Tikarit ja teekupit

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Tikarit ja teekupit

Post by Kuparirapu »

//Anlie, ja seuralaisekseen kutsuille saa tuoda Alenan//

Kauniit verhot liikahtelivat viileän ilman mukana, joka puhalsi puoliavonaisesta ikkunasta. Jalopuiset pielet ja ikkunalauta, samoin kuin mitä hienovaraisimmalla tyylillä valitut ja ripustetut verhot olisivat tarjonneet ihailtavaa pitäksi aikaa. Ainakin siihen asti, kunnes katsoja olisi siirtynyt seuraavaan häkellyttävään yksityiskohtaan kartanomaisen ylhäisötalon eteisessä. Suuren killan johtohenkilöiden täytyi näyttää asemansa sisustuksessaan, ja kankureiden killan kiltamestarilla oli muita enemmän syytä esitellä alansa hienoimpia tuotoksia avokätisesti. Rouva Theodora Bellet, tai madame Bellet kuten kaikki häntä kutsuivat hänen omasta toivomuksestaan, osasi todellakin pitää yllä yläluokkaista kuvaa.
"Ei, tämä ei ole vain julkikuva jota ylläpidettiin," Nimetön ajatteli puoliksi huvittuneena. Madame Bellet ei esittänyt, vaan yksinkertaisesti edusti sellaista elämäntyyliä jota uusrikkaat ja jotkut aatelisetkin vain yrittivät jäljitellä. Ja toisin kuin jotkut toiset, jotka vain istuivat varallisuudellaan kuin sikopaimenet lätissä, oli madame vaikutusvaltainen ja merkittävä tekijä kiltansa sisällä. Jotkut vitsailivatkin, ettei kankuri kääntänyt neulaansa kaupungissa jollei madame Bellet ollut siihen antanut lupaa.

Juuri sen takia Nimetön olikin viettänyt lukuisia työntäyteisiä päiviä päästäkseen tutustumaan tähän vaikutusvaltaiseen naiseen. Oli aina edullisinta aloittaa päästä kuin varpaista jos halusi hyötyä jostakusta, ja hyvältä paikalta madamen vierellä hän voisi saada paljon aikaan... Nimettömän ahkeruus olikin kantanut lopulta hedelmää, ja se hedelmä oli pudonnut Palar Thardinin käsiin kutsuna Belletin luo johonkin pikkututtavalliseen teehetkeen tai vastaavaan. Niinpä Palar Thardin odotti tyylikkäässä eteishuoneessa johon paikan miespalvelija oli hänet jättänyt, yllään sininen sakettitakki ja jokainen nurkka kenkiä myöten kiillotettu puhtaaksi. Hän seisoi keskellä kiiltää lattiaa kuin patsas konsanaan kuten oli tehnyt viimeisen puolen tunnin ajan.
"Mahtaisiko edes Rakuza itse odotuttaa vierastaan näin pitkään?" mies pohti mielessään, ennen kuin kuuli lähestyviä askeleita ja suoristi nopeasti pukunsa kaulusta. Edessä ovet aukesivat levälleen ja madame Bellet purjehti sisään, perässään killan kirjureita ja muutama palvelija. Madame Bellet oli pitkä ja tukeva nainen, erottuen selkeästi monista muista seurapiirien pajunlaihoista naisista. Hänellä oli vain muutamia koruja, sormusten ja pähkinänruskeat hiukset yhdessä pitävä hiusverkko mukaanluettuna, sen sijaan kiltajohtajan arvo näkyi Belletin vihreän, kirjaillun samettimekon yksityiskohdissa. Mutta jopa Nimetön oli yllättynyt siitä askelten pehmeästä keveydestä jolla nainen lähestyi, ja siitä horjumattomasta arvovallasta joka naisen pyöreitä kasvoja koristavassa hymyssä näkyi.
"Ah, herra Thardin. Miten ihastuttavaa että ehditte," Bellet lausui pysähtyen miehen eteen. Kiiltävät kengät vingahtivat lattiaa vasten Nimettömän taivuttaessa selkänsä ja jalkansa sulavaan kumarrukseen, josta nousematta hän lausui:
"Madame, olen sydämeni pohjasta otettu että olette suoneet minulle kunnian saapua luoksenne. Sulkeudun nöyrimmin suosioonne."
Belletin liikauttaessa kättään luvan antamiseksi Thardin suoristautui ja vilkaisi sivusilmin naisen takana seisovaa joukkiota. Osalla oli käsissään kirjoitusvälineet, ja hän pani merkille että muste oli vielä kosteaa pergamentilla.
"Toivon etten ole missään nimessä häirinnyt velvollisuuksianne?"
"Voi, tämä työ ei tekemällä lopu. Täytyyhän jonkun huolehtia että tämän pienen kiltamme liiketoiminta pysyy jaloillaan," Bellet liversi ja Thardin nyökkäsi myöntyväisesti.
"Madame, olette todellinen ihanne ja kuulemani perusteella kiltanne sisällä teitä kunnoitetaan suuresti. Ja tavattuani teidät näen sen olevan vain luonnollista," mies lausui ja teki jälleen pienen kumarruksen. "Oletan että aikataulunne kestää ottaa minut vastaan?"
"Älkää huoliko, herra Thardin, minun aikataulustani. On muutamia pikkuasioita jotka vaativat vielä huomiotani, mutta en anna teidän odotella enää kauaa. Ja lisäksi odotan muitakin kutsuvieraita tähän hetkeen saapuvaksi. Kaikki te tarvitsette aikaani, enemmän tai vähemmän, ja siksi ajattelinkin neuvotella kaikkien kanssa samalla kertaa. Ja aloitamme kunhan ehdin ottaa teidät vastaan."
Palar Thardin myöntyi muutamalla kohteliaalla sanalla, mutta Nimettömän ajatuksissa läikähti kevyt tyytymättömyys. Bellet oli todellakin paljon viekkaampi kuin antoi ymmärtää, mutta silti hän ei pitäyt siitä että häntä näpäytettiin tällä tavoin. Bellet kääntyi ja harppoi takaisin sisään vieressä olevalle kirjurille puhuen, kunnes ovet sulkeutuivat ja vaiensivat heidän puheensa. Nimetön silmäili ovea happamalla katseella ennen kuin etsiytyi istumaan läheiselle jalopuutuolille.
Hänen ei auttanut kuin odottaa. Olisi ollut parempi, jos hän pääsisi puhumaan Belletille kahden kesken, mutta ei auttanut. Nyt hänen pitäisi vain luovia muutaman muun typeryksen tyhjien pikku pyyntöjen ohitse. Se oli mahdollista. Ainoastaan vaivalloisempaa.
Nimettömän pää liikahti kun ulko-ovelta kuului askeleita ja portinvartijan toimesta ne avattiin seuraavaa vierasta varten.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Anlie »

