Työsuhde-etuja

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Työsuhde-etuja

Post by Kide »

Miraya odotti peiliä tutkivasti tarkkaillen Alenan saavan pitsin paikalleen ja voi kyllä, hän piti näkemästään. Pitsillä peitetty kaula-aukko loisi juuri sopivan kuvan hillitystä siveellisyydestä, kun taas mekon helma ja väritys pitäisivät huolen siitä, että Miraya tulisi erottumaan muiden vastaavien Rakuzan luona käyneiden seuralaisten joukosta. Vaikka hän ei tiennyt millä asialla Rakuza liikkui, oli hän päättänyt jäädä noin arvovaltaisen miehen mieleen.
Alenan kiepautettua pitsiä vielä hänen olkansa ympäri saattoi Miraya helposti kuvitella kuinka sievästi se mekon sävyisenä sulautuisi osaksi kokonaisuutta. Hän hymähti haltian sanoille ja hymyili tälle peilin kautta - Alena todella osasi hommansa.
"Kuulostaa täydelliseltä." Miraya nyökkäsi tyytyväisenä. Tälläkään kertaa hänen ei tarvitsisi pelätä millainen lopputulos olisi, kuten ei ollut koskaan aiemminkaan. Ei vaikka hänen pyyntönsä olivatkin usein olleet jokseenkin tavallisesta poikkeavia.

Neulat löysivät paikkansa asussa tarkasti ilman, että Miraya tunsi muuta kuin kankaan sivelevän ihoaan. Kuinka mukavaa olikaan seistä tutun vaatturin käsittelyssä vailla pelkoa neulatyynyksi joutumisesta. Hän saattoi rentoutua nauttimaan uuden asunsa moudostumisen seuraamista, kuten niin monesti aiemminkin. Ainakin niin pitkään, kunhan ei päästänyt ajatuksiaan työn hintaan...
Alenan nyökyttelystä päätellen vaatturikaan ei nähnyt mahdottomana ideana leveämpää helmaa, ja Mirayan hymy leveni hieman.
"Pelkäänpä, että tuleva tapaaminen vaatii juuri sellaista", Miraya naurahti sen kummemmin sanojaan puntaroimatta. Alenan jatkaessa kehuillaan nousi Mirayan kasvoille tietäväinen virne. "Kiitos, sinun sanomanasi sen täytyy olla totta." Toki saattoi olla, että vaatturi halusi vain saada asiakkaansa hyvälle tuulelle - missä kieltämättä myös onnistui -, mutta tällä kertaa Miraya uskoi Alenan myös tarkoittavan sanojaan. Ja vaatturi epäilemättä tiesi mistä puhui, kun mekoista oli kyse.
"Hillitympi tilaisuus, hillitymmät asut, niinhän se valitettavasti menee", Miraya totesi, mutta ei vaikuttanut olevan erityisen pahoillaan hänelle juuri valmistuvasta asusta, tulisihan tämäkin puku venyttelemään hillityn rajoja melkein katkeamispisteeseen asti.
Nyt kun puvun muutokset olivat pääosin selvillä, tiesi Miraya myös hinnan muodostuneen vaatturin mieleen. Se vääjäämätön paha, joka hänen olisi vielä kohdattava.
"Osaat varmaan jo sanoa, paljonko olen sinulle tällä kertaa velkaa?" Miraya kääntyi kysymään Alenalta hienoista epävarmuutta äänessään. Rayash oli luvannut maksaa asun määrittelemättä hintaa, joten ilmeisesti se ei tulisi olemaan kapteenille ongelma. Eikä Miraya vuosia salakuljetuksella tienanneen isänsä säästöjä epäillytkään, mutta todennäköisesti Rayashilla ei ollut käsitystäkään siitä, paljonko naisten asusteet parhaimmillaan maksoivat. Kiireellisyyden tuomasta lisästä puhumattakaan.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Työsuhde-etuja

Post by Anlie »

