Illan vietto vai illanvietto?

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Illan vietto vai illanvietto?

Post by Tinanja »

"Olen varma, että tiellesi osuu monia muitakin", Ranayrd sanoi hymyillen vähän Tessalle. "En ole ainoa, joka tekee tälläistä työkseen", mies naurahti karkeasti, viinaa jälleen hörpäten. Hän hymyili Tessalle, kun tämä viimein istui siihen hänen vierelleen, selkeästi hetkeksi ainakin vähän rauhoittuneemman oloisena.

"En tiedä vielä varmasti. Todennnäköistä on, että seuraan jonkin verran päätietä maan lävitse, ja päädyn Dioneen jossain vaiheessa", Ranyard kohautti olkapäitään. "Viimeksi siellä käydessäni kaupungissa olisi ollut kyllä viihdettä ja töitä enemmän mitä ehdin edes tarkastella... Kaikkien niiden laivojen, maatilojen, kauppiaiden ja erikoisten tavaroiden seassa olisi helppo unohtaa kaikki ties miten pitkäksi aikaa", mies naurahti hymyn levitessä hänen kasvoilleen hänen puhuessaan Dionesta. "Varmasti yksi mielenkiintoisimmista paikoista, joissa olen käynyt... toki Wanhan Lohikäärmeen lisäksi", ilkikurinen virne palasi Ranyardin kasvoille tämän katsellessa Tessaa ja sitä, miten nainen yritti kovasti työntää tämän illan tapahtumia mielensä taka-alalle. Tosin tuon juomasta alkoholin määrästä päätellen se ei tulisi olemaan enää kovin pitkään vaikeaa, mutta aamulla ehkä todellisuus iskisi jälleen vastoin kasvoja. Ranyard saattoi vain toivoa, että tämäniltainen vaikuttaisi järkevästi Tessan tuleviin valintoihin tuon itselleen ottamansa... työn osalta, ja jatkossa tämänkaltaisilta tilanteilta vältyttäisiin. Miehen katse osui hitasati kirveisiin pöydällä hänen edessään, ja niiden epätasaisessa valossa kiilteleviin, nyt puhtaisiin teriin. Tämä ei ollut ollut sellainen ilta, jolloin hän olisi ne halunnut liata. Katse kääntyi hitaasti takaisin Tessaan, hymyn häilyessä edelleen hänen huulillaan.
"Mutta vaikka olenkin jatkamassa matkaani jossain vaiheessa, se ei tarkoita että se olisi tänään, huomenna, tai edes tällä viikolla", hymy levisi vähän miehen kasvoilla.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Illan vietto vai illanvietto?

Post by Kide »

"Hmmhh, ehkäpä", Tessa mutisi olkiaan kevyesti kohauttaen Ranyardin puhuessa muista hänenkaltaisistaan. Kyllähän Wanhassa Lohikäärmeessä kävi yhden jos toisenkinlaista asiakasta, mutta kuinka moni heistä olisi todella Ranyardin kaltainen? Vaikka Tessa oli juuri todistanut, että tämä mies pystyi riistämään muiden henkiä säälimättömästi - tai ainakaan rennosti virne suupielessä istuskeleva Ranyard ei näyttänyt potevan tapahtuneesta suurempia tunnontuskia - oli Tessa myös nähnyt, ettei se ollut tälle palkkasoturille ainoa tapa toimia. Kuinka monta henkeä Ranyardin olisikaan ollut helppo sammuttaa tästä maailmasta sinä iltana, kun Novian aiheutti pahemman kahakan kuin Lohikäärmeessä oli hetkeen nähty. Tessalta ei sen hetken järkytyksestä huolimatta ollut jäänyt huomaamatta millä tavoin Ranyard oli tilanteen hoitanut. Eikä tarjoilija todellakaan ollut unohtanut sitä.

