Kadonneen haltian metsästäjät

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 105
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Kadonneen haltian metsästäjät

Post by Arlin »

//Tämä on jatkoa sivujuonen Tanamor-pelille, ja tarkoitettu Aminjalle, Ingvildille ja Lalfarille, jotta juoni pääsee etenemään. Myöhemmin sitten koko porukka liittyy samaan peliin tavalla tai toisella.

Kaksi puolhaltianaista lähtivät rinnakkain takaisinpäin Tanamorista, Atlashaltioiden oletetusta entisestä kotikaupungista, etsimään heidän kadottamaa matkakumppania Aminia. Lalfar ei välttämättä ollut kaikkein välittäväisin henkilö ryhmässä, hän ei edes tiennyt pystyikö kutsumaan muita todella ystävikseen, mutta jopa hänestä olisi aivan liian julmaa jättää toinen vaeltamaan ikuisesti synkissä luolissa. Amin ei ehkä ollut ryhmän hyödyllisin henkilö, mutta hän oli sentään hyväsydämmillinen, mitä Lalfar arvostaa. Sitä paitsi Ingvildin ajatus jättää Aleo ja Llianjin selvittämään riitojaan vaihteeksi keskenään vaikutti hyvältä. Lalfar ymmärsi kyllä Llianjin tympiintyneisyyden Aleon tapoihin, mutta Atlashaltia tuskin tulisi muuttumaan ja siitä huolimatta he varmasti vielä tulisivat tarvitsemaan häntä.

Lalfar käveli hiljaa Ingvildin vierellä vilkuillen silloin tällöin käytävän seinämiä mahdollisia, vaihtoehtoisten käytävien takia, jos Amin olisi niihin eksynyt. Puolhaltia vilkuili myös välillä Ingvildiä ohimennen. Lalfar oli matkannut tämän kanssa jo jonkun aikaa, mutta hänellä ei vieläkään ollut kovin hyvää käsitystä tästä henkilöstä. Oudoista pukeutumisvalinnoistaan huolimatta Ingvild vaikutti kohtalaisen fiksulta ja ystävälliseltä. Lalfaria kiinnosti, mitä tämä teki tällä matkalla. Oliko tämän syy sama kuin Lalfarin? Vain tarve tehdä tälle lohikäärmeongelmalle jotain, ennen kuin jotain pahempaa ehti tapahtua? Kiinnostuksestaan huolimatta Lalfar piti suunsa tiukasti kiinni. Hän ei missään nimessä haluaisi samoja kysymyksiä esitettävän hänelle itselleen, joten oli parempi olla kysymättä mitään turhaa. Henkilökohtaisuuksien sijaan, tällä varmasti oli mielipide äskeisistä tapahtumista Tanamorissa.

"Luuletko sen patsaan, Elageiroksen, puhuneen totta? Sen vanhan tilan olleen Atlashaltioiden vanha kaupunki, tarinan jumalista ja sankareista?" Lalfar kyseli Ingvildiltä kiinnittämättä tähän enää katseellaan huomiota ja keskittyen nyt viimeisiin askeliinsa päästäkseen ulos tunnelista takaisin kuopan aukealle auringonvaloon.
Lakimies Firdorn | Katuvaras Lalfar
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kadonneen haltian metsästäjät

Post by Tinanja »

