Historian havinaa leirinuotiolla

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Historian havinaa leirinuotiolla

Post by Tinanja »

Ilta oli laskeutunut muutoinkin rauhalliseen kylään saaden sen vakinaiset asukkaat vetäytymään koteihinsa. Satunnaiset matkustajat heidän sekalaisen seurueensa lisäksi olivat vetäytyneet myös kukin omiin leireihinsä, riittävän kauas toisistaan. Chadus omine seurueineen oli leiriytynyt metsänreunaan jonkin matkan päähän leirinuotiosta, jonka ääressä Taenyatharin haltiahahmo istui puuhun nojaten. Liekit rätisivät iloisesti kuivaa puuta nuollen, ja toisinaan joku kurottautui lisäämään karahkan ja toisenkin nuotioon. Päivän kukin seurueesta oli lähinnä viettänyt omilla tahoillaan omien tekemistensä, siistiytymisen, matkatarvikkeiden päivittämisen tai minkä tahansa muun aktiviteetin - tai levon parissa. Taenyathar oli käyttänyt ajan hyväkseen ja kadonnut omille teilleen päiväksi, mutta palannut illan hämärän jo laskeuduttua leirinuotion äärelle. Lohikäärmeen haltiahahmon katse vaelsi nopeasti koko seurueen läpi, ja yksi jos toinenkin näytti edelleen toipuvan aavikon ylittämisestä. Parin päivän lepo tekisi noille erittäin hyvää, mutta samalla epäilys siitä, mitä se tekisi matkalle itselleen kalvoi lohikäärmeen mieltä.

Aleo puolestaan oli löytänyt sopivan paikan nuotion vierestä, ja hänen käsissään oli miehen tapojen mukaisesti muistikirja, johon tämä tänäänkin kirjasi päivän tapahtumia ja omia ajatuksiaan. Mies oli kiertänyt päivällä tämän pienen kyläpahasen etsien kaikki melkein itselleen sopivat ruokatarvikkeet omiin eväisiinsä - vaikka ne eivät haltian standardeihin yltäneetkään, olivat ne parempia kuin kylän ruokapaikassa tarjottu moska. Aleo näytti myös harvinaisen hiljaiselta - erityisesti Chaduksen kanssa aiemmin päivällä käydyn keskutelun jälkeen. Kentauri oli nimenomaan sanonut, että hänen näköisiään haltioita ja kylässä täällä pohjoisessa. Se ei voinut pitää paikkaansa, eihän? Atlashaltioita ei ollut kirjojen mukaan missään muualla, kuin Atlaksessa. Samaan aikaan hän tiedosti että seureessa oli muitakin haltioita: Llianjin, ja Taenyatharin hahmokin muistutti lähinnä haltiaa - ja silti Chadus oli poiminut hänet tästä joukosta kohteekseen osoittaessaan, miltä kyläläiset näyttivät. Pieni, tyytymätön huulten mutristaminen oli kuitenkin ainut, mikä antoi miehen ajatuksista edes jotain vihjettä tämän jatkaessa analyysinsä tekemistä muistikirjaansa.

“Löysittekö kylästä kaiken tarvitsemanne?” Taenyathar kysyi lopulta, kun hiljaisuuden rikkoi tulen rätinän lisäksi satunnaiset rasahdukset metsästä ja muista leireistä.

//Sivujuonipeli jatkuu! Mennään samalla järjestyksellä kuin viimeksikin; eli minä, Kide, Arlin, Anlie, Kuparirapu. Menikö oikein?
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Historian havinaa leirinuotiolla

Post by Kide »

Myönnettäköön, kyllä tämä kylä aina aavikon voitti. Mahdollisuus varjoon ja jotain muutakin elämää ympärillä kuin jättiläismäisiä käärmeitä. Ja vaihtelua ruokaan, ainakin vähän. Ezram vilkaisi hämärään jäävää puiden verhoa kohti omaa nukkumapaikkaansa valmistellessaan miettien, millaista riistaa tuo valtava metsä sisälleen kätki. Se oli yksi harvoista asioista, jotka saivat Ezramin harmittelemaan heidän jousimiehensä menettämistä. Illalla pikaisesti viritetyt ansat saisivat kelvata.
Hiekkadyynien jälkeen nämä pienetkin kasvillisuuden rajan saavuttamisen tuomat muutokset tuntuivat ylellisyydeltä, eikä vähäisimpänä tilaisuus levähtämiseen. Sentään kaikki olivat olleet yhtä mieltä siitä, että lepo olisi välttämätöntä ennen matkan jatkumista. Heidän olisi kerättävä voimiaan ja täydennettävä varastojaan, vaikka he taistelivatkin aikaa vastaan.

