Viattoman elämän hinta

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Locked
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 486
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Viattoman elämän hinta

Post by Kuparirapu » Wed Nov 20, 2019 10:40 pm

//Tinanja ja Zahir//

//Huom. Peli tulee sisältämään kohtauksia, jotka eivät sovi herkimmille lukijoille//

Varsijousen vasama napsahti Vareon päälaen ohi kiviseinää vasten, ampujan yrittäessä perääntyä hätäisesti kauemmas ennen kuin kalju mies saavutti hänet. Toisessa kädessään kantamansa soihdun valossa Vareo näki tämän pelosta levinneet silmät ennen kuin hänen nuijansa upposi miehen kasvoihin nenän ja suun väliin, veripisaroiden ja hampaiden ropsahtaessa limaiselle kivilattialle. Vareo ei hidastanut vaan toi nuijan suoraan alas miehen päälakeen, joka antoi periksi kuvottavasti kopsahtaen ja roiston silmät kierähtivät ympäri samalla kun hänen jalkansa pettivät. Mutta tuskin oli kuollut mies romahtanut lattialle kun jostain harppasi seuraava vastustaja Vareon vierelle ja kiersi sormensa hänen kaulalleen. Vareon suusta purkautui huuto, syvä karjaisu joka tuntui kajahtavan viemärin ahtaiden seinien välissä niin kovaa että hyökkääjän rohkeus horjui. Heilauttaen soihdun tulisessa kaaressa miestä kasvoihin Vareo antoi sen irrota kädestään ja kurotti sen sijaan oman kätensä vastustajan kytevien partahaiventen lomaan. Toinen heistä ei ollut liekkien sokaisema ja kohoavan pelon halvaannuttama, ja niin Vareo lunasti voiton tästä voimankoetuksesta kaatamalla vastustajansa maahan ja nuijiessa tätä kunnes löystyvä ote hänen kurkultaan lopulta irtosi.
Vetäen keuhkoihinsa viemäreiden haisevaa, soihduista kuumana seisovaa ilmaa ja katsoen ympärilleen limaisten tunneleiden seassa raikuvien huutojen sekamelskassa Vareo otti soihtunsa ja lähdi uudelleen liikkeelle. Vierelle tulivat hänen mukanaan olleet Zahirin alaiset yksi kerrallaan syvennysten hämärästä, omien taisteluidensa voittajana. He jatkoivat eteenpäin kohti muita taistelun ääniä, missä kaksi muuta ryhmää katkaisi Caylan ja tämän hupenevien alaisten pakotien.
Sen lyhyen tauon aikana, jolloin kukaan ei käynyt heidän kimppuunsa heidän edetessään, Vareo huomasi olonsa olevan oudon vapautunut. Kenties siksi, että hän katsoi edessään olevan vain kaksi vaihtoehtoa tällä hetkellä. Joko hän onnistuisi tässä yrityksessä, tai sitten hän kuolisi tänne. Juuri nyt mikään muu ei merkinnyt enää mitään, ei mikään. Ja tuon kuolemanläheisyydestä kumpuavan vapauden seurana oli se verenpunainen kireys hänen kehossaan, joka oli syttynyt kun ensimmäinen vastustaja oli loikannut pimeästä hänen kimppuunsa viemärin suulla. Se oli kuin jokin eläimellinen jännitys, joka kuristi hänen lihaksensa ja jänteensä luita vasten. Hillitön voiman tunne, joka sai Vareon tuntemaan olonsa varmemmaksi kuin koskaan aiemmin. Hänestä tuntui kuin hän voisi repiä kiviseinän alas paljain käsin, tai vääntää härältä niskat kuin pelkältä kanalta.
Ja siksi hän joko selviäisi, tai kaatuisi täällä.

