Eteenpäin

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
User avatar
Kide
Posts: 642
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Eteenpäin

Post by Kide » Sun Jan 12, 2020 10:17 am

// Tinanjaa ja Ranyardia odotetaan matkaseuraksi. //

Oli kulunut vain muutama päivä Ranyardin loukkaantumisesta, kun matka sovitusti jatkui taas. Naenijasta näytti, ettei palkkasoturi ollut vielä kunnossa, mutta haltia nieli vastalauseensa tietäen, ettei niistä olisi edes hyötyä ja tyytyi vain seuraamaan Ranyardin vointia ja tuputtamaan tälle yrttejä aina tilaisuuden tullen. Matkaseurueen muutosten jälkeen, Gusty-aasin vaihtuessa Pami-ratsuun, matkustaminen muuttui huomattavasti sujuvammaksi. Nana ja Pami näyttivän löytävän yhteisen sävelen ensimmäisestä päivästä lähtien. Pami osoittautui mitä tyyneimmäksi matkaseuraksi ja oli kaiken lisäksi kuuliainen. Jopa Nafi luopui punaruskean tamman pälyilystä jo toisena matkustuspäivänä ja lenteli ratsastavan kaksikon ympärillä iloisesti syöksähdellen ja vauhdista ja vapaudesta nauttien.

He saapuivat seuraavan, edellistä huomattavasti pikkuruisempaan kylään toisen matkustuspäivän iltahämärän aikaan. Sää oli ollut suosiollinen - vaikka aurinko ei ollutkaan tervehtinyt heitä viimeisenä kahtena päivänä, ei ollut myöskään satanut. Ilma oli kuitenkin hieman viileämpi ja kosteampi ja se nostatti iltaa vasten sumun, jonka keskeltä heikosti valaistu kylä ilmestyi heidän eteensä kuin tyhjästä. Näky oli suorastaan aavemainen, mutta hevosten ja Nafin rauhallisuudesta Nana tiesi, että tunne oli vain hänen päässään. Heidän päästyään lähemmäs sumussa kelluvilta näyttäneet valot muuttuivatkin tavallisiksi oven pielen lyhdyiksi ja ikkunan takaa loistaviksi kynttilöiksi.
Oikeaa tallia kylässä ei ollut vaan pitkulainen katos, josta uusia tulokkaita tervehti melkein kymmenkunta ratsua hörähdyksillään, mutta ei yhtään kaksijalkaista. Ranyard ja Nana saivat hoitaa hevoset itsekseen omille paikoilleen, jonka jälkeen katokseen ei enää jäänytkään kuin yksi tyhjä paikka. Hevosten määrään nähden kylässä oli hiljaista, mutta asia selittyi heidän päästessään majatalon ovelle. Sisältä kantautui ulos asti naurua ja laulua, joka suorastaan hyökkäsi heitä päin oven avautuessa. Pieni majatalo oli tupaten täynnä niin asiakkaita kuin meteliäkin. Nopeasti saattoi huomata, että suurin osa asiakkaista oli samaa seuruetta ja heitä viihdyttämässä oli räikeästi pukeutunut trubaduuri. Tämä selitti melkein täyden hevossuojan.
Hälystä huolimatta uudet tulijat eivät jääneet huomaamatta, ja heitä kohti kerääntyvät katseet saivat Nanan vilkaisemaan empien Ranyardia ja kääntämään sitten katseensa lattiaan. Hän piteli hellästi Nafia hännästä odottaessaan Ranyardin raivaavan heille tien tiskille. Nana ei voinut sanoa pitävänsä vähääkään tästä huomiosta, jota heidän saapumisensa usein herätti. Hänen onnekseen Ranyardin haarniska näytti keräävään jälleen enemmän huomiota kuin hän ja puoliksi hiusten alla piilotteleva Nafi.
"Peremmälle vain! Aina on tilaa vielä parilla matkalaiselle", tiskin takana seisova järkälemäinen nainen, olemuksestaan päätellen majatalon emäntä, kajautti. "Noh, noh, ystävät hyvät, tehkääpäs tilaa!" nainen jatkoi suureen ääneen, mutta selvästi hyväntuulisesti. Trubaduuri oli tahdikkaasti hiljentänyt hieman musisointiaan, mutta jatkoi edelleen iloista sankarirallatustaan, jonka tahtiin Ranyardille ja Nanalle tehtiin tilaa siirtyä tiskiä kohti. Nanan varautuneisuus alkoi hellittää, kun hänkin aisti väestä huokuvan tyytyväisyyden ja huomasi heihin luotujen katseiden olevan pikemminkin uteliaan kiinnostuneita kuin varauksellisia. Jopa trubaduuri tervehti heitä laulunsa lomassa hattuaan pikaisesti heilauttamalla sen mitä soittonsa välissä ehti.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 814
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Eteenpäin

Post by Tinanja » Sun Jan 12, 2020 6:58 pm

Ranyard kieltämättä nautti siitä, että pääsi jälleen tien päälle. Normaaliakin helpottavampaa siitä teki miehen olo, joka oli pitkästä aikaa lähes normaali. Nazin liikkeet olivat aina yhtä tasaiset ja miellyttävät, kun maisema vaihtui rivakkaa tahtia kahden ratsukon, ja ympärillä lentelevän liskon nauttiessa kohtalaisesta säästä, toisinaan pilvien lomasta saattoi kuvitella jopa näkevänsä auringon. Siitä huolimatta he olivat saaneet pari yötä taittaa matkaa sateetta. Ratsastaminen tuntui ärsyttävän edelleen parantumaan päin olevaa reittä toisinaan, ja kun Naenija ei nähnyt, lepuutti mies jalkaansa ilman jalustinta satulaa vasten. Kylkeä ratsastus ei tuntunut häiritsevän lainkaan, ja reiden satunnainen särky oli jo sellaista, ettei sitä yleensä edes huomannut. Naenija kuitenkin tapansa mukaan yritti harva se hetki lääkitä häntä ties millä, ja toininaan ihan vain parantajan mieliksi Ranyard joi tämän tarjoaman teen tai söi tarjotut yrtit.

