Uusia alkuja

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
Locked
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Uusia alkuja

Post by Kide »

// Tinanja & Ranyard, matka jatkuu vielä hetken täällä! //

Palkkasoturin ja parantajan yllättävästi yhdessä alkanut, mutta aina mantereen laidalta toiselle kestänyt, matka läheni päätöstään. Viime päivinä maa oli muuttunut alavammaksi, tiheät havumetsät vaihtuneet lehtipuiden täyttämiin lehtoihin ja laajoihin niittyaukioihin. Kaikkea tätä väritti syksy komeassa kelta-punaisessa loistossaan. Heidän ohittamansa ja välillä yöpaikkana pitämänsä kylät olivat kasvaneet kokoa ja niiden asukaskunta muuttunut värikkäämmäksi. Enää ei tarvinnut kulkea varvikon puoliksi kätkemällä polulla vaan he saattoivat usein ratsastaa rinnakkain hyvin muotoituneilla teillä. Kaikki tämä paljasti itärannikon lähestyvän, kuten myös Ranyardin kertoma lähiseudusta ja kylistä.
Nanan epävarma toive hänen mukaansa ottaman koiranpennun, Dazin, hoidon helpottumisesta näytti käyvän toteen päivä päivältä paremmin. Tuo lurppakorvainen, kiharakarvainen pentu ei ollut enää mikään pikkuinen rääpäle vaan sopivassa iässä oppimaan. Ja niin se myös oppi ja omaksui helposti ja nopeasti. Se myös vahvistui silmin nähden tässä lyhyessäkin ajassa kunnon hoidolla ja runsaalla ruualla. Pian Daz jaksoi laukussa matkustamisen sijaan juosta jolkottaa osan päivistä hevosten rinnalla, kieli pitkällä auringonpaisteessa tai karvojaan ravistellen tihkusateessa. Mikään maasto tai mikään sää ei näyttänyt hidastavan pennun vauhtia, eikä mikään otus pelottavan sitä. Se tutustui epäröimättä kaikkeen ympärillään kuin pikkuinen tutkimusmatkailija, olipa kohde hento perhonen tai sitä monen verroin isompi tienvieren niityllä muuttomatkaansa suunnitteleva kurki. Mikään ei näyttänyt pelottavan Dazia, ei edes talvihorrokseen kaivautunut siili, joka äkillisen herätyksen hätkähdyttämä seivästi piikeillään muutaman reiän pennun kuonoon. Sen jälkeen Daz sentään osasi pitää varansa, mutta ei siltikään pysynyt piikikkäistä kavereistaan loitolla, kun sellaisen havaitsi. Kaikki piti nähdä omin silmin ja haistaa omalla kuonolla. Onneksi Nanan salvat paransivat mustan kirsun pian ennalleen.
Pelottomuuden lisäksi Nana huomasi jotain muutakin. Dazilla ja palkkasoturilla vaikutti olevan alati vahvistuva yhteys. Vaikka Ranyard olikin alkumatkasta lähinnä murahdellut ajatuksiaan pennusta eikä näyttänyt sitä kohtaan erityistä kiinnostusta, alkoi miehenkin mieli selvästi matkan mittaan muuttua. Yhä useampina iltoina ruskea karvakasa retkottikin Ranyardin kyljessä eikä Nanalta jäänyt huomaamatta hymyt, joita palkkasoturi pentuun loi. Daz totteli yhtä lailla Nanaa kuin Ranyardiakin, mutta oli selvästi viehättynyt palkkasoturin seurasta. Ja palkkasoturi pennusta. Nanan olalla matkustava Nafi näytti olevan muutoksesta vain tyytyväinen eikä pian enää edes välittänyt sähistä varoittavasti pennulle vaikka se välillä palasikin myös Nanan jalkoihin pyörimään.
Pieni punainen rämelisko taisikin olla ainut asia, josta Daz osasi alusta asti pysyä loitolla.

