Pakotettua yhteistyötä

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Pakotettua yhteistyötä

Post by Tinanja »

Aryan vastauksessa siitä, miten tämä halusi välttää kiinnijäämistä ja vaarantaa (pienen) asemansa täällä heijastui hyvin se syy, miksi tämä oli alunperin edes lähtenyt pois Phoebesta etsimään muita vaihtoehtoja elämälleen: tuolla ei ollut päättäväisyyttä tai halua tavoitella muuta kuin varmaa ja helppoa elämää, tapahtui se sitten jonkun alaisuudessa piikana tai jossakin muualla, ei itse päämäärättömästi omaa kohtaloaan takoen. Ja sama asenne näkyi tuossa edelleen - ja oli tämä kuinka läheinen tahansa ollutkaan joskus, ei Tiatha ollut ihan niin iloinen tuon jälleennäkemisestä, mitä oli vielä hetki sitten ajatellut. Hän avasi suunsa jo vastatakseen Aryalle jotakin, mutta onneksi Vareo ehti ensin. Naisen olemuskessa kuitenkin näkyi pienen hetken ajan epäröinti - halusiko hän vaarantaa Aryan aseman täällä?
Tiatha ei oikein ymmärtänyt Aryan vetoamista siihen, miten sairas ja vanha, ja mukava tuon nykyinen pomo, paikan omistaja oli. Kai tuo

Sitten naisen mieleen palautui se, miten Zahir kommentoisi heidän tehtävänsä epäonnistumista, ja siinä vaiheessa Arya olisi hänen pienin murheensa. Vareon sanat näyttivät onneksi hitaasti uppoavan Aryan tajuntaan. Tiatha nyökkäsi lyhyesti kuin vahvistaakseen Aryalle tuon sanoja. "Hän on oikeassa. Mitä vähemmän tiedätte, sitä parempi", Tiatha sanoi hymyillen hieman, pienen, ilkikurisen hymyn palaillessa naisen kasvoille pienen epäröinnin jälkeen. Itse asiassa Tiatha oli jopa hieman yllättynyt Vareon tilannetajusta, mutta se ei kyllä naisessa näkynyt, eikä tämä näyttänyt reagoivan erityisemmin tuon miehen sanoihin. Hän vilkaisi ohimennen myös tuohon mieheen, jota Arya oli kutsunut Daneliksi ja tämän ilme ei ollut kovin tyytyväinen, mutta tuon nyökkäys kertoi, että tämä oli valmis suostumaan siihen.
Tiathan katse osui jälleen Aryaan ja tämä veti ohimennen pari hiussortuvaa kasvoiltaan, hymyili vähän tuolle naiselle. "Tule, mennään, Arya", Tiatha sanoi hymyillen hieman naiselle, otti pari askelta taaksepäin, tulosuuntaan ja viittasi tätä seuraamaan itseään takaisin käytävään, joka johtaisi takaisin kellariin vievään käytävään. Sitä kautta varmaan olisi fiksuin lähteä, varsinkin jos he eivät halunneet Danelia mukaansa. Eikä Tiatha vielä ainakaan aikonut sanoa Aryallekaan sanaakaan siitä, mihin he haluaisivat, vasta kun he olisivat kauempana tuosta selkeästi liian velvollisuudentuntoisesta Danelista.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Pakotettua yhteistyötä

Post by Kuparirapu »

Astuen sivuun Vareo antoi Aryan ja Tiathan mennä ohitseen kellaria kohti. Kaksikon mentyä hän vilkaisi vielä Danelia, ja tämän nostaessa katseensa Vareo sanoi:
"Jos tämä paljastuu jostain sattuman oikusta, muista että naisystäväsikin voi joutua asiasta tilille."
Danel tuhahti loukkaantuneen kuuloisesti, mutta tämän huolestunut katse kerto Vareolle paljon. Mies välitti Aryasta selvästi, eikä todennäköisesti paljastaisi mitään. Paitsi jos tuo lörpöttelisi vahingossa sivu suunsa.
"Itse tiedät mitä sinun pitäisi tähän aikaan tehdä. Parempi että menet sen pariin pikimmiten," Vareo lisäsi vielä, ennen kuin laskeutui alas naisten perään. Kulman takana hän kuulosteli, ja tyytyväisenä pani merkille etääntyvät askeleet. Nyt vuorossa olisikin sitten tämän Tiathan tuttu, ja paljonko he voisivat tuolta saada irti.