Ei siis aivan tavanomainen liiketapaaminen. mutta ei mikään railakas illanviettokaan, sen verran uskalsi Alena päätellä Mirayan naurahduksesta. Ainakin sanat tulivat spontaanisti. Alenan olisi tehnyt mieli ravistella tyttöä ja käskeä tätä jo kakistamaan ulos mitä nämä oikein puuhailivat sillä pirun paatilla, mutta vastasi asiakkaansa virnistykseen vienolla hymyllään. "Neiti on kyllä varmasti huomannut miten kauppiasrouvat tuntuivat alkukesän mittaan suosivan sitä olat paljastavaa mallia", Alena totesi laskeutuessaan työstämään puvun helmaa oikeaan mittaan, jatkaen vielä kepeän huvittuneesti: "Toivottavasti en vain tee teistä ylipukeutunutta."
Alena arveli ettei Miraya tietäisi mitä Dionen ylempi keskiluokka oli tänä kesänä suosinut ja toivoi jättävänsä neidille mielikuva ettei hän ollut tietoinen tämän liikkeistä. Ja ehkä tämä erehtyisi korjaamaan hänen harhaluulonsa tapaamisen laadusta, Alena pohti asetellessaan ja kääntäessään helmaa sopivalle pituudelle. Kiinnitettyään muutaman neulan merkiksi, Alena nousi hitaasti ja oikoi omat helmansa hajamielisellä kämmenenpyyhkäisyllä. Neiti Cabra näytti niin kovin nuorelta. Ja kauniilta, sitä ei käynyt kieltäminen. Alenaa hieman etoi ajatus siitä mihin saattoi ehkä olla osallisena. Mutta vain hieman. "Muoti tulee ja menee, pidän huolta että neiti erottuu edukseen oli se sitten mikä tahansa", Alena nyökytteli ja suoristi vielä asettelemaansa kaulusta kevyellä nykäisyllä.

Mirayan äänen särähdys herätti hienoisen huvittuneisuuden aallon Alenan rinnassa, mutta tunne kaikkosi pian arkipäiväisen laskelmoinnin tieltä. Tiesi hän suurin piirtein, muutamaa työn siirtäminen ja maksujen alentaminen myöhästymisen takia nosti summaa. Ja värjäys ei ollut helppo. Silti, se oli toiselle suunniteltu puku, eikä Alena halunnut karkottaa hyvää asiakasta. "34 deneä, ja toimitan sen sinulle neljän päivän kuluttua", Alena totesi rauhallisesti, aikomatta lausua ääneen mielessään pyörineitä epäilyksiä neidin maksukyvystä pehmentämällä vaatimustaan sillä että olisi kysynyt kävisikö hinta tälle. Eiköhän asia kävisi ilmi hyvinkin pian.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Työsuhde-etuja

Post by Kide »

Neiti Miraya oli ollut koko alkukesän niin omien ajatustensa vallassa, ettei voinut sanoa pistäneensä rikkaampien rouvien pukeutumista juuri merkille. Ja tällä kertaa hän saattoi rehellisesti sanoa, että hänellä oli ollut tärkeämpääkin ajateltavaa.
"Ylipukeutumisesta en olisi tällä kertaa huolissani, tämä alkaa vaikuttaa juuri sopivalta tarpeisiini." Tai niin Miraya ainakin toivoi pukua edelleen peilistä katsellessaan, mutta nyökkäsi tyytyväisesti sanojensa päätteeksi. Eipä hän voinut sanoa, että hänellä olisi ollut kokemusta Rakuzan tapaamisesta. Eikä hän harmikseen voinut suoraa neuvoa pukujen mestarilta tällä kertaa kysyäkään.
"Luotan siihen", Miraya vastasi Alenan vakuutteluille pehmeästi hymyillen samalla, kun kallisti hieman päätään antaakseen vaatturille tilaa asetella puvun kaulusta vielä uudelleen.

