Tilinteon aika

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Tilinteon aika

Post by Kide »

// Pistetääs jälkipuinnit pystyyn Tinanja ja Ingvild //

Metsä tuntui vaienneen päivän alkaessa kääntyä iltaan. Oli kuin taivaan peitoksi kulkeutunut harmaa pilvilautta olisi tuudittanut kaikki alleen jääneet uneen. Yhtä vaitonainen oli kuusihenkinen ryhmä, joka pystytti uutta leiriä puiden katveeseen. Harmaantunut taivas sai hämärän laskeutumaan nopeammin, mutta sadetta ei vielä näkynyt, vaikka painavalta tuntuva ilma sitä enteilikin.

Saatuaan hevosensa lepäämään ja purettuaan tarvitsemansa tavarat oli Ezramin mielessä ensimmäisenä ruoka. Yllättävä käänne rauhalliselta vaikuttaneessa matkanteossa oli syönyt aimo annoksen miehen voimista, niin fyysisistä kuin henkisistäkin. Mies kaivoi yhdestä satulalaukustaan pari kuivattua silakkaa ja leikkasi paksun siivun puoliksi syödystä limpusta. Ruoka oli hävinnyt suurelta kämmeneltä hujauksessa, Ezramin ahmiessa ne nälkäisenä saman tien, vasta sytytettyä ja hiljalleen iloisempaan liekkiin heräävää nuotiota mietteliäästi katsellen. Mitä pidempään hän tämän seurueen mukana taivalsi, sitä tiiviimmin hänen päähänsä tuntui pakkaantuvan kysymyksiä. Ja ne vähäiset vastaukset, joita hän oli saanut, tuntuivat vain hukkuvan kysymysten alle tai herättävän niitä lisää.
Tämänpäiväisestä yllätyksestä he olivat selvinneet vähällä, Ezram mietti muita vilkaisten, mutta kuka ties mitä seuraavaksi tapahtuisi. Oli kai ollut typerää ajatella, että tuntemattoman joukkion kanssa matkustaminen olisi turvallisempaa kuin yksin liikkuminen. Vaikka toisaalta, tänään tämä erikoinen seurue oli Ezramin silmissä näyttänyt ensimmäiset merkkinsä siitä, että he osasivat muutakin kuin kinastella. He olivat ottaneet yllättävät hyökkääjät haltuunsa ällistyttävän nopeasti, eikä Ezram oikein edes ymmärtänyt, miten se oli onnistunut. Tosin sillä välin hän oli itse onnistunut vain päästämään tuon joukkion todennäköisen johtajan hyppysistään, antaessaan ajatustensa taas harhailla. Ezram ei muistanut sitä käyneen pitkiin aikoihin, ei ainakaan tällaisessa tilanteessa. Tosin eihän hän ollut joutunutkaan mihinkään sykettä nostattavaan ties kuinka pitkään aikaan. Yhtä aikaa hän vihasi muistikuvaa päiväisestä selkkauksesta ja sen herättämistä muistoista, mutta toisaalta muisti myös kuinka kutkuttavan tutulta miekkaan tarttuminen adrenaliiniryöpyn voimalla oli tuntunut.
Ezram vilkaisi oikeaa kämmenselkäänsä, jota halkoi inhottavan rosoinen viilto. Haava ei kuitenkaan kaikeksi onneksi ollut syvä, ja verenvuotokin oli loppunut itsekseen melko pian taistelun jälkeen. Se oli kuitenkin sitäkin tympeämmässä paikassa, muistuttaen kirvelyllä ja vihlonnalla itsestään lähes kaikessa, mitä Ezram oikealla kädellään teki. Mies sulki ja aukoi kätensä nyrkkiin muutaman kerran ennen kuin nousi nuotion äärestä tyytymättömästi tuhahtaen. Hän lompsi takaisin läheisen puun juureen jätettyjen laukkujensa luo ja alkoi etsimään jotain siteeksi kelpaavaa, vaikkei muistanutkaan ottaneensa mukaan mitään sellaista. Kaikenmaailman voiteetkin, mitä joka toinen torikauppias oli hänen matkaansa tyrkyttänyt, olivat jääneet ostamatta, sillä eihän mies ollut ennenkään sellaisia kaivannut.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tilinteon aika