Ingvild lähti astelemaan pitkin askelin poispäin Tanamorista, kohti tunnelia, josta he olivat alunperin saapuneet tuohon kaupunkiin, jota Elageiros väitti Tanamoriksi, Atlashaltioiden vanhaksi pääkaupungiksi. Pitkin askelin Eliezen vierellä astelevan maagikon oli vaikea uskoa sanoja, mutta samalla hän oli vaikuttunut siitä, että tuollaista magiaa oli edes olemassa. Se oli jotakin, mitä hän ei ollut koskaan kuullut edes olevan olemassa, ja oli selvää, että tämä paikka oli ollut koskemattomana hyvin pitkään, vaikka tarkaa vuosimäärää oli varmasti mahdoton sanoa. Hän melkein toivoi, ettei Llianjin tai Aleo löytäisi mitään niin kutsutusta Tanamorista, niin tämän voisi kuitata vain epämääräisenä unena, eikä sitä tarvitsisi ajatella enempää. Elageiroksen tarina oli sisältänyt hyvin monta väitettä, ja oli vaikea uskoa, että kaikelle oli totuuspohjaa. Mutta... Ingvild ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt uskoa, ja mitä ei: olihan hän nähnyt sen lohikäärmeen omilla silmilläänkin, mutta silti se oli yhtä uskomatonta kuin mitä tuo Tanamorin vartijaksi itseään kutsuvan patsaankin telepatialla kerrottu tarina.

Ingvild käveli pitkin, varmoin askelin poispäin Tanamorista, seurasi Eliezeä aina takaisin taivasalle saakka avautuvaan koloon, josta lohikäärme oli noussut ylös tuhoten osan Phoeben vanhoista ja hienoista rakennuksista. Hävityksen jäljet olivat olleet edelleen nähtävillä, kun he olivat kulkeneet kaupungin lävitse. Naisen ajatukset keskeytti kuitenkin Eliezaen kysymys, joka sai vakavannäköisen, punahiuksisen maagikon hymähtämään. "En tiedä enää, mitä uskoa, ja mitä ei", Ingvild sanoi olkiaan kohauttaen ja nauttien hetken aikaa vain siitä auringonvalosta, joka heitä tervehti siellä kuopan pohjalla. "Olen nähnyt sen lohikäärmeen, mutta... sekin tuntui yhtä uskomattomalta kuin kaikki täällä tapahtunut... Joten ei, en osaa sanoa, mitä tästä pitäisi ajatella", Ingvild lisäsi ja kääntyi nyt katsomaan Eliezeä. "Entä sinä? Mitä sinä ajattelet tästä kaikesta?"
User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 105
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Re: Kadonneen haltian metsästäjät

Post by Arlin »

Ingvildin ajatukset tilanteesta kuulostivat sellaisilta, mitä normaalin henkilön kuvittelisi ajattelevan. Lalfar olisi jokseenkin huolissaan, jos tämä olisi pystynyt uskomaan kaiken samantien kyseenalaistamatta mitään, mutta oli hyvä varmistaa tämän mielentila. Lalfar oli viettänyt jo paljon aikaa hullujen kanssa ennen liityttyään lohikäärmekiltaan.

"Kun kuulin ensimmäistä kertaa lohikäärmeestä, joka nousi tältä kuopalta, olin kieltämättä aika ällistynyt asiasta kuten varmasti monet muutkin", Lalfar aloitti pysähtyen kuopan keskelle ja katsellen ylös kuopan reunaa. "On edelleen hankala kuvitella tämän olleen lohikäärmeen tekoa ja patsaan kertoma kuulosti vielä uskomattomammalta. En tiedä puhuiko patsas totta, mutta sen tarina kuulosti minusta tarpeeksi hyvältä vihjeeltä jatkaa eteenpäin, välttääkseen tältä", Lalfar hymähti hetkeksi Ingvildille ja kääntyi sitten katselemaan ympärillä olevien rakennusten raunioita.

"Luuletko neiti Aminin eksyneen näiden talojen sisälle?" Lalfar vaihtoi aihetta. Amin saattoi hyvin olla eksynyt talojen raunioihin siinä vaiheessa, kun kaikki lähtivät juoksemaan Aleon perään. Ainakin Lalfar toivoi asian olevan niin, sillä muualta tätä olisi hankala lähteä etsimään. Sitä paitsi puolhaltiaa kieltämättä kiinnosti kovasti mitä muuta arvo- tai hyötytavaraa talojen sisältä mahtoi löytyä.
Lakimies Firdorn | Katuvaras Lalfar
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kadonneen haltian metsästäjät

Post by Tinanja »

