Myöhäinen lounas Hirvivaakunassa

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Myöhäinen lounas Hirvivaakunassa

Post by Tinanja »

Sarya ei ollut siinä puolentoista tunnin odotuksen aikana tehnyt juuri muuta kuin kiertänyt kaikki Rayashin kyselyt hänen perheestään, kotiseudustaan ja kaikesta muustakin, mitä tuo yritti häneltä tietoonsa tingata. Sarya oli tosin siinä samalla varma, että tuo tiesi, ettei saisi enempää vastauksia, ja lähinnä yritti ärsyttää häntä. He kuitenkin ehtivät sen lisäksi vaihtaa kuulumiset ja kommentit juuri saamastaan sopimuksesta, joka kieltämättä oli mukava lisä näinkin talviseen aikaan. Usein tälläisten keikkojen suhteen työnantajat aktivoituivat vasta, kun he olivat jo lähdössä, joten tämä voisi vähän ainakin vähentää kevään kiireitä, kun valmistelut voisi tehdä ajoissa. Keskustelun ja teenjuontiin kului nopeasi se aika, joka hänen pitikin kuluttaa ennen lähtöään Hirvivaakunaan. Pian kevyen takkinsa harteilleen heitettyään ja vedettyään kengät jalkaansa ja astuttuaan nopeasti sataman kaduille. Olisi vielä oma kysymyksensä, ilmaantuisiko Alena paikalle lainkaan. Tämähän voisi jänistää viime hetkellä, ja kadota kokonaan maan alle, eikä ilmaantua lainkaan lounaalle Hirvivaakunaan, Sarya ajatteli itsekseen vetäessään takkinsa kaulusta korkeammaksi suojatakseen itseään tuulelta. Naisen pitkät, hallitut askeleet kuljettivat tätä tottuneesti Dionen katuja pitkin tunnettua, kohtalaisen hyvämaineista Hirvivaakunaa kohden. Hirvivaakuna oli turvallinen valinta: julkinen paikka, jossa ei liikkunut yleensä kovin hämärää porukkaa. Se todennäköisesti oli ollut yksi Alenan valintakriteereistä, ja toinen saattoi olla hyvä sijainti torin läheisyydessä.

Valkoisen lohikäärmeen perämies kulki nopeasti kaupungin lävitse ja saapuikin Hirvivaakunan ovelle pian. Tämä astui sisälle, lämmin hymy kasvoillaan epäröivistä ja epävarmoistaan ajatuksistaan huolimatta ja tervehti tarjoilijaa, joka käveli häntä vastaan. Alena ei näyttänyt saapuneen vielä ravintolaan, kun Sarya asteli peremmälle nyt jo melko tyhjässä ravintolassa. Nainen valitsi nurkkapöydän, josta näki koko Hirvivaakunan salin, ja jäi odottelemaan ajatuksiensa vaellellessa ties missä - lähinnä perheessä, veljessä ja siinä, mikä mahdollisesti Alenan tarina olisi.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Myöhäinen lounas Hirvivaakunassa

Post by Anlie »

Satamavartija itse ei tietenkään ollut paikalla, mihin Alena oli luottanutkin ajoittaessaan käyntiään, mutta tämän emäntä kertoi kyllä miehensäkin kuulumiset takin vaihtaessa omistajaa. Alenalla oli ollut ajatus udella emännältä mitä tämä oli kuullut Lohikäärmeestä, mutta Saryaan törmääminen oli sekoittanut hänen ajatuksensa ja Alena oli kuunnellut emännän pulpatusta puolella korvalla, vastaillen ja kysellen automattisia kohteliaisuuksia, miettien samalla kuumeisesti sitä miten paljon vanhempi haltia jo tiesi ja mitä tämä vielä haluaisi tietää. Poistuttuaan asiakkaansa talosta Alenalla oli vielä hyvin aikaa, joten hän päätti kiertää hieman pidempää reittiä Hirvivaakunaan ja antaa ajatustensa rauhoittua.

Dramaattisista hyvästeistään huolimatta Erlan oli kirjoittanut Alenalle pian tämän lähdön jälkeen, yrittänyt selittää ja vaatinut selityksiä. Alena ei ollut alkuun vastannut, mutta sitkeän yksipuolisen kirjeenvaihdon jälkeen hän oli heltynyt ja kertonut lyhyesti tekemisistään. Ennen Saryan näkemistä Alena oli ajatellut että kaikki oli hyvin, mutta ilmeisesti hän oli nojannut liikaa siihen että tapahtunut oli taaksejäänyttä, eikä herättäisi hänessä enää minkäänlaisia tunteita. Alena oli hieman yllättynyt omasta reaktiostaan, eikä ollut aivan varma miten suhtautua tähän uuteen tuttavuuteen.