Dioneen? Tessa kohotti kulmiaan ja uteliaisuus alkoi päihittää värisyttävät muistikuvat hetkeä aiemmasta verenvuodatuksesta. Tessa oli aina ollut liimattuna Phoebeen, nyt enemmän kuin koskaan ennen, mutta sitäkin uteliaampi mantereen muista osista. Olihan hän saanut kuulla tarjoilijana satoja ja taas satoja tarinoita maan eri kolkista, joita hän ei ollut koskaan päässyt näkemään. Tessan kuunnellessa Ranyardin puhuvan Dionesta ja nähdessä miehen levenevän hymyn ei nainen voinut olla vastaamatta siihen omalla hymyllään. Aina kuullessaan tarinoita maan pääkaupungista kohosivat Tessan mieleen kuva Phoeben parhaista puolista moninkertaisina, suurempina ja loisteliaampina. Hän tiesi itsekin, että tämä mielikuva oli varmasti liioiteltu, mutta ei mahtanut itselleen mitään.
Tessa virnisti Ranyardin vakuutellessa, ettei olisi kuitenkaan lähdössä vielä hetkeen, tai ainakaan aivan heti.
"Hyvä. En mää haluiskaan päästää sua vielä karkaamaan, varsinkaan nyt." Alkoholi oli jo pehmittänyt naisen tarkkaavaista ja pitkään hieman pelokkaana pysynyttä katsetta huomattavasti. Tessa nojasi käsivartensa tiskiä vasten ja kallisti hieman päätään Ranyardia katsellessaan. "Tää ei ole yö, jona yksinolo erityisesti kiehtoisi. Ehkä sää maltat istua mun kanssa vielä hetken? Vaikka mää olenki pyytäny sulta jo muutenki liikaa", Tessa ehdotti toiveikkaasti Ranyardille hymyillen. "Ehkä sää voisit kertoa mulle lisää Dionesta? Mikä on se paikka, johon sää haluat suunnata ensimmäisenä siellä?" Tessa hörppäsi hieman lisää rommia ja työnsi pullon sitten kauemmas tiskille. Hän tiesi juoneensa jo enemmän kuin tarpeeksi, vaikka olikin vuosien saatossa onnistunut kehittämään itselleen melkoisen vastustuskyvyn alkoholia koskien. Mutta hän myös tiesi tarvitsevansa tätä turruttavaa tunnetta enemmän kuin aikoihin. Hän myös aikoi pitää kiinni Ranyardin yllättävän rauhoittavasta seurasta niin kauan kuin voisi. Vaikka koko yön, jos mies ei pistäisi sitä pahakseen. Ja Tessa uskoi, ettei pistäisi, sen kaiken perusteella mitä oli nähnyt.

Tessa kuunteli hetken Ranyardin ajatuksia Dionesta hymyn asettuessa entistä varmemmin naisen kasvoille. Kun miehen kertomukset hupenivat loppuaan kohden, nousi Tessa hiljaa ja astahti miehen vierelle.
"Mää en usko, että tuo tuntuu kovin hyvältä ohutta paitaa vasten", Tessa totesi Ranyardin haarniskaa mietteliäästi katsahtaen. Hän kysyi katsellaan luvan ja sen saatuaan alkoi varovasti riisua rintapanssaria Ranyardin yltä, laskien sen lopulta hellästi tiskille. Niiden parin kynttilän valo, jotka Tessa oli jättänyt siivouksensa päätteeksi tiskille palamaan, leikkivät lihaksien pingottaman paidan rypyissä. Tessan harmaat silmät vilkaisivat palkkasoturin olemusta jonkinlaisella pehmeällä uteliaisuudella, kunnes nousivat taas kohtaamaan Ranyardin katseen.
"Yläkerrassa vois olla vähän lämpimämpää", Tessa vihjasi virnistäen ja jäi katselemaan miestä toinen kulma odottavasti koholla.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Illan vietto vai illanvietto?

Post by Tinanja »

"Ehkä voisin etsiä ensimmäisenä Dionessa majapaikan, ja parin oluen jälkeen miettiä, mitä teen", Ranyard totesi hymyillen vähän Tessalle. "Mutta olen varma, ettei yksikään tarjoilija tai majatalonpitäjä ole yhtä kaunis ja älykäs kuin eräs tarjoilija, joka istuu vieressäni", mies ei voinut olla iskemättä silmää Tessalle huomatessaan tämän hitaasti rentoutuvan ja kääntävän ajatukset pois aiemmasta verenvuodatuksesta. Kieltämättä ei Ranyardkaan jaksanut ajatella asiaa sen enempää - tilanne oli mennyt jo ohi aikoja sitten, ja hänellä oli muutakin ajateltavaa. Ilmeisesti tämä oli Tessankin ajatuksissa tämän jäädessä kuuntelemaan häntä erityisen kiinnostuneena. Pian mies eksyi tarinassaan jo Dionen hämärille kujille ja niiden varrelta löytyviin putiikkeihin, ja toinen toistaan mielenkiintoisempiin puodinpitäjiin kunnes Tessan huomio ilmeisesti alkoholin vaikutuksen myötä alkoi eksyä muualle... Eikä Ranyardia haitannut lainkaan suunta, johon tuo kaunis tarjoilija tilannetta halusi viedä.

