Tulta aaltojen keskellä

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
Locked
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Tulta aaltojen keskellä

Post by Kuparirapu »

//Tinanja ja Daikhan avuksi//

Tynnyri narahti Novianin lysähtäessä sille istumaan, roikottaen päätään kuin selkäänsä saanut koira konsanaan. Hänen toinen kätensä nousi pyyhkäisemään paksuja hiuksia pois silmiltään mutta liike jäi kesken peikon sävähtäessä ja vetäessä kipeästi ilmaa hampaidensa välistä. Hänen tarratessa ranteeseensa näkyviin tulivat kömpelöt kangassiteet, jotka hän oli kiertänyt hiertyneiden ja rakkoja keränneiden kämmentensä suojaksi. Novian-parka ei ollut elämässään tehnyt juuri muuta kuin pidellyt luuttuaan ja näppäillyt sen kieliä kevyesti, mutta nyt hänen täytyi työskennellä koko puhtinsa edestä aamusta iltaan.
"Musta Lokki" oli jättänyt sataman aamuhämärissä vähin juhlallisuuksin, ruuma tulvillaan lastia ja napakka tuuli purjeissaan. Heti ensimmäisestä aamun tunnista alkaen oli työnteko alkanut, eikä tahtia hidastettu vähääkään päivien vaihtuessa seuraavaan aavalla merellä. Laiskottelua välteltiin laivalla kuin sairautta, ja Novianista tuntui ettei aika riittänyt välistä edes hengittämiseen. Aina löytyi uusi tehtävä, yleensä ennen kuin hän oli ehtinyt edellistäkään viimeistellä. Ruokailukin suoritettiin samassa ajassa kuin hienommissa piireissä ehtisi hädin tuskin alkumaljat kumota, ja hidastelija saattoi lisäksi saada padan pohjalta pelkät tähteet ruoakseen. Nukkuessa oli sentään hetki levätä kunnolla, milloin ei laiva keinahtelullaan heittänyt tottumatonta nukkujaa lattialle. Ja pian osuisi kiertävä yövahtivuorokin Novianin kohdalle.
Päästäen sydämen pohjasta nousevan, vaimean valituksen Novian lepuutti päätään lastipinoa vasten ja hieroi irvistellen rystysiään. Hän oli juuri selvittänyt metrikaupalla tahmeaa, vastatervattua köyttä, ja yllättävää kyllä puosu oli antanut hänelle luvan mennä hakemaan välineitä kannen pesuun. Siitä Novian oli ollut suorastaan kiitollinen, sillä harjan ja ämpärin etsimisen varjolla hän saattoi pitää pienen lepohetken.
Viereltä kuuluva narahdus sai peikon säpsähtämään, odottaen jo tiukkasanaista läksytystä ja käskyä palata töihin. Mutta sitten hän huomasikin Daikhanin tutun hahmon hämärässä ja Novian rentoutui.
"Minusta alkaa kohta tuntua, että olisimme uineet vähemmällä vaivalla Calibanille," hän sanoi karhealla äänellä, pää palaten lepoon laatikkoa vasten. "Ainakin pääsisi perille puhtaana."
Novian näytti hihoihinsa tarttuneita tervatahroja ja punnersi pienen hymyn huulilleen.
"Miten sinulla sujuu? Onko paperityö samanlaista, mutta tahrat ovat mustetta ja rakot kämmenten sijaan sormenpäissä?" hän kysyi. Novian ei ollut paljoa edes ehtinyt näkemään mitä Daikhan teki laivalla. Herättyään kovakouraiseen ravistukseen hänen päivänsä sujahti ohi kuin juoksumaili kivisäkki olalla, ja päästessään takaisin riippumattoon nukahti peikko saman tien.
Ylhäältä kannelta kuului vaimea huuto, ilmeisesti tähystäjä oli huomannut jotain. Novian ei välittänyt siitä, se ei häntä koskenut.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tulta aaltojen keskellä

Post by Tinanja »

Daikhan kääriytyi merituulen kosteankylmältä viimalta paremmin viittansa sisälle astellessaan kannen lävitse miehhistön tiloihin kaiken hämärän ja kosteuden keskelle.

Vaikka hän miten sisätiloissa saikin olla, ei matka ollut miellyttävä. Merenkäynti oli inhottavampaa, kuin mitä tämä oli koskaan muistanut. Miehistön häntä kohtaan suomat mulkaisut, välttelyt ja takana kuiskutetut kommentit eivät ainakaan tehneet elämästä merillä yhtään sen miellyttävämpää… ja Daikhanista näytti, että Novian oli kovaa vauhtia ansaitsemassa paikkaansa miehistön tiloissa. Kapteeni puolestaan ei ollut kovin ahkera paperitöidensä osalta. Kesän viimeistä matkaa seurasivat sopimuspaperit, kuitit, ja nopeat raapustukset sivujen reunoissa. Ne eivät olleet kirjanpitoa nähneetkään, sen Daikhan oli huomannut nopeasti. Hänen aikansa tähän mennessä oli kulunut sen kaiken lajitteluun, ja aikajärjestykseen laittamisene. Hitaasti, mutta varmasti käsitys laivan… melkein kattavasta liiketoiminnasta alkoi muodostua. Kapteeni ei pitäisi uutisista saadessaan kirjanpitokirjan käsiinsä, eikä Daikhanilla ollut aikomustakaan antaa sitä valmiina tälle ennen kuin Calibanin rannat näkyisivät horisontissa.