Post by Tinanja »

Ingvild ei saanut päivän taistelua päästään millään. Hän muisti väläyksiä sieltä ja täältä, mutta kokonaiskuvaa oli vaikea muodostaa aina väijytyksestä viimeisiin iskuihin... Tarkimpana naisen mielessä kuitenkin välähti harva se hetki kilpi, jonka hän oli viime hetkellä heittänyt Ezramin eteen miehen näyttäessä siltä, ettei ollut keskittynyt hetkeen lainkaan. Naisen mielessä pyöri sen lisäksi Aleon välinpitämätön käytös, mutta myös fakta siitä, miten Atlashaltia oli viimein lopettanut koko taistelun. Hän oli yllättynyt tuon magian voimakkuudesta ja vaivattomuudesta käytön suhteen - mutta erityisesti siitä, miten huolimattomasti tämä näytti sitä käyttävän. Levottomat ajatukset tuntuivat pyörivän lähes ympyrää, ja Ingvild toivoi matkan lähimpään kylään sujuvan jatkossa ongelmitta. Tämänpäiväiset tapahtumat olivat kiitettävästi muistuttaneet matkanteon vaaroista, mutta myös siitä, että tämä... tehtävä, jos sitä siksi saattoi enää nimittää, alkoi paljastua entistä vaarallisemmaksi. Ingvild ei ollut enää lainkaan varma tänä iltana siitä, että tämä oli hyvä idea.

Nainen kuitenkin ravisti päälimmäiset ajatukset mielestään ja jäi katselemaan seuruetta hetkeksi vain huomatakseen katseensa vaeltelevan lähinnä Ezramiin ja tämän tekemisiin. Hän ei voinut olla huomaamatta miehen kämmenselkään jäänyttä ikävän suurta haavaa, eikä sitä, että hän oli alunperin ehdottanut tälle seurueen kanssa matkustamista. Kieltämättä Ingvild tunsi jollain tasolla olevansa vastuussa tästä tapahtuneesta, vaikka se aina yhtä järjettömältä tuntuikin. Ehkä se johtui vain shokista, kun adrenaliini oli jättänyt jo kehon, ja hän alkoi vasta hitaasti sisäistää, miten nopeasti taistelu olisi voinut kiivetä perse edellä puuhun. Yhtä kaikkea, Ezram ei näyttänyt tekevän haavalleen mitään, kuin odottaen sen tulehtuvan ja aiheuttavan lisäongelmia.
Ingvild taputti ohimennen hevostaan lähtiessään leirin toiselle puolelle Ezramin tutkiessa laukkujaan. "Ezram?" Ingvild kysyi hiljaa siitä hieman kauempaa, puuhun vähän nojaten. "Tarvitseeko kätesi paikkausta?" nainen kysyi sitten, kulmiaan vähän kohottaen. Tapahtuneesta huolimatta tuon olemus näytti kohtalaisen siistiltä: vaatteet olivat hieman likaa keränneet, mutta hiukset näyttivät aina yhtä harjatuilta ja meikkikerros naisen kasvoilla näytti edelleen siistiltä.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tilinteon aika

Post by Kide »

"Samperin hulluja koko metsä täynnä, mitä lie vielä..." Ezramin puoliääneen lausuttu mutina katkesi hänen kuullessaan nimensä lausuttavan yllättäen läheltään. Mies nosti katseensa vain kohdatakseen Ingvildin kysymyksen. Ulkoiselta olemukseltaan tuo nainen näytti kaiken jälkeen aivan liian siistityltä kiiltävine hiuksineen ja kauniine vaatteineen, mutta myös Ingvildin kasvoilta paistoi päivän tapahtumien mukanaan tuoma väsymys. Ja huoli, joka nyt kohdistui myös Ezramiin, joka viimeisenä kaiken tapahtuneen jälkeen halusi joutua autettavaksi. Ei hän tarvinnut apua, tai jos tarvitsikin, ei sitä tällä hetkellä ainakaan uskonut ansainneensa. Jos hän vain olisi saanut painettua muistot sinne minne ne kuuluivatkin, tiukasti suljettuun rasiaan mielensä perukoille, ei hänellä olisi edes tarvetta muiden apuun. Mutta ei, hän oli päästänyt ajatuksensa vaeltamaan kuin pahaisella kakaralla ja oli saanut sen takia niellä hiekkapölyä. Ingvildin sijaan Ezram näyttikin siltä kuin olisi juuri tullut tappelusta. Miehen takki ja etenkin housut olivat edelleen paikoittain tahraiset ja pölyiset, ja illan mukanaan tuoma kosteus näytti vain kiinnittäneen tiukemmin kaiken tielle lyyhistymisestä kerätyn pölyn.

