Vaatekerran päivitystä

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Vaatekerran päivitystä

Post by Tinanja »

“Että kollegalle, asiakkaalle tai työtä hakevalle ei ole väärin vihjata, mistä tarvittavaa palvelua tai työtä on saatavilla… tai pyytää palvelusta yhdeltä jos toiseltakin”, Ingvild totesi tuon kulmienkohotuksen säestämään kommenttiin siitä, ettei tuo ymmärtänyt, mitä tällä tarkoitettiin. Voi kyllä, hän oli saanut tuon vaatturin huomion verhoilluilla, vihjaavilla ja näennäisen suorilla sanoillaan. Ingvild ei ollut vielä löytänyt sellaista henkilöä Dionesta, ketä arvoituksellisiin ja suoriin, tai verhoiltuihi sanoihin kätketyt lupaukset eivät olisi kiinnostaneet. Eri asia oli se, mitä sen ehdotuksen jälkeen tapahtui. Tämä pieni putiikki, jonka tuo oli työtilakseen ottanut, ei ollut paras mahdollinen, ja Ingvild tiesi sen. Parhaimmat kauppapaikat kaupungissa menivät niille, joilla siihen oli varaa, mainetta ja sukua - ja näytti siltä, ettei tällä naisella ollut niistä välttämättä yhtäkään taidoista riippumatta, tai tämä halusi pysyä vaatimattomana, hieman sivussa kaikesta.

“Viime kädessä kaikkein arvovaltaisimmatkin astuvat sisälle Metiksen ylläpitämiin putiikkeihin ympäri kaupunkia etsiessään rohdoksia, lumottuja esineitä tai jotakin muuta hyvin harvinaista, jonka saamiseen heidän omat rahkeensa eivät riitä”, Ingvildin sanat kuulostivat hyvin huolettomilta tämän pidettyä dramaattisen tauon, ennen kuin vastasi varsinaiseen kysymykseen. Samalla sisäoppilaitokseen liittyvä kommentti varmasti herättäisi kiinnostusta, ja kääntäisi ajatukset eroon siitä, että kyseessä olisi varsinaisesti laittomat toimet - Ingvild oli melko varma, että Metiksen maine piti itseään yllä näin vuosisatoja perustamisen jälkeenkin. “Ehkä neitikin voisi olla maagisen esineen tarpeessa?” pieni kulmienkohotus oli ehkä enemmän vastaus Alenan kulmienkohotukseen kuin että sitä olisi voinut kommentoida kysyväksi.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Vaatekerran päivitystä

Post by Anlie »

Ingvildin esipuheen perusteella Alena oli aluksi epäillyt että tämä tuskin voisi tarjota mitään häntä kiinnostavaa ja varautui jo mielessään kieltäytymään siitä, mitä nainen nyt ikinä keksisikään hänelle vaihdossa tyrkyttää. Metis tuntui kuitenkin toimivan kuin taikasana, joka sai Alenan valppaammaksi. Jos nainen todella tarkoitti sitä mitä vahvasti vihjaili, tämän täytyi olla ensimmäinen kerta kun maagi astui jalallaan hänen liikkeeseensä, ainakaan hänen tietääkseen. Alena näytti hetken hämmentyneeltä, mutta päästi kasvoilleen ujoksi tulkittavan hymyn.”Kuinka mielenkiintoinen ajatus. Madameko itse on saanut oppinsa Metiksessä?”
”Mitähän käyttöä kellään kaltaisellani työläisellä olisi sellaiselle esineelle”, Alena asetteli sanojaan pohtivaan äänensävyyn. Mistä Ingvildin ehdotus kumpusi, ammatinharjoittajan kaupankäyntiä omalla osaamisellaan vai ylemmän luokan avoimesta ahneudesta pönkittää asemaansa magialla, Alenan ei auttanut edes arvailla, mutta jospa vaatimaton vaatturi voisi viattomuudellaan olla herättämättä ikäviä ajatuksia mahdollisen vaihtokaupan motiiveista. Hän ei saisi vaikuttaa liian hanakalta tarttumaan tarjoukseen, joten vaatturi nykäisi keskustelun takaisin nykyhetkeen:
"Miltä asu madamesta tuntuu ja näyttää, olisiko lanteilla pitänyt kuitenkin olla enemmän väljyyttä? Luuletteko että saatte sen riisuttua neulojen kanssa? Toki autan, jos se tuntuu hankalalta.”
Tavallaan hän oli puhunut totta, eihän Alena ollut aiemminkaan ajatellut tarvitsevansa mitään lumottua. Muutenhan hän olisi, kuten Ingvild oli sanonut, hakeutunut kyseisiin putiikkeihin ja samalla tiedottanut puolta Dionea hankkinnoistaan. Nyt siihen tarjoutui ainakin jollakin tapaa yksityisempi reitti, mutta mitä hän uskaltaisi pyytää? Ja miten?
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Vaatekerran päivitystä

