Adventtikalenteri 2017

Ylläpito tiedottaa täällä sekä pääsivustolla ajankohtaisista asioista. Seuraathan alueen viestejä.
Post Reply
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 362
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Adventtikalenteri 2017

Post by Kuparirapu » Sun Dec 03, 2017 10:07 am

3.12.
1. Adventti

Kuparirapu:
Novian Lukinsormi

Hyytävä merituuli oli tuonut Dionen kaupunkiin tänä vuonna anteliaasti lunta, ja katuja yritettiin pitää parhaan tahdon mukaan puhtaana siirtäen nietokset kujille pois silmistä. Ja sinne kaupungin lapset kerääntyivät nauttiakseen kuulaan pakkassään hyvistä puolista.
Riemunkiljahdukset olivat ainoa varoitus kujan päässä, ennen ilman halki viuhuvaa lumipallokuuroa. Nopeasti kohotetun lumivallin takana punaposkiset lapset tulittivat herkeämättä, ja heidän vastustajaan oli Rakega Novian Pitkähäntä, lumisodan itsenimitetty kuningas. Peikko syöksähteli kahden tynnyrin tarjoaman suojan välillä, yrittäen parhaansa mukaan vastata omilla palloillaan.
“Ette koskaan saa minua, te ryökäleet! Rakega Pitkähäntä ei pelkää ketään eikä mitään!” peikko kailotti mahtipontisella äänellä, mutta sai vetää päänsä nopeasti piiloon valkeiden ammusten viistäessä hänen hattuaan. Virnistellen Novian kurkisti tynnyrin takaa ja puiden nyrkkiään jatkoi:
“Missä ovat vasallini? Missä ovat joukkoni? Rutto vieköön, tuo kirottu sankarijoukko vipeltää jo muurillani kuin lauma hiiriä!”
Peikon selostuksen rohkaisemina lapsikatras lähti juoksemaan häntä kohti, nauraen ääneen kun Novian kääntyi häntä viipottaen karkuun, tosin pelkkää kevyttä hölkkää jotta hänen jahtaajansa pysyivät perässä. Pyörähtäen kulman taakse piiloon peikkominstreli odotti että he olivat aivan hänen edessään, ennen kuin loikkasi esiin ja levittäen käsiään mölähti:
“Buahaaa!”
Lapset häkeltyivät hetkeksi, mutta hymyt palasivat kasvoille kun Novian pakeni uudelleen ja jahti jatkui. Sitten, peikko liukui pysähdyksiin. Hänen edessään aukesi päätie, ja sinne ei lapsilla ollut pallojen kanssa menoa ilman nuhteita. Niinpä hän kääntyi dramaattisesti ja lasten päästessä kymmenisen askeleen päähän hän kohotti leukaansa sanoen:
“Jos tämä on todella oleva loppuni, niin muistakoot historia kuinka Rakega Pitkähäntä hävisi viimeisen taistelunsa.”
Lasten silmät kimmelsivät jännittyneestä odotuksesta, Novianin tarinaniskentä kun antoi tavallisille leikeille jotenkin hienomman tunnun. Nauttien hetken noista katseista Novian otti hatun päästään, ja vei sen selkänsä taakse.
“Ah, ja niin kaatuu yksi historiamme uljaimmista ja vailla epäilystä yksi komeimmista Rakuzoista. Valtakunta tulee kaipaamaan tätä uljasta peikkoa hartain sieluin ja sydämin.”
Sulkien silmänsä Novian levitti kätensä, ja otti vastaan tappionsa tusinan lumipallon lentäessä häntä päin. Sietäen tappionsa hymyssä suin ja hiukset lumesta valkoisina Novian lähti lasten perässä, heidän vanhempiensa varmasti jo ihmetellessä minne jälkipolvi oli mahtanut kadota.


Kide:
Naenija & Nafi

Naenija hääri keittiössään hyväntuulisesti hyräillen. Suuressa tulisijassa paistui palanen porsaan potkaa ja vieressä kiehui pieni kattilallinen glögiä. Koko alakerta tulvi jouluisia tuoksuja jo valmistuneista ja viimeistelyä vaille valmiista jouluruuista. Nana oli jopa huomaavinaan ilmassa edelleen edellispäivänä paistetun omenapiirakan tuoksun, johon sekoittui pehmeän makea lanttulaatikon aromi. Piiraan haltia oli leiponut itse edellisenä päivänä, mutta lanttulaatikon hän oli saanut naapurissaan asuvalta vanhalta pariskunnalta, jonka rouvan jouluspesiaali tuo makeahko laatikko oli. Molemmat odottivat nyt kellarissa pöydälle nostamista, mutta niiden voimakkaat tuoksut olivat jääneet alakertaan muiden aromien seuraan.