Ezram vastasi Ingvildin kysyvään katseeseen kulmat kurtussa, lähes tuimasti.
"Tuossahan tuo vielä kiinni pysyy. Tuskinpa tässä hätää on", mies vastasi, niin ääni kuin ilmekin loppua kohti hieman pehmentyen. Ezram tajusi, ettei hänellä ollut mitään syytä - saati oikeutta - kääntää ärtymystään Ingvildiin. Etenkin, kun tuon naisen ansiota mitä todennäköisimmin oli se, ettei käden haavan lisäksi Ezramilla sojottanut myös puukkoa rinnassaan. Mies ei ollut edelleenkään varma, mitä väijytyksessä oikein oli tapahtunut, mutta Ingvildin huudon rikottua hänen muistojensa kuplan, pysähtyi myös hyökkääjän ase johonkin näkymättömään. Kiitollisuus tilanteesta tuntui kuitenkin peittyvän pitkälti sen ärtymyksen alle, jota mies tunsi itseään kohtaan. Ja levisi siitä myös hyvin äkkiä kaikkeen muuhunkin.
Ezram laski hetkeksi katseensa takaisin laukkuihinsa, mutta nostikin sen hyvin nopeasti takaisin Ingvildiin.
"Oliko siis todellakin niin, ettette tienneet sellaisen joukkion olevan kannoillanne?" hän kysyi ääni ja katse terävämpänä. Ezramin oli edelleenkin vaikea sulattaa sitä, että tuollainen suunniteltu hyökkäys tuli tälle seurueelle täytenä yllätyksenä. Varsinkin, kun hyökkäys ei Ezramin silmiin ollut vaikuttanut mitenkään satunnaiselta, vaan tuo ryhmä oli selvästi syyttänyt heitä jostain.
"Ettekä tiedä, mitä he kaikella sillä tarkoittivat?" Ezram vielä lisäsi, Ingvildiä haastavasti tuijottaen. Mies nousi jäykän oloisesti seisomaan, mutta ylös päästyään suoristautui täyteen mittaansa ja avasi karhumaisen leveät hartiansa ryhdikkäästi, kuin sanojaan painottaakseen.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tilinteon aika

Post by Tinanja »

"Paino sanalla vielä... Olisi ikävää, jos se tulehtuisi ja menettäisit koko kätesi", Ingvild sanoi hiljaa, mutta kärkkäämmin kuin oli tarkoittanut. Päivän väsymys, sekalaiset ajatukset ja Ezramin nihkeä suhtautuminen siihen, että hän saisi auttaa tuota toivat naisen kommentteihin takaisin sitä sensuroimatonta terävyyttä, jonka tuo normaalisti hallitsi ja halutessaan saattoi peittää. Nainen nojautui hitaasti puuta vasten seisoessaan siinä Ezramin lähettyvillä, parin metrin päässä koko pituuteensa suoristautuvasta miehestä, josta näki pitkälle tämän olleen juuri taistelussa. Ingvild laski hetkeksi katseensa maahan tajutessaan ollessaan ehkä liian kärkäs tähän tilanteeseen, mutta tämä vilkaisi Ezramiin miehen kysellessä seuruetta vasten kohdistuneesta hyökkäyksestä. Nainen pudisti vain päätään.

