Yllättävät yhteensattumat

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Yllättävät yhteensattumat

Post by Kide »

Kuivuneet lehdet tanssivat tuulen pyörittäminä pitkin Phoeben toria ja ratisivat tummanruskeiden nahkasaappaiden alla. Ezramista tuntui, että hän saattoi haistaa talven tässä tympeässä viimassa, joka tuntui pureutuvan välillä jopa hänen nahkatakkinsa lävitse. Mies katsahti huokaisten kuluneita saappaitaan - ne olivat pirun mukavat jalassa, mutta jo niin paljon pohjastaan ohentuneet, etteivät hänen nykyiset villasukkansa riittäisi pitämään varpaita pakkasella enää lämpimänä. Ja edessä olevan matkan pituuden huomioiden hän ei todellakaan halunnut palelevia varpaita seurakseen joka yö. Ensilumi tulisi hetkenä minä hyvänsä ja siihen olisi varauduttava nyt; matkanvarrella ei vaatevarastoja voisi hetkeen täydentää.

Tummat kulmakarvat painuivat kurttuun Ezramin nostaessa päänsä tähyilläkseen ympärillä olevia kojuja, mutta suoristuivat pian miehen katseen kiinnittyessä yhteen niistä erityisesti. Kyseinen koju notkui paksuja, selvästi villaisia sukkia ja tumppuja, joiden pelkkä katsominenkin tuntui lämmittävän. Ezram harppoi oikopäätä kojun eteen kiitollisena siitä, kuinka vähän väkeä tänään oli liikeellä. Jollei talven tulossa juuri nyt tuntunut olevan muuta hyvää niin ainakin se, että torit alkoivat hiljetä ja jopa Ezram mahtui kävelemään normaalisti tönimättä ja tallomatta muiden varpaita. Koju oli niin matala, että sen katoksen lippa ylti juuri ja juuri miehen otsan korkeudelle. Ezram joutui kyyristymään hieman nähdäkseen lipan viertä vedetyllä narulla roikkuvien sukkien ali - häntä kiinnosti nähdä kenelle tämä todennäköisesti koko torin pienin myyntipaikka kuului. Samassa sukkien alta työntyi häntä vastaan kuivuneita lehtiäkin ryppyisemmät kasvot, joita ympäröivät harmaan myssyn alta pilkottavat vitivalkoiset hiuskiehkurat. Jos Ezram oli pitkän taipaleensa aikana tuntenut itsensä useammin kuin kerran vanhaksi, sai tämän rouvan näkeminen hänet miettimään asiaa uudestaan. Jos tuo vanha rouva jaksoi kykkiä koko päivän täällä torilla jäätymättä syystuulessa niille sijoilleen, olisi hänen pitänyt taittaa matkaansa hypähdellen.
"Päivää, paljonko rouva pyytää näistä?" Ezram kysyi vastattuaan vanhuksen hymyyn ja heilutteli merkitsevästi yhtä narulla roikkuvista sukkapareista.
"Neljä sayria", vanha rouva totesi saman tien ja nykäisi sukat kädelleen esitelläkseen niitä paremmin. "Näin lämpimämpiä sukkia saatkin etsiä, etkä löydä muualta!"
"Neljä sayria? Vaikka varsikaan ei ole tämän pidempi?" Ezram kysyi kulmiaan kohottaen ja nosti merkitsevästi tummanharmaan sukan vartta, jota koristivat vain yksinkertaiset kaksi vaaleamman harmaata raitaa. Sukka oli tosiaankin paksu, mutta varsi vain hieman Ezramin kämmentä pidempi.
"Sukan varsi on aivan sopiva, herran sääret tässä on liian pitkät", rouva tuhahti vastaukseksi ja mittaili Ezramia pikkuruisilla silmillään. Hänen katseessaan tuikki kuitenkin ilkikurinen pilke.
"Säästäisit siis tätä herraa, jonka sääret tuottavat ongelmia - kolme sayria ja kaksi neriä?" Ezram ehdotti. Vanhus näytti empivän hetken, mutta ojensi lopulta toisen kätensä kämmen ylöspäin.
"Hyvä on, eihän pitkäsääristenkään tulisi palella."
"Kiitän arvon rouvaa."
Maksettuaan Ezram sujautti rahapussinsa lisäksi sukat reppuunsa ja kääntyi katselemaan ympärilleen miettien mitä muuta tarvitsisi. Niin paksuilta ja lämpimiltä kuin sukat olivatkin kädessä tuntuneet, tiesi Ezram maksaneensa hieman ylihintaa. Johtuipa se sitten nokkelasta vanhuksesta, pitkästä aikaa hyvin nukutusta yöstä tai maittavasta aamiaisesta, tunsi mies olonsa niin hyväksi, ettei muutaman ylimääräisen kolikon pulittaminen häntä juuri nyt haitannut.

Seuraava, muita voimakkaampi tuulenpuuska sai Ezramin nostamaan kätensä puuskaan. Villapaita, sen hän ainakin tarvitsisi, kun oli tyhmyyksissään jättänyt vanhan talvipaitansa kotiin matkaan lähdettyään. Siitä oli pitkä aika, kun mies oli viimeksi matkustanut näin pitkiä matkoja, ja hän oli selvästi aliarvioinut matkustamiseen kuluvan ajan. Tosin eihän hänen alunperin ollutkaan tarkoitus kuin palata Phoebesta suoraan takaisin Dioneen, mutta täältä saatu työtarjous oli ollut liian hyvä sivuutettavaksi. Vaikkei Ezram pitänytkään ajatuksesta, että toimi kuin juoksupoika, oli ilmeisen sukukalleuden kuljettamisesta tarjottu palkkaa niin avokätisesti, että se kyllä korvaisi kotimatkan pitenemisen ja toisen villapaidankin hinnan moninkertaisesti. Hänen ei kai tarvinutkaan ymmärtää, miten yhden sormuksen vieminen jonkun naisellisen koreasti pukeutuneen herran veljenpojalle oli niin tähdellisen kiireinen asia.
Ezram vilkaisi vielä taakseen vanhuksen kojua varmistuakseen, että sekä kauppias ja koju olivat edelleen pystyssä äsköisen tuulenpuuskan jälkeen, ennen kuin lähti harppomaan kalakauppiaan takana pilkottavaa kojua kohti, josta näkyi vain tuulessa liuhuvia viittoja. Ehkä siellä olisi tarjolla myös muuta vaatetta.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yllättävät yhteensattumat

Post by Tinanja »

