Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Anlie »

//Tinjana uunituoreen Rayashin kanssa?//

Keskipäivän aurinko porotti kohtisuoraa alas torille, kun Alena työnsi kärrynsä puisen kojunsa viereen. Matka kotoa ei ollut kovinkaan pitkä, mutta täyden kärryn työntäminen möykkyisiä katuja pitkin sai Alenan hieman hengästyneeksi. Alena hymyili herttaisesti ohikulkijoille ja kauppiastovereilleen, joista muutama kurkki jo avoimen kiinnostuneesti mikä olisi päivän väri. Sitä Alenan ei tarvinnut aamulla kauaa miettiä; punaisena leiskuva aamunkoitto oli herättänyt naisen jo aikaisin.

Onneksi sille päivälle hän ei ollut sopinut yhtäkään tapaamista, joten Alenan ei tarvitsisi heti rynnätä avaamaan kojuaan. Sängyssään ihaillessaan hehkua Alena päättikin ensiksi käydä käsiksi edellispäivänä hankkimaansa villakankaaseen, ja ennen lähtöään olikin levittänyt nyt syvänpunaisen kankaan kuivumaan. Punaista oli myös hänen yllään: päällyshameena tummaa verenpunaista, polvipituisessa tunikassa murrettua punaista ja huivissa hentoa ruusunpunaa. Huivistaan Alena oli erityisen ylpeä, pienenpienillä pistoilla, valkealla kirjotut kiiltävät ruusut huomasi oikeastaan vasta oikeassa valossa ja täyteen kirjottuna kangaskin näytti paljon vaaleammalta kuin olikaan. Alenan kädet olivat violetit; näköjään sininen ei ota millään kuluakseen, vaan mieluummin sekoittui aamuiseen punaiseen.

Alena nautti joka-aamuisesta hienoisesta supinasta selkänsä takana. Hänen kojunaapurinsa, vanhempi herrasmies nahkatöineen, tosin kumarsi syvään ja lausui muutaman kohteliaan sanan, mihin Alena vastasi kehittelemällä poskilleen huiviinsa sopivan punan ja hyräili kiitoksen. Nainen nosteli arvokkaammat kangaspakat kärrystään paikoilleen ja asetteli vaatteensa tiskille. Kun kaikki oli aseteltu tarkasti sävy sävyyn sopien, muutamaa aksenttikappaletta unohtamatta, Alena nosti jakkaransa kojunsa eteen, pyyhkäisi niinikään hailakanpunaisen esiliinansa suoraksi ja asettui istumaan niin rennosti kuin tiukaksi nyöritetty korsetti vain salli.

Sininen silkki tuntui miellyttävän viileältä kun Alena tarttui keskeneräiseen kirjontatyöhönsä, kaupungin virkamiehen vaimon miehustakappaleeseen, jonka tulisi olla valmis muutaman päivän päästä. Alena uppoutui mietteisiinsä naisesta ja myhäili itsekseen huhuille tämän rakastajasta, jos aviomies vain tietäisi... Alena tiesi että vaimo käytti Alenaa itseään myös osana peitetarinaansa, koska rakastaja asui muutaman korttelin päässä torista. Alenan onni sinänsä, ilman syrjähyppyään lady olisi tuskin sattunut edes näkemään hänen kojuaan.

Alena huokaisi syvään ja nosti katseensa työstään. Jos hänen tulevatkin pestinsä perustuisivat pikkurouvien seikkailuihin, Alena ei ollut varma haluaisiko hän kantaa moista mainetta. Alena lepuutti mietteliäänä katsettaan väkijoukossa; ehkä huolestunut viesti tai sopivasti ajoitettu julkinen hämmästely....
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Tinanja »

Rayashin punertavareunainen viitta heilui miehen kävellessä Dionen katuja keskipäivän auringon paistaessa lumen valkaisemalta kadulta ja katoilta hänen silmiinsä. Lumi narskui miehen saappaiden alla, kun hänen pitkät askeleensa veivät hänet satama-alueelta toria kohden. Hän oli vuokrannut huoneiston erään rakennuksen yläkerrasta itselleen talveksi, laivaa kuitenkaan ei voisi viedä vesille, eikä siellä majoittuminen ja jäätyminen ollut houkutellut. Se antoi myös tilaisuuden hioa kontakteja, ja suunnitella kevään matkoja. Nyt, tultuaan laivansa luota tarkastamasta, että se, ja sitä vartioimaan palkatut vartijat olivat kunnossa ja velvollisuuksiaan hoitamassa, oli aika alkaa päivittää vaatepartta kevättä varten. Tori olisi siihen täydellinen, hän löytäisi sieltä varmasti kaiken tarvitsemansa.

