuhunsa hieman rauhallisemmalla tahdilla. Vain Llianjinin yllättävä myötätunnonosoitus sai Ion nostamaan katseensa lautasestaan ja vilkaisemaan uudemman kerran Aleota.

Joka tapauksessahan hän pysyisi mukana, niin kauan kuin herra Om’arda sen salli. Ioachim ei aikonut asettaa kunniaansa kyseenalaiseksi sillä että ei seuraisi työnantajaansa juuri sinne minne tämä ikinä tahtoikaan kulkea, vaikka tämä koki tarpeettomaksi kertoa siitä sen enempää. Olihan tämä toki lopulta paljastanut joukon lopullisen määränpään, mutta ilmeisesti tämä sankari-asia oli jonkinlainen välietappi, josta kaikki muut tiesivät ja pitivät sitä itsestäänselvyytenä. Tosin, mitä haittaakaan siitä olisi. Pahimmassa tapauksessa he tosiaan kävisivät pällistelemässä jotakin patsasta ja jatkaisivat sitten matkaansa - oli sankari sitten jumalallinen eli ei, Io ei käsittänyt miten nähtävyyksien katselu edistäisi lohikäärmeen saattelemista ikuiseen uneen. Mutta hän piti suunsa kiinni.
Llianjinin kysymykselle Io pudisti päätään, höristellen korviaan muiden vastauksille. Kylä vaikutti tavattoman hiljaiselta verrattuna Phoebeen, mutta nuorimies ei uskonut että olisi kaupankäynnillään varsinaisesti loukannut ketään. Saati sitten tunnistanut ketään heitä väijyneestä joukosta. Kysymys kuulosti yllättävän epäluuloiselta Llianjin suusta, Io oli olettanut että haltiat tuntisivat olonsa turvalliseksi omiensa parissa.
User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 105
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Re: Pieni kylä vuorten laidalla

Post by Arlin »

Ioachim näytti tyytyneen Aleon tylyyn vastaukseen eikä tämä kysellyt asiasta enempää. Jos nuorta miestä ei epätietoisuus haitannut, ei Lalfarkaan kokenut tarvitsevansa selittää tälle mitään. Riitti, että nuori henkivartija toimi ryhmän eduksi, mikä tuli jo ilmi edellisen väijytyksen yhteydessä. Lalfar vilkaisi nopeasti Ezramia, toista palkkasotilaan tapaista, joka päätti jäädä ryhmän mukaan. Tiesiköhän tämä ryhmän tehtävästä paljonkaan sen enempää kuin Ioachim? Tämä vaikutti aina toisinaan poissaolevalta, aivan kuin tämäkin olisi tullut mukaan vain välttämättömimmillä tiedoilla ryhmän tehtävästä. Toisaalta, mikäli tämä tosiaan oli eilen jutellut Llianjinin kanssa, vanha haltia oli todennäköisesti puhunut tehtävästä melkeinpä yhtä avoimesti kuin Aleo julkisilla paikoilla. Ei silläkään ollut niin väliä tiesikö tämä ryhmän tehtävästä paljoakaan. Tämäkin vaikutti edellisestä väijytyksestä päätellen toimivan joka tapauksessa ryhmän hyväksi. Kenties Lalfar tunsi pienen omatunnon pistoksen ollessaan ensimmäinen juoksiessaan turvaan väijytyksen aikoihin. Nämä sotilaat jäivät epäröimättä taistelemaan muiden kanssa, vaikka kummallakaan ei todennäköisesti ollut erityisen voimakkaita siteitä ryhmän kanssa. Puolhaltia ei kuitenkaan halunnut ajatella asiaa yhtään pidemmälle. Sen sijaan hän katsahti Aleota tämän kertoessa tarkennuksia sankarin sijainnista.

Atlashaltian selitys vastasi muiden kyläläisten huhuja ja tämän ajatusten kulku asiasta oli looginen. Patsas vaikutti kaikkein lupaavimmalta paikalta tutkia. Vaikka sieltä ei löytyisi mitään sankaria, jotain hyödyllistä tietoa lohikäärmeongelmaan sieltä oli pakko löytyä.

Llianjin käänsi keskustelun aiheen lopulta edelliseen väijytykseen ja kylän liittymisen siihen. Oli hankala kuvitella kylällä olleen mitään heitä vastaan, päinvastoin, kyläläiset tuntuivat erittäin ystävällisiltä heidän muukalaisporukkaa kohtaan. Muukalaissotilas, joka kävi kylässä heitä ennen, vaikutti tosin kyläläisten puheiden perusteella epäilyttävältä, mutta Lalfar ei uskonut miehen liittyvän sen saarnaajan apureihin.

”Kyläläisten puheet vihjasivat meidän olleen ainoita ei-Thalassahaltioita kylässä tällä hetkellä”, Lalfar vastasi vanhan haltian kysymykseen väijytysjoukosta. Puolhaltia päätti pitää tiedon muukalaissotilaasta itsellään. Oli todennäköistä, että tällä ei ollut mitään tekemistä väijyttäjiin tai lohikäärme asiaan, joten ainakaan Llianjinia oli turha huolettaa asiasta turhaan. ”On silti viisainta jatkaa matkaa heti huomen aamupäivällä, kuten herra Om’arda ehdotti. Kuten hän myös totesi, lähistöllä ei ole muita asutuskeskuksia, joten väijyttäjä-joukko saattaa ennen pitkään hakeutua tälle kylälle täydentämään varastojaan”, Lalfar lisäsi vilkaisten ensin Aleota ja kääntyen sitten Llianjinia kohti.
Lakimies Firdorn | Katuvaras Lalfar
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Pieni kylä vuorten laidalla

Post by Kide »

