Perhe on pahin

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Perhe on pahin

Post by Tinanja »

Ehkä korkeintaan viisitoistakesäinen, hyvin puettu nuorukainen käveli ripeästi kohti suurta, edellisenä iltana satamaan sidottua laivaa, jota kutsuttiin Valkoiseksi Lohikäärmeeksi. Varmasti koko Driene tiesi, kenelle tuo laiva nykyään kuului - kiitos sen kapteenin kantaman sukunimen. Tuolla nuorukaisella oli enemmän yhteistä tämän suvun kanssa kuin mitä useimmille annettiin näkyä ja kuulua - hän itsekin oli osa tätä sukua, mutta yksi nuorimmista.
“Minulla on viesti Valkoisen Lohikäärmeen kapteeni Doulbturille, ja minun on toimitettava se hänelle henkilökohtaisesti”, tuo sanoi viimein Lohikäärmeelle johtavan sillan luona seisoville vartjoille saavuttuaan laivan vierelle.
“Meillä ei ole lupaa päästää ketään laivalle, hyvä nuoriherra”, totesi toinen vartijoista katsoen päästä varpaisiin tuota hänestä turhankin hienostunutta nuorukaista.
“Olen varma, että toinen teistä voi esimerkiksi saattaa minut tapaamaan arvon herra Doulbturia sen sijaan, että seisoskelette molemmat tylsistyneinä tässä laivan edustalla esittäen tekevänne töitä”, tuo viestinviejäksi pestattu nuori mies hymyili vähän vartijalle, joka tuhahti kieltämättä tyytymättömänä. “Heitän sinut itse viilentymään mereen, jos vien sinut turhaan tapaamaan kapteenia”, vartija tuhahti ennen kuin viittasi tätä nuorukaista seuraamaan itseään.
“Kapteeni! Tämä kakara väittää, että hänellä on viesti teille!” vartija totesi nyökäten kapteenille ja työntäen tuota nuorukaista eteenpäin.

“Hän on sukua, ole hyvä ja käyttäydy sen mukaisesti, jos haluat pitää työpaikkasi”, Rayash vastasi vilkaistuaan nopeasti tuota nuortamiestä, jonka oli viimeksi nähnyt hieman alle vuosi sitten. Tämä oli ainakin kasvanut pituutta siitä, mutta tuon ilme, virne oli aina yhtä ärsyttävä, eikä Rayash ymmärtänyt, miksi tämä sai edelleen, suvun melkein nuorimpana, käyttäytyä tuolla lailla, kun hän oli saanut ylimääräisestä virneestä aikoinaan selkäänsä.

Tuon vartijan ilme muuttui ylimielisestä samantien hyvin pahoittelevaksi, tuo nyökkäsi ja poistui sanaakaan sanoen jättäen tuon nuorukaisen seisomaan kannelle, portaiden luokse. Rayash asteli hitaasti ruorin ruota portaiden luo, ja pian portaita alaspäin aina yhtä vaikutusvaltaisen näköisenä - hän oli kotonaan omalla laivallaan, ja se näkyi.
“Kerropa, Theodwin, mikä sinut tänne ajaa?” Rayash kysyi sitten kulmiaan vähän kohottaen, nyökäten ohimennen ohi kulkevalle miehistön jäsenelle, joka oli lähdössä viettämään päivää maihin monien muiden tapaan.
“Eno käski tuomaan tämän sinulle”, nuorimies huomautti olkiaan kohauttaen ja
“Ja maksoi siitä pitkän pennin, että liikautitkaan evääsi sen suuntaan?”
“Minun ei tarvitse vastata siihen”, Theodwin kohautti olkapäitään Rayashin murtaessa sinetin ja vilkaistessa kirjettä arvioiden. Niinpä tietenkin, Rayash ajatteli lukiessaan kirjettä, joka paljastui nopeasti illalliskutsuksi, jopa täksi päiväksi. Niin arvattavaa, että Aldar kuvitteli, ettei hänellä ollut muutakaan tekemistä kuin juosta tätä tapaamassa… Toisaalta tämä väitti siinä kutsussa samalla sen koskevan liikeasioita,
“Mutta voit sanoa Aldraille, että olen paikalla”, Rayash totesi työntäen kirjeen taskuunsa taiteltuna pieneksi. “Mutta sitä ennen minulla on töitä, etkä sinä ole osa niitä”, mies totesi. “Vaikka miten haluaisitkin tutkia laivaa”, kapteeni lisäsi Theodwinia arvioiden katsoen.
“Olet aina yhtä omistava laivaa kohtaan”, Theodwin huomautti tuhahtaen selkeästi tyytymättömänä. “Se on minun elinkeinoni”, Rayash huomautti. “Olen varma, että törmäämme vielä kesän aikana”, kapteeni huomautti Theodwinille ennen kuin pitkän, kantta arvioivan katseen jälkeen nuorukainen suostui lähtemään.

