Velka maksetaan verellä

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Velka maksetaan verellä

Post by Kuparirapu »

//Kide ja Nana. Nafikin voi tulla ;) //

Satamakortteleiden hämärässä ei ollut syytä kulkea hämärän tultua, ei ainakaan yksin. Yhdellä kapeammista kaduista kulki viiden miehen ryhmä, joiden välillä leijuva vakava hiljaisuus ja vöillä keinahtelevat aseet eivät luvanneet hyvää. He pysähtyivät erään kujan nurkalle, yhdelle kaupungin alamaailman näkymättömistä rajaviivoista. Joukon ensimmäinen viittasi kädellään.
"Mennään," heidän pienen ryhmänsä sanattomaksi johtajaksi valittu miekkonen sanoi. Kolme muuta vilkaisivat nopeasti olkansa ylitse viimeisenä tulevaa miestä, jonka toinen käsi puristi vakavasti vyöllä roikkuvaa nuijaa.
"Heidän pitäisi olla jo paikalla," Vareo vahvisti, ja pieni ryhmä jatkoi eteenpäin. Ensimmäisenä kulkevan miehen paksu niska esti näkemästä hänen ilmettään, mutta Vareo miltei tunsi katseen jonka mies heitti hänen suuntaansa. Blosti tuo oli nimeltään, jos Vareo muisti oikein. Tuollaiset katseet eivät olleet harvinaisia, kuten Vareo oli päässyt viimepäivinä huomaamaan. Itse asiassa, hän oli pannut merkille keränneensä samanlaisia katseita puoleensa usealta alamaailman tekijältä. Ne eivät olleet uhkaavia, vaan pikemminkin tutkivia. Kuin Vareo olisi kantanut hartioillaan jotain näkymätöntä merkkiä, johon kukaan ei viitannut sanallakaan mutta jonka kaikki tiedostivat. Aluksi Vareo oli hämmästynyt tästä etäisestä huomiosta, mutta katsoen taaksepäin hän alkoi ymmärtää tilannettaan ja asemansa muiden silmissä. Hän oli noussut nopeasti kaupungin ravintoketjussa, suoraan Zahirin lähettyville, joka oli yksi suurimmista tekijöistä näissä piireissä.Huhut ja juorut hänen saavutuksistaan Zahirin henkilökohtaisena oikeanan kätenä olivat nekin kiertäneet ahkerasti ympäriinsä, sataman verilöylystä aina äskettäin tapahtuneeseen salaperäiseen keikkaan, jonka yksityiskohdista harvat tiesivät mutta jolla Vareo oli ansainnut suorastaan pelottavan maineen. Siksi häntä samaan aikaan kunnioitettiin ja pelättiin, välteltiin ja arvioitiin kädenmitan päästä. Koska jokainen silmäpari yritti selvittää, oliko hän todella maineensa arvoinen.

