Työvoimaa

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Työvoimaa

Post by Kide »

Paljastuikin, että Sara muisti nimiä paremmin kuin oli antanut ymmärtää. Tai ehkä sittenkin tunsi osan noista nuorukaisista entuudestaan. Tosin Tessa ei ollut huomannut, että tyttö olisi jäänyt kummankaan pöydän ääreen juttelemaan erityisen tuttavallisesti.
Pöytien sijaan Tessa katseli sivusilmällään Saraa tämän puhuessa. Hän nyökytteli ja pisti omaankin mieleensä uudet, hänelle tuntemattomat nimet, jotka Sara paljasti, mutta ei keskeyttänyt toista tarjoilijaa. Paitsi naurahtaakseen hyväksyvästi tytön viimeisille sanoille rahakkaammasta poikajoukosta. "Niillä joilla on liikaa kilisevää, harvoin on käytöstapoja." Se tiesi heillekin tavallista enemmän kiiltävää taskunpohjalle, kunhan vain malttoi pitää oman kielensä kurissa sama millaista kohtelua sai.
Sara näytti tunnistavan myös toisen Tessan viittoman ryhmittymän ja jopa tiesi, ettei tänään ollut aivan koko porukka koossa. Tytön jatkaessa tietonsa taustasta Tessa kääntyi kuin saalistaja tuon puoleen, mutta Sara vaikutti korjaavan sanojaan kesken lauseen. Tessasta tuntui hetki hetkeltä enemmän, että heidän uusi tarjoilijansa yritti kovasti piilotella jotain. Sara tuntui muutenkin valitsevan sanansa huolella, vaikka Tessa kuinka yritti pitää keskustelun kepeänä. Tämä tapaus vaatisi siis aikaa.

Ensin Tessa luuli, ettei Sara osannut vetää sitä yksinkertaisinta johtopäätöstä tästä kahdesta porukasta, vaikka tyttö aiemmin olikin jo maininnut yhden linnunpelättimistä rettelöitsijäksi. Vaikutti siltä, että Sara katsoi joukkoja vain yksittäisinä näkemättä niiden välistä jännitettä, kunnes tyttö lopuksi napsauttikin pöytään asian, jota Tessa oli odottanut. Aiheenvaihdos oli jälleen jokseenkin äkillinen ja vailla pohjustusta, mutta Saraa katsoessaan Tessa uskoi, että kysymys kumpusi tuonkin huomaamasta puolin ja toisin näiden kahden joukon välillä sinkoilevasta halveksunnasta. Sentään tyttö ei ainakaan vielä vaikuttanut olevan asiasta huomattavan huolissaan.
"Harvemmin syntyy, kun me ollaan tarkkana. Jos me sopivasti voidellaan noita molempia pöytiä, niin ne luistaa toistensa ohitte toivottavasti ongelmitta. Pitää vaan hyvin ajoitettuna tarjota noille muuta ajateltavaa aina välillä, niin ehkä rauha säilyy." Nyt Tessa oli katsellut pöytiä, mutta kääntyi kysyvänä Saran puoleen. "Kai sää kapakkatappeluita oot nähny aiemmissa paikoissa missä töitä teit? Vai satuitko niihin paikkoihin missä oli sen kokonen isäntä, että tappelut pysy poissa sisätiloista?" Sara ei ollut missään vaiheessa maininnut yhtäkään vanhaa työpaikkaansa nimeltä, mikä sekin oli jokseenkin kummallista, mutta Tessa toivoi sen asian muuttuvan nyt.
"Me ja kokki kun ollaan ainoat täällä, niin kannattaa kattella valmiiksi kenestä sais ehkä tukea. Kuten vanha Graham tuolla laidassa", Tessa nyökkäsi vaivihkaa puoliksi hiuksistaan ja melkein kokonaan parrastaan harmaantuneeseen mieheen, jonka ahavoituneet kasvot kertoivat merillä vietetyistä kesistä, "se tykkää opettaa nuoremmillensa käytöstapoja tarvittaessa, mutta oman ikästensä sotkuihin se ei kovin mielellään sekaannu, varsinkaan kauppiaitten. Huonoja muistoja..." Tessa sipaisi merkitsevästi korvannipukkaansa. Sara huomaisi kyllä Grahamille joskus tarjoillessaan, että miehen vasemmasta korvasta oli leikattu puolet pois.
"Vaan yks ei noita joukkoja onnistus toisistaan erottaan, että nyt olis parempi vähä jutella etenkin kaikille vanhemmille merimiehille täällä pitämään silmänsä auki. Siis niille jotka pienellä vihjauksella näyttää haluavan kahakointia yhtä vähä ku mekin." Tessa mittaili uudestaan katseellaan Saraa miettien, miten hyvin tuo osaisi sanansa valita. Pian se nähtäisiin.
"Ja jos täys kaaos syntyy, sitte on parempi vaan pysyä pois pahimman alta, mutta pysyä tiskillä kattomassa, ettei mitään anasteta."
sade
Posts: 52
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Työvoimaa

