Tämä on ryöstö!

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Tinanja » Tue Sep 11, 2018 7:26 pm

Tiatha käveli nopeasti, lyhyin mutta tihein askelin Phoeben katuja pitkin. Päivänvalo oli jo korkealla, varjot melkein lyhimmillään ja silti tuo löysi ne hämärimmät ja pienimmät kadut sieltä kaikkien auringonvalossa kylpevien paikkojen ohessa. Hän seurasi ohimennen taakseen välillä vilkaisten, että tuo haltia seurasi häntä koirineen. Lopulta Tiatha työnsi erään autiotalon oven kaupungin laidalla auki juuri, kun tuo jäätikköhaltia oli eri mieltä hänen kanssaan lepäämisestä. Nainen mutristi huuliaan astuessaan peremmälle.
"Olen varma, että tuon jälkeen sinä, ja erityisesti koirasi tarvitsette hengähdystauon", Tiatha sanoi pitäen näille ovea auki. Rakennus oli sisältä hämärä, siellä oli tylsän yksinkertainen pöytä, muutamia tuoleja ja hylly, jolla oli pölyyntyneitä, rikkinäisiä käyttöesineitä. Likaisesta ikkunasta tulvi juuri riittävästi valoa valaisemaan suurimman osan paikan piirteistä. Tuolit ja pöytä olivat selkeästi olleet käytöss, ne olivat muuta tilaa pölyttömämpiä... ilmeisesti tämä oli kodittomien ja lainsuojattomien pysähdyspaikka toisinaan.

"En usko, että tässä tilanteessa kaupungilla reitillä on melkein mitään merkitystä... et olisi voinut tehdä mitään", Tiatha vastasi hiljaa, kun tuon ääni kuulosti niin vaisulta, niin hiljaiselta, että Tiatha pelkäsi tämän romahtavan. Sen seurauksia tämä ei halunnut nähdä, eikä olla osa sellaista. Hän halusi vain saada tuon matkalleen, kohtuuturvallisesti ja pois hänen vastuunsa alta... Nainen ei pitänyt siitä, että oli edes jollain tasolla muista vastuussa, se ei sopinut varsinkaan nyt tähän kaupungin villiin tilanteeseen.
"Mutta jos se yhtään tilannettasi piristää, olen melko varma siitä, missä tavarasi ovat, mihin ne vietiin", tämä totesi työntäen viimen oven perässään kiinni.

User avatar
Viherkivi
Posts: 109
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Viherkivi » Tue Sep 11, 2018 8:31 pm

Vilutar rykäisi hieman ja pyyhki poskiaan ja silmiään hihaansa. Hänen tavallisen tyyni ja järkähtämätön -- jäätikkömäinen -- ulkokuorensa oli murtunut hetkeksi kriisin hetkellä, ja nyt kyynelten polttavien silmien alapuolelle hänen poskensa hehkuivat silkasta nolostumisesta. Vaikka hän olikin avoin tunteidensa kanssa, oli hän hieman hämillään siitä, että oli alkanut itkeä toisen nähden näinkin vuolaasti. Kyyneleet jatkoivat valumistaan, vaikka Vilutar niitä rajusti pyyhkikin pois. Hän käänsi katseensa pois Tiathasta, katsellen aution talon sisustusta -- tai oikeamminkin sen puutetta. Jäätikköhaltia alkoi aavistella, että Tiatha tiesi näistä katujengi-asioista enemmän kuin haluaisi myöntää.

Vaikka Vilutar olikin kääntänyt katseensa toisesta pois, hän tunsi nyt pakkoa tarkastella tätä tarkasti, vaikka hänen näkökenttänsä olikin nyt hieman kyynelistä sumea. Ehkä oli aika tarttua sarvesta hirvasta, ja sanasta haltiaa.
"S-", hän nikotteli hieman, "Sinä taidatkin tietää enemmän katuelämästä kuin annat ymmärtää?", Vilutar kysyi, pysyen paikallaan ja jäykistyen siihen. Oliko hän antanut toisen saattaa itsensä vaaraan uudemman kerran? Väijytys talon sisällä, ja hänen perheensä ei näkisi hänestä enää hiuskarvaakaan.

