Mutkia matkassa

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 692
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Mutkia matkassa

Post by Tinanja » Sat Dec 30, 2017 4:20 pm

//Eipä mitään, ja eteneehän tämä hitaastikin, kunhan etenee :D

Noin viikon kuluttua Bestlassa

Daikhanin aina niin uskollinen ratsu asteli tasaisesti kosteaa, nyt lumen peittämää tietä pitkin kohti horisontissa näkyvää pienen kaupungin silhuettia. Nuoskalumi narskui kengitettyjen kavioiden alla, ja Daikhan kumartui väistämään matalalla lumen painosta roikkuvaa oksaa, ettei olisi saanut kaikkea lumea päälleen. Aurinko oli juuri noussut horisontin yläpuolelle, ja maagikko ei voinut kieltää sitä, miten paljon piti talven ensimmäisistä päivistä kaiken mudan ja pimeiden iltojen jälkeen. Lumi tuntui valaisevan ja kirkastavan myös synkkien pilvien sekaan eksynyttä mieltä, vaikka matka oli kaikenkaikkiaan sujunut paremmin kuin hyvin: ilman välikohtauksen välikohtausta. Pieni varautuneisuus nosti kuitenkin päätään miehen mielessä, mitä lähemmäs heidän pieni seurueensa pääsi Bestlaa. Kaupunki tarkoitti enemmän asukkaita, kauppiaita, ihmisiä, haltioita, puolhaltioita... ehkä Ajanlanejakin, mutta myös vartijoita, joille maksettiin kaupungin järjestyksen ylläpitämisestä. Olisi merkittävästi suurempi riski joutua ongelmiin täällä kuin autioilla teillä, joita he olivat kulkeneet suurimman osan matkastaan Dionesta Bestlaan, josta tien pitäisi vielä johtaa eteenpäin Phoebeen. Mutta mitä hän Phoebessa tekisi, tai pitäisivätkö aiemmin tehdyt suunnitelmat paikkaansa jäisi nähtäväksi, kun sinne saakka joskus pääsisi.

Mutta nyt mies nautti vain seurueen keskelle vajonneesta hiljaisuudesta hetken aikaa heidän lähestyessään Bestlaa. Kun kaupungin enismmäiset rakennukset tulivat hitaasti lähemmäs, Daikhanin ilmeissä ei juuri mikään muuttunut, vaikka mies tarkkailikin ympäristöään huomattavasti aiempaa tarkemmin. Mies ei halunnut tulla yllätetyksi, ja todennäköisesti jonkun viranomaisen, sinä esiintyvän tai jonkin muun ongelmia mahdollisesti aiheuttavan henkilön käytöksestä todennäköisesti näkisi ennen ongelmien syntymistä jotakin ennakkovaroitusta. Mutta... se vain pitäisi nähdä ajoissa. "Pidetään silmät auki", Daikhan totesi sitten kääntyen vähän satulassaan vilkaisemaan sekä Elinoria että Artemisiaa. Maagikon ratsu kääntyi vilkaisemaan ohimennen Ajanlania, joka näytti neuvottelevan kärrynsä tien sivuun pysäyttäneen kauppiaan kanssa, mutta jatkoi hiljentämättä matkaansa pitkin askelin kohti kaupunkia.
"Ostammeko vain tarvittavat torilta, ja jatkamme matkaa?" Daikhan vilkaisi toistamiseen Artemisiaan ja Elinoriin kysyvänä. Hän ei ehkä halunnut herättää huomiota enempää, mitä näin torin avautumisen aikoihin tarvitsisi... Turhan pitkä täällä oleskelu keräisi ennemmin tai myöhemmin jonkun huomion, eikä maagikko halunnut, että se olisi joku... armeijan edustaja Artemisian perässä. Ongelmat seuraisivat pian häntäkin täältä pois, mikäli he nyt joutuisivat liemeen.

