Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 701
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Tinanja » Sat Aug 18, 2018 5:29 pm

Vai että seura, jota ymmärsi... Sarya hymähti tuon kommentille. Hän ymmärsi kyllä tuon idean siltä osin, että he olivat laivan ainoat naiset. Tämä oli Mirayalle... lähes ensimmäinen matka, uudessa ympäristössä ja kaiken tämän... tapahtuneen ja paljastuneen jälkeen ei Sarya voinut moittia tämän logiikkaa. Mutta siitä hän ei ollut varma, oliko hän juuri sitä seuraa, mitä tuo kaipasi. Ehkä ainakin lähinnä sitä näin keskellä merta hän oli sitä. Mutta Sarya ei voinut olla huomaamatta sitäkään, että hän itse tunsi ihan samoin Mirayaa kohtaan - tuo oli nainen hyvin, hyvin miesvaltaisella laivalla, ja kaikki nämä muutokset, paljastukset ja erityisesti se hyökkäys olivat ravistaneet Saryankin aina niin tyyntä ja ammattimaista ulkokuorta tavalla, jota tämä ei ollut osannut sisäistää. Ei anakaan aiemmin... eikä hän nytkään halunnut myöntää sitä itselleenkään. Silti Miraya läsähti istumaan ei-niin-viehkeästi eikä vaatteitaan lainkaan varoen. Se oli uusi puoli tuosta niin huolitellusta ja itsevarmasta kuorestaan kiinnipitävästä naisesta, ja se sai Saryan vähän kohottamaan kulmiaan varsinkin, kun Miraya joi huolella myös viiniä. Tuon sanoihin Saryae i kuitenkaan viitsinyt vastata, vaan jäi pian tuijottelemaan jalkojaan ja vähän kauempana lojuvia saappaitaan.

"Hän on todennäköisesti ruuman perässä hukuttamassa itseään alkoholiin", Sarya vastasi tuhahtaen vähän - sanojaan sen enempiä ajattelematta. "Kuten tavallisestikin", Sarya sanoi hiljaa, nyt hitaasti nostaen polvensa koukkuun ja kietoen kätensä niiden ympärille pian. Tämä painoi päänsä laivan runkoa vasten jääden tuijottelemaan varaston kattoa. Ilmeisesti Eldrinin magia oli tuon päälimmäinen huoli tällä hetkellä... ja se oli asia, joka ei osunut erityisemmin Saryan sydämen lähelle - Eldrin oli aina ollut maagikko hänelle, eikä mies sitä tuonut esille, eikä kukaan muukaan. Tosin juoppous oli vain pahentunut, ja Sarya uskoi sen johtuvan lähinnä miehen menneisyydestä, sillä käytös oli pahinta kevään ensimmäisillä reissuilla Itärannikon saaristoon... Mutta eniten Saryaa jäyti sisältä Rayash, ja se ettei tuo kovakuorinen mies viitsinyt sanoa puoliakaan mieltään painavista asioista, vaikka turhan paljon välilä puhuikin. Lisäksi se, miten sokea tämä oli Mirayaa kohtaan... miten vähän tämä saattoi sanoa tuolle siitä, miten paljon välitti tuosta oli pelkkää typeryyttä miehen osalta... Ja Saryaa ärsytti katsoa sitä.
"Aiheutit muuten Raylle melkein sydänkohtauksen toissayönä", Sarya totesi sitten rikkoen hiljaisuuden, joka heidän välille uhkasi laskeutua.

User avatar
Kide
Posts: 546
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Kide » Sat Aug 18, 2018 8:56 pm