Mirayan hampaat laskeutuivat yhteen ja se näkyi pienenä nykäisynä tuon huulilla. Oli kaupanteon aika, se välttämättömyys jonka Miraya olisi mieluiten jättänyt välistä. 34 deneä kuulosti hurjalta hinnalta siihen nähden mitä Miraya oli tottunut maksamaan, mutta ei hän epäillyt Alenan kiskoneen hintaa turhaan niin korkealle. Tosin se ei tarkoittanut, etteikö tinkimisen varaa aina ollut.
"35 deneä, ja mukaan tulee uusi, yksinkertainen hame sekä mahdollisimman mitäänsanomattomat housut. Hameen voin noutaa muutaman viikon päästä, mutta housut otan mielelläni matkaani jo tätä pukua hakiessani, mikäli se on mahdollista. Käytettynä tai ei, sillä ei ole väliä. Eikä myöskään tyylillä, kunhan ne istuvat hyvin." Hameen ja housujen osuuden, hänen arvionsa mukaan noin 5 deneä, Miraya maksaisi itse, jolloin hänen ei tarvitsisi köyhdyttää Rayashin kukkaroa 30:tä deneä enempää. Tosin sekin oli jo liikaa, mutta tällä hetkellä Mirayan oli nieltävä irvistyksensä ja korvattava se herttaisella hymyllä.
"Saat 20 deneä tänään, ne toimitetaan sinulle hieman myöhemmin, ja loput kun mekko on valmis", Miraya heitti ehdotuksensa ilmoille, edelleen pehmeä ja mahdollisimman varma hymy kasvoillaan. Lopulta sillä ei olisi juurikaan väliä, olisiko hinta 30 vai 34 deneä, mutta ainakin hän olisi yrittänyt.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Työsuhde-etuja

Post by Anlie »

Jälleen Miraya jätti puolet ajatuksistaan omikseen, joten Alenan ei auttanut muuta kuin nyökytellä neidin vakuutteluihin siitä että puku oli sopiva ja Alenalla ainakin sen suhteen oli tämän luottamus. Alena oli arvellut että ihmisnuorukainen olisi ajautunut pröystäilemään uudesta työnantajastaan nopeammin kuin Alena olisi ehtinyt tökätä ensimmäistä nuppineulaa tämän helmaan, mutta näemmä Miraya varjeli tätä yhtä tiukasti kuin sitä mitä tämä puuhasi niissä pöyristyttävissä hepenissään. Kai Alenan oli myönnettävä itselleen ettei saisi Mirayasta enempää irti ennen tätä salaperäistä tapaamista, mikä taas kokonaisuudessaan oli naurettavan pieni lisä siihen mitä hän jo ennestään tiesi. Mikä taas palautti haltian pohtimaan syitä tekaistuun mielenkiintoonsa koko tyttöä kohtaan ja totesi mielessään että Thardin voisi yhtä hyvin kuvitella tietojen olleen kovan työn takana ja sen jälkeen ruopata vaikka satama-altaan etsiessään lisää yksityiskohtia.

Sitten neiti aloitti tinkaamisen ja Alenan teki mieli huokaista ääneen, mutta kiinnitti huomionsa nykäisyyn tuon huulilla ja sen jälkeiseen itsevarmaan hymyyn. Neuvottelulla vain olisi enemmän painoarvoa jos Miraya ei olisi sisään astuessaan aloittanut keskustelua tuomalla esille sitä miten kiire hänellä oli. Joku saattaisi tulkita moisen epätoivoksi.
Alena puri hampaitaan yhteen ja pyyhkäisi ärtymyksen pois ajatuksistaan (Oliko hän nyt kaiken lisäksi joku helvetin käytettyjen rättien kauppias?), kallistaen sitten päätään mietteliäänä, ikään kuin harkiten Mirayan ehdotusta. "Housut? Pelkäänpä että kaikki mitä minulla on valmiina, ei tule istumaan sinulle ilman sovitusta. Miesten kapeat lanteet, tiedäthän", eikä hänen asiakaskuntaansa kuulunut housuja käyttäviä leidejä, Alena lisäsi mielessään. Samalla kun Alena ryhtyi purkamaan pitsiasetelmaansa Mirayan kaulalta, jättäen tarvitsemansa neulat merkiksi, hän jatkoi samaan neutraaliin jutustelevaan sävyyn: "Saat tietenkin jonkin mallikappaleeni mukaasi vaikka heti, jos haluat."

