Illan vietto vai illanvietto?

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Illan vietto vai illanvietto?

Post by Tinanja »

// KIde & Tessa tänne!

Ranyardin päivät Phoebessa olivat kuluneet pitkälti kaupunkia tutkien ja siihen tutustuen. Mies oli nopeasti löytänyt itselleen sopivia töitä sen verran, että rahavarstot pullottivat taas riittävän paljon pitkäksi aikaa. Kiristynyt tunnelma kaupungissa oli heijastunut hänenkin toimiinsa - ongelmat odottivat väkivaltaista ratkaisuaan varjoissa, joihin armeijan joukkojen koura ei yltänyt. Armeija näytti olevan autuaan tietämätön siitä, mitä kaupungissa tapahtui. Ranyard toki oli itsekin kiertänyt ne hämärimmät keikat ja valinnut työnsä sen perusteella, ettei astunut kenenkään varpaille enempää kuin oli pakko - oli selvää, että kaikkien suurten kaupunkien tapaan myös täällä oli järjestäytynyttä rikollisuutta. Palkkasoturi ei aikonut täälläkään sitoutua, tai sekaantua mihinkään sellaiseen. Päinvastoin - oli parempi pysyä poissa sellaisista tilanteista. Kuten myös tänäkin iltana - yksi pieni työ, rahat kerätty ja elämä jatkui - ja kaupunki saisi jatkaa omaa elämäänsä rauhassa.

Mies oli tullut melko myöhään takaisin majatalolle Wanhaan Lohikäärmeeseen, eikä ollut nähnyt Tessaakaan astellessaan yläkertaan ja huoneeseensa. Haarniska oli löytänyt paikkansa tuolin selkänojaa vasten nojaten, vaatteet suurimmaksi osaksi pöydänkulmalle viskottuina. Sänky Wanhassa Lohikäärmeessä oli nähnyt jo parhaat päivänsä, mutta oli mukavampaa nukkua kuluneella ja vähän muhkuraisellakin sängyllä kuin mitä maassa metsänpohjalla tai kallion syvennykseen muodostuneessa pienessä luolassa. Tyytyväisenä mies veti kaksi paksua huopaa päälleensä ja rutisti tyynyn mytyksi päänsä alle ennen kuin sulki silmänsä ja vaipui lähes samantien kevyeen uneen. Vuodet tien päällä olivat saaneet hänet nukkumaan kevyesti jopa majataloissakin, joissa yöt pääsääntöisesti olivat rauhallisia.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Illan vietto vai illanvietto?

Post by Kide »

Aurinko ei ollut vielä laskenut, kun Tessa oli kipittänyt töihin hänelle jo melko vakituiseksi paikaksi muodostuneeseen tavernaan, Wanhaan Lohikäärmeeseen. Hän oli käärinyt viitan tiukasti ympärilleen ja piilottanut kasvonsa suuren hupun kätköihin, kuten hänellä oli nykyään tapana, vaikka illat olivat lämpimiä. Muutaman viime viikon tapahtumat huomioiden tummanharmaa viitta antoi hänelle edes jonkinlaista lohtua, paperinhauraan turvallisuuden tunteen, joka oli sekin enemmän kuin ei mitään. Tänä iltana viitta kuitenkin toi tavallistakin vähemmän helpotusta hämärtyvillä kaduilla liikkuvalle naiselle. Tänä iltana tunnelma oli jotenkin erilainen. Väkeä ei juuri näkynyt kaduilla ja ne vähäisetkin tuntuivat liikkuvan kiirehtien kuin varoen jotain, vaikka eivät itsekään tienneet mitä. Oli liian hiljaista. Tanya ei ollut koskaan pitänyt tällaisista hetkistä ja Tessa saattoi kuulla äitinsä tutun varoituksen mielessään selvästi, vaikka siitä taisi olla jo viikko, kun Tanya oli viimeksi puhunut jotain eikä vain yskinyt. Älä luota mihinkään liian rauhalliseen. Tyyntä ennen... Ovi kolahti Tessan takana saaden naisen hypähtämään kengät kopisten melkein viereisen rakennuksen seinään törmäten. Ulos astunut nuori mies, joka epävakaasta askelluksestaan päätellen oli nauttinut jotain olutta vahvempaa kaksin käsin, tuskin edes huomasi Tessaa, vaan lähti hoipertelemaan päinvastaiseen suuntaan epävireisesti, mutta tyytyväisesti hyräillen. Näyssä oli jotain niin lohdullisen tuttua, että jännitys purkautui naisesta hiljaisena naurahduksena. Jospa sitä myrskyä ei tulisikaan vaan tavallinen ilta.

Jokseenkin tavalliselta meno Wanhassa Lohikäärmeessä vaikuttikin aluksi, vaikka tällä kertaa pöydät oli vallattu isompien ryhmien toimesta, jotka tuskin puhuivat saatika joivat. Illan edetessä nainen havahtui myös huomaamaan, ettei yksikään ryhmistä ollut Caylan alaisia tai ainakaan niitä, jotka Tessa tunnistaisi. Ja tähän asti hän oli nähnyt heitä lähestulkoon joka ilta. Lähestulkoon, eli ei tämä niin poikkeuksellista ollut, mutta jokin Tessan vatsanpohjassa kehotti muistamaan äidin sanat.
Siinä vaiheessa iltaa, kun hänen tunnistamansa Zahirin alaiset poistuivat selvästi normaalia aikaisemmin, jonkun käytyä vaihtamassa kiivaita, mutta hiljaisia sanoja heidän kanssaan, ei Tessa enää epäillyt vaan tiesi, että jotain oli tekeillä. Nainen kuitenkin lohduttautui sillä, ettei niiden kahden ryhmän vihottelujen pitäisi yltää mitenkään Tessan varpaille. Mitä ikinä olikaan tapahtumassa, se tapahtuisi sataman kalanhajuisilla sivukujilla, ilman ylimääräisiä todistajia.
Tällä kertaa Tessan toiveet eivät vain ottaneet toteutuakseen.