Eldrin oli aina Mirayan kanssa ollessaan ollut, noh, normaalia hilpeämmällä tuulella, mutta Saryan sanat ja miehen krapulainen olemus yöllä kannella sekä jatkuva poissaolo saivat naisen mutristamaan mietteliäänä suutaan. Oli eri asia viettää välillä iltaa kapakassa tuoppeja juomataakastaan puhdistaen kuin istua viikko vain kirkas pullo seuranaan. Varsinkin kun Eldrin oli osa miehistöä. Saryan seuraava toteamus vain lisäsi Mirayan ihmetystä siitä, mistä tässä kaikessa oli kyse. Miten Rayash salli sen, varsinkin jos tämä oli tavallista eikä mikään poikkeustilanne? Entä miksi Mirayan silmiin aina railakkaan iloiselta vaikuttanut Eldrin oli vetäytynyt muista syrjään?
Samassa Miraya tajusi, ettei hänen purkauksensa kannella ainakaan helpottanut Eldrinin oloa, olipa kyse miehen kohdalla mistä tahansa. Siniset silmät jäivät tuijottamaan tiukkoina hetken varaston toiselle laidalle näkemättä puuseinän lautojen luontaisia yksityiskohtia ja väritystä, jota lämmin kynttilänvalo vain korosti. Hän koki edelleen tulleensa petetyksi uudelleen, kun hänelle ei kerrottu (hänen mielestään) olennaisia asioita, mutta huomasi myös hieman katuvansa purkaustaan kannella.

Saryan yllättävät sanat saivat Mirayan pyöräyttämään katseensa takaisin perämieheen.
"Kohtausta siinä miehessä ei kyllä saanut muu kuin ylpeys", Miraya tuhahti selvästi turhautuneena ja kääntyi taas tuijottamaan eteensä. Hän suki kasvoilleen pyrkiviä valkoisia kiharoita taemmas ja korvansa taakse hieman levottomin liikkein.
Miraya piti itsekin liian tiukasti kiinni omasta ylpeydestään monessakin asiassa, mutta kirosi silti mielessään Rayashin ja tuon kovan ja ylpeyden vahvistaman ulkokuoren. Ulkopuolisen silmiin he olivat varmasti naurettavan samanlaisia, eivät vain valkoisine hiuksineen vaan koko olemukseltaan ja tavoiltaan käsitellä asioita, ottaen vain huomioon Rayashin iän tuoman varmuuden ja rauhallisuuden, jonka Miraya toistaiseksi korvasi sitäkin räiskyvämmällä peräänantamattomuudella. Itse Miraya ei kuitenkaan tuota pystynyt huomaamaan, vaan näki vain uuden isähahmon, joka oli kääriytynyt ärsyttävän läpitunkemattoman panssarin sisään. Isän, jota ilman oli itselleen vannonut pärjäävänsä paremmin kuin hyvin, mutta jonka hyväksyntää nyt haki ymmärtämättä itsekään sen yhtäkkistä tärkeyttä.
"Hän ei selvästikään siedä, että hänen käskyjään kierretään", Miraya jatkoi kylmällä äänellä, kooten huomaamattaan itsensä ympärille samanlaista panssaria, jonka olisi halunnut Rayashin ympäriltä murtaa.
"Olen pahoillani, jos se tuotti sinulle ongelmia", Miraya jatkoi nyt hieman hiljaisemmalla ja huomattavasti pehmeämmällä äänellä. Saryaan hänen katseensa ei kuitenkaan edelleenkään siirtynyt.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 701
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Tinanja » Sat Aug 18, 2018 9:13 pm

Sarya ei voinut olla naurahtamatta sille, miten Miraya väitti Rayn ylpeyden saaneen kolahduksen. Voi kuinka vähän Miraya tunsikaan Rayash Doulbturia ja tämän tapoja sen kovan ulkokuoren alla. Rayash ei halunnut esitellä tunteitaan, ja peitti ne mieluusti sosiaalisesti älykkään ja rikkoutumattoman kuorensa alle. Laivalla tämä näkyi auktoriteettina, jonka ylpeän, ja pikkutarkan roolin alle mahtui laaja kirjo tunteita, joita Rayash ei edes tunnustanut itselleenkään. Vuosien harjoittelu oli tuonut tuolle melko ilmeettömän, ylpeän ulkokuoren, jota tämä esitteli mieluusti myös perheelleen sen sijaan, että näyttäisi edelleen suhtautuvansa näihin nuivasti, kylmästi ja jopa inhoavasti. Sen kuoren alla oli mies, jonka vain harvat näkivät. Sarya toivoi, että jossain vaiheessa Miraya olisi yksi niistä... mutta siihen menisi vielä hetki, tuon naisen olisi itsekin vähän laskettava sitä samaa kuortaan, jota Miraya tosin kuorrutti räväkällä itseluottamuksellaan ylpeyden ja auktoriteetin sijaan. Ei ollut vaikea uskoa näiden kahden olevan sukua.
"Voi... miten vähän tiedätkään Raysta", Sarya huokaisi lopulta, pieni hymy kasvoilleen tippuen. Nainen kurottautui ottamaan pullon ja vetäisi siitä hyvän osan kurkustaan alas. Sitten, hitaasti nainen laski katseensa Mirayaan ja antoi katseensa vaellella arvioiden tämän piirteissä.

