Lopun alku

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Lopun alku

Post by Tinanja »

Halvasta kankaasta taiteiltu kevyt huppu peitti Phoeben katuja huomaamattomasti kulkevan puolhaltianuorukaisen päätä. Hupun jatkeena oleva viitta laskeutui tämän harteilta puolväliin reittä, paljastaen altaan edullisesta kankaasta kootun yksinkertaisen asun: tunikan, housut ja parhaat vuotensa nähneet kengät, joilla kuitenkin oli vielä useita vuosia käyttöikää jäljellä. Tunikaa vähän paremmin istuvaksi tekevä liivi, ja sen sekä tunikan päällä oleva vyö oli vähintään toisella tai jopa kolmannella käyttäjällään, sillä nahka oli pehmentynyt, halkeillut ja kulunut. Soljen sijaan se oli solmittu kiinni. Olalla roikkuva laukku jatkoi tätä kolikoitaan tarkasti laskevan nuorukaisen vaatteiden aloittamaa linjaa.

Määrätietoiset askeleet kuljettivat Giadia kohti erästä kulmakapakkaa Phoeben torin laidalla, parin sivukadun kulmassa. Paikastaan huolimatta paikka ei ollut lainkaan niin huonomaineinen kuin annettiin toisinaan ymmärtää, ja Giad ymmärsi kyllä kaljun miehen valinnan. Sopiva etäisyys torista, kapakka paikalla, jossa vartijat harvoin kävivät… loistava paikka unohtaakseen kaiken tarvittavan ja tarpeettoman. Puolhaltiamies haroi vähän tummanruskeita hiuksiaan huppunsa alla paremmin korvansa taakse suunnatessaan torilta kapakkaa kohden. Hänen kaunis kotikaupunkinsa oli nähnyt parempiakin päiviä, ja vaikka pinnalla nyt olikin tyyntä, alla myrsky oli nousemassa. Giad ei halunnut osua myrskyn silmään, ja tiesi kulkevansa liian lähellä sitä turvallista rajaa, joka erotti hänet ja Zahir Athertonin. Myrsky tulisi olemaan varmasti yksi pahimpia, joita Phoebe olisi koskaan kohdannut. Silti hän astui kulmakapakkaan ja tilasi muutamalla kolikolla itselleen oluen. Lyhyt silmäys ympärille riitti kertomaan, missä huoliaan oluella alas huuhteleva kaljupäinen mies Vareo Berenthal istui.

“Iltapäivää”, Giad sanoi lyhyesti istuessaan Vareon valloittaman tyhjän pöydän toiselle puolelle oluttuoppinsa kanssa. Tuoli narahti ikävästi tuon painon alla. “Tuon viestin yhteiseltä tuttavaltamme”, nuorukainen jatkoi laskien hitaasti huppunsa niskaansa ennen kuin otti laukustaan mustaa, kulunutta nahkaa olevan kansionsa. Hän oli melko varma, ettei Vareolle oltu ilmoitettu tästä tapaamisesta, eikä tämä todennäköisesti ollut Zahirin tyttären kuoleman jälkeen kuullut Zahirista mitään - eikä ihme. Giad, vaikka tunsikin olevansa melko lähellä tuota maagikkoa, ei ollut lainkaan varma, mihin suuntaan shakkinappulat Phoeben shakkilaudalla siirtyivät. Kaupungissa oli ollut pelottavan hiljaista - uutinen tapahtuneesta oli levinnyt alamaailmassa kulovalkean tavoin ja kaikki olivat vetäytyneet omiin oloihinsa myrskyä odottamaan. Pitkät ja luisevat sormet nappasivat viimein kansion välistä sinetöidyn kirjeen, jonka tämä työnsi Vareon eteen. Sinetti oli varmasti Vareollekin tuttu, ja viimeistään kirjeen siistit kirjaimet, ja iso Z allekirjoituksena paljastivat, keneltä kyseinen viesti oli lähtöisin.

Tiedät, kenet haluan päiviltä, ja sinä tulet auttamaan siinä. Giad saattaa sinut ajantasalle tilanteesta ja siitä, mihin suuntaan sen pitäisi kehittyä.
~Z


“Onko sinulla paikkaa, jossa voimme puhua rauhassa?” Giad kysyi sitten, rikkoen hetken hiljaisuuden, kun Vareo kohotti katseensa kirjeestä. “Tiedän yhden paikan, mutta…”, Giad kohautti olkapäitään - se olisi Vareolle vierasta aluetta, ja tällä hetkellä mitäänsanomattoman näköinen, resuinen nuorukainen oli vain ja ainoastaan vieras ja tuntematon Vareolle, eikä tuolla olisi mitään syytä luottaa häneen edes piirun vertaa.


//Vareo ja Rapu tänne ^^
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Lopun alku

Post by Kuparirapu »

Oluttuoppi lepäsi Varoen toisessa kädessä ja haluttoman hitaasti hän nosti sen huulilleen. Mutta vain siemauksen jälkeen hän tunsi kielellään epämiellyttävän, metallisen maun joka sai oluenkin maistumaan kuvottavalta. Sysäten juoman pöydälle Vareo risti sormensa ja nojasi otsansa niitä vasten.
Hän tiesi ettei vika ollut oluessa. Tuntui että hänen koko sisikuntansa oltaisiin väännetty vereslihalle ja jätetty yhdeksi solmuksi. Hän ei ollut saanut aiemmin suupalaa alas eikä juominenkaan auttanut tylsyttämään häntä kalvavan ja kynsivän epätietoisuuden pahinta terää. Vareo oli huomannut vilkuilevansa jokaisen vastaantulijan kasvoja ja käsiä, odottaen jonkun heistä kääntyvän ja iskevän hänet keskellä katua kuoliaaksi. Jokainen katu oli tuntunut aivan yhtä paljaalta ja vaaralliselta kuin edellinenkin, joten lopulta hän oli kävellyt kapakkaan, istunut selkä seinää vasten ja jäänyt odottamaan. Ainakaan hän ei voinut nyt perääntyä pidemmälle, mutta Jumalten nimessä hän kohtaisi tappajansa ainakin silmästä silmään.