Post by sade »

Tessa ei keskeyttänyt Saran puheita, mikä kai tarkoitti, että hän oli onnistunut vastaamaan ainakin johonkin, mitä tämä oli kysymyksillään hakenut. Ehkä nainen ei edes ollut huomannut, että hän oli melkein lipsauttanut suustaan jotain muuta, Sara ainakin toivoi niin. Eikä Tessa kysynyt siitä mitään. Oli helpompaa väistellä tiettyjä aiheita, jos niistä kysyttiin suoraan, mutta keskusteluun asiat meinasivat tipahdella kuin itsekseen. Hänen pitäisi vahtia sanojaan vielä vähän tarkemmin tästä lähtien, sillä Sara ei halunnut Tessan tietävän. Tämä kohteli häntä kuin tavallista kansalaista, eikä Sara kaivannut siihen muutosta.

Tappeluita syntyi Tessan mukaan harvemmin, ainakin jos niitä yritettäisiin ehkäistä jo aiemmin. Se oli hyvä, sillä kokonsa puolesta Sarasta ei olisi mitään apua varsinaisessa tappelutilanteessa. ”Olen minä nähnyt. Yhdessä paikassakin isäntä antoi asiakkaiden vain tapella niin kauan, kun mikään kapakan omaisuus ei hajonnut”, Sara sanoi. Hän ei ollut pitänyt siitä, sillä monet tulivat paikalle vain tapellakseen ja siivottavaa riitti tavanomaista enemmän, sillä juomat ja osa huonekaluista oli kumossa illan päättyessä.

Sara yritti keskittyä siihen, mitä Tessa kertoi. Ne, joiden Tessa osoitti olevan vanhoja merimiehiä, kasvot painuivat kyllä Saran mieleen, mutta ehkä hieman eri syystä kuin toinen olisi voinut toivoa. Vanhat merimiehet oli yleensä helppo saada puhumaan merilläoloajoistaan, varsinkin muutaman tuopillisen jälkeen. Sara kyllä puhuisi heidän kanssaan mielellään milloin vain ja ehkä hän siinä sivussa muistaisi vihjata heitä pitämään silmänsä auki, ainakin, jos juttu ei olisi kovin kiinnostava. Hänen täytyisi muistaa, Sara komensi itseään, sillä työtehtäviä, joihin sisältyi juttelua asiakkaiden kanssa, hän tekisi mielellään.