"Rayash Doulbtur on... ylpeä mies, joka harvoin raottaa ulkokuortaan", Sarya sanoi viimein, katse nyt Mirayan kasvoja arvioimassa. än tuntui tuovan tilanteeseen Rayashista tämän koko nimellä puhuessaan jotain virallisuutta hetkeksi. Silmissä oli hetken aikaa terävyyttä, kun tämä arvioi Mirayan piirteitä... ja sitten se katosi takaisin sen väsyneen kuoren taa, kun nainen laski viinipullon vierelleen katseen tippuessa takaisin lattiaan. "Ja hän reagoi tilanteisiin, jotka järkyttävät tätä kuorta juuri sillä ylpeydellä ja itsevarmuudella, jonka sinäkin näet", Sarya sanoi hiljaa. "Eikä hän päästä montaa henkeä niin lähelle, että tämän kuoren taa näkisi... Ja teidän kahden tähden toivon, että jonain päivänä sinä olet yksi heistä...", Sarya sanoi hiljaa. "Tosin näen sinussa paljon samaa, mitä Rayssakin on", pieni hymy levisi perämiehen kasvoille hetkeksi tämän vilkaistessa kertaalleen Mirayaan.
"Hän vaatii aikaa ja työtä, että hänestä saa muutakin kuin sen kapteenipuolen esille", Sarya naurahti, pienen hymyn levitessä vähän laajemmaksi. "Mutta ei, ei se tuottanut ongelmia... Tässä vain on ollut pari hyvin, hyvin pitkää päivää takana, ja se näkyy... monissa täällä", Sarya huokaisi syvään, nyt kohottaen toisen kätensä haromaan hiuksiaan paremmin pois kasvoiltaan, johon ne valahtivat naisen laskiessa päätään.

User avatar
Kide
Posts: 546
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Kide » Sun Aug 19, 2018 10:31 am