Kömpien kapeasta luukusta Vareo löysi kaksikon kellarin hämärässä. Arya väänteli käsiään sylissään ja käveli hermostuneesti edestakaisin.
"Koko talo herää tuohon, jos vielä kulutat lattiaa," Vareo sihahti laskien kynttilän yhdelle tynnyrille. Arya säpsähti ja pysähtyi välittömästi.
"Aivan, niin tietenkin. Minä...tuota...anteeksi."
Vareota nainen näytti hieman pelkäävän, ja tämä pysyi visusti Tiathan vierellä. Kalju mies madalsi ääntään ja kysyi vaimeasti:
"Kas niin, asiaan. Meidän on päästävä yläkerroksiin, mitä hiljempaa sen parempi. Mikä reitti on paras?"
Arya nyökytteli ja kuiskaten sanoi:
"Tuota...portaikko on nopein, mutta teidät nähtäisiin varmasti. Salakäytävät ovat paras vaihtoehto, kukaan ei käytä niitä juuri koskaan. Yksi niistä vie ylimpään kerrokseen, kirjastohuoneen yhden maalauksen taakse. Siinä on piilotettu salpa, mutta sen saa sisäpuolelta auki."
"Onko Danhonin työhuone kerroksessa?" Vareo keskeytti. Arya nyökytteli hitaasti.
"Kyllä, portaikkokäytävän toisessa päässä. Sen vieressä on herra Danhonin makuuhuone, ja huoneiden välillä on ovi. Herra nukkuu jo...mutta teidän on oltava hiljaa. Muuten paljastutte."
"Se nyt on sanomattakin selvää," Vareo totesi hieman piikikkäästi, hieroen leukaansa. Tämä kuulosti hyvältä. Salakäytävien ansiosta he voisivat liikkua sisään ja ulos vailla ongelmia...
"Mutta odottakaa, teidän on kuunneltava tämä! Käytävän varrella on myös herra Danhonin parantajan, Gellerin huone. Hän voi olla yhä hereillä, jos herra Danhonin tila pahenee yön aikana."
Vareon kulmat painuivat ja hän murahti matalasti. Niin, heillä olikin ollut niin helppoa tähän asti...
"Oletko varma tästä? Yhden nukkuvan ohi hiipiminen on yksi asia, mutta hereillä istuva kuulee ikävän tarkasti kaiken ympärillään."
"Ei, minä en tiedä muuta. Ainoa toinen reitti sisään olisi ikkunasta, mutta teistä kumpikaan näytä Ajanlanilta sen paremmin kuin maagikoltakaan," Arya sanoi levittäen käsiään avuttomasti.
Vareo hieraisi päätään ja vilkaisi Tiathaa. Heillä ei oikeastaan ollut vaihtoehtoja. Mutta ylhäällä heidän olisi pysyttävä aivan äänettöminä, mitä ikinä tapahtuisikaan.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Pakotettua yhteistyötä

Post by Tinanja »

Tiatha huomasi, näki ja kuuli kävellessään sen, miten tuo Daneliksi kutsuttu mies näytti välittävän Aryasta, ehkä vähän turhankin paljon. Tuon kommentit, katseet ja eleet näyttivät siltä, että tuo välitti Aryasta ehkä enemmän, mitä palvelijoiden oli sopivaa välittää toisistaan. Tiatha sulki pian salaoven perässään kellariin heidän päästyään kellariin saakka ja vilkaisi ohimennen Vareota, mutta käänsi sitten huomionsa Aryaan, joka näytti enemmän hermostuneelta, mitä Tiatha oli ajatellut tämän näyttävän, tai reagoivan. Näytti siltä, että Arya oli täällä ollessaan kadottanut sen vähänkin itsevarmuuden, mitä tällä oli ollut Phoeben kaduilla vuosia sitten.

Nainen jäi seuraamaan ja kuuntelemaan tarkasti Vareon ja Aryan keskustelua, ja rypisti kulmiaan tuon kertoessa talon rakenteeta, salakäytävistä. Se olisi selkeä ja nopea reitti yläkertaan, ja vanhojen talojen mukava ominaisuus, jos ne vain löytäisi tarpeeksi nopeasti, ja niissä kykenisi liikkumaan tarpeeksi hiljaa. Ja työhuone olisi samassa kerroksessa, toisella puolella rakennusta tosin. Tiatha rypisti kulmiaan ja tuhahti Aryan viimein kertoessa Danhonin parantajasta, Gelleristä. Nainen ei kuitenkaan hetkeen sanonut mitään, näytti vain mietteliäältä.Hän antoi Vareon arvuutella, miten he pääsisivät Gellerin ohitse, mutta... Tiathasta tilanteeseen pitäisi olla toinenkin ratkaisu. Ehkä parempi, fiksumpi ja pienemmällä kiinnijäämisriskillä? Naisen ajatukset kelasivat nopeasti lävitse aiempia tälläisiä keikkoja, joilla oli ollut, ja kaiken sen, mitä oli näinkin vanhoista taloista ja tiloista kuullut. Sitten tuon ilmeeseen ilmestyi pieni kysymys, ja tuo otti muutaman askeleen siitä sivustalta kohti Aryaa, siihen Vareon vierelle.
"Entä työhuone, johtaako sinne salakäytävää? Se olisi loogista, talo on kuitenkin vanha ja suuri, ja työhuone... on talon johtajalle hyvin keskeinen paikka", Tiatha astui siitä seinustalta eteenpäin ja Aryan eteen Vareon ohitse, hymyili tuolle naiselle vähän. "Oletko kuullut sellaisista käytävistä, jotka johtaisivat niin pitkälle talossa? Ehkä työhuoneessakin on iso, suuri maalaus, tai takka, ehkä suuri kirjahylly?"