"Tiedätkö, Dazista tulisi hyvä vartija", Nana virkkoi teetä siemaillessaan heidän leiriinnyttyään jälleen yhdeksi yöksi tähtitaivaan alle. Viimeiseksi yöksi, Ranyardin mukaan. Ja Nana tiesi luottaa miehen sanaan. Huomenna he saapuisivat Metiksen porteille - Ranyard oli päättänyt saattavansa Nanan perille asti, vaikka joutuikin poikkeamaan sivuun reitiltä Dionea kohti, ja vaikka Nana oli yrittänyt vastustella. Siksi nyt oli korkea aika nostaa koira pöydälle. Tuo ruskea pentu, joka jälleen loikoili Ranyardin reiden vieressä, päätään miehen jalalla lepuuttaen. Daz oli täydellinen pari Ranyardille. Nanan ei käynyt kieltäminen, etteikö sen huomaaminen kaiken haltian huolenpidon ja pentuun kiintymisen jälkeen olisi pistänyt hänen sisintään. Mutta Nana tiesi myös, että se olisi paras vaihtoehto. Se oli myös sitä mitä pentu selvästi halusi, ja kaiken jälkeen Nanasta tuntui, että se oli myös mitä Ranyard saattoi toivoa. Ja se aivan varmasti oli Nafin hartain toive.
"Sehän on tarkkaavainen ja peloton, mutta myös kuuliainen. Oivallinen matkakumppani vaeltelevalle." Haltia kohotti toista kulmaansa viekkaasti Ranyardia katsoessaan.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Uusia alkuja

Post by Tinanja »

Dione lähestyi lähestymistään, ja Ranyard oli kieltämättä tyytyväinen siihen, miten ripeästi matka loppujenlopuksi oli edennyt sen hankaluuksien jälkeen. Matkaseura oli ihan mukavaa, vaikka heidän keskustelunsa olivatkin jo vaihtuneet hyvin usein pelkästään normaalien kuulumisten ja leiriytymisestä sekä tauoista sopimiseen satunnaisia toisia, erityisesti iltanuotiolla käytyjä keskusteluja. Vaikka Ranyard ei uskonutkaan koiranpennun mukaanottamisen olleen hyvä idea, ei hän voinut kieltää sitä, etteikö koira ollut hauska, ja etteikö tämä oppisi koko ajan uutta. Tuon uteliaisuus kaikkea kohtaan oli niin lapsenomaista, ja samalla tämä tuntui kasvavan päivä päivältä suuremmaksi. Näytti siltä, että vaikeasta alustaan huolimatta tuosta koirasta voisi kasvaa kookas, iso elämänmittainen kumppani. Silti Ranyard oli ajatuksissaan sitä mieltä, ainakin suurimmaksi osaksi, että koira todennäköisesti jäisi Naenijalle - nainenhan tämän oli mukaansa ottanutkin.

Naenijan kommentti iltanuotiolla sai Ranayrdin hieman jopa hätkähtämään, kun sanat rikkoivat hiljaisuuden. Taivas oli pilvetön, nuotio rätisi heidän keskellään, ja Dazin pää lepäsi palkkasoturin reittä vasten. Mies silitteli ajatuksissaan tuota samalla, kun nakersi turhan kuivunutta leipää, jota edes lämmittäminen ja voissa uittaminen ei oikein ollut pehmentänyt. Naenijan sanoihin Ranyard ei pitkään aikaan vastannut mitään, kun tyytyväinen tuhina kantautui hänen korviinsa luppakorvaisen pennun nukahdettua hänen vierelleen.
“Oletin, että haluaisit itse ottaa Dazin mukaasi”, Ranyard totesi viimein. Miehen äänestä oli vaikea arvioida, mitä mieltä hän ajatuksesta oli. Kuten hän oli aiemminkin miettinyt, mielsi hän edelleen koiran enemmän Naenijan vastuualueeksi ja Naenijan koiraksi. Silti kyseinen, karvainen pallero nukkui siinä hänen reittään vasten, tuhisten unissaan hyvinkin tyytyväisenä. Sen verran, mitä Ranyard oli maailmaa kiertäessään kuullut, olisivat opinnot Metiksessä useamman vuoden mittaisia - olettaen, että Naenija oli menossa sinne opiskelemaan. Tuskin nainen kuitenkaan parin viikon takia vaelsi maan toiselta laidalta toiselle yhden oppilaitoksen perässä, eikä Ranyard ollut lainkaan varma, miten tuollaisessa paikassa suhtauduttaisiin alati kasvavaan koiraan. Saati miten koira suhtautuisi sisäoppilaitoksen tavoin toimivaan kouluun ja sen oppilaisiin, opettajista ja henkilökunnasta puhumattakaan.
“Mutta olet oikeassa, Daz voisi viihtyä tien päällä”, Ranyard myönsi lopulta koiraa arvioiden katsoen. Hän ei ollut varma, halusiko vastuuta olennosta, ja halusiko kouluttaa siitä mieleistään, mutta sisäoppilaitos ei kuulostanut Dazin kannalta parhaimmalta vaihtoehdolta. Siitä Ranyard ei ollut lainkaan varma, olisiko hänkään se paras vaihtoehto - ja tuskin Dionessakaan kukaan haluaisi isoa, karvaista koiraa ruokakuntaansa vähiä ruokia syömään.
“Tässähän voisi epäillä jo, että olet suunnitellut tämän”, Ranyard vilkaisi Naenijaan pienen kulmienkohotuksen saattelemana. Pieni hymy paljasti kuitenkin, ettei tämä ollut ihan tosissaan. Ei tämä kuitenkaan ainakaan vielä näyttänyt ihan siltä, että olisi päättänyt ottaa Dazin mukaansa pysyvästi.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Uusia alkuja