Päivän liikuskelun jälkeen he olivat jälleen kaikki koossa nuotion ääressä. Hämärän laskeutuessa ja nuotion valon sokaistessa silmät kauemmilta yksityiskohdilta tuntui tilanne Ezramista jopa liiankin tutulta. Aivan kuin he olisivat taas takaisin aavikolla ja viime päivät toiveunta. Ezram kosketti selkänojanaan toimivan puun karheaa pintaa varmistuakseen ettei ollut juuri herännyt painajaiseen.
Päivä oli mennyt kylässä liikuskellen ja lepäillen, kaikilla muilla paitsi Taenyatharilla. Ezram oli seurannut sivusilmällä kuinka haltiahahmoonsa kääriytynyt lohikäärme oli sanattomasti hävinnyt kuka ties mitä tekemään ja palasi vasta nuotion jo roihutessa heidän leiripaikallaan. Yllättäen tuo suomujaan piilotteleva olento oli ensimmäinen, joka väsyneen hiljaisuuden jälkeen avasi suunsa.
"Sen millä pärjää", Ezram murahti peittelemättä tyytymättömyyttään kyläpahasen tarjontaan. Hän ei ollut saanut täydennystä viimeisiä pisaroita pitelevään viskileiliinsä, vaan joutunut täyttämään toisen siiderillä. Siiderillä! Sellaisen makean litkun lipittäminen ei miestä houkutellut, mutta vielä vähemmän matkan jatkaminen ilman pisaraakaan alkoholia. Nyt Ezram hypisteli viskin jäämiä käsissään odottaen sopivaa hetkeä nauttia niistä tietämättä milloin sitä seuraavan kerran maistaisi. Juuri nyt edellisen haltiakylän vetinen kurkunpolttajakin tuntui arvokkaalta. Vaan se olisi käytettävä pois tänä iltana, jotta huomenna hän voisi pakata mukaan yhden leilin enemmän vettä.
"Vaan mitä sinä mahdoit löytää päivän retkelläsi?" Ezram osoitti kysymyksensä Taenyatharille pitkän katseen kera. Samalla hän puristeli viskileiliä tyytymättömästi ihoa kesivillä valtavilla kourillaan. Hänen vasenta silmäänsä kirvelsi jälleen ja se vuoti aika ajoin, vaan enää Ezram ei edes jaksanut pyyhkiä pisaroita pois poskeltaan. Hän luotti siihen, ettei kukaan nuotion rauhattomassa loimussa sitä huomaisi. Saati hupun kätköistä, jossa mies edelleen piilotteli, vaikka aurinko ei ollut paahteellaan heitä enää hetkeen häirinnyt.
User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 105
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Re: Historian havinaa leirinuotiolla

Post by Arlin »

Jo pelkkä metsän läheisyys leirin vieressä sai tuntemaan olon melko turvalliselta ja ympäristön ilman kosteammalta verrattuna aavikon leiriytymispaikkoihin. Pieni lepoaika teki myös hyvää aavikon jälkeen. Mikäli heitä vastassa todella oli joku henkilö, oli se sitten tuttu tai ei, heidän oli hyvä olla tarpeeksi levänneitä kohdatakseen tämän. Siltikin Lalfaria huolestutti ajan riittävyys. Mahdollisella varkaalla oli noin viikon etumatka, mikäli kääpiöihin oli uskomista. Oliko heillä todella aikaa lepoon ja olivatko he ottaneet kuinka paljon tätä etäisyyttä kiinni? Keho ei kuitenkaan tahtonut liikkua enempää Lalfarin viimein istahtaessa leirinuotion eteen. Tosiasiassa matka ei kuitenkaan edennyt ilman lepoa, vaikka miten kiire ja tärkeää olisi.

