Ei pyörökorvia

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Ei pyörökorvia

Post by Viherkivi »

Xhay nyökkäsi opettajansa sanoille, kun tämä mainitsi saaliin kypsyyden ja liemet, joskin hän arveli että maisteri Cray saattoi tarkoittaa muitakin asioita kuin konkreettisia elintarvikkeita. Tämä nostatti puolipeikon uteliaisuutta hieman, mutta hän uskoi maisterilla olevan enemmän elämänkokemusta kuin hänellä itsellään oli -- tai ainakin hyvin erilaisilta aloilta. Xhay ei aina sietänyt toisten kanssa työskentelyä tai kasvotusten kohtaamista muiden olentojen kanssa, vaikka se olikin useimmiten tärkeää kun otettiin huomioon että muiden ruokkiminen oli hänen pääasiallinen tehtävänsä.

Hän ei tyhjentänyt lasia kokonaan, vaan antoi paukkunsa maun tanssia kielellään hetken. Hän nautti juoman syvästä, mausteisesta sävystä ja antoi sen lämmittää hänen sisuksensa kokonaan. Tämä antoi puolipeikolle myös aikaa punnita opettajansa asettamaa kysymystä.
"Kasvattaisin raaka-aineeni mieluiten itse, mutta asumusjärjestelyyni ei valitettavasti mahdu esimerkiksi sikolättiä.", hän sanoi sitten ja helli lasiaan käsiensä välissä. "Se ei olisi kovinkaan puhdasta."

Xhay kohotti kulmakarvaansa hieman kun maisteri Cray sanoi ettei halunnut mustamaalata hänen ammattikuntaansa.
"Totta puhuen, en oikein ymmärrä, mitä ajatte takaa?", hän sitten sanoi ja otti toisen pienen suullisen lasistaan, laskien lasin sitten pöydälle. Heidän ateriansa tuotiin tiskille, ja tarjoiltiin toisten juomien kanssa. Xhay tarttui haarukkaan ja tutkaili kuppiaan tarkasti.

"Luonnollisesti maksan parhaiten parhaista elintarvikkeista.", hän sitten sanoi. Yrittikö Parcial Cray sanoa jotain siitä että jotkin tavarantoimittajat toimittivat kuumia kinkkuja -- ja Xhay ei nyt tietysti tarkoittanut kirjaimellisessa mielessä. "En mielelläni sotkeudu laittomuuksiin; tarkoitukseni on elää rauhallista ja nuhteetonta elämää."
Joskaan puolipeikko ei oikein uskonut että kalastajien saaliiden varastaminen ja myyminen voitolla oli kovinkaan järkevää. Harvinaisten mausteiden kohdalla asiat olivat kuitenkin toisin, hän uskoi. Kupin sisältö oli melkein unohtunut, kun hän puntaroi toisen sanoja mielessään.

"Luonnollisesti on olemassa henkilöitä, jotka vetävät välistä ja kusevat linssiin.", hän totesi sitten. Ainakin teurastajan punnukset pitäisi tarkistaa, varsinkin sen jälkeen kun heillä oli ollut vaa'an kanssa pientä peukalopainia -- teurastaja oli painanut vaakaa alaspäin ja Xhay puolestaan oli painanut kuppia peukalollaan ylöspäin.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Ei pyörökorvia

Post by Kuparirapu »

Parcial katsoi Xhayta hetken aikaa hymyillen. Hymy oli ystävällinen, mutta sen takana oli piilossa hitunen huvittuneisuutta ja kenties alenkatsetta. Kuinka autuaan tietämättömältä peikko kuulostikaan Nimettömän korvaan, kuinka pieneltä Xhayn maailma näytti hänen silmissään.
"Tarkoitan sitä, kuinka yksimielisen tuomitsevasti kokit suhtautuvat, jos joku vihjaakin että heidän annoksissaan olisi mitään hyvien tapojen vastaista. Tietenkään parhaita vihanneksia ei ole lahjottu myyjän kojun alta, ne on ansaittu tinkimättömällä taidolla. Tietenkään liha ei ole vanhaa ja mausteilla peiteltyä, se on vain ammattitaidolla ja vaivalla valmistettua. Ja tietenkin tarjottavana olevat kalat ovat tuoreita meren antimia, eivätkä suolanturpeita eväkkäitä tynnyrinpohjalta," Parcial vastasi ja lopussa loi paljonpuhuvan silmäyksen keittiön ovea kohti.
Hänen silmissään Xhay ei epäillyt tai osannut harkita niitä lukuisia pieniä keinoja joilla toista saattoi huijata, vaan tuo luotti mutkattomaan tapaan arvioida ketkä olivat ystäviä ja ketkä pahantahtoisia. Eipä tuon tarvinnut muusta huolehtia kuin että pyytävä sai ruokaa eteensä ja hän siitä maksun.
Nimetön oli vähällä naurahtaa ääneen. Xhayn ajatukset, tavoitteet ja unelmat mahtuisivat kokonaisuudessaan yhteen soppakattilaan. Kun taas hänen kunnianhimonsa kurotteli jo koko kaupungin halki, mereltä aina muureille asti.

