Yllätysvieras

Ceresin suurin asuttu saari Triton on useamman kaupungin, sataman ja teiden verkko, ja lähes kokonaan omavarainen hallintoaan myöten. Lisäksi saaristoihin lasketaan pohjoisessa sijaitseva syrjäinen Calibanin saaristo ja sen kaksi asuttua saarta, sekä kokonaan asuttu Itärannikon saaristo, joka on Dionen tärkeä kauppakumppani.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Yllätysvieras

Post by Tinanja »

Aldar Doulbtur oli tapansa mukaan pukeutunut varallisuutensa mukaisesti: kankaat miehen suorissa housuissa, tunikassa ja sen röyhelökauluksessa sekä polviin saakka yltävässä viitassa olivat arvokkaita, ja arvoa oli entisestään nostettu kirjailuilla ja koristeilla. Tummansinisen ja kullan sekoitus värimaailmassa korosti kontrastillaan myös miehellä olevia kultaisia koruja: muutamaa kaulaketjua, sekä tietenkin sormuksia, joissa vilahteli Doulbturien sukuvakuunan sinettisormuskin. Mustat pikkukengät oli lankattu niin kiiltäviksi, että niistä saattoi melkein ihastella peilikuvaansa, kun niiden käyttäjä käveli lastaussiltaa pitkin kohti Valkoisen Lohikäärmeen kantta. Satamassa pääsääntöisesti tiukan vartioinnin alaisena olevalle laivalle tuo korkea-arvoinen mies pääsi kuitenkin ongelmitta, sanaakaan sanomatta. Kengänkannat kopisivat laivan kannen puista pintaa vasten tämän astellessa suoraan kapteenin hytin ovelle lakeijansa hännystämänä. Tuo nuori mies, joka seurasi pomoaan, kulki äänettä ja hiljaa siisteissä, mutta mitäänsanomattomissa vaatteissaan, ruskeat hiukset tiukasti poninhännälle sidottuina. Käsissään tämä kantoi nahkaista muistikirjaa, ja toisella kädellä tuki kulunutta nahkalaukkua olkapäällään. Pian tuo seurasi Aldar Doulbturia Valkoisen Lohikäärmeen kapteenin hyttiin, josta oli vain hetkiä aiemmin kuulunut hyväksynsä sisäänastumiselle koputuksen jälkeen. Tuo nuori mies veti oven perässään kiinni ja vilkaisi nopeasti kapteenin tiloissa ympärilleen. Katse kiinnittyi ensimmäisenä mustaan lintuun, joka istui nyt avonaisen ikkunan laidalla ja katseli pää kalellaan sisään astuvia henkilöitä. Miehessä, joka kirjoituspöydän takana istui, ja sulki hitaasti lokikirjansa heidän astuessaan peremmälle, oli hyvin paljon samaa hänen nykyisen pomonsa kanssa. Nuoren miehen silmät levisivät vähän tämän tajutessa, että he tosiaan seisoivat Valkoisen Lohikäärmeen kapteenin hytissä - ja kuten huhut ja tarinat kertoivat, oli tämä arvovaltaisen Aldar Doulbturin veli. Tämän ote muistikirjasta vain tiukkeni rystysten hitaasti muuttuessa valkeiksi.

“Mikä tuo minulle tämän kunnian keskellä päivää?” Rayash kohotti katseensa veljeensä, joka oli yksi viimeisistä henkilöistä, joita hän kuvitteli näkevänsä laivallaan - varsinkin kun hänen katseensa osui tuohon ruskeahiuksiseen nuorukaiseen, joka puoliksi piilotteli Aldarin selän takana. Rayash tuhahti vähän, kun Aldar ei heti vastannut.
“Tulin ehdottamaan sinulle rahakasta sopimusta”, Aldar sanoi lopulta istuessaan veljeään vastapäätä sen enempää lupia kyselemättä, liiviään samalla suoristaen. Tietämättä, mitä olisi tehnyt, tuo Aldaria seuraava nuorukainen kaivoi nopeasti puhtaan sivun lehtiöstään kynän kera, valmiina kirjaamaan Aldarin tapaamisen tuomat mahdolliset sopimusehdot sekä sovitut asiat ylös.
“Ja otit lakeijasi mukaan, jotta säästyisit pahimmilta loukkauksilta?” Rayash kysyi kulmiaan kohottaen. “Ajattelit ehdottaa siis jotain, mistä en tule pitämään”, kapteeni jatkoi katsellen veljeään viileästi, pitkään, kulmiaan kurtistaen. “Esittele edes uusi lakeijasi ennen kuin pilaat sanoillasi tämän kauniin päivän”, miehen äänestä kuuli, ettei tämä viikko - tai koko kesä ollut kohdellut häntä hyvin, eikä hänellä ollut juurikaan malttia kohdata veljeään varsinkaan tietäessään tämän pitkän ajan tavoitteen, sekä tavan, jolla tuo häntä nyt yritti lähestyä. Aldar ei vastannut mitään Rayashin kommenttiin lakeijasta - tuon ei tarvinnut tietää kenet hän työllisti ja millä lailla… Aldarin olisi nyt vain taivuteltava veljensä tähän ideaansa.
“Tarvitsen edestakaisen matkan Dioneen, ja takaisin saaristoon matkalla, jonka aloitatte ylihuomenna satamapäällikön tietojen mukaan”, Aldar vastasi sitten saaden Rayashin nojautumaan taaksepäin tuolillaan. “No nyt ymmärrän perimmäisen syyn sille, miksi toit lakeijasi tänne”, Rayash sanoi tuhahtaen vähän. “Tiedät, etten halua sinua laivalleni”, kapteeni jatkoi sitten katsellen Aldarin reaktiota hänen sanoihinsa - ja hänen yllätyksekseen Aldar ei näyttänyt reagoivan siihen mitenkään - päin vastoin tämä näytti nielaisevan reaktionsa. Rayashille tämä kertoi enemmän kuin riittävästi: matka oli välttämätön, ja tuo mieluiten tekisi sen suurimmalla ja todennäköisesti vakaimmalla laivalla… ja eihän asiaa haitannut lainkaan sekään, että nuorempi veli oli kyseisen laivan kapteeni.
“Olen varma, että laivasi kaipaisi runsaskätistä kompensaatiota tälläisestä matkasta”, Aldar sanoi. Rayash kurtisti kulmiaan ja tuhahti hiljaa miehen keskeyttäessä hänen ajatuksensa, työntäen edessään olevia papereita kauemmas pöydällä sen kulmaa kohden.
“Riippuu miten runsaskätisestä kompensaatiosta puhumme. Saatan jopa tarpeeksi suurella määrällä kultarahoja harkita asiaa”, Rayash totesi lopulta, eikä voinut olla huomaamatta tyytyväistä virnettä veljensä kasvoilla. Raha kieltämättä oli aina tarpeellista, ja Aldarilla sitä riitti.