Matka oli kulkenut hyvin rauhallisesti ja yllättävän mukavasti, ja toisen matkapäivän illan laskeutuessa pieni kylä ilmaantui heidän näköpiiriinsä. Hevoset sai hoitaa rauhassa lähes täydessä tallissa. Tyytyväinen heinien rouskutus tallista sai Ranyardin kasvoille pienen hymyn. Täysi talli sai kuitenkin palkkasoturin ottamaan satulalaukkunsa mukaansa laukkunsa lisäksi. Molemmat löysivät tiensä tämän olkapäälle roikkumaan, kun kaksikko viimein astui sisälle tupaten täynnä olevaan pieneen majataloon. Hilpeä ja tuttavallinen tunnelma ei tuntunut lainkaan laantuvan heidän astuessaan sisälle, mutta hiljeni hetkeksi. Ranyard kulki hitain, rauhallisin liikkein edellä tiskille saakka, nyökäten tervehdykseksi majatalon emännälle, joka jo huuteli heille tervetulotoivotuksia.
“Se on mukava kuulla”, Ranyard vastasi tuolle, pienen, hetkellisen hymyn huulilleen taikoen.
“Tarvitsisimme yösijan ja toki ruoka ja olut varmasti maistuvat pitkän matkapäivän jälkeen.”
“Ei meillä kyllä ole kuin yksi ullakkohuone vapaana, mutta saatte sen kyllä halvalla”, emäntä hymähti katsellen avoimen mittailevasti Ranyardia, ja vilkaisi sitten Naenijaankin edelleen se leveä hymy huulillaan.
“No ei meillä sitten taida olla vaihtoehtoja”, palkkasoturi vastasi olkiaan kohauttaen. “Mutta ensin ruokaa ja juotavaa?” hymy levisi vähän tuon kasvoille miehen laskiessa muutamia kolikoita tiskille emännän eteen. No, nukkumisjärjestelystä varmasti ehtisi keskustelemaan myöhemminkin... Mutta ensin ruokaa ja juomaa.
“Tottahan toki!”

Ranyard kääntyi vilkaisemaan ympärilleen ja yirtti työntää mielestään kaikkialle tajuntaan tunkeutuvan minstrelin hoilauksen. Tämä esitti jotain renkutusta, joka varmasti soisi loppuyön päässä, ja kuulosti siltä, että tuokin oli jo nauttinut muutaman oluen liikaa - tai muuten vain lauloi melkein nuotin vierestä. Ranayrd lähti kulkemaan majatalon aulan seinustalla olevaa pöytää kohden. Siinä näytti olevan pari paikkaa vapaana seinän vieressä, jos sinne pääsisi vain ahtautumaan. Sentään tunnelma täällä ei haiskahtanut kapakkatappelulta, vaan ehkä liiankin tuttavalliselta menolta.
“Onko tässä vielä tilaa?” palkaksoturi pysähtyi lopulta parin tyhjän paikan vierelle ja vilkaisi arvioiden muita pöydässäistujia.
“Toki”, yksi näistä, tummahiuksinen puolhaltiamies viittasi paikkaa vastapäätä itseään oluttuopistaan vapaalla kädellään. “Mistäs saakka te ootte tulossa?”

User avatar
Kide
Posts: 642
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Eteenpäin