"Minulla ei ole mitään havaintoa, kuka tai ketkä sen takana olivat... tai miksi he olivat meidän perässämme... Arvauksesi on varmasti yhtä hyvä kuin minunkin", Ingvild vastasi molempiin kysymyksiin olkiaan vähän kohauttaen. "Vastaukset kieltämättä kelpaisivat minullekin... Mutta no, he näyttivät suunnitelleen väijytystä, mutta samalla ne itsetehdyt aseet kertovat taas omaa tarinaansa siitä, miten vähän varaa tai taitoa heillä oli. He eivät myöskään vaikuttaneet kovin järjestäytyneiltä, joten... En tiedä, mikä idea heillä oli taustalla", nainen puhui melkein suoraan sitä, mitä mieleen tuli, nyt viimein kohottaen Ezramiin katseensa.
"Entä sinä? Huomasitko jotakin erikoista?" ja... ehkä hän voisi keskustelun tästä kääntää siihen, mitä Ezramille oli taistelun aikana tapahtunut?
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tilinteon aika

Post by Kide »

Pieni kalvava epäilys ei hävinnyt Ezramin mielestä mihinkään, vaikka Ingvild vaikuttikin puhuvan vilpittömän totta. Nainen näytti olevan yhtä lailla sekalaisten epäilysten armoilla kuin kaikki muutkin. Mutta silti tuntui omituiselta, että jokin joukko oli osannut odottaa heitä, järjestää väijytyksen, ilman että tämä seurue tiesi heidän päämääränsä sotivan jonkun toisen tavoitteita vastaan. Ja jos tämä seurue oli alusta alkaen ollut yhtä varuillaan kuin koko sen ajan, mitä Ezram oli mukana ollut, kuinka kukaan tiesi heidän matkastaan tarpeeksi ryhtyäkseen väijytykseen? Joko joku seurueesta oli puhunut ohi suunsa, tai sitten tämän omituisen matkan taustalla vaikuttivat muutkin tekijät kuin seurueen jäsenet yksinään, mitä Ezram oli epäillyt alusta asti.

Kuunnellessaan Ingvildin mietteitä taistelusta, Ezram sai todeta naisen olevan tarkkaavaisempi kuin hän oli kuvitellut. Tosin olihan tuo jo monessakin suhteessa näyttänyt olevansa erilainen kuin hänen ulkoinen olemus antoi ymmärtää. Ezramin täytyi myöntää tulleensa samaan tulokseen hyökkääjistä Ingvildin kanssa. Väijytys oli selvästi suunniteltu, harkittu, ja se joukko oli osannut odottaa heidän tuloaan. Mutta oli myös totta, ettei tuo joukko vaikuttanut kovin yhtenevältä, eikä heillä ollut sekasortoa kummempaa taktiikkaa puiden kaatamisen jälkeen. Aseet heillä tosiaan olivat mitä olivat, eikä taistelukokemus sen kummempi. Mutta se palava viha, jonka Ezram oli hänen kimppuunsa hyökänneen naisen silmissä nähnyt, oli jäänyt miehen mieleen elävästi. Sellaista vihaa haudutettiin pitkään, se ei syntynyt hetken mielijohteesta. Ja vain sellainen vihan ja epätoivon yhdistelmä antoi niin kokemattomalta näyttävälle joukolle niin paljon yllättävää voimaa. Ja vain täydellinen usko siihen, että on tekemässä oikein ja sen mitä täytyy, saattoi ajaa väkeä noin järjettömiin tekoihin. Usko, siinäpä jumalallinen ja pirullinen asia yhtä aikaa, riippuen kenen puolelta sitä katsoi.