Ei tosin kaikkien kanssa, Sara ajatteli, kun huomasi, että heidän aiemmin katselemastaan pöydästä, siitä rikkaiden nuorukaisten, viittoiltiin sen näköisenä, että jotain oltaisiin vailla. Niin mielellään kuin Sara olisi ohittanut heidät ja etsiytynyt juttelemaan jonkun merimiehen kanssa, ei hän oikein voinut jättää maksavia asiakkaita huomiotta. Joten Sara otti kasvoilleen kohteliaimman ilmeensä piilottaakseen sen, ettei todellakaan halunnut olla joukon lähelläkään ja lähestyi pöytää. ”Voinko tuoda teille jotain?” Sara kysyi ystävällisesti päästyään keskusteluetäisyydelle. Nevis alkoi luetella, mitä juomia he vielä ottaisivat ja Sara yritti pysyä mukana, mutta joutui pyytämään tätä toistamaan huomionsa eksyttyä siihen, että Delvin katseli häneen päin arvioiva ilme kasvoillaan.
”Sinä olet meidän pyykkärin äpärä!” poika ilmoitti lähes voitonriemuisen kuuloisena keksittyään yhteyden. Sara huokasi mielessään, mutta ei vastannut mitään. Jos hän olisi välittänyt ja puuttunut jokaiseen äpärä-kommenttiin, jonka oli elämänsä aikana saanut, hänellä ei jäisi aikaa mihinkään muuhun. Niinpä hän odotti, että toiset antaisivat asian olla ja tekisivät tilauksensa loppuun. Sen jälkeen hän ei astuisi tämän pöydän lähelle enää koko iltana.

”Emme tilaa sinulta, äpärä. Painu siivoamaan jonnekin pois näkyvistä, äläkä tule tänne kunnon ihmisten joukkoon.” Muut nauroivat Nevisin sanoille ja näyttivät olevan samaa mieltä. Sara ei tiennyt, mitä olisi tehnyt. ”Minä olen töissä täällä”, Sara yritti, kun ei osannut muutakaan. Toisethan olivat oikeassa, hän oli äpärä ja luultavasti kaikki oikeus olisi heidän puolellaan sanoivat he mitä tahansa. Tytön kädet puristuivat nyrkkiin ja hän teki parhaansa pitääkseen tunteensa poissa kasvoiltaan.
”Tuskin kauaa, ei sinunlaisia katsella pitkään tällaisissa paikoissa”, joku Saralle tuntematon poika pöydän toiselta puolelta ilmoitti ja se riitti Saralle. Hän kääntyi posket häpeästä punaisena helottaen ja marssi takaisin tiskille etsien Tessaa katseellaan. ”He asioivat mieluummin sinun kanssasi”, Sara tokaisi pystymättä kohtaamaan Tessan katsetta. Nopeasti tyttö nappasi tarjottimen mukaansa ja paineli tilan kauimmaiseen nurkkaan keräämään astioita ennen kuin Tessa ehtisi vaatia selitystä. Hänen selityksellään ei kuitenkaan ollut mitään väliä, ainakaan sen jälkeen, jos he toistaisivat sanansa Tessalle.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Työvoimaa

Post by Kide »

Vaikutti siltä, että Sara tuskin juoksisi täyttä päätä karkuun ensimmäisestä nyrkiniskusta täällä. Hyvä niin, vaikka heidän läsnäolollaan ei välttämättä ollut karvan vertaa väliä pahimmassa tapauksessa. Onneksi sellaista sattui kuitenkin hyvin harvoin, ainakin Lohikäärmeessä. Välillä jopa äänenkorotus riitti, varsinkin jos kapakan puolelta taustalle nousi tuttuja kasvoja apuvoimaksi. Välillä taas pieni luudanheilutus teki tehtävänsä ennen kuin mitään särkyi, mutta siihen hommaan Tessa mieluummin lähti itse kuin kehottaisi Saraa sitä tekemään.
"Sehän se on helpointa", Tessa vastasi, "antaa vaan tappelun loppua. Vaan yleensä siinä tuppaa tulemaan jonkinmoista vahinkoa." Hän muisti hyvin viimeisimmän tappelun, jonka keskellä eräs minstreli oli viuhunut häntänsä kanssa, ja sen jälkeen kiertoon pistetyn hatun, johon kertyvillä kilisevillä tuhoja oli paikattu. Muisto sai Tessan hymähtämään. Kuinka helppoa täällä olisikaan, jos paikalla olisi aina Ranyard ja yksi omantunnontuskainen tai tarpeeksi kaartia pelkäävä, joka sai puristettua muistakin ulos pienen pahoittelun tarpeen. Vaan ne olivat niitä haaveita, jotka lipuivat liian korkealla. Samoin kuin näytti olevan haave siitä, että Sara olisi viimein kertonut jotain itsestään. Sen sijaan tyttö marssi jo kiltisti toista nuorukaisten pöytää kohti, josta tarjoilijaa oli kutsuttu. Tessa nappasi itselleen kannun ja lähti sillä välin kiertelemään toiselle puolelle kapakkaa tuoppeja täyttämään.