"En voi kieltää tuota", Ranyard vastasi Tessan kommenttiin hänen haarniskastaan, kun nainen katseli arvioiden häntä. Ranyard hymähti vähän Tessan käden etsiytyessä haarniskaa kiinnipitäville soljille, ja ohimennen mies kääntyi sen verran, että Tessan käsi osui niistä oikealle soljelle, joka vapautti haarniskankappaleen hänen yltään kaikkein helpoiten. Se kolahti kirveiden vierelle tiskille turhankin äänekkäästi Ranyardin katseen osuessa jälleen tuohon naiseen. Miehen huulille oli noussut toispuoleinen hymy tämän nähdessä miten Tessan katse arvioi hänen kehoaan, eikä Ranyard itsekään antanut katseensa missata Tessasta mitään vaatteista huolimatta.
"Oletan, että minun ei tarvitse mennä lämmittelemään yläkertaan yksin?" Ranayrd hymähti noustessaan seisomaan. Lattia narahti miehen painon alla jalkojen osuessa lattiaan. Ranyard otti sekä kirveensä että haarniskankappaleensa toiseen käteensä sulavalla liikkeellä, mutta ojensi vapaan kätensä Tessalle. "Sinun jälkeesi?" Pari askelta lähemmäs portaita veivät Ranyardin lähes Tessasta kiinni hieman kauemmas.

Hänen huoneensa ovi oli raollaan Tessan jäljiltä, ja portaat narisivat heidän askeltensa alla. Pian Ranyard laski rintapanssarinsa tuolinsa selkänojalle, kirveet pöydänkulmalle samalla, kun työnsi ohimennen jalallaan oven kiinni perässään. Tessan käsi hänen omaansa vasten tuntui mukavan lämpimältä oven kolahtaessa kiinni heidän perässään. Ranyard irrotti otteensa vain sytyttääkseen pimeään yöhön seinällään roikkuvan lyhdyn, ja kääntyäkseen viimein Tessaa kohden pieni, tuskin huomattava hymy huulillaan. Yksi pieni askel riitti kuromaan heidän välillään olevan raon kiinni, kun Ranyard kietoi kätensä varoen naisen ympärille vetäen tämän lähemmäs itseään.
"Olit oikeassa... yläkerrassa on lämpimämpää", Ranyard sanoi hiljaa, hitaasti sanoja venyttäen kun kumartui painamaan huulensa Tessan huulia vasten ja veti naisen pitkään suudelmaan.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Illan vietto vai illanvietto?

Post by Kide »