"Oi jos jostain saada voisin suuren puurokauhan, sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan..." Naenija hyräili samalla, kun sekoitteli suurella puisella kauhalla glögiään. Hän nosti täyteläisen punaista juomaa hieman padasta ja puhalteli siihen hetken ennen kuin maistoi.
"Täydellistä", haltia totesi mielessään ja kurottautui ottamaan seinällä roikkuvat patalaput nostaakseen padan jo pois tulelta. Hän laski padan tulisijan viereen jäähtymään ja noukki sieltä pois inkiväärit, kanelitangot ja kardemummat. Neilikat ja rusinat saivat vielä jäädä maustamaan juomaa. Nafi katseli emäntänsä touhuja tulisijan vieressä maaten. Työnnettyään kuononsa pienempänä pariin otteeseen liian kuumiin höyryihin oli lisko oppinut, että oli parempi pysytellä sopivan matkan päässä Nanan kokatessa. Lisäksi se nautti tulisijasta hohkaavasta kuumuudesta, joka tuntui käärineen liskon unettavan lämpimään vaippaansa.

Edelleen hyräillen Naenija palasi tarkistamaan pienen kinkkunsa tilanteen. Hän pyöräytti lihakimpaleen ties monettako kertaa ympäri ja katseli arvioiden nahan väriä. Liha olisi sopivan mureaa hyvin pian, mutta ei ihan vielä. Nana katsoi sekalaista keittiötään huokaisten ja päätti aloittaa siivouksen saman tien, sillä liha oli viimeinen valmistettava asia ennen kuin he voisivat alkaa illallistamaan Nafin kanssa. Hän ei halunnut yhdenkään punajuurikuution tai rusinan tuijottavan häntä pöydältä syyllistävästi, kun he yrittäisivät nauttia jouluruuista. Haltia katsahti liskoaan, joka haukotteli juuri tumma kita avoimena ja laski sitten päänsä etujalkojen päälle silmät lupsuen.
"Ai että kaikki muu sinua kiinnostaa paitsi tämä?" haltia kysyi lemmikiltään naurahtaen ja heilutteli likaista rättiä ilmassa. Nafi raotti toista silmäänsä hetkeksi hieman enemmän kuin myöntävä vastauksena emännälleen, ja antoi sitten silmäensä painua lähes kiinni. Ohut oranssi juova silmäluomien välissä paljasti, ettei lisko kuitenkaan antanut itsensä vaipua uneen. Kenties se pelkäsi nukkuvansa onnensa eli ruokailun ohi.

Ei mennyt kauaakaan, kun Nana oli saanut ruoanlaiton jäljet häviämään keittiöstä. Hän katsahti ihanan puhdasta keittiötään tyytyväisenä kädet lanteilla ja antoi sitten katseensa kiertää koko vastaanottohuoneensakin läpi. Nana oli edellisellä tehnyt suursiivouksen myös vastaanotolleen ja järjestellyt kaikki tavaransa siististi omille paikoilleen. Täydellisiin riveihin asetellut eriväriset lasipullot hohtivat kuin jalokivet kynttilänvalon leikitellessä niiden kiiltävällä pinnalla - oikeastaan ne kävivät joulukoristeista sellaisinaan. Portaikon viereen suureen maljakkoon kerättyjen havupuiden oksien lisäksi Naenijalla ei muita joulukoristeita ollutkaan. Oksat haltia oli koristellut muutamilla hyvin vanhoilla savesta tehdyillä koristeilla. Osan koristeista - ne epämääräisimmän näköiset - Nana oli itse tehnyt lapsena, mutta suurin osa koristeista olivat hänen äitinsä ja isoäitinsä muovaamia, erittäin yksityiskohtaisia käpyjä ja lumihiutaleita. Pitkin oksia kiersi lisäksi punainen silkkinauha, joka todellisuudessa oli hiusnauhaksi suunniteltu. Naenija oli käyttänyt nauhaa tämän joulupuuta vastaavan oksistonsa koristeena jo vuosia, sillä se toi mukavasti lisäväriä ja kontrastia vihreitä oksia ja ruskehtavia koristeita vasten. Viimein Nana havahtui ajatuksistaan ja muisti pääruokansa, mutta ei ehtinyt kuin käännähtää tulisijaa päin, kun oveen kuului napakka koputus. Niin ruskeat kuin oranssitkin silmät käännähtivät säpsähtäen ovea kohti. Haltia lähti harppomaan ovelle miettien, olisikohan joku naapureista lähtenyt vielä näinkin myöhään tuomaan joulutervehdyksensä. Mutta hänhän oli jo nähnyt kaikki naapurinsa eilen ja osan kanssa vaihtanut hyvän joulun toivotukset jo aiemmin viikolla.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 362
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Adventtikalenteri 2017