“Maksan normaalihintaasi nähden kolminkertaisen hinnan edellyttäen, että kirjurini matka sisältyy siihen samaan hintaan”, totesi Aldar sitten. Rayash kohotti kulmiaan veljensä ehdotukselle - tuo mahtoi olla oikeasti epätoivoinen Dionenmatkansa osalta.
“Ehdotuksesi saa minut miettimään, miksi olet niin epätoivoinen päästäkseni Dioneen”, Rayash sanoi hiljaa, mutta kumartui vähän lähemmäs kohti pöydänreunaa, nojaten pian kyynärpäällään paksua, puista pintaa vasten. Aldar ei vastannut veljelleen mitään.
“Kolmekymmentä deneä, niin suvaitsen sinut edestakaiselle matkalle Valkoiselle Lohikäärmeelle lakeijasi kanssa”, Rayash totesi sitten, Aldaria arvioiden katsellen.
“Olet järjiltäsi, se on lähemmäs nelinkertainen taksa normaaliin nähden!” Aldar tuhahti veljeään vakavana katsoen. “Ja minä en halua sinua laivalleni, ja sinä tiedät sen. Kukaan hullu ei lähde Lohikäärmettä pienemmällä laivalla enää tähän aikaan vuodesta ylittämään merta, joten vaihtoehtosi ovat vähissä”, Rayash sanoi tiukasti. “Viimeinen tarjoukseni.”
“Hyvä on. Kolmekymmentä deneä”, Aldar vasta vastasi viimein, asiaa jonkin aikaa pohdittuaan - mies puraisi tyytymättömänä huultaan. Heidän suhteensa oli aina ollut veitsenterällä taiteilua - harvassa olivat ne hetket, joita saattoi veljeydeksi kutsua, eikä tämäkään niihin kuulunut. Puhdasta liiketoimintaa, niin Rayash oli joskus Aldarille maininnut, eikä kapteenilla - tai Aldarillakaan ollut tahtoa muuttaa tilannetta mihinkään suuntaan.
“Mutta kuten sanoin, talvi on tulossa, ja ilmat ovat jo nyt viilentyneet”, kapteeni huomautti sitten. “En voi taata, että lähdemme enää tämän vuoden puolella takaisin Drieneen Dionesta”, tämä totesi saaden Aldarin kääntämään katseensa takaisin Rayashiin ja kurtistamaan kulmiaan.
“Eihän se käy!” totesi Aldar lyhyesti, nyt katseensa takaisin Rayashiin kohottaen toipuessaan hitaasti kapteenin pyytämästä matkanhinnasta.
“Syksy on tullut aikaisin tänä vuonna, ja ilmat ovat jo nyt kylmenneet. Vastaavat merkit pitävät yleensä paikkaansa niin hyvin, että meillä tuskin on aikaa enää edestakaiselle matkalle Dionesta takaisin Dioneen tämän merenylityksen jälkeen”, Rayash sanoi. “Ja tavoite on jättää Lohikäärme Dionen satamaan talveksi.”

Aldar tuhahti, ja oli jo väittämässä vastaan. “Ja laivan sekä miehistön kannalta Dione on parempi paikka talvehtia, ennen kuin yrität muuta väittää”, Rayash sanoi sitten. Aldar tiesi jäävänsä tässä keskustelussa altavastaajaksi - hänen tietotaitonsa riittivät neuvotteluihin erinäisistä kaupoista ja henkilöiden palkkauksista erilaisiin tehtäviin, mutta laivan ja sään asettamat vaatimukset olivat hänen tietotaitonsa yläpuolella, ikävä kyllä. Lopulta Aldar nousi seisomaan ja katsoi veljeään nenänvarttaan alaspäin kunnes Rayash itsekin nousi seisomaan ja vastasi veljensä katseeseen aivan yhtä itsevarmasti.
“Kolmekymmentä kultarahaa edestakaisesta matkasta, ja lähtö on huomenaamulla. En odota teitä, jos olette myöhässä”, Rayash sanoi sitten katsoen nyt myös Aldarin lakeijaakin veljensä lisäksi. Aldar ei vastannut enää mitään, mutta kääntyi kannoillaan ja lakeija perässään katosi pian kannelle ja takaisin maihin. Rayash läsähti takaisin tuolilleen istumaan, kun hänen hyttinsä ovi noiden perässä sulkeutui. Mihin soppaan hän oli taas lusikkansa työntänyt?