Ranyard näytti nostavan helposti ja tottuneesti painavan haarniskan ja kirveensä mukaansa, toiseen käsistään, toisen ojentuessa Tessaa kohti. Tessa tarttui suureen kouraan epäröimättä ja hymyili vinosti Ranyardille. "Niin määkin oletan."
Tessa lähti johdattamaan heitä yläkertaan keskittyen vain mukavan lämpimältä ja turvalliselta tuntuvaan puristukseen kädessään. Keskittyen vain tähän hetkeen antaen muun, etenkin hetki sitten tapahtuneen, unohtua pois mielestään. Jopa alkoholin pehmittämissä ajatuksissaan nainen tiesi, ettei tämä ollut viisain teko, mutta tämä oli jotain mitä Tessa tarvitsi. Sitä paitsi, tarjoilijasta itsestään tuntui, että monen muun valintansa rinnalla yö puolituntemattoman kanssa ei edes olisi lähellä sitä huonointa päätä.
Ranyardin huoneeseen päästyään Tessa laski mukaan ottamansa pienen kynttilän pöydälle ja kääntyi katsomaan oven näppärästi ja ihmeen hiljaa jalallaan sulkeaa Ranyardia. Kirveet ja haarniskan palat löysivät tutut paikkansa pöydän ja tuolin ympäriltä ja yhtä nopeasti mies oli löytänyt tiensä aivan Tessan eteen. Pieni hymy lämmitti myös Tessan kasvoja Ranyardin vetäessä hänet itseään vasten. Hieman varvistaen nainen sujautti kätensä miehen niskan taakse ja vastasi kiusoittelevasti kuiskaten:
"Epäilitkö etten olis."
Sellaiseksi mieheksi joka Ranyard oli, yllätti tuon otteiden ja suudelman pehmeys Tessan. Hän painautui hitaasti tiukemmin ohuen paidan läpi lämpimältä tuntuvaa miestä vasten ja lisäsi heidän pitkään suudelmaansa leikkisyyttä näykkäisemällä miestä alahuulesta juuri ennen kuin vetäytyi hieman taaksepäin. Heidän kasvonsa olivat edelleen vain henkäyksen päässä toisistaan Tessan vain tutkiessa Ranyardin katsetta omallaan hetken ajan. Hän liu'utti toisen kätensä pois miehen niskan takaa ja nosti sen Ranyardin kasvojen eteen sivelläkseen kevyesti, tuskin koskettaen, miehen poskelta huuleen ulottuvaa paksua arpea, jonka kynttilänvalo sai loistamaan hieman muuta ihoa vaaleampana. Tessa vetäytyi hiljaa irti Ranyardista, mutta vain askeleen päähän. Hän veti varovasti miehen kädet pois selkänsä takaa ja ohjasi suuret kourat korsettinsa rintamuksella olevalle nyöritykselle. Paksut sormet tai ei, Ranyard veteli nauhat auki yllättävän näppärästi ja pian korsetti kopsahti lattialle. Tessa kurottautui auttamaan Ranyardin paidan tuon pään yli ja antoi miehen tehdä saman omalle aluspaidalleen. Ja hameelleen. Ja alushameelleen. Eikä mennyt kauaa ennen kuin viimeinenkin vaatekappale, Ranyardin housut, kahahtivat heidän jalkoihinsa lattialle.
"Sulle on tapahtunut... paljon", Tessa totesi hiljaa myötäillessään sormillaan muutamia suurimpia miehen rintakehää halkovista arvista. Hän oli nähnyt osan arvista ja tatuoinneista vilaukselta aiemminkin, muttei voinut olla ihmettelemättä niitä uudestaan. Ihmettelemättä sitä, paljonko tämä mies oli nähnyt ja kestänyt, mutta pystyi edelleen hymyilemään huolettomasti.
Tessa tunsi pieniä väristyksiä ihollaan niissä paikoin, missä Ranyardin karheat kädet tekivät omaa tutkimusmatkaansa. He painautuivat uudestaan lähemmäs toisiaan ja uppoutuivat lyhyempään, mutta huomattavasti vaativaisempaan suudelmaan, jonka päätteeksi Tessa lähti työntämään Ranyardia selkä edellä sänkyä kohti. Hän tuuppasi miehen hellästi sängylle istumaan vino virne kasvoillaan ja seurasi itse perässä istuen Ranyardia päin tuon reisien päälle. He kaatuivat sängyn ja toistensa lämpimään syleilyyn, ja kuten Tessa oli toivonut, oli hänen helppo unohtaa hetkeksi kaikki muu.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Illan vietto vai illanvietto?

Post by Tinanja »

Vaatekappaleen seuratessa toinen toistaan lattialle Ranyard ei voinut kieltää sitä, että piti illan saamasta käänteestä. Siitä rauhallisesta, pitkät yöunet tietävästä aikaisesta nukkumaanmenosta ei ollut enää tietoakaan tapahtumien jälkeen, vaan miehen huomio oli täysin hänen edessään seisovassa, häntä lyhyemmässä ja sirommassa naisessa. Pieni hymy huulillaan Ranyard vastasi sanattomasti Tessan kommenttiin siitä, miten paljon hänelle oli tapahtunut, kääntäen naisen huomion takaisin itseensä muutamalla suukolla ja kosketuksillaan. Kontrasti hänen karkeiden, aseen kahvaa puristamaan tottuneiden käsien, arpien ja tatuointien värittämän kehon ja Tessan vaalean virheettömän kehon välillä oli merkittävä, eikä Ranyardin katse pysynyt poissa tarjoilijan kehoa arvioimasta hänen painonsa saadessa sängyn allaan narisemaan. Odottamattoman herätyksen, taistelun tuoman adrenaliinin ja alkoholin rentouttavan vaikutuksen jälkeen oli mukava painautua lämmintä kehoa vasten, syvälle sängyn syleilyyn viettämään yötä - autuaan tietämättä verenvuodatuksesta Phoeben kaduilla.

Aamun ensimmäiset säteet herättivät Ranyardin syvässä unessa edelleen olevan Tessan alta. Paksu huopa heidän päällään eristi heidän lämpimät kehonsa huoneilmalta ja uninen huokaus Tessan suunnalta naisen painautuessa unissaan paremmin häntä vasten sai pienin hymyn leviämään palkkasoturin huulille tämän maatessa siinä liikahtamattakaan. Hän ei halunnut herättää tarjoilijaa, ei vielä aamuauringon ensimmäisiin säteisiin. Tämä oli pitkät yöunensa ansainnut, eikä Ranyardilla ollut aikomustakaan niitä lyhentää. Sen sijaan miehen ajatukset harhailivat edellisillan tapahtumiin, eikä hän voinut sanoa tilanteen kääntyneen ainakaan huonompaan suuntaan, siitä huolimatta että kaupungin levoton ilmapiiri ja klikkiytyneet suhteet ajaisivat hänet pian jälleen tien päälle. Olisi turvatonta, typerää jäädä liian pitkäksi aikaa aloilleen hänen ammatissaan. Sitä ennen hänellä kyllä olisi vielä aikaa nauttia rujon kaupungin tarjonnasta - ja tämä... Ranyardin katse laskeutui Tessan sekaisin oleviin hiuksiin - oli varmasti parasta, mitä kaupungilla oli hänelle tarjota.