Tämä tuntui menevän liiankin hyvin, ja Tiatha vain odotti sitä ongelmavyyhtiä, johon he pahimmillaan päätyisivät. Ehkä hän voisi vielä suostutella tarvittaessa Aryan auttamaan Gellerin kanssa? Ehkä se pitäisi parantajan huomion jossakin muualla kuin siinä, miten Vareo astelisi liian äänekkästi käytävää pitkin työhuoneelle. Tiatha ei ollut vieläkään varma siitä, miten voisi sanoa Vareolle, että hän voisi hakea sen pirun sormuksen, ja ehkä vähän rahaa, mutta... Vareo, tämä olisi se, joka saisi heidät ongelmiin - tuo oli isokokoisempi, ei hallinnut kehoaan niin hyvin, ja piti ääntä. Tiatha piti kuitenkin ajatuksensa tiukasti itsellään - hän ei kaivannut Vareon ja itsensä välille tällä hetkellä yhtään ylimääräistä ongelmaa, joten keskittyi hymyilemään suostuttelevasti Aryalle. Ongelmia voisi selvitellä myöhemmin, ja Tiatha halusi pitää henkiparkansa tästä idiootista tehtävästä huolimatta ja hän toivoi, että Arya muistaisi vielä sen, mitä Phoebessa oli tapahtunut.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Pakotettua yhteistyötä

Post by Kuparirapu »

"Tämä Gellerd...hänkö ei nuku lainkaan?" Vareo kysyi Tiathan takaa, ristien kätensä. Arya pudisti päätään.
"Herra Gellerd lepää vasta aamun tunteina, ja myös iltapäivällä päivällisen jälkeen. Hän haluaa seurata tarkasti herra Danhonin terveydentilaa, yölläkin."
Tiathan kysyessä, oliko työhuoneeseen salakäytävää, Arya nosti käden leualleen ja näytti pohtivan perusteellisesti, mutta lopulta päätyi pudistamaan päätään.
"Ikävä kyllä ei. Ehkä huone oli muussa käytössä, kun kartanoa rakennettiin, en osaa sanoa. Mutta ilmeisesti ajatus oli, että hyökkäystilanteessa ylin kerros vallattaisiin viimeisenä, ja siihen mennessä asukkaat olisivat ehtineet paeta käytäviä pitkin."

Vareo astui aivan Tiathan vierelle, ja matalalla äänellä mutisi:
"Meidän on päästävä kerroksen poikki, tavalla tai toisella. Mutta Gellerdiä emme voi edes iskeä tajuttomaksi, se herättäisi aivan liikaa epäilyksiä. Parasta tietenkin olisi, jos hän menisi muualle koko kerroksesta, kuulomatkan ulkopuolelle..."
Puhutellen jälleen Aryaa Vareo kysyi:
"Onko jotain syytä, jonka varjolla Gellerd saisi poistumaan huoneestaan?"
"Vain jos herra Danhon liikkuu jonnekin, tai ruoka-aikaan. Ja herra Gellerd söi jo aiemmin illalla," Arya sanoi levittäen käsiään.
"Hmm. Mutta hänhän on parantaja, eikö vain? Entä jos joku kartanonväestä loukkaantuu?"
"Herra Gellerd auttaa kyllä kaikkia, jotka sitä tarvitsevat."
"Eli jos joku, sattuman oikusta, päätyisi loukkaamaan itsensä yön aikana, olisi varmaa että Gellerd avaisi ovensa ja auttaisi sitä poloista?" Vareo totesi tunnustelevasti, vaikka hänen äänensävystään ei varmasti jäänyt epäselväksi mitä mies tarkoitti. Aryan kasvoilla välähti ensin pelko, mutta Tiathaa vilkaisten se lieveni epäröinniksi.
"Se...olisi todennäköistä. Mutta Gellerd tunnistaa kyllä, jos joku teeskentelee loukkaantunutta. Ainoa tapa olisi siis todella..."
Aryan ääni hiipui, jättäen loput sanat roikkumaan heidän välilleen. Nojautuen jälleen puhumaan Tiathan vierelle Vareo mutisi:
"Sinä tunnet naisen paremmin kuin minä, joten tiedät onko hänestä tähän. Ja ennen kaikkea, painaako hänen velkansa sinulle tarpeeksi että hän suostuu?"
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Pakotettua yhteistyötä