Tessa oli syventynyt hetkeksi juttelemaan suutarin kanssa, kun yksi sana kapakan toiselta puolelta särähti hänen korvaansa huomiota vaatien. Äpärä. Sen kuuleminen harvoin tiesi hyvää. Tessa antoi kasvonsa hymyillä edelleen suutarin sanojen lopulle, mutta huomionsa hän oli jo kääntänyt toiselle puolelle kapakkaa. Hän jäi seuraamaan poikien räksytystä ja kuoreensa käpertyvää Saraa valmiina puuttumaan asiaan, mutta hyvin nopeasti Sara näki itse paremmaksi paeta paikalta. Tessa ei sitä ihmetellyt, mutta senkin edestä mietti syytä tälle kaikelle. Sara olikin tiennyt nuorukaisista useimmat entuudestaan, mutta nuo pojat näyttivät tunnistaneen tytön vasta nyt. Vaan mistä Sara oli ansainnut moisen haukkumanimen?
He kohtasivat Saran kanssa tiskin edessä, mutta ohimennen heitettyjä sanoja enempää Tessa ei tytöltä saanut hänen jo kiiruhtaessa selvästi mahdollisimman kauas. Tessa huomasi useamman katseen seuraavan tilannetta, mutta monet silmäparit kääntyivät takaisin tuoppeihinsa Tessan pistävän katseen edessä. Enimmät katsojat tilanteesta karsittuaan Tessa käveli tiskin taakse syvään huokaisten – hänen olisi päätettävä mitä teki. Kaikkein mieluiten hän olisi ajanut koko poikaporukan ulos, sillä tämmöinen käytös ei ollut heiltä mitenkään tavatonta ja Tessan mitta alkoi olla jo täynnä. Suoraa hän ei sitä kuitenkaan voisi tehdä, se ei lopulta auttaisi mitään ja riistäisi heiltä hyvät tulot. Sen sijaan noiden poikien olisi aika jo oppia nöyryyttä ja mikäli sitä ei kotona osattu tehdä, osallistuisi Tessa siihen varsin mielellään. Kimakka vihellys, jolla yksi pojista vaati häntä paikalle muiden edelleen nauraessa, vahvisti Tessan päätöksen. Hän kohotti kasvoilleen mitä herttaisimman ilmeen ja lähti pöytää kohti, vaan tällä kertaa hänellä ei ollut mukanaan sen enempää kannua kuin yhtäkään tuoppia. Ainoastaan olalle heitetty likainen rätti.
"No lopultakin. Painaako vanhuus luissa vain miten siinä noin kauan kesti?" Osric herätteli sanoillaan toveriensa olkapäitä hytkymään Tessan saapuessa. Hän oli selvästi pettynyt, kun hymy heidän uuden tarjoilijan kasvoilla ei värähtänytkään. "Vaan mitäpäs jos me ei haluta sinunlaistakaan rääsyläistä tarjoilemaan meille? Ei kai se edes olisi sopivaa. Kipittäisitkö hakemaan vielä jonkun paremman?" Kun Tessan hymy vain kohosi huolettomana saattoi Osricin hampaiden nähdä kiristyvän hänen väkisillä ylläpitämänsä virneen takana. Sivusilmällään Tessa huomasi Grahamin rahisuttavan tuoliaan noustakseen, mutta hän viittoi vaivihkaa vanhaa miestä pysymään aloillaan.