Vareon ajatukset keskeytyivät kun hän erotti kujan avartuvan hieman pieneksi risteykseksi satamavarastojen välissä. Ja siellä heitä odotti viisi tai kuusi hahmoa, kevyen rupattelun ja rivojen vitsien parissa, jotka kuitenkin hiljenivät kuin seinään heidän lähestyessään. Vareo puri huultaan ja hipaisi puukkonsa kahvaa.
Hän oli osannut odottaa jotain vastenmielistä ja likaista työtä, ja tämä keikka varmisti hänen pahimmat epäilyksensä toteen. Mutta kuunneltuaan muiden puhetta vaikutti siltä, että jokin tuntui nyhtävän Zahiria pahasti vastakarvaan. Jokin muukin kuin vain Nafin pelastamisesta johtunut vaiva. Mutta mitä ikinä se olikaan, Zahir halusi näemmä purkaa pahan tuulensa tavallista rajumpiin tekoihin, joita hänen alaisensa pääsivät toteuttamaan.
Vareon ryhmä pysähtyi muutaman askeleen päähän, sanomatta sanaakaan. Toinen jengi odotteli sekin, mutta heidän puoleltaan oli selvästi havaittavissa hermostumisen merkkejä. Lopulta yksi heistä avasi suunsa ja mörähti:
"Teidän ei pitäis olla täällä, tää on meidän aluetta."
Muut nyökkäilivät, mutta samalla he odottivat selvästi vastausta. Kärjessä seisova Blosti ei irrottanut katsettaan, ja tuskallisen hitaalla liikkeellä laski kätensä puukkonsa kahvalle.
"Jos ette vielä tiedä, niin kuunnelkaas tarkoin: Pomo käski putsata nämä kujat hänelle, ja silloin se on yhtä varmaa kun auringonnousu. Saatte yhden ainoan tilaisuuden lähteä lätkimään omilla jaloillanne. Muuten lähdette kantamalla, suoraan laiturille ja sieltä alas."
"Meidän kujilla ette tuollaista tule uhkailemaan," jengiläisten puhemies murahti.
"Tiedätte hemmetin hyvin, kenen varpaille aiotte astua," Vareo puuttui yllättäen puheeseen. "Ja tiedätte myös, ettei hänenlaisellaan isolla tekijällä ole armoa, ei teille eikä kenellekään."
Jengiläiset vilkuilivat vuoroin häntä ja vuoroin muita, kunnes yksi Vareon seuralaisista lisäsi:
"Muistatte varmaan, miten Cayla Kolmitapolle kävi."

Sanat putosivat heidän välilleen raskainan kuin lyijynaulat, ja ilma tuntui tiivistyvän jännityksestä. Sitten jengin johtohahmo tempaisi vyöltään puukon ja ärähti aavistuksen paniikinomaisella äänellä:
"Dezijar perikööt teistä piruista jokaisen!"
Hämärä kuja repesi tukahdutettujen huutojen ja vilahtelevien terien sekamelskaksi. Vareo ehti astua taaemmas ja tarttua omiin aseisiinsa, ennen kuin yksi hahmo syöksyi häntä kohti. Hätäisesti hän ehti irrottaa otteensa ja tarrata toisella kädellään hyökkääjän rähjäisiin vaatteisiin, painaen jalkojaan katukiviä vasten. Punnertaen miestä kauemmas Vareo heilautti nuijaansa alhaalta, kopsauttaen sen hyökkääjän leukaperiin. Iskun kulma oli kuitenkin huono ja jengiläinen vain horjahti seinää vasten, pidellen poskeaan ja ulvoen kivusta. Vareo tarrasi miehen hartian juuresta hillittömällä voimalla, ja nuijanpää vingahtaen ilman halki Vareo pamautti sen suoraan vastustajaansa kasvoihin. Murtuneesta nenästä levisi verta jengiläisen kasvoille, ja haukkoen henkeään hän rojahti hervottomasti polvilleen. Vareo kohotti nuijaansa, ja samassa hän tunsi katseet ihollaan. Arvioivat katseet, epäilevät katseet.
"Minun on pakko," Vareo ajatteli ennen kuin heilautti nuijanpään vielä viimeisen kerran alas, tömähdyksen kulkiessa pitkin jengiläisen kehoa aina saappaiden kärkiin asti. Tukevan otteen irrotessa tuore ruumis tömähti inhottavan märästi kyljelleen, kujan seinää vasten. Vareo henkäisi terävästi nenänsä kautta, ja työnsi nuijan vyölleen. Muutaman askeleen päässä Blosti piteli yhtä jengiläistä polvensa alla, puukko leukaperillä, ja mylvi:
"Mene kertomaan, että näin käy jos teikäläisiä näkyy vielä näillä kujilla auringon noustessa. MENE!"
Blosti tyrkkäsi miehen irti, ja aikaa hukkaamatta jengiläinen pinkaisi pakoon. Blosti kääntyi katsomaan heitä ja jatkoi:
"No niin, se siitä. Vielä pitäisi tarkistaa ettei....VARO!"
Vareo ei ehtinyt edes ymmärtää että käsky koski häntä. Kuin tyhjästä hänen rinnassaan aukesi polttava kipu, kuin joku olisi purskauttanut kuumaa hunajaa hänen päälleen. Jonkun kaapatessa varjoihin piiloutuneen jengiläisen ja painaessa tämän kauhusta kiemurtelevan hahmon katuun Vareo tunnusteli voimattomasti tunikaansa, ja hämärässäkin hän tunnisti käteensä tarttuvan tahmean nesteen ja nenäänsä leijuvan tuoksun. Verta. Hänen vertaan.
"Repikää siltä pirulta pää irti!" Blosti ärähti ja vilkuili nopeasti muille kujille. Vareo horjahti seinää vasten, yrittäen tasata lyhyiksi henkäyksiksi muuttunutta hengitystään. Hänen vatsaansa kuristi.
"Saamarin saamari! Nyt pitää häipyä täältä ennen kuin kaarti ehtii paikalle. Tibbs, mene hakemaan parantaja," Blosti käskytti tarttuen Vareota hartiasta ja tukien häntä kovakouraisesti.
"Mikä niistä?"
"Mistä minä tiedän, sateenpieksemä sammalaivo! Vaikka se yksi, josta Pomo kertoi. Se haltianainen. Mainitset velan, niin tulee juosten. Ala mennä nyt, mene!"
Tibbsin kiiruhtaessa matkaan Blosti ja kaksi muuta lähtivät poispäin kujalle jääneistä kuolleista hahmoista, retuuttaen Vareota vuorotellen mukanaan. Kaljulle miehelle maa tuntui miltei liukuvan hänen allaan, shokin estäessä häntä vielä tajuamasta edes kipua kunnolla. Sitten Blosti pysähtyi, ja viittasi kädellään. Vareo päästettiin vajoamaan istualleen seinän juureen ja he jäivät odottamaan, vilkulllen vuorotellen kadulle lähestyviä askeleita odottellen.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Velka maksetaan verellä