Vareo hengitti syvään kun hän äkkiä havahtui askeleisiin edessään. Miehen katse kohosi hänen luokseen kävelleeseen vieraaseen, ja katse sisälsi sanattoman käskyn poistua ennen kuin tämän selkä ehtisi koskea tuolin selkänojaan. Mutta tämä istui lupaa kysymättä tai hetkahtamatta vastapäätä, ja veti hupun päästään. Vareon katse oli naulittu tuohon sileänaamaiseen nuorukaiseen, tämän kaivaessa kaikessa rauhassa esille kirjeen ja laskiessa sen pöydälle. Ja näytti että pehmeänvärinen kuori olisi jäänyt niille sijoilleen, Vareon lausuessa matalasti:
"Sinutko hän sitten lähetti? En tunne sinua, vaikka tuskin pitäisi edes yllättyä. Helpompaa iskeä terästä kurkuuni, vai kuinka?"
Sitten Vareo vilkaisi lyhyesti kirjettä, näyttäen yhä jännittyneeltä kuin kerälle painautunut käärme.
"Haluaako hän vielä leikitellä kanssani? Pelata jotain sairasta peliä jotta loppuni olisi mahdollisimman huvittava hänelle?" Vareo tiukkasi myrkyllisesti. Hänen toinen kätensä laskeutui harkitun hitaasti kirjeen reunalle, ja toinen käsi hiipi samaa tahtia hänen vyölleen. Aivan veitsenkahvan vierelle. Odottaen joka hetki nuorukaisen iskevän oman teränsä hänen kämmenensä läpi Vareo veti kirjeen pöytää pitkin, kunnes nosti sen käteensä. Vieläkään hänen seuralaisensa ei näyttänyt elettäkään että aikoisi hoitaa hommansa loppuun. Vareo taitteli kirjeen auki ja luki siihen kirjoitetut lyhyet rivit.
Hänen suupienensä näyttivät hiipivän hymyyn, mutta se hymy oli hapan kuin mätä nauris ja Vareon synkästi painuneet kulmat tekivät siitä vielä ontomman. Näemmä Zahir halusi ottaa kaiken hyödyn alaisistaan, viimeiseen hetkeen asti. Vareon joutuisi kulkemaan ja kenties jopa taistelemaan tietäen joka hetki, että onnistuminen voisi samalla merkitä hänen kuolemaansa.
Siinä tapauksessa olisi ehkä parempi, että joku hänen vastustajistaan antaisi hänelle lyhyen ja nopean kuoleman.
Kirje rypistyi Vareon käsissä palloksi hänen mulkoillessa nuorukaista, tätä Giadia, ja ääni sarkasmista terävänä hän sanoi:
"Näytä toki tietä. Miksi turhaan haaskata meistä kummankaan aikaa?"
Vareo kohottautui tuoliltaan suorille jaloille ja nyökkäsi Giadia kulkemaan edellä. Omituinen, uhmakas välinpitämättömyys alkoi saada valtaa hänen sielussaan. Jos hän olisi kävelemässä väijytykseen tai ansaan, joka olisi toisaalta melkoinen yliammunta pelkästään hänen kuolemansa takia, niin olkoon sitten niin. Ajatellessaan kaikkea mikä tässä maailmassa häntä oli painanut maahan, tämä olisi vain niistä viimeinen. Mitään Vareo ei jättänyt jälkeensä, eikä kukaan häntä muistaisi.
Tosin viimeinen ajatus ei ollut aivan totta, kuten mies äkkiä oivalsi seuratessaan Giadia ulos kapakasta. Sillä tässä kaupungissa oli yksi henkilö, joka voisi välittää hänen olemassaolostaan. Vai välittikö Naenija enää?
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lopun alku

Post by Tinanja »

Giadin ilme ei näyttänyt värähtävänkään Vareon maanisten kommenttien osalta, mutta pieni yllättyneisyys nosti päätään miehen sisällä. Ensinnäkin kaljun miehen eleet ja olemus olivat niin varautuneita, että ne saivat yleensä tilanteisiinsa hyvin valmistautuvan nuorukaisen hetkellisesti hakemaan sitä tasoa, jolla hänen itsensä pitäisi tilanteessa olla. Mies tiesi, että hänellä oli tiedoissa aukkoja sen osalta, mitä herra Athertonin tyttären kanssa oli loppupeleissä tapahtunut - hän tiesi vain Vareon olleen paikalla, ja että tilanne oli ollut ohitse todennäköisesti jo ennen kuin hän oli saanut viestin välitettyä Zahirille. Palkkiota tuon kaljun miehen päästä ei myöskään oltu ilmoitettu, vaikka kaikki tuon käytöksessä vyötä kohti vaeltavaa kättä ja varautuneisuutta myöten viittasivatkin. Giad päätyi olemaan vastaamatta Vareon puoliuhkauksiin ja ääneen sanottuihin epäilyksiin ja nyökkäsi vain kirjettä kohden. Kun Vareo viimein tarttui kirjeeseen varautuneena ja luki sen, nuorukainen tätä vastapäätä kohotti vähän kulmiaan miehen vastaukselle. Oli yllättävää, että tämä oli valmis laskemaan varautumistasoaan näinkin paljon, että oli lähdössä hänen mukaansa itselleen tuntemattomaan paikkaan. Giad ei oikein ymmärtänyt kaljupäisen miehen logiikkaa, mutta toisaalta, se ei myöskään ollut hänen tehtävänsä. Sen sijaan, että tuo olisi jäänyt väittämään vastaan, tämä nousi sulavalla liikkeellä ja kohotti kätensä vetämään hupun takaisin päähänsä.

Giad johdatti olkansa yli vilkuilematta Vareon kulmakapakasta Phoeben pohjoisosia kohden vain kääntyäkseen pian sivukadulle. Parin korttelin päässä mies astui sisälle kaksikerroksiseen taloon, jonka alakerrassa näytti toimivan pieni leipomo. Ohimennen pienen hymyn leipurille väläyttäen Giad asteli portaisiin ja yläkertaan. Sen takaseinustalla oli vielä yksi ovi, jonka lukkoon mies sovitti taskustaan löytyvän avaimen vain avatakseen sen.
“Sulje ovi perässäsi”, Giad kehotti ohimennen rikkoen kaksikon välillä olevan hiljaisuuden, kun astui sisälle huoneeseen. Suuri kirjoituspöytä sen ikkunan ääressä hallitsi melkein koko tilaa, mutta seinustalle oli tuotu yksinkertainen sänky, sekä pari kevyesti pehmustettua tuolia, joista toinen oli kirjoituspöydän edessä. Tämä ei ollut Giadin asunto, tai paikka, mutta hiljainen ja syrjäinen, eikä heitä häirittäisi täällä.
“Jos se ei kirjeestä käynyt ilmi, olen Giad”, totesi nuorimies sitten lyhyesti. “Ja tiedätkin, kenen palveluksessa työskentelen.”