Post by Kuparirapu » Sun Dec 10, 2017 9:17 am

10.12
2. Adventti

Kide:
Naenija & Nafi

Ennen kuin Naenija ehti ovelle, oli Nafi jo lennähtänyt tämän harteille. Ulkona oli hämärtynyt, mutta viimeiset valonsäteet näyttivät itsepintaisesti imeytyneen valkoiseen hankeen, joka hohti aavemaista vaaleuttaan. Naenija kurkisti varovaisesti ovenraosta ulos, eikä vain välttääkseen kylmää ilmaa pääsemästä tupaan. Häntä vastaan alhaalta tapitti kaksi silmäparia, ilmeisesti sisko pienemmän veljensä kanssa. Heillä oli kuitenkin niin paksusti vaatetta päällä, ettei Nana voinut olla varma muusta kuin toisiaan muistuttavista kasvonpiirteistä, joskin pienemmän vieraan toinen poski oli pahasti turvonnut ja silmät punaiset.
"Anteeksi", isompi vieraista aloitti ja yskäisi karistaakseen pakkasen karkeuden äänestään. Lapsi tuijotti koko ajan Nafia hieman pelokkaan oloisena, mutta jatkoi kuitenkin urheasti:
"Anteeksi, että vaivaamme rouvaa näin myöhään, mutta pikku-Geryn hammas on vaivannu eilisestä asti ja nyt se ei pysty syömään. Äiti sanoi, että sää... te rouva, auttaisitte varmasti." Kyllä, kyseessä todellakin oli sisarukset. Nanaa hymyilytti lapsen tapa puhua, joka oli sekoitus arkista kieltä ja selvästi juuri tätä käyntiä varten ulkoa opeteltua kohteliaisuutta.
"Tottakai, käykää sisään", Nana vastasi avatessaan oven kunnolla ja hymyili rohkaisevasti, kun huomasi isosiskon vääntelevän ylisuurten lapasten peittämiä käsiään hermostuneesti edessään. Pikku-Gery sen sijaan nökötti paikoillaan kuin jääpuikko - toivottavasti enemmän pelosta kuin oikeasta kylmyydestä.
"Istukaa odottamaan ihan hetkeksi", Nana sanoi ja viittoi vastaanottohuoneen pöydän edessä olevia jakkaroita kohti. Kaksikko käveli päät painuksissa osoitettuun paikkaan. Molempien kävelytyyli oli kovin vaappuvaa ja sai Nanan miettimään kuinka monta kerrosta vaatetta heillä mahtoi olla päällä. Tai kuinka kaukaa tämä kaksikko oli yksin kylmässä tänne vaeltanutkaan.

Naenija kävi pelastamassa kinkkunsa tulen yltä ja sai onnekseen huomata, ettei se ollut ehtinyt tummua liikaa. Hän nosti höyryävän lihan varovasti pöydälle sille varatulle puualustalle ja palasi oikopäätä vieraidensa luokse. Sisrukset olivat kuin kaksi istuvaa lumiukkoa, tosin ruskeaan pukeutunutta sellaista. Molempien katse oli kiinnittynyt Nafiin, joka tiiraili vieraita uteliaasti Nanan olalta.
"Tämä tässä on Nafi, sitä ei tarvitse pelätä", Nana sanoi kyykistyttyään lasten eteen ja rapsutti vielä liskonsa päätä näyttääkseen kuinka lauhkeasta otuksesta oli kyse. Hämmästynyt hymy nousi tytön kasvoille, mutta Geryn suu pysyi tiukkana viivana.
"Olette varmasti kylmissänne, mitä jos juotaisiin ensin hieman glögiä ja katsotaan sitä hammasta vasta sitten?" Nana kysyi lapsia vuorotellen katsoen. Tyttö avasi suunsa, mutta loksautti sen kiinni saman tien ilmeisesti tajutessaan, ettei hänen äitinsä ollut sanonut, mitä tässä tilanteessa pitäisi vastata.
"Ottakaa huput, pipot ja kauluhuivit pois ja avatkaa hieman takkejanne niin lämpenette paremmin", Nana kehoitti ennen kuin lähti hakemaan kuumaa juomaa. Hän kaatoi kaksi pientä mukia puolilleen höyryävän kuumaa glögiä ja täytti lopun kylmällä vedellä, jotta lapset eivät polttaisi suutaan. Palattuaan vieraiden luo olivat nämä kuuliaisesti vähentäneet vaatettaan.
"Tässä, juokaa nämä", Naenija sanoi ja ojensi lämpimät mukit kaksikolle hymyillen. Tyttö katsoi mukiaan ihmetellen ja poika sisarustaan kysyvästi.
"Parantajan määräys", Nana lisäsi, jolloin molemmat nostivat kupit kiltisti huulilleen ja alkoivat juomaan. Nana oli arvellutkin, että heitä on käsketty tottelemaan ruova parantajaa, mutta mitään muuta ei saanut tehdä.