Post by Kide » Sun Jan 19, 2020 9:35 am

Vain yksi huone, Nana ihmetteli heidän päästyään tiskille. Samassa hän ymmärsi, että he taisivat olla hyvin onnekkaita, että edes se yksi huone oli jäljellä näin täydessä tuvassa eivätkä he joutuneet nukkumaan hevossuojan heiniin. Toisaalta sekin olisi ollut huomattava parannus edelliseen yöhön, jonka he olivat viettäneet kosteassa varvikossa.
"Ehdottomasti", hän myötäili Ranyardin sanoja ruuasta ja laski itsekin kolikoita pöydälle kunnes emäntä oli tyytyväinen. Toiveita ruuasta oli turha alkaa esittämään näin pienessä paikassa ja näin myöhään. He saisivat sitä, mitä tänään oli valmistettu ja sattuisi olemaan vielä jäljellä. Eikä Nanalle ainakaan ollut edes väliä mitä hän saisi, kunhan saisi syötävää - he olivat ratsastaneet pitkän päivän hyvin mitättömillä tauoilla päästäkseen tänne asti illaksi. Jos hevoset eivät olisi tarvinneet taukoja, Nana epäili että he olisivat syöneetkin satulassa. Toisaalta tämä tahti ei haitannut häntä yhtään. He olivat tuhlanneet hitaaseen matkantekoon aikaa jo aivan tarpeeksi ja hänkin odotti melkein kuumeisesti pääsevänsä mantereen itälaidalle. Myös syksy alkoi näyttää ensimmäisiä merkkejä itsestään ja olisi parempi päästä pääkaupunkiin ennen ilmojen viilentymistä ja sateita.
Nana vastasi emännän loputtoman lämpimään hymyyn omallaan ja kiitettyään pyörähti Ranyardin perään etsimään vapaita istumapaikkoja, vaikka yhtäkkisestä ratsastuksen määrästä kireät lihakset saivatkin haltian miettimään olisikohan hän sittenkin vain seisonut mieluummin hetkisen. Toisaalta hän tunsi itsensä niin uupuneeksi, että saatuaan myöntävän vastauksen vapaista paikoista ja laskettuaan omat laukkunsa sivuun Ranyaridn laukkujen kanssa, hän lysähti alas istumaan melkein turtuneesta takapuolestaan välittämättä. Nafi kurotteli kaulaansa katsellessaan heidän uutta pöytäseuruettaan, mutta jatkuva meteli piti liskon varautuneen jäykkänä, vaikka Nana uskoi senkin aistivan hyväntahtoisen tunnelman.
"Länsirannikolta", Nana vastasi ja väsymyksestään huolimatta tämä ystävällisyys nosti hymyn takaisin hänen kasvoilleen. Hän ei ollut varma halusiko Ranyard, joka muutenkin oli melko vähäpuheinen ainakin vieraassa seurassa, paljastaa edes lähtöpistettään saati päämääräänsä, joten Nana päätti toistaiseksi olla mainitsematta yksiselitteisesti Phoebea eikä liittänyt suoranaisesti Ranyardia vastaukseen vaan vilkaisi palkkasoturia antaen tuon vahvistaa sanansa tai valita omansa.
"Entä te?" Nana viittasi katsellaan kysymyksen koskemaan koko joukkiota, joka majatalon oli vallannut. "Oletteko kaukaakin tulossa? Ja kaikki samaa seuruetta?"
Keittiöltä tulvahti ruuan tuoksua - ilmeisesti heidän ateriansa alkoi lämmetä. Se sai haltian vatsan murahtamaan vaativasti, mutta ääni peittyi kokonaan yleiseen hälyyn, jota edelleen säesti trubaduurin lähes katkeamaton laulu ja soitto. Nana ei voinut olla pohtimatta oliko tuo soittoniekka yksi joukkion jäsenistä vai sittenkin paikallinen musikantti, joka pääsi kerrankin nauttimaan uudesta ja suuremmasta yleisöstä.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 814
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Eteenpäin

Post by Tinanja » Wed Jan 22, 2020 6:38 pm

Tuoli Ranyardin painon alla narahti miehen vaihtaessa asentoa ja työntäessä laukkunsa paremmin jalkojensa ja seinän viereen suojaan uteliailta. Hitaasti kylmänkostean päivän jälkeen mies tunsi kehonsa alkavan lämmetä tupaten täynnä olevassa majatalossa ruokaa odottaessa. Se hälinä, minstrelin soitto sekoittuen keskusteluun tuntui niin tutulta, yllättävän rauhalliselta, sillä sävy kaikessa keskustelussa oli positiivinen. Se tuntui näkyvän aina pöydässä käytävään keskusteluun saakka. Kun Naenija mainitsi, että he olivat länsirannikolta, ei sitä kyseenalaistettu tai siihen jääty roikkumaan.

Nyt Naenijaa vastapäätä istuva tummahiuksinen puolhaltia hymähti tuon kysymykselle.
“Me ollaan vaan tosta lähikylästä, tuotiin tänne tilatut viljat kaverin kanssa”, tuo viittasi ohimennen vieressään istuvaan suurinpiirtein samanikäisen näköiseen ihmismieheen.
“Ei mitään niin pitkää mitä länsirannikolta on tänne”, tämän kaveri totesi oluttuoppinsa maistelun lomassa. Emäntä kantoi kaksi suurta lautasellista ruokaa Naenijan ja Ranyardin eteen höystettynä kahdella aivan yhtä isolla oluttuopilla, jotka oli laskettu kukkuralleen olutta. Jos valaistus olisi ollut vähänkin parempi, olisi palkkasoturi varmasti mutissut jotain oluen liiallisesta lantraamisesta, mutta nyt hän oli liian nälkäinen ja liian janoinen huomioidakseen sellaista. Sitä paitsi, vaikka ruoka olikin ties mitä muhennosta, se oli ainakin lämmintä, ja ihan syötävän makuista. “Mutta on täällä silti enemmän porukkaa, mitä oletettiin”, puolhaltia jatkoi sitten. “Olen Traold ja tuo on Kelst.”
“Ranyard, ja hän on Naenija”, palkkasoturi vastasi kätellen näitä nopeasti pöydän ylitse vakaalla kädenpuristuksellaan, kun nuo näyttivät odottavan vastausta. Sen tarkempaa identifointia tai pientä keskustelua mies itse ei tuntunut olevan valmis herättämään, vaikka kysymyksiin vastasikin.

Vaikka ruokaa näytti olevan suuri annos siinä isolla lautasella, jota voisi enemmänkin sanoa kulhoksi kuin lautaseksi, oli se kadonnut ainakin palkkasoturin lautaselta parempiin suihin alta aikayksikön oluen siivittämänä. Ilmeisesti muutkin olivat jo tyhjentäneet lautasensa, kun trubaduurin soitto muuttui enemmän ja enemmän tanssimusiiksiksi, taputusten saattelemana. Ei mennyt pitkään, että ensimmäiset pöydät oli jo työnnetty sivuun, jotta lattiatilaa vapautuisi tanssille.
“Neiti?” Traoldiksi esittäytynyt puolhaltia nousi seisomaan ja kiersi pöydän toiselle puolelle kumartaen Naenijalle leveä hymy kasvoillaan. “Saanko luvan?” tuo ojensi kättään naista kohden. “Pitkän päivän jälkeen varmasti pieni rentoutuminen tanssin parissa olisi paikallaan”, tuo iski silmää. “Ellette te ole eri mieltä?” kulmienkohotus suunnattiin oluttuoppinsa tyhjentänyttä Ranyardia kohden. Palkkasoturin tuhahdus ja päänpudistus kertoivat puolhaltialle ihan riittävästi.