“En tiedä, mistä olet saanut päähäsi, että hän haluaa sinut päiviltä”, tämä jatkoi viitattuaan Vareota istumaan. “Päästäsi ei ole tietääkseni luvattu palkkiota”, olkienkohautus kehysti sanoja, kun nuorimies kurottautui laskemaan olallaan roikkuneen laukun tyhjän kirjoituspöydän kulmalle istuessaan sen ääressä olevalle tuolille.
“Mutta tiedän, että herra Atherton haluaa Caylan päiviltä oman kätensä kautta, ja on valmis maksamaan naisen vangitsemisesta pitkän pennin, mitä tähän mennessä kuulemiani järjestelyjä on uskominen”, Zahir ei ollut levännyt laakereillaan Janelten kuoleman jälkeen. Päin vastoin, mies oli koonnut alaisiaan, selvittänyt vaikutusvaltansa rajoja suunnitelmaansa varten, ja tämä oli osa viimeisten palojen paikalleen laittamista.
“Ja jostain syystä hän haluaa sinut koko suunnitelmansa keskelle… Keskelle sitä myrskyä, joka odottaa vain puhkeamistaan Phoeben ylle”, Giad nielaisi hiljaa, tuskin huomattavasti, mutta hänen äänensä värähdys viimeisten sanojen kohdalla oli kuultavissa. Hän oli vain viestinviejä ja kirjuri, eikä se henkilö, joka halusi olla keskellä myrskyn silmää maagikon vapauttaessa kaiken Caylaa kohtaan tunteman vihansa.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Lopun alku

Post by Kuparirapu »

Heidän kulkiessa Vareo silmäili yhä valppaasti jokaista ohikulkijaa joka tuntui tulevan liian lähelle. Mutta välikohtauksia ei sattunut ja nuorukaisen ohjaamana he saapuivat määränpäähänsä. Sisälle pääseminen helpotti hivenen Vareon hermostuneita ajatuksia, mutta vilkaistessaan pöytänsä äärellä häärivää leipuria liukui kaljun miehen katse kuitenkin pöydällä lepäävään veitseen. No, ainakin Vareo tiesi tämän odottavan alakerrassa jos tilanne yhtäkkiä kääntyisi vaaralliseksi.

Giadin kehotusta seuraten Vareo veti oven kiinni, seisoen hetken aikaa ovenkarmien tuntumassa ympärilleen silmäillen. Huone oli yksinkertainen mutta siisti, paljon parempi kuin se vetoinen raunio jota Vareo oli hampaat irvessä kutsunut kodikseen. Oliko tämä nuorukainen, tämä Giad, niin arvokas tai hyvä työssään että tällä oli varaa elää näin? Vai oliko tämä vain kääriytynyt tarpeeksi lähelle Zahirin vaikutusvallan helmoihin?
"Ja jos hän ei asiaa selventänyt, niin olen Vareo," kalju mies lausui kääntäen katseensa Giadiin. Hänen silmissään oleva teräksenkova katse ei ollut vielä pehmentynyt tuumaakaan, ja ottaen muutaman askeleen sivummalle Vareon käsi löysi paikkansa vyöllä. Nuijan kahvan vierellä.
"En pitäisi sitä mahdottama, sen kaiken jälkeen mitä olen nähnyt hänen tekevän," hän lausui viileästi ja tarttui Giadin viittaamaan tuoliin. Vareo veti sen lattiaa pitkin, aivan seinän viereen ja istui sitten alas lapaluut lautoja hipoen. "Ja jos hän haluaisi minut hiljaiseksi, en jaksa uskoa että hän vaivautuisi palkkion kanssa. Nopeampaa lähettää määräyksellä joku tekemään verityö kerralla."
Giadia kuunnellessaan Vareon aavistukset osoittautuivat pitävän paikkansa. Cayla oli mennyt liian pitkälle, ja nyt nainen joutuisi maksamaan tempustaan. Kaupungin alamaailmassa oli tainnut olla melkoinen kuhina parin viimeisen päivän aikana, sillä aikaa kun Vareo oli vältellyt kaikkia yhteyksiä sinne. Mies nojautui hieman lähemmäs ja kysyi:
"Minut? Hän haluaa nimenomaan minut mukaan Caylan metsästykseen?"
Mikäpä sen sopivampaa. Heti kun Cayla olisi Zahirin kynsissä, olisi Vareokin aivan kädenmitan päässä vangittavaksi. Kuinka sopivaa se olisikaan maagikon puolelta!
Vareo pyyhkäisi otsaansa, jotta ei olisi menettänyt hermojaan epäluulojen keskellä. Siksi hänen suustaan karkasi kuiva naurahdus Giadin seuraaville sanoille:
"Myrsky? Kuvittelin sinunkin nähneen tarpeeksi paljon tätä puolta kaupungista, jotta tietäisit ettei tyyni kestä täällä koskaan pitkään. Aina on olemassa kärhämöintiä varjoissa, aina joku yrittää kahmia itselleen enemmän. Ja aina joku saa maksaa siitä verellä."
Pudistaen päätään lyhyesti Vareo kohotti katseensa ja kysyi sitten:
"Mitä hän haluaa minun tekevän? Valitettavasti kadotin yhteyshenkilöni öisen mellakan aikoihin, joten en ole selvillä viimeisimmistä tapahtumista. En edes tiedä, ketkä mahtoivat kaatua ja ketkä selvitä yön jäljiltä. Viimeisenä olin Blostin porukassa, onko hän vielä hengissä?"
Isokokoinen katuroisto oli yksi harvoista, jotka osasivat asettaa annetun käskyn oman mukavuutensa ohitse ja pitää oman pikku porukkansa kasassa. Ja siksi niitä harvoja, joihin Vareo uskalsi jopa hivenen luottaa. Ainakaan Blosti ei pötkisi pakoon kun silmä vältti tai väijyisi tilaisuutta iskeä veitsi mahdollisen kilpailijan selkään.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lopun alku