Post by Tinanja »

Jaaha, Tiatha ajatteli hiljaa mielessään. Geller siis nukkui hyvin vähän, eikä heillä olisi varaa odottaa sitä aamuyötä, he haluaisivat olla jo pitkällä poissa, muualla kun aamuyö koittaisi. Ja harmillisesti työhuoneessa ei ainakaan Aryan mielestä ollut mahdollisuutta salakäytävälle, mutta Tiatha ei ollut ihan varma, uskoiko tuota. Toisaalta, heillä ei olisi nyt aikaa etsiä sitä, ja vaihtoehdot Gellerin ohitse pääsemiseen alkoivat vähetä sitä mukaa, mitä enemmän tietoa Arya heille antoi.
Mutta Vareon johtama keskustelu Aryan kanssa sai kuitenkin pienen, ilkeän hymyn nousemaan Tiathan huulille. Hänestä oli kieltämättä hieman ilkeää alkaa kiristää entistä ystäväänsä, mutta tämä oli silti lähtenyt Phoebesta sanaakaan sanomatta, ja näytti nyt lähinnä siltä, että viihtyi liiankin helpoissa oloissa täällä kartanolla. Eikä tilanne, johon Arya oli hänet jättänyt, ollut kovin mukava. Joten kyllä, tuo olisi velkaa hänelle enemmänkin.

"Muistathan, miten ihanaan tilanteeseen jätit minut kadotessasi jäljettömiin?" Tiatha ei ollut näyttänyt reagoivan Vareon sanoihin mitenkään, mutta katsoi nyt Aryaan arvioiden. "Tai miten mukavaa herra Danhonista olisi, mikäli hän saisi tietoonsa taustastasi tai sen, miten monessa ryöstössä olet ollut mukana?" Tiatha hymyili hieman, astui vähän lähemmäs. "Sanoisin, että voisit kieltämättä auttaa meitä hieman Gellerin kanssa... Kertoa vaikka, että olet kaatunut portaissa tai jotakin muuta vastaavaa...", Tiatha kiersi hitaasti Aryan taakse. "Vai oletko sinä samaa mieltä asiasta?"
Se ilkikurinen asenne tuntui olevan tiessään, kun hän ajatteli sitä, mitä kävisi, mikäli he eivät saisi sieltä työhuoneelta Danhonin sinettisormusta. Naista kieltämättä itsekin yllätti se, miten hän pystyi ajattelemaan aiemmasta ystävästään. Mutta se, että Arya oli jättänyt hänet itsekseen kesken... kaiken, ja lähtien omilel teilleen, kadoten maan alle kokonaiseksi kolmeksi vuodeksi... Kai hän sai jo olla hieman katkera siitä? Oli mennyt pitkään, että Tiatha oli päässyt ylitse Aryan katoamisesta, eikä hän pitänyt siitä, että tämä eli helppoa elämää lämpimän katon alla, vailla mitään kunnianhimoa tai tavoitteita.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Pakotettua yhteistyötä

Post by Kuparirapu »