User avatar
Kide
Posts: 642
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Eteenpäin

Post by Kide » Tue Jan 28, 2020 9:01 am

Naenija nyökytteli miesten vastauksille.
"Hauska tavata teidätkin", hän vastasi juuri tuodun ruuan yli. Syömisen ohessa he vaihtoivat vielä muutamia ajatuksia, Nanaa kiinnosti lähinnä kuulla jotain tästä pienestä kylästä, sen mitä naapurikylän asukit saattoivat kertoa, ja puolhaltia rohkaistui lopulta kysymään tuijottelemastaan Nafista. Lisko itse keskittyi ensin vain Nanan ruokakulhon tuijottamiseen, mutta tuli lopulta siihen tulokseen, ettei muhennoksessa ollut mitään tarpeeksi mielenkiintoisen näköistä tai hajuista ja laskeutui lepäämään Nanan hartialle. Silmiään otus ei kuitenkaan ollut valmis lepuuttamaan kaiken hälinän keskellä, vaan tarkasteli vuorotellen heidän pöytäseuraansa ja muuta joukkoa.
Ruoka lämmitti mukavasti ja toi yhdessä juoman kanssa lempeän raukean olon. He olivat istuneet jo tovin hiljaisina Nanan ja Ranyardin viimeistellessä annoksiaan, joten puolhaltian kysymys sai Nanan melkein hätkähtämään. Hän vilkaisi taakseen hämmästellen majataloon syntynyttä menoa, jota ei ollut edes huomannut. Nanan kasvoilla vilahti huvittunut hymy, kun Traold haki hyväksyntää Ranyardilta - he eivät kai voineet välttyä näiltä olettamuksilta missään.
"Voi ei, en suinkaan voisi." Nana huiskatti kättään päätään pudistaen. Hän jatkoi nopeasti ennen kuin Traold ehti suostuttelemaan lisää: "Kiitän tarjouksesta, mutta en usko että jaloissani riittää enää voimia moiseen." Pahoittelun sijaan Nanan katse näytti pikemminkin ujolta. "Mutta menkää te. Minusta näyttää siltä, että tanssilattialta löytyy paljonkin seuraa. Virkeämpää sellaista."
"Yksi tanssi vain", puolhaltia vielä maanitteli.
"Pahoin pelkään, etteivät minun jalkani kanna."
"Minä voin kannatella", Traold vielä ehdotti veikeästi hymyillen, mutta huomasi sitten Nanan katseesta, että haltianainen pitäisi päätöksensä. "Jos muutat mielesi, löydymme aivan tuolta vierestä", puolhaltia vielä totesi teatraalisesti kumartaen ja suuntasi lopulta toverinsa kanssa muiden ilonpitäjien joukkoon.

"Taidan hakea lisää juotavaa", Nana totesi hetken päästä ja vilkaisi kysyvästi Ranyardia. Nana oli matkan aikana alkanut oppimaan, että tuoppi tai kaksi ei ollut yhtään hullumpi rentouttaja iltaisin ja se oli yleensä parasta mitä näissä syrjäisissä majataloissa oli tarjota. Jos Nana olisi halunnut kunnon teetä, se hänen olisi pitänyt keittää itse. Hän nosti Nafin pöydälle odottamaan ja pujotteli molempien tuopit kädessään tiskille, mutta ennen kuin ehti saada ne täytettynä käsiinsä, kiskaistiin hänet kauemmas.
"Hyvinhän sinä jaksat liikkua", Nanan keskelle tanssilattiaksi raivattua tilaa vetäissyt puolhaltia totesi, samainen joka häntä oli yrittänyt houkutella jo pöydästä mukaan rientoon. "Ja tanssikin näyttää sujuvan!" mies hihkaisi innoissaan, ja Nana huomasi pyörivänsä mukana voimatta muutakaan. Ensin Nana suunnitteli parin pyörähdyksen kautta pyrkivänsä takaisin tiskin viereen turvaan, mutta tämä naurun, laulun, taputuksen ja rehellisen ilon sekamelska nostattikin hymyn hänen huulilleen eikä hänellä ollutkaan kiire pois. Väsymys karisi askelten tahdissa ja Nana yhtyi nauruun. Trubaduuri vain nopeutti soitantaansa yllyttäen väkeä pyörimään entistä vauhdikkaammin. Tällä tanssilla ei ollut askelia, mutta kukaan ei kompuroinut. Tämä oli vain puhdasta hauskanpitoa, vapauttavaa sellaista. Jotain mikä teki Nanalle juuri nyt parempaa kuin yksikään rohto.
Nafi oli lehahtanut lentoon heti huomattuaan Nana sukeltavan väkijoukkoon. Aikansa tanssijoiden yläpuolella pörrättyään se yritti laskeutua Nanan päälaelle, mutta ei pysynyt kyydissä hetkeä kauempaa. Nana ehti kuitenkin hipaista liskonsa kylkeä ja mumista muutaman rauhoittavan sanan sille. Nafi ei aistinut muuta kuin hyväntahtoisuutta ympärillään, mutta suuri joukko sai sen aina levottomaksi. Se jäi lentämään katonrajaan tanssipiirin yläpuolelle ja näytti siellä edestakaisin huojuessaan kuin olisi ollut osa tanssia, vaikka lisko halusikin vain seurata tapahtumia.
Yksi tanssijoista livahti pois muiden pyörteestä ja käveli Ranyardin luo. Tuo oli nuori puolhaltia, jonka haltiaveren paljasti vain silkkisten, tummanruskeiden hiusten alta pilkottavat pitkät korvanpäät. Hänen pehmeitä, puhtaan ihmismäisiä kasvoja kehysti leveä hymy, joka ulottui silmiin asti. Nainen näytti empivän aavituksen, mutta kumartui sitten Ranyardin puoleen laskien kätensä palkkasoturin pöydällä lepäävälle suurelle kämmenelle.
"Etkö tulisi mukaan?" nainen pyysi ja yritti varovasti nostaa miehen kättä kuljettaakseen tuon tanssilattialle. "Tätä tanssia ei tarvitse osata", hän vakuutti lämpimästi hymyillen, katsahti Ranyardin haarniskaa ja lisäsi: "Mutta ilman tuota se voisi olla mukavampaa."