Naenija katseli hymyillen, kuinka lasten ilmeet kirkastuivat heidän huomatessaan, että kyseessä oli hyvänmakuinen juoma. Molemmat hörppivät ahnaasti glögin ja tyttö kiitti heidän molempien puolesta. Nana lähti viemään kuppeja takaisin keittiöön, mutta laskikin vain tytön kupin pois. Hän kurkotti keittiön ylähyllyltä pitkän tummanruskean pullon ja kaatoi siitä Geryn kupin pohjalle hieman vaaleanruskeaa nestettä. Pistävä viskin aromi lehahti ilmoille ja sai Nanan niiskauttamaan nenäänsä. Hän sulki pullon visusti ja työnsi takaisin ylähyllylle ennen kuin palasi lasten luo. Parantaja kyykistyi Geryn eteen ja ojensi kupin tälle.
"Tiedän ettei tämä maistu hyvälle, mutta sinun pitäisi juoda se silti", Nana sanoi ja laski kätensä pojan polvelle rohkaisevasti.
"Pystyt siihen kyllä, olethan jo iso poika", haltia jatkoi hymyillen. Gery nyökkäsi jäykästi ja suu viivaksi puristuneena kuin sotilas ensimmäisen taistelunsa edellä. Irvistys levisi pojan kasvoille viskin pistävän hajun kutittaessa tämän nenää. Päättäväinen ilme kasvoillaan poika nosti kupin huulilleen ja kulautti sen sisällön tyhjäksi. Posket pullollaan ja silmät vetistäen hän katsoi hetken kauhuissaan Naenijaa, joka ehti jo pelätä pojan purskauttavan kaiken ulos, mutta nielaisi sitten juoman vaivalloisesti ja alkoi yskimään kuin olisi ollut tukehtumaisillaan. Sisar katsoi veljeään niin ikään kauhuissaan, mutta Nana vain nyökkäsi hyväksyvästi.
"Kaikki kunnossa", hän vakuutteli sisarelle ja taputti sitten kevyesti Geryn olkapäätä.
"Hienosti tehty, sinähän olet kuin oikea mies Gery", hän totesi pojalle, jonka yskänpuuska alkoi viimein hellittämään ja Nanan sanat kuullessaan tämän suupielet vetäytyivät jopa johonkin hymyntapaiseen.

Kun suu oli saatu turrutettua viskin avustuksella, uskaltautui Naenija katsomaan ongelmahammasta. Nana tunsi kuinka Gery tärisi hieman, vaikka hän oli vakuuttanutkin ettei tekisi vielä mitään muuta kuin katsoi. Poika piti kuitenkin suunsa kiltisti auki eikä hievahtanutkaan. Siskon Nana oli ohjeistanut pitämään kynttilää ihan heidän lähellään, mutta seuraamaan visusti, etteivät kenenkään hiukset syttyisi palamaan. Myös Nafi tuijotti ammottavaa suuta kuin olisi arvioinut toimenpiteen vaativuutta Nanan rinnalla.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 362
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Adventtikalenteri 2017

Post by Kuparirapu » Sun Dec 17, 2017 9:37 am

17.12.
3. Adventti

Kuparirapu:

Llianjin Shalheira

Sankka lumituisku piiskasi Metiksen ikkunoita, ja harvat ulkona kulkevat oppilaat suojautuivat nopeasti sisään. Koulun käytävillä soihtujen pidikkeistä roikkui pieniä kuusenkerkistä kiedottuja koristeita, ja muutamien luokkien ovenkahvoihin oli ripustettu kiliseviä kulkusia.
Tänään oli vuorossa koulun suuri ruokasali, jossa kävi työntäyteinen kuhina, oppilaiden laittaessa tilaa juhlakuntoon opettajien johdolla. Suurta illallisjuhlaa odotettiin jo innokkaasti, ja se into näytti tarttuvan myös työntekoon.
Pitkät puupöydät hangattiin putipuhtaiksi, peiteltiin punaisilla vaatteilla ja lopuksi koristeltiin aivan uusilla kynttilöillä. Lattiaa lakaistiin puhtaaksi ja katosta roikkuviin suurten kynttelikköjen paikalle nostettiin suuret olkitähdet. Sitten olikin aika kattaa paikoilleen lusikat, veitset, lautaset ja mukit pienen armeijan tarpeisiin.
Salin perällä, kauniisti kaiverretuilla jaloilla seisovan opettajanpöydän edessä oli Llianjin, vahtien työn etenemistä valppaasti kuin haukka. Perinteisesti opettajanpöydän kattoivat opettajat itse, ja Llianjin siirteli verkkaisesti kiillotettuja ja puunattuja hopeamaljoja näennäisesti paremmille paikoille, vilkuillen kuitenkin samalla oppilaiden puuhaa. Ja hyvästä syystä: muutama toisen vuoden oppilas oli saanut idean loihtia lusikat ja veitset ilmaan magian avulla, ja nyt he yrittivät pidellä toistakymmentä epävakaasti nuokahtelevaa ruokailuvälinettä ilmassa. Muutamalla ripeällä askeleella Llianjin harppasi lähemmäs ja huikkasi:
“Pysähtykääs siihen ennen kuin…”
Hänen äänensä tuoma säpsähtys sai toisen oppilaista menettämään keskittymisensä hetkeksi, ja ruokailuvälineet tarttuivat heti tilaisuuteen tipahtaen välittömästi alas. Osa niistä kilisi ja helisi pitkin pöytää, osan taas pudotessa penkille ja lattialle.
“...Tuossa käy hassusti,” Llianjin lopetti ilottomasti hymyille. Oppilaat jähmettyivät kuin peurat metsässä, odottaen vanhalta haltialta tiukkasanaista saarnaa. Mutta Llianjin vain kumartui keräämään muutaman lusikan ja sanoi:
“Ehkä ette huomanneet, mutta me opettajatkaan emme käytä magiaa kattamiseen. Työnsä jälkeä oppii arvostamaan sitä enemmän, mitä enemmän sille antaa vaivojaan.”
Ojentaen lusikat toiselle oppilaalle Llianjin taputti tätä hartialle ja rohkaisevasti nyökäten totesi:
“Kas niin, ei tässä mitään peruuttamatonta tapahtunut. Kunhan käytätte vain käsiänne ja päätänne, on sali pian valmis juhlaan.”
Helpottuneesti nyökäten oppilaat palasivat työhönsä, ja Llianjin palasi opettajanpöydän pariin.
Vanha haltia ohitti sen vierellä seisovan olkipukin, miltei elävän kokoisen, josta oppilaat puhuivat virnistellen “koulun vanhimpana pässinpäänä”. Sauvaansa naputellen Llianjinin silmään osui nippu punertavia lautasliinoja, joita ei vielä oltu taiteltu ja aseteltu paikalleen. Vilkaisten salamyhkää olkansa yli ja siirtyen jotta lautasliinat peittyivät hänen taakseen, hän mutisi muutaman loitsuriimun ja heilautti kättään. Lautasliinat painuviat kauniille taitoksille, ja kokoontuivat valmiina siistiin pinoon. Myhäillen leveästi Llianjin lähti asettelemaan niitä paikoilleen, pitäen yhä silmällä kuinka oppilaat asettelivat astioita tunnollisesti paikoilleen.