"Toki voin myydä puvun sinulle sillä 20 denellä, ja voit teettää muokkaukset muualla, jos hintani ei tunnu sopivalta", Alena hymyili pehmeän ystävällisesti viikatessaan pitsiä syrjään, varoen neulakohtia, "Hameen ja housujen osalta voimme sopia 3 deneä ja 5 sayria."
"Jos neidille sopii...?" Alena viittilöi rauhallisin liikkein Mirayaa kääntymään, jotta nyörittää puvun auki. Hinnan suhteen Alena ei aikonut perääntyä, mutta jämäkkyyden ei tarvinnut olla tökeröä asiakasta kohtaan. Hän sentään tarjosi vaihtoehtoja.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Työsuhde-etuja

Post by Kide »

Miraya oli ehtinyt hyödyntää Alenan palveluja vasta pari vuotta, mutta tyynestä kaupankäynnistään päätellen Alenalla oli takanaan moninkertainen taival asujen valmistajana. Miraya oli kuitenkin huomaavinaan jotain tummempaa tuon tyynen ulkokuoren alla heitettyään oman ehdotuksensa hinnasta. Niin, aika taisi olla nyt se suurin vastaantuleva tekijä, jonka takia Rayash jotuisi kenties kiristelemään hampaitaan laskun saatuaan. Miraya muistutti uudelleen itseään siitä, että tämä oli ollut hänen isänsä oma ehdotus, valmistautuessaan ottamaan vastaan hylätyn vastatarjouksen.
"Ymmärrän hyvin, pyyntöni ei ole se tavallisin." Miraya ei ollut lainkaan yllättynyt Alenan hämmästyksestä hänen kaivatessaan myös huosuja täydentämään asuavarastoaan. "Mutta minunkin on täytynyt myöntää, että laivalla ollessa toisinaan housut vain ovat parempi vaihtoehto." Yhtä pienenä todennäköisyytenä kuin Miraya oli pitänyt pääsyä illalliselle Rakuzan kanssa, oli hän pitänyt housujen käyttöä. Ne molemmat kuitenkin toteutuivat viikon toisistaan sisällä. Mitä siis seuraavaksi? Uskaltaisiko hän edes arvatakaan?
"Sulaudunpahan hyvin sinne muiden kaksilahkeisten joukkoon", Miraya totesi vielä peilin kautta Alenalle virnistäen. Sillä ei tosin Mirayalle ollut mitään väliä, mutta mastoon hänen oli päästävä uudestaan. Naisen katse liukui peilistä viereiseen ikkunaan, kun hän kuvitteli miltä Driene mahtaisi näyttää kaukana horisontissa.

Miraya vasta mietti miten toimisi housujen kanssa, kun Alenan uusi ehdotus mekon valmistamisesta ja hinnasta napsautti siniset silmät ikkunasta takaisin sisälle.
"Ei, en luottaisi tätä tilausta muiden käsiin. Jos 34 deneä on alarajasi, olkoon niin", Miraya vastasi ja nyökäytti päätään niin Alenaa kuin itseäänkin asiasta vakuuttaakseen.
"Sopii hyvin", hän vahvisti hameen ja housujen hinnan. Miraya käännähti Alenan viittomaan suuntaan ja otti tukea läheisen tuolin selkänojasta haltian alkaessa vetelemään puvun nyörityksiä auki.
"Sinulla lienee kädet täynnä töitä jo nyt, etenkin tämän puvun kanssa, joten voimme sopia, että noudan hameen ja housut vajaan kolmen viikon kuluttua, kun palaan taas Dioneen. Otan mielelläni housuista mallikappaleen mukaani nyt ja voin tuoda tarkemmat tiedot hameesta sekä palauttaa housut noutaessani tätä asua", Miraya ehdotti ja pyöritteli jo mielessään ideoita uutta mekkoa varten. Hänen olisi ehdottomasti ehdittävä heittämään pari tanssikeikkaa seuraavan Drienen matkan jälkeen, mikäli halusi pitää paikkansa ja maineensa silläkin puolella toimintaansa. Rahahuolia hänellä tuskin olisi niin kauan kuin hän työskentelisi isälleen ja Valkoisen Lohikäärmeen toiminta saisi jatkua ennallaan, mutta siltikään Miraya ei ollut vielä valmis luopumaan toisesta työstään.
"Hameeseen voisin toivoa jotain kirkkaampaa väriä tällä kertaa, mutta kankaan ei tarvitse olla kestävimmästä päästä, enkä tarvitse mitään vahvistavia alukankaita. Mitä kevyemmin ja selkeämmin hame liikkuu minun liikkeiden mukaan, sen parempi", Miraya naurahti. "Vähän kuin se talvella tekemäsi hame, mutta ehkä pidempänä ja tällä kertaa mukavalla halkiolla."
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Työsuhde-etuja