Post by Kide »

Hämärä oli jo laskeutunut ja kaikki valo ulkoa tuntui imeytyneen ohueen, pimeydessä likaisen harmaalta näyttävään lumipeitteeseen, jota pari astetta lämpimän puolelle kohonnut ilma tuntui vain muuttavan entistä harmaammaksi. Ehkä juuri sen takia Naenijan sytyttämä pitkä ja paksuvartinen kynttilä tuntui luovan haltian olohuoneeseen mukavan kotoisan valaistuksen. Vaikka huoneen nurkat jäivät hämärän peittoon yhden kynttilän valossa, korosti ulkona vallitseva pimeys huoneen valoisuutta. Nana sulki pitelemänsä kirjan rispaantuneet ja haalistuneet kannet ja venytteli autuaasti laskettuaan kertomuksen kynttilän viereen pöydälle. Hän ojensi kätensä vieressään sohvan selkänojalla retkottavaa punaista liskoa kohti, joka nousi oitis sekin venytellen ja asteli kättä pitkin haltian olalle.
Nana ei ehtinyt kuin astumaan makuuhuoneensa puolelle, kun ulko-ovelta kuuluva napakka koputus - tai pikemminkin nyrkillä hakkaus - sai hänet pysähtymään säpsähtäen. Haltia ei voinut itselleen mitään vaan oli portaita alas kiiruhtaessaan jo luonut itselleen mielikuvan oven takana seisovasta huppupäisestä Zahirista. Nana henkäisi syvään ennen kuin aukaisi oven kuin olisi jo valmistautunut sen takaa löytyvän järkytyksen puristavan kaiken ilman hänestä ulos. Vain pari päivää sitten hän oli päättänyt, ettei suostuisi enää säikkymään kaikkea, mutta hänen sydämensä tuntui olevan eri mieltä sormenpäissä asti tuntuvasta sykkeestä päätellen.