Kide:

Naenija & Nafi

Jostain syystä yksi maitohampaista ei ollut irronnut ajallaan ja sen ien oli tulehtunut uuden hampaan jo ollessa tuloillaan. Myös naapurihampaiden ikenet olivat hieman turvoksissa, minkä vuoksi hammas ei ollut vielä tässäkään vaiheessa irronnut itsekseen. Nanan arvion mukaan hammas irtoaisi kuitenkin melko helposti, jos siitä saisi kunnon otteen.
"Oletteko kotona yrittäneet irrottaa hammasta?" Nana kysyi irrotettuaan otteensa Geryn suupielistä, mutta osoitti sanansa tämän sisarelle.
"Kyllä äiti kokeili sitä sormilla, mutta ei siitä tullu mitään, kun Gery ei pysyny paikallansa", tyttö kertoi ja lisäsi äkkiä perään: "Rouva." Sisko katsoi veljeään avoimen nuhtelevasti. Hän selvästi ajatteli, että jos veli olisi antanut äitinsä irrottaa hampaan, heidän ei olisi tarvinnut viettää puolta jouluaatosta ulkona kävellen. Nana katsahti pientä Geryä eikä voinut olla miettimättä, millä hänen äitinsä oli lahjonut tai kiristänyt pojan käyttäytymään täällä näin moitteettomasti. Olisiko äiti kenties uhannut parantajan muuttavan pojan rupikonnaksi, jollei tämä käyttäytyisi? Nanan piti purra huultaan ettei olisi naurahtanut ajatukselle, mutta katsottuaan Geryn pelokasta ilmettä uudemman kerran ei häntä enää naurattanut.
"Ei hätää, saamme hampaan pois helposti ja sitten olokin helpottaa. Tuskin ehdit edes huomata mitään", Nana sanoi Gerylle lohduttavasti ennen kuin lähti hakemaan hammaspihtejään. Hän nappasi pienet, mutta kieltämättä pelottavan näköiset pihdit yhdestä laatikostaan ja piti ne visusti kämmenensä sisällä piilossa palatessaan lasten luo.
"Nyt, pidä vain suutasi auki yhtä isolla kuin äskenkin ja yritä pysyä aloillasi. Tämä kestää vain hetkisen", Nana ohjeisti Geryä ja katsoi tätä odottavasti. Poika nyökkäsi tuskin huomattavasti ja aukaisi sitten suunsa silmät tiukasti umpeen puristettuna ja kädet nyrkkiin puristettuna.
"Pidä kynttilää kuten äskenkin", Nana sanoi vielä tytölle ja lähti sitten venyttämään sormellaan Geryn suuta toiselta puolen auki.