Aleo näytti mietteliäältä, ehkä vaivaantuneeltakin jopa. Aleo oli melko voimakkaasti eri mieltä Chaduksen kommentteihin Atlashaltiakylästä Atlaksen ulkopuolella. Tämä uskoi kylänsä kirjoituksiin turhankin totena, mutta toisaalta Lalfarilla ei ollut erityisesti epäilystä tämän olevan tässä asiassa väärässä. Puolhaltia ei ollenkaan ihmetellyt, jos näillä olisi kylässään kirjattuna jokaisen eläneen Atlashaltian nimet, tiedot ja asuinpaikat mukaan lukien. Sitä paitsi Lalfar ei pysynyt kuvittelemaan ainakaan Aleon perusteella yhdenkään Atlashaltian haluavan asua tiheähkön metsän keskellä. Taenyathar oli paikalla, kuten aina, ja ainakaan Lalfarilla ei ollut hajuakaan, miten tämä oli viettänyt aikansa. Pikkukylä oli lohikäärmeelle varmaankin yhtä hyödyllinen paikka kuin aavikkokin. Kenties tämä oli viettänyt aikaansa metsässä? Ezram vaikutti tyytymättömältä, mutta leilinsä turhautuneen hipelöinnin perusteella se ei liittynyt heidän keskustelutuokioonsa, tai ainakaan ei liittynyt siihen kokonaan. Lalfar nyökkäsi lyhyesti Ezramin vastaukselle. Heillä oli lisää ruokaa ja metsästä löytyisi varmasti lisää. He eivät tarvinneet uusia vaatteita, joten vähällä valmistautumisella pärjäsi. Aseita kylästä ei löytyisi muuta kuin mahdollisesti jousia, jos kysyisi. Lalfar toivoi tikareidensa olevan riittäviä. Mieluusti niitäkään ei tarvitsisi käyttää ollenkaan.
Lakimies Firdorn | Katuvaras Lalfar
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Historian havinaa leirinuotiolla

Post by Anlie »

Ostoskierroksensa ja yllättävän juttutuokion jälkeen Io oli suunnannut leiripaikalle, torkkahtanut, syönyt vähän lisää ja ruvennut sitten järjestämään nuotiota kokoon, eipä hänellä parempaakaan tekemistä ollut. Io ojentautui jälleen pitkälleen odotellessaan muiden hiljalleen löytävän tulen ääreen, hymisten itsekseen riittävän hiljaa ettei saisi Aleota nostamaan hiljentävää katsettaan raapustuksistaan. Jalat tuntuivat monen päivän taukoamattoman patikkamatkan jälkeen levottomilta – kuten asiaan kuuluikin. Lepääminen oli eitämättä tarpeen, silti ajatus toisenkin päivän tuhlaamisesta kylän olemattomia kujia haahuillen tuntui Ioachimista tuskastuttavalta ajanhaaskuulta, kun kuka ties kuinka lähellä määränpäätään he todellisuudessa olivat. Taenyatharin palatessa nuotion ääreen Io kohottautui istumaan, odottaen malttamattomana että päästäisiin asiaan.

Tyytymätön murahdus vastasi lohikäärmeen kysymykseen ja Lalfarkin näytti nyökyttelevän, Io kohautti olkapäitään lisäämättä toteamukseen itsekään mitään. Sillä oli pärjättävä mitä oli, mutta kieltämättä ajatus tutumpaan maastoon palaamisesta tuntui helpottavalta. Metsä yleensä tarjosi sen mitä puuttui, toisin kuin aavikko tuntui ammottavan tyhjältä. Tai ainakin hän oletti ettei heidän tarvitsisi kääntyä takaisin aivan vielä.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Historian havinaa leirinuotiolla

Post by Kuparirapu »

Pieni nuotio lämmitti mukavasti, vaikka aavikkoon verrattuna yötkin olivat lauhempia ja vähemmän karuja vihreiden puiden äärellä. Llianjin istui hiljaisena muiden seurassa, punoen puolihuolimattomasti ruohonkorsia toistensa lomaan. Vanha haltia aisti ilmassa hienoista hermostuneisuutta, kärsimättömyyttä päästä jatkamaan tai vähintään päästä päätökseen mitä he tekisivät seuraavaksi. Ja Llianjin tunsi hänkin vetoa lähteä liikkeelle, vaan eri syystä kuin muut. Hän oli kuluneen päivän aikana pääasiassa levännyt, ja onnistunut jopa torkahtamaan pariksi tunniksi iltapäivän lämmössä. Eikä se tuntunut riittävän. Llianjin pelkäsi, että hän ei pian saisi itseään matkaamaan enää edes takaisin etelään, jos hän ei pian rikkoisi tätä turvallista mukavuutta johon kylässä olisi ollut helppo antautua.
Tunne ei ollut mukava, oli kuin vanhan haltian keho olisi päättänyt asioita hänen puolestaan.