Portaat narisivat maagikon askelten alla tämän kiemurrellessa laivan rakenteissa miehistön tiloja kohden. Nurkassa, hämärässä hän tunnisti kumaraan painautuneen peikon hahmon, ja nojautui läheistä tukipalkkia vasten ristien kätensä rintakehälleen puuskaan. Peikon sarkastisille sanoille maagikko vain tuhahti.
“Sanopa muuta”, tämä totesi hiljaa. “Sanoisin, että en ole koskaan nähnyt noin… tekemätöntä kirjanpitoa, mulkoilua ja välttelyä”, Daikhan puuskahti hiljaa. Mies hengähti pari kertaa syvään, rauhallisesti. Oli mukava saada ajatustauko kirjaimista ja numeroista, jotka tuntuivat vievän kaiken hänen kapasiteettinsa. Siitä oli vuosia, kun hän oli opiskellut, ja vuosia, kun hän oli edes koulussa pyörittänyt numeroita. Matka tulisi olemaan pitkä, ja se tuntui vasta alkaneen.

Laivan kannelta kuuluvat äänet saivat Daikhanin kääntämään katseensa portaikon suuntaan. Novian totesi, ettei se koskenut heitä. Todennäköisesti ei koskenutkaan… hänhän ainakaan ei ollut kuin pahainen kirjanpitäjä tällä hetkellä. Mutta äänien voimistuessa Daikhan kurtisti kulmiaan. Tämä ei kuulostanut normaalilta, ja maagikon ajatukset vain vahvistuivat laivan kääntäessä kurssiaan vain hetkiä kannelta kuuluvien huutojen voimistuttua. Maagikko tarttui paremmin tukipalkkiin, johon nojasi ja vilkaisi Novianiin nopeasti.
“Tämä ei ole normaalia. Tule!” Daikhan kääntyi kannoillaan ja lähti juoksemaan portaita ylös. Laiva muutti uudemman kerran nopeasti, aivan yhtä nopeasti kuin ensimmäiselläkin kerralla.

Portaat narisivat rungon tapaan Daikhanin juostessa niitä ylöspäin. Astuessaan kannelle viimeinen, mitä maagikko odotti, oli tulipallo suuntaamassa laivaa kohden. Ei, tätä hän ei ollut halunnut nähdä.
Laivan uusi suunnanmuutos, hyökkääjiä vastaan tehty väistöliike sai maagikon kompastumaan viimeisellä portaalla polvilleen. Siitä huolimatta tuon katse oli kohdistettuna heitä kohden lentävään tulipalloon, ja Daikhan tunsi magian virtaavan lävitseen sormenpäihinsä loitsuriimujen karatessa tuon huulilta. Se oli refleksi. Itsesuojeluvaistoa.

Hän ei edes ajatellut asiaa, loitsua siinä hetkessä. Se oli refleksi, jonka maagikko toivoi ehtivän estämään heidän kaikkien kuoleman.

“Sa’v - Go’n - Q’ar!”

Juuri, ennen tulen osumista laivaan, miehistön huutojen saattelemana näkymätön kehä ympäröi laivan. Tulipallo osui Daikhanin luomaan kilpeen, hajoten kappaleiksi, peittäen laivan pieneksi hetkeksi kirkkaanpunakeltaiseen sotkuun, jota tuleksi kutsuttiin. Kilpi tipahti viimeisenkin tulenkappaleen kadotessa ilmaan, ja Daikhan hengähti pari kertaa syvään, nopeasti.
“Hanki meidät pois täältä, en voi pidätellä häntä ikuisuuksiin!” Daikhan käänsi katseensa olkansa ylitse yläkannella ruorin ääressä seisovaan kapteeniin, joka ei näyttänyt ymmärtävän, mitä juuri äsken oli tapahtunut. Daikhan tunsi, miten häneen kohdistuivat kapteenin lisäksi myös miehistön katseet hänen kammetessa itsensä ylös ja reelingin luokse.

Hän ei ollut sotamaagi, mutta hän ei aikonut kuolla keskellä merta, kesken kostoretkensä.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tulta aaltojen keskellä

Post by Kuparirapu »

Novian ei näyttänyt huomaavan kun lisää huutoja alkoi kuulua kannelta. Mutta kun laiva teki äkkinäisen kaarroksen, tarpeeksi jyrkän että peikko liukui kuin huomaamattaan jaloilleen, heräsi hänenkin ihmetyksensä. Olivatko he väistäneet jotain matalikko?
"Paapuurin puolella!" kuului tähystäjän huuto korkeuksista. Novian katsahti Daikhania, ja ottaen seinästä tukea kiiruhti maagikon perässä kannelle.