Post by Kide »

Nana paransi asentoaan odottaessaan Ranyardin sanovan jotain. Tämä palkkasoturi ei ollut osoittautunut kovinkaan puheliaaksi, joten Nana tiesi odottaa kaikessa rauhassa. Sitä paitsi näytti siltä, että Ranyard saattoi parhaillaan tosissaan harkita asiaa. Nana laski katseensa miehestä ja kohottautui paremmin istumaan puunrunkoa vasten. Hän nykäisi täkin tiukemmin hartioidensa yli ja suoristi jalkansa lähemmäs nuotiota. Illat alkoivat olla kovin koleita, vaikka lunta he eivät vielä olleetkaan nähneet. Kylmä ilma tuntui luikertelevan taivasalla asumiseen tottumattoman haltian iholle sama kuinka tiivisti hän kääriytyi viittaan tai täkkiinsä, parhaimmassa tapauksessa molempiin. Liikkeellä ollessa ilman viilentyminen ei Nanaa juuri häirinnyt, mutta illat ja yöt saivat hänen jäsenensä jäykistymään ja nenänpään punoittamaan.

"Niin oli tarkoitukseni", Nana vastasi Ranyardin viimein puhuessa. Haltia oli jälleen kohottanut katseensa mieheen, mutta ei osannut päätellä tuon sanoista tai ilmeestä mitään enempää. Niinpä Nana jäi edelleen odottamaan.
"Uskon, että paremmin kuin pölyisten kirjojen vieressä päivät nukkuen", Nana vahvisti Ranyardin mietteitä pennusta ja vilkaisi tuota ruskeaa karvakasaa itsekin hellä hymy huulillaan. Nana olisi mielellään pitänyt pennun mukanaan. Hän luotti myös siihen, että Nafi olisi lopulta hyväksynyt tämän karvaisemmankin otuksen osaksi heidän perhettään. Mutta tämä matka Dazin kanssa oli osoittanut, että pentu oli selvästi parhaimmillaan liikkuessaan. Se oli luotu ulkoilmaan ja seikkailemaan. Dazista ei olisi rauhalliseksi sisäkoiraksi tai ainakin se sellaisissa oloissa menettäisi osan itsestään, eikä Nana halunnut sitä tuolle pennulle, jos heillä oli vaihtoehtoja. Ei vaikka Dazista luopuminen sattuisikin.
"Niinhän minä suunnittelinkin", haltia myönsi kirkkain silmin Ranyardille. "Ainakin viimeisten päivien ajan. Kyllä minä Dazin omakseni sieltä tallin nurkalta silloin otin, mutta kaikesta päätellen pennulla itsellään oli erilaiset suunnitelmat." Nana loi merkitsevän katseen Daziin, joka parhaillaan nyhjäsi itseään entistä tiukemmin Ranyardin jalkaan kiinni ja paremman asennon löydettyään hengähti tyytyväisenä.
"Teistä tulisi hyvä parivaljakko, vai uskallatko sitä kieltää?" Nana yritti vielä saada Ranyardista irti jotain myöntyvää. Uskallatko kieltää, ettet itse olisi välillä miettinyt samaa rapsuttaessasi Dazia korvan takaa hymy huulillasi? Nana lisäsi mielessään. Tuota miestä oli turhauttavan hankala lukea.
"Minä kyllä huolehdin pennusta, vaikka loppuun asti. Mutta kuten sinäkin olet huomannut, Daz on seikkailija luonteeltaan, joten yrittäisin ehkä joka tapauksessa löytää sille menevämmän omistajan. Siksi toivonkin, että todella mietit mitä haluat."
Eikä pelkästään pentu saisi hyvää isäntää, vaan sinäkin jonkun selustaasi turvaamaan, Nana ajatteli palkkasoturia katsoessaan, mutta näki paremmaksi olla vetoamatta siihen. Ranyard tuskin halusi myöntää, että saattaisi joskus tarvitakin apua ja seuraa.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Uusia alkuja