*

Valkoinen Lohikäärme näytti Dionen satamaan verrattuna hyvin pienehkössä satamassa turhankin suurelta, ja oli aina yhtä taiteilua saada se siististi laituriin kiinni. Joka kerta se kuitenkin oli onnistunut, aivan kuten nytkin - kiitos huolellisen valmistelun ja tarkan lähestymisen. Rayash oli vielä jäänyt laivalle päästettyään miehistön vapaata viikonloppua vietätmään ennen kuin olisi aika palata takaisin töihin, kunnostaa ja lastata laiva ennen paluumatkaa. Ja onneksi olikin jäänyt - Theodwinin viesti oli enemmän kuin vain pieni huolenaihe kapteenin mielessä kaiken muun tapahtuneen lisäksi. Oli vaikea sisäistää kaikkea tapahtunutta aina Dionen kauppakiltaan puuttuneesta ja sitä määränneestä Rakuzasta Mirayaan, Eldriniin ja Saryaan, joista ilman jälkimmäistä Rayash oli varma, että olisi jo seonnut vuosia sitten, eikä nykytilanne ainakaan ollut muuttanut sitä. Mutta kaiken sen tapahtuneen jälkeen hänen oli silti nyt keskityttävä velvollisuuksiinsa ja nykyhetkeen… Rayash huokaisi syvään astuessaan Lohikäärmeen kannen alle johtavaan portaikkoon.

Loppumatka oli sujunut melko hiljaisissa merkeissä, mutta mitä lähemmäs he olivat Drieneä päässet, sitä sulavammaksi Lohikäärmeen miehistön toiminta oli edennyt. Saryan ja Rayashin näille pitämät sulkeiset ja puheet alkoivat upota perille saakka yhdessä sen hyökkäyksen esiinnostaman kuolemanpelon kanssa. Loppumatkasta Rayash oli jopa tyytyväinen miehistön suoritukseen, ja nämä saivatkin ansaitsemansa kehut - ja pian myös vapaat Lohikäärmeen saapuessa hurraa-huutojen ja uteliaiden katseiden alla Drienen satamaan.

Airdania tuskin oli näkynyt koko matkan aikana, ja mies olikin käsitellyt suurimman osan kirjanpidollisista asioista Drienen suuntaan vasta matkalla. Eldrin puolestaan oli nauttinut ruumassa lojumisesta, nukkumisesta ja toisinaan selvänä hetkenään huolehtinut lihaskunnostaan treenein. Muutoin tätä tuskin oli näkynyt. Sarya oli aina niin suoraselkäisenä vahtimassa ja ohjeistamassa miehistön tekemisiä, ja Rayashinkin löysi yleensä hytistään töittensä ääreltä ellei mies pidellyt ruoria kannella. Olipa tuo huolitellusta ja varauksellisesta olemuksestaan huolimatta kiivennyt mastonkin muutamia kertoja katselemaan ulapalle ja ehkä ottaakseen tauon kaikesta laivalla tapahtuneesta. Nyt kuitenkin tuo pysähtyi Mirayan hytin suljetun oven eteen.

“Miraya?” Rayash huikkasi. Tuo varmaan oli vielä hytissään valmistautumassa päivään, mies ajatteli astellen melkein äänettä portaat kannen alle päätyen pian koputtamaan Mirayan oveen lyhyesti, ennen kuin työnsi sen hitaasti auki, katse ovenkarmia arvioiden.
“Sain illalliskutsun, ja haluaisin, että lähdet myös sinne… Se on… eräällä tavalla liiketapaaminen”, mies jatkoi sitten. Ikävä kyllä hänen olisi selitettävä Mirayalle se, kenen kanssa tapaaminen olisi. Eikä Rayash tiennyt, halusiko, mutta… toisaalta hän halusi tarjota tuolle jotain näkökulmaa siihen, millainen hänen sukunsa oli.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Perhe on pahin

Post by Kide »

Pari viimeistä päivää laivalla olivat lipuneet ohi yllättävän nopeasti, ja Drienen rantaviiva ilmestyi horisonttiin aivan yhtäkkiä ainakin Mirayan mielestä. Hän ei ollut täysin vakuuttunut siitä, mitä Sarya oli Rayashista puhunut, mutta ärtymys oli alkanut haihtumaan yhtä nopeasti kuin se oli syntynytkin ja loppumatka sujunut kuten alkukin. Miehistön valmistautumattomuuden paljastanut ja isän ja tyttären hermot kiristymään saanut hyökkäys oltiin voitu jättää horisontin taa ja arki laivalla alkoi luistamaan normaaliin tapaan. Samoin Mirayan ja Rayashin hidas tutustuminen. Miraya oli myös päässyt päätökseen äidistään ja siitä, ettei ottaisi tuohon mitään yhteyttä. Ei vielä tällä matkalla, kun tämä kaikki oli niin uutta ja hataralla pohjalla. Mutta samalla hän tiesi, että seuraavalla matkalla Drieneen sekin olisi tehtävä ja pelkkä ajatuskin sai naisen irvistämään.

Hieman levottomasti nukutun yön jälkeen Miraya valmistautui edellisiltana ankkuroidulta laivalta maihin astumiseen hytissään kaikessa rauhassa. Puettuaan ja ehostettuaan silmänsä tummin rajauksin sekä huulensa syvänpunaisiksi hän siirtyi harjaamaan suolaisen meri-ilman normaaliakin kiharaisemmaksi käpristyneet hiuksensa selviksi aina viimeistä suortuvaa myöten. Juuri kun hän oli solmimassa korkealta pään päältä aloitettua paksua lettiä kiinni ruskean mekkonsa kanssa samansävyisellä nauhalla kuului Rayashin tuttu ääni vaimeana käytävältä.
"Täällä", Miraya huikkasi ja pyöräytti hiusnauhaan rusetin samaan aikaan, kun Rayash jo astui sisään hyttiin. Miraya kurtisti kulmiaan miehen tapaillessa hieman sanojaan, kun tuo kertoi saamastaan kutsusta. Eräällä tavalla liiketapaaminen? Mirayan mielikuvat sellaisesta olivat hänen toisen työnsä takia nopeasti ajautuneet vähintäänkin oudoille vesille.
"Haluaisitko tarkentaa?" hän kysyi päätään hieman kallistaen ja toista kulmaansa kohottaen. Hänen kätensä hakeutuivat automaattisesti lanteille, joita yläosana toimiva korsetti ja hameen hieman levenevä helma korostivat. Siniset silmät porautuivat Rayashiin varovaisen epäileväisinä. Hän tutustui kyllä aina mielellään Rayashin työn kaikkiin puoliin, mutta sanoissa eräällä tavalla oli Mirayan korvaan pelottavasti kaikua tapaamisesta naisen kanssa, joka hoiti muutakin kuin tavaran kauppaamista. Ja sellaiseen Miraya ei vielä ollut valmis - flirttaileva Rayash ei kuulunut ollenkaan sille listalle asioista, joita Miraya halusi isästään oppia.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Perhe on pahin