Punertavat hiukset yrittivät epätoivoisesti karata tuulenviiman mukaan paksun, pään suojaksi kohotetun hupun alta, kun Ingvildin pitkät askeleet johdattivat tätä pitkin Phoeben toria. Kostea, kylmä ja mereltä saapuva viima muistutti Ingvildiä Dionesta, aivan kuten väkijoukot ja vilkas torikauppakin. Oli mukavaa nähdä muitakin kuin vain matkaseuralaisia, joiden tuttuakin tutummat kasvot alkoivat jo olla liikaa, ja tuntui hyvältä saada vähän tuulettaa ajatuksia itsekseen, ilman muiden tuttujen katseita. Siitä huolimatta, ettei tämä ollut Dione, muistutti se häntä hänen kotikaupungistaan ja sen vilkkaasta torista aurinkoisena päivänä. Ingvild suoristi selkäänsä vähän, heilautti yllään olevaa puolipitkää viittaansa paremmin olkapäilleen astellessaan ripeästi torin laitaa kohden. Siellä todennäköisemmin myytäisiin vaatteita ja muita matkalla tarvittavia esineitä, kun ruokatarvikkeet näyttivät keskittyneen keskelle torialuetta suuren, nyt aidatun kuopan ympärille. Korkokengät kopisivat muiden askelten joukossa maagikkonaisen kulkiessa ripeästi väkijukossa kohti torin laitaa.

Ei mennyt kauaa, että Ingvild löysi etsimänsä: lukuisat kojut, joiden pitäjät myivät toistensa kanssa kilpaa talvivaatteita ja lämpimiä huopia, makuualustoja... kaikkea mahdollista, mitä ikinä saattoi kuvitellakaan tarvitsevansa talven varalle. Ingvild vilkaisi ohimennen saappaitaan, ja omia vaatteitaan. Hän halusi itselleen ainakin pari paksua vaatekerrosta lisää, ja oli varma, ettei hänen yöllinen lämpimänä pysymisensä ainakaan kärsisi huovista. Oli sitten eri asia, miten hän kantaisi ne kaikki takaisin talleille, varsinkin kun hänen todennäköisimmin pitäisi valita myös muille joitain lämpimiä vaatekappaleita. Tosin se Atlashaltia saisi olla ihan keskenään omien varusteidensa ja vaatteidensa kanssa, mutta muut... nämä saattaisivat tarvita jotakin. Ingvild katseli kojuja aikansa kierrellessään torilla, kunnes löysi kojun, joka voisi tarjota suurimman osan hänen tarvitsemistaan varusteista.

Tuuli heilautti hupun naisen huoliteltuja kasvoja peittämästä ja Ingvild veti nopealla, mutta samalla hyvin viehkeällä kädenliikkeellään punaisia hiuksiaan kasvoiltaan pois ja väläytti hymyn vanhemmalle miehelle, joka piti kojua.
"Hyvää huomenta, arvon herra", ingvild sanoi sitten hymyillen ja kääntyi pienellä liikkeellä sen verran, että paksun hameen helmat paljastivat paksujen sukkahousujen peittämää reittä sen verran, että se ainakin käänsi tuon miehen huomion. Tuulen hetkellisesti voimistuessa Ingvild nojautui vähän kojun tukevaa pöytää vasten antaen samalla paremman näkymän korsettinsa ja tunikansa kaula-aukolle, täysin tarkoituksella.
"Hyvää huomenta, neiti, miten voin auttaa teitä?" tuo mies kohotti tuuheita kulmakarvojaan vähän nähdessään Ingvildin ja tämän eleet. "Tarvitsisin itselleni... ja muutamalle matkaseuralaiselleni joitain varusteita pitkää matkaa varten, ja mietin, voisitteko te auttaa?" kaunis, lämmin hymy levisi hetkeksi Ingvildin huulille ja tämä sai itsevarmuutta ensimmäisen hämmennyksen jälkeen tuohon paksuihin turkiksiin ja villakankaisiin kääriytyneelle miehelle.
"Mitä kaunis neiti haluaisi seuralaisilleen ja itselleen? Kenties näistä kauniista kankaista tehtyjä viittoja, ehkä muutama pari lapasia ja juuri valmistuneita makuupusseja talven kylmyyttä vastaan?"

ingvild vain hymyili lämpimästi tuolle miehelle - tarkoituksenaan antaa itsestään merkittävästi typerämpi kuva kuin mitä hän oli. Mutta se toimi usein, ja hän ei aikonut käyttää kaikkea mukanaan olevaa rahaa siihen, että saisi jotain lämmintä päällepantavaa sekä itselleen että matkakumppaneilleen.
"Tuo kauniin värinen viitta tuolla... Se sopisi itselleni loistavasti, ja jos teillä... herra", Ingvild hymyili vähän lisää, iskien silmää tuolle hitaalla liikkeellä. "Olisi siihen sopivaa huopaa, niin se olisi hienoa", Ingvild sanoi hymyn säilyessä kasvoilla edelleen. Torimyyjä vinon, puolihampaattoman hymyn saattelemana kiirehti täyttämään Ingvildin toiveita. "Lisäksi tämä...", nainen ohimennen silitti paksua villaista paidanhelmaa siinä kojun pöydällä. "Tarvitsisin tälläisen... mutta luueltko, että tämä...", Ingvild kohotti hitaalla liikkeellä itselleen jopa ihan sopivan näköisen villapaidan torikauppiaan nähtäväksi silhuettinsa kanssa. "Istuisi minulle hyvin?" Se sai torikauppiaan hieman punastumaan tuon katsoessa Ingvildin kehoa ehkä turhankin pitkään. Sitten tämä näytti keräävän itsensä. "Olen varma, että se pukisi neitiä paremmin kuin hyvin", tämä lisäsi sitten.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yllättävät yhteensattumat

Post by Kide »

Kaloja ja muita mereneläviä notkuvasta kojusta leijaileva tuoksu sai Ezramin hidastamaan askellustaan sen kohdalla. Tuoreen kalan pistävämpi haju peittyi savustetun silakan tuoksun alle ja sai vanhan sotilaan vatsan murahtamaan. Ezram oli syönyt erittäin tuhdin aamupalan, mutta jouduttuaan paria päivää ennen Phoebeen saapumista säännöstelemään jäljellä olevia ruuan rippeitään, oli hän tuntenut itsensä kaupungissa ollessaan koko ajan nälkäiseksi. Nähtävästi kolmen päivän levähdystaukokaan ei ollut riittänyt matkustamisesta palautumiseen. Sen sijaan, että olisi antanut ruuan tuoksujen viedä itseään mennessään, päätti Ezram jatkaa matkaansa kojun taakse vaatekojua kohti. Mutta kunhan muut tarvikkeet oli hankittu, hän voisi palata hakemaan matkaansa kuivakalan lisäksi jotain saman tien suuhunpantavaakin...