Vasta Saryan huvittunut naurahdus veti Mirayan katseen puoleensa. Hän ei itse nähnyt asiassa mitään hauskaa ja katselikin perämiestä väsyneen oloisena, turhautuneena. Kuinka hän olisikaan voinut tietää Rayashista enemmän, kun ei tuo antanut siihen mahdollisuutta. Hän oli päässyt näkemään vain mitä muurin pinnassa kasvoi, mutta mitkään portaat eivät riittäneet kohottamaan niin korkealle, että hän olisi päässyt todistamaan oliko muurien takana enemmän nähtävää. Eikä Miraya itse tehnyt asiasta ainakaan helpompaa, vaan katkoi tikapuittensa puolia omin käsin sitä tajuamattaan.
Miraya jäi katsomaan edelleen Saryaa, vaikka haltia oli jo laskenut katseensa lattiaan puhuessaan. Siniset silmät lähtivät kuitenkin vaeltelemaan mietteissään Saryan ohi, kun perämies puhui niistä harvoista, jotka Rayashin todella tunsivat. Ja siitä, että hän toivoi myös Mirayan joskus olevan yksi heistä. Mirayan täytyi myöntää, että sitä hän toivoi itsekin, vaikka se tuntui myös pelottavalta. Niin paljon oli muuttunut niin lyhyessä ajassa, että sen käsittäminen viikkojenkin jälkeen tuntui välillä mahdottomalta.
Miraya tuhahti hiljaa, kun Sarya puhui hänen ja Rayashin samankaltaisuudesta. Sitä Miraya ei itse pystynyt ainakaan vielä näkemään. Ennemminkin hänestä itsestään tuntui kuin he eivät Valkoisen Lohikäärmeen kapteenin kanssa olisi voineet olla enemmän erilaiset. Saryaa kuunnellessaan Mirayasta alkoi myös tuntua, että tuon haltian täytyi tuntea Rayash hyvin. Paremmin ja syvemmin kuin vain perämiehenä olo vaati. Hän puhui Rayashista niin varmana, mutta silti omalla tavallaan varovaisesti, mikä viittasi siihen, että ilmeisesti Sarya oli yksi niistä, joka oli nähnyt vaivaa ja käyttänyt aikaa siihen, että oli päässyt näkemään kapteeninsa kuoren alle. Toisaalta, pakko kai sen koko kolmikon oli tuntea toisistaan hieman enemmänkin kuin vain ulkokuori, jos he asuivat saman katon alla puolet vuodesta.
Miraya ei kuitenkaan näyttänyt erityisen vakuuttuneelta siitä, että Rayash oli ihminen, joka päästi ketään lähelleen. Hän nappasi jälleen viinipullon ja otti tällä kertaa hillitymmän siemauksen tummanpunaista juomaa, ennen kuin kääntyi Saryan puoleen.
"Minä en tainnut olla ainoa ongelma hyökkäyksen aikana?" hän totesi kysyvästi laskettuaan viinipullon takaisin lattialle.
"Ovatko tuollaiset hyökkäykset yleisiä?" Miraya jatkoi, enemmänkin hämmästyneenä kuin huolissaan, vaikka olikin huomannut hyökkäyksen aiheuttaman adrenaliinin kadottua tilanteen jälkeen, kuinka pelon lonkerot olivat sivelleet ajoittain hänen ihoaan.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 701
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Tinanja » Sun Aug 19, 2018 1:52 pm

Sarya ei ollut yllättynyt siitä, ettei mIraya vastannut hänen kommentteihinsa Rayashista mitään. Oli vaikea uskoa, että sen kovan kuoren alla oli mies, joka ei aina osannut käsitellä tunteitaan, ja joka piti asiansa mieluusti omana tietonaan. Mutta Sarya oli nähnyt tämän puolen jo aiemmin, ja vaikka Rayash sen toisinaan piilotti häneltäkin, riitti usein Saryalle jo tieto siitä herkemmästä puolesta. Mutta... voisi mennä aikaa ennen kuin Miraya näkisi Rayashista sen toisen puolen. Ehkä Driene voisi tuoda asiaan jotain uutta, varsinkin kun Rayash siellä suhtautui näkyvämmin nihkeästi moniin seikkoihin... ehkä ne valottaisivat tuon melko tarkkasilmäisen nuoren naisen käsitystä isästään. Toisaalta se voisi tuoda lisääkin ongelmia... tämä kohautti olkapäitään kuullessaan viimein Mirayan kysymyksen siitä, oliko tämä ollut ainut ongelma hyökkäyksen aikana.