Korot kopisivat tavallista rivakammin ja kiihkeämmin kiveyksellä Alenan askeltaessa kohti edessään kohoavaa näyttävää rakennusta. Vaatturi joutui kannattelemaan hameensa helmoja, jottei siniharmaa silkki ja likaantuisi ennen aikojaan – pukuun tilatut kirjailuhelmet viipyivät matkallaan ja Alena oli varsin viehättynyt sen jäätynyttä lampea muistuttavaan väriin, joten oli vetäissyt kepeästi laskeutuvan luomuksensa ylleen ja kiristänyt sen vyötäröltä koristenauhoilla sopivaksi. Puku oli hänelle pelkästään materiaalinsa puolesta turhankin arvokas, mutta kunhan hän täyttäisi nyt yksinkertaisen pukunsa kirjailuihin ja helmiin, ei kukaan enää tunnistaisi sitä samaksi. Vaatturin pikimustat hiukset oli suittu tavallista siistimmälle nutturalle, eikä otsalle karannut ainuttakaan kiharaa.

Theodora Bellet, turhankin tuttu hahmo suuremmista kankureiden kiltakokouksista, joissa Alena oli istunut kuuntelemassa ja tarkkailemassa. Mitään oikeaa sananvaltaa kun hänellä ei vielä ollut. Madame kyllä oli äänessä, vaikka ei aina korvilla kuultavaksi asti. Kun huhut kauppias Meadhran veronkierrosta ja vääjäämättömästä kiinnijäämisestä alkoivat pulpahdella pintaan, oli Alena ryhtynyt tiiviimmin jututtamaan aina tilaisuuden tullen kutakin äänen omaavaa killan jäsentä, erilaisin menestyksin. Madame Bellet oli katsonut häntä päästä varpaisiin ja todennut hänen senhetkisen asunsa olevan ”varsin sievä”, mutta jatkanut pian matkaansa keskittymättä juurikaan hänen asiaansa. Oliko nyt kutsu hänen sinnikkyytensä summa vai oliko hän vain herättänyt hetkellisesti Belletin mielenkiinnon, siitä Alena ei ollut täysin varma, mutta ei antanut epäilystensä lannistaa intoaan. Tämä oli hänen tilaisuutensa ja vaatturi tunsi silti hienoista ylpeyttä kohottaessaan kätensä koputukseen.

Ovi avautui ennen kuin hän oli oikeastaan ehtinyt edes saada koputustaan loppuun, selvästi hänen askeleensa oli kuultu, ja Alena kohtasi palvelijan katseen, joka ilmeettömyydellään viestitti ettei tällä ollut aikomustakaan arvata tulijan identiteettiä. Varmasti tarpeeksi arvokkaan tulijan kohdalla tämä olisi pompannut viipymättä pois tieltä anteeksi pyydellen, mutta Alena joutui suomaan ovimiehelle pienen hymynsä ja esittelemään itsensä: ”Vaatturi Alena”. Kun mies itsepäisesti edelleen seiso hänen edessään osoittamatta halua liikkua, Alena esitti kutsunsa mikä sai tämän viimein siirtymään. Haltian astuessa sisään palvelija lateli kohteliaat terveyhdykset ja kehotti Alenaa olemaan hyvä ja odottamaan kunnes häntä kutsuttaisiin – napsauttaen oven kiinni jäljessään. Astuttuaan kiiltävälle puulattialle Alena antoi katseensa kiertää huoneessa ja hymisi hiljaa vaikuttuneisuudesta. Vaikka madame ei vaatimatonta esittänytkään, ei hän kuitenkaan vienyt pröystäilyään tökeryyden asteelle.
Katse pysähtyi kutakuinkin puoliväliin huonetta, tuolissa istuvaan tuttuun hahmoon, eikä Alena peitellyt aavistuksen yllättynyttä ilmettään. Toki madame kutsui ketä halusi, mutta viimeiseksi hän oli odottanut Thardinin odottavan eteishuoneessa. Alena taivutti itseään niiaukseen, ”Herra Thardin”. Seinilläkin tässä talossa lieni korvat palvelusväestä puhumattakaan ja tuttavuuden väistäminen olisi herättänyt turhia kysymyksiä, eihän hänellä ollut mitään syytä sitä kieltää, eihän?
”Voinette hyvin”, kohteliaisuudesta Alena antoi äänensä kohota enemmän kysymykseksi kuin pelkäksi toteamukseksi.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Kuparirapu »

Tarkkaavaiset silmät seurasivat tulijan askeleita aina siihen asti, kunnes ne pysähtyivät. Nimetön ei liikkunut tuoliltaan heti, vaan antoi itsensä tarkastella saapunutta haltiaa ilme vaikeasti tulkittavana. Palar Thardin kun voisi vetää naisen saapumisesta monenlaisia johtopäätöksiä. Tärkeimpänä ajatus, että hän joutui odottamaan yhtä aikaa jonkin yhdentekevän käsityöläisen seurassa, ja että talon emäntä oli vieläpä asiasta täysin tietoinen aiemman perusteella.
Mutta Nimetön itse lähestyi tilannetta mielenkiinnolla, vaikka Alenan saapumista hän ei ollut osannut odottaa. Mutta tämä tarjoaisi hänelle erinomaisen tilaisuuden nähdä miten vaatturi uisi syvemmissä vesissä, sellaisissa joissa kasvot pidettiin kauniina mutta ajatukset niiden takana rumina. Ja tyytyväisenä Nimetön pani merkille miten nopeasti Alena asetteli itsensä yllättävän tilanteen keskelle. Kohtelias tervehdys, juuri sellainen jonka tuo voisi asiakkaalleen antaa. Hyvä, erittäin hyvä.
"Varsin hyvin, kiitos vain," Thardin vastasi ja oikeisi itsensä seisomaan tuolilta. Pitäen etäisyyden heidän välillään hän risti kätensä ryhdikkäästi selkänsä taakse ja jatkoi:
"Täytyy sanoa että olen yllättynyt törmätessäni teihin täällä, mutta rouva Belletin kutsusta ei ymmärtääkseni noin vain kieltäydytäkään? Teille on selvästi suotu tilaisuus mitä suurimmalla ystävällisyydellä, jota toivottavasti osaatte arvostaa asiaankuuluvalla tavalla."
Thardinin nenän yli lausuttujen sanojen takaa Nimetön totesi yksinkertaisesti: ole varovainen ettet nolaa itseäsi.
"Olin toivonut että tämä olisi tilaisuus keskustella rouva Belletin kanssa tuttavallisissa merkeissä, mutta näyttää etteivät velvollisuudet ole vältettävissä," Thardin totesi ja käveli itsetärkeän tyytymättömän näköisenä keskemmälle. "Kuulemani mukaan emäntämme odottaa muitakin vieraita, minkä en usko parantavan keskustelun laatua juurikaan. Minkä takia me edes...?"
Silloin he molemmat kuulivat oven aukeavan uudelleen, ja sisään harppoi ovea vahtiva palvelija itse perässään siistiin mutta yllättävän arkiseen takkiin pukeutunut miekkonen. Palvelijan jatkaessa heidän ohitseen ja seuraavista ovista eteenpäin jäi vieras mies odottamaan, pientä hattua käsissään siirrellen ja silmäillen muita paikallaolijoita. Thardinin nähtyään mies painoi nopeasti päänsä sanattomaan kumarrukseen, epäröi hetken Alenan kohdalla mutta toisti eleen myös naiselle.
Nimetön katseli tätä miestä kulmat kysyvästi kurtussa. Tuo ei voinut olla vieras, tai sitten tämä luuli saapuvansa sikolättiin juomaan halpaa olutta tinakupeista. Lyhyeksi nyrhitystä parrasta ja tunnistettavista neulanpistojen jättämistä jäljistä sormissa hän arveli miekkosen olevan ilmeisesti kankurien kiltaa, varmaan jokin alempi apulainen. Mutta miksi mies oli tänne saapunut?