Vareo seurasi vierestä kuinka Tiatha vaani Aryan ympärillä. Mitä ikinä kaksikon välillä oli mahtanut tapahtua, Tiatha muisteli sitä selkeästi varsin kitkerään sävyyn. Naisen jokainen sana sai Aryan katseen laskeutumaan onnettoman näköisesti lattiaa kohti, ja hiljaa hän sanoi:
"Minä tiedän, Tin. Minä tiedän."
Sitten Arya kohotti katseensa Vareoon ja nyökkäsi, yllättävän päättäväisen näköisesti. Tämä riitti ilmeisesti Tiathalle, naisen tarttuessa Aryaa hartioista ettei tämä voisi väistää. Vareo harpatessa naisen eteen hän näki Aryan vapisevan hieman, mutta purevan hammasta odottavasti. Sitten Vareo puristi kätensä nyrkkiin, ja iski säälimättömästi Aryaa kasvojen poikki. Nainen parahti tukahtuneesti mutta ei huutanut. Hänen päänsä heilahtaessa pökertyneenä Vareo erotti hämärässäkin tumman verivanan joka norui naisen nenästä.
Mutta heidän oli varmistettava, ettei Geller epäilisi mitään. Niinpä Vareo tarttui Aryan vasempaan käteen ja napakalla liikkeellä taivutti tämän rannetta vahvojen käsiensä otteessa. Ei tarpeeksi murtaakseen, mutta silti niin että nivel nyrjähti kivuliaasti. Arya ehti vain henkäistä, ennen kuin Tiatha irrotti otteensa ja hän vajosi polvilleen, yrittäen samanaikaisesti pidellä rannettaan ja pyyhkiä kasvoilleen valuvaa verta.
Polvistuen naisen eteen Vareo haki tämän katseen ja sanoi:
"Vie meidät työhuoneelle ja houkuttele Geller pois, niin olet tehnyt osasi."
Aryan räpytellessä silmiään Vareo toisti vielä:
"Gellar, yläkerrassa. Nyt."
Arya sai viimein sanoista tolkkua ja horjuvasti nousi jaloilleen. Hän ei viitannut kaksikkoa seuraamaan, hänen ei tarvinnut. Yksi kerrallaan he luikahtivat jälleen painostavan ahtaaseen salakäytävään ja lähtivät Aryan johdolla kulkemaan ylöspäin kohti kolmatta kerrosta. Hieman horjuvasta askeleestaan ja kipeän kuuloisista henkäyksistään huolimatta nainen näytti tuntevan tien, ja se tuli tarpeeseen. Salakäytävät mutkittelivat erittäin sekavasti seinien sisällä, ja portaiden sijaan ne nousivatkin kaltevasti ylöspäin kerroksien välillä. Vareon mukaan ottama kynttilännysä antoi hieman valoa. Sitten, heidän kuljettua useamman kulman ja käännöksen ohi Vareo huomasi liekin nuokahtelevan häntä kohti, joka tarkoitti edestä tulevan vetoa. He saapuivat käytävän päähän, joka näytti täysin umpikujalta. Mutta Aryan vapiseva käsi etsi seinästä jonkin kohdan, ja heikosti naksahtaen päätyseinä aukeni ulospäin. Nähdessään sen takaa tulevan valon Vareo puhalsi kynttilän sammuksiin ja seurasi hiljaa Aryaa ulos käytävästä.

Suuren, miehenmittaisen maalauksen taakse kätketty salaovi aukesi tilavaan kirjastohuoneeseen, jonka kaksi seinää olivat tyystin korkeiden hyllyjen peitossa. Vasemmalla näkyi ovi ja oikealla kaksi lasi-ikkunaa päästivät läpi pilvien takaa siilautuvaa kuunvaloa. Lattialle levitetty punainen matto pehmitti heidän askeliaan kolmikon astuessa huoneeseen.
"Työhuone on...oikealla, käytävän...päässä. Menkää kun Geller on poistunut," Arya kuiskasi tukkoisella äänellä pidellen nenäänsä. Hän oli hivenen kalpea, eikä näyttänyt haluavan katsoa heistä kumpaakaan silmiin.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Pakotettua yhteistyötä

Post by Tinanja »

Tiatha oli kieltämättä yllätyksekseen nauttinutkin tästä tilanteesta, kun näki veren valuvan Aryan nenästä alaspäin, ja no, se älähdys oli kieltämättä mukavaa kuultavaa. Nainen seurais täysin äänettä sekä Vareota että Aryaa, melko lailla ajatuksiinsa vaipuneena - hän ei ollut todellakaan odottanut tapaavansa Aryaa täällä, tämä oli ehkä viimeinen paikka, josta tuon naisen saattoi kuvitella löytävänsä. Ja nyt siinä tuo kuitenkin oli, kävelemässä Gelleriä häiritsemään.

Heille sopiva kulkureitti avautuikin hetken päästä parantajan sulkiessa oven Aryan perästä. Tämä tuskin huomaisi tai huomioisi nyt juuri mitään muuta, joten Tiatha livahti Vareon ohitse, viittasi tätä seuraamaan itseään. Nainen hiipi nopeasti käytävää pitkin sen takaosia kohden heistä katsottuna ja työnsi oletun työhuoneen oven hieman auki.
Nainen livahti lopulta työhuoneeseen ja Vareonkin astuttua sisälle, työnsi oven paremmin kiinni niin, että se nyt oli vain tuskin huomattavasti raollaan. Hämärään työhuoneeseen paistoi juuri sopivasti taivaalta kirkkaana loistava kuu, joka valaisi juuri riittävästi hyvin siistiä, turhankin tarkasti järjestettyä tilaa. Oli selvää, että herra Danhon oli hyvin tarkka tavaroidensa järjestyksestä: kirjat, kynät, paperit olivat kaikki symmetrisesti aseteltuina yksinkertaisesti sisustetussa huoneessa. Takaseinustalla oli kaksi nojatuolia ja pieni, kiiltäväpintainen pöytä niiden välissä, ja toisella puolella, melkein ikkunaa vasten, oli suuri, mahonkinen kirjoituspöytä, joka näytti uudelta, tai ainakin erittäin hyvin pidetyltä.