Lähemmäs vaatekojua päästyään Ezram sai helpotuksekseen huomata, että vaatteiden lisäksi hän voisi löytää sopivan lisähuovan itselleen samalla kertaa - kunhan löytäisi jotain sopivan hintaista. Näyttävimmin esille nostetut vaatteet, viitat ja peitteet näyttivät olevan värikkäitä tai kirjailtuja, ja siitä päätellen myös turhan hintavia Ezramin tarpeisiin. Sitä paitsi mies katseli iltaisin paljon mieluummin tasaisen harmaata vilttiä kuin rauhattoman näköiseksi kukkasin kirjailtuja väriläiskiä - hänen unensa olivat tarpeeksi levottomia muutenkin.
Ezram ei ehtinyt kuin puoliväliin kalakojulta vaatemyyjän luo, kun sivummalta kopinan saattelema kojulle asteli toinen asiakas. Ezram jäi hieman taemmas odottamaan omaa vuoroaan esillä näkyviä vaatteita arvioiden. Mies vilkaisi vielä taakse jäänyttä kalakojua kohti pohtien palaisiko sittenkin sinne, mutta käännyttyään takaisin vaatekojun suuntaan vain huomatakseen millaisin elein tämä toinen asiakas siellä asiointinsa aloitti, päätti hän jäädä seuraamaan tilannetta. Ezram halusi kuulla millaisen hinnan nainen joutuisi ostoksistaan pulittamaan. Eikä hänkään voinut itselleen mitään, vaan antoi hieman pyöristyneiden silmiensä liukua asiakkaan päästä varpaisiin, tämän esitellessä Ezramin mielestä tähän säähän lähes sopimattoman paljastavia vaatteitaan kauppiaalle varsin estotta. Pyöristyneet silmät kuitenkin painuivat takaisin syvälle kuoppiinsa ja tuuheat kulmakarvat vajosivat niitä varjostamaan Ezramin miettiessä, mahtaisiko tuollaisella naisella olla mitään käsitystä ostostensa sopivasta hinnasta, vai saisiko liian leveä virne kasvoillaan häntä palveleva mies nyhdettyä naisparalta millaisen hinnan tahansa. Vaikka toisaalta, ulkonäöstään päätellen naisella olisi melko varmasti varaa maksaa hinta kuin hinta, tuskin hän muuten olisi juuri osoitellut useita kalliin näköisiä kankaita.

Tuuli kiemurteli kojujen välissä kylmästi ja liukkaasti kuin käärme peittäen alleen suurimman osan myyjän ja punatukkaisen naisen käymästä keskustelusta. Ezram nosti kätensä puuskaan ja pudisteli päätään, kun nainen nappasi kojulta yhden paksuista paidoista ja kauppiaan punehtuneista kasvoista päätellen kysyi tämän mielipidettä. Ezram astui muutaman hitaan askeleen lähemmäs vaatekojua kuullakseen enemmän, etenkin häntä kiinnosti lopullinen hinta. Hän totisesti toivoi, että tuolla naisella oli paksu ja enimmäkseen kullankeltaista kimaltava rahapussukka viittansa suojissa, sillä tuolla menolla neiti näytti pelaavan suoraan myyjän pussiin. Ezram hutaisi muutaman poninhännältään karanneen, tuulen kasvoilleen ärsyttävästi hyppelemään tuoneen hiuksen korvansa taakse ja mietti kulmat edelleen kurtussa, eikö naisen isä ollut opettanut tälle, että kauppiaita kannatti lähestyä ihan eri kantilta kuin paljastaen heti kättelyssä tarpeensa ja ihailunsa tuotteita kohtaan?
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yllättävät yhteensattumat

Post by Tinanja »

Ingvild hymyili kauniisti torikauppiaalle laskiessaan katselemansa villapaidan pinoon viitan sekä valitsemiensa lapasten ja pipon kanssa. "Kuten sanoin, että olen menossa pitkälle matkalle. Seuralaiseni tarvitsisivat myös vähän lämmintä vaatetta talvea vastaan", Ingvild kohautti sitten olkapäitään heilauttaen ohimenevällä liikkeellään viittaansa paljastamaan palan paljasta olkapäätään saaden kauppiaan silmät liimautumaan takaisin kehoonsa. Meni useampi minuutti, kun Ingvild valitsi kauppiasta kiusoitellen muutamia viittoja, pipoja ja lapasia seuralaisilleen puhumattakaan paksuista sukista, ja ylimääräisistä, paksuista huovista. Pino vaatteita ja huopia oli pian siinä kojun etualalla siististi viikattuina Ingvildin toimesta huolitelluin, viattomin liikkein.
"Uskoisin, että siinä on kaikki, mitä tarvitsen", leveän hymyn saattelemana Ingvild kohotti katseensa, pää hieman kallellaan torikauppiasta kohden. "Paljonko komea herra aikoo pyytää näistä?" Ingvild kysyi sitten hymyillen nyt jopa hieman ilkikurisesti tuolle hieman sotkuisen ja huolittelematoman näköiselle kauppiaalle. "Ikävä kyllä neidin on maksettava noin laadukkaista vaatteista kahdeksan kultarahaa", totesi torikauppias katsettaan kääntämättä mihinkään suuntaan Ingvildin kehoa arvioimasta.

Ero Ingvildin olemuksessa oli melko merkittävä Ingvildin suoristautuessa koko pituuteen torikojuun nojailun sijasta. Ingvild katsoi arvioiden vaatteita ja otti yhden viitoista käsiinsä. "Kymmenen kultarahaa, kun ostokseni sisältävät kankaita, joiden värjääminen on jätetty puolitiehen, eikä kude ole tasaista?" nainen kysyi kulmiaan kohottaen. "Lisäksi...", tämä näytti villapaitaa, jonka oli itselleen valinnut. "Tämä on varmaan ainut säädyllinen tuote koko kasassa puhumattakaan tämänkin puolitiehen jätetystä värjäystyöstä. Jos haluat pitää vähäisenkin maineesi kauppiaana ja miehenä...", oli Ingvildin vuoro katsoa arvioiden, mutta nyt hieman halveksivasti tuota miestä, jonka kasvoja kehystivät sekaiset hiukset. "Toivon sinun vuoksesi, että nämä toimivat alkuperäisessä tarkoituksessaan lämpiminä vaatteina ja kankaina, tai palaan matkaltani ripustamaan sinut.... jostakin... johonkin", ingvild kallisti päätään vähän, hymyillen samalla, kun näki torikauppiaan ilmeen hitaasti vakavoituvan tämän tajutessa, ettei hän voisi huijata itselleen viikon rahoja tuolta kauniilta naiselta.
"Maksan sinulle kaksi kultarahaa näistä kaikista, ja jätän kertomatta viranomaisille, miten levällään kirjanpitosi on...", Ingvild viittasi kädellään ohimennen aukinaiseen muistikirjaan tuon miehen edessä. Nopealla liikkeellä torikauppias oli peittänyt sen kädellään, mutta ei voinut viedä enää pois sitä tosiasiaa, että tuo nainen oli ehtinyt jo katsoa sitä ties miten kauann flirttaillessaan hänelle. "Sinä.....", tuo mies käänsi päätään, huulten kavetessa viiruiksi, kun hän aikoi jatkaa loukkauksien latelulla Ingvildin jo jatkaessa puhettaan.
"Lisäksi olen varma, että sinulla on... varmasti kontakteja ja lähettejä ympäri kaupunkia, joten mitä jos toimittaisit kaikki ostokseni talleille Phoeben pohjoisporttien luona seuraavan tunnin aikana?" Ingvildin kasvoille levisi nyt jälleen se ilkikurinen hymy, kun torikauppiaan ilme kalpeni entisestään tämän tajuntaan upotessa sen, miten paljon oli antanut tuon naisen vedättää itseään kaupankäynnin aikaan, poimien parhaimmat vaatteet ostoksiensa sekaan, ja vielä vaatien kuljetusta.