Nana ei tiennyt olisiko ollut enemmän vai vähemmän järkyttynyt, mikäli oven takana olisi todellakin seisonut jälleen Zahir Atherton eikä vain yksi hänen alaisistaan. Hänelle ei kuitenkaan jäänyt aikaa miettiä asiaa, kun ovelle saapunut tuimailmeinen ja erittäin karun oloinen mies jo käskytti häntä ennen kuin ovi oli edes puoliksi auennut.
"Ota tavarasi niin lähdetään", mies tokaisi tylysti ja lisäsi vielä varmistukseksi perään aavistuksen hiljaisemmalla, mutta sitäkin uhkaavammalla äänellä: "Sinulla on velkaa maksettavana."
Nana räpytteli hetken typertyneenä silmiään eikä tajunnut Nafin pitävän hiljaista sähinää olallaan tauotta, ennen kuin miehen varautuneeksi muuttunut katse liukui hänestä liskoon. Nana peruutti nyökäten ymmärryksen merkiksi eikä avannut ovea enempää vaan kääntyi vain hakemaan tarvikkeitaan vastaanottotilan perältä - hän toivoi ettei mies astuisi kynnyksen yli, aivan kuin se olisi tehnyt tilanteesta jotenkin helpomman.
"Ja äkkiä sittenkin!" kuului tiukka murahdus ovelta, kun Nana oli saanut pöydän kulmalla odottavan laukkunsa auki ja selasi sen sisältöä katseellaan. Hän oli Zahirin lapsen hoitamisen jälkeen joutunut maksamaan velkojaan jo pariinkiin otteeseen, ja olikin vaihtanut laukkunsa sisällön paremmin näiden töiden tarpeita vastaavaksi. Yskänlääkkeet, kuumetta alentavat yrtit ja ummetusta helpottavat rohdokset olivat saaneet vaihtua lähinnä haavan hoitoon käytettyihin salvoihin ja sidetarpeisiin. Sen maagikon työntekijöille flunssa oli selvästi yksi pienemmistä ongelmista.
"Onko haavoittuneita useampikin?" Nana rohkeni kysymään hamuten samalla kädellään viereisestä laatikosta lisää pellavasiteitä.
"Yksi, mutta siinä on ihan tarpeeksi hommia. Vauhtia nyt!" Miehen ärtyneen äänen taustalla Nana oli huomaavinaan myös ripauksen hermostuneisuutta, josta kertoi myös tuon saappaiden narina tämän vaihtaessa alati painoa jalalta toiselle. Siitä parantaja saattoi jo päätellä, ettei nyt puhuttu pienestä onnettomuudesta tai sitten kyse oli Zahirista tai hänen perheestään. Nana nappasi pari rullaa lisää sidetarpeita laukkuun ja painoi viereisellä pöydällä odottavan korun päähänsä, vaikkei sitä mielellään öisin pitänytkään mukanaan. Tänä yönä nopeampi parantumisesta toipuminen voisi kuitenkin tulla tarpeeseen.