Post by Tinanja »

Rayash vilkaisi nopeasti, mutta päästä varpaisiin Mirayaa, joka selkeästi oli käyttänyt paljon aikaansa valmistautumiseen. Paljon enemmän, kuin mitä laivalla oli matkan aikana tältä nähty. Rayash ei voinut kuin olla miettimättä, että Mirayalla oli omat ongelmansa varmasti tapahtumien valossa myös täällä saaristossa... aivan kuten hänelläkin omalta osaltaan. Se sai Rayashin huokaisemaan hiljaa, ja kääntämään katseensa sivuun, kun Miraya viimein vastasi hänen sanoihinsa. Hän ei silti ohittanut sitä lanteille eksyneitä käsiä, mutta hän ei kyllä ollut ajatellutkaan sanoja mitenkään tuolla lailla... Päinvastoin. Mutta no, kun hän asiaa hetken mietti, ei Mirayan suhtautuminen - tai ensimmäinen ajatus ollut kovin yllättävä. Mutta se ei ollut totta... joten olisi kierrettävä Mirayan ajatukset takaisin siihen epämukavaan totuuteen, jonka keskellä Rayash tuntui tällä hetkellä kahlaavan vailla päämäärää... Hän ei halunnut tavata perhettään tai sukuaan - ei nyt varsinkaan kaiken tämän tapahtuneen keskellä.

"Veljeni Aldar Doulbtur...", Miraya varmasti tunnisti tuon nimen Doulbturien nykyisen varallisuuden ja liikkeiden haltijaksi. "Lähetti kutsun, että saapuisin illalliselle tänään kartanolle", Rayash sanoi sitten, laskien nyt katseensa maahan, nojautuen portaikon kaidetta vasten jälleen kerran, vilkaisuaan vain nopeasti Mirayaan. Oli selvää, ettei mies erityisemmin pitänyt ajatuksesta lähteä tapaamaan veljeään kartanolle saakka, mutta oli samaan aikaan hyväksynyt kohtalonsa tämän illan osalta. EIkä hän pitänyt asiasta keskustelusta sitä vähääkään.
"Ja toivon, että tuomalla sinut mukanani Lohikäärmeen kirjanpitäjä, voisin säästyä osalta vittuilusta", Rayash totesi olkiaan vähän kohauttaen, nyt vilkaisten nopeasti Mirayaan. "Ja pitää aiheen liiketapaamisessa sen sijaan, mitä vuosia, vuosia sitten on tapahtunut."
"Mutta olisi parempi... ettet sano kuuluvasi sukuun, niin säästymme hirttotuomiolta... ainakin vielä", kapteeni lisäsi vielä kuivasti. Hän käänsi nopeasti katseensa poispäin hetkeksi, kulmiaan tyytymättömänä kurtistaen. Taustalla oli paljon käsittelemättömiä ongelmia, hylkäystä ja kieltämistä molemmin puolin, sekä takaisin hyväksymistä ilman pahoittelua tai anteeksipyyntöä - eikä Rayash ollut selkeästi sulattanut siitä jäävuoren huippuakaan, puhumattakaan siitä pinnan alla kelluvasta palasta.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Perhe on pahin

Post by Kide »

Jos vielä äsken Miraya oli huolestuneen hämmästynyt, oli hän nyt täysin yllätetty. Aldar Doultbur! Voi kyllä Miraya oli Drienessä asuessaan oppinut tuntemaan nimeltä yhden saariston varakkaimman suvun jäsenet. Eikä heitä vitivalkoisine hiuksineen voinut olla huomaamattakaan. Mutta että Rayash halusi ottaa hänet mukaansa tapaamaan veljeään... Ehkä Saryan sanoissa kuulsi sittenkin totuus pohjalla. Tosin Rayashissa ei näkynyt murentakaan siitä innostuksesta, joka Mirayan sisällä oli juuri herännyt. Seinään nojaileva ja lattiaa katseellaan lakaiseva kapteeni näytti pikemminkin siltä kuin veljen tapaaminen olisi viimeisiä asioita, joita hän halusi tehdä. Toisaalta muistellessaan mitä Rayash oli suvustaan kertonut, ei miehen reaktio ollutkaan kovin yllättävä.
Miraya räpäytti yllättyneenä silmiään Rayashin seuraavien suorien sanojen edessä. Vaikka miehen välit perheeseensä olivat kaikkea muuta kuin lämpimät ei Miraya siltikään voinut olla hämmästelemättä tuon tiukkaa äänensävyä ja suoria sanavalintoja. Ilmeisesti taustalla oli enemmän katkeruutta kuin Rayash oli aiemmin antanut näkyä lävitseen.
Orastava innostus haihtui kuitenkin yhtä nopeasti kuin ikkunalasiin henkäisty sumu kapteenin viimeisten sanojen kohdalla. Ohuet kulmakarvat ponnahtivat ensin otsalle ja laskivat siitä pian syvään kurttuun. Miraya veti kädet puuskaan eteensä sulatellessaan isänsä sanoja. Kaikesta päätellen Mirayan henkilöllisyyden piilottaminen oli todella Rayashin tapa suojella häntä. Tuskin sentään hirttotuomiolta, mutta ilmeisesti syvältä halveksunnalta. Sinisten silmien hetkeksi terävöitynyt katse pehmeni hieman - ehkä tätä miestä saattaisi joskus oppiakin lukemaan ja Rayash itsekin saattaisi raottaa ulkokuortaan.