Jäätikköhaltian sydän alkoi hakata lujempaa kuin vahvinkaan vetokoira, ja hänen hermonsa olivat äärimmilleen pingottuneet. Kylläpä hän osasikin valita seuransa, mokoma pöljäke. Ensin hän valitsi huonoimmat reitit ja sitten järjesti itsensä vielä tällaiseen kiipeliin.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Tinanja » Sat Sep 15, 2018 1:54 pm

Tiatha nojautui suljettua ovea vasten, ristien samalla kätensä rintakehälleen. Hän vilkaisi tuota jäätikköhaltiaa arvioiden, kun tämä kysyi siitä, että hän taisi tietää enemmän kuin mitä antoi ymmärtää. Voi kun tuo tietäisikään murto-osankaan siitä, mitä hän tiesi. Kaduilla kasvanut nuori nainen oli oppinut nopeasti mistä löytyi mitä ja ketä, ja vaikka se joitain etuja toikin, oli hän silti loppepeleissä myös Zahir Athertonin palveluksessa... Kaupungin alamaailmassa tuntui olevan kaksi puolta: vastaan tai Zahirin puolella, ja Tiatha mieluummin kuului jälkimmäiseen kaikesta tuon verenvuodatuksesta huolimatta. Miehen valta oli kuitenkin melko järkkymätön, ja se takasi tiettyjä etuja: koskemattomuutta ja vipuvartta, puhumattakaan siitä, että palkan tuo maksoi ajallaan työstä huolimatta. Voisihan Tiatha varastaakin kaiken tarvitsemansa, mutta... no, helpotti se kummasti.
Nainen nyökkäsi viimein hitaasti - kai hänen oli jotain tuolle kerrottava, vaikka vain murusia itsestään. "Olen kasvanut Phoeben kaduilla... tiedän sen, mitä kaupungista tarvitsee tietää", nainen vastasi sitten hiljaa. "Ja tiedän sen, että tämä jenginalku, joka sinut ryösti, pitää majaansa kaupungin laidalla, eivätkä he ole sitoutuneet millään lailla kaupungin muuhun rikolliseen toimintaan", Tiatha totesi sitten, katsellen tuota nyt päästä varpaisiin arvioiden.
"Se voi tuoda sinulle vielä tavarasi takaisin", tämä kohautti olkapäitään. "Jos moraalisi kestää heidän tasolleen alentumisen."

User avatar
Viherkivi
Posts: 109
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Viherkivi » Sat Sep 15, 2018 6:43 pm

Viluttaren jäykistynyt olotila rentoutui hieman kun hänelle selvisi, että ehkä talon uumenista ei tulisikaan ketään kolkkaamaan häntä näille sijoilleen. Hän huokaisi hieman, ja tarkkaili Tiathaa tummalla katseellaan, kun toinen valaisi asioita hieman tarkemmin... Joskaan tämä ei paljastanut paljon -- tämä laiha nuori nainen oli hyvä olemaan paljastamatta salaisuuksiaan. Viluttaren itku oli tyrehtynyt viimeinkin, mutta hänen poskensa hehkuivat edelleen moisen purkauksen aiheuttamasta silkasta nolostumisen tunteesta. Hän sipaisi kuivuneita kyyneliään pois ja pohti toisen sanoja tyyntyneenä ja hiljaisena.

Oikeastaan, Vilutar halusi... Niin, mitä hän oikein halusi?
Hänen päänsä sisällä juoksi kaikenlaisia ajatuksia, päällimmäisenä se, miten toisen elämä saattoi ollakin erilaista kuin hänen omansa. Ja eikö toinen kyllästynyt sitten tällaiseen poronpapanan arvoiseen elämään? Vilutar oli jo aikeissa kysyä siitä, mutta pidätteli sitten itseään -- ei ollut hänen asiansa asettaa arvoa toisen tuntemalle elämälle tai päättää oliko se parempi vai huonompi kuin hänen tuntemansa. Hän halusi kuitenkin kysyä, tekikö se Tiathasta onnellisen... Mutta he tuskin tunsivat toisiaan, se ei oikeastaan kuulunut Viluttarelle laisinkaan.