Pitkät askeleet toivat Valkoisen Lohikäärmeen katseitakääntävän kapteenin valkoisine hiuksineen ja tummaksi poltettuine kävelykeppeineen torille juuri, kun muutkin alkoivat heräillä ja tulla tekemään ostoksiaan. Hän kierteli aikansa torilla etsiessään sopivaa kauppiasta, jolta voisi mahdollisesti tilata ainakin uuden viitan, mutta myös hänen vaatepartensa kaipasi muutoinkin uusimista. Rayashin herätti ajatuksistaan korvia tärisyttävä rääkäisy, joka tuli hänen olkapäältään. Musta lintu katsoi miestä vaativasti, ja rääkäisi pian uudelleen.
"Tiedän, että täällä on porukkaa", Rayash vastasi olkapäälleen laskeutuneelle olennolle, joka kaivoi kynsimäisiä varpaitaan hänen olkiaan peittäviin, paksuihin ja tukeviin, hyvin koristeltuihin nahankappaleisiin. Yhdestä huolettomasti vyöllään roikkuvasta pussukasta mies kaivoi pähkinän, jonka ojensi linnulle saapuessaan nahkatöitä myyvän herrasmiehen kojulle. Nahka ei ollut suoraan sitä, mitä hän etsi, mutta kauniisti hymyilevä käsityöläinen värikkäine kankaineen siinä vierellä näytti enemmän hänen tarpeitaan vastaavalta. Valkeahiuksinen mies hymyili toispuoleisesti, hymyillen lämpimästi tuolle tummatukkaiselle haltianaiselle ja työnsi huppuaan paremmin niskaansa saaden olallaan istuvan linnun loikahtamaan toiselle olkapäälleen.

"Hyvää päivää", Rayashin pehmeän matala ääni totesi tuolle naiselle, kun hän käveli nahkakojulta lähemmäs kankaita ja kirjailuja esittelevälle kojulle. "Etsin jotakuta, joka voisi hieman...", mies heilautti toispuolista viittansakappaletta ja repaleiseksi muuttunutta huppunsa suuta. "Auttaa uusimaan hieman vaateparttani", tämä lisäsi sitten katsellen pää hieman kallellaan tuota naista. "Ja teillä näyttää olevan kauniisti kirjailtuja ja värjättyjä kankaita", Rayash lisäsi vielä. Vaikka miehen vaatteet olivat nähneet jo elämää, tunikasta näki, että sitä koristivat punaiset kirjailut, hupunreunaa kiersi punainen kirjailtu koriste, ja viitanliepeeseen oli kirjailtu myöskin valkoisella langalla lohikäärmeen kuva. Vaatteet olivat selkeästi maksaneet pitkän pennin, eikä mies näyttänyt siltä, että halusi laskea vaatteidensa tasoa lainkaan.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Anlie »

"Hyvää päivää"
Alena räpäytti silmiään ja palasi ajatuksistaan takaisin torille. Mies ei näyttänyt tutulta. Alena ainakin uskoi, että olisi varmasti muistanut noinkin näyttävän ihmisen ja... korpin? Ei, jokin lintu. Miksi ihmeessä? Alena hillitsi kulmiensa kohotuksen ja päätyi hymyillen nyökkäämään. "Hyvää päivää."