Tessa oli noussut yläkertaan tarkistamaan ja siistimään pesutuvan, kun alakerrasta kantautuvat äänet saivat hänen palaamaan ovenrakoon. Olivatko he sittenkin saaneet yhden liian humalaisen asiakkaan tällekin iltaa paikalle?
"Missä se vaalea tarjoilija on, annas kuulua äläkä änkytä siinä?" Tessa säpsähti jäykäksi nyt jo selvästi korotetun äänen terää, jonka hän kauhukseen tunnisti. Sama mies, joka oli hänet tovereidensa kanssa kotimatkalta yllättänyt ja värvännyt heidän pikkulinnukseen. Seuraavaksi alhaalta ei kuulunut mitään, mikä viittasi siihen, että Hiirulainen yritti sopertaa vastausta hiljaa ja siinä onnistumatta.
"Kuuroko olet vai mykkä? Nyt se vaalea lutka tänne ja vähän äkkiä, meillä ois asiaa!" Madonsilmä ärjyi.
"Niin, asiaapa hyvinkin. Vai haluutko sää ottaa vastuun Rezon katoamisesta? Häh?" Jälleen hiljaisuutta. Tessa ei uskonut Hiirulaisen enää saavan kauhultaan sanaa suustaan, mutta eiköhän vain tuo olisi valmis pelastamaan oman nahkansa osoittamalla miehet portaikkoon. Ei Tessa siitä tyttöä syyttänyt, hän olisi itse tehnyt saman. Tessan käsi värähteli pesutuvan oven kahvalla. Hän oli tunnistanut myös mainitun nimen - yksi niistä nimistä, jotka hän oli lirkutellut vain muutamia päiviä aiemmin herra Athertonin korvaan. Maagikko oli selvästi ottanut kaiken hyödyn irti Tessan tiedoista. Mutta miten pirussa nuo miehet osasivat yhdistää kaiken takaisin häneen? Tai no, tuskin heillä todisteita olikaan eikä heidän suunnittelemansa tuomio niitä tarvitsisikaan. Epäilys ystävän kohtalon syystä riittäisi vallan hyvin. Nuo miehet janosivat kostoa eikä kohteellakaan tainnut olla enää niin väliä.
Ennen kuin Tessa edes tiesi mitä oli tekemässä, hän oli pujahtanut käytävälle ja sisään viereiseen huoneeseen. Ranyardin huoneeseen. Portaiden alapäästä kuuluva töminä ajoi Tessaa eteenpäin kohti nukkuvan palkkasoturin tummaa hahmoa. Kiitos kaikkien Jumalien Ranyard oli jo palannut majataloon, vaikkei Tessa ollut miestä nähnyt.
Tessa pysähtyi miehen sängyn jalkopäähän sydän jyskyttäen.
"Ranyard?" Hiljainenkin ääni tuntui naisesta pistävän voimakkaalta äänettömässä huoneessa. Se ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna pesutuvan ovelta kuuluvaan pamaukseen, kun se paiskattiin auki.
"Minä tässä, Tessa", tarjoilija kuiskasi nopeasti ja väistyi askeleen kauemmas sängyn laidalta, kun kuuli kahahduksen ja näki liikettä. Samassa Ranyard seisoi hänen edessään hieman kyyryssä ja vilkuili ympärilleen kuin talviunilta herätetty karhu. Paljaaksi ajeltu karhu, joka oli jo vetäissyt jostain kirveen käteensä. Kirveen vaalea terä samoin kuin miehen paljaan ylävartalon iho erottuivat vaaleampina täplinä muuten lähes pimeässä huoneessa. Tessa nielaisi ja astui vielä toisen askeleen taaksepäin kolauttaen takamuksensa huoneen pieneen lipastoon.
"Tänne on hyökätty, tarvitsen apuasi", Tessa kertoi nopeasti, toivoen että Ranyard tunnistaisi hänen äänensä eikä hänen kurkkuaan tavoittelisi kohta kolmaskin mies. "Kaksi, ehkä jo ovesi takana." Pelko kuristi naisen kurkkua vieläki tiukemmin kuin naisen kädet olivat siirtyneet puristamaan lipaston reunaa ja hänen sanoissaan kaikui puhdas epätoivo.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Illan vietto vai illanvietto?

Post by Tinanja »

Ranyard tuskin koskaan nukkui kovin syvää unta varsinkaan paikassa, jota ei kokenut täysin turvalliseksi. Majataloissa liikkui ties ketä, ja ties mitä tapahtui alkoholin vaikutuksen alaisena. Lisäksi vaikutti siltä, että Wanhassa Lohikäärmeessä liikkui paljon muutakin kuin rahaa juomaa vastaan, vaikka se näytettiinkin pääsääntöisesti hyvin piilotettavan - eikä Ranyardilla ollut kiinnostusta sotkeutua kaupungin sisäisiin asioihin. Hän oli jo nähnyt, että järjestäytynyt rikollisuus rehotti myös täällä, ja vaikutti juurtuneen syvälle. Sopivasti tönimistä, muutama keikka ja matkan jatkaminen toisaalle kuulostivat paremmilta kuin vähään aikaan, ja kunnon yöunet vain edistäisivät sitä... kunnes Ranyard kuuli oven narahtavan.
Pehmeät askeleet lähestyivät hänen sänkyään, ja miehen sormet puristuivat äänettömästi kirveen tasaisen puukahvan ympärille. Kun askeleet eivät hidastuneet tai pysähtyneet, seuraava liike oli ponnahtaa sängystä äänettömästi tulijaa vastaan. Pimeä huone ei sallinut hänen erottaa erityisemmin piirteitä, mutta hätääntyeeltä kuulostava esittely, ja sitä seuraavat sanat saivat palkkasoturin kurtistamaan kulmiaan. Samassa hänen korvansa Tessan tuottaman kolahduksen lisäksi askeleita portaista - eivätkä ne kuulostaneet asiakkailta, jotka yrittivät kiivetä huoneisiinsa - näissä askeleissa oli jotain paljon määrätietoisempaa.

Ennen kuin mies ehti edes vastamaan mitään, oli hän vetänyt yhdellä liikkeeläl ohuen aluspaitansa sekä rengaspaidan sen päälle. Tämä ei ollut kovin ideaalia, Ranyard ajatteli - mutta toisaalta, mahdollisuus jälleen todistaa, että hän pystyi tähän... puhumattakaan siitä, että tämä voisi viedä hänet lähemmäs tarjoilijaa, joka tälläkin hetkellä oli eksynyt hakemaan apua juuri hänen luotaan. Pieni virne vilahti miehen kasvoilla tämän heilauttaessa haarniskansa päälleen kolahduksen saattelemana. Valon vähyydellä ei ollut merkitystä, kun soljet kiinnitetiin aina niin samalla, rutinoituneella tavalla miehen kääntyessä Tessaa kohden. Sormi kohotettiin hetkeksi miehen huulien eteen, kun hän kuuli portaissa kulkevien miesten askeleiden kulkevan pian hänen suljetun huoneensa oven edestä jatkaen matkaa... vain kääntyäkseen pian takaisinpäin.
"Olet tästä muutakin kuin ilmaiset juomat velkaa", Ranayrd vastasi tuhahtaen vähän, mutta pientä ilkikurista sävyä oli vaikea peittää. Kaksi henkeä, kuten Tessa oli sanonut - se ei olisi ongelma... pieni välipala vain. Mutta mihin tarjoilija oli itsensä sotkenut?