"Ei, et ollut...", Sarya huokaisi lopulta naiselle vastaukseksi. "Mutta varmasti yksi niistä, mitkä osuivat eniten Rayashiin", Sarya lisäsi. Lohikäärme oli miehen ylpeydenaihe, ja varmasti tulisi aina olemaan. Kapteenina tuo oli viime kädessä vastuussa kaikesta, ja kun asiat eivät menneet kuten piti, sen kokivat kaikki perämiehestä alkaen. Miraya taas... Rayashin suojelevaisuus tuota naista kohtaan erityisesti laivalla oli vaikea olla huomaamatta, jos miestä yhtään tunsi. Mutta hyökkäys oli silti tuonut muitakin ongelmia päivänvaloon erityisesti miehistön roolien noudattamisessa ja jaossa hyökkäystilanteessa - esimerkiksi hänen ei olisi pitänyt joutua kiipeilemään mihinkään mastoihin, vaikka niin hän oli tilanteessa joutunutkin tekemään.
"Lohikäärme on niin iso laiva, että sen kimppuun hyökätään hyvin harvoin. Usein kuitenkin olemme ensimmäinen ja viimeinen laiva vuoden aikana vesillä ja se aiheuttaa toisinaan tuollaisia epätoivoisia hyökkäyksiä, joiden tarkoitus olisi vain saada hyökkääjät... merirosvot takaisin jaloilleen talven jäljiltä", Sarya kohautti olkapäitään. "Viime vuonna emme kohdanneet kertaakaan hyökkäystä, ja se ehkä on syy miksi nyt se tuntui niin nihkeältä miehistön toiminnan osalta", Sarya lisäsi hiljaa, lattiaa tuijotellen.
"Mikä toisaalta kaatuu minun niskaani, minä kun vastaan miehistöstä", tämä tuhahti potkaisten ärtyneenä saapastaan kauemmas ennen kuin vilkaisi ohimennen Mirayaan. "Olisimme olleet aika pahassa kusessa ilman Eldriniä", tämä lisäsi vielä, katseensa takaisin lattiaan suunnaten, hiusten valuessa jälleen kasvoille. Korvanpäät näkyivät juuri ja juuri paksujen hiusten lomasta. "Suuri koko on Lohikäärmeen vahvuus ja heikkous...", Sarya huokaisi vielä.

User avatar
Kide
Posts: 546
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Kide » Sun Aug 19, 2018 3:54 pm

Ei ollut ollut hankala huomata, että jokin painoi myös Saryaa. Sen oli jo arvannut haltian hiljaiseen nurkkaan vetäytymisestä ja tuon koko olemuksesta, kun Miraya oli saapunut. Nyt perämiehen väsynyt vastaus vahvisti Mirayan mielikuvan siitä, ettei toissaöinen ollut sujunut niin kuin olisi pitänyt. Johan sen oli paljastanut Rayashinkin olemus, mutta vasta nyt Miraya alkoi ymmärtää kuinka raskaasti tilanne vaikutti myös perämieheen.
Miraya kurtisti epäilevästi kulmiaan, kun Sarya puhui Rayashista uudestaan. Tuskinpa vain, oli naisen ensimmäinen hapan ajatus - hänen epäilyksiensä mukaan hänen läsnäolonsa kannella oli häirinnyt miestä vain siksi, että jos hän olisi ollut tiellä, olisi laivalle voinut sattua lisää vaurioita. Miraya tuhahti hiljaa kattoa vilkaisten, mutta kääntyi sitten kuuntelemaan Saryaa. Hänelle alkoi käydä entistä selvemmäksi, että perämies syytti itseään siitä sekasorrosta, jonka Mirayakin oli kannella huomannut. Hän katseli Saryan potkun voimasta hieman kauemmas lattiaa pitkin laahautuvaa saapasta harmissaan.
"Minusta näytti siltä, että ilman sinua Eldrininkään tulolla ei olisi enää ollut väliä. En väitä ymmärtäväni paljoakaan laivoista, mutta ilmapiiri ja toiminta kannella teki minun silmääni täyskäännöksen heti sinun ja Rayashin ilmestyttyä", Miraya kertoi, nyt ensimmäistä kertaa pienesti Saryalle hymyillen.

"En tiennyt Eldrinin magiasta ennen sitä yötä", Miraya totesi hiljaa hetken päästä, kun oli kääntänyt katseensa syliinsä. "Oletin, että hän olisi joskus maininnut asiasta." Seikka ärsytti selvästi Mirayaa edelleen, vaikka hän totesikin asian mahdollisimman neutraalisti, loppua kohden jopa aavistuksen katuvana. Sarya oli oikeassa, Eldrin oli kääntänyt hyökkäyksen nopeasti ympäri, mutta saanut siitä palkakseen Mirayan osalta vain hampaiden raosta sihaistuja kiukkuisia sanoja. Miraya saattoi vain toivoa, ettei kovin moni kannella ollut kiireiltään ehtinyt häntä ja Eldriniä huomaamaan. Silloin hän oli vähät välittänyt muiden katseista ja kokenut kiukkunsa täysin oikeutetuksi, mutta enää Miraya ei ollut asiasta niinkään varma. Hän pyyhkäisi parilla vedolla hamettaan suoremmaksi vain saadakseen jotain tekemistä käsilleen.
"Miksi Eldrin edes on niin vetäytynyt? Hän on täällä vaikuttanut aivan eri ihmiseltä kuin se Eldrin, johon tutustuin talvella kapakassa."