Post by Tinanja »

Tuoli hoikan nuorukaisen alla narisi vähän tämän vaihtaessa asentoa, katsoessaan pää hieman kallellaan Vareota kohden.
“Tiedän kyllä, kuka olet”, Giad nyökkäsi lyhyesti Vareon esittelyyn, eikä näyttänyt huomaavinankaan sitä, miten tämä oli katsonut leipurin veistä, ja miten tuon käsi lepäsi valmiudessa nuijan vierellä. Eikä ihme, tuo ei ollut ollut kaupungissa kovin kauaa, ja vielä vähemmän aikaa mukana siinä hierarkiassa, jota Zahir pyöritti. Tämä todennäköisesti omilla tiedoillaan oli raapaissut vain pintaa tuon maagikon organisaatiosta, ja siitä, miten pitkälle tämän valta ylsi. Nyt tosin Giadin olisi vain vakuutettava tuo kaljupäinen mies siitä, että Zahirilla oli suunnitelmia tämän varalle - eikä yksikään niistä koskenut palkkiota Vareon päästä. Tälle paljastuisi ennemmin tai myöhemmin se syvyys, mihin tämä oli astumassa.
“Tiedän myös, että olet jo aiemminkin tavannut Caylan hänen seurassaan”, nuorukainen jatkoi hetken hiljaisuuden rikkoessaan, katsellen tarkasti Vareon ilmeitä ja eleitä, tämän varautuneisuutta. Giad ei kuitenkaan itse näyttänyt varautuneelta, päinvastoin tämä istui rennosti tuolilla pöydän äärellä. Toki hän tiesi tarkalleen, että oli paljastanut korteistaan sen, että oli puhunut Vareosta Zahirin kanssa, tai saanut muutoin tarkat taustatiedot tehtäväänsä varten. Hänellä ei ollut intoa taistella tietään tämänkään tilanteen läpi fyysisesti, sanojen olisi riitettävä - ja mikäli nuo eivät herättäisi mielenkiintoa riittävästi, olisi hänellä vielä muutama ässä hihassaan.

“Epäilen, että mikäli hän haluaisi sinut hengiltä, et olisi enää siinä”, Giad huomautti lyhyesti, kulmiaan vähän Vareolle kohottaen tämän jatkaessa siitä, miten Zahir todennäköisesti olisi vain käskenyt laittaa Vareon hengiltä ilman sen kummempia juhlallisuuksia tai palkkioita. Se oli kyllä ihan looginen päätelmä, ja mikäli tämä olisi tarpeeksi ärsyttänyt maagikkoa, voisi maagikko jopa tehdä sen itse. Mutta Giad uskoi, että Zahirin suunnitelmat Vareota varten olivat aivan jotain muuta, ainakin tämänhetkisen tehtävän ja tietojen perusteella. Se, miten pitkälle Zahir tätä oli suunnitellut, oli kuitenkin myös Giadille arvoitus. Eikä hän halunnut tietää yhtään enempää, kuin oli pakko, ja hyödyllistä hänelle itselleen - mitä enemmän hän tietäisi, sitä suurempi riski hän olisi.
“Kyllä, tälläiseen käsitykseen minä jäin”, nuorukainen kohautti olkapäitään vastatessaan viimein Vareon ihmettelyyn siitä, että halusiko Zahir Vareon Caylaa metsästämään. Pieni hymy levisi Giadin huulille hetkeksi sanojen myötä, mutta ilme katosi lähes samantien kuin oli päätynytkin tuon kapeille kasvoille.
“Mutta, siitä puheenollen, mitä tapahtui sen jälkeen, kun lähdit kadulta hänen tyttärensä kanssa?” Giad kysyi vähän kulmiaan kohottaen, vakavoituen ja katsoen arvioiden nyt viimein istumaan laskeutunutta miestä.

Phoebessa ei ollut koskaan tyyntä, siinä Vareo kyllä oli oikeassa. Mutta myrsky oli eri asia kuin tuulenpuuskat, jotka vaihtoivat suuntaa sekunnin murto-osissa.
“Se, mitä ikinä olet Phoebessaoloaikanasi täällä nähnyt, ei ole nähnytkään myrskyä”, Giad vastasi viimein. “Ja totta puhuen, en tiedä, haluanko itsekään nähdä sitä… Mutta kosto on voimakas vaikutin, ja nyt se motivaatio on annettu hyvin vaikutusvaltaisiin käsiin”, nuorukainen jatkoi sitten olkiaan vähän kohauttaen. Hän kohotti kulmiaan Vareon seuraavalle kysymykselle.
“No, yksinkertaistettuna, hän haluaa Caylan käsiinsä ja kiduttaa ja teloittaa tämän julkisesti sen jälkeen”, Giad kohautti olkapäitään. “Mutta sinä… hän haluaa, että organisoit tätä Caylan etsimistä, ja etsit, sekä vangitset hänet”, Giad lopetti, nyt katsoen pitkään, arvioiden Vareota.
“Mutta, minun tietoni ja kontaktini ovat käytettävissä, joten”, mies kohautti olkapäitään. “En usko, että tämä on mikään mahdoton harppaus.”