Samaan aikaan laivan kapteeni nojasi komentosillan kaiteeseen, kädet jännittyneenä ja silmät tiukasti heitä kohti lähentyvässä aluksessa. Perämies seisoi hänen vierellään, ja puolentusinaa muutakin silmäparia tiirasi samaan suuntaan. Vieras laiva oli lähestynyt siitä asti kun se oli jokin aika sitten ilmestynyt taivaanrantaan, ja sen korjattua kurssiaan heidän äskeisen käännöksensä jälkeen oli varmaa että se seurasi heitä.
"Lähestyy yhä! Ei lippuja mastossa!" huusi tähystäjä ylhäältä. Kapteeni päästi lyhyen manauksen:
"Mitä hemmettiä ne haluavat? Perämies, näetkö onko heillä merkkilippuja keulassa..."
Mutta silloin laivan keulan paikkeilla leimahti ja tulinen kehrä sinkoutui suoraan heitä kohti. Kukaan miehistöstä ei ehtinyt kuin vetää kauhistuneena henkeä kun jyrisevä tulipallo syöksyi ilman halki kohti keskimmäistä mastoa. Ja törmäsi sitten kumeasti jysähtäen keskellä ilmaa kuin kivimuuriin. Kun viimeisetkin kipinät katosivat, vallitsi kannella haudanhiljaisuus. Kapteenikin kykni vain tuijottamaan kohtaa johon hyökkäys oli pysähtynyt. Ja sitten, kannella seisovaan mieheen joka sen oli pysäyttänyt.
Daikhanin vierellä seisova Novian tuijotti toveriaan suu lievästi auki, häkeltyneenä paitsi yllätyshyökkäyksestä niin yhtä lailla siitä, kuinka nopeasti Daikahn oli sen torjunut. Vasta kun Daikhan avasi suunsa, havahtui kapteeni katsomaan ympärilleen.
Vieras laiva tuli yhä lähemmäs, mutta sen kannella näytti vallitsevan jokseenkin samanlainen hämmennys. Eivät ilmeisesti odottaneet toista maagikkoa laivalla, jonka aikoivat ryöstää.
"Kaikki miehet asemiin!" hän mylväisi sellaisella voimalla, että se kiiri kannen halki aina ylös mastoihin asti. "Miehet raakapuille, isoraa'an purje auki! Ruorimies, viisi piirua tuulen suuntaan! Vauhtia, liikettä kuin henkenne olisi siitä kiinni!"
Perämies toistaessa käskyjä miehistö syöksyi liikkeelle niitä toteuttamaan, ymmärtäen että vaihtoehdot olisivat pako tai kuolema. Kapteeni harppoi alas kannelle ja kiiruhti Daikahnin viereen:
"Mitä ikinä teetkin, varmista ettei tuo äpärä osu purjeisiin!"
Samalla Novian tunsi nykäisyn olallaan, ja yksi miehistön jäsenistä viittoi häntä kiihkeästi:
"Ala tulla peikko! Sinua tarvitaan isomastoon!"
Peikko nyökkäsi ja päästyään lähimmälle köydelle alkoi kiskomaan itseään ylös. Hänen kämmeniään kalvoi yhä kipeä jomotus, mutta hän kieltäytyi nyt kuuntelemasta sitä. Daikhan tekisi tärkeimmän työn, ja he huolehtisivat omastaan.
"Ruorimies, pitäkää kurssi vakaana! Perämies, haluan tarkan sijaintimme välittömästi," kapteeni huusi noustessaan takaisin paikalleen komentosillalla, katsoen vinosti heidän takanaan seuraavaa alusta. Se ei aikonut luovuttaa näin lähellä mahdollista saalistaan.
"Nyt on aika antaa "Lokin" lentää parasta vauhtiaan," kapteeni totesi haudanvakavana. Jahti oli nyt alkanut.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tulta aaltojen keskellä

Post by Tinanja »

“Heillä on maagikko, muuten tuo olisi osunut”, kätensä hitaasti sivuilleen laskeva, laivan keulassa seisova nuorukainen katsoi pelästyneen yllättyneenä, miten hänen hienosti luotu tulipallonsa osui kupolinmalliseen kilpeen ja katosi sen sileän tien.
“No tee asialle jotain!” kapteeni tuon maagikon vierellä murahti tyytymättömänä katsoessaan uutta salaista asettaan, joka ei näyttänyt suoriutuvan erityisen taidokkaasti tästä tehtävästään.
“Hän voi upottaa meidät yhtä helposti kuin me heidätkin”, maagikko huomautti kapteenia varovasti vilkaisten. Hän ei tiennyt, miten vahva, kokenut ja… ilkeä vastustaja hänellä olisi. Olisi vaikea arvioida, miten pitkään taisteluun hänen omat taitonsa ja voimansa riittäisivät.
“Katso, ettei niin käy! Tuo laiva on meidän!”
“Mutta…”, nuorukainen ei ehtinyt sanoa enää mitään muuta, kun kapteeni lähti
“Tuo laiva on meidän, ja sinä olet tehnyt tämän ennenkin. Teet sen nytkin”, kapteeni murahti ennen kuin viittasi perämiestään kohden ohimenevällä kädenliikkeellä. “Ottakaa se laiva kiinni!” käsky kävi.
“Kaikki miehet asemiin, täyttä vauhtia eteenpäin!” kuului käsky ruorin lähistöltä ja viimein hämmennys alkoi purkautumaan odottavana, kiireisenä tekemisenä jahdin alkaessa.

*

Daikhan vilkaisi nopeasti kapteenia, kun laivan hiljainen hämmennys alkoi kadota, kun kiire ja nopeasti ladellut käskyt tulivat niiden tilalle. Laiva pitäisi saada nopeasti pois täältä ja tulilinjalta, siinä käskyjä lateleva perämies oli oikeassa, ja siihen vaadittiin kaikkien työpanos. Lyhyt nyökkäys oli ihan riittävä vastaus kapteenille tämän kommenttiin purjeista.
Maagikko huomasi, miten myös suu auki häntä tuijottanut Novian vedettiin nopeasti takaisin työn touhuun laivan muuttaessa jälleen kerran kurssiaan. Daikhanin katse vaelsi kannella ja mastoissa nopeasti tilannetta arvioiden. Ilmeisesti hämmennys maagikosta oli molemminpuoleinen sekä heidän että heitä tavoittelevien… hyökkääjien osalta.
Daikhan keräsi kapteenin ripityksen jälkeen itsensä yläkannelle katsomaan heidän perässään heitä tavoittelevaa toista laivaa ja otti hieman tukea reelingistä. Heitä jahtaav laiva näytti pieneltä, kevyeltä ja todennäköisesti sitä ei oltu tehty viikkojen avomerimatkaan. Ehkä näillä oli jokin tukikohta rannikolla? Hän ei myöskään erottanut tarkasti, missä kannella laivan miehistö ja erityisesti tulipallon heitä kohti loitsinut maagikko oli.