Käytävän päästä tulvi heilahtelevaa valoa ja Vareon johdolla miehet kiristivät askeleitaan. He päätyivät keskelle leveämpää aukeamaa, johon useammat viemäritunnelit yhdistyivät ennen kuin valuivat mereen. Ja täälläkin heitä odotti taistelun kaaos. Vareo harppasi lähimmän, pahaa-aavistamattoman vastustajan taakse ja kietoi tämän pään kyynärvartensa väliin puristukseen. Toisella kädellään hän pudotti soihdun ja tarttuen veitsensä tuttuun kahvaan upotti terän yhdellä liikkeellä suojattomaan kylkeen. Toistaen liikkeen muutaman kerran ollakseen varma Vareo sysäsi miehen otteestaan ja vilkaisi tilannetta. Siellä, keskellä kaaosta seisoi nainen jonka käsistä kaikki tämä veri oli lähtöisin. Cayla Kolmitappo oli enää rikkonainen varjo siitä naisesta jonka Vareo oli kohdannut satama-alueella silloin. Mutta nainen oli näemmä kieltäytynyt hyväksymästä tappoita, mihin hintaan hyvänsä, ja puolustautui lyhyttä kirvestä käytellen kuin raivo eläin. Ja muutamat olivat jo kaatuneet naisen jalkoihin, kenties varomattomuuttaan tai sitten huonoa tuuriaan.
Mutta Vareo näki että taistelu oli jo selvä. Caylan vierellä oli enää vain kourallinen miehiä, kun taas Vareon johdolla viemäreihin laskeutuneita oli paikalla yhä parikymmentä. Kun molemmat puolet näyttivät hetkeksi vetäytyvän erilleen, Vareo karjaisi sekamelskan ylitse:
"Luovuttakaa Cayla ja antautukaa!"
Kaikkien paikallaolijoiden huomio kääntyi Vareoon miehen kävellessä näkyviin. Cayla ja Vareo tuijottivat toisiaan, molempien katseessa synkkää uhkaa mutta vain Vareon silmissä oli vastaansanomatonta painoa. Cayla oli hävinnyt, eikä nainen voinut sitä kieltää edes itseltään.
"Kadun etten pudottanut tuota kaljua siannaamaasi hartioilta silloin aiemmin," Cayla sylki ja paransi otetta verenpunaiseksi värjäytyneestä kirveestään. Mutta Vareo ei vastannut naiselle, vaan katsoi sen sijaan tämän alaisia:
"Tämä on ainoa mahdollisuutenne. Luovuttakaa hänet elävänä ja antautukaa, tai teidät tapetaan viimeiseen mieheen. Te olette hävinneet."
"Pysykää paikallanne! Saatte ennemmin kuolla kuin kääntyä sen Dezijarin sylkemän maagikon syliin! Kuulitteko!" Cayla kirkui ja otti horjuvan askeleen eteenpäin. Vareo nosti veitsensä valmiuteen ja syöksyi naistan kohti, nuija heilahtaen ilman halki. Caylan kirves nousi eteen ja teräs valitti aseiden osuessa yhteen. Mutta Vareon nuijassa ei ollut terää joka olisi murtunut, toisin kuin kirveessä jonka sulava kaari oli murtunut hammastukselle. Vareo valmistautui uuteen iskuun, mutta silloin Caylan takana seisovat miehet käänntyivät ja tarrasivat Caylaan. Nainen yritti tempoa itseään irti mutta vääjäämättömästi hänet painettiin kasvot lattiakiviä vasten ja ase potkaistiin kauemmas.
"Senkin kunniaton paskiainen! Siansydäminen äpärä! Väität olevasi mies etkä uskalla edes taistella itse!" Cayla karjui kun Zahirin alaiset saapuivat pitelemään häntä ja köyttämään naisen kädet yhteen. Vareo katsoi Caylaa alaviistoon, katseessaan halveksuntaan, ja kaikkien kuullen hän totesi:
"Me voitimme, ja sen on ainoa mikä merkitsee. Häviäjät eivät pääse sanelemaan voittamisen ehtoja."
Työntäen aseensa vyölleen Vareo viittasi kädellään:
"Te viisi, lähdette mukaani narttua saattamaan. Joorl, mene pistämään sana pomolle onnistumisesta. Kaikki loput, järjestäkää parantaja ja hoitakaa haavoittuneet. Ja pitäkää nuo tallessa, kunnes heidän kohtalostaan päätetään."
Näillä käskyillä joukko alkoi hajota kukin suuntaansa. Cayla pakotettiin pystyyn, suu kapuloituna ja kädet niin tiukoissa köysissä ettei karhukaan saisi niitä irti. Varoen johdolla he lähtivät kulkemaan tunneleita pitkin, seuraten tiukasti ulkoa opeteltua reittiä jonka Giad oli järjestänyt ja jonka Vareo oli määrännyt kaikkia painamaan mieleensä. Pian ilmassa alkoi tuoksua erilainen haju, lähinnä puhdas ilma. Edessä heitä odotti puoliavonainen ristikko ja sen suulla yksi Zahirin alaisista vahtia pitämässä pimenevässä yössä. Tämä raotti ristikkoa jotta he yksi kerraallaan pääsivät ujuttautumaan ulos, ja silloin Cayla yritti syöksähtää paetakseen jollekin ympärillä kohovista sivukujista. Mutta hän ehti vain muutaman askeleen ennen kuin nainen taklattiin katua vasten, ja suukapula tukahdutti kipeät huudot kun Cayla sai rangaistuksen teostaan potkuilla kylkiin ja vatsaan. Vuoroin taluttaen, vuoroin kantaen vankiaan he etenivät ripeästi mutta varovaisesti kujia pitkin. Kaarti voisi ennenpitkää kuulla että katujen alla oli jotain meneillään, ja siihen mennessä heidän hommansa olisi oltava tehtynä.
Viimein he saapuivat tyhjän, ikkunattoman varastorakennuksen seinässä olevalle ovelle ja yhden heistä käyteltyä avainta he pääsivät sisään. Vain heidän kantamansa soihdut antoivat valoa pimeässä, ja Vareon viittauksesta Cayla päästettiin kaatumaan avuttomana lattialle.
"Mitäs nyt?" joku kysyi.
"Nyt me odotamme. Joko kunnes pomo saapuu, tai sitten kunnes häneltä saapuu vastaus," Vareo vastasi katsomatta edes kysyjää päin. Hän seisoi paikallaan, veri vaatteissaan ja silmissään pelottava kiilto, mutta sisimmässään Vareo tunsi vakavaa tyytyväisyyttä.
Hän oli onnistunut.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 766
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Viattoman elämän hinta

Post by Tinanja » Sun Dec 01, 2019 3:39 pm

Hiljaisuus tuskin rikkoutui, kun varastotilan ovi kävi, ja pitkään, mustaan viittaan verhoutunut mies astui sisälle. Viitanliepeet kahisivat tuskin kuultavasti tämän askelten tahdissa ja melkein laahasivat maalattiaa, kun määrätietoiset askeleet toivat tämän peremmälle muutamin lyhdyin valaistuun tilaan. Katse oli eittämättä arvioinut jo jokaisen paikallaolijan, vaikka sanaakaan ei vielä oltu lausuttu. Viimein tuon askeleet pysähtyivät avoimen tilan keskelle vangittuun naiseen, eikä olemuksesta nähnyt merkkiäkään, että mies olisi huomannut tätä kiinnipitelevät alaisensa. Ei… hänen täysi huomionsa oli sen pienen hetken vain ja ainoastaan Caylassa… Naisessa, joka oli riistänyt häneltä hänen tyttärensä ja sen myötä rikkonut niin idyllisen perhekulissin. Kulissin, jonka rakentamiseen oli kulunut vuosia, ja vuosia ja nyt - tämän naisen vuoksi, se rakoili sekä sisältä, että ulkoa, eikä pienillä paikkaustoimilla ollut toivottua vaikutusta ainakaan vielä. Tämä nainen maksaisi tekemisistään ja auttaisi siinä sivussa korjaamaan ne raot, jotka oli tilkittävä mahdollisimman nopeasti.
“Varoitin sinua asioihini sotkeutumisesta”, Zahir sanoi hiljaa tuolle naiselle, tätä syvälle silmiin katsoen. Ei ollut epäilystäkään, etteikö tämä tulisi maksamaan tekemisistään.