//Kide & Miraya, tervetuloa!
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yllätysvieras

Post by Kide »

Viime viikot olivat menneet seesteisissä merkeissä, ainakin mitä Mirayan olotilaan tuli. He olivat Rayashin kanssa ajautuneet kuilun partaalle ja vieläpä seisseet eri puolilla sitä, mutta onnistuneet myös kuromaan tuon kuilun kiinni tai ainakin sen poikki nyt meni vahvarakenteinen silta. Lopulta isän ja tyttären riita oli vain vahvistanut heidän uudenkarheaa suhdetta toisiinsa. Saryan osalta Miraya ei ollut vielä yhtä kevein mielin, vaan ajatus siitä kuinka perämies oli häntä vedättänyt kaihersi edelleen Mirayan mieltä. Tämä ei tosin näkynyt samanlaisena kuin Mirayan riita isänsä kanssa, nyt Miraya vain suhtautui siskollisen sijaan viileästi kohtaamisiin laivan toisen naispuolisen jäsenen kanssa.
Siinä missä Mirayan mieli joka tapauksessa oli kesäisen lämmin, oli todellinen kesä selvästi siirtynyt syksyä kohti. Navakammat tuulet ja vilpoisat sateet olivat riepotelleet jo useina päivinä Valkoista Lohikäärmettä. Talvi oli tulossa.

Palatessaan Drienessä vietettyjen päivien jälkeen takaisin laivalle Miraya odotti tavallista matkaa takaisin Dioneen, joskin siellä laiva jäisi jo satamaan odottamaan talven tuloa ja avaisi purjeensa vasta kevään viimeisten jäälauttojen sulaessa. Häntä kannella odottava näky sai kuitenkin oletukset leppoisasta paluumatkasta pyörähtämään pääalaisin ja painumaan ikävänä pallona vatsan pohjukkaan. Jopa selän takaa Miraya tunnisti hahmon, joka kannella seisoi erottuen merimiesten ja rahtaajien joukosta kuin riikinkukko kotkottavasta ja sinne tänne säntäilevästä kanalaumasta. Näky sai Mirayan pysähtymään niille sijoilleen. Asento, ryhti ja koko olemus oli kuin Rayashin selkään valuvaa valkoista lettiä myöten, mutta kuitenkin miehestä näki jo kaukaa ettei tuo kuulunut laivalle. Eikä vain vaatteista, jotka olivat melkein pröystäilevät ja myös huonommin fyysiseen työhön soveltuvat, vaan jokin miehessä oli Rayashin kanssa jaetun samankaltaisuuden jälkeenkin perustavanlaatuisesti erilaista. Miehen kääntyessä hieman Miraya sai varmistuksensa: tämä yllättävä vieras todellakin oli Aldar. Mukanaan tuolla näytti olevan joku nuorukainen, joka toisin kuin Aldar vilkuili ympärilleen ja huomasi myös Mirayan. Kaksikolla ei näyttänyt olevan kiire minnekään, vaikka Valkoisen Lohikäärmeen oli tarkoitus jo parin tunnin päästä olla halkomassa aaltoja.
Mirayan kasvot olivat vetäytyneet kokonaan epäuskoiseen kurttuun, kun hän viiletti kävelykykynsä uudestaan löydettyään kapteenin hytin oven taakse ja luvan saatuaan astui sisään.
"Aldar on täällä", Miraya möläytti ensimmäisenä isälleen heti ovelta. Hän rojautti kantamuksensa viereensä lattialle - viime hetken ostokset Drienen tarjottavista - ja jäi tuijottamaan Rayashia tarkkaavaisesti yrittäen poimia jokaisen tunteen rippeen, jota miehessä heräisi. Epäilemättä Rayash jo tiesi, että hänen isoveljensä oli täällä, Mirayan äänen ja ilmeen takaa paistoikin selvästi lausumatta jäänyt kysymys, miksi.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yllätysvieras

Post by Tinanja »

“Sisään!” mies huikkasi istuessaan työpöytänsä takana. Nopea liike työnsi tämän käsittelemät paperit pöytälaatikkoon jättäen pöydälle vain avonaisen lokikirjansa, johon hän oli edellisenä päivänä tehnyt hieman laskelmia. Matka Dioneen varmasti sujuisi laivan kannalta helposti, mutta… matka takaisin ei tulisi olemaan helppo, eikä hän uskonut saavansa käännettyä veljensä päätä Dioneen jäämisestä, mikäli meri ei olisi jo umpijäässä. Olisi varauduttava pahimpaan, ja toivottava parasta. Siitä ei tarvitsisi edes mainita, miten vaivaannuttava matka olisi varmasti kaikille, eikä vähiten kapteenin veljelle, joka ei kenenkään laivalla työskentelevän mielestä laivalle kuulunut. Kohottaessaan katseensa ovelle mies hymyili vähän. Miraya näytti aivan yhtä huolitellulta kuin aina muulloinkin, mutta tämän olemuksessa oli havaittavissa yllättyneisyyttä ja äänestä uteliaisuutta, ja tiukan kysymyksen naisen todetessa, että Aldar oli täällä.