User avatar
Lumikettu
Posts: 22
Joined: Sun Sep 03, 2017 3:57 pm

Re: Mutkia matkassa

Post by Lumikettu » Sun Mar 18, 2018 1:00 am

Naisista etenkin Elinor ihasteli lumen peittämää maisemaa seurueen matkustaessa kohti Bestlaa. Tietenkin lumi muistutti häntä kotipuolesta ja tämä huomasi miettivänsä miten hänen isänsä ja ystävänsä pärjäsivät. Kuitenkin kaukana häämöttävä kaupunki sai neidon ajatukset nopeasti pois koti-ikävästään, joka meinasi väkisinkin iskeä ajatusten myötä. Elinor olisi varmasti toivonut päästä tutkimaan kaupunkia enemmänkin, mutta tiesi etteivät he voineet pysähtyä kovinkaan kauaksi aikaa. Mitä lähemmäs he kaupunkia saapuivat, sen hikisimmäksi hänen kämmenensä tulivat. Nyt hän toivoikin, että heille ei koituisi ongelmia. Kaupungeissa oli aina mahdollisuus törmätä takaa-ajajiin.

Artemisia oli koko matkan ollut kovin hiljainen. Enemmän tuo oli ollut keskittynyt ympäristöönsä ja luonnon rauhallisiin ääniin. Matka oli sujunut ongelmitta ja sen hän toivoikin jatkuvan. Kaupungeissa oli toki helpompaa kadota ihmisjoukkoihin tarpeen tullen, muttei senkään varaan voinut yksin luottaa. Kaupungin silhuetin nähdessään, tuo suoristi ryhtiään ja laittoi viittansa huppua enemmän peittämään kasvojaan. Nainen kuitenkin havahtui kuullessaan Daikhanin varoituksen. Artemisia muuttui varauksellisemmaksi kuunnellen tarkemmin ympäristöään nyökäten maagikolle. Sivusilmällä tuo teki huomion Ajanlanista keskustelemassa kauppiaan kanssa. Artemisia yritti samantien muuttaa olemustaan enemmän rennomaksi.
Kuullessaan Daikhanin kysymyksen tämä vastasi rauhallisesti ja siten, että vain Daikhan ja Elinor saattoivat kuulla hänet.
-"Kyllä... Ruokavarastomme näyttää tarvitsevan täydennystä. Yritämme toimia nopeasti.."
-"Kannatetaan. " Elinor vastasi samalla nyökäten Daikhanille. Hänkin yritti käyttäytyä huolettomasti, vaikka tämän ääni värisikin vähän.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 692
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Mutkia matkassa

Post by Tinanja » Tue Mar 20, 2018 5:50 pm

Oli selvää, että Bestla oli läpikulkupaikka useille. Asuintaloja ei ollut erityisen paljoa tämänkokoiselle kaupungille, ja asuntojen sijaan täällä oli lähinnä tavernoita ja majataloja, jotka majoittivat matkalaisia. Daikhan oli tulomatkalla laskenut ainakin kolme tallia, jotka majoittaisivat mielellään myös matkalaisten ratsut. Aurinko heijastui lumen pinnasta kirkkaana, mutta kaduilla lumi oli jo sotkeentunut loskaksi ja tamppaantunut kovaksi kerrokseksi. Kiireiset kadut onneksi piilottivat heidät ainakin toistaiseksi uteliailta ja etsiviltä katseilta.