Post by Anlie »

"Todellako? En osannut kuvitellakaan että kirjanpitäjälläkin on roolinsa merenkäynnissä", Alena asetteli kasvoilleen jälleen aitoa hämmennystä mutta naurahti sitten kevyesti jatkaessaan: "Kuulostaa siltä että neiti on nauttinut ajastaan työnantajansa huomassa." Nauttinut ja uppoutunut, Mirayan kasvoilta tuntui loistavan yksinomaan innostus ja jännitys tämän puhuessa, mikä epäilemättä puuttuisi jos tyttöä laivalla kartettaisiin. Miksi taas tämä oli otettu osaksi miehistöä noinkin nopeasti, Alena keksi parikin syytä, mutta ei mitään sellaista mikä olisi saanut Mirayan itsensä noin motivoituneeksi. Tai ehkä ihmislapsi toteutti nyt elämänsä salaista haavetta? Tuskin.

Mirayan nyökätessä kaupan hyväksymiseksi Alena oikaisi vaistomaisesti liikehdintänsä lomassa rankaansa, mutta muutoin ylpeyden tullahdus ei naisen eleissä näyttäytynyt. Alena sätti mielessään itseään rankasti, Dionessa Mirayan luottamuksella hänen ammattitaitoonsa ei ollut juuri mitään painoarvoa, eikä hänellä ollut mitään syytä siitä ylpistyä.
Kuitenkin olisi ollut vähintäänkin pöyristyttävää, jos Miraya olisi suostunut hänen ehdotukseensa pelkän mekon ostamisesta, mutta toisaalta nyt tämän suhteellisen kivuton myöntyminen hänen törkeään hintaansa sai Alenan rypistämään kulmiaan, samalla kun hän näpersi viimeisiä lenkkejä auki puvunselkämyksestä. Kapteenin leivissä tienasi ilmeisesti hyvin kirjoja pitämällä, vaikka neidin seuraava tilaus antoikin vaikutelman että tämä piteli jotakin aivan muuta.

Astahtaen taaksepäin asiakkaastaan, Alenan sallien kulmiensa kohota aavistuksen uteliaisuudesta, kaartaen huulensa pehmeään hymyyn. Kutkuttavia tosiaan, Alenan teki mieli naurahtaa puheensa lomassa, mutta piti äänensä kuitenkin vakaana. "Ohut kudos ja kirkas väritys saattaa tietyssä valaistuksessa käyttäytyä aavistuksen...läpikuultavasti, mutta oletan että se ei ole ongelma", Alena kääntyi etsimään jotakin seinustansa hyllyrivistöltä, jättäen Mirayan riisutumaan rauhassa, pysytellen kuuloetäisyydellä asiakkaastaan. Melkoisia roolinvaihdoksia - siinä missä Alenan asiakkaat tuntuivat pysyttelevän yhdessä muotissa, Miraya alkoi vaikuttaa siltä ettei oikein osannut päättää mihin housuihin olisi asettunut. Jos siis tällaisista tilauksista alkaisi tulla trendi. Säälin pistos käväisi Alenan rinnassa vaatturin selatessa housukasaa ja lopulta vetäen esiin ne mitkä parhaiten arveli Mirayalle istuvan. "Voinen syksyn tullen odottaa entisenlaisia tilauksia, kunhan Lohikäärme rauhoittuu Dioneen?"
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Työsuhde-etuja