Mutta, olisi vielä tehtävää, ennen kuin nautinnollinen suunnitelma kostosta saisi viimein täyttyä.

Maagikko kohotti huppunsa suojissa katseen kahteen Caylaa vartioivaan mieheen ja nyökkäsi näille lyhyesti.
“Vartioikaa häntä”, tuo totesi kääntyen sitten kannoillaan. Ohimenevä kädenviittaus viittasi seinustalla seisovaa miestä lähemmäs ja Zahir ojensi tälle taskunsa pohjalta tiukasti taitellun paperin. “Vie tämä Giadille, hän on todennäköisesti tähän aikaan Wanhassa Lohikäärmeessä”, mies ohjeisti sitten sillä samalla, niin tasaisen tunteettomalla, viileällä äänensävyllään.
Lopulta hänen matkansa pysähtyi kaljupäisen miehen eteen.
“Vareo…”, äänestä oli kuultavissa pieni virne, kun tämä sanoi tuon nimen. “Olen yllättynyt, että onnistuit tässä, ja se tuo sinulle jatkossa varmasti rahan ja maineen lisäksi myös uusia, mielenkiintoisia ja haastavia työtehtäviä… mikäli niin haluat”, paksua nahkaa oleva rahapussukka ojennettiin Vareolle, eikä se tuntunut lainkaan tyhjältä. “Toivottavasti yhteistyösi Giadin kanssa oli onnistunutta, olette varmasti jatkossakin yhteyksissä”, Zahir sanoi tuhahtaen vähän.
“Tule”, pieni kädenviittaus viittasi miestä seuraamaan. Muutama askel veivät maagikon vielä ovelle ennen kuin tämä kääntyi katsomaan varastoa, katseen toki pysähtyen Caylaan pienen hymyn saattelemana.
“Huomenna auringonlaskun jälkeen tuo petturi kohtaa loppunsa ja maksaa kaikesta siitä, mitä on aiheuttanut”, Zahir sanoi sitten, katsoen vielä kertaalleen tilassa olevia alaisia arvioiden. “Siihen asti… olette vastuussa hänen vartioimisestaan”, tuo lisäsi vielä ennen kuin astui takaisin Phoeben aamuauringon valaisemille kaduille, lähtien kohti keskusta-alueita muutaman mutkan ohitse.
“Oletan, että teillä ei ollut ongelmia saada… kohteenne?” Zahir kysyi sitten, vilkaisten huppunsa alta Vareoon.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 486
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Viattoman elämän hinta

Post by Kuparirapu » Wed Dec 11, 2019 8:37 pm

Oven narahdus sai heidät kaikki nostamaan katseensa sisään astuvaan tummaan hahmoon. Zahir liukui hämärän poikki kuin kasvoton varjo, ja pysähtyi Caylan eteen. Joskus aiemmin maagikon sanat ja äänensävy olisivat saaneet kylmät väreet tanssimaan Vareon niskassa. Mutta nyt...nyt hän kykeni vain ohittamaan ne välinpitämättömästi. Koska hän ei heittäytynyt kuvittelemaan mitä kaikkea nuo sanat vihjasivat naiselle tapahtuvaksi, ja koska ne oli suunnattu johonkuhun muuhun kuin häneen.

Kun Zahir tuli ja puhutteli häntä nimeltä, Vareo tyytyi vastaamaan vain katseellaan. Kaiketi hänen olisi pitänyt olla iloinen näistä kehuista, mutta Vareon ajatukset suuntautuivat jo eteenpäin. Tämä ei loppuisi tähän, hänellä oli jo mielessään muita asioita joihin keskittää aikansa ja huomionsa. Mutta kun hänen kämmenelleen painettiin pullisteleva rahapussi, tunsi Vareo jonkinlaista tyytyväisyyttä. Tämä oli onnistuminen, jota saattoi koskettaa ja kutsua omaksi. Se ei ollut puolittaisia lupauksia tai vihjailuja jotka voisivat muuttua tyhjiksi ilman varoitusta. Tai kääntyä ja kadota sanomatta sanaakaan.
Viimeinen ajatus sai Vareon otteen tiukkenemaan kultapussin ympärillä, mutta hän pyyhkäisi ajatuksen mielestään Zahirin jatkaessa.
"Hän tarvitsee minua, yhtä paljon kuin minäkin häntä," Vareo vastasi yksinkertaisesti. Oli asioita, jotka hän katsoi olevansa onnistumisensa myötä oikeutettu pyytämään, mutta ne voisivat odottaa. "Tämä tehtävä oli hyvä alku, ja aion pysyä hänen kanssaan yhteydessä tästä eteenpäin."
Saatuaan kutsun seurata Vareo talletti paksun rahapussin piiloon ja käveli varaston poikki, ja ohittaessaan hän huomasi tavan jolla muut rosvot katsoivat häntä. Aiemmin häntä oltiin katsottu epäillen ja varovaisesti, koska heillä ei ollut varmuutta mikä hänen asemansa oli. Mutta nyt noissa katseissa näkyi että Vareo oli antanut heille tuon puuttuvan varmuuden. Heidän silmissään hän oli nyt Zahirin oikean käden mies, joka suoritti annetut tehtävät epäonnistumatta. Ja jonka paikkaa alamaailman ruokaketjussa ei noin vain yritetty haastaa.