"Pysytään yhdessä, haetaan torilta nopeasti tarvittavat tavarat ja poistutaan", totesi Daikhan sitten vilkaisten naisia saatuaan näiden hyväksynnän. Tosin, jos sana oli jo levinnyt, kuten se todennäköisesti oli ensimmäisenä kiikutettu Bestlaan ja satunnaisiin majataloihin matkan varrella... Tämä, jos joku paikka oli sellainen, jossa karkulaiset voisivat jäädä helposti kiinni. Onneksi tori alkoi olla kiireinen tähän aikaan vuorokaudesta, auringon kiivetessä hitaasti korkeimmalle kohdalleen taivaalla kolmikon ratsastaessa pääkatua pitkin. Daikhan veti huppuaan paremmin päähänsä peittääkseen piirteensä, ja jottei olisi herättänyt epäilyksiä, antoi uskolliselle ratsulleen pitkät ohjat. Se venytti tyytyväisen näköisenä askeliaan maagikon pyytäessä sitä kävelemään reippaammin. Hevonen oli todennäköisesti paras konkreettinen muisto, mikä hänellä oli Taraniksesta, ja haltian kouluttamaan hevoseen saattoi luottaa täysin. Ainut, mikä Daikhania hermostutti tällä hetkellä, olivat sivulliset, sekä hänen matkaseuralaisensa, jotka tähän sotkuun olivat hänetkin alunperin sotkeneet. Mutta... Nyt oli vain pelattava niillä korteilla, joita heille oli jaettu, ja he tarvitsivat täydennystä ruokatarvikkeisiinsa sekä vaatteisiinsa.

Tori aukesi pian heidän edessään, monenkirjavan asiakasjoukon täplittämänä. Daikhan ohjasi väkijoukossakin rauhallista ratsuaan torin laitaa pitkin, etsien sopivaa kojua, joka myisi heille ruokatarvikkeita tai vaatteita. Vaatekoju osuikin pian maagikon silmiin ja tämä hyppäsi kevyesti hevosensa selästä alas pitäen toisessa kädessä toista ohjista.
"Hyvää aamupäivää", maagikko nyökkäsi nuorelle torikojun pitäjälle lyhyesti. "Minä... ja matkakumppanini tarvitsisimme vähän täydennystä ulkovaatekertoihimme... Pari viittaa, huopia nyt ainakin. Onnistuisiko se?" tuo kysyi sitten.

User avatar
Lumikettu
Posts: 22
Joined: Sun Sep 03, 2017 3:57 pm

Re: Mutkia matkassa

Post by Lumikettu » Sun Apr 29, 2018 11:12 pm

Artemisia ja Elinor seurasivat omilla ratsuillaan matkakumppaniaan torin vilinään. Elinor katseli ympärilleen uteliaana. Toisinaan tuo huomasi pohtivansa kuinka turvassa seurue oli väen paljoudesta huolimatta. Koskaan ei ollut varmuutta siitä kenet he saattaisivat kohdata. Elinor vilkaisi sivusilmällä Artemisiaa jonka rauhallinen olemus toisinaan hämmästytti. Miten ihmeessä hän pystyi olemaan noin tyyni? Puolhaltialla ei sellaisia hermoja ollut. Hänen kämmenensä hikoilivat lämpimien käsineiden sisällä. Artemisia huomasi ystävänsä jännittyneisyyden. Hänestä kieltämättä tuntui pahalta miten oli sotkenut ystävänsä ja vielä uuden matkatoverinsa sotkuihinsa. Hän monesti oli matkan aikana miettinyt mitä Daikhan mahtoi ajatella hänestä. Varsinkin kun oli sotkeutunut tämän ongelmalliseen tilanteeseen? Ei hän edes uskaltanut kysyä. Artemisia toivoi vain heidän pääsevän määränpäähänsä ilman sen suurempia vastoinkäymisiä. Pessimistiluonteensa vuoksi tosin, hän uskalsi epäillä onnensa kääntyvän paremmaksi ihan pian. Hänen ajatuksensa kuitenkin keskeytyivät, kun hän huomasi kojun joka näytti myyvän vaatteita. Tuo laskeutui myös alas hevoseltaan kuunnellen Daikhanin ja torimyyjän keskustelua. Artemisia katseli kojun tarjontaa.
-"Luulen että myös uudet käsineetkin olisivat tarpeen.." tuo totesi itsekseen.
Elinor taas pysyi hevosensa selässä pitäen huolta ystävänsä hevosesta samalla kun etsi kolikkopussia, jotta he voisivat maksaa oman osuutensa vaatteista.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 692
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Mutkia matkassa