Ilmeisesti hämmennys kuitenkin alkoi kadota hitaasti, kun Daikhan näki pian toisen laivan kannelta heitä kohti lentävän toisenkin tulipallon. Sen matka katkesi jo ennen kuin oli ehtinyt kunnolla alkaakaan. Daikhan sen sijaan näytti hyvin mietteliäältä, ja keskittyikin lähinnä käyttämään kilpiloitsua hyökkäysten sijaan. Tulipallon tuo toinen osaisi torjua yhtä helposti kuin hänkin, ja jääpuikot olisivat turhan yksinkertaisia ja eivät aiheuttaisi kuin ärtymystä, eivät hidastaisi noiden matkaa millään lailla. Seuraava kilpiloitsu torjui helposti seuraavan hyökkäysyrityksen.
“Saatko laivan nopeasti pois noiden ulottumattomiin, jos pakotan heidät muuttamaan kurssiaan?” Daikhan kääntyi katsomaan kapteenia olkansa ylitse ohimennen. Hän ei ollut itse koskaan kokeillut ajattelemaansa loitsua, mutta muisti opettajansa aikoinaan näyttäneen, miten vedestä tai tulesta saisi tehtyä läpipääsemättömän seinämän. Sellainen tuon toisen laivan edessä pakottaisi nämä muuttamaan kurssiaan merkittävästi, ja nopeasti.

Pienempi laiva kuroi liiankin nopeasti välimatkaa heidän välillään umpeen.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tulta aaltojen keskellä

Post by Kuparirapu »

Novian ei nähnyt uutta tulipalloa, mutta hän kuuli uuden kumean jysähdyksen raakapuun kyljessä kulkevalla köydellä tasapainnoillen. Vieressä yksi miehistön jäsenistä selvitti kiireesti auki solmuja joilla purje pysyi kiinni ja Novian laittoi omatkin näppärät sormensa toimeen. Kiireestä huolimatta ajoitus oli kaikki kaikessa; solmut tuli avata yhtä aikaa, tai purje voisi sotkeutua ja aueta vain puoliksi.
"Vasen löysää!" kuului sarja huutoja maston toiselta puolelta. Novian nykäisi viimeistä rihmaa ja pidättellen viimeistä solmua yhtyi vierustovereidensa kanssa vastaukseen:
"Oikea löysää!"
Sitten, kuin yhtenä miehenä, solmut aukaistiin ja purje levähti auki. Alhaalla kannella lukuisat vahvat kädet varmistivat että sen kulmaköydet olivat piukkkoja ja pitävillä solmuilla. Ja kun tuuli tarttui avattuun purjeeseen, nytkähti koko alus eteenpäin kuin se olisi suorastaan loikannut puolikkaan aallon verran eteenpäin. Mutta aika ei riittänyt ihailemaan työn jälkeä, kun ylhäältä kuului huuto:
"Pääpurje nykii! Tarkistakaa köydet!"
Novian ehti vain nielaista lyhyesti, ennen kuin lähti kiipeämään edellä kulkevan perässä ylös kohti aluksen keskimmäistä ja suurinta purjetta. Se oli paitsi korkeammalla, niin se saattoi myös vetää varomattoman merimiehen tyhjän päälle kuin villi härkä, jos tuulenpuuska osui siihen kunnolla. Pidempää raakapuuta pitkin tasapainnoillen Noviankin kykeni erottamaan purjeen kulman solmujen löystyneen. Uskaltamatta epäröidä hän tarttui köyden varteen koko painollaan samalla kun toinen merimies alkoi selvittää solmua uudelleen. Ja toden totta, Novianista tuntui kuin köyden toisessa päässä olisi nykinyt kärsimätön villipeto. Eivätkä hänen kevyet voimansa paljoa auttaisi, jos tuulenpuuska nyt yllättäisi...

"Pitäkää köydet tiukkana! Kapteeni kehotti ja kohotti kättä suojakseen kun uusi jysäys kiiri ilman halki. Näemmä heidän maagikkonsa osasi pitää puolensa, mikä ainakin osti heille aikaa. Mutta kuinka pitkään...
"Perämies, onko sijaintimme tiedossa?" kapteeni tiukkasi. Perämies kohotti katseensa tutkimastaan merikartasta ja nyökkäsi.
"On, herra kapteeni."
"Miten kaukana on lähin matalikko?"
"Herra kapteeni, Rikkokivien raja on alle meripeninkulman päässä. Mutta miksi...?"
"Se kelpaa. Kurssi suoraan niitä kohti," kapteeni totesi ja tiukalla kädenheilautuksella hätisti perämiehen toteuttamaan käskyä. Tämä ymmärsi kyllä luottaa kapteeniinsa hetkinä, jolloin ei ollut aikaa selittää suunnitelmiaan alusta loppuun. Kapteeni vilkaisi vielä kerran laivaa, joka kuroi välimatkaansa sitkeästi pienemmäksi. Tuo oli kevyt ja nopea alus, selvästi tarkoitettu iskemään ja katoamaan heti kun oli verityönsä tehnyt. Mutta se oli seikka, joka voisi koitua rosvojen kohtaloksi.
"Tähystäjä! Katse keulan suuntaan!" kapteeni mylväisi, ja käänsi sitten katseensa Daikhaniin. Hän ei ymmärtänyt magiasta vähääkään, eikä osannut arvata millä mahdin tempulla tuo onnistuisi kääntämään kokonaista laivaa, mutta se voisi auttaa heitä yrityksessä.
"Me tarvitsemme alle kymmenen minuuttia, jotta voimme yrittää harhauttaa heitä! Jos voit pakottaa heitä muutamaan suuntaansa, niin valmistaudu siihen temppuun. Mutta vasta käskystä, ymmärrätkö? Ei sydämenlyöntiäkään aiemmin, tai päädymme itsekin aaltoihin!"