Kirjurin katse pysähtyi hetkeksi lasinpohjaan, jossa muutama pisara luumunväristä nestettä norui laiskasti toisiaan kohti.
"Siinäpä kenties ilmaisittekin perimmäisen ongelman kaikessa yksinkertaisuudessaan. Aina löytyy niitä jotka napsivat hyötyä toisten kustannuksella. Vaikka kaikki tuomitsevat ja päivittelevät ja kieltävät itse koskaan syyllistymästä sellaiseen, monet kääntävät mielipiteensä ympäri välittömästi kun kukaan ei ole paikalla näkemässä. Onko sitten järkevää pysyä nuhteettomuudessa, jos sillä ansaitsee itselleen vähemmän kuin muilla ja vaivoikseen enemmän?"
Parcial näytti päättävän, etteivät lasinpohjat olleet vaivan arvoisia juoda, ja siirsi lasia syrjemmälle. Siinä missä pikkutuloinen kirjuri vain valitteli kuinka ylitsevuotavan epäreilulta maailma hänestä näytti, Nimettömällä sen sijaan oli vastaus tuohon kysymykseen. Paras tapa varmistaa oma menestyksensä oli seistä koko kasan päällimmäisenä; tarpeeksi korkealla jotta viime kädessä hän ylettäisi vetämään välistä keneltä tahansa. Ennen kuin nämä edes harkitsisivat yrittää samaa hänen kohdallaan.
Keittiön ovi aukesi ja Vanya kiiruhti kantaen tarjottimella kahta pientä saviastiaa, joiden kansien alta pullahteli sekä höyryä että pitkään haudutetun porsaan tuoksua. Asetettuaan annokset heidän eteensä Vanya poisti kannet jokseenkin teatraalisesti ja sanoi:
"Kaksi annosta liharuukkua, porsaanvastsaa joka on uinut niin pitkään liemessä että on pehmeää kuin voi, ja maustettu toivomusten mukaan. Saisiko olla leipää annoksen seuraksi?"
Nimetön hengitti syvään tuhdin annoksen tuoksua, ja nyökytteli rehellisen vaikuttuneena. Oli aikaa siitä, kun hän oli viimeksi saanut näin hyvän aterian eteensä.
"No jopas on keittiömestarille katettu parasta pöytään," totesi joku kun tuoksu alkoi levitä huoneen poikki.
"Onkos tässä juhlan paikka? Joko on Xhay oppinut aakkoset takaperin?" Gaxo kysyi ja virnisti kun hän irrotti muutaman naurun vierustovereiltaan. "Kokki sen kai tietää; porsasta päiväksi, mutta vihanneksia loppuviikon."
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Ei pyörökorvia

Post by Viherkivi »

Xhay katseli toisen ilmettä ja hymyä. Puolipeikko ei oikein osannut pistää sormeaan suoraan asiaan, mutta jokin ilmeessä haiskahti -- toisaalta Xhay ei halunnut tökkiä asiaa enempää... Hän ei oikein tiennyt mitään pahempaa kuin upottaa sormensa umpimätään kalaan toista niveltä myöten, ja se löyhkä ei lähtenyt pesemälläkään. Maineenkin pilasi.

"Ette ehkä tunne kaikkia, ah, virkaveljiäni ja -siskojani.", hän sitten huomautti. Oli paljon pahempiakin syöttölöitä kuin Käräjät, tai Teurastettu Prinssi. Esimerkiksi Kaupunginvartioston kanttiineissa vaihtoehdot olivat Xhayn ymmärryksen mukaan 'ota' tai 'jätä'. Mutta soltut eivät kai valittaneet, kunhan saivat vatsansa täyteen -- vähät siitä, mistä se hernerokan silava oltiin hankittu ja kuinka pieninä paloina se oli, saatika minkä ikäistä.