Onneksi kyseessä ei ollut takahammas vaan kulmahampaasta seuraava, joten huonosta valaistuksesta huolimatta - tällaiset tapaukset oli paljon parempi hoitaa päiväsaikaan - Nana tiesi onnistuvansa operaatiosta melko helposti. Kunhan vain hampaan juuret eivät olisi mitenkään uuden hampaan viereen puristuneina. Nanan viedessä pienet pihdit Geryn suuhun oli hän kuulevinaan vierestään pienen henkäyksen. Onneksi veli ei näyttänyt kuulleen siskonsa säikähdystä. Nana tarttui pihdeillä varovasti hampaasta ja painoi samalla toisella kädellään, jolla yritti vaivalloisesti myös venyttää pojan suuta isommalle auki, pojan päätä tiukemmin takana olevaa pöydänreunaa vasten. Nopein liikkein parantaja käänsi hammasta ensin molemmille sivuille ja sitten eteen ja taakse, nykäisten lopulta voimakkaasti alaspäin. Geryn säpsähtäessä ynähtäen oli ylähammas jo turvallisesti irti. Sisko katseli suu puoliavoimena pihtien päässä kiiltävää hammasta, kun Nana laski sen pöydälle. Sitten parantaja painoi sormensa hieman verta tihkuvan kolon päälle ja sulki silmänsä keskittyneesti. Nafin häntä kietoutui vaistomaisesti tiukemmin Nanan kaulan ympärille tämän tuntiessa energian virtaavan emäntänsä läpi voimakkaampana. Nana tunnusteli koloa sormillaan ja näki suljettujen silmiensä takana kuinka iho vetäytyi kiinni ja verenvuoto tyrehtyi. Hän tunsi energian virtaavan pitkin kehoaan, mutta voimakkaimpana, lähes kihelmäivänä, se tuntui hampaan paikalle asetetun sormen kärjessä. Vain muutaman sekunnin jälkeen haltia jo irrotti otteensa Gerystä ja veti varovasti sormensa pois pojan suusta. Hän otti sisaren pitelemän kynttilän ja vei sen ihan pojan suun eteen varmistaakseen verenvuodon loppuneen. Kaikki näytti olevan kunnossa, vaikka kohta hohtikin räikyvänpunaisena.
"Valmista tuli, olitpa sinä reipas poika!" Nana totesi ja nosti kevyesti Geryn taaksepäin taivutettua päätä, kun poika ei jännitykseltään näyttänyt ymmärtävän, että se oli jo ohi. Poika räpytteli vetisiä silmään hetken ihmeissään ennen kuin tajusi loksauttaa suunsa kiinni.
"Kato, tuossa se on!" hänen siskonsa hihkaisi innostuneesti ja osoitti pöydällä edelleen pihtien otteessa olevaa hammasta. Gery kääntyi katsomaan hammasta ilmeettömänä, mutta purskahti sitten yllättäen itkuun ja syöksähti halaamaan isosiskoaan. Nana antoi sisarusten lohduttaa toisiaan hetken ajan ja puhdisti sillä välin pihdit ja hampaan sekä haki orjamaljakasvoidetta pienen pullon tulehduksen jälkihoitoa varten.

Nanan palattua sisarusten luo uskalsi Gery viimein irroittaa otteensa siskostaan katsoakseen Nanan ojentamaa hammasta.
"Saat sen, jos haluat", Nana sanoi pojan hieraistessa itkuisia silmiään nähdäkseen paremmin.
"Sehän on sulle kuin sotasaalis", sisko hihkaisi rohkaisevasti.
"Juuri niin", Nana totesi hymyillen ja toi kämmenellään lepäävän pienen hampaan entistä lähemmäs poikaa. Hetken emmittyään Gery nappasi hampaan kämmeneltä ja sisarukset kumartuivat katselemaan sitä ihailevasti. Hetken päästä tyttö näytti muistavan jotain ja kääntyi säpsähtäen Nanan puoleen.
"Kiitos, rouva parantaja", tyttö sanoi ja niiasi.
"Äiti sano, että nämä on teille ja että me ei saada lähteä kotiin ennen kuin rouva on nämä ottanut", hän jatkoi ja kaivoi taskuaan. Pian pieni kämmen ojensi Nanaa kohti kaksi harmaata sayria. Nana olisi ehdottomasti halunnut kieltäytyä, sillä lasten vaatteista päätellen tässä taisi olla puolet heidän perheensä omaisuudesta. Nana kuitenkin epäili, että lapset saisivat selkäsaunan kotona, mikäli he tulisivat rahoineen takaisin.
"Kerro äidillesi, että yksi hopearaha riitti maksuksi", Nana sanoi ja kumartui ottamaan toisen sameista kolikoista tytön kämmeneltä.
"Mutta äiti sanoi..." tyttö aloitti vastustelemaan, mutta Nana keskeytti hänet.
"Mitä jos kerrot äidillesi, että tämä on joululahja parantajalta. Kai hän ottaisi vastaan minun antamani lahjan?" Nana kysyi topakasti. Tyttö katseli häntä hetken kulmat kurtussa tietämättä mitä tehdä, mutta päätyi lopulta laittamaan toisen kolikoista taskuunsa.
"Emme vie aikaanne enempää, rouva", tyttö sanoi sitten ja kääntyi veljensä puoleen.
"Vaatteet päälle niin lähdetään", hän tokaisi käskevästi samalla kun veti jo omaa pipoa päähänsä. Gery katsahti siskoaan kuin transsista heränneenä, painoi hampaan tarkasti yhteen takkinsa taskuista ja alkoi pukemaan kiireesti.
"Odottakaa vielä hetki ennen kuin menette", Nana sanoi ja kiiruhti kellariinsa. Hän kipitti portaat alas ja hamuili pelkän oviaukon valon turvin syliinsä yhden suuren leivän ja hetken mietittyään omenahillopurkin. Sitten hän kiiruhti takaisin ylös ja näki taas edessään kaksi ruskeaa lumiukkoa. Näky nosti entistä korkeamman hymyn parantajan huulille hänen kiiruhtaessa lasten luo.
"Myös nämä ovat joululahja parantajalta teidän äidillenne", hän sanoi ojentaessaan leivän suuremmalle lumiukolle ja hillopurkin pienemmän käsiin.
"Ja tässä on voidetta sinne irrotetun hampaan paikalle. Hierokaa tätä pieni pisara koloon aamulla ja illalla parin päivän ajan. Eikä saa heti syödä voiteen laittamisen jälkeen, muistatteko sen?" Nana vielä ohjeisti ja antoi pienen lasipullon tytön käsiin. Molemmat nyökkäsivät ymmärtämisen merkiksi.
"Kuljettehan varovasti ja suoraan kotiin", Nana kehotti avatessaan ulko-oven.
"Kyllä, rouva", tyttö vastasi ja niiasi vielä. Sitten hän kolautti kyynärpäällä veljeään kylkeen, joka taipui kumartamaan pipo lähes maata hipoen. Sisar tökkäsi veljeään kylkeen toistamiseen, jolloin tämä puhui ensimmäisen kerran.
"Kiitos, rouva." Ääni oli edelleen hieman värisevä, vaikka poika oli jo selvästi rauhoittunut rankasta toimenpiteestään. Nanan olisi tehnyt mieli kumartua halaamaan pikkuista Geryä, mutta hän malttoi mielensä epäillessään pojan vain säikähtävän.
"Terveisiä kotiin ja hyvän Joulun toivotus. Turvallista matkaa!" Nana huikkasi kahden vaappuvan hahmon perään kättään heilauttaen. Hän seurasi ovenraosta kaksikon matkaa, kunnes yön pimeys kietoi heidät sisäänsä. Nafi tökkäsi emäntäänsä kärsimättömästi kuonolla poskeen, kun Nana seisoi sen mielestä tarpeettoman kauan vetoisessa ovenraossa.
"Mennään mennään", haltia totesi suomuiselle ystävälleen ja siveli tämän häntää samalla kun sulki oven, katsoen pimeyteen viimeiseen asti, vaikka sisarusten hahmot olivat jo kokonaan hävinneet.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 362
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Adventtikalenteri 2017