Hitaasti miehen käsi eksyi silittelemään huovan alla Tessan virheetöntä selän ihoa, hymyn palatessa tyytyväisenä tuon kasvoille.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Illan vietto vai illanvietto?

Post by Kide »

Hiljalleen Tessa havahtui unesta kosketukseen ihollaan. Tunne oli yhtä aikaa ihanan rentouttava, mutta myös vieras ja sai naisen kohottamaan päätään äkisti. Samassa hänen päänsä täyttävän jyskytyksenkin takaa Tessa muisti taas missä oli ja antoi päänsä laskeutua takaisin Ranyardin rinnalle.
"Mmmm, huomenta", Tessa mumisi puoliääneen unisesti ja alkoi taistella katsettaan terävämmäksi raskailta tuntuvien silmäluomien alta. Toinen silmä oli painunut puoliksi Ranyardia vasten eikä suostunut aukeamaan, mutta toinen erotti ikkunaluukkujen raosta lattialle siivilöityvän heikon valon, joka silti tuntui liian kirkkaalta ja kertoi, että auringonnoususta oli jo tovi aikaa.
Tessa tajusi makaavansa puolittain palkkasoturin vierellä ja puolittain tuon päällä. Naisen toinen olkapää ja käsi olivat löytäneet täydellisen kolon miehen kainalosta, toisen käden retkottaessa Ranyardin vatsan ja rinnan päällä. Tessa oli myös ojentanut toisen jalkansa Ranyardin lantion ja reisien yli painautuen tiukasti puolittain miehen kylkeä, puolittain vatsaa vasten. Mutta sen sijaan, että Tessa olisi kavahtanut kauemmas, painautuikin hän vain entistä tiukemmin kiinni Ranyardiin syvään huokaisten. Hetken ajan hänen toinen silmänsä lupsahteli auki ja kiinni hänen roikkuessaan jossain unen ja valveen välillä. Mutta niin ihanaa kuin siihen paikkaan olisikaan ollut jäädä, Ranyardin sivellessä unettavan hellästi hänen selkäänsä, nostivat hiljalleen pintaan pyrkivät muistikuvat eilisestä Tessan lopulta kunnolla hereille.
Tessa kohotti uudelleen päänsä, tällä kertaa varovaisen hitaasti, ja nojautui toisen kyynärpäänsä varassa katselemaan Ranyardia. Hän antoi huovan valahtaa olkapäältään alemmas nauttien huoneilman viileydestä ihollaan ja tarjosi samalla Ranyardille hyvät näkymät paljaaseen ylävartaloonsa.
"Ootkos sää pitkäänkin kuunnellu mun kuorsausta siinä?" Tessa kysyi leikkisästi moittien, mutta hänen raukea hymynsä lämmitti naisen ilmettä aina silmiä myöten. Tessa ei muistanut nukkuneensa viikkoihin näin hyvin, ja vaikka alkoholilla epäilemättä oli oma vaikutuksensa asiaan, niin oli myös Ranyardilla. Tessa tiesi sen olevan typerää, jopa lapsellista, kuinka turvalliseksi ja rentoutuneeksi hän oli voinut itsensä tuntea ja tunsi edelleen. Aivan kuin Ranyardin läsnäolo olisi karkottanut kaikki viime päivien ja viikkojen huonot valinnat, murheet ja pelot. Tessa tiesi kuinka huonossa jamassa hänen asiansa olivat, kun puolituntematon, väkivaltaa kavahtamaton mies sai loihdittua hänelle näin turvallisen olon. Tessa myös tiesi varsin hyvin, ettei tämä voinut jatkua tätä aamua pidemmälle, eikä hän sitä toivonutkaan. Mutta ainakaan vielä katumus ei nostanut päätään naisen sisällä. Tätä hän oli tarvinnut ja tästä hän oli ehdottomasti nauttinut. Viimeaikaisten tapahtumien valossa, saattoiko se olla kovinkaan väärin? Eikö hänkin ollut ansainnut tämän hetken unohduksen ennen kuin jatkaisi vaarallisella nuorallaan tanssimista? Jollei viimeyö ollut jo katkaissut sitä. Tessan ilme vakavoitui ja hän kääntyi katselemaan sormeaan, jolla oli juuri aloittanut kevyesti pyörittelemään merkityksettömiä kuvioita Ranyardin rintakehälle.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Illan vietto vai illanvietto?