Alena kopisteli lumet saappaistaan ennenkuin astui sisään lämpimään saliin, huokaisten nauttien häntä tervehtivien herkullisten tuoksujen rippeistä. Aamupalasta oli jo aikaa, eikä Rayashin tarjoama puolikas teekupillinen varsinaisesti pitänyt nälkää. Alena antoi katseensa kiertää salissa, tervehtien nyökäten tarjoilijaa, ennen kuin huomasi Saryan takimmaisessa nurkassa. Hyvä valinta, vaikka kiireisin aika oli jo ohi, Alena ei kaivannut ylimääräisiä korvia, jos keskustelu ei kulkisi hänen toivomaansa suuntaan. Alena ei ollut majatalossa täysin uusi näky, vaikka hän suosikin yleensä kotiaan lähempänä olevaa aivan yhtä keskiluokkaista tavernaa. Nainen laski huppunsa lähestyessään Saryan pöytää ja tervehti tätä hymyillen: "Toivottavasti ette ole odottaneet kauan neiti Trisdi." Alena laski korinsa tuolinsa taakse ja jäi irrottelemaan viittansa solkea, pitkät lilat sormet korostetun hitaasti liikkuen, antaen hänelle vielä aikaa tarkistaa vaivihkaa ympäristönsä. "Oletteko ehtineet jo tilata?"
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Myöhäinen lounas Hirvivaakunassa

Post by Tinanja »

Saryan ajatuksien harhailu keskeytyi, kun Alena viimein saapui Hirvenvaakunaan. "Tulin vasta", Sarya vastasi sitten Alenalle tämän kysymykseen siitä, oliko hän odottanut kauan. Nainen istui ainakin näennäisen rennosti Aika oli tuntunut ainakin lyhyeltä, kun hän oli pallotellut mielessään vaihtoehtoja siitä, mihin suuntaan keskustelu voisi kulkea. Mutta... no, nyt oli keskityttävä tähän käsillä olevaan tilanteeseen. Viimein Alena istui pöytään häntä vastapäätä, ja pudisti päätään Alenan kysymykselle siitä, oliko hän tilannut jo. "Ajattelin, että odotan, niin saamme sitten ruokamme suurinpiirtein samoihin aikoihin", totesi Sarya hymyillen vähän, tuskin huomattavasti Alenalle viitatessaan tätä istumaan itseään vastapäätä siihen nurkkaan.
He molemmat tilasivat ruokansa sen enempiä asiaa pohtimatta, ja jäivät odottelemaan niitä nyt jo rauhoittuneessa ravintolassa. Sarya oli pyytänyt tuomaan itselleen annoksen kalaa tuoreiden, ja hieman valmistettujen kasviksien kera - tuoreet kasvikset olivat harvinaisuus merellä, ja kala nyt aina oli hyvää, joten valinta oli helppo, eikä vaatinut juurikaan ajatuksien sille uhraamista. Sen sijaan vaivaantunut hiljaisuus, joka laskeutui heidän välilleen kaksikon odottaessa ruokaa, kummankaan aloittamatta keskustelua sai naisen ajatukset jälleen vaeltelemaan vähän turhankin lailla, erityisesti Alenassa ja tämän taustassa. Viimein, hetken ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua he siavat tilaamansa ruokansa ja juomansa, ja Sarya katsoi, miten tarjoilija lähti takaisin toiseen osaan ravintolaa toimittamaan muidenkin annoksia.

Sarya jäi hetkeksi katsomaan ruokaansa, sitten vilkaisi Alenaan ottaessaan hitaalla liikkeellä haarukan käteensä. "Olet siis kotoisin Charanista?" tuo aloitti sitten keskustelun. Nainen peitti epäröintinsä pienen hymyn taakse. Miten paljon hän voisi kysyä asioista Alenalta? Tosin hänen lähtönsä syy tuskin kylässä oli salaisuus, mutta kukaan ei varmaan siitä puhunutkaan enempää kuin oli pakko. "Siitä on yli sata vuotta, kun olen itse nähnyt sen paikan viimeksi", pieni hymy levisi naisen huulille. Ehkä se kommentti kertoi enemmän siitä, että häntä ei kiinnostanut udella Alenan elämän epämukavimpia kohtia, mutta hän halusi enemmän tietää, mitä kylälle kuului, mitä erityisesti perheelle kuului, puhuttiinko hänestä... ja voisiko hän jatkaa elämäänsä samalla lailla olkansa yli vilkuilematta vai olisiko luvassa jotakin muuta, minkä kanssa hän ei halunnut olla myöhemmin tekemisissä. "Mitä sinne kuuluu? Tietosi ovat varmaan vähän tuoreempia kuin minun", nainen hymyili vielä Alenalle lämpimästi ennen kuin maistoi herkulliselta näyttävää kalaansa hieman.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Myöhäinen lounas Hirvivaakunassa

Post by Anlie »

Alena ihmetteli hiljaisuutta heidän odotellessaan ruokiaan. Hän oli pelännyt että mikäli Sarya tiesi jotakin viimeisen vuosisadan kuvioista, piikittely olisi alkanut välittömästi, mutta ilmeisesti perämies ei aikoinut alkaa ruotia Alenan miesseikkailuja tai veljeensä liittyvää farssia ainakaan heti. Alena hillitsi halunsa tuijottaa vastapäätään istuvaa naista ja antoi katseensa vaeltaa pitkin salia, tuntien olonsa yllättäen viileän rauhalliseksi. Ilman suoria uteluita hänen ei tarvitsisi kertoa lausettakaan itsestään.