Post by Tinanja »

Naenija mainitsikin, että oli suunnitellut pitävänsä Dazin itsellään. Samantientuo kuitenkin kiersi sillä lämpimän positiivisella sävyllään sanansa, ja totesi, että Dazilla itsellään oli mielipide asiaan. Sitä pentu oli osoittanutkin viimeisten päivien aikana enemmän kuin Ranyard oli valmis myöntämään itselleenkään. Naenijan suostuttelun jatkuessa Ranyard ei kuitenkaan ollut enää lainkaan varma, halusiko nainen ottaa Dazia mukaansa, vaan mieluummin antaa sen hänen mukaansa. Kyse taisi olla kuitenkin enemmän siitä, halusiko Ranyard koiraa, joka eläisi parhaimmillaan yli kymmenen vuotta, ja kasvaisi vielä tästä nykyisestä karvapallosta todennäköisesti merkittävästi suuremmaksi koiraksi. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten Daz reagoisi esimerkiksi Dionen hälinään. Mies ei voinut olla hymyilemättä katsoessaan nukkuvaa koiraa ja miettiessään, mitä kaikkea tälle voisikaan opettaa. Ranyard tuhahti vähän huomatessaan pohtivansa, miten koira pärjäisi Dionen hälinässä - oliko hän ihan oikeasti harkitsemassa tätä? Varsinkin sen jälkeen, kun oli jo Naenijalle todennut koiran olleen naisen itsensä päätös.

Ranayrd pörrötti hieman Dazin karvoja ja vilkaisi lopulta ohimennen Naenijaan ennen kuin jäi tuijottelemaan nuotiota.
“No, voin ottaa Dazin mukanai Dioneen”, Ranyard totesi lopulta Naenijalle naista kuitenkaan katsomatta. Daz käänsi kylkeään ja vilkaisi suurilla nappisilmillään Ranyardiin kieltämättä tyytyväisen oloisena.
“Mutta jos siitä ei tule mitään, tuon sen Metikseen kiusaksesi”, tuo lisäsi tuhahtaen vähän. Palkkasoturi piti siitä ajatuksesta, että tämä jättäisi takaoven Dazin osalta auki, ja Ranyard ei ollut asennoitunut elämänmittaiseen sitoutumiseen tuon osalta. Hän ei kuitenkaan voinut olla myöskään sanomatta, etteikö se ajatuksena kiehtoisi. Palkkasoturi oli melko varma myös siitä, että mahdollisesti vuoden - kahden päästä tuosta suloisesta pennusta voisi olla viimein hyötyä töissäkin, vaikka nyt tämä karvapallo olikin aivan liian pieni siihen. Puhumattakaan esimerkiksi koirien tarkasta kuulosta ja hajuaistista, ja miten paljon se voisi hyödyttää matkalla. Sitä paitsi, ilmeisesti naisilla oli tapana myös pitää koirista, ja se olisi hyvä jäänmurtaja keskusteluissa - mutta sitä ainakaan ei tarvinnut sanoa Naenijalle ääneen.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Uusia alkuja

Post by Kide »