Post by Tinanja »

"Huomenta unikeko", Ranyard hymyili vähän Tessan viimein havahtuessa hereille. Mies ei liikahtaunutkaan, vaikka nainen havahtuikin melkein istumaan siitä hänen viereltään. Sen sijaan Ranyardin katse arvioi Tessaa, pieni hymy kohosi tuon huulille kun ikkunanraoista tulviva auringonvalo valaisi sopivasti Tessan niin vaalean virheetöntä ihoa, kun nainen laskeutui takaisin hänen vierelleen - hetkeksi vain. Oli ihan mukavaa viettää laiskaa aamua siinä - ja auringosta päätellen aamu oli jo pitkällä, eikä Ranyardilla ollut kiirettä lopettaa tätä jossain vaiheessa kuitenkin loppuvaa aamua ja tilannetta. "No, hetken, mutta laiskat, hitaat aamut ovat harvinaista herkkua", mies jatkoi hiljaa, puoliksi ajatuksissaan maatessaan täysin rentona siinä Tessan vierellä.

"Tuhiset, et kuorsaa", tuo naurahti sitten, hymy levisi hetkeksi virneeksi. "Mutta omasta puolestani minun on todennäköisesti syytä pahoitella samaa asiaa... Toivottavasti nukuit hyvin", toki ilta oli mennyt pitkäksi, eikä miestä haitannut se - päin vastoin.
"Näytät hyvältä siinä", palkkasoturi totesi hymyillen, ajatusten toki hitaasti palatessa edelliseen iltaan. Hetkeksi pieni varjo laskeutui Ranyardin kasvoille vain kadotakseen lähes samantien - nyt ei olisi aika tuoda Tessan mieleen edellispäivän tapahtumia, tai mahdollisia tulevia tapahtumia. Ja jos totta puhuttiin, niin Ranyardia ei kiinnostanut vaivata päätään sellaisilla asioita. Ei nyt, ehkä myöhemmin, mutta ei todellakaan nyt.
"Mitä mietit? Näytät liian keskittyneeltä näin aikaiseen aamuun?"
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Illan vietto vai illanvietto?

Post by Kide »

"Mää nukuin paremmin ku pitkään aikaan", Tessa vastasi totuudenmukaisesti ja väläytti pehmeän hymyn Ranyardin suuntaan. Miehen imartelevalle katseelle ja sanoille nainen vain tuhahti ja pyöräytti silmiään.
"Mää epäilen sitä vahvasti", Tessa naurahti ja pörrötti hiuksiaan niin että sai ne heilahtelemaan pitkin niin omiaan kuin Ranyardinkin kasvoja, kunnes huiskautti ne yhdellä rivakalla liikkeellä päänsä yli selkänsä taakse yhtenä sotkuisena vyyhtinä. Hän virnisti niin leveästi että silmät sulkeutuivat, mutta katsahti Ranyardia lopuksi kulmat merkitsevästi koholla kuin haastaen miestä uskaltautumaan toistamaan sanansa, joihin Tessa ei selvästikään itse uskonut. Siitä huolimatta hän oli salaa mielissään. Tai ei ehkä niin salaa kuin hän olisi toivonut, sillä tyytyväinen hymy alkoi kutitella naisen suupieliä ja lämmitti harmaiden silmien katsetta.