"Tämäkö on tapasi toivottaa tervetulleeksi sukuun?" Miraya naurahti lopulta pieni virne suupielilleen kohoten. "Näin loistavan puheen jälkeen ainut tapa jolla saat minut mukaan on se, että saan esittää kirjanpitäjääsi." Synkentynyt tunnelma suorastaan huusi kevennystä, ja Miraya yritti parhaansa pitää hänen sisällään aina vain voimakkaampana kipristelevän jännityksen piilossa huvittuneisuuden takana. Vaikka hän astelisi Doultburien kartanolle - ajatuskin tuntui Mirayasta sulalta mahdottomuudelta! - muiden silmiin vain kirjanpitäjänä, olisi tämä hänen ensimmäinen kosketuksensa sukunsa toiseen puoliskoon. Sukuun, jonka olemassaolosta hän ei vielä muutama viikko sitten edes tiennyt.
Ei Miraya voinut kieltää, etteikö häntä harmittanut se, että Rayash joutui viemään hänet perheensä luo eräänlaisessa valeasussa, mutta toisaalta tämän hän myös ymmärsi. Rayashin kertoma yhdistettynä siihen, mitä Miraya oli Drienessä asuessaan Doultbureista kuullut, riitti paljastamaan kuinka tiukasta perheyhteisöstä oli kyse. Eivät kai he muuten olisi voineetkaan kivuta noin vaikutusvaltaisiksi. Taas yksi paksun kulissin taakse verhoutunut perhe lisää, samanlainen joita Dionenkin kauppakillan kokous oli ollut pullollaan. Tällä kertaa Mirayan olisi vain seurattava tapahtumia varovasti ja pitää pistävä kielensä kurissa Rayashin tähden.

"Mikäs sitten olisi sopiva asuste Doultburien pään tapaavalle kirjanpitäjälle?" Miraya kysyi lopuksi, vahvistaen samalla hyväksyvänsä sekä kutsun että sen ehdot. Ja toivoen, että se sekä aiheenvaihdos ja hänen kevyt äänensävynsä silottaisi Rayashin otsalle ilmestyneet kurtut ennen kuin ne jäisivät siihen pysyvästi.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Perhe on pahin

Post by Tinanja »

Rayashin ilmeestä katosi hetkeksi kaikki loppukin, vähäinenkin tyytyväisyys ja hymy, kun Miraya kysyi, että oliko tämä hänen tapansa toivottaa nainen sukuun tervetulleeksi. Tosin Mirayan hymy, ja virne vähän lievensivät tilannetta, mutta kysymys selkeästi oli osunut sellaiseen paikkaan, joka oli edelleen täynnä arpeutumatonta, helposti ärtyvää haavaa. Voi miten hän olisi toivonut voivansa viimein... kaiken tämänkin jälkeen esitellä perheensä ja nimensä muutoinkin kuin vaikutusvallan vipuna, mutta ei siitä saanut rakasta ja lämmintä millään lailla. Mylaela, hänen siskonsa ehkä oli ainut, joka olisi voiunut tämän tarjota, mutta tapaamiseen tätä ei ollut odotettavissa. Ehkä vielä kesän aikana, mutta ei nyt. Rayash ei vastannut pitkään aikaan mitään, pyöritteli vain vaihtoehtoja tapaamisen pieleenmenemisestä mielessään ennen kuin sai ravistettua itsensä takaisin nykyhetkeen ja siihen, että Miraya käänsi itsekin keskustelun takaisin tapaamiseen - ja pukeutumiseen.

"Olen varma, että sinulla on jotain sopivaa illalliselle... ja vierailulle kartanoon", Rayash sanoi lopulta Mirayalle, hymyillen tälle vähän. Eiköhän tuo ollut tarpeeksi ollut tekemisissä tälläisten tilaisuuksien kanssa, että varmasti osaisi pukeutua tilanteen vaatimalla tavalla... Hän tiesi kaivavansa ne siisteimmät vaatteensa viittansa alle päälleen. "Mutta, minusta on hienoa, että lähdet mukaan... liiketapaamiselle", ehkä se tekisi asiasta jotenkin siedettävämpää. Mies hymyili vähän, kohotti katseensa Mirayaan. "Minun pitää mennä tosin sitä ennen tarkastamaan, että lastin purku sujuu ongelmitta", Rayash sanoi hiljaa - ja hän halusi viedä pari arvoesinettä henkilökohtaisesti perille niin, etteivät ulkopuoliset tietäisi siitä. "Tapaammeko ennen lähtöä laivalla?" kapteeni ehdotti vielä, pieni hymy edelleen kareillen hänen huulillaan - Miraya oli ottanut tämän paljon, paljon paremmin mitä hän oli odottanut.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Perhe on pahin