Katsoessaan Ranyardia Naenija hymyili tietäväisesti. Niin kivikasvoinen kuin tuo olikin, tapa jolla mies katsoi Dazia kertoi paljon enemmän kuin Ranyardin sanat olisivat koskaan voineet. Lopulta Nana sai miehestä irti myös myöntävän vastauksen, ja vaikka se vihlaisi haltian sisintä, hän oli onnellinen niin pennun kuin Ranyardinkin puolesta. Palkkasoturin varoitukselle Nana vain naurahti. "Kaikin mokomin." Hän ei tosin hetkeäkään uskonut, että Ranyard eroaisi enää pennusta, kun sen todella omakseen ottaisi. Ei kun hän loi tuohon karvaiseen otukseen noin helliä katseita ja oli jo pitkän matkan sietänyt pennun hölmöyksiä.
Nana vilkaisi sylissään lepäävään Nafia, joka kuin tuntien hänen katseensa raotti hieman nuotion valossa syvän oransseina hehkuvia silmiään vastaten katseeseen raukeana. Lisko puski päätään paremmin haltian mekon poimujen väliin ja ummisti pian uudestaan silmänsä. Nana hyväili hyöhenenkevyesti Nafin selkää saaden liskon hännän värähtämään. Hän jätti kätensä lepäämään punasuomuisen selän taakse, joka nopeasti muuttui viileästä lämpimäksi haltian kosketuksen alla. Nana kohotti katseensa tähtiin ja lähetti päämäärättömän toiveen palkkasoturin ja koiran löytävän vielä samanlaisen yhteyden kuin hänellä ja Nafilla oli alusta asti ollut. Se tekisi hyvää tuolle yksinäiselle vaeltajalle. Vaikkei mies avannut itseään selvästikään helpolla todennäköisesti kenellekään, ehkä edes Daz saisi matkoilla jakaa hänen tarinaa ja palkkasoturi keventää taakkaansa jollekin, jonka isot korva kuuntelisivat tarkkaavaisesti ja johon mies voisi luottaa.

Hetkeksi metsän täytti vain palavien puiden rätinä. Nuotio lähetti tähtitaivasta kohti kipinöitään, kuin pieniä oranssinpunaisia tähdenlentoja, jotka ilmestyivät ja hävisivät yhtä nopeasti.

Nana oli juuri saanut ujutettua viittansa toisen helman pois Nafin alta ja asetellut sen varovasti liskonkin lämmikkeeksi, kun hän rohkaistui kääntymään uudestaan Ranyardin puoleen. "Sanoit, että saavumme huomenna iltapäivän aikana Metikseen. Oletko käynyt siellä ennen? Tiedätkö millainen paikka se on?" Samalla Nana paljasti, että oli lähtenyt tälle matkalle tietämättä itse juuri mitään. Että hän oli lähtenyt hetken mielijohteesta. Tosin sen varmaan palkkasoturi oli jo heti alkumetreillä huomannut. Mutta tämä oli Nanan viimeinen tilaisuus kerätä hieman lisätietoa tuosta magian oppilaitoksesta ja hän aikoi käyttää sen hyödyksi, vaikka se tarkoittaisikin samalla häpeää siitä kuinka huonosti valmistautunut hän tähän matkaan todella oli.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Uusia alkuja

Post by Tinanja »

Naenijan vastaus hänen uhkaukseensa palauttaa Daz Naenijalle, mikäli koira olisi täysin vallaton sai Ranyardin kurtistamaan hieman kulmiaan. Mies oli melko varma, ettei nainen olettanut sitä koskaan tapahtuvan, mutta palkkasoturille se olisi sopiva takaovi jos tämä ei toimisikaan. Parantajan kieltämättä huolettoman oloinen vastaus kaikkosi pian Ranyardin mielestä, kun tämä katsoi ohimennen jalkaansa vasten nojailevaa, tuhisevaa karvakasaa. Ehkä Naenija olisi oikeassa, ja tämä voisi olla ihan hyvä päätös?

Palkkasoturi antoi Dazin nukkua jalkaansa vasten ja kurottautui vain ottamaan viittansa paremmin harteilleen sen kummemmin asentoa vaihtamatta. Tämä tuijotteli takkatulta, seurasi katseellaan metsänreunassa tanssivia varjoja ja kuunteli, miten hitaasti linnutkin kävivät yöpuulle. Matka oli lähestymässä loppuaan, eikä palkkasoturi ollut ihan varma, miten olisi suhtautunut siihen - yksinkertaiseen maan rannikolta toiselle kulkemiseen oli mahtunut tapahtuma jos toinenkin. Eikä tuo voinut kieltää, etteikö matkaseura olisi toisinaan ollut ihan hyväkin juttu, mutta matkan olisi jatkuttava tämänkin jälkeen. Oli mukava ajatus palata Dioneen jälleen pitkän ajan jälkeen, ja katsoa, mitä kaupungille näin syksyn kääntyessä talvea kohden kuuluisi. Ehkä hän malttaisi viettää talvensa siellä? Ehkä Cjesterina Devrut pitäisi edelleen majataloaan sillä samalla asenteella kuin hänen viime vierailullaankin ja tarjoaisi kolikoita vastaan katon pään päälle? Tai ehkä talli pohjoisella laidalla olisi edelleen saman tallimestarin tarkan silmän valvonnassa, ja Ranyard voisi jättää tutuhkoon ympäristöön uskollisen ratsunsa?