Post by Tinanja »

“No, niinkin voi sanoa”, Ingvild kohautti olkapäitään Alenan kysymykselle siitä, oliko tämä saanut oppinsa Metiksessä. Olihan hän, mutta siitä oli jo vuosia. Senkin jälkeen nainen oli ennen opettajanuraansa ehtinyt pyöriä muualla muutaman vuoden, ennen kuin oli saanut nykyisen, erittäin mielenkiintoisen työpaikkansa. Oli ollut kieltämättä ihan mukava nähdä pieni, hetken aikaa tuon vaatturin kasvoilla viipynyt hämmennys hänen aiemmista sanoistaan. Ingvild tiesi itsekin, ettei istunut kovin stereotyyppisen maagikon, saati opettajan kuvaan, eikä sitä halunnutkaan. “Nykyään olen opettajana siellä”, nainen lisäsi vielä pienen täsmennyksen katsellen peilin kautta tuon vaatturin reaktioita, jotka tähän mennessä olivat olleet lähinnä kulmienkohotuksia ja viileän ystävällisen asiakaspalveluasenteen taakse piiloutumista, mikä tietenkin oli kieltämättä turvallista erityisesti tuntemattomien kesken… ja tuntemattomiahan he toisilleen olivat. Ilmeisesti aikanaan tuokin oli jo ehtinyt nähdä yhtä sun toista kulkijaa. Pieni, ohimenevä hymy pyörähti Ingvildin kasvoilla.

Nainen ei ehtinyt vastaamaan mitään Alenalle tämän puoliksi ääneen ajatteluna ja puoliksi kysymyksenä kommentoituun ajatukseen lumotuista esineistä, kun tämä jo vaihtoi aihetta takaisin vaatteiden sovittamiseen. Maagikon katse arvioi nopeasti peilien kautta sitä, miltä mekon istuvuus nyt näytti, ja tarvitsisiko sille tehdä mitään.
“Tämä näyttää sopivalta”, Ingvild vastasi sitten. Lyhyt nyökkäys sai riittää vastaukseksi Alenan kysymykseen mekon riisumisesta, vaikka siinä neuloja olikin. Ei kulunut pitkään, että Ingvild oli jälleen omissa, tutuissa vaatteissaan. Villakankaasta tehty mekko kuitenkin houkutteli kummasti talven kylmiä matkoja ajatellen, ja olisi ehdottomasti tarpeellinen… Mutta hänellä ei tuon työn laadusta huolimatta ollut montaa kuukautta aikaa odottaa uutta vaatekertaansa.
“En usko, että esimerkiksi suojelevaksi lumottu koru on koskaan liikaa missään tilanteessa… tai kenellekään… Tiedä, ketä tai mitä tuolla kaduilla saattaa tulla vastaan”, maagikko pyöräytti hiuksensa sormiensa lävitse kertaalleen saaden punertavat sortuvat asettumaan hieman siistimpää järjestykseen. Katse kierteli putiikin kankaiden ja esillä olevien asujen kautta takaisin vaatturiin. Vaikka sanojen sävy olikin huoleton, oli niiden taustalla vakavuutta. Olihan Dione kuitenkin maan suurin kaupunki - ja ainakin Ingvild oli useamman kerran mieluummin vaihtanut kadunpuolta kuin sekaantunut ties mihin tilanteeseen.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Vaatekerran päivitystä