Mutta Giad ei halunnut tietää, mitä Zahir itse tekisi ajalla, jota ei tarvitsisi käyttää Caylan metsästämiseen.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Lopun alku

Post by Kuparirapu »

Ruskeat silmät pysähtyivät Giadiin, katsoen tätä hetken aikaa rävähtämättömästi tämän otettua Zahirin tyttären esille. Jokin aika sitten Vareo olisi käskenyt tätä pitää suunsa kiinni, peläten että tuo nuorukainen ajaisi hänet aikaiseen hautaan moisella kysymyksellä. Mutta hiljalleen, kun Vareon järjen ääni alkoi päästä esille jatkuvan hermoilun alta, alkoi mies ymmärtää ettei kyseessä ehkä ollut enää salaisuus. Monet tiesivät siitä, monet olivat varmasti nähneet ohimennessä Zahirin Naenijan talolla, ja kertoneet epäilemättä aavistuksiaan eteenpäin.
Ja kaikesta päätellen Zahir ei edes paljoa salaillut haluaan saada Cayla kynsiinsä.
"Yritin viedä tytön erään parantajan luokse," Vareo sanoi, yrittäen kuulostaa mahdollisimman tasaiselta. Kuin hän luettelisi tapahtumia sellaisenaan, ilman sitä tunnemyrskyä joka niihin liittyi. "Se nainen otti tytön kyselemättä hoitoonsa, ja yritti parhaansa mukaan pelastaa hänet. Mutta hän ei onnistunut...vaikka antoi yritykselle kaikkensa."
Mainitsematta jäivät myös kyseisen parantajan nimi, se että hänkin oli kiinni Zahirin langoissa, ja että Vareo tunsi hänet henkilökohtaisesti.
"Kun Zahir saapui paikalle oli tyttö jo menehtynyt. Hän ei antanut silloin ohjeita, ilmoitti vain ottavansa myöhemmin yhteyttä," Vareo lisäsi. "En edes tiennyt kuka tytön isä oli, ennen kuin hän seisoi ovensuussa."
Eikä hän tiennyt, mitä olisi tehnyt jos olisi silloin tietänyt...

Giadin kommentit saivat Vareon hymähtämään ilottomasti. Tässä näkyi, mihin Zahir kykeni jos hänet suututti. Maagikko tekisi rangaistuksesta tuskallisen ja julkisen, yhtä aikaa varoituksena muille sekä varmasti myös omaksi sairaaksi huvikseen. Vaan sitten kaljun miehen pää nytkähti ylöspäin, kun hän alkoi tajuta mitä Giad oli juuri sanonut.
"Että minä organisoisin...johtaisin etsintää?" Vareo toisti ja vaikeni häkeltyneen näköisenä. Tämä...tämä ei ollut mikään pieni asia. Se tarkoittaisi että Vareo oli yksin vastuussa koko etsinnästä, että hänen vastuullaan olisi sen onnistuminen. Mutta myös sitä, että kaikki onnistumiseen vaadittavat tiedonantajat ja miesvoima olisivat hänen komennettavissaan. Että hän määräisi!
Vareon katse ajautui Giadin hartian takana näkyvään ikkunaan, ja ylitse lähimpien talojen kattojen. Ensimmäistä kertaa hän voisi itse sanella mitä tapahtuisi, eikä vain totella muiden käskyjä. Tehdä asioita, kuten hänestä oli parasta. Vaikka Vareon sisin yritti yhä muistuttaa hänen epävarmasta tulevaisuudestaan Zahirin kynsissä, alkoi tämä tarjottu tilaisuus vallata alaa hänen ajatuksissaan. Voisiko Zahir todella sallia hänelle tällaista, jos maagikko aikoisi vain tappaa hänet heti ensimmäisen tilaisuuden tullen?
Ehkä Vareon oli nyt aika antaa syitä, jotta Zahir ei tekisi niin.
Nousten seisomaan Vareon olemuksesta näytti haihtuvan aiempi kuolemanpelon tuoma jännittyneisyys. Sen tilalla näkyi suunnitelmallista tehokkuutta, kuin miehessä joka oli saanut uuden mahdollisuuden ja aikoi hyödyntää sen.
"Jos hän haluaa kuulla sen sinun suustasi, niin voit kertoa että teen kuten hän haluaa," Vareo totesi Giadille. Nuorukainen oli myös tainnut luvata hänen käyttöönsä omat kontaktinsa, eikö vain?
"Mutta nyt, jotta voisin onnistua tässä tehtävässä, haluan tietää missä kohtaa sinä seisot sen maagikon alapuolella? Et vaikuta pelkältä katujätkältä, ja elätkin paremmin," hän lisäsi ristien kätensä ja katsellen nuorukaista tutkivasti. Hän oli alkanut saada otetta mainituista, kaduilla maleksivista porukoista jotka pitivät alueista huolta ja pelottelivat tarpeen vaatiessa kaupunkilaisia. Mutta ne lukuisat tiedonvälittäjät ja vakoojat joita Zahir oli kylvänyt kaupungin eri nurkkiin olivat aivan yhtä piilossa Vareolta kuin kaikilta muiltakin.
"Jos sinulla on niin hyvät korvat ja niin paljon "ystäviä" kuin annat ymmärtää, niin haluan että laitat heidät töihin. Ensiksikin, haluan muutaman porukan luokseni. Blostin, jos hän on hengissä selvinnyt. Kerro että tulevat lasinpuhaltajan pajalle tänään. Ja samalla laita sana kiertämään satamassa, että Caylan olinpaikasta luvataan kultaraha palkinnoksi. Ne maksan vaikka omasta kukkarostani, kunhan sieltä löytyy joku joka uskaltaa puhua ohi suunsa. Tuskin sillä naispedolla on enää paljoakaan tukijoita jäljellä."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lopun alku

Post by Tinanja »

Ilmeisesti tilanne Zahir Athertonin tyttären osalta oli mennyt suunnilleen sillä lailla, mitä Giad olikin odottanut tapahtuneen. Oli hyvä saada jonkinnäköinen suora vahvistus palasille, joita hän oli koonnut kaupungilla kulkiessaan. Mutta mielenkiintoisinta oli se, että Zahir oli löytänyt perille ongelmitta: ilmeisesti tämä parantaja oli ollut tuttu aiemmin jo, ja Giadin oli myönnettävä, että kaupungin parantajat eivät olleet hänen tietojensa keskiössä. Mielenkiintoista oli myös tieto siitä, että tyttö oli jo kuollut Zahirin tullessa paikalle - vieraiden keskellä, vieraiden tappamana varmasti nosti maagikon kieroksia kostonhalun osalta todennäköisesti enemmän kuin mitä Giad halusi arvatakaan.
“Hän on aina pitänyt tarkasti yksityiselämänsä erillään kaikesta muusta… Se on yksi harvoja rajoja, joita hänellä on”, totesi Giad tuhahtaen vähän. Äänensävy kuulsoti siltä, että siinä oli hipaus ironiaa, mutta asian vakavuus verhoili senkin piiloon. “Mutta, ilmeisesti tämä on nyt se yhteydenotto, josta hän puhui”, pieni hymy levisi pieneksi hetkeksi nuorukaisen kalpeille kasvoille tämän katsoessa arvioiden Vareota.