Post by Kide »

"Roolista tuskin voidaan puhua muiden kuin papereiden ja musteen osalta", Miraya naurahti takaisin. Tai ainakin vain harvat ja valitut tiesivät Mirayan muista "rooleista" Rayashin laivalla. "Mutta elämä laivalla on omanlaistaan." Etenkin kapteenin tyttären elämä. "Vaan jopa omaksi yllätyksekseni olen huomannut sen sopivan minulle", Miraya vielä jatkoi vahvistaakseen Alenan ajatukset.

Miraya tunsi mekon viimeisten nyörien löystyvän alaselän tyvessä ja nosti kätensä olkapäilleen pitääkseen asun paikallaan kunnes pääsisi sermin taakse omien vaatteidensa luo.
"Ei, kuten ei ennenkään. Onneksi hämärä valaistus antaa... sopivasti anteeksi", Miraya vastasi huolettomasti virnistäen. "Kunhan pöydille ei ole sytytetty ylenmäärin kynttilöitä", nainen naurahti vielä perään. Hänen ajatuksensa poukkoilivat jo uuden asun, tulevan tapaamisen ja sitä seuraavan merimatkan välillä, eikä hän juuri puntaroinut sanojaan. Ei hänen tarvinnut ollessaan vain kahden tavallisen vaatturin seurassa. Eikä Miraya olisi osannut epäilläkään, että Alenalla voisi olla hyötykäyttöä tiedoille hänen toisesta työstään kapakoiden pöydillä. Eikä hän olisi ollut yllättynyt, jos Alena olisi siitä jo tiennyt tai kaikesta arvannut, muttei hienovaraisuuttaan puhunut siitä suoraan. Ja jatkossa Mirayan tuskin tarvitsi pelätä, että haltianainen enää viittaisi hänen muihin toimiinsa epäsuorastikaan, kun oltiin virallisemmassa seurassa. Niin pahoillaan tuo oli vaikuttanut sanoistaan Kauppakillan kokouksessa olevan.
Muutama hallittu nykäisy ja nopea nyörien kiristys ja Miraya oli jälleen pukeutunut. Tässä kai voitiin sanoa kokemuksen todella auttavan. Hän siirtyi sermin takaa katsomaan oliko Alena jo löytänyt hänelle jotain pörröisiä hiuksiaan vaivihkaa sormillaan sukien.
"Varmasti, kunhan pääsemme hinnasta sopuun", Miraya vastasi vakavasti Alenan kysymykseen syksyn tilauksista, mutta naurahti perään hyväntahtoisesti ilme pehmeten. Vaikka tämän tilauksen hinta kieltämättä kirpaisikin, ja etenkin se että hänen pitäisi näyttää lasku Rayashille, oli Miraya aina saanut hyvään hintaan laatua Alenalta. Hän vilkaisi Alenan pitelemiä yksinkertaisen tummanharmaita housuja ja asteli lähemmäs kokeillakseen kangasta.
"Tämä vaikuttaa hyvältä." Miraya nyökkäsi hyväksyvästi. "Oikeastaan, voisitko ottaa mitat housuja varten nyt, niin siihen ei tarvitse käyttää aikaa kun tulen noutamaan mekkoani?" Miraya tiesi tarvitsevansa riittävästi aikaa niin henkiseen kuin fyysiseenkin valmistautumiseen Rakuzan tapaamista varten, joten oli parempi mitä vähemmän hänellä kuluisi aikaa muuhun sinä iltapäivänä. Sitä paitsi housut olivat housut, sama minkä näköisestä kankaasta ne tehtiin. Hiirenharmaa väri oli ehkä tylsä, mutta kangas tuntui mukavan paksulta mutta silti joustavalta eli ainakin niistä saisi tiukkoinakin toimivat.
"Niistä saa tehdä hyvin tyköistuvat", Miraya vielä lisäsi puolittainen virne kasvoilleen kohonneena ja nosti hieman käsiään, jotta Alena pääsisisi hyörimään mittalankansa kanssa rauhassa. Muutamaa langanvenytystä ja solmua myöhemmin he olivat valmiit. Sade kuulosti hiljenneen ainakin rauhallisemmaksi, mutta tuuli ujelsi nurkissa yhtä voimakkaana kuin Mirayan saapuessa ja hän vetäisikin viitan tiukasti ympärilleen.
"Kiitos jälleen, Alena", Miraya kääntyi vielä eteisessä puhuttelemaan vaatturia. "Voit aloittaa työt huoletta heti, ensimmäinen puolikas maksusta tuodaan pian. Toisen tilaukseni maksun voin tuoda jo samalla lopun maksun kanssa tullessani noutamaan mekkoa." Miraya väläytti viimeisen tyytyväisen hymyn haltian suuntaan ennen kuin kääntyi kohtaamaan myrskyn vauhdittaman matkansa Valkoiselle Lohikäärmeelle miettien, toimisiko tässä säässä paremmin silmäniskut vai uhkaukset, jotta joku miehistöstä suostuisi lähtemään juoksupojaksi maksua toimittamaan. Tosin jos Rayash olisi paikalla, hänen ei tarvitsisi huolehtia muusta kuin isänsä ilmeestä hinnan kerrottuaan. Ehkä se ei kuulostaisi niin pahalta, kun sen sai kertoa kahdessa erässä.