Kun Sarya vihdoin rikkoi hiljaisuuden heidän välillään, Alena keskittyi pureksimaan ensimmäistä suupalaansa pihvistään ja vain nyökkäsi vastaukseksi tuon kysymykseen. Nainen hymyili, mutta tauot tuon puheessa saivat Alenan epäilemään että aihe ei ollut helppo. Noinkin pitkä poissaolo ilman minkäänlaista kontaktia kylään kuulosti siltä, että Sarya oli polttanut siltoja perässään, puhumattaakaan siitä hiljaisuudesta mikä tätä ympäröi yhteisössä. Kuin naista ei koskaan olisi ollutkaan. Mutta täytyihän Saryan asia tietää, miten Charanin johtajat kohtelivat niitä jotka poistuivat kylästä kertomatta paluuaikeistaan. Alena kuuli korvissaan nuhteet miten tämä saattoi edes harkita tietojen paljastamista jollekin, jota ei enää varmuudella voitu katsoa luotettavaksi.

"Ihanko totta, olette olleet poissa niin pitkään?" Alena vastasi ja naurahti sitten tuon kuulumisten kyselylle. "Epäilen että tuoreudestaan huolimatta uutiset ovat varsin....tasaisia." Alena pysähtyi hetkeksi pohtimaan mitä kylässä oikeastaan oli tapahtunut, hiljentäen alitajuntansa torumiset. Muutama uusi rakennus oli pystytetty uusien perhesuhteiden myötä, rankasta talvesta oli selviydytty naapurikylän avustuksella ja välit heihin olivat niin lämpimät kuin kylillä saattoi olla, vanha parantaja oli vihdoin nukkunut pois ja hänen oppityttärensä oli vihdoin ansainnut vuoronsa neuvonantajana; Alena kertoi suupalojensa välillä pätkän sieltä, toisen täältä, tarkkaillen samalla keskustelukumppaniaan lautasensa yli. Alena siemaisi viiniään ja pyöritteli hetken makua suussaan. "...ja Erlanin tytär lienee jo kolmevuotias. En ole nähnyt häntä, mutta kuulin että tyttö näyttää aivan isältään.... ja ilmeisesti myös tädiltään." Alena katseli Saryaa lämpimästi ja viattomasti hymyillen, tutkien tuon ilmettä. "Tiesittekö te siitä? Merille tieto ei tietenkään kulje helposti." Haltia laski lasinsa varovasti pöydälle ja palasi haudutettujen juurestensa kimppuun. "Siksikö lähditte, seikkailun perässä? Vuosisata merillä kuulostaa kovin raskaalta."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Myöhäinen lounas Hirvivaakunassa

Post by Tinanja »

Sarya hymähti vähän Alenan kysymykselle siitä, oliko tämä oikeasti ollut niin kauan poissa. Nainen vain nyökkäsi. "Kyllä, siitä on varmaan jo niin pitkään", tämä totesi sitten olkiaan vähän kohauttaen jäädessään kuuntelemaan Alenan satunnaisia kohtia siitä, mitä tämä muisti kylästä, ja mitä tämä toi esille. Nainen söi hitaasti ruokaansa kuunnellessaan Alenan kertomusta, mutta kohotti kulmiaan kuullessaan, että hänen nuorimmaisella veljellään oli lapsi. Toisaalta, ei hän siitä ollut yllättynyt - tämä varmaan noudatti perinteitä ja oli naimisissa jonkun toisen perheen tyttären kanssa vanhempien sopimuksesta. Sarya tuhahti hieman ajatukselle, mutta pudisti sitten päätään.
"En ole kuullut kylästä lähtöni jälkeen mitään", nainen naurahti sitten, mutta tämän kasvoilla oli pieni hymy - voi kyllä, hän oli utelias siitä, mitä kylässä oli tapahtunut, mutta hänellä ei ollut mitään halua koota takaisin niitä siltoja, jotka oli lähemmäs vuosisata sitten polttanut lähtiessään kauppakaravaanin mukana kiertämään maataan. "Mutta en ole kovin yllättynyt uutisesta, kylän elämä on todennäköisesti jatkunut samanlaisena, millaista se oli lähtiessäni", Sarya kohautti olkapäitään vähän ja Alenan toteamukselle merilläolosta tämä tuhahti uudemman kerran.
"Kiersin maata muutaman kymmenen vuotta kauppakaravaanin mukana ennen kuin päädyin lähtemään merille", nainen totesi sitten tuon kommentille merilläolosta. "Ja merellä minut on aina hyväksytty sellaisena, kuin olen", Sarya kohautti olkapäitään. Viattomiin sanoihin kätkeytyi kuitenkin syvempikin merkitys: kotosalla naista, joka oli kiinnostunut "miesten ammateista" ja "miesten asioista" ei katsottu kovin hyvällä. Perinteitä rikkova tyttö oli pian huomannut, ettei hänelle ollut paikkaa perinteitä ja tiettyjä tapoja noudattavassa yhteisössä. Oli ollut parasta, helpointa jättää kaikki taakseen ja lähteä.