Oli uudenkuun aika ja sen takia yön pimeys tuntui laskeutuneen kaduille entistäkin sakeampana. Saatuaan saappaat jalkaansa ja punaisen villaviitan harteilleen Nana pysähtyikin ovelle hetken empien, vaikka häntä noutamaan tullut mies harppoi jo täyttä vauhtia kadulle. Haltia käännähti takaisin ja otti vielä mukaansa pienen lyhdyn ennen kuin kiiruhti vihaisesti taakseen vilkuilevan miehen perään.Nana kulki miehen perässä vaitonaisena, vaikka olisi mielellään kysynyt perillä odottavasta tapauksesta enemmän.
Pimeydestä huolimatta Nana tunnisti heidän kulkevan satamaa kohti, ja hän yritti painaa mieleensä yhä kapeammiksi ja sokkeloisemmiksi käyvät kadut, jotta osaisi vielä kotiinsakin. Lopulta heidän käännyttyään puoliksi sortuneen talon jälkeen yhdelle tähän mennessä kapeimmista kaduista, näkyi kadun päässä muutama tumma hahmo. He olivat ilmeisesti tulleet perille, joskin Nana ihmetteli miksi he olivat kiertäneet kyseiselle kadulle parin korttelin päästä, kun hänestä tuntui, että tänne olisi johtanut suorempikin reitti, mikäli he olisivat kääntyneet aiemmin. Hän heitti kuitenkin asian mielestään epäillessään vain menneen kaduista sekaisin.
Vasta heidän päästyään muutaman metrin päähän kadulla odottavasta kolmikosta huomasi Nana miesten takana seinää vasten retkottavan tumman hahmon. Ilman haltiaa hakeneen miehen viittomistakin tuota istuvaa hahmoa kohden oli Nana jo tunnistanut potilaansa ja käveli istuvan miehen luo muiden miesten arvioivista katseista välittämättä. Päästyään miehen eteen laski haltia hupun päästään, aukaisi lyhtynsä ja kohotti sen olkapäällään ympärilleen epäilevästi pälyilevän liskon eteen, joka hetken emmittyään henkäisi lyhdyn sisällä nököttävän kynttilänpätkän liekkiin. Kynttilästä liskon oransseina kiiluvat silmät siirtyivät heti takaisin tuijottamaan ympärillä seisoskelevia miehiä vuoron perään ja se nousi täyteen mittaansa seisomaan Nanan kyykistyessä potilaansa eteen.
"Vareo?" Nana henkäisi säikähtäneenä tunnistettuaan viimein miehen kynttilän valossa.
"Mitä sinä..." haltia aloitti kysymään epäuskoisesti, kun ei voinut käsittää mitä mies teki vielä Zahirin alaisten seurassa, mutta tajusi pysäyttää itsensä siihen. Hän ei ollut koskaan ymmärtänyt näiden katujen aina vain raaemmiksi paljastuvia pelejä, mutta oli jo oppinut sen, että puhuminen kannatti jättää mahdollisimman vähäiseksi eikä sanoa mitään, mitä ei ollut pakko - sama kuinka merkityksettömältä asian paljastaminen tuntui.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Velka maksetaan verellä

Post by Kuparirapu »

Vareon käsi tärisi, ja jollain alkukantaisella vaistolla hän tajusi painaa haavaa kämmenellään. Hän tunsi yllättävän selvästi kovat ja kylmät katukivet allaan ja kuuli Blostin hermostuneet tuhahdukset viereltään, mutta vieläkään kipua ei tuntunut. Vareo taivutti kömpelösti kaulaansa nähdäkseen, oliko hän vahingoittunut ollenkaan.
Samassa hän toivoi ettei olisi katsonut.
Hänen tunikansa rintakehän poikki kulki rosoreunainen viilto, ehkä kämmenen mittainen, ja Vareo kykeni erottamaan kohdan jossa iho oli viilletty auki. Hämärässä veri näytti miltei mustalta sen noruessa tasaisesti hänen kylkeään ja vatsaansa pitkin. Mitä pidemmpään aika tuntui matelevan ohi, sitä enemmän Vareo alkoi pelätä koska kipu saapuisi.
Jostain kauempaa kuului askeleita, ja Blosti viittasi kädellään toista miestä pois kadulta. Vareo kykeni ymmärtämään kehonsa huutamien selviytymisvaistojen lävitse mitä tapahtuisijos kaarti marssisi paikalle. Blosti ja muut liukenisivat paikalta miten parhaiten taitaisivat, mutta hän...silloin hänestä tulisi turhaa painolastia. Ja silloin hänet unohdettaisiin silmänräpäyksessä.
Ehkä sitä he juuri halusivatkin...