Ezram nyökkäsi hyväksyvästi pari kertaa Ingvildin muistellessa tapahtumia ja arvioidessa heidän kimppuunsa hyökännyttä joukkoa. Sitten mies siirsi katseensa hetkeksi naisen pään ohi kaukaisuuteen.
"He olivat tulleet tappamaan", Ezram totesi ohikiitävän hetken jälkeen tylyn suoraan, siirrettyään katseensa takaisin Ingvildiin.
"Sen näki sen naisen kasvoista, joka ilmeisesti koko joukkoa johti", hän lisäsi katse hetken harhaillen, aivan kuin hän olisi sillä tavoin voinut palauttaa Shyalin kasvot tarkemmin mieleensä.
"Joko he hyökkäsivät väärän kohteen kimppuun, olivat saaneet väärää tietoa tai halusivat todella estää teitä löytämästä sitä liskoa", Ezram jatkoi mietteliäänä, vaikka tarkensikin katsettaan Ingvildiin lohikäärmeen mainitessaan.
"En tiedä paljonko ehdit pistää sen naisen puheesta merkille... En itsekään kaikkea...", Ezram huokaisi tyytymättömästi välissä ennen kuin jatkoi: "Mutta jostain he meitä - tai teitä - syyttivät. Muutoksen estämisestä", Ezram lisäsi perään pikemminkin kysyen kuin muistellen. Asian selvittämistä auttavat muistikuvat näyttivät hämärtyneen, jääneen taistelun tohinan jalkoihin. Kun taas se ainoa asia minkä Ezram olisi mieluiten unohtanut, tuntui kelluvan hänen mielessään aivan pinnan alla, pyrkien väkisin esiin. Kaikesta utuisuudestaan huolimatta aivan liian kirkkaana - aivan liian todellisena. Lapsen kasvot, ne Ezram tiesi saavansa myös ensi yönä seurakseen, ja se ajatus sai miehen painamaan hetkeksi katseensa alas. Kuivat, lehtensä karistaneet varvut tuijottivat miestä takaisin, yhtä onnettomina ja hauraina kuin juuri orvoksi jääneen lapsen kasvot.

"Mitä luulet, törmäämmekö heihin vielä uudestaan?" Ezram kysyi karistettuaan muistikuvan mielestään, toivoen ettei tarkkaavaiseksi osoittautunut Ingvild ehtisi siihen, tai taistelussa tapahtuneeseen, tarttumaan. Miehen ääni oli väsyneen välinpitämätön, aivan kuin hän olisi miettinyt palaisiko ärsyttävästi inisevä hyttynen yöllä hänen korvansa juureen vai ei.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tilinteon aika

Post by Tinanja »

Keskustelu sai mukavasti ajatukset keskittymään yhteen asiaan, ja ainakin hetkellisesti helpotti vaeltelevia ajatuksia. Taistelun läpikäyminen ehkä rauhoittaisi mieltä yötä vasten. Nainen ei ollut vielä ehtinyt sulattaa aiempaa keskustelua Llianjinin kanssa, puhumattakaan Tanamorista tai tämänpäiväisestä, joten oli kyseenalaista, miten hyvin uni pitkän päivän jälkeen tulisi. Nyt kuitenkin keskustelu tarjosi hetken hengähdystauon ajatuksista. Ingvild kohotti hieman kulmiaan Ezramin kommentille siitä, että heitä vastaan hyökännyt joukkio oli tullut tappaamaan. Ilmeiseti ainakin Ezramin kimppuun hyökännyt nainen oli ollut sillä kannalla, vaikka Ingvild kuitenkin kuvitteli ainakin nähdessään epäröintiä joidenkin olemuksissa siinä vaiheessa, kun seurueesta oli paljastunut useampi maagikko. Nainen ei ehtinyt vastaamaan mitään Ezramin jatkaessa siitä, mitä tätä vastaan hyökännyt nainen oli puhunut. Ilmeisesti tämä oli ollut joukon johtaja? Puhunut muutoksen estämisestä? Vanhemman miehen arviolle siitä, että joko kyseessä oli väärä kohde, tai että heitä oli haluttu estää matkustamasta lohikäärmeen perään Ingvild nyökkäsi lyhyesti.

"En kuullut hänen sanoistaan juuri mitään", Ingvild vastasi lyhyesti, Ezramia arvioiden katsellen. Hetken aikaa nainen epäili Ezramin vaipuvan samanlaiseen horroksentapaiseen tilaan, mutta näytti siltä tarkemmin katsottuna, että tämä vain vaipui ajatuksiinsa. Mutta se miehen hetkellinen pohtminen palautti kyllä tehokkaasti mieleen sen, mitä taistelun aikana oli tapahtunut.
Ezramin kysymykselle Ingvild kohautti olkapäitään. "He saivat aika höykytyksen niskaansa tästä hyvästä... Ehkä se laskee kiinnostusta yrittää uudestaan...", maagikko vastasi hiljaa kohottaen nyt katseensa metsänreunaa arvioimasta Ezramiin.
"Mitä taistelun aikana tapahtui? Sinulle?" Ingvild kysyi sitten, hetken hiljaisuuden eksyttyä heidän väliinsä. "Kun... näytit vaipuvan ajatuksiisi, transsiin?" nainen jatkoi kulmiaan vähän kohottaen. Ingvild oli melko varma, että mikäli ei olisi huomannut sitä, voisi Ezramilla olla enemmänkin huolehdittavaa kuin vain viilto kämmenselässään.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tilinteon aika