Samalla Ingvild kaivoi yhdestä vyöllään roikkuvasta pussukasta kaksi kultarahaa ja laski ne torikauppiaan muistikirjan päälle pöydän toiselle laidalle. "Ehkä mietit ensi kerralla, miten yrität kusettaa kaunista naista", Ingvild totesi hymyillen edelleen. Sitten nainen laski villapaidan takaisin tiskin reunalle muiden vaatteiden päälle. "Pohjoisporttien luona olevat tallit tunnin päästä."
Sitten Ingvild lähti vielä jatkamaan torilla kiertelyään.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yllättävät yhteensattumat

Post by Kide »

Ruskeat silmät seurasivat kurtistuneiden kulmien alta, kun punatukkainen nainen osoitteli ja poimi vaatekappaleen toisensa perään aina vain suurenevan kasan jatkoksi. Vaikka Ezram ei olisi hieman lähemmäs asteltuaan kuullut, että nainen oli ostoksilla lisäksi seuralaistensa puolesta, olisi tämä suuresta kangaspinosta käynyt ilmi muutenkin.
Kauppiaan ilmoittaessa hintansa harkitsi Ezram jo menevänsä väliin kertomaan mihin mies voisi noin poskettoman summan sulloa. Asusteiden ja huopien arvo oli korkeintaan puolet ilmoitetusta summasta, ja noin räikeän kiskurimaisuuden jälkeen kunnon lisäalennus olisi ollut paikallaan. Yleensä Ezram ei suuremmin jaksanut välittää muiden ongelmista, mutta tuollaisen huijauksen ja naisen - joskin ilmeisen yksinkertaisen - hyväuskoisuuden hyväksikäyttäminen sai kiukun nostamaan päätään vanhan sotilaan sisällä. Ezram ei kuitenkaan ehtinyt ottamaan kuin yhden askeleen, kun tuon naisen olemuksen selkeä muutos sai hänet pysähtymään vielä aloilleen. Nainen kohottautui täyteen mittaansa ja antoikin yllättäen kuulua mielipiteensä ostostensa laadusta. Ezram jäi kuuntelemaan tilannetta kulmat koholla, ja mitä pidemmälle nainen huomautuksissaan pääsi, sitä leveämpi virne miehen kasvoille nousi. Naisen ilmoitettuaan oman hintansa ja käskytettyään vielä kauppiasta kuljettamaan kaiken hänen puolestaan, nyökkäsi Ezram itsekseen hyväksyvästi kopinan saattelemana poistuvan naisen selälle. Selvästikin hänen arvionsa tuosta naisesta oli osunut yhtä pieleen kuin kauppiaan, joka jäi katselemaan silmät selällään vuorotellen tiskille jäänyttä ostosten pinoa ja poistuvaa asiakasta.
"Tehdäänpä minulle yhtä hyvät kaupat kuin tuolle punapäälle, niin ei maineesi saa huhupuheiden kautta kolausta", Ezram totesi kauppiaalle lompsittuaan kojun eteen. Hän vilkaisi vielä jo väkijoukon sekaan hävinneen naisen perään vasta nyt tajuten, että tämä oli puhunut pohjoisporttien luona olevista talleista. Ettei vain kyseessä olisi sama paikka, jonne Ezram oli ratsunsa jättänyt. Ainakaan mies ei ollut välittömässä porttien läheisyydessä muita talleja nähnyt.

Hyvin lyhyen ja etenkin kauppiaan puolelta vähäsanaisen hetken jälkeen Ezram lähti kävelemään kojulta tummanharmaa viltti kainalossaan ja paksut tumput sekä myssy repussaan. Miehen kasvoille oli jäänyt kareilemaan pieni hymyntapainen hänen seurattuaan huvittuneena kauppiaan tyrmistynyttä olemusta ja tiukaksi viivaksi vetäytynyttä suuta, jonka raosta tämä oli tuskin saanut sanaakaan ulos. Ja se jos jokin oli tuolle niljakkeelle Ezramin mielestä aivan oikein. Vaikkei vanha sotilas paljosta hätkähtänyt, tämmöinen turhanpäiväinen huijaaminen tuntui hänestä kovin ärsyttävältä.
Käveltyään ja annettuaan katseensa kiertää hetken huomasi mies jo seuraavan sopivalta vaikuttavan kojun ja suuntasi sinne. Pujoteltuaan parin lapsiperheen ohi sai Ezram huomata, että jollain muulla oli ollut sama suunta hänen kanssaan; noista punaisista hiuksista ei voinut erehtyä; samainen nainen, joka oli juuri äsken moukaroinut vaatekauppiaan maan tasalle, seisoi Ezramin kohteeksensa valinneen kojun edessä.
"Onnittelut onnistuneesta tinkaamisesta. Tuon vaatekauppiaan ilme oli näkemisen arvoinen neidin käsittelyn jälkeen", Ezram totesi käveltyään naisen viereen ja heilautti päätään merkitsevästi taakse jääneen vaatekojun suuntaan. Mies katsahti varsin nopeasti Ingvildiä kasvoihin, mutta kääntyi melkein heti itsekin arvioimaan edessä olevan kojun valikoimaa. Hän ei välittänyt näyttää yhtä pahasti kuolaavalta koiralta kuin vaatekauppias, vaikka naisen ulkonäkö ilo silmälle olikin.
"Jollet ole kuullut tästä talvesta ennustettavan erityisen hyytävää, sinulla on varusteiden määrästä päätellen pitkä matka edessäsi", Ezram vielä jatkoi samalla kun otti askeleen lähemmäs kojua ja kurkotti katsomaan pöydän kulmalle nostettuja nahkasaappaita. Hän harvemmin jäi juttelemaan joutavia, mutta nyt miehen täytyi myöntää, että tämän punapään ulkonäkö yhdistettynä oletettavan pitkään matkaan oli herättänyt hänen mielenkiintonsa. Yleensä tuon näköisiä naisia näki vain herttaisissa kahviloissa teekuppi kädessä, ei valmistautumassa monen viikon vaellukseen pakkasessa. Tai sitten nainen olikin käynyt jonkun ennustajaeukon luona ja ottanut todesta tämän povaaman luutkin jäädyttävän talven, joskin naisen äsköinen esitys vaatekojulla soti kovin sellaista sinisilmäisyyttä vastaan.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yllättävät yhteensattumat