Tuskin oli Nimetön ehtinyt antaa näiden ajausten nousta mieleensä kun ovet aukenivat jälleen ja tällä kertaa madame Bellet saapui itse ovipalvelijan seurassa. Nimetön painoi päätään talon emännän läsnäollessa, mutta vilkuili sivusilmin uusinta tulokasta joka taipui jäykkään ja selvästi harjoittelemattomaan kumarrukseen ennen kuin sanoi:
"Rouva Bellet, saavuin tänne ilmoittaakseni että herra Toriq Kankureiden killasta saapuu valitettavasi hieman myöhässä. Yllättäviä vastoinkäymisiä liikkeessä, kuulemma. Herra haluaa tarjota mitä nöyrimmän anteeksipyyntönsä, ja vakuuttaa että hän aikoo olla odotuksenne arvoinen."
Nimettömän toinen suupieli nyki huvittuneesti, hänen kuunnellessa tätä karkeahkoa selontekoa ja pohtiessa kuinka syvän kuopan tämä Toriq olikaan itselleen kaivamassa. Tällaisista tilaisuuksista ei myöhästytty, se oli valitettava tosiasia. Mutta kaikki riippuisi nyt heidän emäntänsä sanasta.
"Voitte viedä sanan Toriqille ettei hänen tarvitse kiirehtiä. Tämä pieni tilaisuus ei ole sen tärkeämpi kuin miksi sen teemme, eli hän voi saapua heti kun katsoo kykenevänsä," Bellet lausui hymyillen ja mitä auliimmalla äänellä. Viestinviejä kiitteli kumarrellen, Nimettömän punnitessa äskeisiä sanoja.
Vaikka nainen oli asian esittänyt ystävällisesti, oli taustalla kuitenkin selkeä sävy. Toriq saisi itse päättää miten paljon arvosti tätä tilaisuutta; jos tämä ei kutsua arvostanut, voisi mies yhtä hyvin jäädä saapumatta. Toden totta, madame Bellet oli viekas nainen, viekas ja vaarallinen.
Sitten Bellet käänsi katseensa Thardiniin ja Alenaan ja levittäen käsiään sanoi:
"Koska herra Toriq valitettavasti liittyy seuraamme myöhemmin, on meidän parempi jo siirtyä salonkiin. En halua että kukaan väittää vieraideni odottelevan turhasta."
"Ja mitä Thardin sitten on tehnyt tähän asti?" Nimetön pohti hiljaisesti, Bellet harppoessa yllättäen Alenan eteen.
"Kuinka mukavaa että ehdit paikalle, kultaseni. Tulkaa, tulkaa peremmälle," nainen sanoi ja yllättäen kiersi käsivartensa Alenan käden lomaan ja ohjasi tämän rinnallaan peremmälle. Yhtä lailla Nimetön kuin Thardinkin seurasivat ällistyneenä perässä.
Bellet oli juuri mennyt ja kiilannut Alenan huomionsa keskipisteeksi, vaikka Thardin oli heistä kahdesta rikkaampi ja vaikutusvaltaisempi. Selvästi heidän emäntänsä valitsi suosikkinsa, kenties jotta muut nousisivat kilpailemaan tämän huomiosta. Tai kenties nähdäkseen miten Alena vastaisi tähän syliinsä pudonneeseen suosionosoitukseen.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Anlie »

Alenasta tuntui miltein oudolta seurata Thardinin eleitä ja ilmeitä, puoliksi odottaen milloin maskin alta rakoilisi se, mikä tuon virkamiehen kasvojen takana ikinä lymyilikään. Täällä sitä tuskin tulisikaan tapahtumaan, mutta Alena saattoi miltein kuulla miten miehen päässä täytyi raksuttaa.
”Sepä mukava kuulla”, Alena vastasi ja tarkasteli Thardinin olemusta. Ryhdikäs pönötys, katse nenänvartta pitkin, mutta kuitenkin vaatturi uskoi kuulevansa ääneenlausuttujen sanojen takana jotakin muutakin. Alena kohotti leukaansa hädin tuskin huomattavasti, pidä huoli vain omista asioistasi, mutta piti äänensä vakaana jatkaessaan: ”Kuka hyvänsä olisi kiitollinen rouva Belletin kutsusta, eikä yhtään vähempää killan pahainen rivijäsen.”
Kaikki ei ilmeisesti ollut mennyt aivan Thardinin suunnitelmien mukaan, selvästi tämä oli odotellut jo tovin ja olisi halunnut keskustella madamen kanssa kahden kesken. Oliko Alena marssinut sisään väärällä hetkellä ja sotkenut jonkin suunnitelman? Niin sinisilmäinen hän ei ollut että uskoisi Thardinin olevan täällä vain hänen asiallaan ja tämän sanoista päätellen tuskin edes vaatturin kutsun takana. Yllättävää, eikä Alena ollut varma pitäisikö hänen olla asiasta mielissään vai turhautunut. Mitähän varten hän sitten oli suostunut Thardinin laululinnuksi, jos tämä ei vastavuoroisesti pystynyt hoitamaan omaa osuuttaan. Joka tapauksessa hän ei voisi luottaa siihen että Thardin olisi hänen puolellaan, edes kulisseissa. Alenan täytyisi nyt vain muistaa – tai oikeastaan unohtaa – mitä hän itse tiesi ja keskittyä siihen mitä varten hän täällä oli.