Xhay nojasi leukaa käsiinsä ja mietti maisteri Crayn sanoja, kun tämä avautui siitä miten toiset kuitenkin kiilasivat ja vetivät välistä. Xhay ei ollut mikään varsinaisen uskonnollinen mies, mutta ehkä osittain hengellinen, vaikka ei mitään tunnustanutkaan... Hän kuitenkin uskoi toisten reiluun kohteluun, ja anteeksiantoon. Ehkä, puolipeikko myönsi itselleen, hän oli pohjimmiltaan naiivi. Hän oli aikeissa sanoa jotain maisteri kirjurille jotain arvoista, kuten arvokkuudesta, vapaudesta ja jaloudesta, mutta silloin Vanya toi ruoat pöytään ja kysyi leivästä.

Xhay avasi suunsa ja kysyi, "Kuinka tuoretta leipä on?", ja vaihtelun vuoksi haltia otti kysymyksen vähemmällä kireydellä vastaan.

"Se on mallaslimppua ja leivottu tänä aamuna.", hän vastasi puolipeikolle, joka nyökkäsi hyväksyntänsä.

Kun baarimestari oli tuonut leivät pöytään, Xhay sanoi, "Tokihan paksu kultakukkaro helpottaa asioita, mutta uskoisin siitä olevan joskus jopa haittaakin."
Hän oli aikeissa selittää näkökantaansa enemmän, kun Gaxo aloitti tavallisen leukailunsa omalta paikaltaan.

Hän vilkaisi kokopeikkoa olkansa yli ja virnisti hieman.
"Totta kai minä muistan että liha on harvinainen herkku. Minullapa onkin maukasta vihanneskeittoa odottamassa koko viikoksi eteenpäin, mistähän sinulle saataisiin?"
Tässä oli taustalla sellainen poikamainen nahina siitä kuinka Xhay Gaxon mielestä muistutti enemmän tynnyriä, koska oli maukkaiden liha- ja papupatojen äärellä melkein joka päivä -- Gaxo puolestaan joskus sai lempinimen "Kananluu", kun oli niin luiseva.

Hän sihahti hiukan kun palasi possuruukkunsa ääreen.
"Kaikenlaista koiranleukaa, vaan ei haukku haavaa tee.", hän mutisi maisteri Craylle, "Mutta teidän on ehdottomasti joskus tultava Teurastettuun Prinssiin päivälliselle. Jos isäntä Mank ei jotain voi teille saada, niin sitten sitä ei ole olemassakaan." Xhay vilkaisi olkansa yli edes hetkeksi hiljennettyä Gaxoa, lisäten sitten: "Ja asiakkaatkaan ne eivät huutele siellä vieraisiin pöytiin, siitä Ladonovi pitää huolen."
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Ei pyörökorvia

Post by Kuparirapu »

Parcialin pää kääntyi katsomaan olkansa yli Gaxoa, antaen Xhayn sanailla tuttunsa kanssa tunkematta väliin. Mutta samalla Gaxo vain vahvisti sanoillaan Nimettömälle, että tämä oli tosiaankin vain kapinen pikkurakki joka ei muuhun pystynyt kuin louskuttamaan leukojaan äänekkäästi. Ja yleisön kuullen, tietenkin. Mistään muualta tuo peikko ei saanut varmistusta omalle olemassaololleen joten se oli haettava täältä, puolituttujen seurasta. Siinä missä Gaxo naurahti Xhayn sanoille ja teki leikkisästi jonkin rivon eleen kädellään, Nimetön arveli naurun peittelevän takanaan väistämättömiä tosiasioita.
Jos kukaan muu kuin Xhay, tuttava joka ei rehellisesti tarkoittanut pilkata, olisi sanonut samat sanat, olisi kapinen peikko Nimettömän arvion mukaan käynyt käsiksi. Kun luonne ei kestänyt myöntää itselleen kipeitä totuuksia, se leimahti helposti rankaisemaan ketä tahansa muuta ympärillä.
"Säälittävä, pikkumainen otus," Nimetön ajatteli halveksuen ja peitellen katseensa kylmää terää hän kääntyi hämmentämään höyryävää illallistaan. Xhay kuitenkin nojautui lausumaan ajatuksiaan, ja Nimetön katsoi peikon olevan pohjimmiltaan samaa mieltä hänen kanssaan. Tuo vain esitti sen kohteliaammin.
"Aina välillä yllätyn, miten harvalla tässä maailmassa on kykyä...käyttäytyä järkevästi," kirjuri totesi ja vilkaisten vaivihkaa Gaxoa kohti hänen aiempi välinpitämättömyytensä nousi hetkeksi näkyviin. "Eikä eroa tee, onko kyseessä mikä laji tahansa, rikas tai köyhä. Typeryys ei tuota kuin typeriä päätöksiä."
Painaen ajatuksensa takaisin piiloon Parcial katsahti Xhayta tämän tarjoukseen vastaten:
"Olen kutsusta tietenkin otettu, ja toivon että taloudellinen tilanteeni sallisi minun käydä siellä joskus lähiaikoina. Onko "Teurastettu prinssi" sitten tällainen vai...hienompi?"
Parcial näytti valitsevan sanansa tarkkaan, ja nyökätessään suuripiirteisesti ympärilleen hän tarkoitti kysymyksensä parhaassa merkityksessä. "Käräjät" oli yksinkertaisempi mutta tunnelmaltaan tuttavallisempi, ja Parcial esitti ainakin arvostavansa sellaista. Hienommat paikat saattoivat olla siistempiä ja laadukkaampia, mutta siellä vastaanotto oli samanlainen kaikille: asiakas maksoi ruoasta, ja tälle tarjoiltiin. Muilla ei niihin asiaa ollut.