Post by Tinanja » Tue May 22, 2018 2:23 pm

Daikhan nyökkäsi torikauppiaalle tuon esitellessä joitain vaihtoehtoja, joista he valitsivat käytännöllisimmät, melko yksinkertaiset versiot. Artemisia sai sen sen kaupankäynnin aikana uudet käsineensä, eivätkä he viihtyneet edes sen kohtalaisen aktiivisen ja vilkkaan torin keskellä pitkään. Seurueen liikkeet olivat luonnolliset, eikä niissä näyttänyt nopealla silmäyksellä olevan mitään epäilyttävää, ellei juuri sentyyppistä seuruetta etsinyt. Daikhan johdatti heidät pian toisellekin kojulle, josta he vielä ostivat joitain eväitä: kuivattua ja suolattua lihaa, kalaa ja leipää, sekä joitain tuoreempia tarvikkeita lähipäivien tarpeksi. Tavarat löysivät helposti tiensä satulalaukkuihin ja satuloiden taakse.
Maagikon vaivihkainen sivuille vilkuilu ja muiden tarkkailu kaupankäynnin aikana ja sen jälkeen ei näyttänyt mitenkään erityisen epäilyttävältä, mutta hänen silmiinsä osui vartijakaksikko, joka puhui toisilleen nopeasti jotakin torinlaidalla. Se sai Daikhanin huomion viimeistän siinä vaiheessa, kun toinen näistä vartijoista lähti kävelemään poispäin torilta toisen, lyhyemmän näistä kahdesta jäädessä tarkkailemaan heitä. Se ei ollut enää ihan sellaista sivusilmällä tuijottelua, vaan enemmänkin suoranaista tuijottamista. Daikhan saattoi nähdä tämän katseen pomppivan hevosen selässä edelleen istuvista naisista häneen ja omistajansa takana rauhassa seisoskelevaan hevoseen.

"Toivottavasti saimme kaikki ostokset tehtyä jo", Daikhan totesi kuin ohimennen noustessaan kevyesti takaisin ratsunsa selkään ja suunnatessaan kulkunsa kohti kaupungin laitaa heidän menosuuntaansa kohden. "Luulen, että meidät huomattiin", mies jatkoi vielä ohimennen, melko matalalla äänensävyllä, etteivät kaikki ylimääräiset heidän ympärillään kuulisi sanoja. Daikhan tosin epäili, että vartijat odottaisivat vähän aikaa, jotta he pääsisivät pidemmälle torilta - sekasorron aiheuttaminen näinkin vilkkaalla alueella tuskin olisi noiden tavoitteiden mukaista. Mainekin voisi helposti kärsiä, mikäli kuolonuhreja tai loukkaantumisia sattuisi vartijoiden itsensä aiheuttamassa sekasorrossa. Pääkatu, jota he seurasivat, oli myös vilkkaan liikenteen täyttämä, ja hetken aikaa Daikhan uskoi jo heitä seuranneen vartijan eksyneen, mutta nähdessään kaupungin epämääräiselle rajalle kerääntyneet muutamat vartijat, ajatus katosi mielestä samantien.