Post by Anlie »

Opettajana Metiksessä oli varmasti viimeinen asia mitä Alena olisi Ingvildin ammatiksi arvannut ja etenkin tapa, millä maagi asian esitti oli hyvin vaatimaton. Kieltämättä tämä herätti tarpeeksi huomiota pelkällä ulkonäöllään, jonka varjoon ammatin teatraalinen esittely olisi eitämättä jäänyt. Mielenkiintoista miten Ingvild vaikutti selvinneen pitkälle välittämättä ympäristön odotuksista, vai mahdollistiko asema niistä joustamisen, joka tapauksessa Alenan silmissä kuva jälleen yhdestä turhanpäiväisestä heitukasta alkoi haihtua. ”Todellako? Kuinka jännittävää”, vaatturi nyökkäsi vaikuttuneena ja vastasi maagikon kasvoilla häivähtävään hymyyn, ”Olen otettu että tienne johti minun liikkeeseeni, madame Skeldane.”
Saadessaan mekon takaisin käsivarsilleen Alena tarkasti pikaisesti että kaikki neulat olivat edelleen tiukasti paikoillaan, eivät tipahtelisi matkan varrelle, samalla kuunnellen tämän ehdotusta vaihtokaupasta. Se oli järkeenkäyvä, vaikka Dionen kaduilla hän ei ollut pelännyt yhtään sen enempää kuin missään muuallakaan. Pahaa tarkoittavia sieluja löytyi niin synkiltä kaduilta kuin aamuauringosta metsätieltä, mutta suojelua Alenakin tarvitsisi, mutta ei ehkä siinä mielessä miten Ingvild oli sen tarkoittanut.

”Olette oikeassa, kaupungissa piilee kaikenlaisia vaaroja”, Alena myötäili vakavana Ingvildin sanoja, lisäten mielessään: joista suurinta osaa pystyy välttämään tietämällä kummalla puolen katua milloinkin pysytellä. ”Ehkäpä pääsemme sopimukseen”, Alena mietti hetken ja hymyili Ingvildille hieman arasti, pahoitellen, jatkaessaan: ”En ymmärrä paljon magiasta, kirouksia, ajatustenlukua... mutta jos on olemassa keino suojautua tuntemattomalta, en kieltäytyisi.”
Sanojensa jälkeen Alena naurahti, keventääkseen tunnelmaa ja hälventääkseen Igvildille mahdollisesti nousevia epäilyjä siitä että hän olisi vaikeuksissa: ”Madame pitää minua varmasti nyt säikkynä hupsuna.” Vaikeuksissa hän ei tietääkseen ollut, ainakaan vielä. Suojaavasta esineestä olisi kuitenkin varmasti hyötyä kun Alena olisi niin korkealla nokkimisjärjestyksessä, että joku haluaisi hänet sieltä tiputtaa, keinolla millä hyvänsä.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Vaatekerran päivitystä

Post by Tinanja »

Maagikon katse seurasi Alenaa arvioiden, kun hän mainitsi olevansa opettajana. Vaikka reaktio olikin melko pieni, samaa linjaa kaikkien muiden tänään nähtyjen reaktioiden kanssa, oli se reaktio. Mutta sanat tämän toteamuksen jälkeen huokuivat jo jotakin muuta - ehkä… mikäli vaatturi uskoi hänen sanojaan, se nostaisi vaikutelman Ingvildistä pelkän ulkonäön yläpuolelle. Vaikka nainen pitikin erittäin paljon räväkästä ulkomuodostaan ja sen ylläpitämisestä ja esittelystä, mutta pidättyväistä ja perinteisen tyylikästä naista kieltämättä kohdeltiin eri tavoin, eri tilanteissa. Toki se oli osasyy myös Ingvildin vaatevalintoihin, opettajan ammatistaan huolimatta, ja osaksi juuri sen vuoksi. Ajatuksista huolimatta pieni hymy kareili naisen punatuilla huulilla edelleen tämän astuessa takaisin keskemmälle putiikkia Alenan perässä tämän tarkastaessa, että kaikki neulat olivat pysyneet oikeilla paikoillaan paksussa, tukevassa villamekossa.