“Kyllä”, Giad sanoi vastaukseksi Vareon ihmettelyyn Caylan metsästyksestä ja sen organisoinnista. Muuta mies ei sanonutkaan, mutta katseli omalta paikaltaan kieltämättä viileän rauhallisesti Vareota ja tämän reaktioita. Hitaasti tuosta varautuneen vihaisesta miehestä näytti nousevan esiin se järkevämpi, rationaalisempi puoli. Mahdollisesti se oli syy sille, miksi Zahir oli lähtenyt toteuttamaan Caylan etsimistä tämänkaltaisella suunnitelmalla. Nuorukainen kuitenkin kohotti vähän kulmiaan Vareon seuraavalle kysymykselle.
“Sanon, kun näen hänet”, tuo nyökkäsi lyhyesti Vareon kommentille siitä, että Zahir todennäköisesti halusi kuulla myös häneltä viestin. Giad tosin oletti myös, että mikäli hänestä ei kuuluisi mitään, Zahir olettaisi asian olevan jo työn alla.

“Ensinnäkin, en asu täällä. Mutta… Olen virallisesti hänen… viestinviejänsä”, Giad vastasi sitten Vareon seuraavaan kysymykseen hänen asemastaan, viimeistä sanaa pitkään maistellen. Hänellä ei ollut aikomustakaan sanoa, miten paljon hän teki Zahirille töitä, ja millaisia töitä. Mutta tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun tämänkaltainen kysymys oli nuorukaiselle esitetty, ja hänellä oli siihen vastauskin valmiina. “Mutta sen lisäksi kerään ja välitän tietoa ja ohjeita”, tämä kohautti olkapäitään. Se oli rahakasta työtä, kyllä. Hän sai tuloja sekä Zahirilta, että niiltä, joille välitti tai hankki tietoa, mutta kuten kaikessa, myös tässä oli riskinsä. Väärän henkilön kanssa sopimuksen tekeminen, väärät sanat väärässä paikalla olivat mahdollisuus, jota Giad oli tähän saakka pystynyt välttämään. Hänen oli tunnettava ne, joiden kanssa ja joille työskenteli, ja hänellä oli oltava vipuvartta näitä henkilöitä vastaan tarvittaessa. Hänen aseensa olivat hänen tietonsa oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan metallin sijaan. Kuten tässäkin tilanteessa, mutta Vareon ei tarvitsisi tietää, miten lähellä tai kaukana hän oikeasti oli Zahirista.

“Blosti”, Giad toisti edelleen Vareota tarkkaillen. “Laitan viestiä eteenpäin, eiköhän se hänet tavoita, jos hän on hengissä…”, kultarahaa koskien Giad vain tuhahti ensin. “Laitan sanan liikkeelle”, mutta hän ei uskonut sen olevan alunalkaenkaan edes satama-alueella riittävä maksu yhtään mistään. Toisaalta kyse oli vain olinpaikasta, mutta Giad ei ollut vakuuttunut.
“Kuulostaa siltä, että sinulla on jo suunnitelma mielessäsi”, mies sanoi sitten arvioiden, kulmiaan vähän kohottaen. “Mikäli tarvitset, niin löydät minut huomenna auringonlaskun aikaan Wanhalta Lohikäärmeeltä”, Giad lisäsi katsellen Vareota kieltämättä arvioiden. “Muutoin alakerran leipuri saa kyllä yhteyden minuun”, tämä lisäsi olkiaan vähän kohauttaen. Olisi turha sanoa suoraa paikkaa, missä hän yleensä oleskeli, hän ei luottanut Vareoon, tai käytännössä yhtään kehenkään riittävästi, että kertoisi kotipaikkansa sijainnin.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Lopun alku

Post by Kuparirapu »

"Sen tiedän varsin hyvin, koska onnistuin melkein kompastumaan sen rajan ylitse," Vareo ajatteli kuivasti. Mutta ääneen hän keskittyi käsillä olevaan tehtävään:
"Se riittää, näin aluksi. Kunhan sana kiertää, se tulee herättämään huomiota. Jos Caylaa seuranneiden tilanne on puoliksikaan niin huono kuin kuvittelen, ovat monet valmiita ryhtymään vaikka kierteleviksi eunukeiksi jos he siten pelastavat oman nahkansa. Sen yön alussa he kaikki tunsivat olonsa kuin olisivat jo voittaneet. Mutta toisin kävi, ja sillon alkanut tappioputki ei tule loppumaan vielä hetkeen."
Pohtiessaan asiaa nyt, ajatukset äskeisen jälkeen epätavallisen kirkkaina, Vareo huomasi ajattelevansa kuinka yksinkertaisia monien katurosvojen ajatusmaailma. He elivät hetkessä, ja punnitsivat asioita välittömän hyödyn tai tappion näkökulmasta. Ja siksi heidän joukossaan oli kenties vain yksi tusinassa, jotka osasivat ajatella hivenen pidemmälle suunnitelmissaan.
"Katsotaan josko minulla olisi muutaman päivän kuluttua jotain mitä jakaa kanssasi," Vareo totesi ja kääntyi ovea kohti. "Siihen asti pidän tuota alakerran jauhopeukaloa luotettavimpana lenkkinä sinuun, ja toivon että pidät sen lenkin lähellä itseäsi. Minut ja muut, jotka pitävät kaduista huolta, voi olla helppo löytää, mutta en haluaisi kääntää kaupunkia ympäri etsiessäni Caylan lisäksi myös sinua."
Lattialautojen narina saatteli Vareon askeleita ja avatessaan oven Vareo huikkasi vielä olkansa ylitse:
"Olen sinuun piakkoin yhteydessä. Pidä siihen asti vain korvasi auki."