Ulkona aamu alkoi jo hiipiä kaduille, ja heidän kävellessä uneliaan hiljaisilla kaduilla Vareo katsoi lyhyesti Zahirin hahmoa. Tuo mies käveli kaupungissa kuin omassa puutarhassaan, jota tämä oli kärsivällisesti kasvattanut sellaiseksi kuin halusi. Zahirin ei tarvinnut pelätä tai varoa, sillä yksin maagikon maine oli kuin näkymätön haarniska joka sai hyökkäyket pysähtymään pelkästä pelosta. Ja jos se petti, odottivat hänen alaisensa ja viimeisenä miehen käsissä kytevä magia...
"Ottaen huomioon tiedot, joilla hyökkäyksen aloitimme, on ihme että selvisimme näin vähällä," Vareo vastasi. "Jos hän olisi yrittänyt paeta, hän olisi jäänyt kiinni jollain uloskäynnillä. Mutta viemärit ovat laajat, ja tiesin osuneeni oikeaan vasta kun törmäsimme ensimmäisiin vihollisiin aseet esillä."
"Caylan loput miehet antautuivat ja kääntyivät häntä vastaan kun tarjosin heille tilaisuuden, ja säästivät siten meiltä monta miestä. Miten haluat minun menettelevän heidän suhteensa?" Vareo jatkoi ja katsoi nyt Zahiria kohti. "He ovat nyt menettäneet johtajansa, ja tietävät henkensä olevan nyt meidän käsissämme. He voisivat palvella hyvin."

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 766
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Viattoman elämän hinta

Post by Tinanja » Thu Dec 12, 2019 7:40 pm

Zahir ei ollut näyttänyt reagoivan Vareon vastaukseen yhteistyöstä Giadin kanssa millään lailla, vaikka mies kyllä oli Caylan katselun lomassa painanut mieleensä tuon sanat tarkasti. Hänellä oli suunnitelmia Vareota varten, ja hetki hetkeltä ne muodostuivat tarkemmiksi, kun kosto tuon viemärirotan tekemisistä oli jo käden ulottuvilla. Samalla, vaikka Zahir ei pitänytkään Vareon sanojen kaiusta ja tämän saamasta itseluottamuksesta rahapussin kadotessa vaatteiden sekaan, oli tuon sanoissa paljonkin totuuden siementä. Giad oli sulkakynineen ja musteineen henkilö, joka saattoi pyörittää suurtakin tietomäärää kaupungin laidalta toiselle kenenkään huomaamatta, ja tämä oli osoittanut jo luotettavuutensa useita kertoja. Vareo sen sijaan… tämä oli tuolle suuri askel myös Zahirin silmissä ja pieni tyytyväisyyden kipinä pyörähti maagikon mielessä.

Kadut olivat edelleen lähes tyhjiä Zahirin kulkiessa määrätietoisesti, pitkin askelin heräilevän kaupungin lävitse. Sanaakaan sanomatta tämä kuunteli Vareon vastauksen. Siinä tuntui olevan riittävästi analysointia tilanteesta, mutta myös jälleen sitä hieman kärkästä ja turhan itsevarmaa kommentointia siitä, mitä tulevaisuudessa voisi asioiden eteen tehdä: juurikin Caylan alaisuudessa palvelleet henkilöt voisivat Vareon mukaan toimia myös Zahirin alaisuudessa. Siitä maagikko itse ei oikein ollut samaa mieltä, mutta nyt olisi parempi olla väittämättä vastaan, ja paljastaa muutama pala käsissä olevista korteista ja mahdollisuuksista, joita tuolle voisi olla tulevaisuudessa. Oli paljon asioita, joita Caylan kautta saadun koston jälkeen pitäisi tehdä: viemärit pitäisi kartoittaa ja ottaa hänen hallittavakseen ennen kilpailevia jengejä, ja satamassa aluillaan olleet salakuljetussuunnitelmat tulisi ottaa käyttöön välittömästi. Kaupungissa olisi monta pientä tekijää, jotka kaipaisivat muistutusta siitä, kuka oli johtaja täällä, mutta oli myös eräitä uusia, nousevia tapauksia, joihin maagikko haluaisi kiinnittää henkilökohtaisesti huomiota. Vareo oli ehdottmasti näistä yksi, mutta myös Wanhan Lohikäärmeen uusi tarjoilija oli kuulemma ollut hyödyllinen tietojensa osalta. Tästä voisi vielä tulla erittäin hyödyllinen tapaus… mutta se vaatisi vielä pientä, huomaamatonta ohjausta.

Heidän taitettuaan matkaa jonkin aikaa lähemmäs keskustaa, Zahir astui hiljaisena erään sivukadun kulmassa sijaitsevaan pieneen, yksikerroksiseen asuntoon. Ovi ei narissut, ja liikkui kevyesti paljastaen näkymän lämpimästi, muutamalla lyhdyllä valaistuun astuntoon. Vaikka paikka oli tyhjillään, se näytti hyvinkin asutulta: takan varaavat kivet olivat edelleen lämpimiä lämmityksen jäljiltä, ja pöydällä oli tuoreita hedelmiä odottamassa syöjäänsä. Kun ovi pieneen asuntoon sulkeutui heidän perässään, Zahir nojautui seinää vasten ja jäi katsomaan Vareota pitkäksi aikaa, edelleen hyvin hiljaisena. Tämä paikka antaisi heille hetken aikaa keskustella kahden tästä tilanteesta. Katse arvioi tuon kaljupäisen miehen olemusta päästä varpaisiin, kunnes viimein maagikko kohotti katseensa tuon silmiin.
“Kuten sanoin, olet suoriutunut tehtävästäsi paremmin kuin osasin odottaa”, kevyt kosketus laski tuon kasvonpiirteitä peittävän hupun tämän niskaan. “Ja palkitsen avokätisesti ne, jotka ovat uskollisia, ja tekevät, mitä pyydetään. Sinä olet osoittanut uskollisuutesi.”
“Kuten varmasti osaat arvatakin, on Caylan tapauksen jälkeen kaupungissa paljon tehtävää, jotta jalansijani ei kapene tai murru. Tämä tulee aiheuttamaan valtatyhjiön, jonka aion täyttää ja käyttää hyväkseni. Tarjoan sinulle mahdollisuutta olla osa tätä, ja työskennellä välikäsien ohitse suoraan alaisuudessani”, olisi turha sanoa mitään tämän tarkempaa, vaikka Zahirin suunnitelma olikin tuoda mahdollisesti Vareo hyvinkin lähelle sisäpiiriä, ja rakentaa tuosta miehestä kiinteän osan imperiumiaan ja sen hallitsemista. Viime aikoina Phoebeen tulleista henkilöistä tämä vaikutti oppineimmalta, mutta myös sen verran kärsineeltä, ettei ensimmäinen vastoinkäyminen lannistaisi tätä.
“Uskoisin sinun järkevänä henkilönä näkevän tässä mahdollisuuden astua ison harppauksen urallasi ylemmäs. Suuren vastuun ja vallan lisäksi tarjoan työn vastapainoksi tasaisen rahavirran ohessa laajoja verkostojani, mikäli sinun tarvitsee selvittää…. omia asioitasi. Minulla on myös paha tapaa pitää lupaukseni”, viimeisten sanojen aikana Zahirin kasvoille levisi hetkellisesti pieni, ilkeä hymy, joka katosi samaa vauhtia, kun oli kasvoille ilmaantunutkin.