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 701
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Tinanja » Sun Aug 19, 2018 4:21 pm

Sarya tuhahti kuivasti Mirayan toteamukselle siitä, ettei ilman Saryaa ja Rayashia he olisi edes selvinneet Eldrinin tuloon saakka. Tuon sanojen mukaan laivalle olisi voinut käydä pahemminkin... No, ainakin hyökkääjiä oli ollut todennäköisesti enemmän, mitä Lohikäärmeellä oli miehistöäkään.
"Se olisi voinut päättyä pahasti, Lohikäärmeellä on vähemmän miehistöä kuin mitä niillä kolmella aluksella oli yhteensä", totesi Sarya hiljaa, nyt vilkaisten nopeasti Mirayaan. "Meillä oli tuuria, kun tuuli oli myötäinen ja saimme purjeet nopeasti nostettua... ja Rayash oli ruorissa", nainen jatkoi hiljaa. "Mutta kyllä, miehistön suoritus oli ala-arvoinen, minun ei olisi missään tapauksessa pitänyt joutua kiipeämään itse kiinnittämään purjeita", Sarya lisäsi. "Ehkä ensi kerralla... jos sellainen joskus osuu vastaan, tämä toimisi paremmin", Mirayan sanat, vaikka niiden sanoma selvästi lohduttava olikin, eivät kyllä kääntäneet syyllisyyttä Saryan mielestä yhtään mihinkään.

"Eldrin... ei puhu magiastaan", Sarya sanoi hiljaa kuunneltuaan Mirayan kommentointia siitä, ettei tuo ollut tiennyt magiasta. Harva tiesi. Sarya vilkaisi Mirayaan nopeasti tämän kysyessä, mistä miehen vetäytyminen johtui. Viinistä huolimatta Sarya ei ollut varma, oliko hänen paikkansa kertoa Eldrinin elämästä mitään tuolle, mutta viimein nainen jäi tuijottamaan lattiaa. "Hän on saanut laajan koulutuksen sekä tieteissä että magiassa... mutta... Se maksoi hänelle hänen mukavan elämänsä saaristossa ja vei hänet melkein hirteen kapakkatappelun seurauksena", Sarya sanoi viimein. "Eikä hän erityisemmin halua muistutusta siitä... mutta kotiseudulla on tapana herättää epämiellyttäviä ajatuksia", tämä jatkoi hiljaa, lattiaa, ja kauemmas potkaisemaansa saapasta tuijotellen. Eikä siinä valossa Sarya ihmetellyt lainkaan Eldrinin tapaa viettää aikaansa ruumassa alkoholipitoisen juoman kanssa unohtaen kaiken menneisyydestään. Sarya ei voinut olla myöntämättä, että Eldrinin suhtautuminen elämään kuulosti kieltämättä houkuttelevalta... ja sitä samaahan hän juuri nyt oli tekemässä. "Sekä Ray että Eldrin pitävät saaristoa... välttämättömänä pahana", tuo lopetti vielä hiljaa - hän oli kuullut Rayashinkin lapsuudesta ja nuoruudesta ihan riittävästi.