Alena antoi katseensa kiertää nopeasti miehen asussa. Arvokasta ja tarkkaan harkittua, Alena mietti, mutta aivan liian kulunutta pelkästään takamuksellaan istuvalle virkamiehelle. Erikoinen olemus muutoinkin; ja tuo lintu, Alena sävähti mielessään. Hän ei oikein osannut päättää, pilasiko tämä miehen muutoin viehättävän olemuksen, vai toi vain sopivan näpäytyksen realismia (todennäköisesti) miehen perään haihattelevien neitokaisten silmiin. Jokin linnussa hermostutti Alenaa, vaikka tämän piti olla tottunut eläimiin. Kaupunki saa luonnon unohtumaan aivan liian helposti ja nopeasti. Alena tunsi piston omassatunnossaan, valintoja ei ollut aina helppo tehdä.

Jokin naisen mielessä kuitenkin kuiskasi, että Alena voisi jopa harkita miehen olevan komea, mutta ääni vaiennettiin nopeasti. Sillä ei ollut merkitystä, sitäpaitsi mies oli vain ihminen ja ei selvästikään pitänyt riittävästi huolta vaatetuksestaan. Kirjailu oli varmasti aikanaan ollut upea, mutta ei mitään niin ihmeellistä mihin Alena ei olisi pystynyt. Sulkia ja lohikäärmeitä, Alenaa nauratti, mutta myönsi hiljaa mielessään että hänen mielenkiintonsa oli herännyt.

Alena naurahti, ujosti, sopivan viattomasti. Tarpeeksi sinisilmäistä esittäen miehestä ehkä saisi nopeasti irti, olisiko tämä arvokas kontakti, vai vain omalaatuisuudellaan pröystäilevä lintu tunkiolla. "Voi, herrani on aivan liian imarteleva"
Haltia nousi jakkaraltaan, asetti kirjailunsa tiskille ja oikoi rauhallisin liikkein runsasta hamettaan. "Voin toki auttaa, jos herraani miellyttää työni jälki"
Alena silitteli tiskillä olevan tunikan helmillä kirjailtua kaulusta. "Jos sallitte minun udella, herrani, kukahan on valmistanut tämän asunne?" Naisen ilme oli täydellisen neutraali tämän vilkaistessa miestä tummilla silmillään. "Hän ei ehkä ole ystävänne, kun kerran on myynyt teille jotakin noin helposti kuluvaa."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Tinanja »

Pistävä talven tuuli heilutti miehen hiuksia, kun tämän katse arvioi naisen liikkeitä, runsasta ja koristeltua mekkoa, ja elettä, jolla tämä laski kirjailutyönsä kojun tiskille. Mies joutui vähän siristämään silmiään katsoessaan kankaita ehkäistääkseen auringon häikäisevää vaikutusta. Kirjailut olivat yksinkertaisuudessaan kauniita, ja niistä näki, että tämä haltianeito osasi ammattinsa. Ja se sai Rayashin kieltämättä tyytyväiseksi, sillä hänen taskussaan polttelivat kesän ja syksyn aikana kerätyt rahat, joista tämä viimein pääsi itsekin hyötymään ainaisen merillä olon sijasta. Tosin tyylilleen uskollisena hän halusi vain uuden samanlaisen vaateparren, joka kestäisi jälleen useamman vuoden hänen käytössään niin maalla kuin merelläkin.

Tämä kohotti hieman kulmiaan kuullessaan naisen kysymyksen siitä, missä hänen aiempi vaatepartensa oli tehty. "Eräs perhetuttava Itärannikon saaristossa, Driana-nimisessä kaupungissa... Mutta siitä on jo vuosia, kuten... varmasti näkyykin", Rayash hymyili edelleen vinoa, toispuoleista hymyään ja katsoi ohimennen kohotti kätensä vetämään otsalleen valahtaneita valkeita hiussortuvia sivuun, päätään vasten. Lintu napautti nokkaansa muutamaan kertaan tyytymättömänä kapteenin liikkuvaan olkapäähän ja nahkaan, josta se yritti pitää kiinni tasapainoillessaan miehen olalla. "Enkä olisi pysähtynyt kojullesi, mikäli en olisi tyytyväinen kättesi jälkeen", Rayash ei voinut olla iskemättä ohimennen silmää tuolle hymyilevälle naiselle. "Mutta... etsin koko vaateparteni uusimista, ja lisäksi tarvitsen joitain vaihtovaatteita... Ja olen valmis käyttämään kultaa sitä varten. Ainut ehtoni on, että haluan samanlaisen vaateparren hupun reunuksista aina tunikanhelmaan saakka", Rayash kohautti olkapäitään. "Lisäksi toivon, että asu kestäisi meren vaihtelevia sääolosuhteita, mutta palvelisi minua hyvin myös maissa... Kiinnostaisiko tämä projekti sinua?"
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Anlie »