Post by Kide »

Ingvildin kysymys sai Ezramin tuhahtamaan ja heilauttamaan vähättelevästi kättään.
"Siinä naisessa oli enemmän tulta kuin odotin. Saanko kiittää sinua siitä, että tämä on ainoa muisto päivän tapahtumista?" Ezram kysyi haavoittunutta kättään heilauttaen, Ingvildin kysymyksen samalla sivuuttaen. Tuo nainen oli siis ehtinyt huomaamaan, ettei Ezram kompuroinut Shyalin takia. Miksipä Ezram oli edes vaivautunut muuta toivomaankaan, nuo kapeat silmät kun tuntuivat tarttuvan kaikkeen ärsyttävän tarkasti. Toisaalta se tarkkuus oli juuri pelastanut Ezramin suuremmilta vammoilta, tosin sen myöntäminen kirveli miehen mieltä yhtä tympeästi kuin lika hänen haavaansa.

Ezram nyökkäsi Ingvildin myöntyvälle vastaukselle.
"Sinulla on nopeat refleksit", tuo totesi hyväksyvästi nyökäten. "Ja siinä tapauksessa myös muutakin voimaa kuin aseesi", Ezram jatkoi nyt silmät aavistuksen kaventuen. Vaikka magia oli juuri pelastanut hänet, sai sen havaitseminen silti vedettyä miehen mielen hieman happamaksi. Ezram ei ymmärtänyt, miksi tuo nainen edes viitsi kantaa aseita mukanaan, jos saattoi parilla hokkus pokkuksella iskeä tai puolustautua, jopa matkan päästä. Aivan kuin tuo olisi pitänyt miekkaansa pilkkanaan - tai vielä pahempaa: koristeena!
Ezram nieli mielipiteensä magiasta ja vilkaisi sen sijaan haavaansa. Hän epäili ajoittaisesta kirvelystä päätellen, että viillossa oli edelleen joitain hiekanjyviä, vaikka hän enimmät liat sen päältä olikin huuhtaissut vedellä pois. Jos nyt huuhtomisesta voitiin puhua, kun mies oli hulauttanut säästeliäästi juomapullostaan vettä kämmenselälle välikohtauksen jälkeen, ennen kuin he olivat jatkaneet ratsastusta. Ezram ei olisi välittänyt tehdä suurta numeroa näin pienestä naarmusta - tai ainakin hänen mielestään pienestä -, mutta Ingvildin sanat tulehduksesta palasivat ikävänä kaikuna miehen mieleen. Ei hän myöskään kaivannut kolottavan selän lisäksi tykyttävää kättä seurakseen muutenkin vähäunisiksi öiksi. Ja suitsista pitäminen tulehtuneella kädellä... Matka oli tarpeeksi pitkä ja raskas ilman sitäkin.

"Luuletko, että se tulehtuu tällaisenaan?" Ezram kysyi sitten kulmiaan hieman kurtistaen, kohotettuaan katseensa takaisin Ingvildiin. "Ratsastaminen... Niin, sujuisikohan se sitten", mies jatkoi puoliksi itsekseen mutisten haavaansa uudelleen katsoessaan ja kohautti aavistuksenomaisesti olkapäitään.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tilinteon aika

Post by Tinanja »