"No... jos jostakin voimme olla varmoja", Ingvild astui parin isomman kiven ylitse pitkällä askeleella. "Niin oli se olento tai ilmiö mikä tahansa, se on saanut tuhoa aikaan", tämä vilkaisi taivasalle siitä suuren kuopan reunoja myöten, laski katseensa sitten arvioimaan mietteliäänä romahtaneita rakennuksia, ja lähti kävelemään suurinta niistä kohden. Se oli romahtanut varmaan ensimmäisenä, mutta sen ympärillä ei näkynyt juuri muita rakennuksia. Eliezen arvioille siitä, olisiko Amin eksynyt tänne, Ingvild kohautti olkapäitään. "Ne näyttävät koskemattomilta, mutta... mistä sitä tietää, mihin hän on kadonnut, täällä suunnilla me hänet taisimme nähdä viimeksi", Ingvild vilkaisi arvioiden Eliezeä kohden astellen lähemmäs tänne romahtanutta rakennusta ja sen raunioita.

Ingvildin katseen kiinnitti pian kirjahylly ja sen ympärille levinneet paperit iskun voimasta murentuneen seinän alla. Nainen työnsi käsillään muutamia kivenkappaleita sivuun ja kurottautui ottamaan paperipinon kaatuneen hyllyn edestä.
"Ja jos Amin ei ole täällä...", nainen selasi nopeasti papereita. "Kaupunginhallituksen paperit näyttävät sen sijaan olevan", tämä heilautti käsissään kokousmuistiota, ojensi sitä Eliezeä kohden. Ehkä tuo osasi lukea? Ingvild itse asiassa ei ollut asiasta lainkaan varma. Nainen itse kumartui hyllyn vierelle ja kurottautui keräämään joitain yksittäisiä papereita hyllyn sivustalta, kivenkappaleiden vierestä. Rakennus näytti niin suurelta, että se saattoi hyvinkin olla joku kaupungintalo, tai osasiipi siitä. Paperien logot ja otsikot tosin kertoivat myös siitä, että tämän oli oltava vähintään joku arkisto. Ingvild otti pari paperia siitä sivusta ja kohottautui seisomaan, jäi katsomaan löytämäänsä paperia. "Oho", Ingvildin silmät levisivät vähän tämän lukiessa sitä paperia eteenpäin.

Se oli kirje, allekirjoitettu, mutta sitä ei oltu vielä sinetöity. "Tämä on ehdotus neuvotteluista Tritonin ja mantereen armeijoiden välillä yhteistyöstä", tuo sanoi sitten, luki nopeasti sitä erittäin siististi kirjoitettua paperia eteenpäin ja unohti hetkeksi sen, missä oli, ja miksi. Tämä... oli maailmaamuuttava uutinen - tai ainakin melkein, varsinkin jos tämä kirje olisi lähtenyt. Oliko taustalla jotakin suurempiakin jännitteitä?
User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 105
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Re: Kadonneen haltian metsästäjät

Post by Arlin »

Lalfar nyökkäsi hiljaa Ingvildin kommentille tuhoista. Ei ollut niin väliä mikä tuhot aiheuttivat, mutta asialle oli silti syytä tehdä jotain. Aminin löytäminen tuli kuitenkin ensin ja Ingvild näyttikin jo menevän reippain askelin etsimään yhdestä kuopalle vajonneesta talosta. Rakenteista päätellen Ingvildin valitsema talo oli Phoeben kaupungintalo, tai ainakin osa siitä oli kaupungintaloa. Lalfar hymähti ja lähti Ingvildin perässä sisälle. Oli hyvin mahdollista, että täältä löytyisi ainakin arvokasta tietoa. Hän ei itse varsinaisesti tarvinnut tietoja mihinkään, mutta joku muu varmasti olisi valmis maksamaan erilaisista, salaisista kokous- ja kauppakirjanpidoista paljonkin. Sitä paitsi kaupunginhallitus ei muutenkaan tällä hetkellä varmaankaan välittäisi, jos jotain tietoja pääsisi leviämään.