"Enhän mää teille tullutkaan tarjoilemaan. Teidän tarjoilija palaa kohta, sille tuli vaan tärkeämpää tekemistä." Tessa viittoi likaista tiskiä kantavan Saran suuntaan. "Mää tulin ihan vaan nöyränä palvelijana kertomaan, että sun poskessa on jotain likaa. Annas kun mää pyyhin sen." Ennen kuin Osric ehti työntää käsiään eteen, oli Tessa vetäissyt likaisen rättinsä hänen naamalleen ja pyyhki sitä rivakoin ottein pojan kiemurrellessa penkillään alaspäin karkuun kuin pahainen lapsi. Nyt hytkyivät hartiat naapuripöydissä. "Eikä muuten tekis pikkuinen pyyhkäisy pahaa sullekaan", saalistajan nopeudella Tessa oli kääntynyt toisella puolellaan istuvan Nevisin puoleen ja pörrötti rätillä hänen hiuksiaan, "vaan eipä se kalanhaju taida aivan näin vähällä lähteä." Nyt ympäriltä kuuluivat ensimmäiset naurahdukset. Osric yritti kammeta itseään takaisin ylös valahdettuaan puoliksi alas tuoliltaan ja Nevis suki silmät pyöräinä hiuksiaan Tessan siirtyessä eteenpäin. Kolme muuta kavahtivat valmiiksi taaksepäin tuoleillaan. Se riitti Tessalle. Sitä paitsi hän ei tuntenut tarpeeksi hyvin heidän vanhempiaan, jotta olisi tiennyt heidän voivan puhua asiat selväksi, mikäli pojat usuttaisivat isänsä hakemaan hyvitystä tästä pikku leikistä. Herra Dah'valin Tessa saisi kyllä nauramaan asialle, samoin kuin Nevisin isän, jonka hän oli tajunnut tietävänsä kalastajan pojan nimen Saralta kuultuaan ja nyt noita vaaleita kiharoita hiuksia katsottuaan.
"Entäs teille?" Tessa hivuttautui vielä hivenen lähemmäs viimeistä kolmikkoa, jotka huitoivat käsiään kieltävästi. "Ai eikö mitä nöyrin palvelu kelpaakaan? Harmin paikka. No mutta kohta saatte lisää palvelua ja muistakaapa, että meillä täällä on tapana kiittää ja hymyillä tai muuten voidaan pestä kyllä suu saippuallakin vielä." Sanojen päätteeksi Tessan herttaista hymyä täydentävään katseeseen ilmestyi synkänharmaan myrskypilven uhkaavaa terää, joka kuitenkin hävisi jo ennen kuin hän kääntyi palatakseen tiskille. Ylimieliset hymyt oli pois pyyhitty tuon pöydällisen kasvoilta, kun taas monessa muussa pöydässä virnuiltiin sitäkin enemmän. Tessa varmisti katseellaan, että Sara oli seurannut tilannetta palatessaan tiskille. Ehkä tyttö pian huomaisi, että hänellä oli täällä ystäviä ja uskaltaisi hieman raottaa tuota paksua kuortaan.