*

"Se ei onnistu!" kuului maagikon epätoivoinen ääni kannen yli. Laivan kapteenin silmät näyttivät välähtävän, ja pitkin harppauksin tämä marssi kalpenevan maagikon eteen. Merirosvokapteenin tuulessa piiskaavat hiukset saivat tämän näyttämään kuin myrskypilvi olisi ottanut ihmisen muodon, ja puoliavonaisen takin alta pilkottavat pikimustat tatuoinnit kuvasivat kaikkia niitä jotka olivat hänen edessään menettäneet henkensä. Miekoin, nuolin, tai vaikka paljain käsin.
"Jos sinä kolmasti teurastettu kalanjäte et kohta niele noita vikinöitäsi, niin minä lasken sinusta veret haiden iloksi kuin siasta! Ja nyt pidät huolen, ettei se heidän taikurinsa keksi yrittää samaa temppua meidän purjeisiimme!"
Maagikko lysähti kipeän tönäisyn saattelemana reelinkiä vasten, ja laivan kapteeni marssi edemmäs kohti keulaa. Mennessään hän kaappasi yhdeltä edestä väistyvältä merirosvolta ladatun varsijousen.
"Kohta siellä ei kukaan loruile eikä loitsi mitään kilpiä," hän ärisi ja sysäsi vasaman jänteelle. Astuessaan korotetuille keulalankuille hän erotti toisen laivan kannella seisovan miehen, joka ainoana katsoi heitä kohti. Varsijousen sileä puu painui hänen poskeaan vasten kapteenin tähdätessä.
"Kurssi suorana, pitäkää purjeet tiukkoina! Ja kaikki loput, kymmenen kultadeneä saaliista sille jonka vasamaan tuo maagikko kuolee!"
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tulta aaltojen keskellä

Post by Tinanja »

Daikhan joutui ottamaan tukea reelingistä, kun purje laskettiin hyvin rivakkaan tahtiin. Maagikko vilkaisi kapteeniin tämän vastauksen johdosta. Muutama minuuttikin tuntui pitkältä tässä tilanteessa, tuo ajatteli ja manasi mielessään kapteenin lähemmäs kymmentä minuuttia.
Mutta niin, hitaasti ja varmasti se pieni laiva yritti tavoittaa heitä. Daikhan piti toisen maagikon sen verran kiireisenä, etteivät heitä kohden heitetyt loitsut osuneet Lokkiin.
Ensimmäiset varsijousien ampuvat muutamat vasamat osuivat laivaan, ja huudosta päätellen johonkuhun laivalla. Maagikko kohotti kuitenkin kilven heitä suojaamaan seuraavan vasama-aallon saapuessa.
Viimein käsky siitä, että hän saisi kokeilla ässää hihassaan, tuli, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Oli turhaa käyttää enempää magiaa kuin oli välttämätöntä, mutta Daikhan oli melko varma että toisella laivalla nähtiin hänen temppujensa ja pienten loitsujensa läpi. No, se muuttuisi toivottavasti pian.
Daikhan hengähti pari kertaa syvään ennen kuin kuvitteli mielessään tuon pienemmän aluksen laivan kylkeä hipovan vesiseinän, joka kääntäisi kevyen aluksen kurssin toiseen suuntaan heistä katsoen. Tämän olisi parempi onnistua, tuo ajatteli siristäessään vähän silmiään. Mies tunsi magian jälleen sormenpäissään alkaessaan lausua keskittyneesti pitkähköä loitsua.

“W’e - Ti’m - Chig - Na'in - Q’ar!”

Pian viimeinenkin riimun palanen oli karannut maagikon sanomana tämän huulilta. Ensin, pienenpienen hetken näytti siltä, ettei mitään tapahtunut.
Sitten, korviahuumaavan, vesiputouksen kaltaisen kohinan saattelemana heidän, ja heidän hyökkääjänsä välille nousi valtava vesiseinämä.
Seinämä kohosi lähemmäs puoltamastoa tuon pienemmän aluksen mitassa kaartuessaan eteenpäin ja kauemmas heistä. Kaapaten pienemmän laivan syleilyynsä ja kääntäen sen muualle heidän jatkaessa matkaansa.
Daikhan näytti keskittyneeltä, toisen käden sormet nyrkkiin puristuneena toisen käden osoittaessa suoraan seinämää kohden. Hitaasti tuon käsi alkoi täristä Lokin matkan jatkuessa aina yhtä tasaisesti, nyt huippunopeutta lähennellen.
Viimein maagikon kädet ottivat tiukasti kiinni reelingistä, rystyset valkeina sitä puristaen, kun hän viimein päästi loitsun irti, ja vesimassat palasivat paikoilleen suuren loiskauksen saattelemana.