Tiatha vilkaisi ohimennen Vareoon, muttei sanonut mitään. Olisi tärkeää olla niin hiljaa kuin mahdollista, joten nainen hiipi hitaasti pöytää kohden ja katsoi arvioiden sen päällä olevia esineitä: yksikään ei ollut Zahirin haluama sinettisormus. Nainen tosin huomasi kynien olevan sijoitettu oikealle puolelle pöytää, joten ehkä Danhon olisi oikeakätinen? Tiatha avasi hitaasti ylälaatikon pöydästä, ja se kirskahti turhankin lujaa siihen hiljaisuuteen nähden. Tosin se oli riittävän uhkarohkea liike, sillä sinetöintivaha ja sinettisormus olivat siististi lepäämässä laatikossa. Ne olivat yllättäen ainoat esineet koko laatikossa ja Tiatha otti sormuksen varoen käteensä, työnsi laatikon, tällä kertaa jopa hiljaa, takaisin kiinni.

Nainen kohotti hitaasti kätensä, jossa sormus oli, näytti sitä Vareolle ja pujotti sitten sormuksen pieneen pussukkaan vyöllään. Hän lähti takaisin ovea kohden ja kääntyi yhtä nopeasti takaisin nähtyään ovenraosta loistavan valon. Hän pudisti nopeasti päätään, osoitti sitten ikkunaa ja sen takana olevaa puuta. Hän asteli takaisin työpöydän luo, katsoi ikkunaa arvioiden. "Geller", tuo kuiskasi ohimennen Vareolle kävellessään tämän ohitse ja painaessaan kevyesti ikkunan salpaa. Se antoi periksi äänettä, mutta Tiatha pelkäsi ikkunan pitävän liikaa ääntä, joten hän vilkaisi Vareoon kysyvänä, nopeasti. Heidän pitäisi päästä pois täältä, äkkiä ennen kuin kukaan tajuaisi, että jotakin olisi vialla - tai vielä pahempaa, Arya olisi laverrellut heistä.

Tiatha astui pari askelta kauemmas ikkunasta ja nyökkäsi sitä kohden - Vareo voisi vetää sen auki - tuo oli pidempi ja todennäköisesti tällä kertaa jopa olisi heistä se hiljaisempi osapuoli. Mutta eri asia olisi se, miten he pääsisivät itseään telomatta tuosta työhuoneesta tuolle puunoksalle, joka onneksi oli vain hieman alle metrin päässä ikkunasta. Mutta siitä he pääsisivät huomaamatta pois, ja... se todennäköisesti olisi tällä hetkellä tärkeintä - Tiathalla ei ollut aikomustakaan jäädä kiinni tänään... hän halusi pois täältä, halusi rahansa ja unohtaa koko Aryan, jonka kohtaloa oli jo useamman vuoden joutunut miettimään.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Pakotettua yhteistyötä

Post by Kuparirapu »

Aryan kävellessä käytävälle Vareo painautui aivan raollaan olevan oven vierelle, näkemättä naista mutta kuullen tämän vaimeat askeleet. Sitten kuului koputus, ja hetken kuluttua seinälle levisi valopylväs kun ovi avattiin.
Vaimea miesääni, ilmeisesti tämä Geller, sanoi jotain, ja Arya vastasi yhtä vaimeasti. Venyvä hiljaisuus sai Vareon epäilykset jo heräämään, mutta sitten hän kuuli raskaan huokauksen ja ovi kolahti kiinni, jättäen käytävän uudelleen pimeään.

Tiatha livahti välittömästi käytävään, ja viittasi Vareota seuraamaan. Mies pyrki pitämään hengityksensä rauhallisena ja hieman kyyryssä seurasi naisen perässä. Käytävä tuntui inhottavan avoimelta, mutta he eivät voineet syöksyä työhuoneeseen suinpäin. Varsinkin Gellerin huoneen kohdalla Vareo hiipi niin hiljaa kuin pystyi, valmiina toimimaan jos ovi yhtäkkiä aukeaisi tai joku kävelisi portaita ylös. Mutta talo oli hiljainen, ja helpottunut aalto pyyhkäisi Vareon läpi hänen harpatessa työhuoneeseen ja Tiathan sulkiessa oven raolleen.