Ranyardin sormet puristuivat tämän luotettujen kirveiden kahvojen ympärille askelten pysähtyessä jälleen portaiden päähän. Palkkasoturi vetäisi oven auki paljastaen hämärän käytävän, ja kaksi rujon näköistä, sekalaisesti pukeutunutta ja aseistautunutta miestä.
"Olen melko varma, että juomatarjoilu on alakerrassa", Ranyard veti käytävälle astuessaan ovea perässään pienemmälle. "Eikä se ole täällä", mies jatkoi astuen lähemmäs portaikkoa, jossa nuo kaksi olivat.
Mies ei ollut yllättynyt,e tti kaksikolta liiennyt keskustelua, kun toinen näistä suinpäin yritti hyökätä häntä vastaan. Isku osui Ranyardin haarniskaan, ja potku sääreen, ja siitä rintakehälle kun tuo kumartui saattoi hyökkääjän pyörimään alas portaita lattiaa kohden. Siinä sivussa Ranyard harppasi muutaman portaan alaspäin, kun toinen näistä typeryksistä väisti kaveriaan tuon pyöriessä portaita alas kirouksien saattelemana.
"Voitte edelleen pitää henkenne, jos nyt lopetatte tämän typeryyden", mies sanoi kulmiaan vähän kohottaen.

Näiden sekalaisista varusteista ja harjaantumattomista liikkeistä päätellen nämä eivät vaatisi paria oikein tähdättyä kirveenheilautusta enempää työtä...
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Illan vietto vai illanvietto?

Post by Kide »

Tessa seurasi paikalleen jännittyneenä kuinka Ranyard siirtyi vetämään ylleen paidan ja sen päälle jotain suojaavampaakin. Tessan helpotukseksi tämän saattoi tulkita sanattomaksi myöntymykseksi. Palkkasoturi oli vetäissyt jopa rintapanssarin ylleen yhdessä hujauksessa, nopeammin kuin tuon kokoisen miehen olisi voinut kuvitella siihen pystyvän.
Hämärässä Tessa tuskin edes erotti Ranyardin huulilleen nostamaa sormea, mutta saattoi tuon eleistä arvata mitä mies teki. Aivan kuin tämän olisi tarvinnut painottaa hiljaisuutta, kuullessaan itsekin ovea lähestyvät askeleet Tessa uskalsi tuskin hengittää, saatika edes ajatella sanovansa jotain. Oven ohi kulkeva kaksikko sai tummia juovia liikkumaan oven alta näkyvässä heikossa valonkajossa ja Tessan kääntämään katseensa Ranyardiin, vaikkei erottanut tuon kasvoista juuri ääriviivoja enempää. Helpotus valahti lämpimänä pitkin naisen jäykkää kehoa, kun Ranyard huomautti hinnasta. Tessa saisi siis apua. Nainen pystyi vain nyökkäämään jäykästi, vaikka kuulikin miehen äänessä tuttua ilkikurisuutta. Juuri nyt Tessaa ei hymyilyttänyt, kun töminä käytävällä oli etääntynyt muutaman askeleen verran, pysähtynyt ja alkanut taas voimistua.
"Ole varovainen", hän kuiskasi ovelle suuntaavan Ranyardin selälle.

Kun pesutupa oli osoittautunut tyhjäksi, jatkoi Madonsilmä käytävää pitkin laiha nuorukainen, Daz kannoillaan. Madonsilmä ei luottanut saatika arvostanut tuota vasta mukaan liittynyttä rääpälettä juurikaan, mutta muut olivat halunneet jatkaa matkaansa ilman tätä "turhaa" välipysähdystä. Vaan heillähän oli koko yö aikaa nauttia tästä mahdollisuudesta antaa Phoeben joka kolkan tuntea mihin he pystyivät, joten miksi kiire! Onneksi yhden tarjoilijan hoiteleminen ei vaatisi Dazia kummempaa varustautumista. Madonsilmä oli oikeastaan vain tyytyväinen siihen, ettei ollut kertonut tästä Yeelille, sillä nyt hän saisi hoitaa hommat juuri niin kuin itse halusi. Ja olihan hänellä tämä rakkikoiranpentu mukanaan, joka tekisi juuri niin kuin käskettiin. Kerrankin asiat menisivät niin kuin Madonsilmä itse päätti!
Madonsilmä saapasteli parin oven ohi tarkasti kuunnellen ja pysähdyttyään yllättäen Daz melkein törmäsi miehen selkään. Madonsilmä tyrkkäsi tylysti nuorukaisen sivuun ja harppoi takaisin kohti ensimmäistä ovea, jonka takaa oli kuulevinaan puhetta. Miehen äänikö? Madonsilmä viittoi Dazia seuraamaan itseään portaiden puolelle, jossa oli enemmän tilaa. Hänen silmänsä laajenivat paljastaen niiden raskaan punoituksen, kun häntä puoli päätä pidemmän miehenjärkäleen hahmo ilmestyi ovenrakoon. Näky sai Madonsilmän toivomaan, että hän olisi sittenkin saanut mukaansa jonkun muun kuin pikku-Dazin.
Hän ei uskonut, että tuo mies nukkui haarniska päällä ja tuli omin ehdoin ojentamaan tavernan puolelta ylös eksynyttä väkeä. Ei, tuo selvästi piilotteli jotain oven takana, jonka veti perässään varovasti melkein kiinni. Madonsilmä uskoi jopa Dazin koin syömien aivojen raksuttavan sen verran, että tuokin ymmärsi heidän etsimänsä olevan tämän järkäleen takana. Sen Daz näyttikin ymmärtävän, mutta päätellen huolimattomasta syöksystään haarniskoitua miestä kohti siinä taisikin olla täitä lukuunottamatta kaikki mitä pojan päässä liikkui. Kenties tuo yritti osoittaa arvonsa, mutta jopa Madonsilmästä tuo oli harkitsematonta. Eikä arvostuksella hänen mielestään ollut enää väliä, kun ruumis kylmeni kadulla.
Madonsilmä saattoi vain seurata kuinka tuon tuhannen typeryksen isku kimposi toisen miehen haarniskasta. Dazin tikarilla saatika käsivarsien tilalla olevilla tikuilla ei tuosta raudasta läpi menty. Sentään tuo ymmärsi tähdätä seuraavan iskunsa jalkoihin, mutta länkisäärisen pojan potku jäi heikoksi ja samassa tuo jo vyöryikin portaita alas. Madonsilmä peruutti pari porrasta alaspäin ja vain väisti tyynesti toveriaan painautuen kaidetta vasten. Jotain hyvää nuoresta iästä taisi olla, sillä alhaalta kuuluvista äänistä päätellen Daz oli pian pystyssä ja todennäköisesti lähinnä mustelmilla. Voimaa tuolla ei vielä tainnut olla, eikä järkeäkään, mutta sitäkin enemmän joustoa ja tarmoa. Sellaisia ne koiranpennut olivat.