Sisään astellutta miestä Alena ei tunnistanut, kääntyessään helmat kahisten katsomaan Thardinin puheen keskeyttäjään. Vaatturi arveli miehen olevan joka tapauksessa hieman itsensä alapuolella, olihan hän sentään oman liikkeensä omistaja, mutta tämän epäröinti ei jäänyt Alenalta huomaamatta. Loukkauksesta huolimatta Alena päätti olla vaikuttamatta ylpistyneeltä ja painoi hieman päätään, niiauksen jäädessä kuitenkin vajaaksi. Samoin ei kylläkään voinut sanoa hetken päästä rouva Belletille osoitetusta niiauksesta, joka varmasti täytti etiketin vaatimukset täysin.
Alena ei ollut uskoa korviaan miten typerästi tämä Toriq päätti asiansa killan sisällä sotkea, mutta tämä kaikki hoidettiin kauniin kohteliaasti hymyn värähtämättä. Erinomainen muistutus siitä millaiseen maailmaan hän oli astunut, Alena tunsi nyt miltein sääliä kiittelevää miestä kohtaan, jos tämä aidosti luuli mestarinsa myöhästelyn olevan anteeksipyynnön myötä merkityksetön.

Alena tunsi punan karahtavan yllätyksestä poskilleen Belletin tarttuessa hänen käsivarteensa. Huomion olisi pitänyt varmasti herättää Alenassa mielihyvää siitä että varmasti ainakin jotkin hänen keskusteluistaan olivat kantaneet hedelmää, mutta sen sijaan hänestä tuli aavistuksen epäluuloinen. Viileästä sietämisestä lähes lämpimään kohteluun tuntui liian isolta harppaukselta.
”Rouva Bellet, olen todella otettu kutsustanne”, Alena äänestä kuulsi aitoa nöyryyttä kaiken sen kiillotetun puun ja epäilemättä arvokkaiden koriste-esineiden keskellä, joiden lomitse madame häntä kävelytti kohti mainitsemaansa salonkia. ”Olette todella ystävällinen kutsuessanne minunlaiseni vähäpätöisen vaatturin kauniiseen kotiinne.”
Alena hillitsi halunsa kurkistaa taakseen Thardiniin, tyytyen kuuntelemaan tämän askelia perässään.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Kuparirapu »

"Voi, ilo on minun. Minusta on aina ilahduttavaa nähdä kun pikku kiltamme sisällä tapahtuu edistystä," Bellet sanoi, aurinkoinen hymy sanojensa koristeena. Ovet auottiin heidän edeltään kunnes he saapuivat tilavaan salonkiin jonka yhdellä seinällä ikkunat päästivät valon tulvimaan huoneen joka nurkkaan ja soppeen, sekä antoivat näkymän hyvin hoidettuun puutarhaan. Kauniisti valkeasta kivestä muurattuun tulisijaan oli täytetty näin lämpimällä kokonainen kimppu valkeita kukkia, nurkissa oli pehmeitä penkkejä ja lattialla levittyvä kookas matto oli yksityiskohtaisempi kuin Nimetön muisti nähneensä missään.
Belletin johdolla he suuntasivat katetun, pyöreän pöydän ääreen huoneen keskellä jossa palvelijat seisoivat jo valmiina auttamaan heidät istumaan. Bellet ohjasi Alenan istumaan suoraan paikalle oikealla puolellaan, jälleen selkeä merkki suosiosta joka ei jäänyt Nimettömältä huomaamatta. Palar Thardin harppasikin parilla askeleella madamen toiselle puolelle, kuin muistuttaakseen heidän emäntäänsä että hänkin oli paikalla.
Sulavalinjaiset ja suorastaan hohtavan kirkkaat lasiesineet, rivi siroja ruokailuvälineitä, kullatuin kuvioin koristellut kupit ja pienet lautaset joista suorastaan näki oman naamansa...edes Nimetön ei kyennyt kokonaan peittelemään minkä vaikutuksen kaikki häneen teki. Hänen käsiensä kautta kulki toki joskus jopa tällaisia kultasummia, mutta oli aivan eri asia nähdä sellainen varallisuus niin yksinkertaisissa asioissa kuin ruokailuvälineissä.
Heidän kaikkien asetuttua paikoilleen alkoivat palvelijat kattaa pöytään aluksi kevyitä suolapaloja; maustettuja lohisiivuja, pieniä rapeita leipäpalasia ja niiden seurana mietoja lämpimiä juustoja. Ja seuraksi huolella valittu valkoviini, jolla heidän lasinsa täytettiin. Pullo aseteltiin korkeaan metalliastiaan pöydän toiselle puolelle, jonka reunaa kiersivät upotetut kaiverrukset. Palar Thardin nosti oikopäätä lasinsa ja hymyillen nyökkäsi madame Belletiä kohti:
"Kiitoksemme kunnianarvoisalle emännällemme, jonka vieraanvaraisuudesta saamme tänään nauttia."
Bellet vastasi kohteliaasti hymyyn, mutta kohotti lasiaan ja kilautti sitä kevyesti Thardinin lasia vasten. Mies vilkaisi Alenaa silmäkulmastaan kuin kateellinen sisarus, joka oli hetkeksi varastanut vanhemman huomion itselleen. Samalla Nimetön pani yllätyksekseen merkille kuinka viileää viini olikaan. Oliko se ollut haudattuna jäihin ennen tarjoilua?
"Huomaan yllätyksenne, herra Thardin, ja valitettavasti vastatakseni joudun myös puhumaan pikku tuhlailuistani. Nähkääs, tuo astia on lumottu pysymään kylmänä. Erään maagikon käsialaa, joka onneksi ehti ottaa tilaukseni vastaan. Kesän juhlakauden alkaessa se tulee olemaan kullanarvoinen," Bellet sanoi, ja katsoessaan uudelleen Nimetön huomasi nyt kaiverrusten olevan tosiasiassa loitsuriimuja.
"Mokoma kapine maksoi kuin se olisi tehtykin kullasta, mutta ainakin säästän kesällä jään hankkimiselta," Bellet sanoi kumartuen Alenan puoleen ja nauroi sanojensa päälle sydämellisesti, Thardinin liittyessä siihen oitis itsekin. Kun he sitten alkoivat täyttää lautasiaan tarjoamisilla, kääntyi Bellet uudelleen Alenaa kohti:
"Kerrohan, kultaseni, kuinka työsi sujuu? Oletko saanut asiakkaiksesi ketään merkittäviä nimiä? Tiedän silloin ajatella sinua, jos satun tapaamaan jotakuta hyvinpukeutunutta, ja samalla palan halusta kuulla minkälaisia hupsuja tilauksia he sinulta oikein vaativat. Kunpa vain useammilla olisi hieman parempi maku vaatteidensa suhteen, ehkä he silloin osaisivat arvostaa meitä ja tätä pikku kiltaamme."
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Anlie »

Edessä avautuva näkymä ei antanut vaatturille paljoa tilaa jäädä analysoimaan madamen sanoja. Todennäköisesti pelkästään salongin sisustuksella olisi voinut kattaa muutaman Alenan puodin tarvikkeineen päivineen, ei sillä että samaa ei voisi sanoa jo useammasta hänen asiakkaastaan. Silti Belletin vauraudenosoitukset tuntuivat pistelevän ikävästi hänen sinivihreissä käsivarsissaan ja Alena huokaisi ääneen, sopivan ihastuneeseen äänensävyyn.