“Joten, voit tehdä Caylan miehille, mitä haluat, mutta olet vastuussa päätöksestäsi.”

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 486
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Viattoman elämän hinta

Post by Kuparirapu » Thu Dec 26, 2019 12:24 pm

Vareo katseli Zahirin jäljessä pienen talon julkisivua, pohtien montako sellaista maagikolla mahtoi olla omistuksessaan ympäri kaupunkia. Jotkin näkymättömät kädet olivat huolehtineet että sisällä oli mukavaa ja kodikasta, kuin suorastaan odottamassa että Zahir saapuisi paikalle. Niin, valta toi vastuuta mutta sen mukana myös mukavuuksia...
Vareo huomasi työnantajansa pysähtyneen seinustalle tarkastelemaan häntä kaikessa hiljaisuudessa, ja Vareo päätti jäädä huoneen keskelle tarkasteltavaksi. Joskus hän olisi ollut hermostunut joutuessaan samaan suljettuun huoneeseen maagikon kanssa mutta nyt tuo tunne loisti poissaoloaan. Koska Vareo oli mielestään oppinut kaikista tärkeimmän asian; olemaan hyödyksi. Ja niin kauan kuin hän olisi hyödyksi, ei Zahirilla ollut mitään syytä tehdä hänelle mitään.

Ja kuin todisteena tästä olivat Zahirin sanat, jotka saivat viimeinkin vakavan hymyn nousemaan Vareon suupieliin. Kaikki tähänastinen raadanta, pelossa vietetyt hetket ja maagikon edestä vuodatettu veri maksoivat viimeinkin itsensä takaisin, ja lämmin hehku syttyi kaljun miehen vatsaan Zahirin tarjotessa juuri sitä mitä hän oli toivonutkin. Mitä hän oli vaivannäöllään ansainnutkin!
Vareo ei kyennyt peittelemään tämän saavutuksen tuomaa tyytyväisyyttä, vaan hänen oli pakko kääntää katseensa hetkeksi sivuun ja painella kynsiään kämmenpohjan ihoon jotti olisi alkanut nauraa ääneen ilosta. Viimeinkin hänen asemansa Zahirin alaisten keskuudessa olisi virallinen, jolloin viimeisetkin epäilijät joutuisivat vain nielemään valituksensa. Ja kaikista yllättävin oli Zahirin vihjaus että hän saisi käyttää tämän alaisia omien asioidensa hoitamiseen. Se saattoi olla syötti, jonka kautta maagikko koetteli häntä ja katsoi mitä hän sellaisella vapaudella tekisi. Omien mielihalujensa ja etunsa ajamiseen? Vai edistämään koko joukon asemaa kaupungissa? Zahir vakuutti pitävänsä lupauksena, mikä Vareon korvissa tarkoitti myös lupauksia epäonnistujien ja epäkelpojen kohtalosta...
"Aion olla tämän luottamuksen arvoinen, " Vareo sanoi ja painoi päänsä kiitolliseen eleeseen. "Ja tulen pitämään aina ensimmäisenä sinun etusi ja tämän järjestön edun."
"Huolehdin asiasta henkilökohtaisesti. He joko kuuntelevat järjen ääntä ja liittyvät meihin, tai eivät enää uudelleen uskalla ryhtyä tällaisiin typeryyksiin," hän jatkoi nostaen katseensa. "Olen pannut merkille myös muutamia miehiä alaisuudessasi, joiden asenteessa olisi parantamisen varaa ja johon aion puuttua."

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 766
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Viattoman elämän hinta

Post by Tinanja » Sat Dec 28, 2019 8:57 pm

Pieni hymy, joka Vareon kasvoille hetkeksi ilmaantui, oli riittävä hyväksyntä ehdotuksesta tuolle seinään nojaavalle maagikolle. Zahirin tyytyväisyyttä oli kuitenkin mahdoton lukea miehen niin ilmeettömiltä kasvoilta, kun tämä kuunteli Vareon vastausta siitä, miten mies aikoi olla luottamuksen arvoinen. Sentään tuo malttoi näyttää avoimesti tyytyväiseltä - se kertoi tämän todennäköisesti olevan tosissaan otettu luottamuksen- ja huomionosoituksesta. Mutta mikäli tuon kaljupäisen miehen voisi keveästi opastaa oikeaan suuntaan, tämä voisi olla pian vaikeasti korvattava kädenpidennys muuttuvassa Phoebessa. Mutta, ensin maagikko halusi tietää, oliko tuo varmasti sen kädenojennuksen ja lupaustensa arvoinen.
“Hyvä”, oli Zahirin lyhyt vastaus tuon lupaukseen maagikon edun mielessä pitämisestä. Se ainakin nähtäisiin vielä.