Maistellen paksua lientä ja siinä kelluvia porsaanpaloja, jotka tuntuivat sulavan suussa liemeen kuin voita olisi syönyt, Parcial yllättäen kysyi:
"Herra Sienenlakki...oletteko koskaan ajatellut jos pääsisitte nousemaan korkeammalle työssänne? Jos pääsisite asemaan, jossa voisitte olla "Teurastetun prinssin" keittiössä kuin omassanne, kuin omistaisitte sen?"
Ei ollut vaikea lukea Parcialin kysymyksen takaa, että sen takana oli unelma jota kirjuri itse vaali ajatuksissaan. Mutta samalla Nimetön halusi tietää, miten melkeinpä pilaamattoman rehellinen peikko vastaisi ajatukseen. Oliko tuolla kunnianhimoa korkeuksiin, vai tyytyikö Xhay rehellisesti nykyiseen elämäänsä?
Ja kysymys oli, harvinaista kyllä, lähtöisin Nimettömän aidosta mielenkiinnosta peikkoa kohtaan.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Ei pyörökorvia

Post by Viherkivi »

"Joku voisi sanoa, että hienompi," Xhay vastasi kun maisteri Cray kysyi Teurastetun Prinssin laadusta. "Ehkä ylempää keskiluokkaa, jos tämä paikka on... tuota..." Xhay harkitsi sanojaan, koska hän tiesi, että keittiötyöntekijöitä ei koskaan saanut loukata, jos ei halunnut mehevää sylkiklimppiä ruoka-annokseensa. Hän madalsi ääntään ja teki parhaansa asetellakseen sanansa mukavammin.
"Jos tämä paikka on erinomaisen tasalaatuisen keskinkertainen..."

Kaikeksi onneksi Vanya oli lähtenyt laskemaan lisää olutta janoisille, eikä tämän korvat tuntuneet suurenevan Xhayn lausumien sanojen mukana. Olihan se kyllä mukavaa, että Vanya ei ollut mikään juoru-ukko, vaikka useissa paikoissa oli useitakin.
Parcial näytti valitsevan sanansa tarkkaan, ja nyökätessään suuripiirteisesti ympärilleen hän tarkoitti kysymyksensä parhaassa merkityksessä.

Xhay keskittyi sitten pata-annokseensa -- se oli suolaista ja rasvaista, mutta se ei ollut keittiömestarille varsinaisesti mikään yllätys. Totta kai ruoat suolattiin runsaasti; näinhän sitä saatiin enemmän juomia myytyä. Se oli kapakanpitäjän ensimmäinen sääntö. Vai olikohan kyseessä toinen sääntö, jos ensimmäinen oli että rotanpapanoista ei puhuttu?
Liha oli kuitenkin mureaa, pitkään hautunutta, ja suutuntumasta päätellen muutakin kuin halvinta läskiä. Sitä puolipeikko arvosti, samoin muutamien yrttien ja pippurien käyttöä, joskaan annoksen makuprofiili ei ollut mitenkään yllättävä -- ehkä perinteinen oli lähin sana.