Ingvild löysi yllättävän nopeasti tärkeiltä vaikuttavia asiakirjoja ja ojensi hetken selauksen jälkeen yhden kokousmuistion Lalfarille luettavaksi. Maagikko osasi jälleen yllättää hyödyllisyydellään ja tehokkuudellaan. Lalfar tarkasti nopeasti papereiden olevan oikeassa järjestyksessä ja alkoi nopeasti silmäilemään sisältöä. Kieltämättä Lalfar ei ajatellut hänelle opetetuista kokoustiedoistaan olevan koskaan mitään hyötyä, varsinkaan sen jälkeen, kun hän ryhtyi katuvarkaaksi. Nyt kuitenkin hän oli iloinen saadessaan melkein kaiken irti tästä muistiosta. Paperiin ylös kirjattu kokous oli paljon tärkeämmän oloinen kuin mitä puolhaltia kuvittelikaan. "Uskomatonta. Kolme rakuzaa... Kokouksessa oli kolme rakuzaa paikalla. Mantereen palkkasoturirakuza oli yksi heistä. Et sitten uskokaan, mutta loput kaksi olivat Trinonin rakuzoita. Kaiken lisäksi Tritonin rakuzoilla oli useita doyoboita mukanaan", Lalfar tulkitsi muistiota ääneen ja vilkaisi sitten epäuskoisena Ingvildiä. Puolhaltia ei ehtinyt kuitenkaan pitkään kerätä lukemaansa mielessään, kun maagikko pian löysi erään kirjeen, kokouksesta aiheutuneen lopputuloksen.

Lalfar astui lähemmäs Ingvildin viereen lukeakseen kirjettä. Hän tarkasteli nopeasti päällisen sisällön, kunnes Lalfarin silmät pysähtyivät kirjattuun päivämäärään. Kirje oli tuore, tänä vuonna kirjattu. "Toinen yhteistyö..." Lalfar mietti hiljaa, mutta varomattomasti ääneen.
Lakimies Firdorn | Katuvaras Lalfar
Úlfr

Re: Kadonneen haltian metsästäjät

Post by Úlfr »

Samoihin aikoihin, kun muu joukko seikkaili Tanamorin raunioissa, havahtuen pian siihen, että joukoista oli tippunut eräs sisunsa menettänyttä haltia, tämä kyseinen haltia havahtui uudelleen tähän päivään paljon korkemmalla luolastoissa.

Pimeää, vaikka Llianjin oli juuri sytyttänyt valopallon, Aminja mietti räpäyttäen pari kertaa silmiään paremmin auki. Miksi on pimeää? Aminja havahtui hieman lisää. Tapahtuiko Llianjille tai muille jotain? Haltia ponkaisi nopeasti ylös vaikkei hän nähnytkään mitään. Harpottuaan yhden askeleen eteenpäin huimaus ja takaraivossa sykkivä kipu pakottivat hänet takaisin maahan. Päätään pidellen hän tuli siihen tulokseen, että ainakin hänelle oli tapahtunut jotain. Miksi hän muuten olisi muuten joutunut ponkaisemaan ylös maasta.
Muut olivat menossa Llianjinin hellien sanojen myötä auki revityn aukon läpi ja hän oli ollut seuramassa heitä. Amin ei tiennyt mitä ajatella. Hän tunsi hiuksien tahmaisuuden ja hieman vastentahtoisesti haistoi kättään - jep, verta. Mitäpä muuta. Hän hapuili laukkuaan lanteeltaan, turhaan. Aminja tapaili lähiympäristöään. Ei laukkua - oliko hänet ryövätty? Täällä, luolastossa? Hän huokaisi hiljaisesti alkoi sentään tottua jo hieman pimeyteen. Luolaston seiniä koristavat sienet hohkasivat vienosti jonkunlaista valoa. Iskun takia Aminja ei ehkä ollut terävimmillään, minkä takia hänellä kesti vielä hetken ennen kuin tajusi, ettei miekkakaan ollut enää omalla paikallaan.