“Voit tehdä heille, mitä haluat”, maagikko tokaisi Vareon kommenttiin siitä, miten jotkut hänen alaisistaan eivät käyttäytyneet asiaankuuluvasti - kuin häntä ei olisi kiinnostanut koko asia. Maagikko tiesi kiusallisen hyvin, ettei hänen sormensa olleet ulottuneet pitkään aikaan syvimpiin Phoeben kolkkiin, ja se kyllä kiinnosti. Sen oli aika muuttua, ja siitä tämä pelinappulan siirtäminenkin johtui viime kädessä, mutta Vareon ei tarvinnut tietää kaikkea. Vareon mukaan tuominen olisi ensimmäinen liike monista. Liike, jolla rakennettiin jälleen perustuksia murentuneiden rakenteiden päälle, aivan kuten Phoebellekin tehtiin par’aikaa. Yhtä varmasti kuin kaupunki nousisi raunioistaan, tekisi myös Zahirin valta Phoebessa… Kunhan vain suunnitelma, ja pelinappulat liikkuisivat oikein.
“Mutta sinua ei uskota, mikäli menet rinta rottingilla sanomaan yhtään mitään, eikä sinulla ole mitään sanojesi tueksi”, Zahir totesi sitten, rikkoen hiljaisuuden kuin sitä ei olisi ollutkaan. Sanat viipyilivät tuon huulilla, kun katse kohosi hitaasti takaisin Vareoon lattian kuluneita lautoja arvioimasta. Palat liikkuisivat pelilaudalla omilla vuoroillaan, ja hänen olisi viimeisteltävä tämä vuoronsa, liikkeensä niin, että sitä ei voisi kyseenalaistaa. “Vaikka levittäisin sanaa tästä, tarvitset jonkun vahtimaan selustaasi ja olemaan ylimääräinen voimannäyttö vallasta”, Zahir totesi sitten mietteliäänä, astuen hitaasti Vareon eteen. Mies katsoi tätä päästä varpaisiin ennen kuin lähti hitain, suorin ja varmoin askelein kiertämään tuota miestä. “Onko sinulla ketään sellaista mielessäsi?”
“Olisi nimittäin typerää päästää sinut juoksemaan kaduilla odottamassa sitä ensimmäistä, jonka mielestä selkäänpuukotus on oikea ratkaisu…”, maagikko tuhahti kuivasti. Olisi sääli, ja resurssien tuhlausta, mikäli tämä kohtaisi loppunsa liian aikaisin.

“Minulla on korkeita toiveita suhteesi. Saa nähdä, elätkö niiden mukaisesti”, Zahir totesi lopulta, hiljaisuuden laskeutuessa heidän välilleen. Mies oli pysähtynyt Vareon eteen jättäen heidän välilleen turhan vähän tilaa. Siitä huolimatta hitain, eleitään korostavin liikkein mies kohotti kätensä eteensä ja irrotti ranteensa ympärilleen kiedotun mustan, tavallisen nahkanauhan. Se jäi riippumaan maagikon hoikkien sormien välistä.
“On asioita, jotka ovat arvokkaampia kuin sinä ja omaisuutesi yhdessä”, tuo totesi hiljaa, hyvin mitäänsanomattomalla sävyllä ottaessaan toisesta etusormestaan siihen pujotetut sormukset hitain liikkein pois. Takaisin sormeensa hän pujotti kaksi koristeellista sormusta jättäen mitäänsanomattoman, tavallisen näköisen sormuksen kämmenelleen. “Kuten tämä sormus”, Zahir totesi, viimein kohottaen katseensa takaisin Vareoon hetkeksi. Sitten tuo otti keskisormessaan olevan kullanvärisen, yksinkertaisella loitsuriimu -sinetillä varustetun sormuksen. Maagikko pujotti hitain, varmoin liikkein sormuksen nahkanauhaan, ja sitoi solmulla nauhan päät yhteen. Nauhan hän pujotti Vareon pään ylitse roikkumaan tämän kaulasta ja työnsi siitä roikkuvat sormukset hitain liikkein miehen paidan alle.
“Tuo hopeinen sormus on lumottu toimimaan telepatialoitsun korvikkeena. Minulla on sen vastakappale. Jos pujotat sen sormeesi, ja ajattelet minua, kuulen sinut… Ja tapan sinut, jos käytät sitä aiheetta”, vaikka äänensävy oli mitäänsanomaton, oli uhkaus siellä. Yhtä helposti, huomaamattomasti kuin päivän sään moittiminen. “Kultainen sormus taas on avaimesi tiettyihin… paikkoihin, alueisiin ja tapaamisiin. Mutta niistä kuulet, kun on sen aika”, maagikko viimeisteli viimein lauseensa ennen kuin astui kauemmas ja lähti kävelemään ovelle.

“Tämä on sinun. Ei ole sopivaa, jos asut kadulla ja raunioissa… Julistan asemasi paikallaolijoille, kun tapan sen huoranpenikan… Joten ole silloin ajoissa paikalla”, maagikko totesi vielä ennen kuin työnsi oven auki astuakseen ulos Phoeben kaduille.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 486
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Viattoman elämän hinta

Post by Kuparirapu » Sun Jan 05, 2020 6:59 pm

Vareo olisi halunnut väittää vastaan maagikon sanoille, mutta päätti hillitä kielensä ja hyväksyä että Zahir tiesi kyllä mistä puhui. Vareo oli tehnyt töitä kääntääkseen mahdollisimman monen katurosvon pään hyväkysmään hänen käskyjään, mutta hänen sanansa ei välttämättä kantanut tämän pidemmälle. Parempi jos Zahir itse antoi jotain vakuita, silloin tämä olisi vaikutusvallallaan Vareon mukana ja sulkisi jääräpäisiä suita.
"Minä...mietin asiaa," Vareo vastasi laskien katseensa mietteliäänä. Hän ei halunnut sanoa hätiköiden nimeä, vaan miettiä rauhassa keneen voisi luottaa tarpeeksi. Tai ketä hän epäili kaikista vähiten. Samalla, kuten Vareo havahtui ymmärtämään, tämä olisi tärkeä valtti hänen käsissään. Monet kun voisivat olla valmiita antamaan vaikka toisen kätensä paikasta hänen lähettyvillään.