“Tiedän”, Rayash sanoi hiljaa. Mies ojensi kätensä ikkunaa kohden ja Isray kiipesi siitä miehen olkapäälle tyytyväisen näköisenä. “Hän osti matkan itselleen ja lakeijalleen”, kapteeni jatkoi sitten, huokaisten syvään. Tämä nojautui tuolinsa selkänojaa vasten antaen katseensa vaeltaa Mirayassa ja tämän tavaroissa hetken aikaa. Rayashin olemuksessa oli nähtävissä tietynlaista vakavuutta ja virallisuutta, jolla tämä työnsi omat ajatuksensa ja tunteensa sivuun - kaikenkaikkiaan tämähän oli vain liiketoimi: Aldar maksoi pitkän pennin laivamatkasta, ja hänen ei tarvitsisi kiinnittää tuohon itseään täynnä olevaan idioottiin yhtään huomiota seuraavan viikon aikana. Ainakaan toivottavasti. Mies avasi pöydänkulmalle nostamansa rasian, joka oli täynnä kolikoita - Aldarin maksamat 30 deneä.
“Mutta laitoin hänet maksamaan siitä kyllä pitkän pennin”, tämä naurahti ironisesti. Pian kuitenkin miehen ilme jälleen vakavoitui tämän katsellessa Mirayaa. “Yritän pitää hänet poissa tieltäsi… Ja ei, ennen kuin kysyt niin kukaan täälä ei pidä Aldarista, ja hän tietää sen… Jokin syy on ajanut hänet matkalle Dioneen vielä näin myöhään”, ja Rayash halusi tietää, mikä. Se tosin ei selviäisi todennäköisesti laivamatkan aikana, mutta miehellä oli jo mielessä muutama ajatus, joilla hänen uteliaisuutensa voitaisiin vielä tyydyttää.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yllätysvieras

Post by Kide »

Rayash näytti joutuneen alistumaan veljensä läsnäoloon, mutta näytti ajattelevan sitä vain liiketoimena - Aldar oli ostanut itselleen matkan aivan kuin se ostettiin rahdille. Eikä Miraya ollut ajatellutkaan, että Aldaria olisi pyydetty tai otettu laivalle muuten vain. Hän tiesi jo tarpeeksi hyvin isänsä ajatukset perheestään, etenkin veljistään. Hänen sedistään. Miraya oli pystynyt omaksumaan Rayashin osaksi perhettään yllättävän nopeasti - ei ehkä kivuttomasti, mutta kaiken kaikkiaan nopeasti -, mutta Aldaria hänen oli edelleen mahdotonta mieltää sedäkseen. Tai edes jollain tapaa sukulaisekseen. Hän oli tätä ennen nähnyt isänsä veljeä vain kerran, mutta se yhdessä kaiken Rayashin kertoman kanssa riitti luomaan vaikutelman, ettei Miraya halunnutkaan nähdä tuota miestä sen enempää. Ja nyt Aldar seisoi Valkoisen Lohikäärmeen kannella ja seisoisi siellä seuraavan viikon ajan.
Miraya tuuppasi vielä raolleen jääneen oven kiinni ja asteli lähemmäs pöytää ja rasiaa, jota Rayash raotti.
"Haa, jotain hyvää sentään", hän totesi kultaisenaan hehkuvia kolikoita vilkaistessaan.
Miraya nappasi pähkinän pöydällä olevasta kulhosta ja tarjosi sitä Rayashin olalle kiivenneelle Israylle. Sitten nainen istahti huolettomasti isänsä työpäydän kulmalle.
"Mutta et tiedä mikä?" Miraya kysyi sitten viitaten syyhyn, joka Aldarin oli laivalle vetänyt, todennäköisesti Aldarin itsensäkään haluamatta. Aldarin täytyi olla yhtä haluton tulemaan laivalle, jossa hänen auktoritetttiaan katsottiin kieroon, kuin laiva oli haluton ottamaan hänet vastaan.
"Mutta sehän tarkoittaa, että hän jää talveksi Dioneen!" Miraya henkäisi tajuttuaan asian. Hän kun oli edelleen siinä uskossa, että Valkoinen Lohikäärme levitteli purjesiipiään viimeisen kerran tälle vuodelle. Miraya kurtisteli kulmiaan entistä tiukemmin ja tuijotti Rayashia hämmentyneenä. Mitä tämä kaikki tarkoitti? Etenivätkö Aldarin suuret suunnitelmat ja sen takia hän viettäisi talven Dionessa, vaikka se kovin ristiriitaiselta suunnitelmien päämäärään nähden vaikuttikin?
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yllätysvieras

Post by Tinanja »

Rayash pudisti päätään vastaukseksi Mirayan kysymykselle Aldarin aikomuksista. Se saattoi liittyä ihan vain miehen liiketoimiin, mutta Rayashin epäilyt matkan syistä olivat ihan toisaalla. Kesällä kuullut sanat Aldarin haaveista Itärannikon saariston itsenäistymisen suhteen eivät ainakaan vähentäneet kapteenin epäilyksiä veljensä aikeista.
“Toki arvailla voi, mutta mitään varmuutta ainakaan laivamatkan aikana ei todennäköisesti matkan syistä ole mahdollista saada… Tuskin edes tämän lakeija tietää, mikä matkan perimmäinen syy on”, Rayash totesi olkiaan vähän kohauttaen, kun rasian kansi tipahti takaisin paikoilleen. “Mutta, se mikä ikinä onkaan, maksoi hänelle lähes nelinkertaisen hinnan kuin mitä merimatkata yleensä veloitetaan”, pieni, itsetyytyväinen virne levisi hetkellisesti Rayashin kasvoille. Isray kurottautui ottamaan pähkinän Mirayan kädestä ja vetäytyi nopeasti Rayashin olalla kauemmas nauttimaan herkustaan. Lintu kuitenkin pian taiteili itsensä kapteenin toiselle olkapäälle herkun nielaistuaan ja jäi siihen sukimaan sulkiaan.