Post by Tinanja »

Ingvildin askeleet kuljettivat tämän nopeasti tutkailemaan muita kojuja. Hän oli tehnyt kaikkein tärkeimmät ostoksensa jo, ja nyt hänelle jäi vielä hetki aikaa tutkia torin muutakin tarjontaa siltä varalta, että sieltä löytyisi jotakin mielenkiintoista. Nainen päätyi tuulisessa säässä kävelemään parin toisen vaatekojun ohitse eksyen lopulta hyvin tavallisen näköisiä aseita ja retkeilytarvikkeita aina tuluksista talttoihin myyvän kojun lähettyville. Nainen jäi katselemaan hetkeksi kojun tarjontaa miettien, tarvitsivatko he jotakin tältä kojulta vielä? Tuskin, Aleo, Llianjin ja hän voisivat iskeä tulta yksinkertaisilla loitsuilla, aseita heillä oli omasta takaa, samaten retkeilyvarusteita. Talvea varten tosin... Ingvild rypisti tuskin huomattavasti kulmiaan pohtiessaan asiaa, kun kuuli takaansa kommentin onnistuneista kaupoista. Nainen kääntyi katsomaan hänelle puhunutta miestä kohden lämpimän hymyn samalla noustessa naisen punaisiksi maalatuille huulille. Tämä veti huppuaan taaksepäin nähdäkseen paremmin, ja samalla hän paljasti kasvojaan tuolle uudelle tuttavuudelle paremmin.

"Kiitoksia kehuistanne. Ne olivat kieltämättä ihan onnistuneet kaupat", Ingvild vastasi hymyn vain vähän levitessä naisen kasvoille. Tilanne aiemmalla kojulla muistutti häntä Dionesta ja kaupungin vilskeestä, ja kieltämättä se tuntui kotoiselta. Mutta hän kieltämättä oli yllättynyt tuon tuntemattoman miehen kehuessa häntä siitä - sitä tapahtui hyvin harvoin, joten tämä oli kieltämättä yllättävää. "Ingvild Skeldane, mukava tutustua, herra..?", nainen esittäytyi sitten ojentaessaan samalla lapasen peittämää kättään miestä kohden kätelläkseen tätä. Naisen katse vaelteli nopeasti tuon miehen päästä varpaisiin. Tuo vaikutti nopealla silmäyksellä mieheltä, joka matkusti paljon, tai ainakin oli valmis matkustamaan. Sen lisäksi, että tällä oli huopa kainalossaan mukana - todennäköisesti samalta kojulta, jolla Ingvildkin oli äsken tehnyt kauppoja, olivat tämän muut varusteet nähneet jo aikaa. Siitä huolimatta sekä varusteet, että mies näyttivät siisteiltä. Ase tuon vyötäisillä ei ollut yllättävä - monet kantoiat aseita mukanaan, niinhän hänellä itselläänkin oli asevyöllään miekka. Sen sijaan sään ja iän pieksemät kasvot olivat mielenkiintoiset. Tummat kulmakarvat, suorat hiukset ja lyhyt, melkein huoliteltu parta loivat syvälä silmäkuopissa olevien silmien kanssa mietteliään arvovaltaisen kokonaisuuden. Tuo voisi olla ihan mielenkiintoinen tuttavuus kaikenkaikkiaan. Kun mies jatkoikin kyselyllään hänen ostoksistaan, Ingvildin hymy vain levisi vähän tämän kasvoilla.
"Voi kyllä, matkasta voisi sanoa noin", tämä sanoi sitten peittäen kokonaan ristiriitaiset tunteensa matkan ja erityisesti matkaseurueensa suhteen.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yllättävät yhteensattumat

Post by Kide »

Ingvildin puhuessa ihan onnistuneista kaupoistaan nousi pieni, juuri huomattavissa oleva hymy kareilemaan Ezramin parran suojissa. Naisen esittäydyttyä pyörähti mies nopeasti takaisin tämän puoleen ja vetäisi saappaankantansa vanhasta tottumuksesta yhteen. Huvittuneisuus Ingvildin ja vaatekauppiaan tapaamisesta tuikki edelleen miehen pienissä, ruskeissa silmissä ja näkyi silmäkulmien hieman syventyneissä uurteissa.
"Suokaa anteeksi sopimattomat tapani. Ezram Barragan palveluksessanne, neiti Skeldane", Ezram totesi ja kumarsi hieman päätään naisen suuntaan samalla kun tarttui tarjottuun käteen ja puristi sitä nopeasti mutta jämäkästi. Muodollinen tervehdys tuli vanhalta sotilaalta selkärangasta. Hän oli onnekseen pikkuhiljaa oppinut jättämään automaattisesti lausutut yksikkönsä ja arvonimensä pois, vaikka ne olivat olleet miehelle niin pinttynyt käytäntö, että vielä vuosi armeijasta jättäytymisen jälkeenkin sitä oli sattunut aika ajoin. Vanhojen arvojen mainitseminen oli aina saanut Ezramin kiristelemään hampaitaan hänen joutuessaan joko korjaamaan sanomisiaan heti perään tai sivuuttamaan asian siinä toivossa, ettei vastapuoli esittäisi lisäkysymyksiä.