"Valmis uuteen yritykseen?" hän kysyi Saralta molempien ollessa taas tiskin takana. Tessa oli aika varma, että Saran ei tarvitsisi sietää enää herjauksia. Toisaalta saattaisi olla, että tuo poikajoukko lähtisi jo ennen kuin Sara edes ehtisi heidän pöytäänsä asti.
Tessasta myös tuntui, ettei hän kuulisi nuorukaisten vanhemmista jälkikäteen – pojat tuskin halusivat muistella tätä iltaa enää uudestaan.
sade
Posts: 52
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Työvoimaa

Post by sade »

Vaikka Sara oli siirtynyt pää hieman painuksissa syrjemmälle, hän ei voinut olla vilkuilematta, mitä tapahtuisi. Tessan seisoessa tiskin takana Sara ehti kuvitella mielessään jo tusinan skenaarioita. Pojat väittäisivät Tessalle, että hän oli tehnyt jotain väärää, Tessa olisi kuullut koko keskustelun, Tessa pahoittelisi pojille, että oli alun alkujaan palkannut Saran. Olisipa hän mieluummin syntynyt lohikäärmeeksi kuin äpäräksi, Sara mietti ja paukautti tuopin tarjottimelle hieman liian kovakouraisesti. Vihreäksi lohikäärmeeksi, joka voisi lentää minne tahansa maailmassa, jopa meren toiselle puolelle, katsomaan mitä ikinä siellä sitten olisikaan. Kimakka vihellys kuitenkin muistutti Saraa siitä, että hän oli yhä sidottu tähän paikkaan ja asemaan. Sidottu katsomaan, kuinka tässä kävisi.

Lähistöllä istuvat ihmiset eivät näyttäneet panevan pahakseen, kun Sara pysähtyi tarjotin kädessään pöytien väliin, eikä voinut piilotella katsovansa. Asiakkaat katselivat kohteliaasti muualle kuin Tessaan, joka marssi kohti nuorten miesten pöytää, mutta jopa Sara tajusi suurimman osan kuuntelevan. Ainakin niiden, jotka olivat vielä kyllin selväpäisiä tajutakseen, että jotain kiinnostavaa vaikutti olevan meneillään. Sara ei oikeastaan halunnut katsoa eikä kuulla, mutta samaan aikaan hänen oli pakko saada tietää. Sara ei kuullut, mitä pöydästä kommentoitiin Tessalle, sillä valitettavasti tapahtuma ei ollut niin kiinnostava, että kapakka olisi hiljentynyt. Hän kuitenkin näki ivalliset ilmeet ja naurun. Ivasivatko pojat myös Tessaa, Sara ajatteli kulmat kurtussa, sillä sitä hän ei ollut odottanut. Hän ymmärsi kyllä itseensä kohdistuneet loukkaukset, mutta Tessaan? Ei nainen ollut sellaista ansainnut. Tessalla näytti kuitenkin olevan tilanne hallussaan. Sara ei voinut estää pientä naurahdusta karkaamasta huuliltaan, kun Tessa pyyhki poikien naamaa ja hiuksia likaisella rätillä ja nämä valuivat tuoleillaan alemmas kuin yrittäen väistää. Se ei ollut sitä, mitä Sara oli odottanut, eikä takuulla mitään, mitä pöydässä istuva joukko oli odottanut. Ja siksi se olikin niin hauskaa.

Kun Sara tajusi Tessan lopettaneen, hän lähti nopeasti kohti tiskiä, sillä ei ollut varma, oliko nainen kaivannut katselijoita. Hän kuitenkin kohtasi Tessan katseen ja arveli tämän kyllä tajunneen hänen katselevan. Sara hymyili pienesti, varovasti, naiselle. Jostain syystä, jota Sara ei tiennyt, Tessa ei vaikuttanut olevan häntä vastaan. Sara ei ollut valmis myöntämään, että nainen olisi hänen puolellaan, mutta ainakin tämä oli ollut tuota nuorten miesten joukkoa vastaan. ”Enköhän”, hän vastasi Tessan kysymykseen hieman epävarmasti. Hän ei mielellään yrittäisi uudestaan, mutta sen jälkeen, mitä Tessa oli tehnyt, hänen olisi tehtävä se. Hän ei ollut yhtä rohkea kuin Tessa, mutta ainakin hän voisi yrittää.