Noudattaen emännän ohjeistusta Alena istuutui osoitetulle paikalleen, hellästi oikoen pukunsa helman suoraksi. Häntä hymyilytti Thardinin kiireiset askeleet madamen toiselle puolelle. Vaatturi ymmärsi olla tuudittautumatta liialliseen itsevarmuuteen, mutta ei voinut olla iloitsematta siitä miten tilanne tuntui asettuvan hänen edukseen. Posliinilautasen ympärille oli aseteltu pitkä rivistö ruokailuvälineitä, paljon koristeellisempia mitä Alena oli edes osannut odottaa, mutta tyytyväisenä haltia totesi ettei pieni tiedustelu seurapiiriasiakkaalta ollut mennyt hukkaan – nyt hän sentään tiesi millä aloittaa. Thardinin esimerkkiä noudattaen Alena kohotti myös nyökäten viinilasiaan, heläyttäen sitä vuorollaan ensin vasten emännän lasia ja sitten maljan nostajan. Toden totta, hän oli astunut maailmaan jossa arkipäivän esineitä lumottiin, koska niin saatettiin tehdä, Alena naurahti Belletin siunailulle kuin olisi voinut samaistua jään hankkimisen vaivaan.

Loistavasti kirjanpidon kannalta, yöunien kustannuksella, Alena pyöritteli lasia kädessään ennen vastaamistaan: ”Kohtuullisen hyvin, madame Bellet. Olen hyvinkin saanut muutaman aivan uuden asiakkaan, tietänette varmasti ainakin lakimies Cadrijen ja hänen vaimonsa?”, siemaisten varoen valkoviiniä Alena piti pienen tauon. Cadrijen perhe oli yksi niistä joka oli Meadhraan liittyvien huhujen edeltä vaihtanut luottovaatturiansa, päätyen haltian hellään huomaan. Paitsi että nimi taatusti tekisi vaikutuksen, ilmaan jäi roikkumaan sanomattomat sanat siitä millaisen kolhun kauppiaan veronkierto ja siitä kiinnijääminen oli kiltaan jättänyt. Hän ei halunnut lausua ääneen jotakin sellaista mitä Bellet saattaisi pitää liian brutaalina edes ajatella.
”Voi mutta, pyyntöhän voi olla kuinka hupsu tahansa, ammattitaitoa on saada se toimimaan.” Alena hymyili vienosti. Mielessään varmasti kukin vaatturi ruoti asiakkaansa tilaukset juuriaan myöten, mutta kollegalle turhautumisen purkaminen voisi päättyä lyhyeen. Olihan hän itsekin supattanut eteenpäin varomattomasti lausuttuja suorasukaisia kommentteja niistä kiinnostuneille. ”Minun nähdäkseni, jos sallitte madame, Dione vain kaipaisi hieman ohjausta toteutuksen suhteen. Tavoitellun vaikutelman saavuttaminen vaatii huolellisuutta ja osaavia käsiä”, Alena kääntyi katsomaan Thardinia, ”Vaatteet tekevät naisen... tai miehen, eikö teistäkin, herra Thardin?
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Kuparirapu »

"Niinkö todella? Minun on pidettävä se mielessäni jos satun näkemään Cadrijen jossain tilaisuuksissa," madame Bellet lausui kiinnostuneen kuuloisena. Viinilasinsa takaa Nimetön seuraili tilannetta, suhteellisen tyytyväisenä. Alena oli vetänyt hyvän nimen esiin, Cadrije oli tunnettu ja haluttu asiakas, mutta samalla nimi osoitti että Alena osasi haistaa miten suuret tapaukset vaikuttivat bisnekseen. Tämä ei taatusti jäänyt madame Belletiltä huomaamatta.
"Olet oikeassa, kultaseni. Vaan asiakkaan ymmärtäminen onkin tärkeässä roolissa työssämme; me sentään tapaamme kasvokkain ne jotka tulevat kättemme työtä kantamaan yllään, tutustumme heihin paitsi mitaten kyynärissä ja tuumissa niin myös kuuntelemalla mitä he haluavat. Ja tarpeen tullen piilotamme ne hupsut toiveet, ammattitaidolla kuten sanoitkin, pois näkyvistä jotta asiakkaamme eivät nolaa itseään julkisesti," Bellet jatkoi ja hymyili Alenalle kuin salaiselle liittolaiselle. Ilmapiiri oli selkeästi kääntynyt pitämään Thardinin syrjässä, hän kun ei ollut tämän 'pikku killan' jäsen vaan ulkopuolinen tavarantoimittaja.
"Kuinka kauniisti aseteltua ja ylevän kuuloista, tuo roska uppoaa varmasti moniin oppipoikiin ja värjäyspaljujen ääressä hikoileviin apulaisiin, innoittaen heitä kuvittelemaan työnsä olevan arvokkaampaa kuin se oikeasti on," Nimetön ajatteli tyynten kasvojen takana. Thardinin kasvoilla saattoi näkyä ripaus happamutta huomion puutteesta, mutta tässä vaiheessa hän tyytyi vain tarkkailemaan. "Vaan sellainen liiketoiminta jonka tärkeimpänä päämääränä ei ole voiton tuottaminen ei kauaa pysy pystyssä, se on yksinkertainen tosiasia."