Pian haltia tuli siihen tulokseen, että paikoillaan lojuminen ei ainakaan olisi hyödyksi. Hän oli onnistunut hahmottamaan ympäristöstään sen verran ettei ollut enää aukolla. Hän nousi varovaisesti seisomaan ettei huimaus pääsisi yllättämään uudelleen ja alkoi hitaasti kulkea käytävää eteenpäin toivoen, että se veisi häntä oikeaan suuntaan.



------------------
Offtopic: mulla on pidempikin vastaus, mutta ajattelin vähän jaksottaa sitä tähän, varsinkin jos iskee taas kiire kausi.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kadonneen haltian metsästäjät

Post by Tinanja »

Ingvild jatkoi tavaroiden tutkimista hetken aikaa, kun Elieze otti paperit häneltä katseltavakseen. Muiden papereiden joukossa näytti olevan suurimmaksi osaksi joitain raportteja, kirjeitä, mutta niitä ei näytetty olevan säilytetty niin hyvin, mitä näitä, mitä hän oli Eliezen tarkkailtaviksi antanut. Ingvild astui varoen eteenpäin, etsien jaloilleen parempaa jalansijaa. Nainen päätyi tutkimaan toista kaatunutta hyllyä, mutta ei näyttänyt löytävän sieltä mitään sellaista, mikä olisi herättänyt hänen mielenkiintonsa.
Mutta Ingvild kohotti kulmiaan kuullessaan Eliezen tiivistävän papereiden sisältöä muutamaan lauseeseen, ja kohotti katseensa arvioimaan Eliezeä, kuuntelemaan tarkemmin, mitä toisella oli sanottavanaan. "Mutta... sehän voi tarkoittaa, että tämä katastrofi on keskeyttänyt neuvottelut mantereen ja Tritonin välillä... mikä taas tarkoittaa sitä, että...", Ingvild piti pienen tauon, ja rypisti kulmiaan itselleen hyvin epätyypillisesti. "Että tämä katastrofi voi aiheuttaa ryppyjä politiikkaankin", Ingvild lopetti vielä.

Hieman korkokenkiensä kanssa jalansijaa jälleen haparoiden tuo astui kauemmas kaupungintalon raunioista, tasaiselle, kovalle kivipohjalle, joka näytti luonnottoman sileältä. Tämä vilkaisi uudemman kerran Eliezeen. "Meidän ehkä pitäisi ottaa nuo mukaan", tämä nyökkäsi papereita kohden. Naisen katse kuitenkin arvioi muitakin rakennuksia, mutta ne näyttivät olevan kaupungintaloa huonommassa kunnossa. Seinät olivat romahtaneet mahdollisten sisäosien päälle ja kiviä oli tippunut, murtaen loputkin talojen ehjinä olleista osista. "Mutta... Amin", tämä vilkaisi kysyvästi Eliezeen. "Olisikohan tämä käytävässä matkalla takaisinpäin tyrmiä kohden? Onko sinulla ideoita?"
User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 105
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Re: Kadonneen haltian metsästäjät

Post by Arlin »

Lalfarilla oli erittäin hankalaa uskoa lukemaansa. Puolhaltia ei tiennyt asioiden yksityiskohtia, mutta hän tiesi tämän olevan ainakin toinen yritys yhteistyöstä mantereen ja Tritonin välillä. Lalfar tiesi sen vain, koska hänen isänsä työskenteli ensimmäisellä kerralla yhteistyön toteuttamisen eteen. Paljon enempää hän ei tiennyt asiasta, sillä asiaa pidettiin silloin hyvin salassa. Jopa perheenjäsenille, kuten Lalfarille itselle, ei saanut kertoa yksityiskohtia yhteistyöhön liittyvistä töistä ja tehtävistä. Puolhaltia pystyi tosin vain arvaamaan yhteistyön kadonneen kokonaan... tietyistä syistä. Mutta tämä kokous ja kirje olisi mahdollisesti muuttanut asioita parempaan suuntaan.