Hänen oli edelleen vaikea uskoa, että yksi esine, yksi keksintö ja sivu kirjassa... mies vilkaisi ohimennen Artemisiaan, oli näin ison operaation arvoinen. Ehkä tuo nainen jatkaisi matkaansa Tritonille tai Calibanille Phoebesta niin, että pääsisi ainakin välittömästä mantereen hallinnon läheisyydestä kauemmas? Daikhan nielaisi hiljaa hidastaessaan hieman ratsunsa muutoin niin reipasta käyntiä päästääkseen seurueensa kaksi muuta jäsentä vierelleen ratsastamaan ja vilkaisi näitä arvioiden.
"Luulen, että voisimme päästä oikealta pois kaupungin rajojen sisäpuolelta. Se suunta johtaa myös vuoriston kuivalle laidalle, josta jälkiä on vaikeampi seurata...", jos he pääsisivät sinne asti ongelmitta... tai edes lähes ongelmitta. Onneksi heidän kaikkien ratsut tuntuivat olevan hyvässä kunnossa, nopeita ja kestäviä. Nyt saattoi vain toivoa, että vartijoiden tai armeijan edutajien hevoset eivät olleet levänneet tarpeeksi.
Daikhan jatkoi matkaa pääkatuja pitkin kohti portteja, mutta kääntyi hieman pienemmälle tielle oikealle ennen niitä saaden liikehdintää vartijoiden keskuudessa aikaan. "Mennään", maagikko vilkaisi nopeasti Artemisiaa ja Elinoria ennen kuin painoi kantapäänsä ratsunsa kylkiin, otti hieman harjasta kiinni, kun tuo kiihdytti reippaaseen laukkaan vartijoiden nenien edestä. Nyt vain pitäisi toivoa, että he pääsisivät karkuun.

User avatar
Lumikettu
Posts: 22
Joined: Sun Sep 03, 2017 3:57 pm

Re: Mutkia matkassa

Post by Lumikettu » Sat Jul 14, 2018 4:49 pm

Artemisia tuntui hetkeksi unohtavan heidän olevan pakomatkalla tutkiskellessaan kojujen tarjontaa kaupankäynnin ohessa. Nopea kaupanteko tosin herätti naisen todelliseen tilanteeseensa varsin pian. Hän ei näyttänyt huomaavan liikettä torin reunalla ennen Daikhanin lausahdusta vartijoista. Artemisian ryhti suoreni samantien tämän puristaessa ratsunsa ohjaksia tiukasti käsissään.
-"Huomasin.. Meidän täytyy löytää nopea reitti pois.. Heitä näyttää olevan jokapuolella.." tuo totesi vilkaisten Elinoriin. Puolhaltia oli istunut hiljaa hevosensa selässä jo tovin. Paniikki näkyi hänen silmistään.
-"Elinor." Artemisia sanoi painottaen ystävänsä nimeä, kuin yrittääkseen havahduttaa hänet pois pelkotilasta, koska se ei heitä auttaisi. Elinorin katseen kohdatessa Artemisian, tämä jatkoi. "Älä mieti liikaa. Etsimme tien ulos täältä. Hätäily johtaa vain ongelmiin."

Elinor huokaisi pudistaen päätään.
-"Se typerä keksintösi.. Oletko ihan varma ettei se rosvojoukko loannut mainettasi ja siksi nuo ovat kannoillasi? " puolhaltia kysyi lähes kuiskaten saamatta siihen muuta vastausta, kuin vaivaantuneen hymyn. Artemisia oli ajatellut jatkavansa matkaansa Tritonille ja pysyvänsä siellä jonkin aikaa, kunnes tapaus unohtuisi. Ensin piti päästä pois torilta, tuo pohti etsien poistumiseen sopivaa tietä. Daikhan näytti löytäneen tien pois ensin ja molemmat naiset olivat valmiit yrittämään pakoreittiä.
-"Yritetään sitä kautta.." Artemisia totesi Elinorin nyökätessä.
He seurasivat maagikkoa kohti portteja ja molemmat naiset ratsastivat täpärästi vartijoiden ohitse.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 692
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Mutkia matkassa