Kun Alena yllättäen käänsi keskustelun Thardinin puoleen, pysähtyi rikkaan kauppiaan haarukka puolimatkaan lautasta kohti. Laskien ruokailuvälineen näennäisen tyynesti lautasen sivuun Thardin näytti välttävän mielestään alempiarvoisen vaatturin katsetta.
"...Olette toki oikeassa, kukapa itseään kunnioittava yksilö haluaisi esiintyä rahvaanomaisesti," Thardin lausui viimein, toinen käsi kevyesti liivinreunaa pyyhkäisten.
"Jos muistan oikein, enkö nähnyt teidät pukeutuneena tuohon samaan asuun Kauppakillan kokouksessa?" madame Bellet lausui, kohteliaasti hymyillen mutta katse terävänä kuin kissapedolla. Thardin rykäisi ääntään, kuin olisi jäänyt jostain juuri kiinni, ja vaivalloisesti nyökkäsi.
"Mittojen mukaan teetätetty, arvelisin, ja varta vasten tiettyyn tilaisuuteen valmistettu. Olen otettu että pidätte seuraani kokoukseen verrattavana," Bellet jatkoi mitä viattomimmalla äänellä, mutta Nimetön kyllä kuuli sanojen takana piilevän terän. Belletin kutsun arvostaminen olisi tarkoittanut upouuden puvun hankkimista, eikä saapumista virkatilaisuuteen tarkoitetussa asussa.
Asu oli itse asiassa ollut Nimettömän tietoinen valinta, mutta Thardin sen sijaan ei olisi halunnut tuoda asiaa esille.
"Nuo takin saumaut ovat hieman erikoisia, sanoisin. Kenellä teetätitte tuon puvun?" Bellet kysyi, ja viimein Thardinilla oli tilaisuus puheenvuoroon. Harmi vain ettei hänellä samalla ollut nyt muuta vaihtoehtoa kuin puhua totta:
"Sattuman oikusta istumme hänen seurassaan paraikaa. Neiti Alena on pukuni laadun taustalla," Thardin totesi ja viittasi kädellään Alenaa kohti, samalla katsoen Alenaa kuin tämä olisi juuri vetänyt hänet noloon tilanteeseen. Vaan hänen kasvojensa takana olivat aivan toisenlaiset ajatukset.
"Juuri noin, loistavaa!" Nimetön ajatteli aito tyytyväisyys kuplien mielessään. "Yhdellä siirrolla pakotit Thardinin epäedulliseen asemaan, todistit osaavasi käyttää keskustelua hyväksesi ja sait yläluokkan jäsenen tunnustamaan työsi laadun. Erinomaisen likainen temppu, Alena hyvä."
"Niinkö?" Bellet sanoi ja katsoi Alenaa, ja tällä kertaa vaikutusvaltaisen naisen katse sisälsi aivan uudella tavalla mielenkiintoa. "Kuinka hauskaa, tämä on mitä onnekkain sattuma minun puoleltani. Herra Thardin jo vakuuttikin työn laadun puolelta, mutta mitä miltä sinä olet kultaseni? Vaatiko hänen tilauksensa erityisen paljon...ammattitaitoa?"
Thardinin huulet vetäytyivät hetkeksi jopa tuimaan ilmeeseen, ja heittäen yhden varoittavan katseen Alenaa kohti hän keskittyi tyhjentämään lautasensa antimia yksi kerrallaan.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Anlie »

Madame Belletin reaktio Alenan tarjoilemaan nimeen ei ehkä ollut niin voimakas kuin hän oli toivonut, mutta ainakin tämän mielenkiinto oli herännyt. Tosin sitä hänen toivomaansa vaikutusta nimellä ei ollut, selvästikään Bellet ei joko tiennyt tai ei halunnut tarttua Cadrijen liikkeiden motiiveihin sen kummemmin, mistä Alena piti jälkimmäistä todennäköisimpänä. Harmi, se olisi avannut helpon tien hänen toivomaansa keskustelun suuntaan.

Vaatturi maistoi kielellään pari nimeä lisää, mutta antoi niiden levittäyty huulilleen vaitonaiseksi hymyksi. Jos Bellet tarttuisi asiaan Cadrijen kanssa, suosittelijavyyhti kyllä purkautuisi kuin itsestään ja vaikutelma olisi vähemmän tyrkky. Ja Alena saisi aikanaan selville miten kiinnostunut madame hänen asioistaan oikeastaan olikaan. ”Niin, on todella sääli miten sitä puolta ammatistamme ei osata arvostaa”, Alena huokaisi keihästäen samalla hienovaraisella liikkeellä lisää lohta lautaselleen, tarkkaillen samalla silmäkulmastaan Thardinia, joka alkoi näyttää siltä kuin olisi nielaissut jotakin epämiellyttävää. ”Täällä Dionessa on ollut ilahduttavaa huomata miten kiltalaisten kesken sitä tunnutaan arvostettavan, mutta en enää ihmettele mistä ajatus on peräisin”, Alena taivutti kevyesti päätään Belletille, vaikka epäilikin että kiltakokouksissa moiset seikat tuskin edes vilahtivat keskusteluissa. Ammattinsa hienouksista huolissaan oleva tulokas vaikutti riittävän suotuisalta roolilta asiassa etenemisen kannalta, ja tekisi hänestä toivon mukaan sopivan harmittoman madamen silmissä.

Vaivaantunein ilmein Alena laski haarukkansa ja seurasi miten keskustelu kääntyi Thardinin asuun. Thardinin ilme happani entisestään Belletin esittämästä kysymyksestä, mutta syrjäkarein heitetty katse viittasi Alenalle ilmeen olevan jotakin muutakin. Pelkäsikö Thardin Belletin tietävän jotakin liikaa ja nyt vihjailullaan etsi varmistusta asiaan Alenalta? Vai mahtoiko kyse olla vain tavanomaisemmasta maineen säilyttämisestä, ettei Alena sitä sanoillaan entisestään lyttäisi.

Thardin oli säilyttänyt asua hyvin, täytteet eivät vaikuttaneet lainkaan painautuneilta eikä niihin ollut syntynyt epämääräisiä muhkuroita, kuten joskus turhamaisten herrain olkapäihin ja rouvain rintavarustukseen kovakouraisen kohtelun seurauksena. Alena tiesi ettei Bellet mitenkään voisi sanoa asun olevan puolillaan heinää, ellei tämä viiltäisi terävällä juustoveitsellä kallista kangasta halki. Saumaukset kylläkin omalta osaltaan pitivät toppauksia muodossaan ja paikallaan, minkä takia Alena oli vahvistanut niitä näkyvin koristeompelein, mihin Bellet nyt ilmeisesti oli huomionsa kiinnittänyt.

”Erityisen paljon? Ah, no tuota...” Vaatturi vilkaisi molempia kuin ei olisi ymmärtänyt mitä äänenpainolla yritettiin hänestä koukuta esiin. ”Herra Thardin toivomukset olivat hillityn yksinkertaiset ja jättivät tilaa pienelle luovuudellekin”, Alena asetteli sanojaan sovittelevasti, piirtäen veitsenkärjellään ilmaan miehen hartialinjaa. ”Pienillä yksityiskohdilla voi olla suurikin vaikutus ryhtiin ja kokonaiskuvaan, kuten varmasti madame huomasi. Tikkauksia ei näe tarkasti kaukaa, mutta ero on huomattava.”
”Mukava huomata että olette edelleen tyytyväinen työni jälkeen, herra Thardin”, Alena jatkoi suoraan, kyseenalaistamatta asiaa, eihän Palar Thardinin kaltainen henkilö varmastikaan esiintyisi asussa johon ei olisi tyytyväinen.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Kuparirapu »