"Mutta...", Sayr kohotti katseensa ruuastaan hetken hiljaisuuden jälkeen. "Mikä sinut sai lähtemään? Kuulostaa siltä, että olet viihtynyt kylässä kertomasi perusteella", ainakin Alenan kommentit kylästä olivat olleet hyväntuulisia, mukavia. "Ja olet selkeästi omaksunut ammatinkin sieltä", tämä lisäsi vielä - kaikki merkit viittasivat siihen, että Alena olisi sopinut paremmin kuin hyvin Charanin yhteisöön. "Toivottavasti en ole liian utelias... Siitä on kauan, kun olen tavannut jonkun rotuni edustajan, ja vielä samasta kotikylästä", Sarya hymyili lämpimästi, mutta samalla lempeästi Alenalle.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Myöhäinen lounas Hirvivaakunassa

Post by Anlie »

Tuhahduksia, olankohautus, naurua - Alena saattoi melkein huokaista helpotuksesta, kun Sarya vaikutti tyytyvän hänen kertomukseensa. Ehkä tämä ei tosiaan kaivannut sen suurempia yksityiskohtia perheestään, mutta samalla Alena ei voinut olla ihmettelemättä naisen ohittaessa välinpitämättömästi sen ainoan asian minkä hän oli paljastanut. Lähdöstään huolimatta Alena itse olisi kysynyt perheestään välittömästi ja suoraan, eikä olisi tyytynyt ensimmäiseen saamaansa vastaukseen. Alena kuunteli naista, miettien samalla mitä kylässä oikein oli tapahtunut, että Sarya suhtautui asiaan noin kylmästi.

"Niin, olisitte voineet olla poissa vuosituhannen ja uutiseni olisivat varmaankin samat", Alena naurahti kuivasti ja siemaisi jälleen lasistaan. Saryan seuraavat sanat saivat hänet katsomaan naista uteliaasti, tummat silmät hämmästyksestä levinneinä. "Sellaisena kuin olen", kieltämättä Saryan olemus ja ulkomuoto olivat vähintäänkin uniikit, mutta itseensä keskittyneenä Alena ei ollut tullut ajatelleeksi että ne voisivat olla osasyy Erlanin isosiskon katoamiseen kylästä. Mutta Alena ei päässyt ajatuksissaan pitkälle kun Sarya alkoi kohdistaa kysymyksiään häneen; kahdenkeskisen keskustelun vaaroja. Kaiken lisäksi nainen oli sinutellut häntä alusta lähtien, mikä alkoi nyt häiritä Alenaa. Hän ei ollut ajatellut ruveta tuttavalliseksi naisen kanssa, mutta tämän viimeinen lausahdus tuntui kipeältä ja Alena tajusi että jään sijaan hänen rintaansa olikin pesiytynyt kodin kaipuu, mistä Saryan ilmestyminen nyt tuskallisesti muistutti. Alena huokaisi ja nojautui taaksepäin tuolillaan, pyöritellen viinilasia käsissään mietteliäänä. "Ymmärrän, ja tiedän, mitä tarkoitat. Viihdyin Charanissa, mutta...", Alena asetteli sanojaan harkiten, miettien voisiko tarkoitusperiensä paljastaminen kostautua tulevaisuudessa jollakin tavalla. "Kyllästyin", Alena kohautti olkapäitään ja hymyili Saryalle. Kompromissi, osatotuus, saisi luvan kelvata vastaukseksi "Halusin jotakin uutta, jotakin suurempaa kuin ne samat rutiinit vuosikymmenestä toiseen. Eikä vanhemmillani ollut minulle enää opetettavaa, ammattini suhteen."

"Onko tämä sitten sitä mitä sinä olet?" Alena jatkoi pienen tauon jälkeen, katsellen vanhempaa naista tutkivasti. Alena ei epäillyt hetkeäkään etteikö nainen olisi herättänyt vastustusta yhteisössä voimakkaalla olemuksellaan ja epäilemättä vaikuttavilla taidoillaan, mutta oli vähintäänkin mielenkiintoista miksi tuo ei ollut jollakin tavalla lunastanut paikkaansa tiiviissä kylässä, joka kuitenkin Alenan mielestä enemmin sopeutui kuin sulki jäseniään ulkopuolelle. "Et vaikuta kaipaavan takaisin. Anteeksi suoruuteni, mutta tapahtuiko jotakin? Erlan tai perheesi ei koskaan puhunut lähdöstäsi, mutta huomasin että aihe oli arka", Alena lisäsi varovasti, korjasi asentoaan ja nojasi tuskin huomattavasti eteenpäin.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Myöhäinen lounas Hirvivaakunassa

Post by Tinanja »