Post by Tinanja » Tue Jul 31, 2018 8:05 pm

Tasainen, mutta nopeatahtinen laukka oli juuri sitä, mitä Daikhan oli ajatellut tarvitsevansa tähän väliin - ja hänen ratsunsa toimi lähes ajatuksen voimalla. Vaikka se ei ollutkaan hänen itsensä kouluttama, oli ratsu jo niin tarkasti tutustunut nykyiseen isäntäänsä, että toimi tilanteessa kuin tilanteessa, myös tälläisissä... nopeita liikkeitä ja kovia hermoja vaativissa tapahtumissa. Pitkät, nopeat laukka-askeleet johdattivat vartijoiden ja heitä lähemmäs Bestlan epävirallisia, liikenteen mukaan muodostuneita portteja, joiden laitamilla seisoi pari tylsistyneen näköistä vartijaa. Näille ei näköjään maksettu tarpeeksi edessä seisomisesta tai siitä, että nuo vartijat olisivat edes yrittäneet pysäyttää heitä, sillä kukaan ei erityisen aktiivisesti yrittänyt sitä yrittänyt. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että he pääsivät ongelmitta mihinkään - perään he saivat kyllä sen vartion, joka heidän peräänsä oli aiemmin lähetetty.

Daikhan tuhahti hiljaa ja käänsi hevosensa heti pienen puron ylitse kulkevan sillan jälkeen Bestlan ulkopuolella pienemmälle polulle vuoriston puoleiseen metsikköön. Vuoret tuskin näkyivät siitä, mutta kovemmalla maalla heitä olisi vaikeampi jäljittää. Sitä paitsi, kun matkantekovauhtia joutui hidastamaan, se tarkoitti, että myös heidän peräänsä lähteneet henkilöt joutuisivat sitä hidastamaan. Daikhan ei tosin ollut varma, oliko tämä paras ratkaisu, mutta se toisi varmasti edes sen muutamien hetkien etumatkan, joka voisi jossain vaiheessa olla tähdellinen.
He pitivät koko päivän ripeää tahtia, ja jatkoivat matkaa polkuja pitkin metsän suojissa juurikaan mitään puhumatta pitkälle iltaan. Vasta, kun pimeys viimein laskeutui, Daikhan pysähtyi väsyneen ratsunsa kanssa polun sivustaan, pienenpienelle aukiolle, joka voisi tänä viileänä, mutta poutaisena iltana ja yönä toimia heidän leiripaikkanaan.

//Tätä vois varmaan alka paketoida kohtapuoliin pakettiin, ku ne on melkein Phoebessa tätä vauhtia aika pikapikaa?

User avatar
Lumikettu
Posts: 22
Joined: Sun Sep 03, 2017 3:57 pm

Re: Mutkia matkassa

Post by Lumikettu » Wed Oct 03, 2018 12:22 am

Naisten seuratessa Daikhania ratsuillaan, Artemisia huomasi tylsistyneen oloiset vartijat joiden ilmeistä päätellen näitä ei takaa-ajo tuntunut kiinnostavan. Hän kuitenkin oli ennemmin varovainen ja pelasi varman päälle, kuin riskeerasi turvallisuuden. Niinpä tuo piti huolta pienestä välimatkasta ratsastaessaan vartijoiden ohi seuraten Daikhania ja pitäen Elinoria silmällä. Puolhaltia kun oli jo kerran ehdottanut jonkinlaista keskustelemista näiden takaa-ajajien kanssa mitä taas Artemisia ei pitänyt kovinkaan viisaana ajatuksena.
Naisen ajatukset keskeytyivät tämän nähdessä saman takaa-ajaja joukon jotka olivat heidän kannoillaan jo aiemmin. Eivätkö he koskaan luovuttaneet? Eihän hän edes ollut tehnyt mitään niin vakavaa.