Saran ei kuitenkaan tarvinnut mennä edes keskusteluetäisyydelle pöydästä, kun sen ympärillä istujat katsoivat paremmaksi nousta ja painella ulos. Nevis, hiukset yhä pörrössä, kääntyi heittämään Saraan vihaisen katseen, mutta kukaan heistä ei sanonut mitään. Oven paukahduksen jälkeen Sara seisoi hetken paikallaan. Kukaan pojista tuskin haluaisi kertoa isälleen, mitä oli tapahtunut. Tarjoilija pyyhki kasvojani rätillä, ei kuulostanut sellaiselta valituksenaiheelta, joka otettaisiin kovin vakavasti, Sara ajatteli hymyillen. Tessa oli pelannut korttinsa hyvin. Sara tosin tiesi, että hänen ei kannattaisi hetkeen osua samalle kadunpätkälle kenenkään paikallaolleen kanssa. Kolhitulle ylpeydelle saatettaisiin haluta hyvitystä, eikä hän halunnut joutua kohteeksi. Mutta tapahtunut oli silti ollut niin hauskaa, että Sara karisti ajatuksen mielestään.

”Se oli… varsin kekseliästä”, Sara sanoi pieni hymynkare huulillaan päästyään takaisin tiskin luo. ”He tuskin palaavat valittamaan sinulle.” Hetken Sara vain pyöritteli yhtä tarjottimella olevaa tuoppia käsissään. Hän saattoi tuntea Tessasta huokuvan kysymyksen tai niin hän ainakin kuvitteli tuntevansa. Ehkä oikeasti Tessaa ei kiinnostanut muu kuin mahdollisten rettelöitsijöiden saaminen ulos. ”Olin joskus pyykkärin apulaisena. Sieltä he tunsivat minut”, Sara sanoi kuitenkin. Se oli osa totuudesta, sellainen osa, joka oli toivottavasti tarpeeksi selittämään ja joka säästäisi hänet muilta kysymyksiltä. Hän ei halunnut valehdella, muttei myöskään kertoa kaikkea.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Työvoimaa

Post by Kide »

Sara palasi tiskille nopeasti, mutta varautuneen näköisenä. Sentään tyttö uskalsi väläyttää pienen hymyn Tessalle ja lähteä uudestaan poikien pöytää kohti, mitä Tessa arvosti. Grahamkin näytti nyökkäilevän häpeilemättömän tyytyväisenä omasta pöydästään poikajoukon lompsiessa ulos ennen kuin Sara ehti paikalle.
Tessa oli tottunut sietämään paljon, kunhan vain rahaa tuli, mutta noiden poikien tämänkertainen esitys oli ollut jo liikaa. Varsinkin, kun se kohdistui turhaan heidän uusimpaan työntekijäänsä. Vai olikohan herjauksissa sittenkin perää? Tessa silmäili tiskille palaavaa Saraa uteliaasti, mutta piti kysymykset vielä sisässään.
"Noh, tuon joukon oli jo aika saada samaa takaisin mitä ne syytää täällä muitten päälle vähän väliä." He menettivät muutaman kolikon, mutta toisaalta melko varmasti saisivat muutaman ylimääräisen muilta, tätä kohtausta huvittuneena seuranneilta.
"En määkään usko, että ne haluaa tuosta enää kellekään mainita. Ja takaskin ne tänne joutuu palaamaan melko pian, jotta ei näyttäis hävinneensä." Tessa virnisti Saralle tyytyväisen näköisenä. Tessa nautti suuresti siitä, että sai tehdä Lohikäärmeessä tällaisia ratkaisuja, mitä aiemmin vain Marissa uskalsi. Ja hän uskoi, että myös vanha emäntä olisi katsonut tätä tapahtumaa yhtä lailla virne suupielessään.
Tessa ei edelleenkään kysynyt mitään, mutta katseli toista tarjoilijaa ja tämän pyörittelemää tuoppia odottaen. Eikö tytöllä ollut mitään muuta sanottavaa tämän jälkeen? Eikö tuo edes halunnut puolestella itseään? Lopulta Sara vastasi, mutta juuri niin vähäsanaisesti kuin se vain oli mahdollista. Tessan suu suipistui hieman hänen pureksiessa huulensa sisäpintaa mietteliäänä. Kuinka monta kysymystä hänen kielellään jo odottikaan, mutta lopulta ulos pääsi vain hiljainen puuskahdus. "Kaikesta sitä turhaa herjaa keksitäänkin." Tessa kääntyi täyttämään uutta olutkannullista puhuessaan, aivan kuin tällä tiedonmurusten vähäisyydellä ei olisi ollut mitään väliä. Todellisuudessa Tessan nälkä vain kasvoi noista murenista.
Kapakan puolelta kuului kuivasta suusta kertova hihkaisu. Kääntyessään katsomaan Tessa huomasi kyseisen pöytäryhmän tähyilevän iloisena Saraa kohti.
"Sun hyvää palveluas taidetaan tuolla toisaalla jo odotella", hän totesi tytölle hymyillen, eikä siinä hymyssä ollut hitustakaan sarkasmia. Vaikka Tessa olikin käynyt hoitamassa poikien läksytyksen, moni näkisi nyt myös Saran eri tavalla. Rohkeampana ja kovempi nahkaisena, sellaisena tarjoilijana, joka haluttiin pyytää paikalle ja johon haluttiin tutustua. Tessa katsoi hetken Saran perään tämän lähtiessä takaisin tarjoilemaan ennen kuin itse lähti toiselle puolelle kapakkaa vaahtoa valuva kannu kädessään. Ehkä tuosta tytöstä voisi tulla vielä hyvä palanen Lohikäärmeeseen. Ja ehkä siinä samalla Tessa saisi lisää vastauksia itselleen.