"Niin voit sääkin, jos palaat takas ja tuot sen hempukan ulos. Me haluttais vaan vähän jutella", Madonsilmä vastasi ja paljasti epätasaisen ja ruskeankeltaisen hammasrivistönsä - tai sen mitä siitä oli jäljellä - kylmään virnistykseen. Ei kenelläkään tällaista suojelijaa turhaan ollut, Madonsilmä mietti. Piruliste hän oli ollut oikeassa epäillessään Tessaa!
Dazin kompuroitua takaisin hänen vierelleen Madonsilmä narisutti ylisuurella saappaallaan seuraavaa porrasta. Daz seurasi kiltisti esimerkkiä, kuten Madonsilmä oli toivonut. Hän antoi pari kokeilevaa iskua kohti Ranyardin käsivartta ja jalkaa ja arvioi samalla haarniskoidun miehen nopeutta ja ulottuvuutta vastaiskuja väistäessään. Kirveet olivat vaikuttava näky, mutta Madonsilmästä kömpelö ase tässä tilanteessa, vaikka hänen täytyi myöntää, että tuo köriläs käytti niitä näppärästi. Mistä ihmeestä se tarjoilijanpahanen oli tällaisen puolustuksen itselleen hankkinut? Ehkä tämä ritari ei niin kiiltävässä haarniskassaan olikin vain esitystä, keino päästä heistä eroon, sillä eihän sillä tytöllä voinut olla muuhun varaa. Ja joka tapauksessa, yksi nopea ja sopivasti tähdätty isku haarniskan kappaleiden väliin hoitaisi homman ja sitten hänen teränsä pääsisi tekemään uusia kuvioita paljon sileämpään ja pehmeämpään hipiään. He vain olivat auttamattomasti alakynnessä tässä portailla ja alas peruuttaminenkaan tuskin enää onnistuisi. Madonsilmä tiesi, että hänen olisi päästävä tuon möhkäleen tasolle tai mielellään ylemmäs, ja nopeasti.
Daz huitoi Madonsilmän liikkeistä rohkaistuneena muutaman kerran Ranyardia kohti tuloksetta. Ranyard vastasi tarkemmilla iskuilla, jotka Daz hävin tuskin ehti väistää. Seuraavaksi kirveen terä viuhui myös Madonsilmää kohti, jolla ei ollut kunnolla tilaa väistää. Terä välähti aivan miehen kasvojen edestä, liian läheltä - eihän tänne hänen vertaan oltu tultu valuttamaan. Seuraava kirves kohosi jo toista iskua varten ja Madonsilmä näki vain yhden ratkuisun tilanteesta ulos. Hän tarttui nuorta toveriaan takin niskasta ja pyörähti Dazin taakse häntä kilpenään käyttäen ja pääsi sen turvin pari porrasta ylemmäs. Ensimmäinen kirves tuiskaisi tikarin hätääntyneesti huitovan nuorukaisen kädestä. Seuraava kirves heilahti humahtaen kohteeseensa ja samassa tummaksi pinttynyt seinä portaikon vierellä sai uutta kiiltävää väriä pintaansa. Daz retkahti velttona portaille, mutta Madonsilmä vain tuijotti tyytyväisesti virnistäen Ranyardia, jonka kanssa oli päässyt samalle tasolle portaikossa. Nyt ainakin Madonsilmällä itsellään oli mahdollisuuksia. Kyllä hän tästä rautakasasta nyt pääsisi läpi. Pelkkä turha pelkurihan tuon miehen täytyi olla, kun tarvitsi tuollaista suojaa ympärilleen ja eiköhän vain tuo köriläs sen nyt paljastaisi, kun sai huomata, että Madonsilmä itse oli tosissaan.
Silti Madonsilmän täytyi myös myöntää, että tämän keikan hän oli pahasti aliarvioinut.
"Annahan vaan se tyllerö tänne, mää kyllä palautan sen sulle vielä lämpimänä niin ehdit saada omatkin huvisi irti siitä." Madonsilmän suu levisi entistä ällöttävämpään virneeseen ja silmät kiiluivat likaisten kasvojen keskeltä, kun hän jäi odottamaan pistäisivätkö hänen sanansa ihon alle saaden toisen miehen tekemään jotain harkitsematonta. Ja kun heillä oli nyt sama matka huoneen ovelle ja sen takana odottavalle saaliille, Madonsilmä toivoi lisäävänsä hieman turhaa painetta haarniskan alle.
Suureksi epäonnekseen Madonsilmä ei tuntenut vastustajaansa.

Kyseisen oven takana kyseinen saalis puristi edelleen lipaston reunaa, hengitti pinnallisesti ja kuunteli sydän kurkussa käytävältä kuuluvia ääniä. Tessa ymmärsi viimein horjahtaneensa ohuelta terältä, jonka päällä oli luullut osaavansa tanssia. Nyt hänen pitäisi suostutella toinen terän puolista heittämään hänelle köysi, jollei hän haluaisi vajota kylmälle pohjalle asti.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Illan vietto vai illanvietto?

Post by Tinanja »

"Minä voisin palauttaa teidät lämpimänä hänelle", Ranyard vastasi tuon uhkailuun katsoen tuota kulmiensa alta. Mies ei näyttänyt ottavan hänelle sanottuja sanoja tosissaan, päin vastoin ne lähinnä olivat pelkkää sanahelinää, jolla ei olisi mitään merkitystä. Mutta miestä kiinnosti se, miksi nämä olivat Tessan perässä - ja nainen olisi hänelle vielä selityksen velkaa, mieluummin tämän illan aikana. Ranyard ei näyttänyt edes ottavan vakavasti taistelua, joka oli seurausta ennen kaikkea siitä, miten Tessa oli asiansa hoitanut, mutta myös siitä että hän oli päättänyt sotkea itsensä tähän. Ei tämä ongelm. Pientä iltajumppaa, pientä puuhaa, mutta ei mitään sen vakavampaa. Rintapanssari torjui iskut helposti, kun mies tiesi liikkeillään väistää ja torjua iskuja, jotka lähinnä olivat kuin pieni häiriötekijä kaiken keskellä. Vaikka Ranyardia ei haitannut, että Madonsilmä teki taistelusta huomattavasti helpomman uhraamalla kaverinsa kirveelle itsensä sijaan, oli yllättävää miten helposti tämä tapahtui - ilman miettimistä, ilman katumusta. Se ei silti pelastanut Madonsilmää, joka näytti itsekin viimein ymmärtävän tilaisuuden vakavuuden tehdessään viimeisen pakoyrityksensä: luiseva mies hyppäsi portaiden kaiteen ylitse ja lähti juoksemaan matalana kohti ulko-ovea, joka oli houkuttelevasti jäänyt hieman raolleen viileän tuulen päästessä sisälle kohottamaan entisestään rautaisen veren hajua sisälläolijoiden sieraimiin.