Välinpitämätön vai kiireinen? Alena yritti tulkita miehen vastausta. Kysymys oli kieltämättä ollut melko rohkea, mutta toisaalta naisen ammattiylpeys ei voinut olla kiinnittämättä asiaan huomiota.
"Ahaa, te herrani, olette siis syyllinen", Alena vastasi miehelle yhtä hellällä äänensävyllä, kuin äiti voisi nuhdella jälkikasvuaan. Alena hymyili aseistariisuvan vienosti ja jatkoi: "Teidän pitäisi pitää parempaa huolta itsestänne."

Alena ohitti silmäniskun kuin ei olisi huomannut sitä lainkaan ja tutkaili vakavana katsellaan tuon huppua, kaulusta ja sitä erikoista panssari-asiaa, mikä tällä oli harteillaan. Hän astahti hieman lähemmäs miestä ja kohotti rauhallisesti kätensä kääntääkseen hieman tuon kauluksen reunaa, pitäen kuitenkin samalla huolta että pysyisi riittävän etäällä Rayashin linnullisesta olkapäästä. Alena tunnusteli kangasta kädessään ja seurasi sitten pitkillä tummilla sormillaan kirjailujen reunaa. Reunat pitäisi vahvistaa kääntein ja silkkilanka olisi täyttä tuhlausta, suola pilaisi sen välittömästi. Toisaalta mies vaikutti siltä että hän halusi säväyttää, ehkä Alena saisi hänet suostuteltua ostamaan toisen kokonaisuuden... Mutta hän meni ajatuksissaan asioiden edelle.

Hienoinen pettymys pyyhkäisi Alenan ylitse, kun mies mainitsi tämän haluavan hänen vain kopioivan jonkun toisen luomaa, vaikka tämän puheista päätellen ihmisellä olisi varaa rahoittaa vaikka millaisia luomuksia. Ainakin Alena pääsisi tutkimaan, olivatko nämä Drianalaiset keksineet jotakin uutta...muutama vuosi sitten. Alena jätti kauluksen rauhaan. Saaristoa ja merta, eli siis ehkä kauppias, perämies tai jopa kapteeni. Jos mies todella aikoi uusia kaiken, Alenalla olisi kyllä aikaa ottaa selvää. Miehen vaatteiden parissa menisi helposti kuukausi, ehkä toinenkin. Alena ei juurikaan laivoista tai merestä ymmärtänyt, saati välittänyt, mutta nainen epäili että mies ei talviaikaan olisi lähdössä kovin nopeasti. Työtarjouksen vastaanottamisessa ei siis olisi turhan suurta riskiä; hänen ei tarvitsisi omistaa aikaansa miehelle täysin. Mutta hinnan hän asettaisi tietenkin kohdilleen. Nainen kohotti tumman katseensa miehen kasvoihin ja vastasi tuon ehdot päättävään kysymykseen: "Se olisi minulle suuri kunnia, herrani."

Alena oli jo aikeissa jatkaa käytännön järjestelyistä, mutta tajusi äkisti miten luvattoman kauan oli oikeastaan seisonutkaan ihmisen lähellä, astahti harkitusti pienen askeleen taaksepäin ja niiasi syvään taivuttaen samalla päätään. "Mutta olen ollut tavattoman epäkohtelias, suokaa minulle anteeksi. Nimeni on Alena."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Tinanja »