Ilta-aurinko oli enää vaisu aavistus taivaanrannassa kun sekainen, vaitonainen sakki saapui lasinpuhaltajan pajan takana olevalle kujanpätkälle. Ensimmäisenä kulkevan Blostin ilme oli mitäänsanomaton, mutta muutamat muut eivät yrittäneetkään peitellä epäluuloa kasvoillaan. Heidän epäluulojensa kohde odotti jo heitä kädet vyöllä leväten ja katse vakaasti seuraten lähestyvää jengiä.
"Me luultiin jo että olisit menettänyt pääsi sinä yönä," Blosti totesi yksinkertaisesti pysähtyen parin askeleen päähän. Muut jäivät hänen vierelleen, Tibbs luimistellen melkein isomman miehen kyljessä kiinni.
"Ei se kaukana ollut, kaduilla oli melkoista helvettiä silloin," Vareo vastasi. Blosti tuhahti, kuvauksen ollessa oikeastaan aikamoinen vähättely.
"Luimitkos karkuun, mitä?" yksi miehistä kysyi terävästi. Muut vilkaisivat tätä, odottaen selvästi että suora syytös riittäisi ajamaan Vareon puolustuskannalle. Mutta kalju mies vain siirsi katseensa kysyjään, ja hänen vakavilla kasvoillaan näkyi että Vareolla oli aivan muu kokemus kyseisestä yöstä.
"Menin pitämään huolta, että asiat sujuivat kuten niiden kuuluisikin. Ravirin porukka oli saanut niitä hulluja kimppuunsa, ja henkiin jääneet jouduin lähettämään Rotta-Johnin mukaan."
Blostin ympärillä olevat rosvot vilkaisivat vaitonaisena toisiaan, ja Blosti itse vain nyökkäsi hitaasti. Vareo oli arvellutkin, että he olivat kuulleet kyseisestä tapauksesta. Ja ehkä nyt nuo eivät niin hanakasti yrittäisi kaataa lokaa hänen niskaansa.
"Minkäs takia me sitten olemme täällä? Onko pomolla jotain erikoista mielessä?" Blosti kysyi ja risti leveät kätensä muhkean vatsansa päälle.
"Meidän tehtävämme on kaivaa esille Cayla ja viedä hänet pomolle," Vareo totesi. Joukon läpi kulki kuin aaltona ensin hämmästyksen ja sitten epäuskoinen aalto, joka suli hitaasti kohti hienoista pelkoa kun Vareon ilme oli yksiselitteisen vakava. Ensimmäisenä äänensä löysi Tibbs, joka päästi hinkuvan hihityksen likaisten hampaidensa välistä:
"Siinäpä on, Rutot sentään, kyllä paras huulenheitto miesmuistiin! Toki, etsitään vain se hullu tappajanarttu ja ojennetaan rautaa ranteisiin. Se tulee varmasti suosiolla mukaan, varmaan tarjoaa lämmintä syliäkin meille kaiken päälle!"
Luihu katuvaras pudisteli päätään ja astui lähemmäs mielenosoituksensa vahvistamiseksi, tosin pysytellen visusti Vareon käsien ulottumattomissa.
"Kuka sinut sitä paitsi pisti johtoon, häh? Viimeksi kun vilkaisin, niin samassa sakissa sinäkin olit ja tottelit Blostin käskyjä kuten me muutkin. Vaikka oletkin mennyt nuolemaan pomon kenkiä kuin viiden pennin huora, niin ei se sinusta mitään herraa tai lordia tee. Minä en ainakaan kuuntele nälkiintyneen vetohärän käsytystä vaikka miten mylvisit."
Tibbs peruutti takaisin paikalleen, vinosta hymystä päätellen tyytyväisenä pikku julistukseensa. Muut seurasivat hiljaisina, odottaen selvästi mihin tilanne kehittyisi seuraavaksi. Vareo hengitti syvään, mutta hänen ilmeensä ei näyttänyt muuttuneen. Mies tunsi että nyt oli aika lyödä hänen korttinsa pöytään, sillä ilman vertaistensa kuuliaisuutta hän ei pääsisi mihinkään.
"Kenties se on jäänyt epäselväksi, mutta tämä tehtävä tuli suoraan pomolta itseltään. Minulle ei tarjottu tilaisuutta kieltäytyä, kuten ei kellekään meistä aiemminkaan. Minut pistettiin vastuuseen tästä hommasta, kenties juuri siksi koska vaivauduin tekemään muutakin kuin vain suojelemaan omaa selkänahkaani. Jos siis sinua Tibbs kalvaa, että minä olen määräämässä, niin kerro toki miten itse ansaitsisit tämän homman. Ole hyvä, kerran tykkäät kuunnella omaa ääntäsi."
Kuten arvata saattoi, Tibbs vastasi vain mulkoilemalla Vareota huultaan pureksien. Vareo vastasi katseeseen muutaman sydämenlyönnin ajan, varmistaakseen että pikku varas ymmärsi nokkimisjärjestyksen, ja lisäsi sitten vielä:
"Ja Blosti, sinun hommasi eivät muutu mihinkään. Tähän tehtävään nimittän tarvitsemme muutaman muunkin ryhmän apua, enkä minä ehdi erikseen pitämään jokaista kädestä."
Paksu mies nyökkäsi jälleen, eikä mikään tässä koko keskustelussa näyttänyt yllättäneen häntä. Ilmeisesti Blosti oli vielä juonikkaampi kuin oli tähän asti näyttänyt.
"Hyvä. Kuunnelkaapa sitten tarkasti. Parin tyypin kautta olen laittanut sanaa kiertämään että Caylan olinpaikasta tarjotaan palkkiota. Vielä kukaan ei sitä villipetoa vielä kavalla, mutta riittää että sana leviää. Sillä aikaa me kierrämme tietyt paikat lävitse ja jututamme niitä jotka voisivat tietää asiasta..."