Post by Kide »

Miraya oli jo ehtinyt pelkäämään, että hänen vitsiksi tarkoitetut sanansa olivat menneet liian pitkälle, kun varjo alkoi häilymään Rayashin kasvoilla. Hetki hetkeltä paremmin hän alkoi ymmärtämään, kuinka kipeä asia Doultburien perhe Rayashille oli. Mies oli pitänyt rauhallisen ja neutraalin naamion hyvin kasvoillaan tähän asti perheestään puhuessaan ja näyttänyt vain murusia siitä katkeruudesta, joka häntä sisältä söi. Mutta nyt tuo naamio oli enää tuulessa liehuva riepu, joka paljasti totuuden takanaan.
Miraya puri huultaan odottaessaan Rayashin vastausta. Tämä ei ollutkaan ollut asia, josta vitsailu olisi helpottanut tilannetta vaan päinvastoin. Mutta Mirayan helpotukseksi Rayash näytti viimein kokoavan ajatuksensa ja vastasi jopa pienen, viime aikoina harvinaiselta tuntuneen hymyn kera. Hän itse tyytyi vain nyökkäämään tietäväisesti hymyillen vastaukseksi. Ehkä hän kelpuuttaisi jonkin neljästä mukana olevastaan mekosta. Hymy naisen kasvoilla leveni entisestään, kun Rayash raotti lisää suojamuuriaan ja antoi niin sanoissaan kuin katseessaan näkyä, että hän todellakin oli iloinen saadessaan Mirayan mukaansa. Miraya nielaisi nopeasti seuraavan terävän vitsinsä setänsä ja ylipäätään uusien sukulaisten tapaamisesta ja tyytyi toteamaan punatut huulet lämpimään hymyyn kaartuen:
"Tulen mielelläni mukaasi."

"Se antaa minulle sopivasti aikaa valmistautua ja pyörähtää Drienen kaduilla", Miraya totesi iloisesti Rayashin vaihtaessa aiheen lähtöön.
"Milloin meidän täytyy viimeistään lähteä? Tulen ennen sitä laivalle", hän lisäsi ja kumartui kiristämään toisen kenkänsä nyöritystä, jotta pääsisi heti lähtemään kaupunkiin. Ehkä hänen ei tarvitsisikaan tyytyä yhteenkään mukana olleeseen asuun, vaan hän hyvällä tuurilla ehtisi löytämään Drienestä jotain, mikä saaristossa oli tänä keväänä uusinta uutta. Jotain, mikä oli Aldar Doultburin tapaamisen arvoista. Miraya oli päättänyt tehdä Rayashin suvun päähän vaikutuksen, vaikkakin sitten olisi tuon silmissä vain kirjanpitäjä.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Perhe on pahin

Post by Tinanja »

He sopivat vielä lähtöajasta, ja Rayash akatosi pian töittensä pariin. Siihen olikin hyvä hukuttaa itsensä koko päiväksi - tuskin hän muisti syödäkään päivällä mitään. Lopulta aika lähteä koitti - ja kaksikko lähti mukulakivitettyä pääkatua pitkin kohti saaren keskiosissa sijaitsevaa Doulbturien suurta kartanoa. Rayash oli hiljainen koko matkan ajan - ja tästä näki pitkälle, miten ristiriitaisin tuntein tämä kulki lapsuudenkotiaan kohden. Kun he pääsivät viimein lähemmäs Doulbturien kartanoa, oli Rayash järjestellyt virallisen ilmeettömän naamion takaisin kasvoilleen ja kohottanut itsensä suoraselkäiseksi auktoriteetiksi, jollaisena tämä usein esiintyi peittääkseen tunteensa ja ajatuksensa.

Doulbturien suvun kartanossa ei oltu säästelty rahassa tai vaivassa: kalliin valkeaa kiveä olevat seinät korostuivat tummanpunertavaa, Itärannikon saariston nimikkopuun puuta vasten entistä valkeampana. Suuret pylväät sekoittivat puuta ja kiveä taitavasti, lähes luonnonlakeja kiertäen. Koristeet ja kaiverrukset olivat niin yksityiskohtaisia, että niitä oli mahdoton erottaa kauempaa. Mutta kartanon loistetta oli mahdoton olla huomaamatta siltä kivitetyltä, leveältä pihatieltä, joka johti kartanolle. Suuret nurmialueet oli vasta kesän koittamisesta huolimatta hoidettu tarkasti, ja vihersivät jo paremmin kuin useat muut viheralueet saarella sen seurauksena.

Ensimmäisenä kartanoa lähestyttäessä näkyi yhden siiven edessä oleva suuri, katettu terassi, joka selkeästi oli aktiivisessa käytössä kelien niin salliessa. Nyt kuitenkin palvelusväki näytti kiireen vilkkaa kattavan illallista terassinpuoleiseen siipeen, jonka julkisivua valtavat ikkunat hallitsivat. Huomatessaan, että Rayashilla oli joku seurassaan, kiirehtivät nämä kattamaan kolmannenkin setin ruokailuvälineitä suurelle, puiselle pöydälle. Terassi rajasi näkyvistä ensimmäisen kerroksen tiestä katsottuna kaikkein vasemmanpuoleisesta siivestä. Keskellä näytti olevan varsinainen päärakennuksen siipi, ja oikealla siitä samanlainen siipi vasemman kanssa, ilman terassia tosin. Kartano oli kaksikerroksinen, ja varmasti vintillä oli vähintään varastotilaa, joten paikka oli suuri, valtava jopa. Takana todennäköisesti oli hevostallit, ja joitain tiloja palvelusväelle, mutta julkisivuun niiden ei selkeästi annettu vaikuttaa.