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 814
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Eteenpäin

Post by Tinanja » Thu Jan 30, 2020 6:49 pm

Palkkasoturi vain nyökkäsi lyhyesti Naenijan kommentille juotavasta. Toinen tuopillinen ei olisi pahitteeksi, ja vaikka olut vedellä jatkettua olikin, oli se muutoin ihan kohtuullista hintaansa nähden. Eikä häntä haitannut, että Naenija katosi väkijoukkoon hänen sijastaan - tupaten täynnä olevassa majatalossa liikkuminen haarniskan ja aseiden kanssa oli oma taitolajinsa, ja päivä oli ollut pitkä. Pituutta oli ollut vaikea havaita tien päällä, mutta nyt siinä majatalon hieman narisevalla tuolilla istuessaan ja rentoutuessaan mies huomasi kyllä tarvitsevansa lepoa. Oli alkuperäisenä syynä sitten aiemmin saadut, nyt paranemaan päin olevat vammat ja niistä toipuminen, tai vain yleinen matkaväsymys. Lisäksi oli ehtinyt jo pari yötä kulua viimeisestä kunnolla katto pään päällä nukutusta yöstä, ja tämä yö todennäköisesti olisi levon kannalta hyvin tarpeellinen.
Trubaduurin soitto tuntui vain voimistuvan, jotta se yltäisi kuulumaan edes lattialla tanssivien henkilöiden jalkojen töminän ylitse, saati sitten naurun, ja keskustelun ylitse. Pieni hymy nousi hetkeksi palkkasoturinkin kasvoille tämän nojautuessa paremmin tuolinsa selkänojaa vasten. Pian pöydällä pyörinyt liskokin hypähti ensin alas tuolille, ja siitä lentoon kohti katonrajaa, Ranyard ei voinut olla kuin hymähtämättä. Kieltämättä matkaseurana oleva lisko ei missään tapauksessa ollut kovin tavallinen, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Kaikista olennon edesottamuksista palkkasoturille tuli lähinnä mieleen kissa, omine, erikoisine tapoineen.

Ranyard kohotti kulmiaan yllättyneenä hyvin… viattoman näköisen nuoren naisen astellessa lähemmäs. Jos se oli enää mahdollista, niin Ranyardin kulmat kohosivat vieläkin korkeammalle tuon viattoman, hymyilevän näköisen naisen tarttuessa hänen käteensä ja yrittäessään sanojensa vakuudeksi vielä vetää häntä lähemmäs tanssilattiaa. Palkkasoturi laski pian katseensa tanssilattian menoa arvioimasta takaisin tuohon häntä lähestyneeseen naiseen.
“Kiitos vain kysymästä”, mies totesi lyhyesti nähdessään Naenijan vilahtavan tanssilattialla muiden seassa. Hän varmaan saisi hetken odottaa oluttaan, mutta nainen näytti siinä ohimenevässä hetkessä niin onnelliselta, että olut jäi kyllä nopeasti toisarvoiseksi.
“Mutta taidan jättää väliin”, tämä totesi, mutta ei vastustellut, kun nuori nainen yritti vetää häntä mukaansa, mutta toisaalta ei tehnyt elettäkään nostaakseen kehoaan siitä tuolilta mihinkään. Liike paljasti vyöllä roikkuvan, kiiltävän kirveen paremmin kuin mitä Ranyardin aiemmin pöytään nojaileva asento oli paljastanut. Haarniska kolahti sen verran, että sen kuuli jopa kaiken musiikin ylitse. Tuo ei kuitenkaan sen lisäksi olisi edes harkinnut haarniskansa riisumista tässä tilanteessa, vaikka paikka kohtalaisen turvalliselta vaikuttikin - eikä tuo epäillyt, että täällä edes puhkeaisi mikään taistelu. Joku kuitenkin voisi tiputella, naarmuttaa tai jopa viedä haarniskan, aseista puhumattakaan. Olisi parempi riisua se vasta huoneessa ennen nukkumaanmenoa.
“Voin kyllä sen sijaan tarjota neidille juotavaa, jos tuosta pääsee läpi sitä hakemaan”, Ranyardin kasvoille nousi hetkeksi pieni hymy.