AIka parantaa haavat, niin sitä sanottiin, varmasti myös tässä tapauksessa. Sarya ei koskaan ollut ollut erityisen katkera yhteisölleen, vain sille, miten nämä suhtautuivat lähtöön ja siihen, mihin hänen kiinnostuksen kohteensa ja mielenkiintosta olivat suuntautuneet. Oli toisaalta ihan mukava kuulla, että kylä jatkoi elämäänsä ja arkeaan myös ilman häntä ja hänen ajatuksiaan, mutta nainen ei voinut olla pohtimatta sitä, miten vähän, tai miten paljon hänen lähtönsä oli noiden muiden elämään vaikuttanut, ja miten pitkään. Olivatko nämä samantien olleet sinut asian kanssa? Elranin hän muisti lähinnä varhaisteininä, mutta ei ollut yllättynyt tämän perustaessa perheen - sovitusti tai sopimatta, ja tultuaan vanhemmaksi. Tuo hymyilevä nuorimies näytti olleen ainakin silloin vielä vanhempien unelmien täyttymys varsinkin hänen jälkeensä.
Alena päätyi kertomaan, miten oli viihtynyt kylässä. Saryakaan ei voinut kieltää tiukan yhteisön vetovoimaa: kaikki tunsivat kaikki, jokaisella oli omat velvollisuutensa ja tapansa, ja yhteisöllisyys oli käsin kosketeltavaa - se kantoi vaikeidenkin aikojen ylitse. Mutta se, että nainen sanoi vielä lähteneensä kyllästymisen johdosta sai Saryan kohottamaan vähän kulmiaan. Se oli aika heppoinen syy lähteä, ainakin sen osalta, mitä hän itse oli kylän konservatiivisista perinteistä ja tavoista poiminut esiin. Toisaalta, toteamus samoista rutiineista ja tavoista vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen saivat Saryan hieman hymähtämään. "Tiedän, mitä tarkoitat", tämä totesi. Tosin hän oli edelleen sitä mieltä, että kyllästyminen oli heppoinen syy, mutta... ei olisi kohteliasta lähteä enää jatkamaan tarkentavilla kysymyksillä tietä asioihin, jotka tuo tuntisi niin epämukaviksi, että voisi poistua paikalta. Oli mukava tavata joku, joka tiesi Charanista ja sen perinteistä, oli kasvanut siellä... Eikä Sarya ollut tajunnutkaan, että saattoi jopa ajatella kaipaavansa kylää kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ja mitä hän oli saavuttanut elämällään? Yksinäisen tien, muutaman harvan ystävän ja työn, joka oli fyysisesti ja henkisesti raskasta sekä vaarallista, vaikka siitä usein tuotiinkin ne kauneimmat puolet esille. Sormien ja varpaiden määrä ei riittänyt laskemaan niitä läheltä piti -tilanteita, onnettomuuksia pelkästään Valkoisella Lohikäärmeellä Saryan nykyisen aseman aikana.
"Oletko viihtynyt Dionessa?" Sarya päätyi kysymään - hieman ehkä kierrellen tarkoittaen sitä, oliko tämä katunut päätöstään lähteä, oliko tämä löytänyt Dionesta jotain, mikä piti tämän täällä? Ainakin tuo näytti harjoittavan ammattiaan edelleen, mutta oliko tuo tyytyväinen elämänsä saamaan käänteeseen täällä?

"Mitä minä olen?" Sarya kohotti kulmiaan Alenan kysymykselle siitä, että oliko tämä sitä, mitä hän oli. Se oli kysymys, joka sai Saryan kulmat rypistymään siitä huolimatta,e ttä muuten nainen piti saman, kohteliaan hymyn huulillaan. Hetken kuluttua tuo kuitenkin vakavoitui. Niin, oliko Valkoisen Lohikäärmeen perämiehenä toimiminen sitä, mitä hän halusi, mitä hän oli tavoitellut elämältään? Varmaksi hän tiesi sen, että viihtyi työssään koulimassa merimiehistä entistä parempia, Lohikäärmeestä entistä toimivampaa ja parempaa, ja johtamassa Rayashin oikeana kätenä laivaa kyntämään merta aina yhä uudelleen ja uudelleen... Vai oliko se vain pakoreitti hänen omilta ajatuksiltaan ja juuriltaan? Halusiko hän olla juureton, vailla varsinaista perhettä, ystävänsä korvaamassa sitä aukkoa hänen mielessään?
Kun Alena jatkoi siitä, ettei hän näyttänyt kaipaavan takaisin, Sarya vain huokaisi syvään laskiessaan viimein koko katseensa ruokaansa. Hän oli ollut perheen esikoinen, joten häneen kohdistuivat suurimmat toiveet ja odotukset vanhempien osalta. Näiden mielessä Sarya olisi ollut täydellinen tytär: naisellinen, mennyt nuorena naimisiin ja tehnyt uransa käsitöiden tai opettamisen parissa kasvattaen lukuisia lapsenlapsia vanhempiensa ihailtavaksi. Sen sijaan Sarya halusi kylän vartiostoon heti, kun miekka pysyi kädessä oikeinpäin. Hän halusi rymytä kylän poikien kanssa, rakentaa puumajoja ja kiivetä puihin kotileikkien ja lastenhoidon sijaan. Kauppakaravaanin sekalaisen joukon saapuminen kylään oli ollut viimeinen työntö pois perheen ja kylän luota, eikä perhe tai kyläyhteisö ollut kovin otettu nuoren, kapinoivan naisen päätöksestä lähteä kokonaan. Sarya oli luvannut olla palaamatta koskaan perinteiden ja velvollisuuksien täyttämään yhteisöön, ja ainakin tähän päivään saakka se oli pitänyt ongelmitta - eikä hänellä nytkään ollut tarvetta matkustaa maan keskiosiin etsimään Charania.
"Olin vanhempieni toivoma esikoinen, enkä sopinut muottiin, jonka he asettivat ympärilleni", Sarya vastasi sitten hiljaa, hitaasti vilkaisten Alenaan. "En halunnut teininä naimisiin lähikylän johtajan pojan kanssa, enkä halunnut perustaa perhettä, opiskella opettajaksi tai käsityöläiseksi", Sarya kohautti olkapäitään vähän. "Ei loppujenlopuksi ollut erityisen vaikea päätös lähteä, ja olla palaamatta", pitkä tauko sanojen jälkeen vaikutti ensin siltä, että hän ei jatkaisikaan, ennen kuin tuo vielä lisäsi: "Mutta Ray, Ailred ja Eldris ovat todennäköisesti se, mikä on koskaan ollut lähimpänä perhettä, ystäviä, mitä minulla on ollut... Joten sanoisin, että kyllä, tämä on varmaan sitä, mitä olen, ja mitä haluan", tuo kohautti vähän olkapäitään tökkiessään ruokaansa vähän. Vain harvat olivat kuulleet puoliksikaan sitä syytä, miksi hän oli lähtenyt kotoaan, ja tässäkin tarinassa oli vain osa siitä... Mutta kysymyksenasettelu, jolla Alena lähestyi asiaa, vaati ainakin puolikkaan tarinan. Tuo oli varmaan nähnyt Charanissa tarpeeksi siitä, miten häneen oli suhtauduttu ja miten keskustelut hänestä oli käännetty muualle.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Myöhäinen lounas Hirvivaakunassa