Post by Kuparirapu » Sat Dec 23, 2017 9:19 am

23.12.
"Viimeinen" adventti

Kuparirapu:
Vareo Berenthal & Dirge

Erään satamakorttelin risteyksessä oli kuhinaa, mutta kävelemisen sijaan paikalla olijat istuskelivat kadun reunoilla, pienissä ryhmissä ja hymyssä suin. Heidän mukanaan oli mysö Vareo, toinen käsi vaatteiden lämpimään poimuun haudattuna ja höyryävä puumuki toisessa. Näin erityiseen juhlanaikaan olivat työläiset perheineen päättäneet kohottaa juhlatunnelmaa yhdessä, ja lopputulos lämmitti mielen lisäksi myös vatsaa. Muutama läheinen katos oli raivattu tyhjiksi. Siellä kihisivät, porisivat ja höyrysivät tulevan aterian osat. Yhdessä nurkassa avattiin juuri yhtä paikalle tuoduista silakkatynnyreistä, josta jokainen saisi yhden. Suuri tumma pata höyrysi nuotiohiilloksessa, täynnä vaaleaa puuroa ja sen vierellä skeoiteltiin tummanpunaista glögiä jota jokainen sai mukinsa täydeltä.
Äänekäs nuuhkaisu ja myötämielinen murahdus Vareon viereltä muistuttivat Dirgen saaneen oman mukinsa, ja mies istahtikin Vareon vierelle.
“Kyllä aina kelpaa kun on aihetta juhlaan,” hän totesi ja hörppäsi glögiä. “Sitä miltei unohtaa, miten hyvältä yksinkertaiset rääpeetkin maistuvat kun niitä tehdään samalla kertaa koko rosvojoukolle.”
Vareo myhäili itsekseen ja katseli ympärilleen. Heidän ohitseen kirmasi pari lasta nauraen. Vielä ei ollut aikaa syödä, mutta iltahämärä oli jo laskeutunut ja tähdet alkoivat täplittää kirpeää yötaivasta.
“Tiedätkös mitä tästä puuttuu?”
Dirge kohotti katseensa ja katsoi Vareota kysyvästi. Sitten vanhan miehen silmät kirkastuivat, ja tämä puhahti.
“Pistäs vain kielesi juoman sekaan niin säästyt tuollaisilta ideoilta.”
Mutta Vareo ei antanut periksi. Rykäisten kurkkuaan auki hän aloitti hitaasti laulamaan:
“Hei kuuraparta….”
Viitaten kädellään Vareo yllytti lähellä olevia liittymään mukaan kuoroon, joka sai muutaman säkeen jälkeen jo hieman tahtia. Sitten, kuin yhteisestä sopimuksesta, kaikki vaikenivat odottavasti ja käänsivät katseensa Dirgeen. Vanha mies istuskeli silmät mukissaan ja esitti kuin ei olisi huomannut. Lopulta, kun Vareo antoi pienen tönäyksen Dirgen hartiaan, tämä nosti kätensä lannistuneen näköisenä ja kohotti jyhkeän äänensä mukaan kuouroon. Koko katu tuntui yhtyvän ja pian raikui alas satamaan asti:

Hei, Kuuraparta, lumiukko valkoinen,
mustahampainen, nenä keltainen,
teimme porkkanasta sen!
Hei, Kuuraparta, talvipakkasilla on
vielä voimaton lämpö auringon,
siis on aika karkelon...