Kuin tämä olisi odottanut Rayashia saapuvaksi, astui kartanon pääovista ulos suurinpiirtein Rayashin pituinen mies pitkin, suorin askelin. Mies, jolle palvelusväki oli avannut suuret, hieman narisevat ovet, oli Aldar Doulbtur, Doulbturien suvun pää, vanhin sisaruskatraasta. Hän hallitsi nykyään koko Doulbturien kauppaimperiumia, eikä hän piilottanut sitä, vähiten vaatetuksessaan, eleissään ja asumisessaan.

Aldar Doulbturissa ja tämän nuorimmaisessa veljessä Rayash Doulbturissa oli kieltämättä jotain samaa. Molemmat kantoivat kehonsa ylpeinä, suoraselkäisinä ja tietyllä auktoriteetillä, jota ei tarvinnut korostaa vaatteilla tai eleillä. Molemmilla oli kirkkaanvalkeat hiukset - Rayashilla olkapäille saakka lyhyiksi nyrhityt, kun taas Aldar oli omat, alaselkään yltävät kutrinsa sitonut pitkälle, suoralle letille. Muutama sortuva oli karannut tuon vanhemman miehen kasvoja kehystämään. Ikä näkyi niillä lähinnä paksuina, tummanvihreitä silmiä varjostavina paksuina kulmakarvoina, jotka hiusten tapaan olivat vaaleat. Tummanvihreä sävy silmissä oli samaa tummanvihreää, mitä Rayashin toisessa, tummemmassa silmässä näki.

Yllään Aldarilla oli pitkä, hihaton liivi, joka ylsi miestä polviin saakka. Sen tummanvihreä, täyteläinen väri korosti vain hänen silmiään, ja liivin alla olevaa lähes mustaa tunikaa, jonka valkeat röyhelöt ja kullanväriset kirjailut kertoivat vaatteen kalleuydesta enemmän, kuin olisi ollut tarpeen. Samanlaiset kullanväriset kirjailut jatkuivat tuon liivillä, sen muotoa suoristaen. Vyötäisiltä vaatteet oli sidottu muotoonsa tummanruskealla, kultasoljella varustetulla vyöllä, josta myös roikkui näön vuoksi koristeellinen ase. Sillä tuskin oli koskaan taisteltu, mutta hienolta se siitä huolimatta näytti.
"Rayash", tuon ääni sanoi viimein heidän päästyään lähemmäs, ja tämä katsoi Rayashia pitkään, arvioiden. Mies oli pukeutunut suoriin, mustiin housuihin ja saappaisiin, jotka tämä oli todennäköisesti kiillottanut ennen tänne lähtöään. Käytön jäljet näkyivät kuitenkin niissäkin puhtaasta, kiiltävästä pinnasta huolimatta. Tummansininen tunika, joka oli koristeltu kultakirjailuin oli vielä päällystetty vyötäisille yltävällä kiiltävänmustalla liivillä, jonka alla asevyö kiilteli miehen askelten tahdissa. Kaiken päällä oli tuon tunnuksenomainen viitta, jonka hartialla musta lintu keikkui tyytyväisenä, tarkkaillen ympäristöään.
"Aldar", Rayash vastasi hiljaa, nyökäten miehelle, ja kätellen tätä sitten virallisen - ei lainkaan perheen oloisena. "Tässä on Lohikäärmeen toinen kirjanpitäjä neiti Miraya Cabra", Rayash lisäsi sitten vielä lyhyesti, kun nyökkäsi ja viittasi Mirayaa kohden.

Aldarin arvioiva katse eksyi pian Mirayaan ja katsoi tätä päästä varpaisiin arvioiden, ennen kuin nyökkäsi, ja ojensi kätensä kätelläkseen tätä - ja vain suukottaakseen tuon kämmenselkää syvän nyökkäyksen yhteydessä.
"Mukava tavata teidät, neiti Cabra", Aldar sanoi sitten, pienen hymyn kohotessa miehen kasvoille tämän kohottaessa katseensa takaisin Mirayan kasvoihin.
"Siirtykäämme sisätiloihin täältä viilenevästä illasta", Aldar jatkoi sitten, viitaten heitä seuraamaan pihatien lopun portaikkoon, joka johti ulko-ovelle.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Perhe on pahin

Post by Kide »

Laskeva aurinko loi lähes kullanhehkuista valoa Mirayan uudelle, hiekansävyiselle mekolle, jonka hän oli kuin olikin onnistunut päivän aikana löytämään ja kelpuuttamaan itselleen. Syvään uurretusta kaula-aukosta Mirayan ei ollut tarvinnut luopua, mutta halkiota tässä hameessa ei ollut, vaan paksusti lantion yltä rypytetty hame laskeutui alushameiden päälle muhkeana putouksena. Yläosa sen sijaan oli kiristetty niin tiukaksi, ettei Miraya olisi mahtunut edes hengästymään sen puristuksessa. Mekon luonnonvalkoinen etuosa toi keväällä kaivattua keveyttä ja korosti Mirayan pään päälle suurelle nutturalle koottujen hiusten valkoisuutta. Etuosaa reunustavat hiekansävyiset ja mekon päällystä edestä reunustavat luonnonvalkoiset köynnöskirjailut saivat värit näyttämään kauempaa siltä kuin ne sulautuisivat yhteen.
Miraya käveli kohti Doultburien suvun kartanoa Rayashin rinnalla odottavan jännittyneenä, tietämättä mitä illalliselta pitäisi odottaa. Hiljaisuuteen vajonnut Rayash, jonka kasvot muuttuivat askel askeleelta ilmeettömimmiksi, tosin tartutti inhottavasti mahanpohjalla painavaa epäilystä myös Mirayaan. Hänelle kävi hetki hetkeltä selvemmäksi, kuinka vähän Rayash todellakin odotti perheensä luona vierailua.