Naenijan kysymys Metiksestä sai Rayardin havahtumaan ajatuksistaan ja vilkaisemaan parantajaa arvioiden. Ilmeisesti tämä oli lähtenyt aika kevein tiedoin - ja joiltain osin myös kevein varustein matkalleen mantereen läpi. Oli varmasti tällekin ollut vain ja ainoastaan hyvä, että Ranyard oli pysähtynyt alkumatkasta ja ehdottanut matkan jatkamista samaan tahtiin.
“No, en minäkään ihan hirveästi tiedä Metiksestä. Siellä koulutetaan maagikoita, ja ilmeisesti se on maan ainut tuollainen sisäoppilaitos. Olen kuullut, että he tukevat ja omistavat joitain kauppoja Dionessa, ja että koulu on ollut paikoillaan ties miten kauan”, Ranayrd totesi sitten mietteliäänä, toisinaan pienen tauon sanojensa välillä pitäen.
“Ja suurin osa oppilaiksi hyväksytyistä on aika nuoria”, tämä kohautti olkapäitään vielä - varsinaisesti tarkoittamatta sanoillaan mitään sen kummempaa, vaikka Naenija siitä normaalisti Metikseen hyväksytystä ikäluokasta erosikin.

*

Metiksen päärakennuksia kiertävät kivimuurit näkyivät jo pitkälle Ranyardin ja Naenijan lähestyessä aluetta. Ilma oli viileä, mutta taivas oli kirkas ja yö oli ollut todennäköisesti yksi kylmimmistä tähän mennessä. Päivän matka oli sujunut rauhallisesti, melko lailla hiljaisuuden vallitessa matkalaisten välillä. Muutamat satunnaiset vastaantulijat vilkaisivat sekalaista seuruetta arvioiden, mutta monet käänsivät katseensa muualle nähdessään Ranyardin haarniskan ja aseet. Daz tutki tienreunoja kulkiessaan Nazin ja satulasta alas laskeutuneen Ranyardin vierellä kohti Metiksen muureja. Ranyardin suunnitelmissa oli taittaa matka tulevaa iltaa ja yötä vasten vielä Dioneen tämän jälkeen, ja tarvittaessa leiriytyä yön pimeimmiksi tunneiksi - ja siksi hän antoi pienen tauon ratsulleen ratsastamisesta ja hänen kantamisestaan. Sitä paitsi, olihan tuo jaloissa pyörivä, hyönteisiä metsästävä karvapallo suloinen, vaikka Naenijalle sitä ei viitsisikään sanoa ääneen.

“Jos muutat mielesi tästä, niin vietän todennäköisesti talveni Dionessa”, Ranyard totesi pysähtyessään massiivisten, nyt auki olevien porttien luokse ja kääntyessään katsomaan hevosensa selässä istuvaa Naenijaa arvioiden. Naz hieroi turpaansa Ranyardin haarniskanreunaa vasten, kun jokin kutitti sitä ja palkkasoturi ei viitsinyt edes hätistää suurikokoista hevostaan kauemmas siitä. Sen sijaan mies nappasi ohi juoksevan Dazin syliinsä, kun tuo ajatteli jahdata ohikulkevan nuoren miehen lahkeita turhankin innokkaasti. Ei hän tiennyt, mitä muuta olisi sanonut - tämä ei ollut missään tapauksessa liiketoimintaa, eikä hän odottanut mitään maksua matkasta, mutta ei hän kokenut olevansa niin läheinen Naenijalle että olisi voinut sanoa jotain… henkilökohtaisempaa kommentiksi. Eikä hän osannut tälläisiä… hyvästejä.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Uusia alkuja

Post by Kide »