Kapteenin kasvoilla oleva pieni virne kuitenkin muuttui vakavammaksi ilmeeksi Mirayan ottaessa Dionen puheeksi.
“Hän haluaa palata Drienelle vielä tänä vuonna… Minä en, vaikka se voisi teknisesti ollakin mahdollista”, Rayash totesi hiljaa. Syksy tuntui olevan aikaisessa, ja ilmat olivat jo viilenneet, vaikka auringonvalon määrä ei radikaalisti ollutkaan vähentynyt. Viileät aamut ja kylmät yöt kuitenkin kertoivat etteivät pakkaspäivät ja -yöt olleet kovin pitkällä tulevaisuudessa enää. Rayash ei saanut mielestään sitä kaihertavaa epäilystä, että talven voisi joutua viettämään Drienellä. “Voi siis olla, että Lohikäärme joutuu viettämään talven Drienellä…”, miehistö, ja hän, ehkä Mirayakin mukaanlukien.
“Mutta se on asia, jota ei kannata nyt vielä murehtia…”, tämä lisäsi vielä, rikkoen heidän välilleen kovaa vauhtia laskeutumassa olevan hiljaisuuden. Eikä hän olettanut, että Miraya haluaisi viettää talveaan Drienellä, vaan nainen jäisi mieluummin vilkkaaseen Dioneen talveksi. Rayash oli jo kysymässä Mirayan suhtautumista ajatukseen Drienellä vietetystä talvesta, mutta päättikin viime hetkellä, että se keskustelu voitaisiin käydä myöhemmin, jos sille olisi tarvetta… Sen sijaan tämä päätti vaihtaa vielä aihetta.
“Pidä sinäkin vähän etäisyyttä häneen”, Rayash kehotti sitten MIrayaan katseensa kohottaen.

Laivan lähtöön ei olisi enää paria tuntiakaan, mutta harvinaista kyllä, Rayashilla ei ollut mikään kiire kannelle seuraamaan lähtövalmisteluja.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yllätysvieras

Post by Kide »

Mirayakin saattoi arvailla mihin suuntaan hänen isänsä ajatukset Aldarin matkan syistä kallistuivat. Minkään puolitärkeän asian takia Doultburin suvun pää olisi tuskin astunut matkaan meren yli, vieläpä näin syksyllä. Mitä todennäköisimmin asia liittyi miehen suunnitelmiin saaren itsenäisyydestä, mutta se myös tarkoitti sitä mistä Rayashkin tuntui olevan vakuuttunut: he eivät sitä saisi kuulla missään vaiheessa matkaa. Toisaalta Aldarin syvä vaikeneminen kertoisi jo itsessään paljon.
Lakeijan mainitseminen sai sinisissä silmissä välkähtämään uteliaasti. Mirayalla ei ollut erityistä halua jutella setänsä kanssa eikä nainen uskonutkaan Aldarin olevan tarpeeksi kiinnostunut pelkästä kirjanpitäjästä tuhlatakseen siihen aikaansa, mutta sen nuoren oloisen lakeijan kanssa Miraya voisi yrittää vaivihkaa ajatuksen tai toisenkin vaihtaa. Kuka ties hän voisi oppia jotain uutta sedästään, jos vain lakeija suhtautuisi myöntyvästi pieneen flirttailuun.

Mirayan silmät laajenivat ja sitten kurtistuivat kulmien painamina ajatuksesta, että Lohikäärme seilaisi vielä takaisin Drieneen. Hän näki isänsä ilmeestä ja kuuli tuon äänestä, ettei ajatus todellakaan miellyttänyt Rayashia. Se tarkoitti siis sitä, ettei matka olisi enää kannattava. Rayashin seuraavat sanat vahvistivat Mirayan alkavat aavistukset. He voisivat matkata vielä Drieneen, mutta eivät ehkä takaisin. Miraya oli viettänyt vasta pari talvea Dionessa ja sitä ennen koko lapsuutensa ja nuoruutensa saaristossa, mutta ei osannut kuvitella itseään enää takaisin Drieneen. Ei varsinkaan nyt, kun lapsuudenkoti ei tuntunut kodilta. Rayashin seuraava toteamus nostatti Mirayan takaisin ajatuksistaan. Isä oli oikeassa, he voisivat miettiä tätä myöhemminkin, kun paluumatkan aika olisi lähempänä. Silloin olisi helpompi arvioida mihin suuntaan sää oli menossa ja lisäksi se antaisi Mirayalle aikaa miettiä mitä hän halusi tehdä. Sitä hän ei todellakaan tällä hetkellä tiennyt. Miraya epäili Rayashin arvanneen sen, kun mies käänsi puheenaiheen takaisin Aldariin.
"Se tuskin on vaikeaa, en usko että se mies välittää edes vilkaista kirjanpitäjän suuntaan", Miraya puuskahti. Miehen lakeija olisikin oma asiansa. Miraya nousi pöydältä seisomaan ja pyyhkäisi pari kertaa hamettaan suoraksi, enemmän tottumuksesta kuin tarpeesta.
"Tarvitseeko meidän huomioida tätä", Miraya heilautti kättään summittaisesti suuntaan, jossa uskoi Aldarin lakeijoineen edelleen seinän takana kannella seisovan, "parivaljakkoa mitenkään muissa asioissa?" Hän tiesi isänsä ymmärtävän mitä tarkoitti. Vaikuttivatko yllätysvieraat jotenkin jo valmiiksi suunniteltuihin salakuljetuksiin tai muuhun toimintaan? Miraya epäili, että mitään sovittua ei tämän takia oltu muutettu, ainoastaan tästä seuraisi jopa normaaliakin huolellisempaa työskentelyä pimeän rahdin ja sopimusten kanssa. Tosin ainahan he joutuivat olemaan varuillaan, nyt vain laivalla olisi pari silmäparia enemmän. Ja nuo silmäparit todennäköisesti kiinnittäisivät huomionsa erilaisiin pikkuseikkoihin kuin merimiehet.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yllätysvieras