He ratsastivat seuraten Daikhania puron ylitse sillalla tai se oli aikomus, kunnes Järkäle pysähtyi nähdessään puron. Elinor kauhistui ja yritti saada hevostaan liikkeelle sen epäröidessä.
-"Ei nyt Järkäle! Tiedän että pelkäät vettä, mutta nyt sinun on pakko mennä yli. Mehän olemme sillalla.. Eihän vesi edes koske sinuun hassu hevonen!" Elinor pyysi hiljaa.
Artemisia pudisti päätään vähän turhautuneena vieden oman hevosensa Järkäleen rinnalle samalla kuiskaten jotain hevosen korviin ottaen hellästi sen ohjakset toiseen käteensä ja ohjasi tämän sillalle ja puron yli.
Elinor katsoi ystäväänsä ihmeissään.
-"Miten ihmeessä..?"
Artemisia kohautti olkapäitään naurahtaen vähän.
-"Lupasin sille ylimääräisen porkkanan, jos se käyttäytyy mallikelpoisesti. Ymmärrän kyllä pelon, mutta tuo on niin perso porkkanoille, että päätin kokeilla."
Puolhaltia ei sanonut mitään. Hän oli helpottunut matkan jatkumisesta joka jatkuikin hyvin ripeää vauhtia.

Hiljaisuus ei ollut kummallekaan naiselle huono asia matkustettaessa. Toisinaan oli hyvä pitää korvat auki. Koskaan ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtui. Elinor ei pitänyt pimeän tulosta kun päivä alkoi vaihtua iltaan. Hän pelkäsi pimeää. Puolhaltia oli helpottunut matkalaisten saapuessa pienelle aukiolle jossa he kaikki saisivat levätä.

Elinor laskeutui Järkäleen selästä alas silittäen sen kaulaa. Hän laittoi hevosille ruokaa katsellen samalla hetken ympärilleen katseensa päätyen Daikhaniin ja Artemisiaan.
-"Tarvitsemme nuotion.. Minä etsin puita." Tuo sitten totesi hiljaa alkaen etsiä sopivia oksia tulen tekoon.
Artemisia nyökkäsi ystävälleen ja alkoi kaivaa repustaan ruuantekovälineitä ja aineksia jonkin sortin muhennokseen.
-"En ole kovin kummoinen ruuanlaittaja, mutta toivottavasti uskallat maistaa.."

//Olen samaa mieltä. :) //

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 692
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Mutkia matkassa

Post by Tinanja » Sat Nov 03, 2018 4:54 pm

Hitaasti adrenaaliiniryöppy pakomatkasta alkoi tasaantua - eikä ilmeisesti vartijoille maksettu tarpeeksi pitkästä takaa-ajosta - heidän onnekseen. Hitaasti hänen aina niin luotettavan rauhallisen ratsunsa hengitys isäntänsä tapaan tasaantui normaaliksi päivän, sekä edetessä. Suurin osa matkasta sentään oli jo taitettu, ja tuskin kestäisi viikkoakaan tätä tahtia, että Phoeben silhuetti alkaisi näkyä taivaanrantaa vasten. Mitä lähemmäs Phoebe tuli, sitä mietteliäämmäksi ja hiljaisemmaksi, jopa etäiseksi Daikhan muuttui. Maagikko tuijotteli matkalla pitkälle horisonttiin antan ratsunsa kulkea rentona pitkin ohjin, ylläpitäen kuitenkin reipasta matkatahtia. Vaikka he kulkivat päätiellä, näytti matkustajien määrä olevan melko olematon - eikä maagikko ollut lainkaan varma, halusiko tietää, miksi.

Maagikko epäili puita kerätessään eräänä iltana, että tämä oli todennäköisesti viimeinen ilta leirinuotion ääressä ja maassa nukkuessa. Pian nuotio oli pystyssä, ja Artemisia näytti ottaneen vastuun ruuanlaitosta sillä aikaa, kun Daikhan jäi huolehtimaan vielä ratsustaan harjaten sen, ja huomioiden sen hellyydenkipeyden - tosin hevonenkin näki, ettei mies ollut todella läsnä - tämä oli jo ajatuksissaan Phoebessa.
"Se ainakin tuoksuu hyvältä", Daikhan nyökkäsi viimein, istuen kaksikon seuraan ruokailemaan, viittaansa kääriytyen, nuotion ja ruuan lämmöstä nauttien. Puoliksi tuo oli jo ajatuksissaan - saapuminen Phoebeen oli niin lähellä ja samalla kaukana. Se tuntui samalla lopulta, mutta myös uudelta alulta, eikä maagikko tiennyt, mitä näin pitkän poissaolon jälkeen olisi jäljellä, tai olisi muuttunut... niihin ajatuksiin hiljainen mies nukahti viimeisenä matkayönä.