"No...", hän lopulta mutisi, karaisten sitten kurkkuaan hieman. Hänellä ei ollut nyt oikein etuoikeutta arvostella toisen valitsemaa polkua, ja joskus kohtalo valittiin toisten puolesta. Hänen oli kuitenkin tehtävä päätös siitä, miten he aikoivat hankkia hänen omaisuutensa takaisin, ja vaikutti siltä että kaupunginvartiosto ja lailliset keinot eivät olleet tällä hetkellä vaihtoehtona.

"Sanotaan vaikka, että se toinen ... jengi... he asettivat agendan. Minulla ei ole mitään sijaa asettua moraaliselle korkealle jalansijalle.", hän sanoi. "Jos muuta keinoa ole, tehdään se heidän tavallaan, sinun tavallasi."
Koirat aistivat emäntänsä sisäisen tunnemyrskyn. Kantohanki istui lattialla ja asettui nojaamaan itseään väsyneen raskaasti Viluttaren reittä vasten ja leukuttamaan häntäänsä laiskasti. Sen katse sanoi kummallekin, että asiat kääntyisivät vielä hyvin ja kaikki saisivat vielä mehukkaat häränluut kaluttavaksi lopussa. Kivutar vaelteli rakennuksen kerrosta, vaikuttaen hieman levottomammalta kuin lajitoverinsa, mutta loppujen lopuksi sekin asettui istumaan, joskin hänen ilmeensä oli epäluuloisempi kuin Kantohangen -- jos koiraa saattoi sanoa epäluuloiseksi.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Tinanja » Sat Sep 22, 2018 12:05 pm

Tiatha katsoi tuon reaktiota arvioiden, sanaakaan sanomatta. Naisen kädet olivat puuskassa rintakehällä tämän nojatessa seinään oven vierellä. Ja viimein tuo sanoi, että sen voisi tehdä hänen tavallaan... tavalla, jolla hän muutoinkin tuntui aina selviytyvän kaupungissa. Onnen, hiipimisen ja kaupungin ja sen asukkaiden tuntemisen myötä Tiatha tiesi pääsevänsä huomaamatta paikasta toiseen, hakemaan jotakin, ja katoamaan jälkiä jättämättä. Mutta hän ei uskonut, että tuo jäätikköhaltia erikoisine koirineen pärjäisi laitakaupungin sekalaisten rakennelmien ja henkilöiden keskellä... Hän voisi yöllä hiipiä ja varastaa tuon tavarat takaisin, eikä uskonut sen tuottavan kovin paljoa ongelmia... ja tämä haltia voisi jatkaa sitten matkaansa, eikö niin?
"Voin hankkia tavarasi takaisin, mutta... en usko, että saan sinne huomaamatta yhtään koiraa, tai... sinua... Et ole ihan keskivertokansalainen Phoebessa", tämä sanoi hiljaa. "Mutta sitten... suosittelen, että jatkat matkaasi suunnitelmien mukaan ennen kuin joku yllättää epämieluisasti uudelleen", Tiatha sanoi hiljaa. "Ehkä voisit viettää yön vielä vaikka Wanhassa Lohikäärmeessä ja lähteä aamunkoitteessa?" tämä ehdotti viimein.

User avatar
Viherkivi
Posts: 109
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Viherkivi » Mon Oct 01, 2018 6:07 pm

Kaikkein mieluiten Vilutar ei olisi halunnut sotkea Tiathaa tähän, mutta vaikutti siltä, että hänet oltiin jo sotkettu. Vilutar oli sotkenut tuttavansa tähän tämän tahtomatta, mutta jäätikköhaltian oli pakko myöntää, että Tiathalla oli sanoissaan kyllä totuus. Vilutar ei ikinä voisi hankkia oveluudella ja viekkaudella tavaroitaan takaisin -- oli hän sitten koiriensa kanssa tai yksin. Voimalla ja väkivallallakaan hän ei voisi tavaroitaan takaisin hankkia; sen lopputulos olisi selvä, hänestä ei jäisi kuin märkä läiskä katukiveykseen.