User avatar
Kide
Posts: 642
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Eteenpäin

Post by Kide » Thu Feb 13, 2020 9:18 am

Puolhaltian kasvoille nousi hetkeksi toiveikkuus Ranyardin aloittaessa vastaustaan ja hän uskalsi ottaa askeleen tanssilattiaa kohti palkkasoturin kättä kohottaen, mutta Ranyardin jatkaessa kieltävän vastauksen kera naisen suu mutristui aavistuksen. Ranyardin varusteet veivät hetkeksi naisen huomion kolahdellessaan ja kynttilänvalon paljastaessa vyöltä roikkuvan kirveen sen terästä heijastumalla. Moni muu olisi voinut muuttua varovaisemmaksi, mutta tämän puolhaltian suu kääntyi uudestaan sievään hymyyn hänen irrottaessa otteensa Ranyardin kädestä ja istuutuessa muitta mutkitta alas miehen viereen. Ranyardin tyyneys näytti karistaneen naisesta viimeisenkin epäröinnin.
"Vain, jos tuopillinen saa tanssijalkasi vipattamaan", nainen vastasi virnistäen kevyesti. "Ethän voi jäädä ainoaksi, joka ei osallistu hauskanpitoon tänä iltana", puolhaltia vielä jatkoi Ranyardia koiranpentumaisesti katsoen. Hän nojautui rennommin taaksepäin tuolillaan ja vilkaisi myös Ranyardin ja Naenijan sivuun jätettyjä tavaroita.
"Taidat pelätä, että jotain varastettaisiin?" Se oli pikemminkin olettamus kuin kysymys. "Luuletko, että tuosta porukasta kukaan uskaltaisi koskea sinun tavaroihisi?" puolhaltia naurahti perään. Hänen katseensa kääntyi hetkeksi tanssijoiden sekaan ja siellä vilahtavaan Naenijaan, mutta palasi jo samassa katonrajassa lentelevästä Nafista Ranyardiin.
"Anteeksi uteliaisuuteni, mutta mihin tuollainen tavallinen nainen tarvitsee palkkasoturia matkallaan?" nainen jatkoi jutusteluaan antamatta tilaisuutta oluen hakemiseen. Hän hymyili edelleen yrittäen sillä selvästi pehmentää kysymystään, jottei olisi kuulostanut liian tungettelevalta. Hän oli kuitenkin pistänyt heti palkkasoturin ja haltian merkille heidän saavuttuaan eikä malttanut olla kysymättä asiasta. Turhan arkuuden nuoresta puolhaltiasta oli auttanut huuhtomaan pois muutama tuopillinen, jotka hän oli tälle iltaa ehtinyt nauttimaan. Ja se, että tällä kylällä pääsi aivan liian harvoin juttelemaan ventovieraiden kanssa - sellaiset tilaisuudet tuli käyttää hyväksi.
"Oih ja anteeksi", nainen nojautui äkkiä hieman etäänpäin tuolillaan, "Tässä minä kyselen kaikenlaista edes esittäytymättä. Olen Tamona."

Nana oli nopeasti uppoutunut tanssiin, jossa parit vaihtuivat yhtä tiuhaan kuin askelten tahti ja suunta. Kuinka vapauttavaa olikaan olla hetki huolehtimatta huomisesta ja vain nauttia. Olla hetki tuntemattomassa seurassa, jossa kukaan ei odottanut muilta mitään. Hetkeen ei ollut väliä, kuka Nana oli. Ei ollut väliä, vaikka hän ei juuri nyt voinut kutsua itseään parantajaksi. Eikä ollut väliä, vaikka paranevaa pohjetta saattoi edelleen välillä vihlaista, eikä varsinkaan sillä ollut väliä, mistä vamma oli alunperin tullut.
Sopivaan paikkaan pyörähdettyään Nana muisti vilkaista Ranyardia. Hän tajusi unohtaneen matkakumppaninsa hetkeksi täysin, mutta sai ilokseen huomata tuolla olevan jo seuraa. Nana muisti myös tiskille jääneet oluet, jotka oli luvannut tuoda heille, mutta nähdessään nuoren puolhaltian istuvan palkkasoturin kanssa samaan pöytään häntä ei enää huolettanut. Nana arvasi millä asialla vielä hetki sitten tanssimassa ollut nainen oli ja mietti itsekseen hymähtäen onnistuisiko puolhaltia raahaamaan myös Ranyardin mukaan hauskanpitoon.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 814
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Eteenpäin

Post by Tinanja » Tue Mar 03, 2020 8:30 pm

Palkkasoturi hymyili hieman nähdessään Naenijan edelleen täysin tanssin pyörteissä. Kun hän sai hetkeksi Naenijan katseensa alle, oli tuon naisen kasvoilla oleva hymy hyvin kaunis, aito, ja onnellinen. Tämä oli varmasti jotakin, mitä matkustamiseen tottumaton nainen tarvitsi kaikkien heidän… ja ilmeisesti myös tuon itsensä kohtaamien vastoinkäymisten jälkeen. Ajatuksensa siivittämänä mies käänsi huomionsa takaisin viereensä penkille istuneeseen nuoreen naiseen.
“No…”, Ranyard venytti hieman sanojaan tuota katseellaan mittaillen. Kieltämättä oli mukava viettää iltaa majatalossa… ainut, mitä puuttui, oli se olut. “En tiedä, tarkoittaako hauskanpito aina tanssilattian kuluttamista… ja taidan tarvita sellaiseen vähän olutta vahvempaa tavaraa”, mies totesi sitten, hieman ironisesti naurahtaen, mutta ei voinut olla jatkamatta hymyilyään nuoren puolhaltianaisen katsoessa häntä hyvinkin anovasti tanssiin kysymisen osalta. Jos Ranyard oli jostain illan saamasta käänteestä varma, niin se oli kyllä hänen suhtautumisensa tanssilattialla pyörimiseen, ja se ei muuttuisi - eikä palkkasoturia tultaisi nähtämään tanssilattialla. Ehkä riittävän humalassa, mutta muutama oluttuoppi ei riittäisi siihen.