Ingvild tukahdutti huokauksen, kun Ezram vaihtoi aihetta transsimaisesta tilastaan takaisin siihen naiseen, joka häntä kohti oli hyökännyt. Mies jatkoi kysymällä, oliko haava hänen ansiostaan ainut muisto päivän tapahtumista, eikä Ingvild voinut olla nyökkäämättä. Nainen ei kuitenkaan sanonut aiheeseen mitään tuhahti vain Ezramin kommentille siitä, että hänellä oli nopeat refleksit. Ehkä tietyissä tilanteissa, ja kilpiloitsu oli varmasti yksi helpoimpia ja nopeimpia loitsuja koskaan. Ingvild ei nähnyt sitä kovin erityisempänä tapahtumana - olisihan varmaan Ezramnkin iskenyt Ingvildiä kohden isketyn miekan sivuun, jos olisi ollut sopivassa kohdassa... ei tämä ollut sen erikoisempaa.
Maagikko katsoi pitkään Ezramiin, kun tuo kommentoi, että hänellä oli muutakin voimaa kuin aseensa. "En huutele sitä ympäriinsä, mutta kyllä, minulla on magiaa", Ingvild totesi sitten katsellen sanojensa seurauksena Ezramin ilmeen muuttuvan hetkellisesti yhä happamammaksi ja happamammaksi. Vai ei tuo mies pitänyt magiasta lainkaan - ja se ei ollut kovin uusi suhtautumistapa voimaan, jota vain harvat ymmärsivät. Oli kuitenkin yllättävää, että Ezram antoi sen näkyä näinkin selvästi - usein suhtautuminen oli vain nuivaa, hiljaista ja ilmeetöntä. Tuo kuitenkin näytti nielaisevan sen lopulta kääntäessään huomionsa takaisin kämmenselkänsä lävistäneeseen haavaan.

"Todennäköisesti. Varsinkin, kun se on noin avoin, lian on helppo päästä haavaan", Ingvild totesi olkiaan vähän kohauttaen. "Uskoisin, että voin parantaa sen ainakin siihen kuntoon, ettei sitä tarvitse hoitaa enempää lopun paranemisen aikana", nainen lisäsi sitten kohottaen katseensa Ezramin kämmenselkää arvioimasta takaisin miehen käteen. Nainen nielaisi vielä kommentin magiasta ja loitsuista siinä pelossa, että Ezram päättäisi jättää haavansa tuollaiseksi - olihan Ingvild sentään ehdottanut tuolle, että tämä voisi taittaa matkaa samassa seurueessa... ja nyt hän koki, että hänen pitäisi myös kantaa seuraukset siitä. Tuskin Ezram olisi tätä joukkiota kohdannut omillaan...
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tilinteon aika

Post by Kide »

Ezramin onneksi Ingvild ei palannut alkuperäiseen aiheeseen, mutta ei mies voinut sanoa pitävänsä tästäkään naisen sanottavasta. Hän vilkaisi kättään tuhahtaen, mutta nosti katseensa takaisin Ingvildiin tämän jatkaessa. Vai että parantaa? Ezram kurtisti hieman kulmiaan katsellessaan puunrunkoon nojaavaa naista. Ingvildin sanoista päätellen hänen mielessään eivät olleet siteet ja voiteet, vaan tuo mitä ilmeisimmin osasi käyttää magiaansa muuhunkin kuin päivällä nähtyyn. Vaikkei mies välittynyt magiasta, eikä varsinkaan luottanut sitä hallitseviin, parantamisen hän saattoi sulattaa. Eihän tämä todellakaan ollut ensimmäinen kerta, kun mies istuisi parsittavaksi, vaikka yleensä kyse oli ollut nimenomaan parantajasta, ei maagikosta.

"Kai se on sitten hoidettava", Ezram murahti alistuneesti olkiaan kohauttaen. "Tarvitsetko jotain vai... teetkö sen vain tässä?" hän jatkoi vilkaisten olkansa yli leiritulen suuntaan, selvästi toivoen ettei hänen tarvitsisi istua hoidettavana muiden vieressä. Ei etenkään, kun oli haavansa saanut vähintäänkin epäilyttävässä tilanteessa. Ja vaikka Ingvild oli jättänyt sen aiheen sikseen, ei nainen ollut näyttänyt lainkaan tyytyväiseltä.
Ezram nosti hieman haavoittunutta kättään ja katsoi odottavasti ja jokseenkin epävarmasti Ingvildiä. Mies ei pitänyt laisinkaan siitä, kun ei tiennyt mitä pitäisi tehdä tai mitä seuraavaksi tapahtuisi. Hän ei ollut tottunut tällaiseen epävarmuuteen, minkä keskelle oli yllättäen joutunut. Varsinkaan, kun häntä ympäröi lähes tuntematon joukko, jonka päämäärä oli edelleen mysteeri tai ainakin epäilyttävä. Eikä Ezram tiennyt paljonko tähän seurueeseen oli luottamista, vaikka tämä punapää oli tosin osoittanut olevansa aivan kelpo kumppani taistelutantereella.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tilinteon aika