Post by Anlie »

"Dione on ollut... mielenkiintoinen", Alena vastasi jälleen hieman ympäripyöreästi, mutta hetken mietittyään jatkoi kuitenkin lausettaan. "Pelkäsin aluksi erottuvani liikaa, ulkonäöllisesti ja muutoinkin." Nainen kosketti siroja, teräviä korviaan, ja jatkoi sitten nauraen: "Mutta huomasinkin että täällä ihmiset kulkevat toistensa ohi hädin tuskin naapuriaan tuntematta, joten..." Alena sipaisi nyt kirjaillun tunikansa miehustaa ja antoi naurunsa laimeta lähes ilkikuriseksi hymyksi "...ajattelin että kaupan kannalta olisi hyödyksi, jos erottuisinkin joukosta. Se on toiminut yllättävänkin hyvin, ja viihdyn hyvin kun minulla on tarpeeksi tekemistä. Herra Doultburin vaikuttaa miellyttävän haastavalta."
Dioneen saapuessaan Alena oli todella huomannut, miten helposti kaupunkiin hukkui, miten hän oli ensimmäiset kuukaudet totutellut siihen kuinka hän ei tuntenut ketään, eikä kukaan edes vilkaissut häntä kahdesti. Aikansa murehdittuaan asiaa hän oli päättänyt tehdä itsestään näkyvän, ja uskoi saavuttaneensa jo jonkinlaista mainetta, tai ainakin puheita "värikkäästä neidistä, joka pitää kojuaan satamatorilla". Viihtyikö hän Dionessa, kai niinkin voisi sanoa, mutta sinänsä kaupunki olisi voinut olla vaikka Phoebe, Alena olisi asettunut aloilleen joka tapauksessa. Viihtyvyydellä ei ollut merkitystä, vain sillä millaiseena asemaan hän voisi kivuta, ja se oli ollut hänen valintansa peruste alunperinkin.

Alena seurasi ilmeettömänä kuinka Sarya tuntui painuvan syvälle omiin mietteisiinsä, erityisesti hänen kysymyksensä tuntui osuvan johonkin, mikä nostatti tuossa sellaisia tunteita mitä Alena ei vielä osannut tämän kasvoilta lukea. Alenaa aavistuksen huvitti, miten tilanne oli kääntynyt lähes päälaelleen siitä mitä hän oli pelännyt astuessaan sisään Hirvivaakunaan. Sen sijaan että hän olisi itse joutunut repimään auki arpiaan, Sarya asetti itsensä haavoittuvaksi ja ilmeisesti luotti lajitoveriinsa ainakin sen verran että näytti tunteensa.