Lientä meni väärään kurkkuun, kun maisteri Cray kysyi hänen ura-aikeistaan. Xhay ryki pisarat pois vääristä putkista ja pahoitteli nopeasti rykimistään.
"Käytännöllisesti katsoen minä olen keittiömestari.", hän sitten sanoi, "Mutta virallisesti en, koska isäntä Mank voisi luulla minun haluavan palkankorotuksen." Hän pyöritteli lusikkaa kädessään ja pohti asemaansa ja arvovaltaansa hetken -- tai oikeastaan arvovallan puutetta.
"Olisihan se toki mieluisaa omistaa oma paikka -- siis sellainen, jossa saisin tarjoilla ruokaa oman näkemykseni mukaan." Tokihan hänellä oli melkoisen vapaat kädet nytkin, mutta moni mielenkiintoinen ruokatarvike oli jäänyt käyttämättä, koska isäntä Mank ei ollut antanut lupaa sen ostamiseen.

"Mutta onhan minulla muitakin pyrintöjä. Kuten opettamanne kirjaimet ja niiden tulkinta.", hän sitten lisäsi.
"Entäpä arvon maisteri, onko teillä nousujohteinen urasuunnitelma?", Xhay kysyi ja hymyili avoimen ystävällistä hymyään maisterille.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Ei pyörökorvia

Post by Kuparirapu »

Lusikka pysähtyi puolimatkaan kun Xhay taipui yllättäen yskimään. Parcial kohotti jo kättään takoakseen peikolle apua lapaluiden välistä, mutta tämä suoristautui yhtä nopeasti pahoitellen ja suutaan pyyhkien. Nimetön pohti mietteliäänä tätä reaktiota, selvästi kysymys oli osunut johonkin tärkeään jos se irrotti noin vahvan reaktion aina niin mutkattomasta peikosta. Siksikö koska kysymys oli ollut liian tungetteleva? Koska keittiömestari toivoi sisimmässään juuri sellaista ylennystä, muttei uskaltanut myöntää sitä itselleen? Vai koska tämä ei ollut edes harkinnut asiaa, ja yllättyi kun tajusi sellaisen olevan mahdollisuus?
Jos kyseessä olisi ollut joku muu, olisi toinen vaihtoehto tuntunut todennäköisimmältä. Mutta Xhayn kohdalla Nimetön oli valmis uskomaan ettei tuo ollut nostanut nenäänsä padan päältä katsoakseen kauemmas, tavoitellakseen enempää.
"Voit olla epävirallisesti vaikka Dionen suurherttua, tai keittiön omistaja, mutta tiedät itsekin ettei se ole mitään jollei joku muu tunnusta sitä arvoa," Nimetön ajatteli peikkoa kuunnellessaan. Vaikkei hän sitä myöntänyt, halusi Nimetön nähdän edes pienenkin vilauksen itsekkyydestä tai ahneudesta Xhayssa. Jotta hän voisi todeta peikonkin olevan samanlainen kuin kaikki muutkin kaksijalkaiset otukset tämän maan päällä, halujensa perässä kulkeva eli ennustettavissa ja ohjailtavissa. Mutta tarkastellessaan peikon ääntä, sanavalintoja, ilmeitä, kehonkieltä ja jopa hännän liikahduksia, kertoivat ne Nimettömälle että Xhay voisi olla tyytyväinen elämäänsä tällaisena. Että tuo saattoi katsoa tulevaisuuttaan, todeta sen näyttävän samalta kuin nykyhetki, ja olla siihen tyytyväinen.
Ja Nimetön joutui myöntämään että tämä havainto ärsytti häntä. Toisaalta koska ilman mainittua itsekkyyttä hänellä ei olisi helppoja tapoja manipuloida peikkoa, jos hänen joskus täytyisi niin tehdä. Mutta samaan aikaan Nimetön ei kyennyt ymmrtämään henkilöä, joka ei halunnut enempää elämältään. Kenties koska hän itse oli kiivennyt koko elämänsä ylöspäin, ja pysähtyminenkin voisi tarkoittaa häviön tunnustamista.