"Olen samaa mieltä. Tritonin hallitus ei varmasti ole ilahtunut, jos manner ei ole vastannut yhteistyöehdotukseen, josta he eivät mahdollisesti ole vielä kuulleetkaan", Lalfar kommentoi Ingvildin päätelmiä. Puolhaltia pakkasi tärkeimmät paperit maasta löytyneeseen nahkaiseen kansioon Ingvildin ehdotuksen mukaisesti ja pakkasi kansion vielä selkäreppuunsa. Lalfar ei tosin vielä tiennyt mitä papereille tulisi lopulta tehdä. Oli ehkä parempi miettiä sitä vasta, kun he pääsisivät takaisin pinnalle.

"Mahdollisesti. Päätyisimme kaikki lopulta takaisin tyrmille takaisin tullessa, joten siellä päin oli hyvä odottaa muita. Näin minä ajattelisin", Lalfar vastasi Ingvildin kysymykseen Aminista. Puolhaltialla ei muutenkaan ollut parempia ideoita, joten Ingvildin ehdotus vaikutti kokeilemisen arvoiselta. "Lähdetään ainakin aluksi tyrmiä kohden", Lalfar ehdotti.
Lakimies Firdorn | Katuvaras Lalfar
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kadonneen haltian metsästäjät

Post by Tinanja »

Ingvild nyökkäsi lyhyesti Eliezelle ja oli kieltämättä yllättynyt noinkin ajantasaisista kommenteista, jotka tuo muutoin niin hyvin hiljainen nainen oli hänelle sanonut. Tuo oli kyllä oikeassa. Mikäli Triton ja manner olivat suunnitelleet yhteistyötä, ja katastofi oli katkaissut viestin kulun, voisi siitä seurata myöhemmin ongelmia. Ehkä ei ihan rauhan rikkomiseen saakka, mutta jännitteet olisivat selkeitä politiikassa, pitkään. Täytyisi puhua Llianjinin kanssa tästä ja siitä, mitä papereissa oli lukenut. Se kieltämättä oli huolestuttavaa. Mutta yhtä huolestuttavaa oli myös se, ettei Aminia näkynyt missään. Nainen päätyi nyökkäämään Eliezelle. "Se on kieltämättä huolestuttavaa politiikan kannalta", Ingvild myönsi hiljaa, ottaen muutaman askeleen kohti tyrmiin johtavaa käytävää kohden.

Ingvild vilkaisi Eliezeä kohden nopeasti kuullessaan tuon miettivän, mistä he voisivat löytää Aminin. Nainen nyökkäsi. "Se kuulostaa loogiselta ratkaisulta. Ja jos hän on jäänyt johonkin matkalle, niin jälkiä takaisinpäin seuraamalla voimme löytää hänet...", Ingvild totesi hiljaa, toivoen, ettei tuolle nuorelle naiselle ollut käynyt mitään sen jälkeen, kun heidän tiensä jossain välissä olivat eronneet. Samalla Ingvild huomasi miettivänsä, olivatko Aleo ja Llianjin jo selvittäneet välinsä sillä toinen toistaan loukkaavilla kommenteilla, joilla nämä väittelivät tilanteesta. Ingvild oli ihan tyytyväinen, ettei ollut siellä kuuntelemassa sitä neuvottelua. Nainen saapui pian tyrmille johtavan käytävän suulle ja vilkaisi ohimennen, seurasiko Elieze. Pian nainen astuikin ylöspäin viettävään käytävään, tuntien sen kosteuden aiemman raikkaan ilman sijaan. Toivottavasti he löytäisivät Aminin.
Úlfr

Re: Kadonneen haltian metsästäjät

Post by Úlfr »