Doultburien kartano kohosi kirkkaanvihreästä ruohomerestä kuin loistelias, valtava saari. Miraya oli toki kulkenut kauempaa ohi kartanosta lukemattomia kertoja, mutta se ei vetänyt vertoja sille, kun rakennuksen kaikkine osineen pääsi näkemään lähempää. Kalliit materiaalit yksityiskohtaisine koristeluineen pääsivät esille vasta lähempää katsottuna, eikä Miraya voinut kuin vilkuilla ympärilleen hädin tuskin pystyen peittämään hämmästyksensä.
Heidän päästyään lähelle pääovia lukittui sinisten silmien katse sisältä esiin astuvaan mieheen, Aldar Doultburiin. Sama ylenpalttinen loisteliaisuus jatkui Rayashin veljen vaatteissakin aivan kuin tuo olisi ollut osa talon koristusta. Kultakirjailut ja korut kimalsivat kilpaa auringon kanssa. Ja silti kaiken tuon varallisuuden esittelyn takaa Miraya pystyi erottamaan hyvin samanlaisen olemuksen kuin hänen vieressään seisoi. Itsevarman ja ylpeän miehen, jonka neutraali ilme kätki taakseen todennäköisesti paljon enemmän kuin uskoa saattoi.
Kuten Rayash oli sanonut, kyse selvästi oli vain liiketapaamisesta. Jo miesten katseet henkivät virallisuutta ja lähes tunteettomasti lausutut tervehdykset olivat kaikkea muuta kuin veljeksiltä normaalisti olettaisi. Tilanteen epämukavuus oli lähes käsinkosketeltavaa, ja sen näyttivät tuntevan myös epävarmasti jalalta toiselle painoa vaihtavat palvelijat, jotka eivät tienneet minne olisivat katseensa siirtäneet.

Miraya seisoi suoraryhtisenä ja itsevarmana Aldarin pistävän arvioivan katseenkin alla ja tarjosi tälle viehkeästi kättään tervehdykseen.
"Kuin myös teidät, herra Doultbur", Miraya vastasi hymyillen sirosti takaisin, mutta samalla miettien, kuinka täydellisesti tämä kulissi olikaan rakennettu. Jollei hän tietäisi paremmin, voisi hän pitää Aldaria täydellisenä herrasmiehenä. Ja ehkä mies sitä olikin - kaikille muille paitsi nuorimmalle veljelleen.
Aldarin käännyttyä johdattamaan heidät sisään vilkaisi Miraya vaivihkaa Rayashia ja loi mieheen lämpimän, jotenkin tietäväisen hymyn kuin muistuttaakseen, että kaikesta tästä esityksestä huolimatta Rayash oli se, jonka rinnalla Miraya seisoi ja tulisi seisomaan.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Perhe on pahin

Post by Tinanja »

Kartanon sisustus kolmikon astuessa peremmälle oli aivan yhtä loistelias, mitä ulkokuori antoi olettaa. Asumisen merkkejä ei ainakaan suuressa eteissalissa näkynyt heidän jättäessä vähät ulkovaatteensa palvelijoiden huomaan naulakkoihin ja henkareihin ripustettaviksi. Sanaakaan sanomatta perheen pää, Aldar Doulbtur johdatti heidät kartanon suureen siipeen, johon ruokasali pöytineen oli katettu tätä tapaamista varten. Perheen vanhempia, Aldaria ja Eldaria sekä Mylaelaa esittävät suuret maalaukset roikkuivat seinillä, mutta muotokuva Valkoisen Lohikäärmeen kapteenista loisti poissaolollaan. Pöytä oli ilmiesesti vaihdettu suuresta suorakulmiosta pyöreään, pienempään pöytään, jonka päälle oli nyt katettu kolme lautasta tuolien viereen. Rayashia ei mikään täällä oleva näyttänyt hetkauttavan, ja hän seurasi Aldaria sanaakaan sanomatta. Tuo ojensi viittansa palvelijoille ennen ruokasaliin astumista, ja salissa auttoi Mirayan ensimmäisenä istumaan, kuten herrasmiehen kuuluikin. Samalla hän odotti Aldarin aloittavan keskustelun - olihan tuo heidät tänne kutsunut, eikä Rayshilla ollut aikomustakaan istuttaa uusia ajatuksia isoveljensä mieleen tapaamisen suhteen. Ilmeettömän, kasvoilla olevan naamion oli saanut laskeutumaan hetkeksi vain Miraya heidän astellessaan peremmälle tervehdysten jälkeen.