Vilutar oli vähällä istua kolmijalkaiseen tuoliin, mutta huomasi tuolin katkenneen jalan juuri ajoissa.
"Minulla ei ole enää varaa hankkia majapaikkaa.", hän sitten totesi, "Enkä usko että ulkopaikkakuntalaiselle myönnetään luottoakaan." Hän katseli ympärilleen pölyisessä ja hämähäkinseittien peittämässä tilassa, jossa oli yhtäkkiä suurempi, jotenkin väkevämpi, hylätyn tuntu. "Voi olla, että joudun odottelemaan täällä, vaikka tämä ei lienekään kaupungin turvallisin vaihtoehto."

Kerjäläiset eivät voineet valita, hän totesi itselleen. Ei ollut mitään sijaa ruveta vaateliaaksi tässä tilanteessa.
"Mutta voit kyllä uskoa sen, että lähden täältä mahdollisimman nopeasti." Vilutar sitten totesi -- häntä ei vain oltu tarkoitettu suurkaupungin elämään. Osa hänestä halusi pyytää Tiathaa mukaansa -- ei kai toinen voinut oikeasti nauttia tällaisesta elämästä...? Ei kai?

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Tinanja » Thu Oct 04, 2018 7:00 pm

Tiatha vilkaisi nopeasti jäätikköhaltiaa arvioiden ja mietti, raaskisiko käyttää kolikoistaan muutaman majoittaakseen tämn takaisin Wanhaan Lohikäärmeeseen. Toisaalta, sieltä tämä oli aamullakin lähtenyt, ja nyt tilanne oli tämä. Voi kyllä, hänen olisi pitänyt kääntyä toisaalle, ei puuttua tilanteeseen, sillä hän oli jälleen tässä samassa tilanteessa kuin mistä oli halunnut päästä eroon. Nainen ei halunnut sitoutua mihinkään, ja oli nyt jo sidottu ainakin kahteen suuntaan - nyt tuohon haltiaan, ja sitten erääseen tummia vaatteita suosivaan maagikkoon... josta tosin toisinaan tuntui olevan hyötyäkin. Nyt tosin tästä tilanteesta hän ei kai pääsisi jotenkin puhtaalla omatunnolla eroon ellei tuo jäätikköhaltia koirineen pääsisi jatkamaan matkaa - ja olisihan hänen pitänyt tietää, että tuon varallisuus oli tämän tavaroiden seassa. Tiatha rypisti otsaansa tuskin huomattavasti, piiloutuen paremmin huppunsa suojiin.

"Ei täällä ketään käy koskaan, tuskin nytkään", Tiatha sanoi lopulta tuolle haltialle lyhyesti nyökäten. "Voin hakea jotain säilyvää ruokaa matkalle, ja jotain nyt illaksi ja aamuksi", tämä tarjoutui lopulta, hetken taas asiaa mietittyään.Nainen laski hitaasti painonsa kokonaan jaloilleen seinästä nojailemasta, mutta piti kätensä edelleen puuskassa viittansa alla.
"Vai onko sinulla parempia ideoita?" tuo kysyi sitten vielä, kulmiaan huppunsa alla kohottaen.

User avatar
Viherkivi
Posts: 109
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Viherkivi » Sat Oct 20, 2018 8:34 pm

"Se sopii.", Vilutar myöntyi ja kääntyi katsomaan koiraansa, joka oli hädin tuskin hengissä. Kantohanki oli käpertynyt tomuiselle puuvillakangas-pakalle lepäämään. Sen luomet olivat kiinni, mutta korvat nytkähtelivät seuratessaan kaksijalkaisten keskustelua. Kivutar oli asettunut koirakaverinsa vierelle, melkein kuin vahtiin.