Tuhlaamatta aikaa molemmat tunkeilijat hiipivät tutkimaan työhuonetta, Tiathan mennessä työpöydälle ja Vareo kahden tuolin välissä olevalle tasolle. Polvistuen hiljaa mies huomasi pöydällä olevan sekalainen nippu papereita, joista osa oli kasattu siistiin pinoon ja muutamat sen sijaan oli repäisty kahtia. Poimien yhden repäistyn kirjeen Vareo silmäili hienostuneella käsialalla kirjoitettuja sanoja.
"Nöyrimmin...lainaa, jonka vain te voitte....viisisataa deneä...kunniallinen mies, joten...," hän luki mielessään. Jokin lainapyyntö? Kirjepaperin reunoissa oli kahtia halkaistu, punertava vahasinetti. Voisikohan olla mahdollista että...
Hiljaisuuden lävistävä kirskahdus sai kuitenkin Vareon säpsähtämään ja katsomaan mitä Tiatha oikein teki. Kaikeksi onneksi nainen olikin löytänyt sinettisormuksen, ja Vareo vain nyökkäsi hiljaa. Hän oli aikeissa tutkia muitakin kirjeitä, mutta kuuli sitten Tiathan kuiskauksen.
Ja kääntäessään katseensa ovelle Vareo oli päästää kirouksen livahtamaan huuliltaan. Oven alta näkyi liikahteleva valo, joka kirkastui hiljalleen.

Heidän oli toimittava nopeasti. Vareo tarttui kirjeeseen kaksin käsin ja näppärästi irrotti vahasinetin puolikkaat kirjeestä, tallettaen ne salavihkaa liivintaskuunsa. Sitten hän siirtyi nopeasti Tiahtan vierelle naisen viittoessa ikkunaa kohti. Uskaltamatta pysähtyä kyselemään Vareo tarttui ikkunan pieliin ja avasi ne niin hitaasti kuin vain malttoi.
Sisään henkäisi viileää yöilmaa, mutta kaikeksi onneksi tuulta ei ollut. Vareo harppasi kapealle, vain hieman yli jalan levyiselle ikkunalaudalle ja viittoi Tiathaa mukaansa. Heidän oli vielä keksittävä, kuinka he sulkisivat ikkunat ulkopuolelta näin hankalassa paikassa, tai muuten joku voisi huomenna alkaa epäillä jotain tullessaan työhuoneeseen. Mies piteli kiinni tiukasti ikkunanpielestä ja vilkaisi alas.
Vareo ei ollut erityisen herkkä korkeille paikoille, mutta kartanon kolmannesta kerroksesta alas olevan kymmenen metrin pudotus sai hänen otteensa tiukentumaan ja suun kuivumaan. Tuntien tilanteen muuttuvan hiljalleen painostavaksi Vareo vilkuili hermostuneesti ovea kohti. Jos joku nyt astuisi sisään, he olisivat nalkissa.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Pakotettua yhteistyötä

Post by Tinanja »

Tiatha vilkakisi ohimennen Vareon tekemisiä ja tämän pelkän sukan peittämiä jalkoja, jotka painuivat ikkunalautaa vasten miehen vedettyä ikkunan kokonaan auki. Se onneksi aukesi sisällepäin, mikä tarkoittaisi sitä, että sen saisi kohtalaisen helposti vedettyä takaisin kiinni pienellä vauhdilla. Ikkunalauta oli sen verran leveä, että Tiatha uskoi saavansa sen keploteltua kiinni vaikka taiteilisi siinä ikkunalaudan ja sen karmien varassa ennen kuin hyppäisi siihen... kohtalaisen lähellä olevaan puuhun. Nainen nyökkäsi ohimennen Vareolle ja viittasi tätä menemään edeltä - tuo oli heistä se raskasrakenteisempi, joten olisi helpompaa jos tämä ei jäisi sulkemaan ikkunaa.

Nainen katsoi arvioiden, kun Vareo päätyi jopa puulle saakka, putoamatta mihinkään. Sitten Tiatha itse livahti seisomaan ikkunalaudalle ja tukeutui varpaillaan siihen, otti ikkunankarmeista kiinni ja pyöräytti itsensä samaan suuntaan, mistä oli juuri äsken tullut, mutta nyt nainen oli talon ulkopuolella. Tiatha vetäisi ikkunan vauhdilla kiinni. Hiljaisessa yössä se tuntui olevan turhankin luja äännähdys, mutta nyt ikkuna näytti siltä, että joku palvelijoista oli jättänyt huoneen ikkunan salpaamatta, ja se oli itse asiassa paremmin, mitä Tiatha oli alunperin edes toivonut. Ja nyt naisen tavoite oli vain paeta, siitä huolimatta että Vareon kengät, pienin murhe tällä hetkellä, olivat edelleen kellarissa.