"Oli hienoa kuulla, että Valkoinen Lohikäärme oli jälleen ensimäinen laiva, joka teki tiensä tänäkin vuonna Drieneen", Aldar sanoi sitten, nojautuen taaksepäin tuolillaan pyöreän pöydän ääressä istuttuaan suurelle, puiselle tuolille. Viimein Rayashkin istui pöydän ääreen ja nyökkäsi kiitokseksi palvelijalle, joka kaatoi heille täyteläisen tummanpunaista, marjaisan tuoksuista viiniä. Samaan aikaan pöytään kannettiin vastaleivottua leipää viipaloituna, suuren voikulhon kera.
"Lohikäärme varmasti on yksi ainoita laivoja, jotka kestävät vielä pienet jäänrippeet merellä", Rayash vastasi nyökäten lyhyesti Aldarille, joka vain hymähti. "Ja toivottavasti liiketoimesi täällä ovat sujuneet yhtä hyvin kuin tämän vuoden ensimmäinen matka Lohikäärmeellä", ja tottahan se matkan hyvin sujuminen ei ollut, mutta Aldarin ei tarvinnut sitä tietää.
"Liiketoimet ovat sujuneet täällä samaan vanhaan tapaan", Aldar vastasi, hymyillen tuskin huomattavasti palvelijoiden tuodessa kermaisen tuoksuisen kasviskeiton alkuruuaksi. "Ja itse asiassa hienoa, että toit neiti Cabran mukanasi... Minun toiveissani olisi neuvotella suuren rahdin kuljettaminen Drienestä Dioneen tässä lähiaikoina", Aldar totesi olkiaan kohauttaen.
"Mutta neiti Cabra... mikä teidät veti työskentelemään Lohikäärmeelle?" tuo kysyi sitten kääntäen huomionsa viimein Mirayaan, kun laski hitaasti lusikan heille tarjoiltuun keittoon.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Perhe on pahin

Post by Kide »

Miraya ei voinut olla ihmettelemättä myös kartanon sisäpuolen loistoa. Hän oli kyllä tiennyt, että Doultburien suku oli varakas, erittäin varakas, mutta vasta nyt hän alkoi todella käsittää millaisissa mittasuhteissa oltiin. Jo pelkkä palvelijoiden määrä ja heidän hienoksi hiottu toimintansa riitti paljastamaan, että Aldar Doultbur kuten ilmeisesti koko muukin perhe kylpi rahassa.
Heidän kävellessään Aldarin perässä kohti ruokasalia ei Mirayalta jäänyt huomaamatta kuinka seinälle asetetut suuret muotokuvat olivat yhtä perheenjäsentä vajaat. Miraya vilkaisi Rayashin suuntaan, mutta miehen kasvot olivat palanneet takaisin tyynen ilmeettömiksi. Siitä pienestä ilon pilkahduksesta, jonka Miraya oli pihalla ehtinyt näkemään ei ollut enää jälkeäkään. Eikä sen puoleen surusta tai katkeruudestakaan. Rayash seurasi vain Aldaria kuin ei olisi muuta ympärillään nähnytkään. Miraya huolehti, että hänen harmistuksesta kurtistuneet kulmansa suoristuivat ennen kuin he asettuivat pöydän ääreen. Pyöreä pöytä veti naisen hieman yllättyneen katseen hetkeksi puoleensa: hän oli olettanut Aldarin haluavan istua pöydän päässä korostaen asemaansa täällä. Ehkä Aldarin ei tarvinnut nostaa itseään enää enempää esille, kun koko kartano teki sen hänen puolestaan, Miraya mietti samalla kun lämpimästi hymyillen nyökkäsi kiitoksensa hänelle viiniä kaataneelle palvelijalle.

Kun hiljaisuus valahti hetkeksi seurueen ylle toivoi Miraya, että palvelijat olisivat toimillaan saaneet enemmän ääntä aikaiseksi, mutta heidän harkitut liikkeensä olivat lähes äänettömiä. Lopulta Aldar päätti avata keskustelun, jonka lyhyitä, virallisia vastauksia Miraya jäi seuraamaan ilmeettömänä. Onneksi Rayash oli kertonut hänelle perheestään jo yhtä jos toistakin, muuten hän tuskin olisi tällaisen tunnelman painostuksessa pystynyt istumaan ajatuksiaan paljastamatta.
Miraya piilotti hymynsä viinilasiin Aldarin puhuessa hyvin sujuneesta merimatkasta. Täyteläisen viinin maku valtasi hänen suunsa, eikä hän yhtään vähempää ollut odottanutkaan. Hyvin pienen siemauksen jälkeen hän kuitenkin laski lasin varovasti takaisin pöydälle ja kääntyi kohtaamaan Aldarin katseen miehen puhuessa hänestä. Yhteiset tuttavat oli lipsahtaa naisen suusta, mutta hän ehti juuri estämään itseään ja samalla välttymään hankalilta jatkokysymyksiltä. Kysymyksiltä, joiden vastaukset, vaikka tosia olisivat olleetkin, olisivat saattaneet sekä hänet että Rayashinkin arveluttavaan valoon. Miraya ei ainakaan uskonut, että työntekijän palkkaaminen toisen alaisen petikumppanista olisi ollut Aldarin mielestä kovinkaan toivottava tapa toimia.
"Menestyvälle laivalle ei yksi kirjanpitäjä enää riittänyt ja uudenlainen haaste sopi minulle vallan mainiosti", Miraya totesi Aldarille sirosti hymyillen. Hänen vastauksensa ei oikeastaan vastannut kysymykseen laisinkaan, mutta Miraya toivoi ettei aihe kiinnostaisi Aldaria sen pidemmälle. Tuskin mies oli asemaansa saanut ja sitä pitänyt rupattelemalla kirjanpitäjille. Miraya olettikin miesten siirtyvän tapaamisen todelliseen aiheeseen, mikä ikänä se olikaan, hyvin nopeasti.
Locked