Kääntyessään uudestaan tarkastelemaan kojua lähemmin esitti Ezram kysymyksensä Ingvildin matkustusaikeista kuin ohimennen. Askel lähemmäs pöydänkulmalla nököttäviä nahkasaappaita paljasti, etteivät ne olleet erityisen laadukkaat ja kärjestään jopa kuluneen oloiset. Ezram oli jo päättänyt, ettei vielä uusisi omia mukavaksi muotoutuneita saappaitaan, vaikka ne pohjastaan ohenemaan alkoivatkin, mutta aseita ja muita tarvikkeita myyvän kojun ainoat saappaat herättivät hänen huomionsa. Hän oli epäillyt niiden olevan joko jollain tapaa hyvin erikoiset tai sitten sivumennen myyntiin nostetut ja jopa kauppiaan vanhat. Jälkimmäinen vaihtoehdoista näytti osuneen oikeaan.
Mies astahti takaisin etäämmälle, Ingvildin viereen, ja kääntyi katsomaan naista uudelleen. Hänen epäilyksensä naisen matkustusaikeista olivat osuneet oikeaan, mutta Ingvildin huolettoman neutraali vastaus yllätti Ezramin. Hän olisi uskonut kuulevansa naisen äänestä valmiiksi väsymystä, inhoa tai jopa pelkoa, kun tämän täytyi lähteä talvea vasten matkustamaan. Hän katsahti arvioiden naisen kasvoja punatuista huulista korostettuihin silmiin, eikä voinut edelleenkään kuin kummastella, miksi tuon näköinen neiti suunnitteli pitkää matkaa alkutalven arvaamattomiin säihin ja vieläpä hankki matkavarusteita yksinään. Mahtoiko tuo edes tietää puolenkaan edessä olevan kojun tavaroiden käyttötarkoitusta?
"Suurin osa jäisi tässä vaiheessa vuotta mieluummin odottamaan Sivania kuin lähtisi pitkälle matkalle, mutta neiti ei selvistikään lukeudu heihin", Ezram totesi aavistuksen tuuheita kulmiaan kurtistaen ja arveli, että mikä ikinä tämän naisen matkan tarkoitus olikaan, se vaati ilmeisesti välitöntä huomiota.
Eipä hän lukeutunut turhaan odottelemaan jääviin itsekään, vaikka miehen täytyi myöntää, että sekin ajatus oli houkuttanut. Hän oli saanut huomata nauttivansa yksikseen matkustamisesta Dionesta lähdettyään, mutta kesä oli aivan erilaista aikaa matkustaa kuin talvi. Lumi vaikeuttaisi niin kulkemista kuin leiriytymistä, ja lisäksi hän tiesi kovan pakkasen vain pahentavan rasituksen aiheuttamaa kolotusta. Lihassäryt olivat pientä siihen verrattuna, kun pakkanen tuntui pureutuvan luuhun asti. Ainut hyvä puoli talvessa oli, että puhdasta vettä olisi koko ajan saatavilla.

"Pahoitteluni, mutta en voinut olla kuulematta tuolla, että aioitte lähteä liikkeelle pohjoisporttien talleilta kumppanienne kanssa", Ezram totesi sitten olkiaan pahoittelevasti kohauttaen. "Myös minun tarkoitukseni on lähteä tänään iltapäivällä sieltä matkalle vuoristoa kohti. Eihän neiti pahastu, jos kysyn, minne te olette suuntaamassa?" mies kysyi lopuksi ja pisti samalla merkille Ingvildin tuulen hulmauttaman viitan alta pilkottavan miekan. Ehkä hänen arvionsa tästä naisesta oli edelleen pahasti pielessä.
Ezram hieraisi mietteliäänä noin sentin mittaista parransänkeään ja yllättyi ties monettako kertaa viimeisen parin päivän aikana, kuinka lyhyeltä se tuntui. Hän ei ollut enää loppumatkasta jaksanut sitä leikata ja olikin kasvoistaan alkanut muistuttamaan pikemminkin karhua kuin ihmistä Phoebeen saapuessaan. Hän oli ollut hyvin tyytyväinen päästessään muutama päivä sitten viimein lyhentämään pitkänä hyvin herkästi kutisevan partansa, vaikka olikin siihen ehtinyt jo tottua.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yllättävät yhteensattumat

Post by Tinanja »

Kun tuo parrakas, selkeästi jo keski-ikää taakseen jättävä mies esittäytyi, oli Ingvildin vuoro kohottaa tuskin huomattavasti kulmiaan. Tämän tottuneet liikkeet, kantapäiden yhteen painaminen ja ryhdistäytyminen kertoivat sotilasurasta. Nainen oli liian monta kertaa nähnyt armeijan tervehdyksiä työnsä puolesta, että sellaista, edes puolittaista sellaista oli mahdoton olla huomaamatta. Vai oli tällä armeijataustaa... Kasvojen juonteista, vaatetuksesta ja sekalaisena kasvavasta parrasta saattoi kuitenkin arvella, että tämän ura armeijassa oli jo takanapäin, eikä nainen uskonut muutenkaan mantereen armeijan olevan kovin aktiivinen yksittäisten sotilaiden Phoebeen lähettämisen osalta. Vartijoille ei yleensä noin kurinalaista toimintaa opetettu, joten... Ingvild pisti korvansa taakse huomion siitä, että tuo oli todennäköisesti armeijauransa taakseen jättänyt sotilas. Sukunimi ei soittanut kelloja naisen muistoissa, joten tämä tuskin oli ollut erityisen merkittävä tekijä armeijassa, tai ainakaan kovin korkealla arvoasteikossa.