Ilma seisoi paikollaa eikä, Aminja ei osannut päättää kumpaan suuntaan hänen täytyisi lähteä. Hän ei osannut varmasti sanoa olin paikastaan tai päivän ajasta ja väärään suuntaan lähteminen voisi tarkoittaa sitä, ettei hän näkisi päivänvaloa enää koskaan. Aminilla ei ollut muita keinoja valaista tietään, jos ei laskettu vienosti valoa hehkuvia seiniä. Niin ja eihän hänellä ollut ruokaakaan ellei samoja seinällä olevia sieniä laskettu ruuanlähteeksi. Tuo mieleen tupsahtanut ajatus ei houkuttanut Aminjaa ollenkaan. Sienet vaikuttivat siltä että ne saattaisivat olla myrkyllisiä tai ainakin huumaavia. Haltia peitti hennosti jyskyttävän pään kämmeniensä suojaan ja hymähti mieleen juolahtaneelle sivuajatukselle; ainakaan aika ei kävisi pitkäksi jos jäisi loppuelämäksi jumiin luolastoihin.

Aminja lähti pakonomaisesti liikkeelle tajuttuaan, että liikkeelle lähteminen johtaisi suurella todennäköisyydellä kuolemaan, mutta paikoilleen jääminen tarkottaisi varmaa kuolemaa. Haparoituaan jonkin aikaa päättäväisesti eteenpäin, ehkä puolisen faethia, hän huomasi sienten hohkaaman valon heikkenevän. Ilma tuntui entistä tunkkaisemmalta ja käytävän loppupää näytti pimenevän täysin. Kovin vahvaa intuitiota ei tarvittu varoittamaan eteenpäin jatkamisesta. Haltia päästi epätoivoisen vinkaisun. Hänellä ei ollut käsitystä kauan sienet hohkaisivat valoa ympäristöönsä, eikä häntä houkuttanut jäädä kokemaan sitä itse. Amin kääntyi takaisin päin.

Pään jyskytyksen, tunkkaisen ilman ja hiipivän ahdistuksen takia haltiasta tuntui kuin hän olisi tarponut luolastossa ikuisuuden. Käytävä ei onneksi ollut juuri haarautunut, eikä hän ollut joutunut kovin monesti miettimään oliko järkevin seurata hohtoa vai vaistoa. Aminja kuuli edestään raahautuvia askeleita ja hän pysähtyi säikähtäen paikoilleen. Tietenkään hän ei tyhmänä ollut ajatellut, että hohtavia seiniä seuraamalla saattaisi joku tulla vastaan.
Ei kai edessä kulkeva ollut kuullut häntä ? Voisiko se olla joku tuttu vai tuntematon jota vastaan pitäis puolustautua. Eihän hänellä ollut mitään millä puolustautua. Käsivoimin hän pärjäisi jos vastustaja olisi heikossa hapessa, eikä tällä olisi omia aseita. Hän yritti ajatella järkevästi mitä kannattaisi tehdä, kuin oikea seikkailija. Askelien tahdista pystyi päättelemään ettei raahustaja vaikuttanut kovin hyväkuntoiselta. Ehkäpä siis joku joka oli viettänyt luolastossa jo pidemmän aikaa. Todennäköisestä aivotärähdyksestä huolimatta Aminja oli silti vielä fyysisesti hyvässä kunnossa. Hän oli tähän asti matkalla syönyt ja nukkunut suhteellisen säännöllisesti, lähes jatkuvan ratsastamisen ja miekkailuharjoitusten takia lihakset olivat hyvässä kunnossa. Aminja toivoi ja uskoi, että edessä oleva olisi sama tyyppi, joka oli nyysinyt hänen tavaransa.

Haltia pysähtyi hetkeksi paikoilleen laannuttaakseen hieman pahinta jomotusta. Maassa ei näkynyt kovin isoja kiviä, mutta Aminja noukki mukaansa isoimman kiven jonka löysi. Se sopi hänen kämmenensä sisälle, mutta koostaan huolimatta aiheuttaisi varmasti jonkun verran vahinkoa jos se olisi tarpeen. Amin jatkoi matkaansa varovaisesti eteenpäin. Hän toivoi yllätysetua, koska edeltä kuuluvat raahustusäänet eivät olleet pysähtyneet hetkeksikään, joten oli mahdollista ettei edellä kulkeva ollut kuullut häntä.
Locked