Vai että hän itse oli syyllinen vaatteidensa tilaan? No, ehkä sekin, mutta ei hänen työssään saanut paljoa vaihtoehtoja. Meri-ilmasto oli armoton iholle, kankaille ja laivallekin. Valkoinen Lohikäärmekin oli nähnyt yhtä sun toista, eikä loppua näkynyt. Ajatus jälleen merille pääsemisestä ja rakkaan laivansa kannella seisomisesta sai Rayashin hetken aikaa katsomaan kaukaisuuteen, ennen kuin tämä keskittyi takaisin Alenaan vastaten tämän arvioivaan katseeseen pää hieman kallellaan, pientä lempeää terävyyttä omassa katseessaan. Mies ei näyttänyt värähtävänkään naisen katsetta, tämän kiusoittelevia sanoja, tai kosketusta, jolla nainen jäi tutkimaan hänen harteillaan roikkuvan vaatteen tikkauksia ja rakennetta. Pikimusta Isray katsoi pää kallellaan, katse tarkkaillen tiukasti Alenan tekemisiä. Rayash tönäisi sormellaan, ohimenevällä liikkeellä lintua kohden sen lähestyessä Alenan kättä turhan kiinnostuneena ja eläin rääkäisi tyytymättömänä suoraan Rayashin korvaan saaden miehen tuhahtamaan tyytymättömänä. Lintu ei kuitenkaan lähtenyt siitä olkapäältä mihinkään, vaikka Rayash sitä moittikin nopealla huitaisulla, joka kuitenkaan ei osunut ihan Israyhin saakka.

"Tai no, sanojani korjatakseni...", mies katsoi Alenaan pitkään, vastaten tämän arvioivaan katseeseen. "Hupustani ja viitastani olen ehdoton... muutoin voimme neuvotella ajatuksistasi toteutuksen suhteen", Rayash lisäsi sitten hymyillen vähän, edelleen toispuoleisesti naiselle.
"Alena, sepä on kaunis nimi, ja sopii kantajalleen loistavasti", kapteeni jatkoi hymyillen lämpimästi Alenan esitellessä itsensä, mutta painaen samalla nimen tarkoin mieleensä. Muutamat kysymykset ympäriinsä varmasti voisivat kertoa hänelle yhtä sun toista naisesta, mutta nyt, nimi ja tuon kojulla esillä olevat kankaat ja niitä koristavat kirjailut riittivät paremmin kuin hyvin. "No, epäkohtelias olen minäkin, kun en ole esittäytynyt", mies naurahti ja nyökkäsi syvään, lähes kumarruksenomaisesti.
"Rayash Roultbur, Valkoisen Lohikäärmeen kapteeni palveluksessanne", tämä esittäytyi sitten kohottaen hitaasti katseensa takaisin Alenaan. "Joten... neiti Alena, miten meidän tulisi tässä liiketoimissamme edetä saadaksemme parhaimman lopputuloksen?" tuo kysyi sitten katsoen kysyvänä, toista kulmaansa vähän kohottaen.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Anlie »

Alenan teki mieli tuhahtaa miehelle tämän ihastellessa naisen nimeä. Hölmö tuskin tajusikaan millaiseen etuoikeutettuun asemaan oli syntynyt. Nimi ilman sukua, ihminen osui tietämättään kipeään paikkaan, mutta nainen ei todellakaan antaisi sen näkyä kasvoiltaan. Sen sijaan Alena yritti kaivella mielestään mitä oli kuullut Doultbureista, mutta harmikseen huomasi hapuilevansa tyhjää. Toisaalta hän oli ollut Dionessa vasta muutaman vuoden, ja edelleen huomasi törmäävänsä sukuihin, jotka olivat jollakin tavalla merkittäviä, mutta tuntuivat yhtä vierailta kuin mitkä tahansa peräkkäin asetellut kirjaimet. Myöskään miehen laiva ei sanonut Alenalle mitään. Hän ei kyllä ollut käynyt satamassa sen jälkeen, kun oli tikarillaan viiltänyt posken auki turhan hanakasti seuran hintaa tivanneelta merimieheltä. Alena halusi välttää vastaavia tilanteita, yksikin juoru hänen äkkipikaisuudestaan oli riittävästi.