Lokkia jahdannut alus oli kääntynyt lähes vastakkaiseen suuntaan ja kellui nyt paikoillaan litimärkänä, purjeet, puuosat ja miehistö vettä valuen. Pieni virne levisi Daikhanin huulille tämän katsoessa näkyä, joka tarkoitti että hän oli onnistunut. Se pieni hetki oli myös erittäin tarpeellinen muutamaa ylimääräistä, hieman hengästynyttä hengenvetoa varten ennen kuin maagikko saattoi katsoa, mitä muutamat laivalle saakka ehtineet vasamat olivat aiheuttaneet… ja Novian, missä Novian oli?
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tulta aaltojen keskellä

Post by Kuparirapu »

Sarja teräviä naksahduksia lähetti pienen parven lyhyitä vasamia suristen ilman halki, ja niiden alkaessa kaartaa alaspäin ne löysivät kohteensa. Terävät kärjet napsahtelivat "Mustan lokin" laitohin, upoten yhtä lailla umpipuisen maston varteen kuin myös kanteenkin. Kannella köysiä hoitavat merimiehet painautuivat kaksin kerroin kyykkyyn, yrittäen suojautua osumilta. Mutta kapteenin käskyt nostivat heidät uudelleen jaloilleen ja takaisin tehtäviensä pariin. Valitettavasti purjeisiin kiivenneet eivät niin vain voineet väistää. Hätääntyneet huudot kaikuivat ilmassa kun pienet tappavat ammukset sujahtelivat kuin tyhjästä purjeiden lomassa. Ja kaikki hätkähtivät kun tuskallinen parkaisu paljasti jonkun saaneen osuman.
"Tulta!" kuului vihollislaivan kannelta ja uusi vasama-aalto lensi ilman halki. Mutta tällä kertaa ne kimmahtivat ilmassa olevasta kilvestä ja putoilivat aaltoihin.
"Hyvä! Jatka samaan malliin!" kapteeni huusi "Mustan Lokin" komentosillalta ja varjosti sitten silmiään. Edessä hän luuli näkevänsä ohuen valkoisen kerroksen meren sinisen aavan päällä, melkein kuin vaahtokerrostuma. Juuri se mitä hän oli odottanutkin.
"Kapteeni! Matalikko suoraan edessä!" huusi tähystäjä varmistaen hänen nähneen oikein.
"Ruorimies, kurssi suoraan eteenpäin. Valmistautukaa tiukkan käännökseen tyyrpuurin suuntaan," hän sanoi ja kohotti uudelleen äänensä miehistölle: "Sulkekaa isomaston purjeet! Sulkekaa ne kaikki!"
Perämies toisti käskyn, ja miehistön kasvoilla näkyi selvästi ohikiitävä ihmetys. Mutta he tottelivat. Oli kuin aiempi kiihkeä liike olisi seisahtuntu ja kääntynyt sitten päinvastaiseen suuntaan. Äsken kireälle vedettyjä köysiä alettiin löysyttää, ja solmittuja solmuja avata.

"Mitä?" Novian älähti ällistyneenä, puristaen isopurjeen köyttä käsissään. Hänen vierellään merimies katsahti hänkin epäröiden alas, mutta pudisti sitten vain päätään:
"Käsky kävi! Köydet auki!"
Yhdellä rivakalla nykäisyllä tämä löysäsi solmimansa solmun, ja pitkä köysi löystyi Novianin painon varaan. Hänen päkiänsä hipoivat raakapuun pintaa purjeen tempoessa ylöspäin, peikon odottaessa että ylhäällä muut miehstön jäsenet ehtisivät paikoilleen ja alkaisivat käärimään purjetta kasaan. Hän ehti tuntea kuinka paksu kangas alkoi kohota, kun napakka tuulenpuuska ujelsi mastojen poikki ja purje heilahti lepattamaan, nykäisten Novianin pois tasapainosta. Hän näki kuinka koko pitkä pudotus alas kannelle ammotti hänen allaan, valmiina syöksemään Novianin alas, ennen kuin käsi tarrasi kovakouraisesti hänen paidanselkämyksestään ja veti hänet takaisin. Novian hapuili otteen raakapuusta ja puristaessaan sitä kulki hänen lävitseen hillitön pelon väristys, joka sai yhtä lailla peikon hännänpään kuin hiuksetkin pörhistymään pystyyn.
"Kk-kiitos," peikko vikisi heikolla äänellä. Hänet pelastanut merimies vain nyökkäsi vakavasti vastaukseksi. Enempää he eivät kuitenkaan ehtineet sanoa, kun he näkivät kuinka laivan keula lähestyi leveää rikkokivistöä. Teräväkärkiset kivet vuoroin hukkuivat valkoharjaisiin aaltoihin, ja vuoroin irvistivät näkyviin kuin jonkin meripedon hampaat. Ja he olivat matkalla suoraan niitä kohti.