Vareo kohotti katseensa tyynesti, pohtien kuinka Zahir puhui hänestä kuin hyvinkasvatetusta ravihevosesta. Niin, hän oli työväline johon magikko oli sijoittanut, eikä tuo halunnut katsoa tuon vaivan ja rahan menevän haaskuuseen. Joku toinen olisi voinut kokea tämän vähätteleväksi, mutta Vareolle se vain vahvisti hänen aiempaa johtopäätöstään. Zahir halusi hyödyllisen välikäden, joten hän olisi mahdollisimman hyödyllinen maagikolle.
Kun Zahir veti sormessaan olevan sormuksn, Vareo oletti kuulevansa vastaansanomattoman puheen hänen paikastaan ja arvostaan, kuinka Zahir käveli päivittäin käsissään arvokkaampia asioita kuin Vareon elämä ja kuinka helposti se elämä olisi poisheitettävissä, jos tarve vaati. Mutta näin ei ollutkaan. Magiaan oppimattomana Vareo yllättyi että molemmat sormukset olivat lumottuja, kuten kenties kaikki loput jotka noita hoikkia sormia koristivat. Ja hänen kasvonsa levisivät hämmästyneeseen ilmeeseen kun Zahir selitti mitä sormukset tekivät ja asetti sen hänen kaulaansa. Vareon käsi nousi koskettamaan paitansa alle kätkettyjä esineitä, irrottaen sormensa niistä välittömästi kuullessaan Zahirin varoituksen hopeisesta ja nyökäten nopeasti ymmärtämisensä merkiksi.
Tämä...tämä oli enemmän kuin hän oli uskaltanutkaan unelmoida. Monellako Zahirin alaisella oli lumottuja esineitä joilla ottaa yhteyttä tähän suoraan, tai sellaisia jotka avaisivat muille kätkettyjä salaisuuksia kaupungissa?
"Varmasti joillakin on, ei hän tätä yksin minun takiani tehnyt," Vareon järjen ääni toppuutteli miestä, ja se oli varmasti oikeassa. Mutta se ei vähentänyt eleen mukana tullutta vastuuta ja luottamusta Vareoon.
"Minä...," Vareo aloitti, ennen kuin Zahir jatkoi ovelta ilmoittaen kuin puolihuolimattomasti että talo oli hänen. Vareo katsoi häkeltyneesti ympärilleen, ja äänessään aitoa kiitollisuutta hän sai puserrettua:
"Kiitos."
Ovi sulkeutui maagikon perässä ja Vareo jäi yksin keskelle taloa. Hänen taloaan, hänen omaa taloaan. Vareo käveli muutaman askeleen seinän vierelle ja nojasi raskaasti tukevaa puuta vasten, pyörällä päästään tästä kaikesta. Mutta vaikka Vareo pohti, ei hän keksinyt tuolla hetkellä mitään mikä voisi häneltä tämän elämän ryöstää. Hänen huulensa nousivat hitaasti hymyyn, ja kuin epäröiden hän antoi helpottuneen naurun kähistä kurkustaan. Vihdoinkin hänen onnensa oli kääntynyt. Hänellä oli katto päänsä päällä, omaisuutta ja lisäksi paikka vaikutusvaltaisen henkilön lähettyviltä.
Viimein, hän oli onnistunut!
Ja sen oivaltamisesta nouseva onnentunne tuntui hukuttavan hetkeksi aikaa kaiken muun Vareon mielestä, hänen ryhdistäytyessä ja kiertäessä ympäri uuden asuntonsa huoneita ja nurkkia.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 766
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Viattoman elämän hinta

Post by Tinanja » Wed Jan 08, 2020 5:35 pm

Zahir hymähti vähän, kun sulki oven perässään ja astui Phoeben kaduille. Ovi hänen perässään naksahti lukkoon, ja se niin pyyteettömältä kuuluva kiitos ja hämmennys saivat vain hetken aikaa hyvinkin tunteettomalta näyttävä hymy. Kasvonpiirteet kuitenkin peitettiin nopeasti viitan paksulla hupulla, kun miehen askeleet lähtivät kuljettamaan tätä kaupungin katuja pitkin syvemmälle kaupunkiin.

Seuraava päivä oli valoisa ja kieltämättä kaunis. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja vain hienoinen tuulenvire kulki rakennusten välissä tyyntä merta kohden. Koko kaupunki vaikutti pitkästä aikaa hyvin seesteiseltä ja rauhalliselta.. Vaikka raunioituneet rakennukset ja niiden uudelleenrakennus näkyivätkin kaupungissa lisääntyneiden vartioiden määrän ohella, ei se riittänyt rikkomaan sitä rauhallista, miellyttävää ilmapiriiriä, joka Phoebeen oli laskeutunut. Sen sijaan hämärästi valaistussa varastossa kaupungin laidalla oli lähinnä odottavan painostava, hermostunut tunnelma. Hitaasti väkeä tuli enemmän ja enemmän suureen varastotilaan, kunnes se alkoi olla tupaten täynnä. Keskelle tilaa laatikoista ja muutamista niitä tukemaan naulatuista ladoista rakennetun lavan keskellä oli kärsineen näköinen nainen, joka oli sidottu käsistään ja jaloistaan kieltämättä epämiellyttävään asentoon. Kaksi ilmeettömän näköistä vartijaa seisoivat tämän molemmin puolin vahtimassanaisen jokaista pientäkin liikahdusta, ja palkiten tämän niistä terävillä potkuilla. Jokainen paikallaolija varmasti tiesi, mitä ja ketä odotettiin, mutta kun tummiin pukeutunut Zahir astui narisevalle lavalle, syvä hiljaisuus laskeutui katselijoiden keskuuteen.