Ei ollut yllättävää, ettei tuo tiennyt magiasta juuri mitään, ja että tämä myötäili puolihuolimattoman kuuloisesti kaupungin vaaroista. Mutta sanat siinä välissä… “ehkäpä pääsemme sopimukseen” herättivät Ingvildin toiveet siitä, että tämä muutamista naruista vetäminen ja lumotun esineen kaupanpäällisiksi ja tilauksen merkittävästä nopeuttamisesta voisi olla sen arvoinen. Olettaen, että hän saisi nyt sen vielä myytyä tuolle vaatturille, joka ei tiennyt magiasta juuri mitään.
“Mutta…”, Ingvild sanoi mietteliäänä, kääntäen keskustelua takaisin esineeseen, jota oli tarjoamasa kaupan kylkiäisenä. “Sen lisäksi, että magialla voi vahvistaa esimerkiksi aseen hyökkäysvoimaa tai haarniskan suojelukykyä, voi esimerkiksi lumotulla korulla suojella joiltain hyökkääviltä loitsuilta, joko mieleen, ajatustenlukuun tai suoriin hyökkääviin loitsuihin saakka”, maagikko jatkoi sitten. “Ehkä jokin lähes huomaamaton koru suojelemaan teitä useimmilta magian tuomilta vaaroilta niin kaduilla kuin… mitä korkeammallakin”, maagikko mittaili Alenaa katseellaan - tämä ei näyttänyt henkilöltä, joka piti suurista sormuksista ja näyttävistä kaulakoruista. “Vai mitä mieltä olette itse?”

“Entä…”, Ingvildin katse eksyi putiikkia ja esillä olevia käsityön taidonnäytteitä arvioimasta takaisin Alenaan. “Olettaen, että maaginen esine kiinnostaisi arvon vaatturia, montako viikkoa siitä kahdesta kuukaudesta sinulla on mahdollista… kiirehtiä tilaukseni kanssa?” Ja toisin päin asetellessa… montako viikkoa hänellä itsellään oli aikaa vetäistä muutamista tietyistä naruista saadakseen käsiinsä tähän tilanteeseen sopivan esineen, tai jopa lumota sellaisen itse, mikäli hänen motivaationsa sellaiseen riittäisi. Lumoaminen oli niin aikaavievää ja vaati paljon keskittymistä sekä voimaa, ettei Ingvild välttämättä kaikessa mukavuudenhalussaan halunnut panostaa siihen, jos helpompikin reitti olisi olemassa.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Vaatekerran päivitystä

Post by Anlie »

Itsevarmasta olemuksestaan huolimatta maagikko ei ilmeisesti ollut immuuni pienelle imartelulle, Alena päätteli tämän huulten kaaresta ja asetteli mekon varoen leikkuupöydälleen. Muutokset eivät olleet isoja, mutta veisivät kuitenkin muutaman arvokkaan työtunnin, kaiken muun lisäksi. Vaihtokauppa oli aina haasteellista, varsinkin kun Alenalla ei ollut aavistustakaan mitä lumotut esineet ylipäätään maksoivat. Varmasti enemmän kuin herra Travarsin takki, jonka hihoihin pitäisi upottaa vielä kaksi tusinaa kullattuja nappeja ja miehustaan kolmas mokoma, silti tämäkin vaatisi taatusti hyvitystä jos työ viivästyisi.