Loppujen lopuksi Saryan syy lähteä oli tavattoman ymmärrettävä ja herätti Alenassa halun koskettaa naista, lohduttaa ja pyytää uteluaan anteeksi, mutta Alena arveli vain pahentavansa Saryan oloa, jos tämä tulkitsisi hänen lohdutuksensa sääliksi. Alena antoi hiljaisuuden rauhoittaa tilannetta hetken - painaen samalla nuo kaksi itselleen tuntematonta nimeä mieleensä - ja sanoi sitten varovasti: "Ymmärrän miten vaikea tilanne on sinulle ollut. Mutta olen iloinen että olet löytänyt jotakin tuollaista." Ehkä yksinäisyys tai kodinkaipuu ei ollutkaan niin kummallista, jos kylästä myös enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti lähtenyt Saryakin tuntui kaipaavan läheisiä ympärilleen. Elämä Charanissa ei ollut helppoa, mutta siitä oli tehnyt siedettävää juuri se varaukseton tuki, joka oli kadonnut täysin Alenan muuttaessa Dioneen. Katsellessaan Saryan ilmettä Alena tunsi piston omassatunnossaan siitä miten oli vain heittänyt pois asian, mitä vanhempi haltia oli joutunut etsimään toiselta puolelta maata. Tämä oli silti ollut hänen oma valintansa, mutta Saryan tapaaminen oli ainakin tehnyt hänen kaipuustaan hieman ymmärrettävämpää. "Uskon silti että ainakin Erlan haluaisi tietää, että olet kunnossa", Alena jatkoi hiljaa, peläten hieman miten Sarya suhtautuisi hänen ehdotukseensa. "Kirjoittelemme edelleen. En tietenkään mainitse sinusta mitään, jos et halua, mutta... hän voisi ilahtua." Alena lopetti lauseensa hieman epäröiden. Ei tietenkään ollut mitään varmuutta miten Erlan reagoisi, mutta toisaalta Alenasta tuntui että kirje voisi saada aikaan jotakin hyvääkin. Tai sitten vain kirjeenvaihdon äkillisen päättymisen, mitä vastaan Alenalla ei olisi mitään.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Myöhäinen lounas Hirvivaakunassa

Post by Tinanja »

Nainen kohotti kulmiaan kuullessaan Alenan kommentin siitä, miten Rayn viitan tekeminen voisi olla haastavaa. Nainen hymyili vähän Alenalle. "Hän on joissain asioissa hyvin käytännöllinen, ja toisaalta samalla hyvin turhamainen", Sarya naurahti, hymyili vähän, kun hänen mieleensä nousi kuva Raysta seisomassa Lohikäärmeen kannella se viitta ja lintunsa harteillaan, ohjaamassa laivaa Dionen satamasta Itärannikon saaristoa kohden. "Mutta on mukava kuulla, että olet löytänyt paikkasi DIonesta. Tämä on aika värikäs kaupunki", nainen sanoi hymyillen lämpimästi Alenalle.

Sarya tuhahti vähän hiljaisuuden rikkouduttua Alenan kommentilla siitä, miten nainen oli iloinen hänen nykyisestä tilanteestaan, siitä, että hän oli löytänyt jotain perheenkorviketta Lohikäärmeestä. Kommentti oli samalla hyvin neutraali, peruskohtelias, mutta Sarya oli kuulevinaan Alenan äänestä ehkä jopa kaipuuta takaisin Charaniin?
"Kirjoittelet hänen kanssaan?" Sarya kohotti kulmiaan kysyvänä, yllättyneenä. Oli yllättävää kuulla, että tuo piti yhteyttä Erlaniin, varsinkin kun Erlan kuulosti jääneen kylään tyytyväisenä elämäänsä. Sarya ei uskonut, että muut kylässä tiesivät tästä kirjeenvaihdosta, asenne lähtijöitä ja ulkopuolista elämää kohtaan oli melko nuivaa, eikä se todennäköisesti ollut muuttunut vuosien varrella miksikään. "No, se tuli yllätyksenä", nainen jatkoi sitten, jotta ei olisi vaikuttanut niin hämmentyneeltä tilanteesta. Ei hän koskaan ollut ajatellutkaan ottavansa perheeseensä tai perheenjäseneensä yhteyttä lähtönsä jälkeen. Se oli tuntunut lopulliselta ratkaisulta siitä huolimatta, millaisen aukon ja kaipuun hänen mieleensä se oli loppujenlopuksi jättänyt. Ajatus siitä, että hän voisi ottaa yhteyttä veljeensä tuntui niin kaukaiselta, ettei hän ensin tiennyt edes, miten olisi vastannut - mitä hän olisi halunnut vastata tähän?
"Minun.. täytyy miettiä asiaa", Sarya vastasi lopulta Alenalle, katsellen tätä arvioiden, työntäen ajatuksiaan aiheesta kauemmas. Tuntui ristiriitaiselta: samaan aikaan hän olisi halunnut saada kommenttia veljeltään siitä, mitä oli tapahtunut lähdön jälkeen, miten tällä nykyään meni, ja samalla hänestä tuntui, miten virheliike tästä keskustelusta voisi saada alkunsa ja johtaa ties mihin ongelmiin jatkossa ja myöhemmin. Nainen ei kuitenkaan jatkanut keskustelua aiheesta - tai ainakaan siitä Elranille kirjoittamisesta.
"Olen tosin yllättynyt siitä, että hän on onnistunut jatkamaan kirjeenvaihtoa kanssasi", nainen lisäsi sitten vielä, toivoen kääntävänsä keskustelua takaisin Alenaan itseensä ja Elraniin sen sijaan, että he olisivat jatkaneet hänen suhteesta perheeseensä.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Myöhäinen lounas Hirvivaakunassa

Post by Anlie »

"Ymmärrän, mieti kaikessa rauhassa." Alena oli osaksi ajatellut Saryan tyrmäävän välittömästi koko ajatuksen, joten se että nainen sanoi edes harkitsevansa asiaa oli miltein yllätys. "Tietenkin haluat harkitaa asiaa ensin. Tuskin meistä kumpikaan odotti käyvänsä tällaista keskustelua tänään", Alena naurahti hieman keventääkseen tilanteen ilmassa leijuvaa raskautta. Vaikka sisarusten suhde oli hänen oman elämänsä kannalta lähes merkityksetön, jospa näiden kahden yhteydenotto vähentäisi Alenan omaa syyllisyyttä siitä, miten kylmästi hän oli kohdellut Erlania ennen lähtöään. Ehkä sitten koko farssin voisi haudata lopullisesti ja Alena voisi jatkaa rauhassa elämänsä rakentamista Dionessa.