"Hmm, aivan totta. Tuollaista kuviointia eivät yleensä tee kuin ansioituneet käsityöläiset, liian arvokasta lankaa jättää apulaisten käsiin. Mukavaa että herra Thardin käyttäytyi kuin hyvätapaisen asiakkaan kuuluukin," madame Bellet totesi ja hymyili Thardinille, kuin antaen kehun kiltisi käyttäytyneelle lapselle.
"Olette ansainneet jokaisen hyvän sanan työnne jäljestä," Thardin sanoi suu kireässä hymyssä. Jännittäen vatsalihaksiaan huomaamattomasti pukunsa alla Nimetön loihti Thardinin kasvoille pienen punaisen sävyn, päänahasta kaulaan asti, kuin mies olisi juuri joutunut tyystin nolatuksi ja joutui vain nielemään kielelleen kerääntyneet pahat sanat. Sillä Nimetön aisti keskustelutilanteen kääntyneen nyt pysyvästi häntä vastaan. Madame oli alusta alkaen nostanut rajaviivan vieraidensa välille, ja nyt se oli levinnyt entisestään. Alena istui Belletin vierellä kuin tämän paraskin ystävä, ja vanhempi nainen oli selkeästi myös paljon kiinnostuneempi vaatturista. Thardin ei tarjoaisi muuta kuin keskustelua rahasta, jota Bellet oli jo todistanut omistavansa enemmänkin kuin tarvitsisi. Mutta Alena, nouseva nimi joka nyt otti ensimmäisiä suuria askeleita urallaan, hänet madame halusi pitää lähellään kuin äitikana vastakuoriutuneen poikasen.
Tämä oli yhtä paljon Alenan ansiota kuin syytäkin, Nimetön pohti hiljaa. Hänen tilaisuutensa mielistellä Bellettiä oli vesitetty, mutta samalla Alena oli päässyt näkemään ettei Nimetön istunut käsiensä päällä vaan todella edisti hänen asemansa eteenpäin. Voitto sekä häviö, siis. Ja Nimettömän kirjoissa se oli hyväksyttävä lopputulos.

Käytetyt lautaset ja ruokailuvälineet korjattiin pois, ja pöytään tarjoiltiin suolaisen perään makeaa. Pullea teepannu jonka nokasta pullahteli vienosti höyryä, Pieniä marjaleivonnaisia sekä kanelilla maustettua kuivakakkua. Ja viimeisenä kämmenenkokoinen kulho, jonka sisältö sai Nimettömän silmät leviämään uudemman kerran tänä päivänä. Sirot punertavat kuutiot, joiden päälle tarttuneesta hienosta sokerista valo kimalteli kauniisti. Ne olivat hedelmästä ja sokerivedestä keittämällä valmistettuja makeisia, joita kutsuttiin marmeladiksi! Nimetön ei ollut elämänsä aikana maistanut niitä kuin kerra aiemmin, ja silloinkin kyseessä oli paljon tärkeämpi tilaisuus kuin pikkuhieno teehetki! Nimettön päätyi epäröimään hetken aikaa, uskaltaisiko edes ottaa yhtä itselleen, ne kun olivat miltei liian harvinaisia syötäväksi.
Madame Bellet näytti myhäilevän mitä tyytyväisimmin Thardinin ilmeelle, ja kiersi lusikkaansa hitaasti teetään jäähdyttääkseen. Hän käänsi katseensa Alenan puoleen, ja vain pienoisella äänenpainon muutoksella puhui nyt suoraan nuoremmalle naiselle. Thardin istui samassa pöydässä, mutta hänelle nämä sanat eivät olleet tarkoitettu:
"Vielä kun muistan, kultaseni, puhuit Cadrijen perheen antaneen sinulle tilauksia. On hyvä että he pääsivät jonkun asiansa osaavan huomaan, ovathan he joutuneet jo aivan tarpeeksi huonoon valoon edellisen vaatturinsa takia. He ovat kuulemani mukaan uskollisia asiakkaita, ja tarjoavat sitä kautta varmasti tasaisen toimeentulon sinulle sekä myös pienelle killallemme. Ja sen lisäksi..."
Bellet kumartui hieman lähemmäs, ja katsoi Alenaa suoraan silmiin ennen kuin jatkoi:
"Olen lisäksi varma että palvelet heitä paljon paremmin kuin heidän edellinen, valitettavan kohtalon kärsinyt vaatturinsa."
Bellet vetäytyi ja taputti Alenan kämmentä äidillisesti, jättäen sanoihin punotun näpäytyksen jäädä hautumaan tämän mieleen. Alenan olisi syytä toimia paremmin kuin Meadhra, joka oli toiminnallaan tuonut tahran myös kankureiden kiltaan. Ja sen takia oli kilta kääntänyt hänelle yhdessä selkänsä, varoituksena ettei kukaan muu tekisi samaa virhettä.
Keskutelu oli ehtinyt tasoittua näiden muutamien laineiden jälkeen, kun yllättäen ovi aukesi ja sisään harppoi ovipalvelija. Thardin nosti katseensa teekupistaan kulma koholla kun palvelija rykäisi ja ilmoitti selkeällä äänellä:
"Herra Toriq Tasselt, madame. Päästänkö hänet sisään?"
"Olkaa niin hyvä," Bellet vastasi ja liikautti rannettaan. Palvelija kumarsi, harppoi pois näkyvistä, ja palasi pian mukanaan kaksi uutta vierasta. Toinen näytti kankureiden apulaiselta, päätellen tämän nippuun suljetusta suusta ja ällistyneestä ilmeestä kaiken loiston keskellä. Sylissään tämä nimetön nuorukainen kantoi pitkää, tukevasti käärittyä pakettia, jonka yksityiskohtia oli mahdoton päältäpäin nähdä. Pöydän ääreen käveli ilmeisesti Toriq Tasselt itse, pitkä ja roteva miekkonen jonka hiilenmustat hiukset siistin parran kanssa antoivat hänelle tyylikästä karismaa. Nimetön pisti merkille kuinka Tasseltin tyylikkään saketin alla miehen rintakehä kohoili kuin tämä olisi äskettäin juossut pitkän matkan. Ja kauluksen alle valuvista pienistä hikipisaroista päätellen näin asia juuri oli.
Tasselt selvitteli kurkkuaan, ja painaen päänsä lausui miehekkään tummalla äänellä:
"Madame Bellet, jumalten kiitokset teille että suostuitte ottamaan minut vastaan. Tuhannesti anteeksi myöhästymiseni, aion olla odotuksenne arvoinen."
Nimetön katseli Thardinin kasvoilla Tasseltia, ja kuinka tämä ei sallinut hänelle tai Alenalle vilkaisuakaan. Ei ihme, mies oli myöhässä ja sen takia täysin heidän emäntänsä armoilla. Mitä ikinä Bellet tekisikään nyt, hänellä olisi siihen soveliaisuussääntöjen mukaan täysi oikeus.
Bellet ei kohottanut katsettaan heti, vaan hämmensi teetään kaikessa rauhassa. Hiljaisuus venyi hitaasti painostavaksi, kaikkien odottaessa vastausta ja Belletin paistatellessa kaikessa rauhassa siinä huomiossa. Tasseltin hartiat nytkähtelivät hänen pysytellessä kunnioittavassa kumarassa, mutta tämän takana seisova apulainenkin vaihtoi jo hermostuneesti painoaan jalalta toiselle.
Sitten Bellet viimein käänsi katseensa, hymyili ja sanoi:
"Ah, herra Tasselt. Olette todellakin kerännyt itsellenne suuria odotuksia, mutta olen varma että olette myös valmistautunut tätä varten soveliaalla tavalla."
Tasselt hymyili ja nyökytteli, suoristautuen viimein.
"Herra Tasselt on täällä esitelläkseen viimeisimmän työnsä, joiden kautta hän voisi nousta täysivaltaiseksi kankuriksi," Bellet lausui Thardinille ja Alenalle. "Kyseisen työn on tietenkin oltava erityisen korkealaatuinen, ja se tullaan asettamaan myyntiin killan nimissä. Arvelin teidän tarjoavan minulle mielipiteitänne, joiden perusteella voin päättää onko herra Tasselt onnistunut täyttämään nämä vaatimukset."
Tasseltin katse kääntyi nyt muihin vieraisiin, tajutessaan että näiden mielipiteestä voisi riippua hänen tulevaisuutensa. Mies veti ilmeensä mitä kohteliampaan hymyyn, mutta ei kyennyt peittelemään epävarmuuttaan. Tasselt ei ilmeisesti ollut varma, kumpaa hänen olisi pitänyt kunnioittaa ja kumpaa halveksua, Thardinia vai Alenaa.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Anlie »