Kysymyksen kääntyessä Parcialia kohti tämä pureskeli suunsa huolellisesti tyhjäksi, laski lusikkansa ja vastasi:
"On aina arvokkainta että työni tekemisen taustalla ovat sen tuomat hyödyt esimiehilleni, sillä ilman heitä ja heidän hyvää tahtoaan ei minulla olisi työpaikkaa tai toimeentuloa. Mutta tietenkin toivoin että ahkeruus ja omistautuinen tuottavat tunnustusta jossain vaiheessa. Mutta se ei ole minun päätettävissäni, eikä pyydettävissäni. Voin vain tehdä parhaani ja luottaa että kiltani päättäjät huomaavat ne jotka pysyvät ahkerina ja uskollisina."
Tämä oli pikkusievä ja pyytteettömältä kuulostava pikku puhe, jollaisella Parcialin kaltaiset vakuuttelivat itselleen että heidän vaivannäkönsä palkittiin ennen pitkää. Mutta Nimetön ei kuitenkaan itse uskonut sellaiseen tippaakaan; hän oli raivannut itselleen paikan tässä kaupungissa omalla työllään, ilman kenenkään lupaa, ja siihen oli mennyt melken neljäkymmentä vuotta. Ja tässä vaiheessa hän koki olevansa suunnitelmissaan kenties puolessa välissä.
"Pyrin pitämään silmällä tilaisuuksia, ja tarttumaan niihin parhaan kykyni mukaan," hän lisäsi melkein kuin itsekseen, ja tuolla hetkellä puhujana saattoi yhtä hyvin olla Parcial Cray kuin hänen kasvojensa takana piilotteleva mieskin.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Ei pyörökorvia

Post by Viherkivi »

Xhay kuunteli maisteri Parcialin vastausta ja nyökkäsi sitten. Hän oli tyytyväinen, että keskustelu ei ollut kääntynyt puolipeikon syihin ja motivaatioihin lukemisen ja kirjoittamisen takana. Syynsä olivat hänen omiaan, ja vaikka hän viettikin tuutorinsa kanssa paljon aikaa, eivät he Xhayn mielestä olleet tarpeeksi läheisiä käymään vielä keskustelua asiasta -- vaikka tämä nykyinenkin keskustelu urasuunnitelmista oli omalla tavallaan aika henkilökohtainen.

Xhay maistoi hieman leipää, ja mietiskeli sanoja, ja sitten hänen ajatuksensa matelivat kohti muuan sanontoja, jotka pahimpina päivinä kiemurtelivat hänen päässään.

'Työ tekijäänsä kiittää.'
'Lopussa kiitos seisoo.'
'Kissa kiitoksella elää.'

"Maisteri Cray, millainen on teidän alallanne sellainen... paha päivä?", Xhay sitten kysyi, ja pyyhkäisi limpunviipaleella kulhonsa reunaa, että saisi muutaman mehevän kastikepisaran ja sipulinpalan pelastettua. Hän ei ollut kovinkaan paljon maailmaa nähnyt peikko, ja oli siksikin utelias kuulemaan muista olennoista ja näiden parhaimmista ja pahimmista hetkistä.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Ei pyörökorvia

Post by Kuparirapu »

"Hmm," Parcial mutisi, kauhoen lusikallaan lientä jotta pohjimmaisetkin suupalat tulivat esille.
"Siis sellainen kuin jos suola sattuisi loppumaan kesken ruoanlaiton? Vaiko sellainen että hellanpielissä vipeltäisi jokin tuhoeläin?" hän kysyi vilkaisten Xhayta ja vihjeenä että kirjuri olisi tehnyt kysymyksensä yksinomaan sanaleikiksi oli hädin tuskin puolikas hymy.
"Mutta vakavasti puhuttuna, paha päivä olisi sellainen...jolloin asiat tapahtuisivat odottamattomasti."
"Sellaisella tavalla, jossa jokin pikkuinen yksityiskohta on tulkittu väärin, tai joku on tehnyt sen kanssa virheen, ja ajan saatossa se pikkuinen lipsaus onkin sitten hiljalleen vääntänyt kaiken sen varaan rakennetukin vinoon. Enää kyseessä ei olekaan pikku lipsahdus vaan suoranainen virhe, mutta siltikään kukaan ei sitä välttämättä huomaa vaan asiat jatkuvat kuten aina ennenkin. Ja sitten kun joku sattumalta vilkaiseekin asiaa uudelleen, ja tajuaa mitä on tapahtunut, on käsissä silloin sotkuista epämiellyttävin.
Sillä nyt kaikki suunnitelmat ovatkin yllättäen vinossa, sekä sitä kautta sellaiset työt ja velvollisuudet joiden olisi pitänyt olla jo valmiita. Jotta asia voidaan korjata, on tämä kaikki valmis työ heitettävä syrjään ja aloitettava alusta, jolloin kiire ja jopa epätoivo alkavat nousta jokaisen sitä työtä tekevän mielissä. Ja yleensä tällä hetkellä, kuin kaiken kruunuksi, esille astuvat ne jotka eivät kestäkään ja kuin martyyrit yrittävät astua syrjään velvollisuusistaan. Katse nöyränä lattialla, ja sattumalta se kulkee myös oman navan ylitse. Sillä kun he tuhansin anteeksipyynnöin jättävät työnsä, se kasautuu muiden harteille joilla sitä oli aivan yhtä paljon jo ennestään."