Myös Tessa antoi katseensa vaeltaa pitkin palkkasoturia tuon rintakehää sivellessään ja hänen täytyi myöntää, että myös Ranyard näytti pirun hyvältä siinä maatessaan. Hymy miehen kasvoilla pehmensi huomattavasti tuon rujoa olemusta, ja sen sijaan, että Tessa olisi nähnyt Ranyardin kehoa halkovat jäljet luotaantyöntävinä, koki nainen niiden vain lisäävän Ranyardin erikoista karismaa. Toki puolet tästä karismasta oli syntynyt kaikesta siitä, mitä Tessa oli nähnyt miehen tekevän. Kaikesta siitä, mitä tuo oli tehnyt Tessan puolesta.
Tessa havahtui ajatuksistaan Ranyardin kysymykseen ja oli täysin samaa mieltä. Oli turhan aikaista niille mietteille, joiden suuntaan hänen ajatuksensa olivat lähteneet kulkemaan. Oikea ja väärä, vaarallinen tanssi ja katkenneet nuorat, niistä hän ehtisi saada sydämentykytyksiä myöhemminkin. Varsinkaan Ranyardin ei kuulunut joutua murehtimaan niitä.
"Mää mietin, miksi pitää olla jo aamu", Tessa puuskahti ja katsahti haikeasti hetki hetkeltä korkeammalta ikkunan takaa siivilöityvää aurinkoa. Ei kai aurinko koskaan aikaisemmin ollut noussut näin nopeasti? Tessa kohottautui paremmin kyynärpäänsä varaan ja vetäytyi hieman irti Ranyardista. Miehen tatuoituun kylkeen siirtynyt katse paljasti syyn. Tosin taustalla oli paljon muutakin kuin silkkaa uteliaisuutta. Vielä hetken, Tessa päätti. Vielä hetken hän yrittäisi unohtaa kaiken muun, joka Ranyardin huoneen suljetun oven takana odottaisi. Vielä hetken hän antaisi myös Ranyardin nauttia laiskasta aamustaan, jonka mies oli ansainnut.
"Nää näyttää kokonaisuudelta, muttei selvästikään ole tehty kerralla", Tessa pohti ja oli nyt siirtynyt seuraamaan sormellaan Ranyardin tatuointeja. "Näitten takana on jokin tarina?" hän jatkoi kysyvästi ja nosti katseensa Ranyardiin. Tuo ei vaikuttanut mieheltä, joka otti piirroksia ihoonsa ulkonäön vuoksi. Ei, näillä pienellä kuvilla täytyi olla jokin merkitys. Se olikin eri asia, suostuisiko palkkasoturi kertomaan mitään. Siitäkin huolimatta mitä he olivat viime yönä kokeneet yhdessä.
"Ymmärrän, jos se tarina ei kuulu mulle", Tessa vielä lisäsi vakavammin ennen kuin kääntyi taas katsomaan Ranyardin kuvioitua kylkeä. Viimeisenä hän halusi pilata tämän ihanan raukean tunnelman.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Illan vietto vai illanvietto?

Post by Tinanja »

Ranyard vain vastasi Tessan haastavaan katseeseen hymyllä, mutta ei sanonut mitään - nautti vain naisen kasvonjenpiirteiden pehmeydestä, syviltä näyttävistä silmistä ja kauniisti sekaisin olevista hiuksista. Laiskat aamut saisivat jäädä pian taaksepäin, kun hän lähtisi viimein tien päälle, joten tästä näkymästä, ja aamusta olisi syytä nauttia. Eilisiltaisten tapahtumien jälkeen hänen päätöksensä lähdöstä ei ilmeisesti ollut lainkaan huonoon aikaan kehitetty - hän kun ei mielellään kylien tai kaupunkien sisäisiin ongelmiin tai riitoihin mielellään puuttunut. Siinä riskeerasi helposti enemmän kuin mitä tarvitsi, eikä lopputulos välttämättä olisi ollut niin kaunis kaikkien kannalta - vähiten hänen itsensä osalta, kun klikkiytyneet suhteet, tarkasti tiedetyt salaisuudet ja vuosien kokemus kyseisestä ongelmavyyhdistä voittaisivat helposti hänen korkeintaan viikon perehtymisensä asiaan.

Ranyardin harhailevat ajatukset katkesivat kuitenkin ennen kuin ne ehtivät edes lähteä kunnolla lentoon, kun Tessa hymähti siitä, että aamun ei olisi tarvinnut vielä edes koittaa. Tämän kohottautuessa pystympään asentoon siitä hänen viereltään Ranyard ei voinut olla hymyilemättä vähän lisää näylle. Tuo kuitenkin vakavoitui vähän Tessan kysyessä hänen tatuoinneistaan. Se oli kysymys, jonka hän oli kuullut monen monta kertaa, mutta joka kerta aiheutti pohdinnan siitä, mitä siihen tulisi vastata. Miten vähän tai paljon Tessan tulisi tietää, ja miten sen kehystäisi kauniisti sanojen sisälle? Mies värähti hieman Tessan kosketusta, eikä hetkeen vastannut mitään.
“Olet oikeassa… Ne liittyvät toisiinsa, eikä niitä ole tehty kerralla”, tatuoinnithan olivat palkkasoturimiehelle merkityksellisiä, siitä ei päässyt yli eikä ympäri. Ranyardille jokaisella hänen kehoonsa taltioidulla kuvalla ja kuvanpalalla oli tarinansa - toinen toistaan mieleenpainuvempia joko ikävässä tai positiivisessa mielessä. Osa kertoi siitä, mitä tehtäviä mies oli ottanut vastaan, ja miten ne tehtävät olivat päättyneet. Toiset tarinoivat karua kieltään miehen matkoista, niiden edesottamuksista ja mieleenpainuvimmista henkilöistä, tapaamisista ja tilanteista. Tatuoinnit kertoivat kohokohdat hänen elämästään - muistoista, jotka palasivat kerta toisensa jälkeen hänen mieleensä, halusi hän sitä tai ei.
“Ne ovat päiväkirjani mieleenpainuvista tapahtumista vuosien varrelta”, Ranyard sanoi vielä, laskien katseensa katosta harhailemasta takaisin Tessaan jopa hieman mietteliäänä.