Nähdessään vain kaksi tulijaa Blosti nyökkäsi toiselle vaaran olevan ohi, ja heilautti kättään kujansuulta. Tibbs viittoi Naenijaa perässään ja pysähtyi sitten Vareon viereen. Vareo siristeli silmiään lähestyvän lyhdyn valossa, ilmeisesti parantajan kumartuessa lähemmäs. Sitten hän huomasi tämän kaulalla roikkuvan suomuisen hännän, ja hätääntyneesti Vareo huomasi katsovansa Naenijan tuttuihin kasvoihin. Yrittäen nytkähtäen nousta istualtaan Vareo huohotti:
"Ei...miksi...?"
Mutta sitten kipu yllättäen tarttui häneen, ja kun se tuli, se upotti hampaansa syvälle. Vareon takaraivo kopsahti seinää vasten hänen selkänsä kaareutuessa. Puistatus kulki hänen lävitseen, kivun painaessa hänen silmänsä kiinni ja suunsa irvistykseen. Jääkylmä kipu kihelmöi pitkin hänen rintakehäänsä, kuin hyökkääjän kädessä ollut terä olisi vieläkin painanut hänen lihaansa vasten.
"Hän sai puukosta. Vauhtia nyt, tee työsi ja paranna hänet," Blosti murahti kärsimättömän kuuloisesti. Vareo kuuli sanat kivun läpi, ja ponnistellen hän sai avattua silmänsä. Kiihkeällä liikkeellä hän ojensi yhtäkkiä kätensä ja tarrasi Naenijan hartiaan, puuskuttaen kuin se olisi vaatinut valtavan ponnistuksen. Sanat tuntuivat juuttuvan hänen kielelleen, mutta Vareo pakotti ne hätäisesti ulos sanoen:
"Täällä...ei ole turvallista. Ei...ei turvallista...tänne ei voi jäädä..."
Mutta sitten Vareo lysähti uudelleen seinää vasten. Tibbs katsoi hämmentyneen näköisesti Vareota, ja sitten kysyvästi Blostia. Isompi mies näytti ymmärtäneen Vareon puhuvan hänelle, ja hetken pohdittuaan hän nyökkäsi kolmannelle miehelle.
"Totta. Turha kaikkien on tässä käsiään väännellä kuin mitkäkin lapsenpäästäjät. Pavus, mene hakemaan loput ja tarkistakaa että ne tyypit ymmärsivät viestin. Tibbs, sinä jäät tähän pitämään vahtia ja auttamaan."
Sen sanottuaan Blosti lähti marssimaan katua ylös, Pavuksen hölkätessä tottelevaisesti toiseen suuntaan. Tibbs murahti tympääntyneen kuuloisesti ja marssittuaan muutaman askeleen päähän jäi nojaamaan seinää vasten, kädet tungettuna taskuihin.
"Miksi...sinä olet täällä?"
Vareo puhui käheästi, jotta Tibbs ei olisi kuullut, mutta hänen ilmeensä oli miltei kauhistuneen näköinen. Miten Naenija oli sotkeutunut alamaailman touhuihin uudestaan? Nafin pelastamisen jälkeen naisella ei olisi pitänyt olla mitään syytä siihen.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Velka maksetaan verellä

Post by Kide »