*

Seuraavana päivänä iltahämärän saapuessa kaupungin kaduille Vareo suuntasi kohti keskustorin nurkalla sijaitsevaa "Wanhaa Lohikäärmettä". Hän oli ottanut jo ensimmäisiä askeleita kohti suunnitelmansa toteuttamista, eli selittänyt tilanteen parille muulle katurosvojen ryhmälle. Nämä olivat ottaneet ajatuksen hänen käskyjensä tottelemisesta vaihtelevan vastahakoisesti, mutta Vareo oli kyennyt nojaamaan sekä Zahirin yksiselitteiseen käskyyn että myös hänen vastuuteensa. Jos tehtävä epäonnistuisi, Vareon pää olisi ensimmäisenä pölkyllä rangaistavana. Mutta nyt hän tarvitsi tietoja, ja niitä hän saisi Giadilta. He eivät voineet käydä kovistelemassa kaupungin jokaista vapaalla jalalla kulkevaa pikkurikollista yksi kerrallaan, vaan keskittyttävä niihin joilla voisi olla todellista tietoa.
Ja samaan aikaan Vareo yritti keksiä parasta tapaa kysellä Giadilta eräästä haltiaparantajasta, jonka hyvinvoinnista hän huolehti raskaasti. Kun Vareo viimein oli uskaltautunut menemään Naenijan talolle, oli hän järkytyksekseen löytänyt sen tyhjänä. Lukittu ovi oli estänyt häntä tarkistamasta, mutta ikkunoista kurkistettuaan oli Vareo varmistunut että Naenija oli poissa. Hän olikin viettänyt viime yön hädin tuskin nukkuen, huonojen aavistustensa seurana.
Astuessaan sisään iltaruuhkaansa palvelevaan majataloon toivoi mies pian saavansa edes jonkin vihjeen haltianaisen tilanteesta. Ja rukoillen ettei tämän katoamisen taustalla ollut Zahir.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lopun alku

Post by Tinanja »

Giad ei ollut täysin varma, mitä Zahir Athertonilla oli Vareota varten mielessään, mutta viestinviejä epäili sen olevan iso harppaus tuon kaljun miehen aseman ja uran osalta. Siitä kertoi omalta osaltaan jo se, että Zahir oli käskenyt Giadia auttamaan Caylan metsästyksessä, puhumattakaan siitä, että Vareo oli valittu tämän operaation vetäjäksi. Ilmeisesti verisen yön tapahtumat Vareon osalta olivat tehneet joiltain osin vaikutuksen maagikkoon. Mutta se ei ollut ainut suunnitelma, joka tuolla tummia vaatteita suosivalla, varjoissa kulkevalla maagikolla oli. Giad oli ollut kiireinen edellisen iltapäivän ja tämän aamun Vareon tapaamisen jälkeen, ja oli nyt ehtinyt istua hyvin ansaitulle lounaalle juuri ennen sovittua tapaamista. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten Vareon tehtävä etenisi. Sitä olisi myös mielenkiintoista verrata viesteihin, niiden vastaanottajiin ja huhuihin, joita hän oli kuullut viimeisen vuorokauden aikana. Oli selvää, että Zahir valmistautui viimeisen liikkeensä tekemiseen siirtämällä pelinappuloita oikeisiin paikkoihin. Ja kaikki tämä tulisi mitä todennäköisimmin tapahtumaan suoraan armeijan ja vartioston nenän alla näiden tietämättä siitä mitään.

Mutta, tilanne tuskin etenisi mihinkään, ennen kuin itse pääjehu, Cayla, olisi vangittuna ja näyttävää tuomiotaan odottamassa. Kalakeittoaan ja leipäänsä syövä viestinviejä oli ottanut itselleen sopivan syrjäisen pöydän lounastaan varten. Wanhan Lohikäärmeen ruokajuomaksi tarjoama olut oli kohtalaista, mutta ei parasta laadullisesti - ja sitä todennäköisesti oli jatkettu vedellä. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten tilanne etenisi, varsinkin kun Giad nyt viimein näki Wanhaan Lohikäärmeeseen sisälle astuvan kaljupäisen miehen, joka Vareonakin tunnettiin. Viestinviejä ei näyttänyt huomioivan tätä mitenkään, vaan jatkoi ruokailuaan - vaikka olut ei parasta ollutkaan, kalakeitto oli erittäin hyvää.
“No… miten tehtäväsi etenee?” Giad kysyi Vareon viimein löytäessä tiensä samaan pöytään, ja tarjoilijan jätettyä heidät rauhaan.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Lopun alku

Post by Kuparirapu »

Vareo ei jäänyt "Wanhan Lohikäärmeen" oven tukkeeksi etsiäkseen Giadia katseellaan. Se tuntui hänestä aloittelijan virheeltä, jollaiseen hänellä ei enää ollut varaa. Sen sijaan hän käveli tiskille tilaamaan itselleen hieman syötävää, ja odotellessaan antoi katseensa kiertää ympäri ruokailutilaa. Maksettuaan hän käveli suoraan tietyn nurkkapöydän luokse, veti tuolin itselleen ja istui Giadia vastapäätä kuin he tuntisivat toisensa erinomaisesti. Hiljaisuus maustoi nuoremman miehen ruokailua kunnes tarjoilija kiiruhti tuomaan Vareolle samanlaisen lautasellisen keittoa, leipäpalan seuraksi ja olutta. Vareo mursi leivästään palan ja kastoi sitä keittoon, katsomatta vielä Giadiin:
"Meidän tehtävämme. Kaikki me kuitenkin vedämme samaa köyttä, saman henkilön käskystä. Ja toivottavasti vielä samaan suuntaakin, eikö vain?"
Vareo tunnusteli kostuttamaansa leipäpalaa kieltään vasten, ja alkoi lusikalla hämmentää keittoa viilentääkseen sitä.
"Mutta kun kysyit, niin mielestäni hyvin. Vielähän me emme ole ehtineet kuin vasta pohjustaa yritystämme, mutta minä en halua kiirehtiä liikaa. Yksin minä en Caylaa voi mennä vangitsemaan, minkä takia olen selittänyt tilanteen muutamalle porukalle. Heidän kanssaan aion myös kysellä asiasta hieman painokkaammin tietyissä paikoissa."
Keittolautanen höyrysi joka lusikan kierroksella ja Vareo siemaisi laihaa olutta välillä.
"Entä oletko sinä saanut selville mitään? Tässä vaiheessa olen kiitollinen jo siitä, jos osaat rajata missä meidän naisemme ei piileskele. Tai jos tiedät jonkun, jolta voimme saada puristettua hyödyllistä tietoa. Sen naisen entisiä alaisia, tai jotakuta joka on ollut hänen kanssaan tekemisissä?"
Nyt Vareo nosti katseensa lautasestaan ja katsoi Giadia odottavasti. Varovaisesti hän nosti lusikallisen kermaista keittoa huulilleen ja puhalteltuaan siemaisi sitä.
Locked