Post by Tinanja »

Ezram myöntyi lopulta parantamiseen, mutta näytti siltä, ettei mies ollut kovin tyytyväinen tilanteeseen. Tuon aiemmin näkynyt suhtautuminen magiaan varmasti oli osatekijä, mutta ilmeisesti tämä näki parantamisen sen verran turvallisena tai edes loogisena vaihtoehtona että voisi suostua siihen. Ingvild ei ensin vastanut mitään Ezramin kysymykseen siitä, tarvitsiko hän jotain. Nainen astui pari askelta lähemmäs Ezramia ja otti tuon kohottaman käden omaansa kohottaen sen paremmin nähtäväksi. "Se kannattaa korkeintaan vielä huuhdella... mutta ei, en tarvitse mitään", Ingvild sanoi, nyt pienen, rauhoittavaksi tarkoitetun hymyn kareillessa naisen kasvoilla. Haava näytti siltä, että tämä oli ainakin huuhdellut rosoreunaisen ja ikävän leveän haavan kämmenselässään. Sentään se ei vaikuttanut erityisen syvältä, mutta ei se erityisen kaunista katsottavaa ollut. Nainen otti vyötäisillään muiden pussukoiden seassa roikkuvan vesileilin, napsautti sen korkin auki ja vilkaisi Ezramia ohimennen.
"Tämä voi vähän kirvellä, mutta parantaminen itsessään ei tunnu tämänkokoisessa haavassa tuskin erikoiselta. Lämpimältä ehkä", Ingvild totesi kääntäen vähän Ezramin kättä omassaan parempaan asentoon ennen kuin kaatoi leilistä kohtalaisen reilusti vettä haavan päälle kättä välillä kääntäen saadakseen mahdolliset viimeisetkin liat haavasta pois. "Parannusloitsu on lyhyt, ja sinun kannattaa olla sen aikana paikoillasi", Ingvild jatkoi sitten vielä, kun vaikutti Ezramin magiasuhtautumisen vuoksi siltä, että tätä tuskin aiemmin oli parannettu.

Nainen oli melko varma, että yksinkertainen parannusloitsu riittäisi. Hän katseli hetken aikaa haavaa, ennen kuin kohotti toisen kätensä sen päälle osoittaakseen loitsunsa paremmin kohteeseensa.
"Onth – Go’n – Z’n – A’m", nainen lausui hiljaa, melkein puoliääneen nyt omaa kämmenselkäänsä katsoen. Ingvild tunsi, miten magia kohotti päätään hänen sisällään, ja lämmitti mielen lisäksi kehoa, kun hän suuntasi sisällään olevan voiman parantamaan kämmenselässä olevan haavan. Hänellä ei parantajien tapaan ollut kontrollia siihen, miten loitsu ja parannus varsinaisesti paransi, eikä hän voinut kontrolloida sitä muutoin kuin magiansa osalta. Kun loitsu viimein päättyi, Ingvild siirsi kätensä sivuun siitä ja jäi katsomaan siistiä, tuoretta arpea haavan tilalla. Se näytti edelleen vähän ärtyneeltä, ja menisi todennäköisesti muutama päivä, että keho sopeutuisi parantamisen tuomaan muutokseen. Ingvild itse veti pari kertaa syvään henkeä - hän ehtisi hyvin palautua tästä vielä yön aikana, se ei ollut ihan erityisen väsyttävää, vaikka kehossa sen saattoi tunteakin.
"Ota pari päivää rauhallisesti, keholla menee hetki sopeutua parantamiseen", Ingvild sanoi sitten laskien viimein kokonaan Ezramin käden irti ja kohotti katseensa miehen kasvoihin. "Et muuten vastannut kysymykseeni siitä, mitä taistelun aikana tapahtui? Siitä, mikä johti tuohon", nainen nyökkäsi vielä Ezramin kättä kohden ja kohotti kulmiaan vähän. EI, hän ei ollut unohtanut Ezramin tapaa kiertää kysymystä, eikä sitä, mitä oli nähnyt taistelun aikana.
Locked