“Ja kuka tietää, onko seuraava osa sitä tästä Phoben matkastani”, hitaasti hymy levisi takaisin tuon huulille Tessalle suunnatun silmäniskun jälkeen miehen käden kohotessa vetämään naisen kasvoille karanneen hiussortuvan tuon korvan taakse.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Illan vietto vai illanvietto?

Post by Kide »

Tessa huomasi Ranyardin hymyn hiipivän piiloon hänen kysymyksensä edestä. Hän siveli miehen kylkeä hetken ja odotti. Ja odotti hieman lisää jo peläten, että oli pilannut tunnelman. Hän nosti varovasti katseensa Ranyardin mietteliäisiin kasvoihin takaisin ja valmistautui keksimään heille muuta tekemistä. Jos peiton sijasta hän itse sujahtaisi Ranyardin päälle vatsalleen, luulisi sen tepsivän...
Mutta sitten Ranyard puhui vahvistaen Tessan arvanneen oikein. Selitys tatuointien taustasta ei ehkä ollut monisanaisin, mutta Tessa oli siitä kiitollinen, sillä vaikutti siltä ettei Ranyard ensin tiennyt olisiko jakanut tätä lyhyttäkään tarinaansa ollenkaan. Päiväkirja, Tessa mietti, katsoi vielä uudestaan tatuointeihin sipaisten niistä yhtä ja kääntyi uudestaan katsomaan Ranyardia. Kuinka kutkuttavan monta pientä tarinaa miehen keholle olikaan kätketty, niin arpien kuin tatuointienkin kautta. Ja kuinka mielellään Tessa olisi kuullut edes jostain niistä, mutta hän tiesi paremmin kuin lähtä utelemaan enää enempää. Mutta ehkä vielä joskus hän saisi kuulla lisää.
Vino hymy nousi Tessan huulille Ranyardin viimeisen vihjauksen myötä. Hän sulki silmänsä miehen sipaistessa hänen kasvoilleen valahtaneet hiukset pois hymy hetkeksi pehmentyen. Mutta harmaiden silmien taas avautuessa olivat ne täynnä ilkikurista tuiketta, kuten kasvoille palannut vino hymykin.
"Jos on, saat kyllä luvan tulla näyttämään sitä mulle, kun sää palaat", Tessa vaati naurua äänessään. "Ja jos se kuvaa hyvin, hyvin viimeaikaisia tapahtumia, kenties joudut muistuttaan mua niistä näyttämällä mitä tapahtui", hän jatkoi silmäänsä iskien. Samassa tämän huoneen viimeisimpiä tapahtumia edeltävät hetket palasivat Tessan mieleen samoin kuin tämän aamun vääjäämätön päättyminen ja sitä seuraava epätietoisuus. Tessa kierähti selälleen Ranyardin lämpimään kylkeen kiinni ja laski päänsä miehen käsivarrelle. Hän katseli hetken kattoa mietteliäänä. Hänellä oli käynyt tuuri, kun hän oli saanut Ranyardin edellisenä iltana avukseen, mutta pian sellaista tuuria ei enää olisi.
"Voisikkos sää... Kun mää en tiedä mitään... Ei, tyhmä kysymys. Eihän sulla taida muita aseita edes ollakaan kuin nuo kirveet?" Tessa aloitti kysymään ujosti, mutta muutti mieltään ja samoin muuttui hänen äänensäkin epämääräiseksi mutinaksi. Hän ei yleensä ujostellut mitään vaan puhui ja teki niin kuin halusi, mutta jostain syystä tämä pyyntö tuntui äkkiä liian typerältä. Ja ehkä se myös muutti kaiken oven takana odottavan liian todellisen tuntuiseksi. Niin vaaralliseksi, että siihen piti valmistautua, ja se jos jokin oli pelottavaa.
Locked