Alena nyökkäsi vastaukseksi miehen kysymykselle, pyörähti ympäri ja haki tiskinsä takaa paksun kirjan, jonka läväytti auki töidensä päälle. Nainen selaili muistiinpanojaan hetken mietteliäänä; hänellä oli vielä muutama kiireisempi työ viimeistelemättä, mukaanlukien lady kevytkenkäisen illallispuku. Mutta hän voisi aloittaa.
"Herra Doultbur", Alena kohotti katseensa jälleen mieheen. Hänen ilmeensä oli edelleen pehmeä, mutta täynnä samanlaista vakavuutta, kuin naisen tutkaillessa miehen vaatteita. "Koskahan voisin tulla ottamaan teistä mitat? Tarvitsisin myös tarkemman listan kaikesta mitä herrani olisi halukas tilaamaan."
Alena vilkaisi vielä kirjaansa. Tilanne voisi aina olla parempi, sen hän tiesi summaamatta kirjassa viliseviä lukuja yhteen. Sitäpaitsi miehen pyyntö oli työläs, ja jos tämä kerran aikoi patsastella vaatteissaan lähinnä merillä ja satamissa, ainoa hyöty mikä miehestä tulisi ehkä olemaan, olisi tämän kulta.
"Ja jos sallitte herrani" Alena jatkoi tutkaillen tarkkaan miehen ilmettä "haluan maksun viitastanne ja hupustanne etukäteen, 30 deneä. Käyttämäni kangas ja lanka eivät ole halpoja, enkä halua kohdallanne muuta kuin parasta."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Tinanja »

Mies kohotti hieman kulmiaan Alenan puhuessa mittojen ottamisesta. Mies näytti miettivän pienen hetken ennen vastaustaan: "Olen kaupungissa, kunnes jääpeite sulaa mereltä...", totesi Rayash sitten. "Eikä minulla ole juurikaan velvollisuuksia ennen sitä... joten miten vain kauniille neidille sopii", kapteeni vastasi Alenan kysymykseen hymyillen vähän sitä toispuoleista hymyään. Auringonsäteet osuivat miehen merenkäynnin ahavoittamiin kasvoihin, mutta myös miehen eri värisiin silmiin saaden harmaan silmän näyttämään lähes sokealta.

Rayash ei ollut yllättynyt, kun ei saanut mitään erityistä reaktiota nimelleen. Itärannikon saariston asiat tuntuivat monista Dionelaisista, ilmeisesti myös tuosta haltiasta etäisiltä, ja harva oli kuullut suvusta, jonka suurimmat saavutukset tuntuivat olevan rahan kerääminen, tuhlaaminen ja kartanon rakentaminen. Eksoottiset esineet, kankaat ja mausteet löysivät tiensä saaristossa ostajien käsiin nopeasti, ka Doultburin suku oli ottanut siitä jo aikoja sitten parhaimman hyödyn irti. Mutta nimi ei kantanut Dioneen saakka. Valkoinen lohikäärme tosin oli täälläkin tuttu näky, mutta harva kiersi sataman kautta kiinnittäen huomiota laivojen nimiin, saati siihen, mistä heidän eksoottiset, uudet tavaransa torille olivat päätyneet. Se oli ehkä harmillisin osuus kapteenina olossa: titteli "kapteeni" saattoi koskea kaikkea pienestä soutuveneestä Valkoisen lohikäärmeen kaltaisiin suuriin aluksiin, jotka kynsivät merta päivästä ja vuodesta toiseen väsymättä, ilman välikohtauksia.

"22 kultarahaa, joista nyt, välittömästi saat puolet ja puolet, kun työ on melkein valmis", Rayash ehdotti sitten kulmiaan kohottaen tuon tarjoukseen hinnasta. Hän ei ollut aikomustakaan antaa tuolle koko rahaa samantien, eikä hän maksaisi koko kolmeakymmentä kultarahaa hupustaan ja viitastaan, olisivat ne kuinka laadukasta kädenjälkeä tahansa. Mies tosin oli melko varma myös siitä, että Alena oli jättänyt tinkimävaraa hintaan, mutta miten paljon... se oli vielä arvailujen varassa. Tämä toisi siihen hieman valaisua, ja tarkentaisi stragediaa, jolla hän jatkaisi tätä kaupantekoa.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Anlie »

Pyhät jumalat, toivottavasti mies ei kuvitellut hänen tarkoittaneen jotakin muuta mittaamisella; Alena pelkäsi punastuvansa. Oli miten oli, Alena halusi tehdä hyvää jälkeä, ja hän oli päiväsaikaan käynyt miesasiakkaittensa luona aiemminkin. Haltia oli aloittaessaan pohtinut pitkään, miltä se mahtoi näyttää, mutta todennut että hänen pikaiset vierailunsa kangaskappoineen aiheuttivat pahimmillaan vitsailevia lausahduksia. Alenaa ärsytti miten hänen sydämensä muljahti ajatuksesta jäädä kahden miehen kanssa.