Kuin vielä hidastetussa kohtauksessa Ranyard kääntyi ja tarkalla kädenheilautuksella heitti kirveensä Madonsilmän pakenevaa selkää kohden. Juuri ennen ovea kirves upposi miehen selkään kuin lämmin veitsi sulaan voihin, kuitenkaan voimatta peittää ikävää rusahdusta ja Madonsilmästä lähtevää viimeistä kuolonhuutoa veren ja ilman paetessa tämän kehosta viimeistä kertaa.

"Taisin varoittaa teitä...", Ranyard mutisi puoliääneen vilkaistessaan jalkojensa vierellä olevaa Dizin ruumista ennen kuin tarttui tätä jalasta. Mies heilautti kevyennäköisesti ruumiin hitaasti maahan valuvan Madonsilmän ruumiin vierelle vain vetääkseen kirveensä irti tuon selästä. Ranyard vilkaisi arvioiden nopeasti tyhjentyneeseen kapakan aulaan ja iski kirveensä ohimennen Madonsilmän ruumiista tiskiä vasten pystyyn - se pitäisi puhdistaa ennen kuin veri ehtisi kuivua siihen ikävästi.
"Eikö takaovi olekin tuolla?" Ranyard kysyi ja tuhahti, kun ei saanut tuolta mitään vastausta, vain suurisilmäisen tuijotuksen kun hän alkoi raahata ruumiita takaovea kohden. Tessa tuskin itse halusi siirtää omia ongelmiaan pois... ja selkeästi nämä olivat olleet tuon naisen perässä. Tämä oli velkaa selityksen lisäksi jotain muuta, mistä palkkasoturi ei ollut vielä päättänyt mitään varmaa. Ei kuitenkaan ajatusten lomassa mennyt pitkään, että molemmat ruumiit olivat lentäneet vastapäisen rakennuksen seinustalle Wanhan Lohikäärmeen takaovesta. Vähän kauempaa kuului etäisesti huutoa ja mahdollisen taistelun ääniä, ja mahdollinen tulipalo väritti horisonttia. Ranyard epäili, että tässä oli jotain muutakin taustalla, mutta... no ruumiit eivät olisi enää hänen ongelmansa. Mies läväytti oven perässään kiinni ja kääntyi katsomaan veren värittämää lattiaa, roiskeita seinillä ja kirvestä tiskiä vasten. Tämä tuhahti - voisi sitä yönsä paremminkin viettää. Olikohan Tessa vielä hänen huoneessaan?
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Illan vietto vai illanvietto?

Post by Kide »

Madonsilmä oli aivan liikaa sen ajatuksen lumoissa, että saisi hoitaa tämän keikan itse. Hän ei nähnyt muuta kuin tuon yhden oven takana odottavan palkinnon ja tähtäsi kaiken tekemänsä sokeasti sitä kohti. Aivan kuin tätä ennen torilla kajahtaneet huudot olisivat olleet juovuttavia, Madonsilmä seurasi ideaansa muusta välittämättä.
Ainakin vielä hetken.
Madonsilmä oli saattanut päästä samalle tasolle Ranyardin kanssa, onnistua väistämään muutaman iskun ja heilauttamaan Ranyardia kohti vastaiskuja, mutta hyvin nopeasti miehen sumentuneeseen mieleenkin alkoi luikertaa aivan uusi ajatus, kun yksikään hänen iskuistaan ei onnistunut ja kirveen teriä oli hetki hetkeltä vaikeampi väistää. Hän oli todellakin aliarvioinut tämän keikan. Ehkä jopa niin pahasti, että hän saattoi myöntää kaipaavansa Yeeliä ja kumppaneita. Ehkä jopa niinkin pahasti, että hänen olisi peräännyttävä. Sitä ajatusta vahvisti kovasti se hetki, kun toinen Ranyardin kirveistä heilautti siihen verrattuna heiveröisen tikarin Madonsilmän kädestä ja miehen pienet silmät alkoivat etsiä tietä vapauteen valkuaiset pelokkaasti vilkkuen. Aikaa ei ollut suurempiin suunnitelmiin eikä sen enempää vaihtoehtojakaan. Ylisuurten vaatteidenkin painon alla mies luikahti häkellyttävän vikkelästi portaiden kaiteen yli ja tumahti alas lattialle ryminällä. Hän hoipersi pari ensimmäistä askelta epävakaasti ja hampaitaan kiristellen, kun jalat tuntuivat täräyksestä veteliltä, mutta miehen vauhti lähti kiihtymään tasaisesti hänen pian loikkiessaan ovea kohti. Raolleen jäänyt ovi lupasi vapautta, mutta Madonsilmän matka päätyi ihan toisenlaiseen vapauteen Ranyardin kirveen lävistäessä hänen selkänsä. Ennen kuin katkeavasta selkärangasta kuuluva rusahdus saavutti miehen omat korvat, olivat valot jo sammuneet tuon ulkoilmaa kiiluvasti tuijottaneista silmistä.

Kun taistelun äänet, tai sellaiseksi Hiirulainen ne ainakin kuvitteli, olivat vaienneen, uskaltautui nuori tarjoilija kurkistamaan keittiön oven takaa tavernan puolelle. Naisen kasvot olivat jo valmiiksi lähes valkoiset, mutta nyt viimeinenkin veri karkasi hänen poskiltaan ja koko heiveröistä kehoa vavisuttavat väristykset vain voimistuivat hänen seuratessaan kuinka Ranyard heilautti ruumiin toisen viereen ja verisen kirveen tiskiä vasten. Hiirulainen oli jossain pyörtymisen ja valveen rajoilla, pysyen juuri ja juuri jaloillaan, mutta osaten vain tuijottaa tyhjästi näkyä. Ranyardin sanoja hän ei edes kuullut vaan vain pahaenteistä huminaa korvissaan.