Hiljaisuuden rikkoi korviahuumaava huuto, joka kuului tuon naisen, Caylan suukapulankin lävitse. Maagikon kasvoilla oleva virne oli pitkästä aikaa aito, ilkeä ja kevyellä kädenliikkeellä suunnattu loitsu toistui pariinkin otteeseen. Tätä showta oli kuitenkin turha pitkittää liiaksi, vaikka hän miten paljon siitä olisikin nauttinut. Sen sijaan tämän Caylan kanssa käydyn reviiritaistelun ja viattoman tytön murhasta lähteneen kostonkierteen päättyminen oli vain muutaman tappoloitsun loitsuriimun takana. Kun viimeinenkin riimu livahti maagikon huulilta, kaatui tuo nainen köysiensä varassa suoraan lavalle, elottomana, kuolleena.

Kukaan ei pitkään aikaan sanonut mitään, kunnes Zahir käänsi katseensa väkijoukkoon, alaisiinsa.
“Kuten tiedätte”, miehen viileäsävyinen ääni kantoi riittävän hyvin varastossa, jottta kaikki paikallaolijat saattoivat sen kuulla. “Caylan kohtalo on seurausta minun asioihini puuttumisesta, enkä tule yhdeltäkään teistä sietämään sitä, tai käskyjeni kiertämistä.”
“Tulen tämän johdosta tekemään paljon muutoksia hierarkiassa, rakenteissa, sekä ottamaan uusia osa-alueita haltuuni. Muutosta tukemaan olen suoraan alaisuuteni valinnut Vareon”, maagikko antoi hetken hiljaisuuden avustaa sanojen sisäistämisessä ennen kuin jatkoi jälleen.
“Lisäksi korostan, ettei tässä tilanteessa kaartin ja armeijan ratsuväen ollessa täällä voi olla liian varovainen. Joten parempi, että hoidatte oman osanne kunnialla, niin teille ei käy, kuten rakkaalle Caylalle…”, ironinen naurahdus vielä kruunasi viimeiset sanat, ennen kuin maagikko kääntyi kannoillaan. “Jättäkää Caylan ruumis johonkin näkyvälle paikalle… satamaan”, Zahir ohjeisti vielä ennen kuin ovi kävi, ja mies katosi jälleen Phoeben vilskeeseen.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 486
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Viattoman elämän hinta

Post by Kuparirapu » Wed Jan 29, 2020 8:40 pm

Vareosta tuntui kuin hän olisi kävellyt kevyessä unessa kunnes seuraava päivä koitti, mikä oli kummallista koska hän ei saanut nukuttua paljoa sinä yönä. Hän vuoroin istui täysissä pukeissa sänkynsä puhtailla lakanoilla ja katseli pienestä makuuhuoneen ikkunasta öistä kaupunkia, tai käveli talossa hiljaa kuin olisi ollut siellä vieras. Ja suunnatessaan sovittua tapaamispaikkaa kohti, Vareo tunsi ettei mennyt yö painanut hänen silmiään hiukkaakaan. Jokin hillitön, selittämätön tunne hänen sisimmässään pyyhki väsymysken mennessään, ja tuntui kuin hän olisi nähnyt ohikulkijat puhtain silmin.
Tämä oudon, hieman jopa pelottavan tunteen taustalla olivat onnistumisen riemu ja tulevan spektaakkelin jännitys, mutta Vareo ei välittänyt. Hän astui sisään ahtaaksi käyvään varastoon ja katsoi rinta tyytyväisyydestä paisuen kuinka monet väistivät hänen tieltään. Vareo suuntasi yksinkertaisen lavan juurelle, nousematta sille mutta seisoen selkeästi edempänä kuin muut uskalsivat. Sillä tämä oli hänen paikkansa, ja lavalla heikosti köysiään nykivä Cayla oli hänen saavutuksensa.
Kun Zahir saapui, Vareo katsoi maagikkoa lyhyesti kuin toivottaakseen tämän tervetulleeksi.

Vaimeat tuskanhuudot olivat epämiellyttäviä, ja muutamat Zahirin alaisista käänsivät nopeasti katseensa sivuun kykenemättä katsomaan tapahtuvaa. Vareo ei katsonut itse mitä hänen yläpuolellaan tapahtui, vaan hänen katseensa kiersin sen sijaan muissa rosvoissa. He kaikki tiesivät miksi olivat täällä, tai vähintäänkin olivat kuulleet huhuja. Mutta kun Cayla rojahti elottomana kyljelleen, silmät tyhjinä ja ikuinen hätä kasvoille jähmettyneenä, oli hiljaisuus niin paksua että siihen olisi voinut tukehtua. Vareo toivoi että tämä oli muistutus pitkästä aikaa minkälainen mies heidän kaikkien yläpuolellaan seisoi, ja miksi tätä oli syytä totella.
Zahirin puhuessa ja lausuessa ääneen Vareon uuden aseman pani kalju mies merkille muutaman selkeästi vihamielisen katseen jotka kohdistuivat häneen. He varmaan syyttivät häntä näistä tulevaista muutoksista ja siten kaikesta ylimääräisestä vaivasta joka niistä aiheutuisi. Mutta Vareo ei horjunut katseiden edessä, vaan vastasi jopa yhteen niistä omallaan. Tämä ei ollut hänen ja muiden välinen riita, tämä oli Zahirin käsky ja siksi se toteutuisi. Valituksista riippumatta.
Zahirin poistuttua alkoivat muutkin hajaantua eri suuntiin, varoen etteivät he liikkuneet liian suurina joukkoina. Ja seuraavana aamunkoittona kalastajat tulisivat ensimmäisenä löytämään satamasta irvokkaan näyn, jota puoli kaupunkia tulisi vielä katsomaan ja kauhistelemaan. Pahoinpidelty ruumis, jonka monet tunnistivat yhä etsintäkuulutetuksi Cayla Kolmitapoksi, joka roikkui muutamalla paksulla kettingillä lastaamiseen käytetystä poikkipuusta. Ja sen kaulassa heilahteli hiljakseen puinen kyltti, johon oli sudittu sana: "RANGAISTUS"

//Kiitokset jälleen hyvistä pelailuista//

Locked