“Matkustaminen ei ole yksin kovin turvallista”, Ranyard huomautti, ohittaen kokonaan kommentin tavaroidensa varastamisesta. Ei hän siitä ollut huolissaan, tuskin kukaan viitsisi varastaa haarniskaa ja aseita kuin korkeintaan jälleenmyyntiin. Kenellä täälläpäin oli edes varaa ostaa tälläisiä varusteita, jos ne myytäisiin edes puolella niiden arvosta? Ehei… enemmän palkkasoturi oli huolissaan siitä, että joku kolhisi hänen varusteitaan, tylsyttäisi kirveen terää niin, että seuraavalla käyttökerralla se ei leikkaisikaan kohteestaan riittävän nopeasti ja helposti lävitse. Mutta sitä ei tarvinnut tuolle suloiselle tytölle selittää. Sen sijaan mies hymyili Tamonaksi esittäytyneelle naiselle vähän.
“Ranyard”, palkkasoturi vastasi tuon esittelyyn sitten, toki pienen silmäniskun saatelemana. “Taidat olla paikallisia?” ainakin tämä näytti tuntevan tiensä täällä kapakassakin paremmin kuin hyvin, ja toki kyseli hänestä, ja Naenijasta. Joko tämä oli vain tarkkaavainen, tai paikallinen ja tunsi kaikki muut täällä.

User avatar
Kide
Posts: 642
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Eteenpäin

Post by Kide » Wed Mar 18, 2020 6:55 pm

Tamona joutui toteamaan, ettei tulisi saamaan palkkasoturia tanssilattialle. Toisaalta puolhaltia sai myös varmistuksen siitä, ettei mies pistänyt pahakseen itsekseen istumista muiden ilakoidessa, se taisi pikemminkin olla tuolle helpottavaa.
Tamona ei ollut täysin tyytyväinen saamaansa vastaukseen tästä omituisesta matkaparista, mutta epäili ettei pidempi utelu tuottaisi muuta kuin pahan mielen heille molemmille. Hänen olisi vain hillittävä uteliaisuutensa, vaikka se vaikeaa olikin, kun tällainen pieni kylä sai kerrankin joukosta eroavia vieraita.
"Onko se niin ilmiselvää?" Tamona naurahti Ranyardin kysymykselle. Voi kyllä, hän oli paikallisia ja aina pysytellyt vain täällä ja sen takia seurasikin mielenkiinnolla ja myös kaiheudella kaikkia kylän läpi liikkuvia vierailijoita. Mitähän kaikkea tällainen palkkasoturi olikaan matkoillaan päässyt näkemään?
"Ehkä minunkin jalkani voivat levähtää hetken", Tamona totesi noustessaan seisomaan. "Odota hetki, niin haen sitä olutta." Puolhaltia puikkelehti sulavasti tiskille ja onnistui vielä jotenkin palaamaan takaisin pöydän ääreen kolmen oluttuopin kanssa niitä pahemmin läikyttämättä. Hän ojensi liskon kanssa liikkuneen haltian tilaamat tuopit Ranyardin eteen ja otti kolmannen itselleen. Sitten nainen istui rennosti nojailemaan tuoliinsa olutta maistaen.
"Minulla ei ole tästä kylästä mitään erikoista kerrottavaa, mutta luulen, että sinulla voisi olla tarina jos toinenkin", puolhaltian ääni kohosi odottavasti. Ehkä suunkostukkeen kera hän voisi saada tuosta miehestä irti ainakin jotain. Vaikkei hänellä olisikaan mahdollisuuksia juottaa tuota tarpeeksi humalaan tanssiakseen, ehkä hän saisi kuulla jotain hauskaa tällaiselta matkalaiselta.
"Olen itse päässyt käymään vain länsipuolen lähikylissä, seuraavat kylät meiltä itään ovat niin kaukana. Tiedätkö millaisia ne ovat?" Tamona johdatteli vielä ja tapitti innokkailla silmillään palkkasoturia. "Entä oletko nähnyt koskaan tässä lähistöllä maantierosvoja?" Puolhaltia hiljensi hieman ääntään aivan kuin kysymys olisi ollut jokin suuri salaisuus.