User avatar
Kide
Posts: 546
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Kide » Mon Aug 20, 2018 12:12 pm

Mirayan oli ollut hankala käsittää kuinka suuressa vaarassa he olivatkaan hyökkäyksen takia olleet. Ensin hänellä ei kannella ollut ollut aikaa kuin enimmäkseen ihmetellä tapahtumia, seurata silmät suurina ja ajatuksistaan kiinni saamatta jotain, mistä hän oli kuullut vain satunnaisia tarinoita kapakoissa. Kaiken, niin nopeasti tapahtuneen jälkeen oli myös ollut hankala ymmärtää mitä juuri oli tapahtunut, varsinkin kun naisen mielessä pyöri niin monta muutakin ajatusta. Mutta nyt Saryan puhuessa välikohtauksesta hiljaa ja myöntäessä, että heille olisi todellakin voinut käydä huonosti, joutui Miraya nielaisemaan palan kurkustaan. Hän oli todellakin tarkoittanut sanansa vain lohduttavaksi eikä ollut arvannut, että niiden taakse kätkeytyi noinkin pelottava totuus. Miraya ei osannut kuin hiljaisena painaa päänsä ja sen mukana katseensa hetkeksi lattiaan.

Heidän jatkettuaan Eldriniin sai Saryan kertoma Mirayan kulmat kohoamaan pitkälle otsaa myöten. Laaja koulutus tieteissä ja magiassa? Eldrinillä? No sitä Miraya ei olisi itse osannut arvata. Kulmien kohottelu vaihtui kuitenkin nopeasti huolestuneeseen kurtisteluun, kun Sarya mainitsi hirsipuun. Mirayan edessä ensivaikutelmaltaan iloiselta veijarilta vaikuttanut Eldrin olikin paljon monitahoisempi kuin nainen olisi voinut kuvitella. Hän alkoi hiljalleen ymmärtämään hieman enemmän sitä, mitä miehestä oli viime aikoina paljastunut. Ja miksi Eldrin itse oli itsestään niin vaitonainen, samoin kuin Sarya ja Rayashkin. Ehkä Miraya onnistuisi saamaan miehen vielä kertomaan itse jotain. Ainakin hän päätti yrittää.
"Tuo... selittää asioita", Miraya totesi hiljaa, kun Sarya mainitsi kotiseudun herättämät muistot. Perämiehen viimeinen, hiljaisempi toteamus sai Mirayan ilmeen hieman synkkenemään. Yllättäen saaristoon palaamisesta oli hänellekin tullut hankala paikka.
"Voin hyvin samaistua", Miraya tuhahti ja laski päänsä hetkeksi seinää vasten antaen katseensa kadota katon hämärään.
"Olisi paljon helpompaa, jos perheensä voisi valita", hän jatkoi hiljaa ja hieraisi väsyneesti otsaansa. Hän ei ollut puhunut kenellekään siitä, mitä aikoi tehdä Drienessä äitinsä suhteen. Ei edes Rayashille, eikä mies ollut asiasta kysynytkään, aivan kuin heillä olisi ollut sanaton sopimus, joka sulki Celianin keskusteluiden ulkopuolelle. Mutta mitä lähemmäs Drieneä he saapuivat, sitä enemmän Mirayaa ahdisti ajatus siitä, että hän joutuisi välttelemään äitiään tarkoituksella. Siitäkin huolimatta, ettei hän edelleenkään halunnut kohdata Celiania. Oli kuitenkin lähes varmaa, että hänen käyntinsä saaristossa kulkisi myös Celianin korviin, eikä Miraya halunnut edes ajatella millainen soppa siitä tulisi syntymään. Toisaalta, Celian itse oli keitellyt omaa soppaansa 20 vuotta paljastamatta kaikkia aineksia siinä mukana kelluville, joten Mirayan mielestä tämä oli vielä pientä siihen verrattuna.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 701
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Tinanja » Mon Aug 20, 2018 6:37 pm

Sayra vain nyökkäsi lyhyesti Mirayalle naisen todetessa, että hänen sanansa selittivät paljon Eldrinin käytöksestä. Ehkä liikaakin, mutta tuon olemuksen muuttumista oli mahdoton olla huomaamatta. Ehkä sinällään oli ihan hyvä sanoakin Mirayalle jotain - eihän se salaistakaan tietoa ollut ja hän oli varma, että Drieneltä sen löytäisi vielä ilman välikäsiäkin melko nopeasti ja helposti. Ehkä siis oli parempi kuulla se täällä kuin joltakulta muulta, jolla ehkä olisi vielä enemmän asenneongelmaa Eldriniä kohtaan.