Ingvild hymyili Ezramin toteamukselle siitä, miten useimmat jättäisivät mieluumin talvea vasten matkustamisen pois päiväjärjestyksestä. Puolensa molemmissa, Ingvild ajatteli: keväällä olisi kaikki loska, märkä ja matkanteko hidastuisi sen vuoksi, talvella lumi ja kylmyys hidastaisivat matkaa merkittävästi. Nainen nyökkäsi kuitenkin miehen sanoille.
"Ikävä kyllä matkani laatu ei anna periksi pitkiä viivästyksiä, enkä näin ollen voi jäädä odottamaan kevättä", tämä vastasi nyökätessään, ja hetkeksi laskiessaan katseensa alaspäin. Tai no, muut eivät hyväksyisi sitä, eikä Ingvildkään ajatellut, että olisi järkevää antaa lohikäärmeen tehdä tuhojaan ympäri maata. Varsinkaan nyt, kun heillä oli ainakin jonkinlainen johtolanka tilanteen selvittämiseksi - löytyisi sieltä sitten mitä tahansa, tai ei mitään, olisivat he ainakin seuranneet sitä. Ezramin seuraava kommentti siitä, että tämä oli lähtemässä samaan suuntaan samoilta talleilta sai ensimmäisen kerran hymyileville kasvoille hetkeksi pienen vakavamman ilmeen. Ingvild ei hetkeen vastannut mitään, mutta vilkaisi torikauppiasta tämän kaupatessa muka maagista tikaria jollekulle, vaikka tikari ei ollutkaan maaginen. Nopeasti torikauppiasta, ja sitten Ezramia vilkaistuaan ingvild päätti olla hiljaa asiasta, sillä ei halunnut paljastaa kaikkia korttejaan samantien tuolle uudelle tuttavuudelle. Maagikkonaisen kasvoille levinnyt vakavoituminen katosi hitaasti tämän kohottaessa katseensa takaisin Ezramiin. Hymy ei ollut aivan niin leveä kuin aiemmin, vaikka tämä nyt kohtasikin Ezramin katseen.
"Vuoristojen suuntaan, pohjoiseen, kuten tekin sanojenne mukaan", Ingvild vastasi sitten katsellen arvioiden Ezramia nähdäkseen, millaisen reaktion sanat saivat aikaan. "Olemme lähdössä melkein samantien", tämä lisäsi vielä katsellen uuden tuttavuutensa reaktioita ja ilmeitä miettiessään, voisiko vain näin yht'äkkiä napata mukaansa vastaan tulleen entisen sotilaan, kertoa tälle, mihin he olivat menossa ja miksi, tai edes esitellä tämän muille seurueen jäsenille. Se pieni varautuneisuus varmaan näkyikin tuon olemuksesta tämän vilkaistessa vielä kertaalleen asekojun tavaroita.
"Olisi varmasti parempi, mikäli jatkaisimme tätä keskustelua kulkiessamme torin lävitse", se vähentäisi ylimääräisiä korvia. "Seurue, jonka kanssa matkustan, on ehkä hieman erikoinen. Kuitenkin... olen varma, ettei kumpikaan meistä voi kiistää sitä tosiasiaa, että suuremmassa seurueessa on turvallisempi matkustaa", Ingvild sanoi. Voisi ainakin katsoa, mihin suuntaan tämä menisi? Sitä paitsi, he eivät häviäisi mitään siinä, että saisivat ylimääräisen taistelijan mukaansa - ja tuon armeijataustasta päätellen tämä ainakin osasi käsitellä kohtalaisesti vyötäisillään roikkuvaa miekkaa. Sitä paitsi, Llianjin voisi viihtyä vanhemman sotilaan seurassa, eikä tämän tarvitsisi haastaa riitaa Aleon kanssa harva se sekunti.
"Mikä matkanne tarkoitus on, herra Barragan?" Ingvild kysyi sitten hymyillen vähän Ezramille lähtiessään kävelemään hitaasti torilla sivummalle.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yllättävät yhteensattumat

Post by Kide »

Ezramin epäilys tuon naisen matkan välttämättömyydestä ei selvästikään osunut harhaan. Tapa jolla Ingvild vastasi ja laski hetkeksi katseensa huppunsa suojissa lisäsi vain miehen epäilyksiä siitä, että tässä naisessa ja hänen matkassaan oli jotain kummastelemisen aihetta. Ei sillä sinänsä ollut Ezramille tuon taivaallista merkitystä minne ja miksi tämä huoliteltu nainen matkasi, mutta tuon näköisiä pitkänmatkalaisia näki harvemmin, etenkin talvisin.

Ingvild oli hymyillyt Ezramille varsin ystävällisesti, mutta punattujen huulten vetäytyessä viivaksi Ezramin tiedusteltua seurueen määränpäätä, oli miehen vuoro kohottaa aavistuksen kulmiaan. Hän ei ollut edes tullut ajatelleeksi, että nainen haluaisi pitää tulevan matkansa ainakin jokseenkin salassa, mutta Ingvildin muuttunut ilme ja varovaiset vilkaisut ympärilleen kielivät jostain aivan muusta. Ezramin käsi nytkähti hänen aikoessaan heilauttaa sitä ja todeta, ettei ollut hänen paikkansa kysyä moista. Hän oli valmis lähtemään omaan suuntaansa naista häiritsemästä - hänestä oli turha jäädä kaivelemaan tiedonmurusia, joilla hän ei mitään tehnyt -, vaikka tämä alkoi vaikuttaa hetki hetkeltä mielenkiintoisemmalta. Samassa takaisin Ingvildin kasvoille kohonnut hymy sai miehen kuitenkin pysymään vielä aloillaan. Toinen tummista kulmakarvoista kohosi aavistuksen toista ylemmäs, kun nainen antoi olettaa seurueensa suunnan olevan hyvin samanmoinen hänen matkansa kanssa. Tätä mies ei ollut osannut odottaa. Miksi kukaan haluaisi matkustaa vuorille tähän aikaan vuodesta? Paitsi hän itse, ja hänkin vain rahan takia. Ehkei siis ollut mahdotonta, että joku oli keksinyt vastaavalle vaellukselle paremmankin syyn.

Sanansa Ingvild tuntui valinneen kovin tarkkaan ja jättäen ne tarpeeksi epämääräisiksi, ilmeisesti jottei kauppias tai ympärillä häärivät asiakkaat ymmärtäisi mistä on kyse. Ezram vastasi naisen katseeseen tyynen odottavaisena, mutta pieni uurre kulmakarvojen välissä kertoi hänenkin pohtivan tilannetta tarkemmin. Hän jäi kuitenkin odottamaan hiljaa Ingvildin näyttäessä siltä, että hän aikoi sanoa vielä jotain, vaikka vaikuttikin olevan jollain tapaa varpaillaan asian kanssa.
Ezram vain nyökkäsi naisen ehdotukselle, että he jatkaisivat keskustelua kulkiessaan. Jos nainen kaipasi vähemmän korvia ympärilleen, olkoon niin. Hän lähti kävelemään Ingvildin rinnalla, muttei voinut olla itsekin vilkaisematta silmiään hieman siristäen ympärilleen. Ei kai tämä nainen, tai koko seurue, paennut jotain? Olisiko nainen sen takia lähetetty hakemaan varusteita yksin, kun isompi joukko olisi kerännyt enemmän huomiota? Varsinkin, jos hänen seurueensa naisen omienkin sanojen mukaan oli jollain tapaa erikoinen. Ajatus tuntui sinänsä ihan mahdolliselta kaiken huomioon ottaen, mutta jokin Ezramin vaistoissa väitti vastaan. Tuo nainen oli selvästi enemmän kuin antoi näkyä päälle päin, mutta varkaalta tai muultakaan pahantekijältä hän ei kyllä vaikuttanut.
"Siinä olet aivan oikeassa", Ezram vastasi Ingvildin sanoille suuremman joukon tuomasta turvallisuudesta matkoilla. Hänen äänensä oli nyt aavistuksen matalampi ja hiljaisempi mitä aiemmin. Ruskeat silmät tarkastelivat vastaantulijoita syvälle painuneista silmäkuopista, joita sekä auringosta että ajatuksista hieman kurttuun painuneet kulmakarvat varjostivat entisestään. Ezram ei ehtinyt töksäyttää omaa kysymystään naisen matkasta ja matkakumppaneista, kun Ingvildin seuraava suora kysymys sai miehen nytkäyttämään päänsä naiseen päin. Naisen huulilla kareili jälleen kevyt hymy, mutta Ezramista tuntui että silmien takana välkkyi jotain aivan muuta, naisen ohjatessa heidän kulkuaan hiljaisemmalle torin laidalle.
"Teen kotimatkani kiertotietä toimittaakseni erään asiakkaani terveiset pieneen haltiakylään vuorten lähellä", Ezram totesi lopulta yksinkertaisesti, tarkasteltuaan ensin Ingvildin kasvoja muutaman matelevan sekunnin ajan. Ei hänen matkansa mikään salaisuus ollut, mutta jotenkin naisen yllättävä varovaisuus sai myös Ezramin miettimään sanojaan. Kiertotie oli kyllä melko lievä ilmaisu sille, kuinka pitkän mutkan kautta hän takaisin Dioneen suuntaisi, ja terveiset kovin hatara kuvaus hänen toimittamastaan tavarasta, mutta molemmat kuitenkin tavallaan täyttä totta. Ezramin ilme säilyi tyynenä, edelleen hieman kurtistuneina pysyviä kulmia lukuunottamatta.
"On kai vain reilua olettaa, että nyt on neidin vuoro?" Ezram kehotti Ingvildiä kertomaan oman matkansa tarkoituksesta. Tässä vaiheessa myös miehen uurteisille kasvoille nousi pieni, odottavainen hymy. Hänestä tällainen turhanpäiväinen kiertely oli jokseenkin rasittavaa, ja hän olisi mieluiten vain pysäyttänyt Ingvildin niille sijoilleen ja vaatinut naiselta suoraa vastausta tämän matkasta, mutta Ezram päätti kuitenkin tällä kertaa astua mukaan leikkiin. Hän ei oikein osannut päättää, mitä tästä naisesta pitäisi ajatella, ja se jos jokin herätti hänen mielenkiintonsa. Juuri sen takia mies piti toistaiseksi kielensä kurissa ja oli valmis odottamaan hetken kuullakseen mistä oikein oli kyse.