// Kiitokset hauskasta pelistä! //
sade
Posts: 52
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Työvoimaa

Post by sade »

Sara oli samaa mieltä siitä, että joukko oli saanut ansionsa mukaan, joten hän nyökkäsi Tessan sanoille. Myöskin seuraava väite vaikutti paikkansapitävältä. Jos Lohikäärme oli paikka, jossa poikajoukko oli totuttu näkemään, olisi heidän tultava takaisin jossain vaiheessa. Tapauksen oli nähnyt niin moni, että poikia varmasti muistuteltaisiin siitä varsinkin, jos heitä ei alkaisi näkyä paikalla. Sara ei olisi välittänyt nähdä heistä vilaustakaan enää, mutta tuskinpa pojatkaan välittäisivät hänen kohtaamisestaan Lohikäärmeessä. Ulkopuolella asia oli sitten toinen.
Tessa ei esittänyt lisäkysymyksiä, mikä sopi Saralle. Tuskin vanhempaa edes kiinnostaisi hänen selityksensä nyt, kun pojat olivat poistuneet. Sara kohautti olkiaan Tessan sanoille turhasta herjasta, mutta nainen oli jo kääntynyt selin, eikä luultavasti nähnyt. Mitä hän siihen olisi voinut sanoa? Saran kohdalla herja oli ollut totta, Tessan kohdalla mitä luultavammin ei, vaikka Sara ei ollut sanoja kuullutkaan. Siitä oli parempi pysyä hiljaa, sillä paikalla saattoi olla muita, Tessa mukaan lukien, joiden mielestä äpärät kuuluivat muualle kuin työskentelemään tällaisissa paikoissa. Eikä Saralla ollut mitään halua joutua kadulle.

Varovasti Sara kuitenkin vastasi Tessan hymyyn. Vika oli hänen syntyperässään, ei Tessassa, ja hän huomasi pitävänsä Tessasta. Ainakin enemmän kuin monista aiemmista henkilöistä, joille, tai joiden kanssa, oli tehnyt töitä. Tessa vaikutti ihmiseltä, jonka lähellä saattaisi tapahtua kaikenlaista mielenkiintoista. Sara kääntyi takaisin pöytien puoleen ja lähti kävelemään sinne, jossa häntä oli huudeltu. Pöydässä istui ainakin yksi etäisesti tutun näköinen mies, jonka Sara olisi voinut vannoa olevan erään laivan kokki. Ehkä yhdelle kysymykselle olisi aikaa, Sara mietti hymy huulillaan, vaan mille niistä kaikista, jotka hän halusi kysyä?


// Kiitos munkin puolesta, oli kivaa! //
Locked