"Luulen että olemme kaikki ainakin löytäneet mitä tarvitsimme. Lepoa. Mitään muuta tuskin tässä vaiheessa voisimme vaatia," Llianjin sanoi vakavalla äänellä, jolla hän halusi muistuttaa muita asioiden tärkeysjärjestyksestä. "Mutta ei siitä enempää. Nyt olennaista on, että päätämme seuraavan päämäärämme. Ja siihen liittyen yhdyn Ezramin kysymykseen; onko jotain uutta selvinnyt?"
Llianjin ohjasi kysymyksensä, ja tutkivan katseen Taenyatharia kohti. Ero siihen kyseenalaistamattomaan kunnioitukseen ja jopa ihailuun, jolla Llianjin oli lohikäärmettä vielä aavikon toisella puolella katsonut, oli huomattava. Nyt hän näytti punnitsevan jokaista sanaa, jonka Taenyathar lausui, kuin varmistaakseen ettei se kantanut mukanaan mitään salattua.
"On nimittäin toinenkin asia, josta haluaisin kysyä ja jonka katson aiheelliseksi kaikkien kuulevan," hän lisäsi sävyllä, joka kuulosti miltei jopa haastavalta. Llianjin ei voinut sanoa, että Taenyathar olisi pettänyt hänen luottamustaan, mutta sen parempaa sanaa hän ei keksinyt sille tunteelle joka hänen sisimmässään myllersi.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Historian havinaa leirinuotiolla

Post by Tinanja »

Taenyathar oli vaipunut riittävän syvälle omiin ajatuksiinsa, että oli kuunnellut satunnaista keskustelua puolella korvalla, lähinnä omissa ajatuksissaan oleskellen. Lopulta Llianjinin kysymys sai Taenyatharin kohottamaan katseensa nuotion liekeistä Llianjiniin.
“Luulen, että tämä Chadusin mainitsema mahdollinen Atlashaltioiden kylä päivämatkan päässä voisi olla paras johtolankamme tässä vaiheessa”, tuo sanoi sitten ääneen vastauksena haltian kysymykseen. “Ellei muilla ole parempia ideoita? Sali on kuitenkin löydettävä, ja olettaisin että olemme edelleen samaa mieltä siitä”, toivottavasti he olisivat vain siellä aiemmin kuin miekan varastanut henkilö. Sitä paitsi, tuskin seurueesta kukaan väsymyksestä huolimatta haluaisi tai aikoisi lähteä - ja tapahtui mitä tahansa, Taenyathar tiesi että itse ainakin lähtisi etsimään Salia. Llianjinin seuraavat sanat saivat kuitenkin lohikärmeen haltiahahmon pään hieman kallistumaan. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tämä halusi jatkaa keskustelua.
“Kerro toki”, tuo totesi vielä Llianjinin salaperäiseen kommenttiin, kun kerran äänessä oli.

Aleo näytti havahtuvan muistikirjansa kirjoittamisesta, kun kuuli Llianjinin kysymyksen ja siihen Taenyatharin vastauksen - erityisesti maininnan Atlashaltioista. Tuo tuhahti selkeästi tyytymättömänä, ja näytti hukuttavan sen muistikirjansa täyttämiseen.
“Kuten sanoin, Atlashaltioiden asutusta ei ole ollut Tanamorin jälkeen missään muualla kuin Atlaksessa”, tuo totesi lyhyesti, huomioimatta lainkaan Llianjinin kommenttia siitä, että tällä oli jotain muutakin sanottavaa. Kertoisiko tuo viimein muillekin siitä, mitä oli Tanamorissa nähnyt vai mitä muuta tuo oli päivän aikana keksinyt?
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Historian havinaa leirinuotiolla

Post by Kide »