Puuskahdukset ja kalahdukset loppuivat äkisti jo kolmanteen pahaenteiseen tumahdukseen, ja Tessa puristi lipaston reunaa kuin yrittäen porautua siitä sormillaan läpi odottaessaan lisää ääniä. Hän pelkäsi kuulevansa haarniskan kolinaa, mutta ei voinut sanoa oloaan helpottuneeksi kuullessaan miten viimeiset kiireisesti tumahtelevat askeleet päättyivät, vaikkei siihen metallipanssarin ääniä liittynytkään.
Tuli hiljaista, ja Tessa sai irrotettua jähmeät sormensa ja oikaistua itsensä lipastoon nojaamasta. Portaikosta kuului muminaa ja vaikka sanoista ei saanut kunnolla selvää oli Tessa erottavinaan Ranyardin äänen. Sen suoma pieni helpotus ei ollut kovinkaan kestävä. Yhtä aikaa portailta kuuluvan laahaavan äänen kanssa tarjoilija lähti itsekin hiljaa hivuttautumaan ovea kohti ehtien juuri näkemään kiiltävän haarniskan selän ja sen takana raahautuvan velton hahmon.
"Kaikki on hyvin" Tessa toisti muutaman kerran mielessään, mutta siitä ei ollut juurikaan apua. Naisen kurkkua kuristi edelleen ja sydän yritti iskeä itselleen enemmän tilaa naisen rinnassa. Tessa kuuli Ranyardin selvästi Hiirulaiselle osoittaneen kysymyksen, mutta ei vastausta. Missähän kunnossa Hiirulainen oli? Tessa oli aidosti huolissaan toisesta tarjoilijasta, mutta ei edelleenkään saanut liikutettua jalkojaan huoneen kynnyksen yli. Ei ennen kuin hän kuuli Ranyardin paljaiden jalkojen pehmeän töminän taas tavernassa, silloin nainen pakotti veltoilta tuntuvat raajansa liikkeelle. Hän yritti olla katsomatta liian tarkkaan veristä portaikkoa ja seinää, huonoin tuloksin. Tessa ei edes muistanut milloin olisi viimeksi voinut pahoin, mutta joutui nyt nieleskelemään raskaasti. Etenkin alas päästyään, kun hän katsoi sotkua tuijottavaa Ranyardia. Hän huomasi myös tiskin nurkalle lattialle istumaan vajonneen Hiirulaisen, joka itki äänettömästi suuret ruskeat silmät tyhjyyteen tuijottaen. Tessa vetäisi värisevästi henkeä ja puristeli käsissään hameenhelmaansa. Hän - he kaikki - olivat nyt turvassa, muulla ei ollut tällä hetkellä väliä. Ja hänen olisi vain ryhdistäydyttävä, muuta vaihtoehtoa ei ollut.
"Kiitos, Ranyard. Olethan sää kunnossa?" Tessa kysyi hiljaa miehen luo päästyään ja Ranyardin vaikuttaessa olevan vahingoittumaton puristi nopeasti ohimennen tuon kättä. Tällä kertaa kaikki lämpö ja tunne puuttuivat naisen katseesta hänen vilkaistessaan miestä, samoin kuin hänen äänestään. Tessan oli sysättävä nyt kaikki tunteensa syrjään, jos halusi selvitä tästä sotkusta. Hän käveli ensimmäisenä Hiirulaisen luo ja kyykistyi tuon eteen.
"Cerylla", hän kutsui hieman pehmeämmällä äänellä ja puristi tytön kädet omiinsa odottaen tuon lasittuneen katseen heräävän. "Tule, vien sut pois täältä." Tessa veti tytön ylös puoliväkisin ja talutti hänet kylkeään vasten painettuna yhteen yläkerran tyhjistä huoneista. Olisi ollut paras, jos tytön olisi saanut kotiin, mutta tänä iltana se ei ollut vaihtoehto. Tessa pelkäsi jonkun vuokrattujen huoneiden ovista aukeavan heidän kävellessään yläkerran käytävän poikki ja paljastavan uteliaan katseen ovenraossa, mutta onneksi Wanhassa Lohikäärmeessä yöpyvä väki näytti tietävän paremmin.
Peiteltyään kerälle käpertyneen, vapisevan Hiirulaisen sänkyyn, Tessa palasi alas vaikka olisi mieluummin itse tehnyt aivan samoin: vetänyt peiton päälleen ja toivonut ettei maailma näe häntä.
"Salpaisitko oven?" Tessa pyysi alas Ranyardin luo päästyään. Kapakka oli tyhjentynyt siitä vähäisestäkin asiakaskunnasta tappelun alettua eikä Tessa halunnut yhtään uutta asiakasta saapastelemaan oviaukon verilammikkoon, vaikkei vielä ollut edes keskiyö.
"Ja jos sää mitenkään voisit, niin jäisitkö alas mun kanssa?" Luotuaan surkean vilkauksen Ranyardiin Tessa laahusti tiskin taakse, nappasi turhaa valikoimatta yhden pulloista ja sen korkattuaan antoi juoman valua kurkustaan alas hyvän tovin. Lopulta hän työnsi tuon rommipullon tiskille tarjolle, kädet edelleen hieman vapisten ja katsoi tavernaa päätään pudistaen.
"Mitäs hittoa mää nyt teen?" nainen totesi enemmänkin itselleen, laski kyynärpäänsä pöydälle ja nojasi päänsä kämmeniään vasten.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Illan vietto vai illanvietto?

Post by Tinanja »

Ovi painautui lukkoon Ranyardin työntäessä sen ehkä turhankin lujalla kolahduksella perässään kiinni. Paljas, tasainen, mutta nyt veren tahrima lattia tuntui viileältä hänen paljaiden jalkojensa alla. Haarniska narahti miehen liikkuessa takaisin Lohikäärmeen aulaa kohden, kalpean tarjoilijataren näyttäessä siltä, että tämä voisi edelleen pyörtyä hetkenä minä hyvänsä. Siinä samassa Ranyard kääntyi katsomaan portaita alas astelevaa, varovaisen pelästynyttä Tessaa, joka oli viimein - ja onneksi vasta nyt uskaltautunut alas. Miehen katse arvioi Tessan päästä varpaisiin ennen kuin tuo ehti edes esittää kysymystään hänelle. Ja siihenkin, että oliko hän itse kunnossa, mies vain tuhahti.
"Olen yllättynyt, että edes epäilet muuta", tämä kohotti vähän kulmiaan - ei kai tuokaan ajatellut, että noista kahdesta idiootista olisi ollut jotain oikeaa vaaraa hänelle? Tessalle kyllä - nuo olisivat varmasti tuon repineet kappaleiksi, jos olisivat päässeet tähän käsiksi... Ja se herättikin jälleen kysymyksen, että miksi? Ranyard katsoi, miten Tessa saattoi tuon toisen tarjoilijan yläkertaan ja tuhahti hiljaa itsekseen vilkaistessaan tyhjentynyttä aulaa, sekä ulko-ovea. Mies asteli ohimennen työntämään sen kiinni, ja ihan yhtä ohimennen painoi sisäpuolella olevan salvan kiinni.