Post by Tinanja »

“Toisaalta saattaa olla, että minun raha-asiani ja elämäni kiinnostavat niin paljon, että hän on epätoivoinen”, Rayash totesi Mirayan kommenttiin tämän kommentista siitä, ettei Aldaria kirjanpitäjä kiinnostaisi. Kapteenin oli ollut mahdoton huomata tyttärensä kasvoille noussutta huolta ja mietteliäisyyttä ajatuksesta Drienessä talvehtimisesta. Se ei ollut Rayashistakaan miellyttävä, mutta siinä oli silti joitain etuja, joita hän voisi harkita hyödyntävänsä pitkien, kylmien kuukausien aikana. Ehkä se kertoisi yhtä jos toistakin Aldarin suunnitelmista? Mutta, mikäli se vain olisi järkevissä mitoissa mahdollista, jäisi Lohikäärme Dioneen, kuten monena, monena aikaisempanakin vuonna. Tämä ravisti itsensä nopeasti ajatuksistaan takaisin tilanteeseen ja siihen, että Aldaria voisi kiinnostaa enemmän tai vähemmän se, mitä Lohikäärmeelle kuului.
“Mutta en luottaisi Aldarin ohessa hänen lakeijaansakaan”, Rayash huomautti vielä tuhahtaen vähän. “Tiedä millä hän aivopesee palvelijoitaan”, kapteenin äänestä oli kuultavissa halveksuntaa, inhoa sitä kohtaan miten hänen veljensä käsitteli alaisiaan, ja millä perusteilla valitsi nämä.

Rayash vilkaisi vielä tytärtään, kun tuo toi esille heidän sivutoimiset liiketoimensa ja hymähti vähän.
“Pidetään matalaa profiilia, eikä puhuta mitään hävyttömyyksiä matkalla”, Rayash hymähti vähän Mirayalle. “Aldarin asiantuntemus ei riitä siihen, että hän arvioisi laivan tilavuutta. Hän voi laskea ruumassa olevien kankaiden arvon, jos haluaa, mutta sen syvemmin hän ei osaa arvioida tilannetta”, kapteeni kohautti olkapäitään Mirayalle, nojautuen taaksepäin tuolillaan. Se narahti ja Isray lennähti takaisin ikkunalle narinan saattelemana. Pian kuitenkin kapteenikin nousi seisomaan.
“Taitaa olla minunkin aika lähteä töihini, kohta pitäisi luotsata Lohikäärme takaisin avomerelle”, tämä hymyili, ja lähti kohti ovea. Hän avasi oven Mirayalle, ja väläytti pienen, ilkikurisen hymyn tyttärelleen ennen kuin kaksikko lähti laivalla omille teilleen. Ei mennyt montaa hetkeä, että valkeahiuksinen mies seisoi Lohikäärmeen ruorin takana odottamassa, että viimeisetkin pienet valmistelut olisi tehty, ja laiva voisi lähteä satamasta kohti Dionea.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yllätysvieras

Post by Kide »

Mirayasta tuntui, että hänen isänsä osasi lukea ajatuksia, kun tuo mainitsi Aldarin jälkeen vielä lakeijankin. Rayashin ilmeestä kuitenkin näki, että kyse oli vain miehen ajatuksenjuoksusta ja kaiken huomioimisesta sen sijaan, että Mirayan oma ilme olisi paljastanut hänen ajatuksensa. Sitä, hakeutuisiko Aldar hänen juttusilleen, Miraya jäisi odottamaan mielenkiinnolla. Olisiko hänen setänsä tosiaan niin epätoivoinen selvittääkseen jotain Rayashin toimista, että yrittäisi lähestyä Mirayaakin? Entä jos Aldarille selviäisi jotain vaikkapa veljensä laittomasta kaupankäynnistä tai armeijalle tehdystä rahdista, mitä mies niillä tiedoilla tekisi? Käyttäisikö Aldar niitä Rayashia vastaan, jos tarve vaatisi? Tai jopa muutenkin, jos se miestä itseään jollain tapaa hyödyttäisi? Nämä kysymykset olivat käyneet Mirayan mielessä jo aiemminkin, mutta isältään hän ei niitä halunnut kysyä. Ei ainakaan vielä. Eikä Miraya ollut lainkaan varma, tietäisikö Rayashkaan niihin oikeaa vastausta. Vielä vähemmän hän uskoi isänsä haluavan edes miettiä koko asiaa.