Leipäpala murtui hänen sormissaan siistillä ja nopealla repäisyllä, ja Parcial kastoi sen vielä jäljellä olevaan liemeen.
"Joku voisi sanoa että tuollaiset virheet palvelevat kaikkien parasta tuomalla nämä painetta sietämättömät esille, mutta minusta se on jo liian myöhäistä jos virhe on jo tapahtunut. Yhdestä virheestä on kaikki tämä alkanut, joten olisi parempi pitää huolta ettei sellaisia virheitä tapahtuisi."
Parcialin, eli Nimettömän katse oli kääntynyt sisäänpäin, ja hänen silmissään välähtivät yksittäiset kasvot. Niiden omistaja oli tehnyt juuri niin kuin hän oli kuvaillut; taipunut paineen alla, tehnyt virheen, ja siksi aiheuttanut jumalattoman työtaakan sekä hänelle että muille. Ja vaikka tämä oli saanut rangaistuksen virheestään, rangaistuksen jota tämä kärsi tälläkin hetkellä, ei se koskaan korjaisi sitä vaivaa jonka tämä oli aiheuttanut.
Koska tämä oli vesittänyt hänen suunnitelmiaan!
"Minä itse uskon ennakointiin, suunnitelmiin ja niiden toteuttamiseen. Asiat sujuvat hyvin, kun ne sujuvat asetetun suunnitelman mukaan," hän lopulta sanoi Xhaylle ja hävitti silmiinsä noussutta synkkää pilveä näkyvistä.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Ei pyörökorvia

Post by Viherkivi »

Maisteri Parcialin mainitsemat esimerkit olivat molemmat Xhaylle enemmän kuin 'paha päivä' -- ne olivat molemmat katastrofaalisia tilanteita. Olikohan tuo koskaan elämässään maistanut suolaamatonta ruokaa, ja tajunnut miten ankealta se maistui? Ei liika suolakaan sopivaa ollut, mutta juuri OIKEALLA suolauksella päästiin sellaiseen tilanteeseen, miten suolaisuus korosti ruoan omia makuja. Vipeltäjät taas muistuttivat puolipeikkoa siitä, miten Teurastetun Prinssin kissa -- Herra Hanska -- ei koskaan metsästänyt yhden ainoatakaan rottaa, koska oli piloille lellitty pask... tuota, kultunen. Joskin hännässään Xhay oli aika ajoin saanut tuntea mokoman naskalihampaisen hirviön, ja siinä olikin yksi ylimääräinen syy pitää hännänpää aina taskussa. Hän ei kommentoinut asiaa mitenkään, kunhan keskittyi kuuntelemaan miten Parcial selitti oman alansa huonot päivät. Samalla puolipeikko taputteli leipäpalaansa viimeisiin liemiin.

"Aivan kuin vuoristoserkkuni sanovat." hän sitten kommentoi, "pienestä lumipallosta alkaa varsinainen vyörymä."
Xhay piti pienen paussin, mutta jatkoi sitten: "Vuoristossa en ole käynyt, mutta olen kuullut, että lumivyöryt ovat äärimmäisen hengenvaarallisia. Siksi sielläkin on parasta aina edetä parhaiten kokeneen suunnitelmien mukaan ja olla aiheuttamatta pieniä lumipalloja."

Tämä sai Xhayn miettimään tulevaisuutta ja suunnitelmiaan lukemisen ja kirjoittamisen suhteen -- jossain vaiheessa hänkin saattaisi joutua vaeltamaan vuoristoon. Hän kuitenkin puisteli mietteen pois -- eihän matka ollut ajankohtainen tänään, huomenna tai ensi kuussakaan. Maisteri Crayn silmissä olevan synkkyyden Xhay pisti merkille, hän oli tainnut sohaista johonkin arkaan muistoon.

"Harvinaisen ikävää, tuo että jotkut pyytelevät anteeksi ja poistuvat jaloista." hän kommentoi sitten, "Paras anteeksipyyntö on muuttunut käytös, mutta olen minäkin kohdannut tilanteita kun olen joutunut pyytämään joitakin kokkeja poistumaan keittiöstä, jos eivät ole kuumaa kestäneet."
Ja se olikin sitten ollut Xhayn harteilla pelastaa illallis-serviisi, ja sen hän olikin tehnyt, niska limassa, hihat käärittynä, keskittymiskyky timanttisena.