Alena kuunteli kiinnostuneesti Ingvildin sanoja siitä, mihin lumottu esine voisi pystyä. Magia oli aina ollut jotakin sellaista, mikä oli hänen ulottumattomissaan. Järkevämpää oli keskittyä asioihin joihin hän pystyi tarttumaan, kuten kankaisiin, valuuttaan ja huolimattomuutta lipsautettuun tietoon. Vaatturi tunsi ylitseen pyyhkäisevän arvioivan katseen ja sanat tuntuivat Alenasta vaaralliselta vihjaukselta. Mitä tämä tarkoitti, korkeammalta? Dionessa monet pyrkivät arvoasteikossa ylemmäs, mutta ainakin toistaiseksi vaatturi oli pitänyt huolta että julkisesti hänen kunnianhimonsa tiedettiin olevan jokseenkin olematon. ”Kuulostaa varsin vaikuttavalta, voisiko yksi esine suojella tuolta kaikelta?” Alena ihmetteli ääneen, varoen kuulostamatta tippaakaan epäilevältä. ”Sellaiset lumoukset taitavat olla aika haluttuja Dionessa? Kauppiaat ovat usein kovin vainoharhaisia liikesalaisuuksistaan”, Alena naurahti, aavistuksen hermostuneisuutta äänessään. Liikesalaisuuksista hän viimeisenä oli huolissaan, mutta sitä Ingvildin ei tarvinnut tietää.

”Ja varmaankin tarvitsisitte sen esineen... korun, minulta?” Naisen kulmat painuivat aavistuksen ruttuun ajatuksesta että hänen pitäisi ruveta käyttämään jotakin mikä paitsi herättäisi huomiota, olisi myös jatkuvasti vain tiellä, kuten sormus tai rannerengas. Paitsi jos korun ei tarvitsisikaan olla kooltaan kovin suuri tai näyttävä, Alenan ilme pehmeni kysyväksi: ”Minulla on hieman jykevämpää tekoa oleva hiusneula, kävisikö se?”

Ingvildin jatkaessa kaupanteon hieromista Alena nielaisi huokaisunsa vetäen kuitenkin varauskirjansa esiin yhdestä pöydän monista laatikoista ja leväytti tottunein ottein kirjan auki oikealta kohdalta. Kirja ei kertonut mitään uutta, mutta maagikon tilauksen sovittaminen jo valmiiksi tiukkaan aikatauluun tuntui vaatturista kuin olisi yrittänyt työntää herratarta tyttärensä korsettiin. Hänen täytyisi ostaa kankaita valmiiksi värjättyinä niin pitkälle kuin vain pystyi ja keskittyä ompeluun ja kirjailuihin, pistojäljestä tekijän useammin tunnistaisi kuin yksinkertaisesta värjäyksestä. Alena kohotti katseensa kirjastaan ja hymyili hieman Ingvildille, koska muutoin olisi varmasti irvistänyt: ”Viisi viikkoa, niin saatte mekkonne ja voimme sovittaa korsetit. Haluaisin rauhassa keskittyä niiden viimeistelytyöhön, korsetin pitää kestää aikaa ja kulutusta. Voisin toimittaa ne teille sovituksesta kahden viikon päähän, jos aikataulunne ei anna myöden palata Dioneen?”
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Vaatekerran päivitystä

Post by Tinanja »

“Tarvittaessa voin myös etsiä toiveisiisi sopivan korun”, Ingvild vastasi Alenan kysymykseen siitä, tarvitsisiko hän korun tuolta itseltään. Toki se aina helpottaisi koko prosessia ja nopeuttaisi sitä. Sitä, lumoaisiko hän itse tämän korun, Ingvild ei ollut vielä päättänyt. Hänen pitäisi hieman tarkastella tilannettaan ja sitä, keneltä pyytäisi ja mitä tässä vaiheessa, kun hän oli vasta saapunut pitkältä matkalta. Varmasti valtasuhteet, huhut ja osaksi henkilötkin olivat ehtineet muuttua sinä aikana, kun hän oli ollut Metiksestä poissa.
“Mikäli se on metallia, niin uskon lumouksen onnistuvan kyllä”, Ingvild nyökkäsi lyhyesti Alenan ehdotukselle hiusneulasta. “Mitä enemmän korussa on kultaa ja hopeaa, sitä vahvemmaksi lumous muodostuu, sillä pehmeitä metalleja on helpompi lumota kuin kovia metalleja on”, Ingvild jatkoi sitten. Pieni hymy tuon kasvoilla ei ajatuksista huolimatta kadonnut mihinkään.