Painamalla päänsä nöyrään kiitokseen Alena pidätti huulilleen pyrkivän voitonriemuisen virnistyksen. Hän oli ollut huolissaan siitä miten saisi Belletin myötämielisen huomion, mutta näemmä kaikki työ ei ollut valunut hukkaan. Vähiten se missä vaatturin todelliset taidot piilivät, keskinkertaisella työllä olisi huomattavasti haastavampaa esittää näitä hivenen ylimielisiäkin kommentteja. Thardin oli yrittänyt luoda vaikutelmaa siitä miten hän ei pärjäisi ilman tämän apua, mutta Alenasta alkoi tuntua että miehestä oli tähän mennessä ollut hyötyä lähinnä matalana astinlautana matkan varrella.

Kakkujen ja leivonnaisten määrä jatkoi sillä samalla ylenpalttisella linjalla millä tarjoilu oli alkanutkin, kuitenkin Alenan silmät kiinnittyivät teepannuun, jonka sisältö oli tervetullut terästys hänen hermoilleen. Kevyt jutustelu loppuisi aikanaan ja hänen täytyisi olla valppaana. Alena myötäili hiljaa madamen puheita Cadrijeista ja heidän entisestä vaatturistaan - ”Hirvittävä loukkaus meitä kaikkia kohtaan” – viittoen samalla sokeria tyrkyttävän palvelijan tiehensä hänen teekuppinsa kimpusta.
Kumartuen madamea vastaan Alena odotti kuulevansa hiljaa tiuskaistuja solvauksia Meadhrasta, mutta jotenkin Belletin sanat liitettynä tämän holhoavaan eleeseen saivat Alenan kuulemaan niiden takana uhkauksen, käyttäydy, tai.... Ikävä muistutus siitä miten hauras hänen asemansa kuitenkin yhä oli. Alena hymyili vastaukseksi kuin olisi vastaanottanut suurenkin luottamuksenosoituksen ja nappasi ujostellen yhden niistä kuutioista joita Thardin oli tuijottanut silmät pyöreinä.
Valkeat kiteet sulivat miltein välittömästi ja Alenan suun täytti sellainen imelyys mitä hän ei ollut ennen maistanut. Pureskelu ei juurikaan auttanut, mutta onneksi suupala tuntui sulavan nopeasti ja katosi lopulta kun Alena siemaisi varovasti teetänsä.
Parahiksi äkkimakean väkinäiseltä kehumiselta Alenan pelasti sisään törmäävä ovenvartija, joka ilmoitti tämän tökerösti myöhästyneen vaatturin saapuneen viimein paikalle. Palvelijan perässä saapuva mies vaikutti ihmeen tyyneltä, ilmeisestä kiirelähdöstä huolimatta. Alenan katse siirtyili vuorotellen paketista itse vieraaseen, ja lopulta syrjäkarein myös Belletiin, joka käyttäytyi kuin ei olisi vierastaan huomannutkaan.

Hämmästystään peittelemättä Alena antoi kulmiensa kohota Belletin ilmoitukselle Tasseltin vierailun tarkoitusperistä. Haltia tunsi vatsanpohjassaan epämiellyttävän painon laskeutuvan, muistaessaan oman kokeensa yksityisyyden ja hienovaraisuuden, kun taas miehelle ei selvästi suotu vastaavaa kunniaa. Tätä kävi suorastaan sääliksi, jos Bellet päättäisi nitistää tämän tuntemattomien kasvojen edessä. Alena risti jalkansa hameensa suojissa ja silitteli hitaasti kangasta suoraksi, peittääkseen halunsa kiemurrella tuolissaan. Nöyryytystä uhkuvalla asetelmalla oli taatusti jokin syvempi tarkoitus, mutta Alenalla ei ollut aavistustakaan mihin madame tällä oikein pyrki. Vaatturi varoi kääntämästä päätään Thardinin suuntaan, mutta yritti silmäkulmastaan erottaa edes jotakin vihjettä siitä, mahtoiko tämä olla Belletin leikissä mukana, vai yhtä tietämätön kuin hänkin. Tasselt näytti aavistuksen tutulta, varmasti Alena oli hänet jossakin kiltaan liittyvissä tilaisuuksissa nähnyt, mutta hänen kädenjäljestään naisella ei ollut mitään muistikuvaa. Puhtain sydämin hän ei kuitenkaan voinut toivoa että mies olisi tuonut jotakin edes puoliksi säällistä mukanaan, pelkästään jo kiltan sisäisen kilpailun takia.
”Minulla tuskin on sellaista kokonaiskuvaa killan tarjonnasta kuin arvoisalla madamella”, Alena etsi sanojaan hitaasti, tarkastellen herra Tasseltin päättämätöntä ja epävarmaa katsetta arvioiden, tietoisena siitä että hänen sanansa otettaisiin hienoisena vastalauseena koko tilanteelle. Haltia arveli että jos Tasselt ei tokenisi hämmentävästä tilanteesta, Bellet nielisi miehen elävältä. ”Mutta tietenkin tarjoan sen pienenkin tietämykseni hänen käyttöönsä”, hän käänsi katseena nöyrästi hymyillen Belletille. Epäilemättä vaatturikokelas kihisi halusta tietää ketkä kaksi hänen arvostelutilaisuuteensa osallistuisi, mutta Alena ei aikonut varastaa Belletiltä tämän näytöstä.
Locked