Haltia naurahti hyväntahtoisesti. "Herrani varmasti vitsailee."
Alena oli arvannut että mies ei tuskin suostuisi hänen pyyntöönsä, mutta nainen ei halunnut antaa periksi. Ainakaan liikaa. Alena yritti kiireesti punnita kuinka tosissaan Rayash oikein tinkasi, mutta silitteli rauhallisesti kirjansa avonaisia sivuja. "Kymmenen nyt, ja viisitoista sitten kun työ on valmis."
Nainen sipaisi ohimolleen karanneen tumman kiharan terävän korvansa taakse. Mies näytti auringonvalossa paljon vanhemmalta, mitä tämän olemus muutoin antoi ymmärtää. Alena siristi aavistuksen silmiään tutkaillessaan Rayashin piirteitä katseellaan tarkemmin, näkiköhän tuo toisella silmällään lainkaan? Alena ei voinut kuvitellakaan millaisia asioita mies oli matkoillaan nähnyt, mutta alkoi vakaasti epäillä että muutama juova tämän kasvoilla ei johtunut ainoastaan merituulesta. Häviävän hetken nainen mietti suostuvansa sittenkin miehen ehdotukseen, mutta piti kuitenkin suunsa supussa.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kauniit ja soveliaasti rohkeat

Post by Tinanja »

Rayashin kasvoilla oli edelleen pieni, toispuoleinen hymy tämän kuunnellessa Alenan vastausta. No, hän oli tinkinyt tapansa mukaan pyyntöhintaa niin alas, että hänellä olisi hyvin varaa jatkaa tinkimistä, antaa periksi hieman ja päästä sopimukseen. Ja naisen tarjous yhteensä 25 kultarahasta alkoi kuulostaa paremmalta kuin hyvältä. Ystävällinen hymy ei kadonnut kasvoilta mihinkään miehen ojentaessa kätensä Alenalle sopimuksen sinetöimiseksi. "Sovittu", tämä sanoi kätellessään tuota. "Kymmenen nyt ja viisitoista, kun työ on valmis", tämä varmisti vielä ennen kuin vei kätensä takaisin vyölleen ja limittäin solmituista pussukoista otti yhden irti. Sieltä Israyn parin rääkäisyn säestämänä mies laski näyttävästi kymmenen kultakolikkoa tiskille. Näytti siltä, että pussukassa oli enemmänkin kolikoita, kun Rayashin tottuneet liikkeet solmivat sen takaisin miehen vyötäröltä roikkuvien pussukoiden ja laukkujen joukkoon.

"Mittoja, niistä puhuitte myös?" tuo kysyi sitten hetken hiljaisuuden laskeuduttua heidän välilleen. "Majoitun satama-alueella Savukaarni -nimisen kievarin... kapakan viereisessä rakennuksessa. Tumma, puinen ovi ja muutama porras erottavat sen toisesta rakennuksesta... Vastapäätä Valkoista Lohikäärmettä laivaani, joka on ankkuroitu satamaan", Rayash puhui hymyillen edelleen. "Aikatauluni ovat tällä viikolla melko vapaita, joten miten vain neidille sopii?" mies jatkoi sitten vielä, katsellen arvioiden Alenaan ja tämän reaktioihin. Hymy leveni vähän, ja tuon pää kääntyi hieman, kallellaan olevaksi, kun tämä väisti siipiään levittelevää lintuaan. Olennon silmät katselivat myöskin Alenaa, kunnes rääkäisyn saattelemana se ponnahti lentoon vain kadotakseen pian heidän näköpiiristään.
Locked