"Molemmat ovet", Ranyard vastasi Tessan uteluun ovien lukitsemista, kun nainen asteli tiskin taakse avaamaan ilmeisen vahvan alkoholin täyttämää pulloa. Mies laski toisenkin kirveensä pöydälle lupia kyselemättä kurottautui ottamaan pöydänkulmalla olevan kostean rätin ja alkoi puhdistaa aseiden teriä tottunein, huolellisin liikkein. Liikkeet kuitenkin pysähtyivät, kun Tessa kysyi, jäisikö hän alas tuon kanssa. Pieni hymy eksyi miehen kasvoille ennen kuin tämä jatkoi aseidensa huoltamista.
"En voisi kieltäytyä noin kauniin neidon pyynnöstä", tämä vastasi hymähtäen vähän, mutta vakavoitui Tessan niellessä rommia enemmän kuin olisi ehkä ollut tarpeellista. Ranyard laski tekemisensä hetkeksi käsistään Tessan laskettua pullon hänen ulottuvilleen. Mies istui narisevalle baarijakkaralle ennen kuin kulautti reilun annoksen alkoholia kurkustaan alas. Sen tuhti maku, lämmittävä tunne levisivät pian kurkusta vatsaan asti. Mies nielaisi ennen kuin laski katseensa takaisin Tessaan naisen miettiessä elämänvalintojaan.
"No, jos nyt aloittaisit selityksellä, että miksi kaksi laitapuolen idioottia halusi päästää sinut hengestäsi?" mies ehdotti laskien pullon pöydälle, kun ensin oli kaatanut siitä vähän juomaa rätille, jolla oli aseitaan puhdistanut. Ranyardin kädet palasivat pian tottuneesti pyyhkimään viimeisetkin veripisarat kirveistä ennen kuin tämä jätti ne tiskille vierelleen ottaakseen toisenkin huikan rommista. "He vaikuttivat siltä, ettei sinusta olisi ollut kovin paljoa jäljellä... mihin olet sotkenut itsesi?"
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Illan vietto vai illanvietto?

Post by Kide »

Ranyardin kysymys sai Tessan värähtämään. Samaan lopputulokseen hän oli tullut itsekin miesten aikeista - puhumalla tästä tuskin olisi enää selvinnyt -, mutta toisen toteamana asia tuntui paljon todellisemmalta. Tessa veti syvään henkeä ja antoi ilman valua hitaana puhalluksena ulos huultensa raosta. Mitä hän voisi sanoa. Tai edes osaisi oli kai parempi kysymys, sillä tarjoilija ei ollut enää itsekään täysin varma millaiseen keitokseen oli osaksi joutunut. Tai pikemminkin työntänyt itsensä.
Tessa nappasi rommipullon pöydältä Ranyardin jälkeen ja otti itsekin toisen pitkän kulauksen. Hän ei ollut nostanut katsettaan Ranyardiin tämän istuessa alas tai esittäessä kysymyksiään, eikä nainen tehnyt sitä vieläkään vaan jäi vain tuijottamaan hiljaisena kuinka kirveen terät saivat hitaasti oman värinsä takaisin. Se oli ollut pakko tehdä, tarjoilija vakuutti itselleen. Ja jollei Tessa olisi tätä tehnyt, joku muu olisi epäilemättä hoitanut ne miehet pois tästä maailmasta hyvinkin pian. Kaksi laitapuolen idiootti, sitä he olivat olleet ja saivat sen mitä ansaitsivatkin - tai ainakin niin Tessan oli uskoteltava itselleen. Mutta mitä hän ansaitsi tämän jälkeen?

"Määhän vaan hommasin sulle vähän töitä ettet tylsistyis", Tessa sanoi lopulta ja kohotti viimein katseensa Ranyardiin. Naisen kasvoilla oli nähtävissä jopa hieman alkua toispuoleisesta hymystä, mutta se ei ulottunut vaaleanharmaisiin silmiin. Huumori oli aina toiminut hyvänä suojana Tessalle, mutta tänään sen taakse piiloutuminen ei käynytkään niin helposti. Hän huokaisi ja vakavoitui. Ranyard jos joku oli ansainnut selityksen, eikä Tessa uskonut, että tämä mies huuteli tietojaan kaupungilla kulkiessaan. Ranyard saattoi olla kaikenlaista ja tehdä kaikenlaista, mutta siinä mielessä mieskin oli Tessaa viisaampi. Aivan kaikkea Tessa ei kuitenkaan ollut valmis paljastamaan - viimeistään nyt naisen itsesuojeluvaisto oli herännyt aivan uudelle tasolle.
"Etköhän sääki jo tiedä että mää tiedän kaikenlaista. Mää tiesin missä niitten kaveri oli ja joku muuki halus tietää sen." Tessa oli siirtänyt katseensa edelleen kädessään pitelemäänsä pulloon ja tarkasteli sen tummunutta pintaa kuin olisi voinut löytää lisää vastauksia itselleen samean lasin takaa. "Ei se mun vikani ollu, mää vaan nopeutin sitä mitä ois tapahtunu kuitenkin", nainen vakuutteli, mutta enää lähinnä itselleen.
Tessa laski pullon pöydälle ja jätti sen rauhaan siirtäen katseensa takaisin tavernaan, ja tarkemmin tummana kiiltävään ulko-oven edustaan.
"Mun pitäis siivota", Tessa totesi yllättäen katse tyhjänä lattiaa tuijottaen aivan kuin hänen ajatuksensa olisivat vain napsahtaneet mietteestä toiseen unohtaen edellisen. Niin hänen mielensä halusikin tehdä sillä se ei ollut vielä valmis käsittelemään kokonaan sitä, millaiseen tilanteeseen hän oli ajautunut. Aivan kuin hymyilevä aurinko olisi kohdannut ensimmäinen pilvensä, eikä se ollut mikä tahansa poutapilvi. Ei, tämä synkkä pilvenjärkäle enteili pitkää ja vaikeaa myrskyä.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Illan vietto vai illanvietto?