"Korvaan apusi kyllä. Teen runsaasti töitä kotipuolessa ja tuon sitten rahaa tai hyödykkeitä.", Vilutar lupasi. "Parantajalle, ja isännällesi myös, jos tarve vaatii." Vilutar oli valmis opettelemaan vaikka uusia taitoja, jos tämä mystinen Zahir Atherton vaatisi palveluksia siitä hyvästä, että Kantohangen parantamisen lasku oli pantu hänen piikkiinsä.

Viluttaren mieli oli täynnä huolta ja murhetta, mutta hänen oli pakko luottaa tuttavaansa tässä tilanteessa. Hän asetteli mielessään ehtoja ja rajoja siitä, miten toimia, jos Tiatha ei palaisikaan tähän hylättyyn rakennukseen. Vilutar päätti että lähtisi juuri hieman ennen aamunkoittoa, jos toista ei kuuluisi takaisin.

"Aion lähteä heti ennen aamunkoittoa.", hän ilmaisi aikeensa sitten ääneen, "Tavaroideni kanssa tai ilman, kävi miten kävi."
Vilutar oli hetken hiljaa, sitten hän katsoi Tiathaa. Tämän sulkeutunutta asentoa, käsiä puuskassa. "Kuule, olen todella pahoillani, että sotkin sinut tähän kaikkeen. Maksan kaiken vaivan takaisin, lupaan sen.", hän sanoi, vaikka uskoikin, että hänen sanansa vaikuttivat halvoilta ja tyhjiltä.

~*~

OoC: Alkaa olla valmista täällä? Varmaan sulta yksi viesti ja sit riittänee yhteenveto, ja Vilutar lähtee kohti uusia pett-- siis tuota, seikkailuja.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Tinanja » Tue Oct 23, 2018 7:50 pm

Ei mennyt kauaa, että nainen astui toistamiseen yön selkään tuotuaan hieman leipää, juustoa ja lihaa vesileilin kera Viluttarelle yötä vasten. Nainen kierteli kaupungilla hetken melko päämäärättömän näköisenä - lähestyen kuitenkin hitaasti hiljenevässä ja pimenevässä kaupungissa kaupungin laitaa ja kulmausta, jossa tiesi sekalaisen joukkion pitävän majaansa. Hän saattoi vain toivoa, etteivät nämä olisi kovin järjestäytyneitä tai tajuaisi pitää yövahtia kaupungissa. Tiatha saapui varjoissa kulkien, hitaasti ja äänettä rakennuksen luokse vain huomatakseen, että se oli lähes tyhjä - vain pari sekalaisen jengiröykkiön jäsentä oli paikalla, nämäkin umpihumalassa ja nukkumassa. Varmasti loput olivat vielä ryyppäämässä niissä rötisköissä, jotka vielä tarjoilivat yhtään mitään tähän aikaan. Mutta se tekisi hänen roolistaan helpompaa... nainen ajatteli työntäessään hitaasti raollaan olevan ikkunan kokonaan auki. Pian hän oli pujottautunut sisälle kuorsaavien hahmojen valloittamaan rakennukseen, hiipinyt sen lävitse kulmaan, jossa nämä näyttivät säilyttävän tavaroitaan. Hetken tuijottamisen jälkeen nainen löysikin kuin löysikin repun, jota oli etsimässä. Huivia ei kuitenkaan näykynyt missään, Tiatha rypisti kulmiaan ajatuksissaan ja antaessaan katseensa vaeltaa lähes pimeässä, maalattian kosteuttamassa huoneessa. Tuolin selkänojalla näkyi kuitenkin tuttu kuvio, ja Tiatha nappasi uloslähtiessään huivin mukaansa. Pian hän juoksikin jo katua pitkin syvemmälle Phoebeen, takaisin tilaan, josta oli aiemmin lähtenyt.