"Se olisi varmasti helpottanut itse kunkin elämää", Sarya vastasi huokaisten, eikä sanoista ollut vaikea päätellä että hänellä oli oma lehmä ojassa tässä keskustelussa. Hän olisi itsekin kerrankin täysin samaa mieltä Mirayan kanssa asian suhteen: hän ainakin olisi halunnut valita perheensä joksikin vähän myötäeläväisemmäksi kuin mitä nyt hänen hyvin konservatiiviset vanhempansa olivat olleet.
"Ehkä se olisi johtanut minutkin toiselle tielle", Sarya kohautti lopulta olkiaan vähän, sanojen ollessa tuskin kuuluvat. Nyt ainakaan ei ollutenää epäilystäkään etteivät ne hiljaiset, tuskin kuuluvat sanat olisi koskeneet häntä itseään, ja hänen nuoruuttaan jossain muualla kuin kotikylässä.
"Mutta en usko, että Raykaan pääsi helpolla...", päin vastoin tuota varmaan vain oli haitannut aikoinaan tämän suvun nimi - varsinkin kun sieltä tuskin tukea oli saanut. Se myös selitti paljon sitä nykyistä suhtautumista ja viileyttä suvun muita jäseniä kohtaan. Ainoa, jota kohtaan Sarya oli nähnyt Rayn väläyttävän hymyn, oli tämän isosisko Mylaela, ja sekin vain kun nämä olivat olleet näennäisesti kahden.

User avatar
Kide
Posts: 546
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tunteita ja tunnelmaa tyrskyjen tahtiin

Post by Kide » Mon Aug 20, 2018 8:34 pm

Saryan huokaisu sai Mirayan kääntämään hitaasti päänsä takaisin haltianaisen suuntaan. Hän oli yllättynyt, että Sarya ylipäätään mainitsi asiasta, ja paljasti edelleen jatkaessaan myös omasta menneisyydestään jotain. Mirayalle oli käynyt hyvinkin selväksi heidän ensimmäisen yhteisen keskustelunsa aikana, ettei perämies välittänyt henkilökohtaisista kysymyksistä. Tuohan oli suorastaan paennut sellaisen edeltä pois. Miraya päättikin pysyä hiljaa ja pitää Saryan sanojen nostamat kysymykset toistaiseksi itsellään. Olihan haltia kuulostanutkin pikemminkin siltä kuin olisi todennut asian vain itselleen.
Alkoi näyttämään siltä, ettei tällä porukalla ollut vain ajan kultaamia muistoja vaan paljon muutakin mielensä perukoilla. Kauan sitten suljettuja ovia, joita ei aivan kaikkien edessä haluttu avata - jos edes aina itselleenkään.
Miraya hymähti hiljaa ja käänsi katseensa takaisin eteensä Saryan viitatessa Rayashin lapsuuteen. Niin hänkin oli saanut ymmärtää miehen puheesta, ettei rikas elämä onnea mukanaan ollut tuonut. Mutta siitä huolimatta Rayash oli nyt suuren kauppalaivan kapteeni, eikä Miraya ärtymyksestään huolimatta voinut olla ihailematta isänsä saavutuksia jälleen kerran. Hänellä oli tarpeeksi omaa kokemusta vastavirtaan uimisesta, jotta hän osasi arvostaa siitä selvinnyttä ja sitä, että omat saavutukset olivat nimenomaan itse hankittuja eivätkä hopealautasella annettuja.

Hetken hiljaisuuden ja parin viinihuikan jälkeen naisten keskustelu ajautui kuin sanattomasta päätöksestä kevyempään suuntaan, kuten Drieneen ja sen uutisiin, loppumatkan kestoon ja arvioon tulevasta säästä. Viinipullo muuttui kerta kerralta lattialta noustessaan kevyemmäksi, samoin kuin molempien naisten mieli. Tätä he olivat molemmat tarvinneet; turhanpäiväistä rupattelua, joka peitti hetkeksi alleen muut mietteet ja antoi mahdollisuuden rentoutua.

Locked