"Kuten sanoin, kasvoimme yhdessä", Alena vastasi naisen ihmettelyyn pitäen ilmeensä tasaisena, vaikka menneisyyden kertaaminen ääneen toikin sen ikävän tunteen hänen nieluunsa, kuin olisi nielaissut jääkimpaleen joka ei viinikulauksellakaan suostunut siirtymään paikaltaan. "Olimme aika läheisiä. Kaikesta huolimatta en jaksa uskoa että kylässä kielletäisiin kahden vanhan ystävän kirjeenvaihto", Alena hymyili Saryalle hymyä, joka ei aivan yltänyt silmiin asti, "Tai ehkä minusta lienee edelleen ollut hyötyä Charanin kaupankäynnille, kun viestit ovat kulkeneet. Valitsen tietenkin viestinviejäni tarkkaan."

Erlan tuskin salaili asiaa, eikä Alena kokemuksensa perustella uskonut että mies siihen olisi edes kykeneväinen. Tietenkin moni asia oli saattanut jo muuttua kylän valtasuhteissa hänen poissaollessaan, joten ei ehkä ollut aivan mahdotonta että Erlan itse olisi voinut myös vaikuttaa asiaan suhtautumiseen. Alenan tosin oli hankala kuvitella miksi mies olisi vaivautunut. Tai ehkä Erlankin tunsi jonkinlaista hyvittelyn tarvetta, jota yritti paikata muutoinkin kuin viesteillään.
Vaikka Alenan lähtö ei ollut yhtä pinnan alle painettua myrskyä kuten Saryalla - ja olihan hänen asemansakin yhteisössä todennäköisesti täysin toisenlainen - oli Alena hyvästejä jättäessään aistinut sen tietyn painokkuuden, jolla hänelle oli vastattu, joten täysi hiljaisuus olisi ollut ehkä ymmärrettävämpää. Toisaalta hänen vanhempiensa kaupankäyntiä muualla siedettiin nimenomaan sen hyötyjen takia, joten ehkä hänenkin toistaiseksi lyhyt poissaolonsa nähtiin nuoruuden haihatteluna, minkä vuoksi sitten tiettyjä erivapauksia suotiin. Alenan vanhemmat olivat omissa kirjeissään rivien välissä alkaneet esittää vastalauseita, joita eivät silloin vakaan päätöksensä tehneelle tyttärelleen olleet esittäneet, joten ehkä hänen valintaansa ei oltu vielä ajateltu lukkoonlyötynä, vaan lopullinen ero saattaisi olla vielä edessä. Saryan yllättyneisyys sai Alenan ajattelemaan nykyistä asemaansa - tai sen puutetta - kylässä, mitä hän ei oikeastaan ollut aiemmin tehnyt. Eihän siihen ollut tarvettakaan, Alenalla ei ollut aikomustakaan palata takaisin, mutta olihan hän leikkinyt ajatuksella Charanissa vierailemisesta aikanaan. Nyt Alenassa heräsi kuitenkin epäilys päästettäisiinkö häntä ensimmäistä vartijaa pidemmälle.

Ajatusketju sai Alenan kurtistamaan kulmiaan ja siemaisemaan viinilasinsa tyhjäksi. "Tai kuka tietää, ehkä Erlan on vihdoin oppinut pitämään salaisuuksia", Alena naurahti jälleen, kohauttaen samalla olkapäitään, "Ja ne ovat vain kuulumisia, eivät suunnitelmia polttaa kylää maan tasalle." Alena vinkkasi tarjoilijalle viemään ainakin hänen lautasensa jäähtyneine aterianrippeineen pois ja napautti tyhjää lasiaan saadakseen siihen täydennystä. "Mutta tiedän kyllä mitä tarkoitat, Charanin toiminta tuntuu Dioneen verrattuna melko vainoharhaiselta. Ja mustavalkoiselta. En osaa sanoa mihin Erlan on vedonnut että on saanut viestinsä lähettää."
Alena pohti kuinka paljon kylän kaltaisessa ympäristössä kasvaminen oli vaikuttanut heihin molempiin, miten toisaalta se lähes vainoharhainen epäluottamus muukalaisiin oli ainakin häntä itseään auttanut toimimaan ihmisten kanssa, ja suojaamaan itsensä epämiellyttäviltä juoruilta. "Oletko itse pitänyt Dionesta? Vai onko tämä edes Lohikäärmeelle tavanomainen ankkuripaikka?" Alena jatkoi jutustelevaan tyyliin, toivoen että Charan olisi hänen osaltaan käsitelty välttelevistä vastauksista huolimatta.
Locked