Viimein nainen astui lähes äänettä takaisin Phoeben kadunvarrella sijaitsevaan hylättyyn rakennukseen, johon oli jättänyt tuon jäätikköhaltian viettämään yötä. Sanaakaan sanomatta, hitaasti hän sulki oven perässään ja laski kantamuksensa pian keskelle lattiaa. "En tiedä, onko siinä kaikki... mutta osa ainakin", Tiatha sanoi - lattialle tipahti jäätikköhaltian repun lisäksi tämän huivi, jonka Tiatha oli nähnyt riistettävän tuon harteilta aiemmin.
"Toin lisäksi pitkään säilyviä ruokia matkaasi varten", nainen sanoi laskien siistin, tiukasti käärityn ja naruin sidotun kangaskäärön Viluttaren repun vierelle. "Ja voin näyttää sivupolun pois kaupungista, mutta... en usko voivani auttaa enempää", Tiatha sanoi hiljaa, vilkaisten tuomisiaan, ja sitten hitaasti, viimeinkin Viluttareen.

User avatar
Viherkivi
Posts: 109
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Viherkivi » Sun Nov 11, 2018 12:04 pm

Muutamien eväiden voimilla, Viutar odotti hylätyssä talossa tuttavansa paluuta. Koirista haavoittunut nukkui kun toinen piti vahtia, ja jäätikköhaltia olisi mieluusti itsekin levähtänyt hieman. Mutta huoli ja jännittyneisyys pitivät hänet hereillä -- vaikka hän välillä sulkikin silmänsä hetkeksi, räpsähtivät hänen luomensa auki heti kun hän kuuli pienenkin rasahduksen. Aika ajoin, Vilutar napsi hieman leivästä ja juustosta, jotka hänelle oltiin jätetty, mutta hänen vatsansa oli huolesta solmussa, niinpä ruokaa ei paljon tuon yön aikana mennyt.

Huolestunut askellus rakennuksen lattian poikki katkesi, ja Vilutar nappasi luuveitsestään kiinni, kun Tiatha saapui takaisin. Puolisen sydämenlyöntiä kului, ja sitten Vilutar hellitti otteensa veitsestä, tarraten kiinni menetettyyn ja takaisin saatuun omaisuuteensa.
"Tarkistan myöhemmin.", hän henkäisi huojentuneena, koska ymmärsi, että oli parasta ottaa mahdollisimman paljon välimatkaa hänen ja kaupungin välille. Vilutar kuitenkin uskoi, että osa tavaroista oli varmasti mennyt jo parempiin suihin -- reppu ainakin tuntui hänestä kevyemmältä kuin aiemmin. Hän loi perintöhuiviinsa surullisen katseen ja nosti sen rintaansa vasten, haudaten sitten nenänsä siihen. Päällimmäisenä siinä oli väärä tuoksu, mutta huivin perimmäinen ominaistuoksu tuntui uuden kerroksen alla vielä.

Huokaisten, hän katsasti huivin saaman repeämän, mutta ajatteli sen olevan vielä korjattavissa. Sitten jäätikköhaltia nousi ylös, ja kohtasi Tiathan katseen. Hän väisti sitä sitten, hieman epävarmana siitä miten siihen vastaisi.
"Tämäkin apu oli jo ihan liikaa." hän sanoi, "Tulen olemaan ikuisesti kiitollinen. Teen kotona töitä ja lähetän sinulle rahaa ja hyödykkeitä."
Siitäkin huolimatta Vilutar tunsi että jäisi joka tapauksessa kiitollisuuden velkaan toiselle. Hän viikkasi huivin, koska rikkinäisenä sitä ei voinut pukea ylleen -- se saisi odottaa kunnes joku neulan ja langan tien osaava olisi katsonut mitä huiville voisi tehdä. Huivi ja eväät pakattiin reppuun päällimmäisiksi, ja sitten Vilutar kutsui koiransa.

"Voisinpa korvata apusi nyt ja heti.", jäätikköhaltia sanoi Tiathalle, kun he valmistautuivat lähtemään. "Olen niin pahoillani että sotkin sinut tähän."

OoC: Sit tää olis päättelyä vaille valmis.

Locked