Ezram kuunteli kyllästyneenä Aleon töksähtävää vastausta Ioachimille. Kyllä hänkin oli ehtinyt törmäämään vastaavanlaisen ajattelutavan omaaviin työnantajiin, mutta ei ollut koskaan ymmärtänyt miksi henkivartijaa vastaavassa tilanteessa edes palkattiin. Jollei henkivartijaansa voinut luottaa, eikö olisi ollut parempi olla palkkaamatta sellaista. Oli hyvin hankala työskennellä, jollei tiennyt kuin murusia siitä, mihin kannattaisi varautua. Se taas ei ajanut kummankaan osapuolen etua, päinvastoin. Ezram tyytyi puistamaan päätään tuskin huomattavasti ja päätti, että oli parempi olla puuttumatta asiaan tässä ja nyt. Aleon ilmettä tutkiessa kävi selväksi, ettei millään sanoilla olisi tilanteeseen vaikutusta. Ja johan Ingvildkin sitä yritti, mutta tuloksetta.
Sen sijaan Ezram pisti merkille kuinka Ioachim oli juuri saanut toisen annoksen ruokaa eteensä.
"Hyvä idea", mies mutisi puoliääneen Ioachimin toista keittokulhollista katsoen ja viittoi nopeasti tarjoilijan luokseen pyytääkseen itselleenkin toisen annoksen. Tarjoilijan lähtiessä muutaman ylimääräisen kolikon kanssa ehti Ezram parahiksi nyökkäämään Llianjinin sanoille Aleon käytöksestä. Hän ei itse ylipäätään voinut ymmärtää, mitä hyötyä henkivartijan palkkaamisesta oli, jollei tuo tiennyt edes ääriviivoja matkasta. Mutta jos arvon herran Om'ardan kallisarvoiset sanat kuluivat haltian mielestä turhaan Ioachimille asioiden kulkua selittäessä, voisi Ezram mielellään tehdä sen hänen puolestaan. Mikäli Ioachim oli onnistunut löytämään heille jotain harjoitusmiekoiksi kelpaavaa - jos nämä täkäläiset risukädet jaksoivat edes sellaisiakaan kannatella saatika valmistaa -, olisi heillä harjoittelun ohessa aikaa vaihtaa muutama sana siitä, mitä Ezram oli saanut selville. Ioachim näytti tyytyvän tietämättömän kohtaloonsa toisaalta viisaasti, toisaalta Ezramin mielestä hieman liiankin kiltisti, mutta siitä ei ollut epäilystäkään, etteikö nuorukainen olisi halunnut tietää enemmän. Saati siitä, etteikö ollut kaikkien kannalta parempi, jos jokainen tiesi mihin he olivat ryhtymässä.
Ezramkaan ei kyllä voisi tarkkaa vastausta siihen asiaan antaa, mutta Llianjinin kanssa käyty keskustelu oli sentään valaissut asioita edes pienen kynttiläntyngän verran, vaikka Ezram olisikin mieluummin tarkastellut asioita useamman soihdun valossa.

Ezram lappoi ruokaa suuhunsa hyvää vauhtia samalla kuunnellen Llianjinin mietteitä. Hän puisti päätänsä ja vilkaisi vain puolihuolimattomasti muita Llianjinin kysyessä heidät väijyttäneestä ryhmästä. Haltiamiehen jättäessä lopuksi ilmaan roikkumaan puolittaisen kysymyksen, jätti Ezram jo lähes tyhjäksi saamansa kulhon hetkeksi rauhaan ja katsoi yllättyneenä kuinka seurueen toinen nainen avasi harvinaisesti suunsa. Vai oli tuo ehtinyt juttelemaan kyläläisille, vaikka heidän kanssaan välillä vaikuttikin lähes mykältä. Naisen muutamat sanat olivat kuitenkin täyttä asiaa, ja Ezram nyökkäsi niille hyväksyvästi. Jos se joukkio oli liikkeellä ja heidän perässään, olisi hyvin todennäköistä, että hekin pysähtyisivät tähän kylään hakemaan lepoa ja tarvikkeita. Tosin Ezram oli alkanut epäilemään, ettei heillä ehkä ollutkaan mitään tekemistä sen kanssa, minkä perässä kyseinen joukkio oli ollut. Ryöstäjiltä he eivät olleet vaikuttaneet puheinensa ja eleinensä, vaan olivat liikkeellä ties mistä syystä. Vaan miksi joku olisi halunnut hyökätä heidän kimppuunsa, siihen Ezram ei keksinyt syytä. Jollei tämä nelikko ollut vaiennut täysin jostain...

"Tuskinpa ne rakit saisivat itselleen kannattajia vaikka mikä olisi", Ezram tuhahti kädellään ilmaa vähättelevästi pyyhkäisten ennen kuin käänsi huomionsa takaisin ruokaansa.
Niin peräänantamattoman kiihkeästi ja asiaansa uskoen - mikä ikinä se olikaan - kuin se heitä vastaan hyökännyt nainen seuraajineen olikaan käyttäytynyt, oli Ezram tullut hiljalleen ajatuksissaan siihen tulokseen, ettei heistä olisi todellista vaaraa, vaikka joukkio jostain syystä edelleen heidän ryhmäänsä seuraisi. Juuri tuo kiihkeys koituisi heidän kohtalokseen, uudestaan, mikäli he päättäisivät uusia temppunsa. Selkeästi ajatteleminen kun oli kovin vaikeaa, jos mielen päällä paistoi vain yksi kirkas ajatus muut sokaisten. Siltä ainakin tilanne oli vanhan sotilaan silmiin vaikuttanut.
Ja silti Ezram jatkaisi huomennakin matkaansa silmät myös selässään. Kaiken varalta.
Locked