// Kiitos mielenkiintoisesta pelistä! ^^ //
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Työsuhde-etuja

Post by Anlie »

Tuskin suuren laivan kirjanpitäjä työtehtäviensä puolesta tarvitsi housuja, mutta toki se ei ollut vaatturin asia huomauttaa. Jokin tytön äänensävyssä sai Alenan epäilemään ettei tämä omanlaisellaan elämällä tarkoittanut niitä tavanomaisia asioita. Jotakin uutta, mihin Miraya oli kuitenkin jo alkanut tottua?
Jos Alena oli vielä mielessään epäröinyt päätelmiään Mirayan tilaamista asuista, alkoivat viimeisetkin rippeet niistä epäilyksistä karista muutamassa ilmeettömässä silmänräpäytyksessä Mirayan kommenttien myötä. Hämäriä huoneita ja ohuita kankaita, toivottavasti tyttö oli edes jollakin tasolla moraalin omaavassa seurassa. Miraya kyllä vaikutti osaavan pitää puolensa, Alena pohti tehdessään työtä käskettyä ja otti mitat housutilausta varten. Alena naurahti kevyesti Mirayan virnettä peilaten, ainakin tämä pysyi tyylilleen uskollisena merilläkin.

”Kiitos neidille”, Alena nyökkäsi ja niiasi kun Miraya veti viittaansa ylleen. ”Mekon voitte hakea puolen päivän jälkeen, pidän oven avoinna.” Ja niin Miraya tuntui katoavan ovesta omiin ajatuksiinsa vaipuneena, jättäen Alenan tuijottamaan mekkoa kuin odottaisi sen puhuvan asiakkaansa ajatukset ja suunnitelmat julki. Mirayan juoksupojalle ovi avattiin varoen, hätkähtynein ilmein, kuin syvästä keskittymisen tilasta vaatturi olisi vedetty takaisin todellisuuteen. Puolet rahoista, kuten Miraya oli luvannut, ja kuriiri näytti siltä että saattoi hyvinkin kuulua Lohikäärmeen miehistöön. Ilmeisesti laivalla sananvaltaa oli myös rivityöntekijöillä, tai sitten tässä oli kyse aivan muunlaisesta valta-asemasta. Kiitosten jälkeen Alena painoi ovensa säppiin, pohtien mahtaisiko seuraava oveen koputtaja olla lainkaan näin tuottoisa vieras.


//Kiitos kaunis, mukava peli! :)
Locked