Ranyard tiesi Metiksestä sen minkä Naenijakin. Se ei ollut paljon. Hänen voisi vain mennä paikalle kuin silmät sidottu lapsi ja katsoa, mitä siitä seuraisi. Nana tiesi itsekin olevansa kaikella todennäköisyydellä vanhin opiskelija koko sisäoppilaitoksessa. Sen lisäksi hän saapuisi myöhässä. Hän saapuisi maan toiselta laidalta ilman suosituksia, suunnitelmia tai edes kunnollisia ennakkotietoja. Nana käänsi katseensa maahan ja veti kädet suojelevasti ympärilleen, kun hänen vatsaansa kouraisi. Jännitystä vai pelkoa, sitä hän ei osannut sanoa itsekään. Tämä olisi kuitenkin se uusi alku, mitä hän juuri nyt tarvitsisi. Oli kai turha pelätä sitä, mikä oli vain tehtävä. Ei hän aikonut olla rampa ja hyödytön parantaja lopun ikäänsä.
"Noh, huominen kertokoon loput", haltia totesi enemmän itselleen kuin vastauksena Ranyardille.
Paljon myöhemmin Nafi nukkui onnellisesti kerällä huopien välissä Nanan vieressä. Haltia itse valvoi yhä, seuranaan vain tähtitaivas. Hän piirsi katseellaan tähtien väliin kuvitelmiaan Metiksestä, sen muureista ja niiden taakse suojautuvista rakennuksista. Tämä oli matkan viimeinen päivä, mutta tuntui silti ensimmäiseltä. Huomenna hänen matkansa vasta todella alkaisi.
Taivaan jo saatua yönmustan värinsä ja tähtien loistaessa kirkkaimmillaan, Nana viimein nukahti levottomaan uneen.

*

He olivat nousseet aikaisin yön kylmyyttä pakoon ja malttamattomina jatkamaan matkan viimeisiä virstoja. Metiksen muurit ja korkeimmat rakennukset ilmestyivät hyväksi tallatun, leveän tien päähän jo ennen puolta päivää. Nana oli kehottanut Ranyardia kääntymään takaisin, sillä Dioneen vievä tie oli haarautunut toiseen suuntaan jo jokin aika sitten, mutta palkkasoturi jatkoi hänen rinnallaan Metiksen porteille asti.
Kuin tunnistaen heidän uuden asuinpaikkansa Nafi liihotteli muurin tuntumassa sen yli kurkkien, mutta palasi nopeasti Nanan olkapäälle hänen ja Ranyardin pysähtyessä suuren portin eteen. Nana laskeutui viimein itsekin alas hevosensa selästä.
"Pidän sen mielessäni", haltia vastasi Ranyardille kiitollisesti hymyillen ja vilkaisi uudestaan porttiaukosta oppilaitoksen pihamaata. "Vaikka en usko, että tulen poistumaan täältä ennen kevättä." Nanan äänessä oli yllättävää varmuutta. Hänen nähtyään valtavat, vuosisatoja kestäneet muurit, suuren pihan ja uljaat rakennukset, häntä koko matkan kalvanut epävarmuus oli poissa. Paikka suorastaan henki magiaa, ja Nana tiesi tehneensä oikean valinnan. Nähdessään Ranyardin nostavan Dazin hellästi syliinsä, haltia oli entistä varmempi myös toisesta valinnastaan. Ennen kuin Ranyard ehti estellä, Nana harppasi nappaamaan palkkasoturin lämpimään, mutta Dazin ja haarniskan takia hieman kömpelöön halaukseen Nafin karatessa nopeasti takaisin ilmaan turvaan. "Ilman sinua en olisi täällä ja siitä en voi kylliksi kiittää." Nanan vetäytyessä takaisin kauemmas aurinko kimmelsi hänen silmäkulmistaan. "Tämä ei ole paljon", Nana kääntyi kaivamaan satulalaukkuaan, "mutta haluan sinun ottavan sen." Hän ojensi pienen pussukan Ranyardille. Nafi oli jo palannut hänen olkapäälleen ja katseli kangaspussia silmät sirrillä. Menivätkö hänen herkkunsa taas tuolle kuolaavalle karvakasalle?
"Siellä on muutamia yrttejä ja pari rohdospulloa, joista uskon sinun hyötyvän", haltia kertoi. Ja hieman kilisevääkin, hän lisäsi mielessään. Nana oli koonnut pussukan edellisenä iltana ja piilottanut sen pohjalle pari kultakolikkoa epäillen, ettei Ranayrd hyväksyisi suoraa maksua, mutta tuskin kieltäytyisi muutamasta yrtistä. Haltia olisi halunnut maksaa enemmänkin, mutta hänellä ei yksinkertaisesti ollut enää varaa parempaan.
"Lupaathan pitää huolen itsestäsi. Ja Dazista", vaati Nana vielä, rapsuttaen koiranpentua viimeisen kerran ja vetäen sitten palkkasoturin yllättäen uuteen tiukkaan halaukseen. Nafi pakeni tuhahtaen takaisin ilmaan ja pysytteli tällä kertaa lennossa uutta liiallista läheisyyttä peläten, vaikka Nana jo siirtyi takaisin Pamin viereen ohjat tiukalle vetäen. "Turvallista matkaa! Toivottavasti tiemme kohtaavat vielä jossain", Nana kääntyi toivottamaan Ranyardille ennen kuin nykäisi Pamin mukanaan astumaan Metiksen porteista sisään. Ennen kuin hän oli päässyt muurin ali, istui lentävä lisko jo hänen toisella hartiallaan tutulla paikallaan, valmiina tulevaan seikkailuun.