Ruoka oli viimeistelty, ja juomatkin olivat loppuneet, ja puolipeikko huokaisi syvään ja venytteli.
"Olen tainnut pidätellä teitä jo aika pitkään. Toivottavasti teillä ei ole vaimoa kovin vihaisena odottamassa kotona?"
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Ei pyörökorvia

Post by Kuparirapu »

Parcial nyökytteli puhdistaessaan viimeiset liemipisarat annoksensa reunoilta, Nimettömän tarkaillessa sivusilmin Xhayta. Pieni pohtiva hiljaisuus, sisäänpäin kääntynyt katse, selkeästi peikko pohti tilannetta omalle kohdalleen. Ei niinkään suolatonta keittiötä, vaan muiden vastuusta huolehtimista. Ja aikaisempaan verrattuna se, että peikko pohti tällaista, kertoi Nimettömälle ettei tuo tehnyt sitä usein. Vaan mikä olisi lopputulos? Pieni epäilyksen siemen siitä mitä tulevaisuudessa voisi odottaa, varsinkin jos tuon haaveet korkeammasta työpaikasta toteutuisivat? Siitä kuinka peikko selviäisi sellaisessa tilanteessa, oletettuaan niin pitkään että muut olisivat pohjimmiltaan yhtä ystävällisiä ja mutkattomia kuin hänkin? Orastavaa päättäväisyyttä hyväksyä tämä ryppy maailmassa ja valmistautua sitä varten? Päättäväisyyttä, ja lopulta aiemmin niin tiukkojen moraalisten rajojen höllenemistä niiden takana odottavien mahdollisuuksien saavuttamiseksi?

Mutta sitten seurasikin tuskin huomaamaton päänpudistus, ele jolla koira heittää pisarat turkistaan ja kaksijalkaiset pahat ajatuksen mielestään. Joko Xhay oli todennut ettei se ollut tämän illan ongelma, tai ettei hänen tarvitsisi huolestua sellaisesta kunhan arki pyörisi samanlaisena. Tosin jälkimmäistä Nimetön ei ollut kyetä uskomaan mahdolliseksi, hän nielisi ennemmin kokonaisen tikarin kuin hyväksyisi että joku olisi todella niin naiivi ja...tyytyväinen.
Sentään Xhay näytti todella ymmärtävän mitä hän tarkoitti. He molemmat olivat kokeneet pohjimmiltaan samanlaisia epämiellyttäviä tilanteita, vaikka niiden kehys olikin täysin erilainen. Mutta turhautuminen, pettymys toisten suoriutumiseen, ja teräksinen itseluottamus jolla he molemmat lopulta selvittäisivät käsillä olevan sotkun, siinä Nimetön näki mielestään samankaltaisuuksia heidän välillään.
Siinä, jos ei missään muussa.
Asetettuaan lusikkansa paikalleen Parcial katsahti Xhayta, ja yllättäen puhkesi lyhyeen nauruun. Se kuulosti aidolta, mutta samalla jätti kuulijat ymmälleen siitä mikä Xhayn sanomisissa oli ollut niin huivittavaa.
"Älkää turhaan huoliko sellaisesta," Parcial lausui vinosti hymyillen ja pudistellen päätään. "Ei kukaan ole minua odottelemassa, mitäpä turhia. Sellaiset suunnitelmat eivät ole huolenani vielä pitkiin aikoihin."
Läpi paistoi miehen selvä, jopa yllättävä välinpitämättömyys ajatuksen olla naimisissa. Nimetön ei muistanut että olisi koskaan edes harkinnut sellaista, ei vakavasti ainakaan. Millä hyödyillä elämänkumppaniksi valittu yksilö korvaisi sellaiseen suhteeseen kulutetun vaivan? Mitä tämä voisi tarjota, mitä hän ei voisi löytää muualta tai mitä hän tarvitsisi? Nimetön naurahti uudelleen Pacialin suulla ja kiitti lyhyesti tiskin takana häärivää Vanyaa. Ja ilmeisesti hänen kuiva hilpeytensä oli tulkittu hyvällä tavalla väärin, sillä muutamat asiakkaat jopa heilauttivat hyvänpäiväntoivotukset hänelle heidän suunnatessa ovea kohti.
"Ilmeisesti tämä pikku yhteisö on nyt hyväksynyt minut," Nimetön pohti vastatessaan toivotuksiin kohteliaasti. Olisikohan hänen pitänyt tuntea itsensä otetuksi tästä näistä eleistä?
Locked