Tiatha vilkaisi olkansa ylitse ohimennen, ja nielaistuaan hermostuneena hyppäsi puuta kohden, saaden kiinni oksasta juuri ja juuri. Kun hän tunsi otteensa lipeävän, hän tunsi samalla myös omaa kättään suuremman käden tarttuvan käsivarteensa ja vetävän hänet ylös. Nainen nyökkäsi kiitokseksi Vareolle ja viittasi tätä lähtemään laskeutumaan puuta alaspäin, kun vartijat näyttivät kiertävän talon etuosaa kohden, eivätkä katselisi tänne päin.

Ei mennyt montaa minuuttia, että kaksikko katosi aidan ylitse takaisin metsikkoon hypäten vauhtia kohtalaisen lähellä aitaa olevan suuren kiven päältä takanurkassa. Ja Tiatha itse ei olisi voinut olla tyytyväisempi siitä, että he olivat jo lähes matkalla takaisin Phoebeen,eikä kukaan ollut heidän perässään.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Pakotettua yhteistyötä

Post by Kuparirapu »

Tiathan ele kertoi tarpeeksi, ja nyökäten ymmärtämisensä merkiksi Vareo kääntyi ympäri ikkunalaudalla. Hänen edessään puu tuntui jo kurottelevan häntä kohti, mutta miestä huoletti heti hänen varpaankärkiensä alla aukeava pudotus. Hengittäen syvään hän koukisti jalkojaan, ja ponnisti ilman halki kädet levällään.
Lehdet kahahtivat Vareon törmätessä oksien läpi kiinni puun runkoa vasten, haroen kädensijaa sokeasti kunnes hän sai kiinni rosoisesta rungonkolosta. Irvistäen äänettä pienille viiltohaavoille, joita oksat olivat vetäneet hänen kämmeniinsä, Vareo laski jalkansa tukevalle oksanhaaralle ja kääntyi odottamaan Tiathaa. Hänen oli vaikea nähdä oksien läpi, mutta kuullessaan ikkunoiden kolahtavan kiinni Vareo huokaisi jo helpotuksesta. Mikään ääni ei ehtinyt varoittaa häntä ennen kuin Tiathan tumma hahmo tuiskahti hänen perässään puuhun. Nainen jäi roikkumaan jalat tyhjän päällä oksasta riippuen, ja nähdessään hänen otteensa lipsuvan Vareon käsi tarrasi tiukasti naisen toiseen käteen. Siihen tukeutuen Tiatha näytti saavan jalkansa oksille, ja nyökäten toisilleen he lähtivät laskeutumaan alas kuin kaksi aavetta.

Jokaisella ripeällä askeleella Vareon sisällä oleva jännityksen ja helpotuksen sekainen tunne tuntui vahvistuvan. Hänen heittäessä jalkansa korkean muurin yli ja pudottautuen varovaisesti sen toiselle puolelle hän saattoi hiljalleen hyväksyä, että he olivat onnistuneet. Heidän takaansa ei kuulunut huutoa, takaa-ajajien askeleita, koirien haukuntaa. Ei mitään. Kartanonväki ja palvelijat nukkuisivat aamuun asti kuten aina ennenkin, koskaan saamatta edes selville mitä tänä yönä oli tapahtunut. Heidän päästessä pienelle aukealle, jossa heidän hevoset yhä odottivat, Vareon teki mieli melkein nauraa ääneen. Mutta hän ymmärsi pitää suunsa kiinni. Vasta kun he pääsisivät Phoebeen, he olisivat todella turvassa.
Noustessaan satulaan Vareo pani ohimennen merkille kuinka jalustimet tuntuivat kylmiltä hänen sukkiensa läpi, mutta ei valittanut. Yksi kenkäpari oli halpa hinta onnistumisesta, ja hän voisi hankkia uuden vaikka välittömästi huomispäivän valjetessa.
He hoputtivat hevosensa ripeään käyntiin, varoen pitämästä turhaa meteliä ohittaessaan kartanon portin uudelleen. Mutta heti, kun heidän ja rakennuksen väliin oli jäänyt tarpeeksi välimatkaa, Tiatha ja Vareo kannustivat hevoset laukkaamaan pitkin hämärää maantietä, kuunvalon pilkahdellessa silloin tällöin pilvien takaa.

Harva onnistuminen tuntui yhtä makealta kuin varkaan, joka on juuri päässyt pakoon.

//Ja näin kaksikko palaa kohti Phoebea. Tapahtumarikas yö, pakko sanoa :D//
Locked