Post by Tinanja »

Palkkasoturi ei voinut olla naurahtamatta Tessan sanoille siitä, kuinka tuo oli mukamas vain hankkinut hänelle töitä. Entä, jos hän ei olisi ollut paikalla lainkaan? Kuka silloin olisi ottanut tämän... työn vastaan? Ranyard ei halunnut ajatella lopputulosta - siitä huolimatta, miten tappaminen ja veri eivät häirinneet häntä, mutta hänelläkin oli standardinsa. Ja Tessa ei kuulunut niihin, jotka olivat ansainneet väkivaltaa osakseen.
"Toisinaan tieto on terävämpi ase kuin miekka...", Ranayrd sanoi hiljaa, kohottaen hitaasti katseensa Tessaan ja tämän hermostuneeseen olemukseen. "Ja toisinaan sillä niin terävällä terällä on helppo vahingossa vahingoittaa itseäänkin", mies jatkoi, pää hieman kallellaan Tessaa katsellen. "Enkä minä ole täällä joka kerta, kun niin käy", mies lisäsi vielä hiljaa.
"Mutta onneksesi satuin tänään olemaan paikalla...", Ranyardin kasvoille levisi pieni hymy tämän katsoessa Tessaa, ja tuon mutistessa jotain siivoamisesta miehen katse seurasi naisen liikkeitä arvioiden.

Ranyard käytti oman kden oikeuttaan kurottautuessaan ottamaan tiskin takaa puoliksi tyhjennetyn pullon itselleen nautiskeltavaksi sillä aikaa, kun Tessa haki vettä ja luutun. Hitaasti, luutunveto toisensa jälkeen lattian oma väri alkoi palata - kiitos sen, ettei veri ollut vielä ehtinyt kuivua kokonaan. Naisen hakema vesi oli muuttunut punertavaksi, kun tämä viimein oli saanut lattian, portaat ja portaita reunustavat kaiteet lähes puhtaiksi. Veren niin tuttu rautainen haju ei kuitenkaan ollut kadonnut vielä mihinkään, ja se todennäköisesti jäisikin tälläisessä painostavassa ilmassa joksikin aikaa - sen mies tiesi kokemuksesta. Suurimman osan ajasta, jonka essa kulutti siivoamiseen, Ranyard oli nauttinut alkoholista, nojaillen pöytään istuessaan baarijakkaralla. Voisi sitä iltansa kai huonomminkin viettää? Toisinaan miehen katse osui kiireiseksi itsensä tekevään Tessaan, ajatuksien harhaillessa siinä, mitä nainen oli vain hetkiä aiemmin sanonut. Toivottavasti tämä osaisi pitää päänsä pinnalla suossa, johon oli selkeästi itsensä laskenut.

"Tarvitset juotavaa tuollaisen jälkeen", Ranyard huomautti viimein, ojentaen pulloa Tessaa kohden - ehkä tämä oli hetken aikaa ajatuksiaan selvitettyään vähän kykeneväisempi keskittymään keskusteluunkin?
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Illan vietto vai illanvietto?

Post by Kide »

Ranyard tiesi mistä puhui ja Tessakin tiesi sen. Hän oli oppinut viimeistään nyt sivutyönsä todelliset vaarat, joille oli naiivisti uskotellut olevansa jollain tapaa immuuni. Tessa ei kuitenkaan vilkaissutkaan Ranyardia tai sanonut mitään. Hän halusi muuta ajateltavaa ja tehtävää - sangollinen vettä, harja ja pari rättiä saisivat auttaa pyyhkimään nämä jäljet pois niin silmistä kuin ehkä hetkellisesti mielestäkin.
Lopulta lattian hankaamisen yksitoikkoisuus olikin melkein lohdullista. Jotain ihanan arkista tekemistä, joka piti liikkeellä. Ja Tessan onnistuessa hetkittäin turtumaan tekemiseensä ja unohtamaan mitä pesi, saivat hänen ajatuksensa pieniä hippuja rauhoittumista. Harjatessaan viimeisiä tahroja portaikosta ja seinästä Tessa huomasi portaiden ylätasanteella kiiltävän jotain. Tessa kapusi ylös ja hetken emmittyään noukki pienen tikarin lattialta, pyyhkäisi ja kieretti sen yhteen räteistä ja sujautti taskuunsa. Kun viimeiset merkit vuodatetusta verestä oli siistitty, Tessa palasi takaisin alas ja kumartui laskemaan siivousvälineensä tiskin taakse. Vesisanko ja rätit saivat jäädä odottamaan perusteellisempaa puhdistusta huomiseen, sillä Tessalla ei ollut enää aikomustakaan astua ulos.
Tessa kiersi vaitonaisena Ranyardin puolelle tiskiä ja lysähti tuolille miehen viereen. Hän nykäisi nutturaansa koossa pitäneen nauhan auki antaen vaaleiden hiusten valahtaa olkapäille ja lapaluita tavoittelemaan. Hänen päätään kiristi tarpeeksi muutenkin, joten hiusten ei tarvinnut olla siihen enää lisänä. Nainen nappasi pullon Ranyardilta nöykäten ja tyhjensi sitä hieman lisää tavoitteenaan vähentää entisestään päätään pakottavia ajatuksia, joilta hän mieluummin juuri nyt vain pakeni.

"Vai et sää jääkään tänne pysyvästi. Kenellekäs mää sitten näitä töitä tarjoan?" Tessa naurahti Ranyardille huolettoman oloisesti tarpeeksi juotuaan, mutta totuus sanojen takana veti naisen hartiat jäykiksi ja venytti nopeasti kasvoille kohonneen varovaisen hymyn taas piiloon. Hän tiesi kyllä varsin hyvin, että Ranyard oli ohikulkumatkalla ja kuinka hyvä tuuri hänellä oli käynyt, kun oli löytänyt miehen tänään huoneestaan, mutta sekin oli asia, jota oli vain helpompi olla juuri nyt ajattelematta. "Tiedätkö sää vielä mihin matkaat seuraavaksi, kun Phoebe on antanu tarjottavansa?" Tessa nosti katseensa palkkasoturiin eikä vain näyttänyt vaan oli aidosti kiinnostunut. Pitkälti ehkä sen takia, että sekin tarjosi muuta ajateltavaa, mutta myös uteliaisuudesta. Ranyard oli osoittautunut hyvinkin erilaiseksi kuin tuosta miehenjärkäleestä olisi ensisilmäyksellä voinut kuvitella, ja Tessa vilpittömästi toivoi, että miehen seuraava kohde olisi valoisampi kuin millaiselta Phoebe juuri nyt näytti. Siitäkin huolimatta, että Ranyard jos joku osasi selvästi huolehtia itsestään ja ilmeisesti tarpeen mukaan myös muistakin.
Locked