"Purjeet ovat kiinni, kapteeni!" perämies huusi. Kapteeni nyökkäsi ja vilkuili vuoroin eteen ja vuoroin heidän vierelleen kuroneeseen merirosvolaivaan. Ja yhä selkeämmin alkoi "Musta lokki" jäädä jälkeen, kevyemmän laivan puskiessa täysin purjein nopeammin eteenpäin.
"Maagikko, nyt! Tee temppusi!" kapteeni huusi heilauttaen kättään, ja kääntyi sitten ruorimiehen puoleen: "Täysi käännös tyyrpuuriin, niin paljon kuin ruori antaa myöten!"
"Täyskäännös tyyrpuuriin," kuului toisto, ja ruorimies alkoi vinhasti kiertämään ruoria. "Mustan lokin" kaartaessa terävästi keinahtaen poispäin, runko narahdellen ja miehistö tarraten mihin parhaiten pystyivät, jotta eivät olisi kaatuneet. Ja tuskin ehti vihollislaiva ymmärtää mitä oli tapahtunut, ennen kuin meri räjähti laivojen välillä ja kohiseva vesiseinä nousi muuriksi niien välille. Sen turvin "Musta lokki" kykeni kääntymään poispäin rikkokivistä, välttäen juuri ja juuri osumasta niihin. Vesiseinän romahtaessa he näkivät kuinka vihollislaiva keinui avuttomana ja ilman aikaa muuttaa suuntaansa. Ja aaltojen paiskatessa sen päin karikkoa yhtyivät "Mustan lokin" miehistö hurjaan hurraahuutoon, ja kapteenikin antoi helpottuneen hymyn puhjeta huulilleen. Tuosta nuo kaapparit eivät pääsisi irti ja takaa-ajoon. Ja jos he eivät ehtisi ennen kuin tuuli kääntyy, niin laiva voisi jäädä jumiin pysyvästi. Jopa aaltojen yli oli mahdollista kuulla turhautunut ulvonta, joka kantoi kariutuneen laivan kannelta asti sen saaliin purjehtiessa kaikessa rauhassa karkuun.
Muutamilla nopeilla käskyillä purjeet avattiin uudelleen, ja kurssi suunnattiin kiertämään karikkoalue turvalliselta etäisyydeltä. Miehistö alkoi laskeutua alas kannelle, ja monet suuntasivat heti Daikhania kohti. Mutta tämä saikin osakseen vain lämpimiä kädenpuristuksia tai ronskeja taputuksia hartialle. Novian katsoi puoliksi huvittuneena kuinka maagikko näytti hukkuvan näihin hilpeisiin suosioinosoituksiin, ja saadessaan jalkansa kannelle peikko jäi nojaamaan reelinkiä vasten tasatakseen hengitystään. Hilpeä tunnelma ei ehtinyt kuitenkaan pitkälle, kun he kuulivat perämiehen huudon:
"Herra kapteeni! Mies haavoittunut!"
Katseiden kääntyessä he näkivät kuinka yksi miehistön jäsenistä laskettiin varovaisesti kannelle makaamaan. Ja kuinka tämä puristi verestä punertavin sormin toisesta reidestään törröttävää vasamaa kasvot kalpeina.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tulta aaltojen keskellä

Post by Tinanja »

Hitaasti Daikhanin hengitys alkoi tasaantua ja rystyset valkeaksi muuttava ote reelingistä alkoi hellittää. Meni hetki, että maagikko pääsi lainkaan takaisin tilanteen tasalle, ja siinä vaiheessa muutkin miehistön jäsenet, kapteeni mukaanlukien olivat jo ehtineet hengähtää ja kerätä itsensä tilanteen tasalle. Maagikko suoristautui viimein ja loi arvioivan katseen kannen ylitse vain huomatakseen että ainakin yksi vasamista oli löytänyt kohteeseensa, muutoinkin kun puun pintaa vahingoittaen.

Laivan reelingistä tukea ottaen tämä kiirehti portaita alas ja työnsi itsensä muutaman kannella makaavan merimiehen ympärille kerääntyneen miehistönjäsenen välistä lähemmäs ja loi arvioivan katseen tuon reidestä paikkansa löytäneen vasaman osalta.
“Sinä selviät tästä kyllä”, maagikko totesi, hymyili tuskin huomattavasti epäuskoisesti vuoroin häntä, että reittään vilkuilevaa merimiestä. Tämä tuskin oli kahdettakymmenettä kesäänsä nähnyt.
“Anna vyösi”, Daikhhan kumartui lähemmäs vertavuotavaa miestä ja viittasi kädellään lähimpänä seisovaa merimiestä kohden. “Nyt”, maagikon vilkaisu sai tuon kiirehtimään ja irroittamaan vyönsä. Sanaakaan sanomatta Daikhan sitoi sen tuon reiteen uponneen vasaman yläpuolelle, varoittamatta ja kirvottaen huudon tuon loukkaantuneen miehen huulilta.
“Tarvitsen siteitä, rommia ja hänet johonkin sängyntapaiselle”, Daikhan kääntyi vielä katsomaan edelleen ympärillä tilannetta mitään tekemättä tuijottavia merimiehiä.
Sekalaisen mutinan ja parin käskyn jälkeen loukkaantunut mies oli kannettu kannen alle paikattavaksi, ja Daikhan oli saanut pyytämänsä siteet ja rommin, vaikkakin muutaman kysyvän epäröinnin myötä. Maagikko ei jaksanut luottaa, että juomavedeksi matkalle otettu vesi olisi ihan niin puhdasta kuin mitä laivalta löytyvä vahvin alkoholi oli.

“Mikä sinun nimesi on?” Daikhan käänsi katseensa kyynärpäitään vasten istumaan nousseelle nuorukaiselle, joka katsoi häntä ennen kaikkea hyvin epäilevästi - olihan hänkin ollut yksi niistä, jotka olivat nähneet sen valtavan vesiseinämän, joka oli kääntänyt heidän hyökkääjiensä suunnan. Miten tuollaisessa voimassa olisi varaa tehdä mitään muuta?
“Dran”, tämä vastasi lopulta, ja sai itseään ja kasvojaan arvioivan katseen kääntymään sivuun.
“Ja te”, maagikko vilkaisi nopeasti tuon kavereita, jotka olivat jääneet paikalle. “Yksi teistä voi jäädä, muut, ulos, tarvitsen työrauhaa”, tuo jatkoi vielä kohottaessaan lampun parempaan paikkaan, jotta näkisi mitä oli tekemässä. Muutaman Daikhanin tuolle lausuman varoituksen ja vastalauseen sekä kiroilun jälkeen vasama oli irti tuon reidestä. Onneksi se oli uponnut vain lihakseen, eikä siihenkään ihan suoraan, joten sen irtivetäminen ei aiheuttanut kovin paljoa lisävahinkoa. Osa rommista päätyi puhdistamaan haavaa, ja osan maagikko mielellään antoi tuolle häntä edelleen epäillen mulkoilevalle merimiehelle ennen lyhyttä, mutta tehokasta parannusloitsua.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tulta aaltojen keskellä