Taenyathar ei noteerannut hänen kysymystään millään tavalla. Mitä vielä, haltiahahmoinen lohikäärme näytti istuvan omissa mietteissään kuin häntä ei olisi edes kiinnostanut kuunnella vastauksia itse juuri esittämään kysymykseensä. Ensin on hätä ja kiire, kaikkea karmeaa tapahtuu jolleivat he juoksentele aavikon poikki kohti jotain, minkä sijaintia lopulta heidän "oppaansakaan" ei tiennyt. Sitten istuskellaan nuotiolla kuin heillä muilla ei enää olisikaan väliä. Ezram puhahti viiksikarvat väristen ja katseli Taenyatharia silmät sirrillä kunnes sävy Llianjinin sanoissa sai hänet kääntämään katseensa. Vanha haltiamies oli näyttänyt ihailleen Taenyatharia alusta asti ja luottaneen tähän melkein ehdoitta. Nyt jokin tuntui muuttuneen. Ezram paransi asentoaan ja laski leilin hetkeksi käsistään viereensä – nyt voisi vihdoin tapahtua jotain mielenkiintoista. Hän pyyhkäisi tahmeaa silmäänsä kuin nähdäkseen paremmin, mutta heikoin tuloksin, ja jatkoi yksisilmäistä tiirailuaan odottavaisena Llianjinin ja Taenyatharin välillä.
Aiemmin antamastaan välinpitämättömästä vaikutelmasta huolimatta kiire eteenpäin painottui taas havahtuneen Taenyatharin sanoista. Ja pitkästä aikaa tuon olennon kasvoilla häivähti pelkän kivikasvoisuuden sijasta aitoa mielenkiintoa Llianjinin toteamusta kohtaan. Vaikka lähes yhtä harvinaista oli Aleon puhuminen, nyt Ezram tuskin edes kuuli tuon Atlashaltian sanoja odottaessaan mitä ryhmän toisella haltialla oli sanottavanaan.
User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 105
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Re: Historian havinaa leirinuotiolla

Post by Arlin »

Lalfar oli samaa mieltä Llianjinin kanssa, että lepo oli juuri se mitä he tarvitsivat tältä ajalta kylässä. Muulla ei juurikaan ollut paljoakaan väliä oletetussa kiireessä. Taenyatharin tietämättömyys salin tarkasta sijainnista herätti kyllä jokseenkin huolta, mutta heidän onnekseen Chaduksen vihje vaikutti tarpeeksi hyvältä seurattavaksi. Ellei muuta, se todennäköisesti johdattaisi heitä ainakin lähemmäksi Salia. Mikäli kylä todella oli Atlashaltioiden, se voisi avata paljonkin tärkeää uutta tietoa kaikista tapahtumista. Kyläläiset eivät varmaankaan jakaisi tietojaan aivan tuosta vain heidän kaltaisilleen, mikäli kyläläiset olivat yhtään Aleon kaltaisia. Heidän hyväksi onnekseen, kaikesta mökötyksestä huolimatta, herra suurlähettiläs sattui kuitenkin olemaan heidän mukanaan vielä. Kyläläiset varmasti kuuntelisivat tätä. Vaikka Atlashaltia olikin aika hankala tapaus, tästä on kieltämättä ollut matkan aikana hyötyä useita kertoja.

Lalfarilla ei ollut mitään lisättävää suunnitelmiin lähteä kylää kohti. Häntä kyllä ihmetytti Llianjinin yllättävä kysymys Taenyatharia kohti. Lalfar ei muistanut alkukohtaamisten jälkeen haltian äänen sävyn olleen näin kyseenalaistava lohikäärmettä kohtaan. Llianjin vaikutti uskovan tähän melko sinisilmäisesti pitkän aikaa. Oliko Taenyathar viime aikoina erityisesti antanut syytä tälle epäilykselle?
Lakimies Firdorn | Katuvaras Lalfar
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Historian havinaa leirinuotiolla

Post by Anlie »

Mikäli tämän tuntemattoman kylän Atlashaltiat olisivat yhtä puheliaita kuin Aleo ja yhtä hyviä välttelemään kysymyksiä kuin Taenyathar, he varmaankin kääntäisivät metsän ympäri viimeistä neulasta myöten etsien Salia ilman johtolankoja. Aiemmin Ioa olisi naurattanut miten tuikeiksi vanhusten väliset katseet olivat illansuuta kohti muuttuneet, mutta nyt tämä seurasi keskustelua ilmeettömänä, huomaamattaan jännittyen itsekin ilmapiirin kiristyessä. Kylää kohtihan he lähtisivät, eihän heillä parempaakaan johtolankaa ollutkaan. Aleo tuntui olevan vakuuttunut että asukkaat eivät missään nimessä voineet olla Atlashaltioita, mutta kunhan yhteinen kieli löytyisi, selviäisi ainakin oliko vierailu pelkkiä harha-askelia.