Miraya tyytyi nyökkäämään vastaukseksi Rayashille matalasta profiilista, ja vaikka hävyttömyyksien mainitseminen saikin naisen suupielet hieman nykimään, vakavoitui hänen ilmeensä nopeasti. Siitäkin huolimatta, että myös ajatus Aldarin tapaisesta miehestä käyskentelemässä Lohikäärmeen kannella tietämättä vähääkään siitä mitä kannen alla tapahtui, huvitti häntä.
"Minun täytyy varmaan tehdä samoin. Eihän kirjanpitäjän sovi lorvia liian kauaa kapteenin hytissä", Miraya naurahti perään, mutta vaikka hänen hymynsä oli huoleton, ei se ollut aivan puhdas. Toisinaan Mirayaa ärsytti tämä esitys, että hän oli vain kirjanpitäjä täällä, mutta hän yritti pitää sen piilossa isältään. Rayashilla oli tarpeeksi huolehdittavaa muutenkin, että Miraya olisi halunnut siihen lisätä taakkaa asioista, joihin ei voinut vaikuttaa.
"Nähdään myöhemmin", Miraya huikkasi vielä hiljaa ennen kuin itse suuntasi kannen alle, kuten tunnollisen kirjanpitäjän kuului. Ovelta hän vielä vilkaisi taakseen ja kurtisti kulmiaan kauempana kannella seisovalle Aldarille, joka saisi jäädä ihailemaan Lohikäärmeen matkaanlähtöä tuo typerän ylpeä ilme kasvoillaan. Mirayan oli myös turha haaveilla enää Dionen ihailusta mastosta käsin. Ehkä ensi vuonna sitten, nainen mietti tömistellessään portaita alas.

*

Pari ensimmäistä matkustuspäivää Miraya keskittyi lähinnä töihinsä. Tosin hän löysi usein itsensä kirjoittamisen sijaan pyörittelemästä sulkakynää vain kädessään pohtiessaan setänsä motiiveja tähän matkaan mantereelle. Toistaiseksi Aldar ei ollut hakeutunut ainakaan Mirayan juttusille, eikä nainen itse tiennyt ollako siitä hyvillään vai harmissaan. Siitä hän ainakin oli harmissaan, että oikeinkin kauniista ilmasta huolimatta hän ei pystynyt viettämään pitkiä aikoja kannella käyskennellen tai silloin tällöin ruorissa käyvän Rayashin kanssa merta seuraten ja jutellen. Pitihän kirjanpitäjän roolista pitää kiinni.
Tänään hän oli istunut aamiaisesta lähtien Airdanin kanssa papereiden keskellä. Aurinko oli jo ohittanut huippunsa, vaikkei se enää näin syksyllä kovin korkealla ollutkaan, sen huomasi ikkunasta tulevasta valosta. Miraya nojasi taaksepäin tuolissaan ja venytteli. Hän päätti, että oli ansainnut taukonsa. Jälkensä siistittyään - se piti tehdä tarkkaan, kun Airdankin oli paikalla - nainen suuntasi vielä hyttiinsä hakemaan shaalin harteilleen syksyn viilentyneen merituulen suojaksi. Onneksi, Miraya mietti vilkaistessaan ohimennen peiliin: ei nähtävästi riittänyt, että hänen sormensa olivat musteessa, vaan jostain sitä oli eksynyt hänen nenäänsäkin. Tämä jos jokin oli merkki ahkerasta kirjanpitäjästä, mutta rajansa kaikella, nainen mietti pyyhkiessään tahraa pois ja varmistaessaan vielä, että hänen nutturansa kestäisi tuulessakin.
Tällä kertaa kannelta ei löytynytkään kahta vaan vain yksi hahmo, joka sinne ei kuulunut. Mirayan yllätykseksi Aldarin lakeija seisoskeli yksinään kannella. Miraya vilkuili ympärilleen odottaen setänsä ilmestyvän jostain, mutta tänään tuo erottamaton kaksikko oli erotettu. Ja siinä samassa Miraya suuntasi lakeijan luo pyyhkien viekkaan hymynsä nopeasti tavalliseksi.
"Hei, meitä ei ollakaan vielä virallisesti esitelty. Olen Miraya Cabra, toinen Valkoisen Lohikäärmeen kirjanpitäjistä." Sanojensa saatteeksi Miraya ojensi toista kättään lakeijaa kohti kohteliaan hymyn kera.
Ja sinä olet setäni juoksupoika, kerrohan millaista se on. Harmikseen Miraya joutui vain kuvittelemaan kuinka pojan ilme venähtäisi ja kätkemään ajatuksensa pehmeän hymynsä taakse.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yllätysvieras

Post by Tinanja »

Tasainen tuulenvire sai Lohikäärmeen kiitämään vain pienenpienen keinunnan saattelemana loppumattoman meren pintaa kyntäen. Sen kannella seisova tuskin parikymppinen mies vain saattoi toivoa laivan kapteenin ja miehistön tietävän, mitä tekivät ja mihin olivat menossa. Reelinkiä vasten puristuneet valkeat sormet kertoivat siitä, ettei tuo tuntenut oloaan kovin mukavaksi ja varmaksi siinä horisontin rajaa katseellaan tapaillen. Paksut, juuri ja juuri olkapäille yltävät hiukset oli sidottu tiukalle poninhännälle niskaan, ja yksinkertaiset, laadukkaasta kankaasta tehdyt vaatteet kertoivat tämän pitävän siistin, mutta yksinkertaisen vaikutelman luomisesta. Pari satunnaista yksinkertaista sormusta kertoivat vaatteita enemmän siitä, ettei tämä ollut myöskään aivan varaton.