Post by Kuparirapu »

"Oletko sinä sitten parantajakin?" kapteeni kysyi otsa rypyssä Daikhanilta. "Ripeästi, tehkää mitä hän haluaa. Jod, mene hakemaan mitä hän tarvitsee. Vahvaselkä ja Traiz, te autatte kantamisessa."
Ripeillä otteilla haavoittunut merimies kannettiin kuin saattueen kanssa kannen alle, jossa tälle kyhättiin tilapäinen makuualusta pehmikeheinistä ja karheasta viltistä. Novianin ja lukuisten muiden seuratessa sanattomassa hiljaisuudessa. Kapteeni ojensi itse Daikhanin käteen paksun pullon, jonka maagikko oli varmasti huomannut tämän hyllyllä kajuutassa. Hän näet asetti miehistönsä hyvinvoinnin omien pienten nautintojensa edelle.
"Tee mitä vain kykenet. Yhdenkin miehen menetys tuntuisi karvaasti," hän sanoi Daikhanille, ennen kuin kääntyi tuimasti ympärillä parveilevien miesten puoleen. Daikhanin sana tuskin olisi ajanut töllistelijöitä kauas, mutta kapteeni antoi kaikille perämiehestä alkaen käskyn palata kannelle sellaisella äänellä että ahdas ruumakin tuntui kajahtavan. Noviankin kiiruhti perässä, vaikka olisikin halunnut jäädä. Hänen mielessään kun kangasteli vielä hetki, jolloin Daikhan oli seissyt laivan kannella käsi loitsuun ojennettuna. Kuin valmiina pitelemään koko maailmaa hallinnassaan.
Ja Novian tunsi pitkästä aikaa kuvailla tuon hetken parhaansa mukaan sanoiksi, jotta sitä ei unohdettaisi.
"Teit hyvin, maagikko. Sinun ansiostasi ne ruojat jäivät nuolemaan näppejään," kapteeni totesi jäätyään vielä Daikhanin vierelle, melkein kuin nähdäkseen että tämä kohteli hänen miehistönsä jäsentä oikein. "Ja ansaitset tästä kiitosta myös minun puolestani, Dren varmasti osaa tehdä saman itsekin. Laivaparantajaa kun meille ei ole valitettavasti löytynyt."
Hetken mietteliään hiljaisuuden jälkeen, jota rikkoivat vain rungon narina ja Drenin hampaiden välistä kuuluvat kipeät inahdukset kun vahva alkoholi huuhtoi haavaa, kapteeni sanoi yllättäen:
"Toivottavasti ymmärrät, ettei tämä kuitenkaan muuta mitään."
"Vaikka me sinun ansiostasi pelastuimme, se ei tuo sinulle tai sille kaverillesi mitään erityisoikeuksia loppumatkaksi. Täällä periaate on, että työt tehdään ja käskyt toteutetaan kaikkien edun takia, ei omaa etuaan laskien. Ja vaikka te ette olekaan vakiomiehistöä, erityiskohtelusta heräisi varmasti närää muiden puolelta. Ja se hankaloittaisi kaikkien työtä," hän jatkoi katsoen Daikhania, rehellisesti mutta samalla horjumattomasti. "Pidät vain tämän mielessä. Juuri nyt kaikki pitävät sinua sankarina, kannattaa tyytyä siihen. Liiallisella kukkoilulla se hyvä tahto kääntyy nopeasti katkeraksi, ja silloin loppumatka tulee olemaan paljon ikävämpi."
Sen sanottuaan kapteeni kääntyi ja kiipesi ylös kannelle.

Kannella olikin täysi työ odottamassa, suunnanmuutoksen jälkeen purjeita piti säätää ja kansi tyhjätä varsijousen vasamista. Samalla tähystäjän ja ruorimiehen oli oltava valppaina jotta he saattoivat purjehtia rikkokivialueen ympäri ilman vaaraa.
"Pitäkää purjeet tiukalla! Tähän kiertotiehen kuluu ainakin tunnin verran, ja haluan kuroa sen kiinni," kapteeni huusi komentosillalta. Samaan aikaan Novian selvitteli kannelle ulottuvien köysien solmuja uudelleen, toisen merimiehen opastamana jotta peikko ei vetänyt kaikkea umpisolmulle.
"Hei, peikko."
Novian nosti katseensa yllättyneenä, merimiehen katsoessa häntä ja nyökäten ruumaan johtavia portaita kohti.
"Hemmetin hyvä että te kaksi satuitte tulemaan kyytiin."
Sanojen painoksi mies taputti Noviania lämpimästi hartiaan, ennen kuin jatkoi köysien kanssa. Novian nyökkäsi vain vaitonaisena, mutta ystävälliset sanat nostivat hiljalleen hänen kasvoilleen hymyä. Sellaisen hymyn, joka oli loistanut poissaoloaan jo pitkään. Ja katsoessaan olkansa yli aaltoilevaa horisonttia, Novian huomasi ensi kertaa lähdön jälkeen olevansa aidosti kiinnostunut mitä perillä Calibanilla he voisivat kokea.

//Hyvää peliä taasen, kiitokset//
Locked