Llianjinin ilmoitus hämmensi Ioachimia, ei pelkästään muuttuneen sävyn takia, vaan myös sen epämääräisen dramaattisuuden takia. Viimeksi kun kaikkien tiettäväksi tehtiin salaisuus, se ei päättynyt lainkaan toivottavalla tavalla ja nyt samankaltainen tilanne tuntui jälleen olevan kehittymässä. Io risti levottomana kätensä ja odotti haltian jatkavan.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Historian havinaa leirinuotiolla

Post by Kuparirapu »

Llianjin vilkaisi vain lyhyesti Aleota kohti, eikä Atlashaltian julistus yllättänyt häntä hitustakaan. Llianjin ei tekisi kaukaisen kylän haltioista johtopäätöksiä ennen kuin näkisi heidät, mutta Aleolle epämieluisa tai epäselvä vaihtoehto oli kuin rasvatahra takinhihassa. Se piti välittömästi sysäistä pois näkyvistä, jottei suurlähettilään tarvinnut vaivata päätään muuttaakseen mielipiteitään.
Mutta nyt vanha haltia huomasi kaikkien huomion keskittyneen odottavasti häneen, eikä hän halunnut pitää heitä odottelemassa. Niinpä Llianjin näpäytti pitelemänsä ruohopalmikon syrjään, ja ristien hoikat sormensa toisensa lomaan hän sanoi:
"Tämän matkan aikana olen toistuvasti saanut osakseni näkyjä, väläyksiä, jotka ovat aina yrittäneet auttaa tämän tehtävän suorittamisessa. Jo ennen osan teistä tapaamista, jo Harjavan Kievarissa jossa ensimmäisen kerran julkisesti puhuttiin tästä lohikäärmeen muodossa nousseesta uhasta, tällainen näky tuli luokseni ja antoi vihjeitä mitä meidän tulisi tehdä. Hulluudeksi ne ovat liian yhdenmukaisia, ja uniksi liian vieraita. Ja Phoeben alla, Tanamorin kaupungissa, tällainen näky tuli luokseni vaikka olin täysin valveilla.Muutamille teistä olen uskaltautunut puhumaan näistä."
Llianjin vilkaisi lyhyesti Aleota, sekä Ezramia, ennen kuin jatkoi:
"En tiedä, mikä näiden näkyjen takana on. Koskaan aiemmin elämässäni en ole törmännyt ennenäkyihin. Ovatko ne mieleeni pesiytyneitä muinaishaltioiden muistoja, vai muovaavatko kenties itse Jumalat uniani, sitä en osaa sanoa. Mutta yhtä lailla ne ovat ohjanneet matkaamme eteenpäin sekä tunkeutuneet uniini tahdostani riippumatta. Siksi uskon että niissä on totuutta, vaikka sitten pelkkä hitunen. Ja viimeisin näistä näyistä toi esille jotain, minkä haluan jakaa teille kaikille."

Vanha haltia porasi katseensa Taenyatharia kohti, ja puhuessaan suuntasi sanansa myös suoraan lohikäärmettä kohti:
"Ajan miekka, juuri se maaginen ase jota saada takaisin, on aseena myös lohikäärmeensurmaaja. Ei vain yksi, vaan lukuisat lohikäärmeet ovat kuolleet sen terään historian aikana, ja niistä jokainen on hionut miekkan mahtia suuremmaksi. Se voi siis olla juuri se mitä tarvitsemme valtiaslohikäärmeen päihittämiseksi. Tällainen tieto on suorastaan elintärkeää jotta meillä on mahdollisuus onnistua. Siksi haluan kuulla, Taenyathar, vastauksen kysymykseeni: tiesitkö tästä jo aiemmin? Ja mikäli näin on..."
Llianjin kiristi kämmeniään yhteen, ja äänessään kylmää terää lopetti sanoin:
"...Miksi olet pitänyt tämän tiedon meiltä?"
Locked