Hän ei nähnyt keulassa seistessään kapteenin kantta ja sen tapahtumia ruorin takaa arvioivaa ilmettä, eikä kirjanpitäjää, jonka sanat saivat nuorukaisen hieman hätkähtämään - hän ei ollut odottanut juttuseuraa näin pitkällä matkalla. Eikä kukaan oikein peitellyt edes inhoa ja halveksuntaa vanhempaa herra Doulbturia kohtaan, ja sitä kautta myös häntä itseään kohtaan. Nopeasti kuitenkin nuorukaisen ilmeisiin ja eleisiin ilmeeseen palasi se vuosien harjoittelun ja koulutuksen luoma etäinen arvokkuus, jolla tämä vetäytyi huomion sivukulmille kuuntelemaan ja näkemään kaiken, muistamaan jokaisen äänenpainon ja ilmeen.
“Ei, meitä ei ole taidettu virallisesti esitelläkään”, tämä nyökkäsi syvään, pienen, kohteliaan hymyn kasvoille taiteillessaan. Tämä tarttui Mirayan ojennettuun käteen pitäen samalla toisella kädellään edelleen reelingistä kiinni. Pienen, kohteliaan kumarruksen ja Mirayan kämmenselälle painetun suukon jälkeen tämä kohotti hitaasti katseensa takaisin valkeahiuksiseen, merellä olosta huolimatta hyvin siististi laittautuneeseen naiseen.
“Enar Rothdar, olen vanhemman herra Doulbturin palveluksessa, kuten varmasti neiti jo tietääkin”, nyökkäys riitti vastaamaan esittelyyn lyhyesti.

“Mikä minulle suo tälläisen kunnian?” Mikä tosiaan soi hänelle tämänkaltaisen kiinnostuksenosoituksen laivan toiselta naiselta? Perämies ei vilkaissutkaan hänen suuntaansa, mutta tämä kirjanpitäjä kaikessa perämiehen verratussa kontrastissaan seisoi siinä hänen edessään kohtelias hymy huulillaan, esittelyjen kera.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yllätysvieras

Post by Kide »

Palvelijan yllättyneisyys ei yllättänyt Mirayaa, kohtelivathan muut laivalla nuorukaista ja hänen isäntäänsä kuin kahta ruttoista. Mies häivytti hämmennyksensä nopeasti tyynen virallisen ilmeen taakse, mikä ei sekään ollut yllätys. Epäilemättä Aldar valitsi työntekijänsä tarkkaan ja heidät oli koulutettu pitämään niin tunteensa kuin ajatuksensakin ominaan, jollei toisin käsketty. Laivalla matkustaminen sen sijaan näytti olevan jotain muuta kuin lakeijan erikoisalaa, sen näki reelinkiä sinnikkäästi puristavasta kädestä, vaikka Lohikäärme lipui tänään eteenpäin pehmeästi kuin se olisi vain kellunut tyvenessä. Jälleen kerran Miraya kiitti heti alkuunsa luontaiselta tuntunutta helpoutta, jolla hän laivan liikkeisiin oli tottunut, siinä seisoskellessaan vakaasti ilman kaiteen tuomaa turvaa.
Vanhemman herra Doultburin palveluksessa. Mirayan olisi tehnyt mieli tuhahtaa, vaikka Enar ei sanojaan merkitsevästi painottanutkaan. Ilman painotustakin viesti oli kuitenkin selvä, muuten pelkkä Aldar Doultbur olisi riittänyt. Miraya nyökkäsi takaisin vain herttaisesti hymyillen ja näin vastaten myöntävästi. Voi kyllä hän tiesi kuka nuorukainen oli.
Enar osoittautui yllättävän kohteliaaksi tai ainakin sellaiset tavat oli nuoreen mieheen iskostettu seurasta piittaamatta. Miraya ei uskonut kirjanpitäjän tapaamisen olevan kovin suuren kunnian listalla vanhemmalle Doultburille työskentelevälle.
Mutta niin, miksi hän olikaan juuri kävellyt tänne? Miraya vilkaisi olkansa yli laivan toisessa päässä ruorin takana hulmuaviin valkoisiin hiuksiin ja punaiseen viittaan. Syyn keksimisen lisäksi hänen olisi oltava kohtalaisen nopeakin asiassaan, muuten häntä odottaisi illalla kutsu kapteenin hyttiin selontekoa varten.
"Pahoittelen, mikäli häiritsen teidän rauhaanne. Koen vain vieraat rahtilaivalla mukavaksi vaihteluksi", Miraya aloitti antaessaan katseensa lipua muuallakin laivan kannella ennen kuin palautti sen takaisin Enariin. "Toivoin vain saavani kuulla, onko matkanne tähän asti ollut miellyttävä, niin teidän kuin isäntännekin? Ja antakaa anteeksi uteliaisuuteni, mutta en voinut olla pohtimatta, mahtaako tämä matka olla ensimmäisenne laivalla?" Miraya herätteli kasvoilleen lapsenomaisen uteliasta ja vilpitöntä hymyä, vaikka sen alla toivoikin kuulevansa setänsä maakaavan hytissään merisairaana. Tosin Miraya oli oikeastaan varma, ettei tämä lakeija koskaan livauttaisi sellaista totuutta isännästään, sama kuinka paljon hän koettaisi silmiään tuolle räpsytellä. Joka tapauksessa Miraya antoi shaalinsa valahtaa vain käsivarsiensa suojaksi eikä pelkästään nauttiakseen auringon viimeisistä lämmittävistä säteistä mekon puoliksi paljastamilla olkapäillä ja avonaisen kaula-aukon antamalla, kesän aikana kevyesti päivettyneellä iholla. Kohta nähtäisiin, olisiko Enarista mahdollisuutta saada mitään irti vai riittäisivätkö pelkät hyvän päivän toivotukset.
Locked