Nana ei tiennyt kauanko oli tanssinut ja vaihtanut lähinnä naurahduksia tämän letkeän porukan kanssa. Lopulta hän oli tarpeeksi hengästynyt palatakseen takaisin pöytäänsä. Varsinkin, kun Ranyardia ei ollut ilmestynyt mukaan tanssiin, haltia halusi palata miehen seuraksi. Ennen lähtöään hän kuitenkin kaikkien anelujen jälkeen suostui vielä jäämään hetkeksi kutsuen Nafin olkapäälleen muiden nähtäväksi. Lisko itse ei ollut tästä metelistä ja ihmettelevien katseiden joukosto kovin innoissaan, vaan kyyristeli tuiman näköisenä Nanan olkapäällä haltian rauhoitteluista huolimatta.
Nuori nainen Ranyardin seurasta näytti jo siirtyneen takaisin muiden joukkoon, joten Nana uskalsi vetäytyä Nafi mukanaan takaisin syrjemmälle. Hän huomasi pöydässä parin tyhjän tuopin lisäksi yhden täyden, joka tyhjästä tiskistä päätellen saattoi olla hänen maksamansa. Musiikki ja tanssi jatkuivat taas taustalla.
"Eikö sievä ystävättäresi saanutkaan sinua houkuteltua mukaan tanssiin?" Nana uskaltautui olettamaan hyväntahtoisesti hymyillen. "Tämä lienee minun?" hän kysyi välissä ja pääsi helpottuneena sammuttamaan janoaan.
"Minusta tuntuu, että tänä yönä nukun paremmin kuin pitkään aikaan." Nana oli jo unohtanut, että he joutuisivat jakamaan huoneen. "Onneksi ehdimme illaksi tänne kylään asti. Minun täytyy myöntää, että tällainen ilta pitkän matkustuksen keskellä tuntui hyvältä." Haltian olalla istuskeleva Nafi näytti nyt yhtä seesteiseltä kuin emäntänsäkin, päästyään viimein omaan rauhaansa ja tuttuun seuraan.
Nana tyhjensi rauhassa oluttuoppiaan jalkojaan oikoen, mutta kääntyi taas palkkasoturin puoleen juoman ollessa melkein loppu. "Minusta tuntuu, että olen valmis nukkumaan, kunhan käyn peseytymässä. Uskoisin heidänkin rauhoittuvan pian", Nana viittasi hieman hiipuneeseen tanssijoiden ryhmään. Minstrelinkin laulujen tahti oli hidastumaan päin ja ääni pehmentynyt.
"Entä... Ai niin." Silloin Nanakin muisti. "Vaikka jäisit vielä alas", Nana vilkaisi vaivihkaa tanssijoiden ja heidän seassa nyt pyörähtelevän puolhaltianaisen suuntaan, "sinun kannattanee jo tuoda tavarasi huoneeseemme." Se oli puolittainen kysymys sekä tavaroista, että muustakin.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 814
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Eteenpäin

Post by Tinanja » Thu Mar 19, 2020 8:14 pm

Ranyard kieltämättä viihtyi siinä Tamonan seurassa, vaikka tarinat “suuresta maailmasta” olivat hänen kertomaan muotoutuneet jo tiettyyn, kerta kerralta melko samanlaiseen muottiin. Silti, kerta toisensa jälkeen ne tuntuivat viihdyttävän kuulijaansa ja saivat aikaan reaktion jos toisenkin - eikä tämä ilta ollut poikkeus. Silti, tämäkään ilta ei kestänyt ikuisuuksiin, ja Naenija istui viimein oluttaan hörppimään siihen häntä vastapäätä, muidenkin tanssijoiden alkaessa hidastaa tahtiaan illan edetessä loppuaan kohden. Ranyard hymyili matkakumppanilleen vähän - näytti siltä, että tämä oli sekä tarvinnut tätä että nauttinut tästä, eikä keskellä pitkää matkaa se ollut koskaan huono juttu. Myös Naenijan itsensä sanat vahvistivat tämän, kun Ranyard oli nyökännyt lyhyesti naiselle tämän oluttuoppia koskevaan kysymykseen, ja ohittanut kokonaan kysymyksen seuralaisestaan olankohautuksella. Ehkä, jos Naenija ei olisi ollut mukana, olisi hän voinut vetää tuon viereensä yöksi. Ehkä.
“Tämä oli ehdottomasti tarpeellinen pysähdys”, palkkasoturi vastasi kuitenkin Naenijalle hymyillen, kohottaen katseensa jo lähes tyhjästä oluttuopistaan naiseen, jonka hiukset olivat tanssin jäljiltä hieman sekaisin, ja Nafi oli käpertynyt tyytyväisenä Naenijan olalle roikkumaan.

“Taidan vetäytyä itsekin nukkumaan kohta, meillä on pitkä matka edessämme huomennakin”, Ranyard totesi katseen kyllä vaellellessa tuossa hänen vieressään pitkään istuneessa tytössä, joka oli vaikuttanut niin innostuneelta tarinoista toiselta puolen maailmaa. Sitä paitsi, samaan aikaan lähteminen pitäisi yllä sitä kuvaa, että hän oli turvaamassa Naenijan matkaa - tai sitten nämä saisivat kuvitella mitä tahansa, jos se ei riittäisi näiden kyläläisten juoruamistarpeen ja mielikuvien täyttämiseksi. Pian tuopin sisältämät viimeisetkin olutpisarat oli kaadettu palkkasoturin kurkusta alas, ja tämä nousi tavaroineen ja haarniskoineen penkiltä, laukkunsa olalleen heittäen. Tyhjenemään päin olevan tanssilattiaksi muodostetun kerroksen keskiosan ylitettyään tuo lähti portaisiin ja etsi kaiverretulla, vinolla numerolla koristellun huoneenoven, jonka avaimen majatalonpitäjä heille oli aiemmin antanut. Ovi narahti saranoillaan auki Ranyardin astuessa sisälle ja vilkaistessa kieltämättä pientä, matalaa ja hieman pimeää huonetta arvioiden. Huoneessa oli tasan yksi sänky, joka ei voinut kehuskella leveydellään, ja lattiatilaa oli ehkä kolme kertaa sängynleveyden verran. Pieni pöytä seinustalla oli sekä yöpöytä että mukamas kirjoituspöytä, ja sen alle oli työnnetty matala jakkara tuolin virkaa toimittamaan. Ranyard vain pyöräytti päätään.
“No, katto pään päällä”, mies totesi sitten astuessaan peremmälle. Laukku löysi tiensä huoneen seinustalle, ja Ranyard alkoi sen jälkeen riisua tottunein liikkein haarniskaansa.
“Sinä voit nukkua sängyllä”, hän voisi hyvin nukkua lattialla parin vilttinsä päällä, se ei juurikaan eroaisi kovalla maalla nukkumisesta. Lattia tosin olisi merkittävästi tasaisempi.

Locked