"Kiitoksia matkaseurasta, vaikka matka itsessään vaiheikas olikin", Daikhan kääntyi katsomaan kaksikkoa, kun Phoeben silhuetti alkoi hitaasti piirtyä horisonttiin. Pieni hymy miehen kasvoilla katosi tämän kääntäessä katseensa takaisin Phoebea kohden. Oli aika päästä takaisin kotikaupunkiin kaiken Dionessa tapahtuneen jälkeen... mutta mitä sen jälkeen tapahtuisi, Daikhan ei tiennyt. Se jäisi vielä nähtäväksi... samaten se, mitä kaupungille oli poissaolon aikana tapahtunut.
"Ehkä tapaamme vielä joskus", mies sanoi vielä ennen kuin suuntasi ratsunsa kulun Phoeben eteläportteja kohden, nyt pienen, epävarman hymyn noustessa hänen huulilleen.

//Kiitoksia pelistä!

User avatar
Lumikettu
Posts: 22
Joined: Sun Sep 03, 2017 3:57 pm

Re: Mutkia matkassa

Post by Lumikettu » Sun Nov 25, 2018 9:34 pm

Artemisia oli huomannut Daikhanin muuttuneen vähän etäisemmäksi mitä lähemmäs he määränpäätä saapuivat. Se ei ihmetyttänyt naista, sillä hän ymmärsi sen hyvin. Yhteinen aika kävi vähiin. Niin se aina oli mennyt tämän tutustuessa uusiin ihmisiin. Oli heitä jotka tapasi kerran ja heitä jotka kohtasi useammin. Viimeinen yö leirinuotion äärellä oli hiljainen, sillä Artemisia inhosi hyvästejä eikä hän ollut ainoa. Elinor tunsi samoin, mutta oli niin väsynyt, ettei hän ehtinyt ajatella asiaa paljoa. Muiden jo nukkuessa, tuo katseli leimuavaa nuotiotulta hetken, ennen kuin sulki silmänsä nukahtaen hyvin pian.

Phoeben näkyessä kauempana Artemisia pohti jo seuraavaa määränpäätään. Hän kuitenkin kääntyi katsomaan Daikhania kun tämä hyvästeli heitä.
-"Kiitos samoin. Kiitos myös avustasi. Toivotaan että hyvä onni jatkuu meillä kaikilla. Pidä huolta itsestäsi. Kuka tietää vaikka polkumme kohtaisivat vielä joskus." Tuo sanoi hymyillen.
Elinor nyökkäsi hymyillen vähän.
-"Kiitos ihan kaikesta. Me varmaankin jatkamme tästä." Puolhaltia sanoi sitten.
Naiset seisoivat hetken seuraten katseellaan Daikhanin kulkemista kohti Phoeben portteja, kunnes häntä ei enää näkynyt.
-"Mitäs nyt?" Elinor kysyi katsoen ystäväänsä joka tuntui hieman poissaolevalta.
Artemisia käänsi katseensa puolhaltiaan kuullessaan tämän kysymyksen miettien hetken.
-"Jatkamme matkaamme. En usko heidän enää jahtaavan meitä, mutta koskaan ei voi olla liian varma." Tuo sanoi sitten. Hän ei tiennyt mitä tulevaisuus toisi vielä tullessaan, se jäisi nähtäväksi. Vaikka hän pessimisti oli perusluonteeltaan, uskalsi hän kuitenkin toivoa asioidensa vielä järjestyvän kunhan aikaa kuluisi.
Pian ystävykset jatkoivat matkaansa tuttuun tapaansa jutellen niitä näitä kuten heillä oli välillä tapana tehdä.

//Kiitos pelistä. :)

Locked