Kide
Naenija & Nafi

Naenija kattoi vastaanottohuoneen pöydän kauniiksi Nafin keikkuessa hänen hartioillaan haistellen tarkkaavaisesti kaikkea syötävää, mitä Nana käsissään kantoi. Heidän ruokailunsa ei näyttänyt näin ruhtinaalliselta kuin tarkalleen kerran vuodessa. Nana vielä sytytti pari kynttilää lisää pöydälle ennen kuin istahti alas ja antoi Nafin laskeutua käsivarttaan pitkin viereensä pöydälle. Hän oli jopa kattanut Nafille oman lautasen, jonka tyhjää pintaa oranssit silmät katselivat paheksuvan oloisesti. Haltia nappasi sianpotkan eteensä ja leikkasi puolet sitä peittävästä, kauniin kullanruskeaksi paistuneesta kuoresta irti. Hän ehti juuri ja juuri irrottaa otteensa nahasta, jonka laski Nafin lautaselle, kun lisko jo tarrasi hampaillaan siihen nykäisi ruuan pöydälle tassujensa väliin. Nana tuhahti huvittuneena ja mietti, miksi hän vuodesta toiseen kattoikaan Nafille lautasen, kun joka vuosi liskon ruokailu näytti juuri tuolta. Toki Nanasta oli jotenkin lohduttavaa katsoa valmiiksi katettua pöytää, jossa yhden lautasen sijasta oli kaksi, mutta sitä hän ei halunnut myöntää itselleen.

Hetken Nafin ahnasta ruokailua seurattuaan haltia alkoi kerätä eri kulhoista omaa ruoka-annostaan. Paistettuja juureksia, lanttulaatikkoa, rosollia, kinkkua, savustettua kalaa... Ennen kuin haltia aloitti syömisen kurkisti hän vielä ikkunasta ulos. Sysimustaa pimeyttä vasten erottui muutamia lumihiutaleita, jotka leijailivat rauhallisesti. Nana mieleen nousi heti kuva sisaruksista tarpomassa lumisateessa, mutta hän vaihtoi sen päättäväisesti mielikuvaan heistä takkatulen ääressä lahjoja avaamassa. Ajatukselleen hymyillen haltia kääntyi viimein ruokansa puoleen.

Naenija ei muistanut oliko koskaan syönyt näin paljoa. Nafikin retkotti pöydällä kyljellään maha pullottaen. Nana katsoi koskematonta omenapiirakkaa haaveilevasti, vaikka tunsikin oman rajansa tulleen vastaan. Piiras saisi jäädä huomiselle. Haltia vei ylijääneet ruuat takaisin kellarin viileyteen ja pyyhkäisi vielä pöydän. Nafi tiiraili emäntänsä touhuja toinen silmä puoliavoimena ja haukotteli tuon tuostakin.
"Jos jättäisin sinut siihen, et varmaan jaksaisi lentää edes portaikon juureen", Nana sanoi Nafia huvittuneena katsoen. Liskon silmät lupsahtelivat kiinni ja raottuivat taas uudelleen. Se tuskin olisi hievahtanutkaan, vaikka koko talo olisi sen päälle romahtanut.
"Senkin pikku ahmatti", Nana sanoi toruvasti, mutta nosti hymyillen liskon harteilleen ennen kuin meni kaatamaan itselleen kupillisen glögiä - sen hän vielä jaksaisi juoda - ja sammutti kynttilät yhtä lukuunottamatta, jonka hän otti mukaansa yläkertaan.

Naenija oli jo alkukuusta valmistanut tuoksukynttilöitä, joita hän oli laittanut sinne tänne yläkerran oleskelutilaa. Haltia kiersi sytyttämässä kaikki kynttilät ennen kuin asettui sohvalle kirjan kanssa. Pian kanelin, omenan ja neilikan tuoksut valtasivat huoneen. Ennen kirjansa avaamista Nana vielä katsahti ulos. Lumisade näytti jo laantuneen, mutta pakkasta oli varmasti yli 20 astetta. Ajoittain Nanasta tuntui, että hänen vanha puutalonsa jäähtyi hieman liikaakin pitkillä pakkasilla, mutta tänään talo tuntui lämpimämmältä kuin pitkään aikaan. Aivan kuin voimakkaat tuoksut olisivat tullessaan ajaneet kylmyyden vetävistä nurkista pois. Nana hymyili ajatukselle, kuinka omenanpalat ja kanelitangot taistelivat nurkissa pakkasukkoja vastaan, häätivät moiset kylmänkankeat tunkeilijat pois ja jäivät vartioimaan hänen taloaan. Hän totesi mielessään, kuinka kaunokirjallisuus selvästi kannusti hänen mielikuvituksensa turhankin nopeaan laukkaan, mutta käänsi katseensa olohuoneen nurkasta takaisin kirjaansa ja jatkoi lukemista siitä mihin oli viimeksi jäänyt. Nafi retkotti puoliksi Nanan harteilla ja puoliksi sohvan selkänojalla rauhallisesti torkkuen. Se kohotti päätään vain haukotellaankseen leveästi ja laski sitten pienen kuononsa takaisin emäntänsä hartian päälle.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 567
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Adventtikalenteri 2017

Post by Tinanja » Sat Dec 23, 2017 2:56 pm

Hyvää joulua kaikille!

Ylläpidon jouluntoivotukset löytyvät tänä vuonna pääsivustolta!

Kiitos Kide ja Kuparirapu hienosta adventtikalenterista!

Post Reply