Viisi viikkoa, niin tuo sanoi. Ingvildin ajatukset laskivat nopeasti sen, miten paljon viiteen viikkoon, yli kuukauteen, ehtisi mahtua suunnitelmamuutoksia, töitä ja kaikkea, mitä tässä vaiheessa oli vielä mahdoton kuvitellakaan. Mutta se taisi olla parasta, mitä hän saisi tähän hätään. Sitä paitsi, ohimenevä vilkaisu jälleen esillä oleviin töihin, kankaisiin ja tuohon vaatturiin kertoi, että hän mitä todennäköisimmin saisi kyllä rahoilleen vastinetta. Sitä paitsi vaatturin reaktiot hänen tinkimiseensä kokonaisuudessaan kertoivat tällä riittävän töitä, eikä tuo antanut periksi helposti… vaikutti siltä, että tuo ei olisi valmis tinkimään työnsä laadusta.
“Sitten minun on tyydyttävä siihen”, Ingvild vastasi hetken aikaa katsellen Alenaa.
“En osaa sanoa aikataulustani vielä kovin tarkasti, mutta tulen noutamaan mekon viiden viikon kuluttua”, maagikko totesi sitten. Olikohan tuolla tarvetta varaus- tai ennakkomaksuille? Ingvild tosin ei olisi se, joka sen toisi ensimmäisenä esille.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Vaatekerran päivitystä

Post by Anlie »

Maagikko tuntui pohtivan Alenan ilmoittamaa aikaa juuri sen verran että vaatturin mielessä ehti käydä hymyn pyyhkiminen pois kasvoiltaan ja kohteliaasti esitetty epäilys siitä, että mahtoiko hän sittenkään olla Ingvildin etsimä ammattilainen. Vastauksen saatuaan Alena painoi kiitollisena päänsä. ”Madame tulee viiden viikon kuluttua, kun hänelle sopii. Tiedätte mistä minut löytää. Pieni hetki, jos sallinette”, vaatturi katosi jälleen takahuoneeseensa. Hetken kahinan ja selkeiden tavaroiden siirtelyn äänien jälkeen Alena palasi mukanaan vaaleaa, paikoin tummunutta metallia oleva hiusneula. Kierretty varsi päättyi syvennykseen upotettuun mattamustaan kiveen, jota ympäröi kiehkuraiset koristekaiverrukset ja muutama kivenkin päälle luikerteleva ohuempi metallijuotos. Kaunis esine, mutta loppujen lopuksi sellainen joka hukkuisi varmasti äkkiä naisen kiharoiden sekaan. ”Mahtaisiko tämä olla sopiva?” Alena ojensi neulaa Ingvildille, ”Tummumien puolesta se voisi olla hopeaa." Mutta missä määrin, sitä Alena ei tiennyt eikä lähtenyt arvailemaan.

Neulan olemassaoloa Alena ei ollut unohtanut, mutta sen näkeminen oli aiemmin aiheuttanut hänessä hienoisen pahoinvoinnin tunteen. Kaivaessaan esiin pientä puulaatikkoa, jossa säilytti sekalaista joukkoa pieniä esineitä entisestä elämästään, hän oli miettinyt joutuisiko pahoittelemaan huonoa muistiaan, mutta avattuaan kannen – ei mitään. Ei kuristavaa tunnetta, ei kirvelyä silmissä. Ilmeisesti aikaa oli kulunut tarpeeksi.

Nähdäkseen että kaupankäynti alkoi tulla päätepisteeseensä ja asioista oli päästy riittävään yhteisymmärrykseen, Alenan pitäisi enää varmistaa että Ingvild oli todella sanojensa takana ja hän ei ahkeroisi viittä viikkoa turhaan. Hiusneulan menettäminen olisi täysin merkityksetön asia huijatuksi tulemisen rinnalla. Maagikko varmasti tunnettasiin Dionessa, mutta juuri nyt asiasta oli mahdotonta ottaa selvää. ”Tavallisesti en pyytäisi tällaisista töistä maksua ennakkoon, mutta koska aikaa on rajatusti”, Alena loi Ingvildille pahoittelevan katseen miettiessään sopivan maksun määrää, ”Toivoisin että madame voisi antaa korsettien hinnan, 20 deneä, ennakkoon.”
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Vaatekerran päivitystä

Post by Tinanja »