// Kiitokset tästä pitkästä seikkailusta kaikkinensa! //
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Uusia alkuja

Post by Tinanja »

Ranyard tuhahti vähän Naenijan kaapatessa hänet sekä hänen sylissään kiemurtelevan koiranpennun pitkään halaukseen.
“Olin tulossa samaan suuntaan kuitenkin”, Ranyard totesi tietäen tarkalleen, että vähätteli matkaseuraa ja sen merkitystä erityisesti Naenijalle. Nainen oli oikeassa siinä, että mikäli tämä olisi yksin matkatessaan kohdannut ne samat haasteet kuin Ranyardin kanssa, ei tämä todennäköisesti olisi päässyt perille. Samalla se ajatus lämmitti palkkasoturin mieltä enemmän kuin naisen hänelle tuputtama kangaspussi. Oli hienoa nähdä, miten innokkaalta ja tyytyväiseltä tämä oli näyttänyt ratsastaessaan Metiksen portteja kohden. Palkkasoturi oli sitä mieltä, että oli tehnyt oikean päätöksen Phoeben lähistöllä yllättävän matkaseuransa kanssa. Hetkeksi pieni hymy levisikin tuon huulille, mutta mies vakavoitui ottaessaan Naenijan hänelle tarjoaman pussukan vastaan vilkaisten sitten sen sisältöä nopeasti, arvioiden.
“Nooo, eipäs liioitella”, tämä kuitenkin vastasi Naenijan kommenteista huolimatta ja yritti olla huomaamatta, miten naisen silmäkulmat kimaltelivat auringonsäteiden valossa. “Ja tämäkin on aivan liikaa, en tarvitsisi mitään”, hän kuitenkin arveli naisen työntävän sen hänen mukaansa tavalla tai toisella, jos hän ei sitä hyväksynyt. Sen vuoksi tuo hieman päätään pudistaen kurottautui työntämään sen satulalukkujensa tyhjään taskuun.

Palkkasoturi hymähti hieman Naenijan sanoille siitä, että hänen pitäisi pitää itsestään ja Dazista huolta.
“Ehdottomasti”, Ranyard hymyili hieman vastaukseksi ja hätkähti jopa vähän Naenijan vetäessä hänet uuteenkin halaukseen. Miehen vastattua siihen, ja lopulta halauksen irrotettua otteensa tämä astui askeleen taaksepäin. Palkkasoturi jäi hetkeksi katsomaan vain naisen perään, pieni, tuskin huomattava hymy huulillaan. Phoeben lähellä tehty päätös matkaseurasta ei ollut ollut lainkaan huono.

“Kaikkea hyvää sinullekin, Naenija”, mies sanoi hiljaa itsekseen, kun tuo oli jo kadonnut portista sisälle Pamia ohjista johdatellen, Nafi olkapäällään keikkuen. Ranyard hymähti vähän näylle ennen kuin lähti johdattamaan omaa ratsuaan kohti Dionea kohden, edelleen Dazia kainalossaan pidellen. Koira jäi pitkäksi aikaa katsomaan Naenijan perään suuntaan, johon tuo oli kadonnut, eikä Ranyard uskaltanut laskea tätä takaisin vapaaksi ennen kuin vasta jonkin ajan matkustamisen jälkeen. Oli kieltämättä hieman erikoista olla nyt tien päällä itsekseen, kun hän oli edelliset viikot viettänyt niin tiiviisti tämän empaattisen parantajan seurassa.

Nyt kuitenkin oli aika kääntää elämässä tyhjä sivu uudelle luvulle ja mahdollisille työtehtäville Dionessa.

//Kiitokset loistavasta juonikaaresta & pelistä!
Locked