Matkaseuran mahdollisuus oli tullut Ezramille täytenä yllätyksenä. Hän oli jo ehtinyt tottua ajatukseen, että matkustaisi jälleen useamman viikon vain omat ajatukset seuranaan. Toisaalta se olisi sopinut hänelle paremmin kuin hyvin, mutta toisaalta tämä yllättävä mahdollisuus matkaseurasta alkoi myös tuntumaan varteenotettavalta vaihtoehdolta. Ei kai siinäkään olisi mitään järkeä, että hän ja nainen seurueineen matkustaisivat peräkkäin samaa reittiä jakamatta leirinuotiota ja hyviä nukkumapaikkoja. Kunhan Ingvildin käsitys erikoisesta seurueesta ei tarkoittanut jotain hienojen leidien joukkiota, jotka itkisivät ensimmäisestä rakosta ja olisivat valmiina kääntymään takaisin nenän alettua punaisuuden lisäksi vuotamaan pakkasöinä. Tämä punapää itse ei antamastaan ensivaikutelmasta huolimatta ilmeisestikään kuulunut sellaiseen joukkoon, mutta sehän ei toisaalta kertonut hänen seurueestaan yhtään mitään. Viimeisenä Ezram halusi pitkän matkansa vaivoiksi valittavaa hameväkeä.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yllättävät yhteensattumat

Post by Tinanja »

Maagikkonainen ei ollut yllättynyt siitä, että Ezramiksi esittäytynyt mies oli samaa mieltä yhdessä matkustamisesta. Se oli loogista, järkevää, ja matkaseura, oli se miten epätavallista tahansa, vähensi riskiä menettää henkensä, tai ainakin tavaransa. Talvea vasten matkustaessa onnettomuusriskit nousivat, ja matkaseura vähentäisi niiden riskiä... tai ainakin niiden kuolettavuuden riskiä.
"Sopiiko kysyä, missä kotiseutusi sijaitsee?" Ingvild kysyi sitten heidän astellessaan hitaasti torilla, kojuja toisinaan vilkaisten, mihinkään kuitenkaan pysähtymättä. Nainen seurasi väkijoukon virtauksia ja liikkeitä luonnollisesti, hymyillen ja välillä iskien silmää vastaantulijalle tämän katseen eksyessä häneen turhan pitkäksi aikaa. Naisen hymy, jonka hän väläytti Ezramille, oli kaunis, valkeat hampaat vilkkuivat tummanpunaisella huulipunalla värjättyjen huulten välistä, ja tämä kohotti kättään ohimennen pyyhkimään kasvoilleen karanneita hiussortuvia takaisin korvansa taakse. Viaton kysymys, joka kertoisi ainakin jotakin lisää tuon matkan tarkoitusperistä.

Ezram sanoi viimein, että olisi hänen vuoronsa selittää, ja se sai Ingvildin vakavoitumaan vähän, vetäytymään paremmin huppunsa suojiin ja jatkamaan matkaa torin lävitse, jotta he eivät herättäisi turhaa huomiota täällä.
"Sekalaisen seurueemme tarkoitus on jäljittää olentoa...", Ingvild vilkaisi nopeasti aidattua rotkoa kohden, ohimennen vaihtaessaan jälleen suuntaa. Nainen liikkui kaupungissa kuin olisi tuntenut sen, vaikka olikin kotoisin Dionen alueelta. Kaupungit kuitenkin rakentuivat samalla lailla, toriaukean ympärille usein kierrettiin rakennuksia pyöreään muotoon toria myötäillen. Nainen pujotteli tottuneesti väkijoukossa, astellen rennosti ja pitkin askelin huomiota herättämättä, mutta hänen katseensa arvioi lähes koko ajan ympäristöä ja toria, sen lävitse kulkevia henkilöitä etsien sitä, joka voisi kuunnella heitä. Näkemättä mitään epäilyttävää maagikko vilkaisi jälleen, ohimennen Ezramiin ennen kuin jatkoi.
"Olentoa, joka nousi tuolta", nainen lopetti viimein, vilkaistuaan ohimennen ympärilleen ja väläyttäessään parille häntä pitkään katsoneelle miehelle lämpimän ilkikurisen hymyn. Samantien hänen katseensa vakavoitui ja hän käänsi katseensa takaisin Ezramiin hymyn hälvetessä hänen kasvoiltaan sitä mukaa, kun katse kääntyi takaisin vanhempaan palkkasoturiin. "Ja seuraamme vuoristoon erästä saamaamme johtolankaa", Ingvild jatkoi vielä, Ezramin ilmeitä arvioiden katsellen. "Lähdemme tunnin sisällä."
Locked