Viisi viikkoa tuntui edelleen Ingvildin mielestä vähän turhankin pitkältä, mutta parempaan sopimukseen hän ei voisi enää päätyä. Tämä oli jo rajoilla liikkumista, ja mikäli hän haluaisi asunsa tältä kyseiseltä vaatturilta, olisi hänen hyväksyttävä sopimuksen ehdot. Pian tuo haltianainen katosikin takahuoneeseen hetkeksi, vain palatakseen hiusneulan kanssa takaisin. Ingvild nyökkäsi ottaessaan hiusneulan käsiinsä. “Uskoisin niin”, ainakin se oli metallia, ja kuten Alena sanoi, mitä ilmeisimmin myös hopeaa ainakin joiltain osin. Siihen varmasti olisi helppo tehdä sopiva, riittävä lumous tätä kauppaa ja sen vaatturia varten. Toki Ingvildille ainakin oli edelleen kysymysmerkki se, kuka lumouksen tekisi - hän, vai joku toinen.

Alenan ilmoittaessa, paljonko halusi etukäteen hintaa, maagikko kohotti kulmiaan kieltämättä hieman yllättyneenä. Hän oli odottanutkin tuon pyytävän etukäteen jotakin summaa, sillä olisi typerää tehdä tilaustöitä ilman mitään vakuuta niiden lunastamisesta. Silti, kaksikymmentä deneä oli paljon, myös Ingvildin palkalla, eikä hänellä ollut niin paljoa rahaa mukanaan juuri nyt. Hänen pitäisi todennäköisesti lirkutella jollekin kollegalleen täällä, jotta saisi Alenalle toimitettua kaikki tämän pyytämät ennakkorahat - nyt oli jo turhaa perääntyä tästä sopimuksesta, menisi se mihin tahansa tämän jälkeen. Eikä hän ehtisi Metikseen hakemaan rahojaan. Olisi helpompi sopia tuttavan kanssa tästä kuin Alenan kanssa.
“Sopiiko, mikäli saatte puolet tuosta ennakkosummasta nyt, ja toiset kymmenen deneä joko vielä tänään, tai huomisen aikana?” Ingvild ehdotti sitten tuon hiusneulaa puoliksi ajatuksissaan sormissaan pyöritellen. “En yleensä kanna niin paljoa rahaa mukanani kerralla”, Ingvild loi sitten pahoittelevan katseen Alenaan.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Vaatekerran päivitystä

Post by Anlie »

Maagikko pyöritteli neulaa käsissään ja tuntui kelpuuttavan sen työstettäväkseen, mutta vaikutti sitten aavistuksen järkyttyneeltä vaatturin ilmoittamastaan summasta, mikä taas Alenan näkökulmasta oli varsin kohtuullinen. Yksinkertaisia mekkoja oli helppo muokata ja myydä eteenpäin – mittoihin tehtyjä korsetteja ei niinkään. Varsinkaan kun niiden tilaaja oli noinkin pitkä ja valmiiksi hoikka, vaatisi tietynlaista tahdonlujuutta uskotella jollekin ammattirouvalle että kunnon kureliivissä ei kuulunutkaan hengittää.

”Se sopii hyvin”, Alena vastasi, lisäten vielä että olisi huomenna liikkeessään puoleenpäivään saakkaja sen jälkeen satamatorilla. Ingvild alkoi vaikuttaa varsin varovaiselta Dionen suhteen, etenkin ottaen huomioon tämän kylkiäistarjouksen. Tietenkään suurten summien mukana pitäminen ei ollut järkevää, varsinkin jos ei nimenomaisella asialla liikkunut. Varmasti tällä oli omat syynsä, eikä Alena aikonut asiaa mielensä ulkopuolella kummastella. "Kuulostaisi siltä että olemme päässeet jonkinlaiseen sopimukseen?” Alena hymyili, odottamatta varsinaisesti että Ingvild hänelle mitään vastaisi. Vaatturi kääntyi takaisin varauskirjansa puoleen, antaen maagikolle aikaa kaivaa kolikkonsa esiin, ja kirjasi huolellisesti tuon nimen jonon jatkoksi, ennakkomaksun kanssa.
Locked