Naenijan ja Vareon sanat sekoittuivat toisiinsa samoin kuin molempien epäuskoiset katseet. Vareon ilme muuttui kuitenkin hyvin nopeasti hänen yrittäessään kammeta väkisin itseään pystyyn, ja tuon tuskan näkeminen sai Nanankin irvistämään.
"Älä yritä liikkua", Nana käski lähes anovalla äänellä laskiessaan kätensä Vareon olalle ja yrittäessään painaa miestä varovasti takaisin seinää vasten. Kivusta kouristunut vartalo teki kuitenkin niin kuin tahtoi, eikä parantaja voinut kuin henkäisten seurata kuinka kalju pää heilahti seinää vasten tympeästi kumahtaen. Nana oli myös lähes varma, ettei Vareo juuri nyt kuullut mitään muuta kuin tuskan kohinan korvissaan, joten hän jatkoi miehen tukemista olkapäästä samalla, kun hapuili jo toisella kädellä laukkuaan. Vareo painoi edelleen kädellään verestä märkää rintaansa, joten Nana ei tiennyt haavan laajuutta, mutta saattoi heittää kylmiä väreitä aiheuttavia arvioita kaiken näkemänsä perusteella. Nana onnistuikin avaamaan laukun soljen yhdellä kädellä sormien haparoinnista huolimatta samalla, kun kuunteli niskakarvat pystyssä takaansa kuuluvaa kärsimätöntä käskytystä. Haava oli tullut siis puukosta, ei sentään miekasta, ja se olikin ainoa lohdun pilkahdus tilanteessa.
Vareon äkillinen liikahdus ja vaativa puristus Nanan hartiasta saivat laukkuunsa keskittyneen naisen kääntämään katseensa takaisin mieheen säpsähtäen. Vareon tuskallisen ilmeen ja vaivalloisesti lausuttujen sanojen takaa kuulsi läpi selvästi pelko. Nielaisten Nana antoi otteensa irrota Vareon olkapäästä miehen viimein rentoutuessa - tai pikemminkin retkahtaessa - takaisin istumaan aloilleen. Tuo pelko tarttui yhtä nopeasti ja tiukasti Nanaan kuin lämmin veri Vareon vaatteisiin, leviten hitaasti mutta sitäkin pysäyttämättömämmin entistä laajemmalle.
Ympärillä odottavat miehet kuulostivat ymmärtäneen varoituksen koskeneen heitä, mutta Nana tiesi, että Vareo oli tarkoittanut häntä. Mies oli yrittänyt varoittaa häntä. Ja se, että Vareo olisi jopa tuossa kunnossa halunnut lähettää Nanan matkoihinsa, valotti haltialle täällä tapahtuneen vakavuutta. Nana vilkaisi vaivihkaa taakseen muiden miesten paitsi hänen saattajansa hävitessä hämärien kujien varjoihin. Kylmä väristys vavisutti haltiaa hänen kääntyessään takaisin Vareon puoleen, katseen liukuessa miehen vyölle kiinnitetyn tahraisen nuijan yli. Nana ei tiennyt olisiko edes halunnut kuulla mitä täällä oli tapahtunut, vaikka se olisi ollut mahdollista. Sen hän kuitenkin tiesi, ettei häntä saisi Vareon viereltä irti ennen kuin mies olisi parannettu. Ruskeiden silmien pelokas katse muuttui päättäväisemmäksi Nanan hivuttautuessa lähemmäs Vareota ja siirtäessä laukkunsa viereensä miehen jalkaa vasten nojaamaan.

"Minäkö? Tiedät varsin hyvin." Nana kuiskasi vastaukseksi Vareolle nytkäyttäen päätään merkitsevästi olallaan seisovaa Nafia kohti, joka näytti aloittaneen tuijotuskilpailun muutaman askeleen päässä seisoskelevan Tibbsin kanssa.
"Sinun täällä ei pitäisi olla", hän jatkoi hiljaa, hienoista syytöksen terää äänessään. Vareon lähes kauhistunut ilme viilasi kuitenkin nopeasti terävimmän särmän Nanan katseesta pois - tuohan oli selvästi peloissaan, mutta ei niinkään itsensä takia vaan ilmeisesti Nanan! - ja jäljellä jäi lähinnä ihmetystä. Kyllähän Vareon olisi luullut tähän mennessä saaneen tietää, ettei Nana ollut voinut omia velkojaan hänen hoidettavakseen jättää. Se, miten Vareo itse oli ajautunut edelleen Zahirin töihin, oli Nanasta paljon suurempi ja pelottavampi kysymys.
"Mutta älä puhu nyt turhaan, on parempi ettet rasita itseäsi. Äläkä vain yritä nousta enää", Nana jatkoi nopeasti äänensävy tiukentuen, jottei Vareo ehtisi tuhlaamaan viimeisiä voimiaan puhumiseen tai saisi haavaa vuotamaan vuolaammin liikkumalla. Hän nosteli samalla laukustaan esille kaikkea mitä uskoi tarvitsevansa: kangasta, sidettä, voidepullo, lankaa ja... neula, joka oli pujotettu pieneen kangastilkkuun. Hän heitti päättäväisesti häiritsevät kysymykset mielestään ja muistutti itseään paljon kiireellisempää huomiota vaativasta asiasta, jonka takia hän nyt täällä oli.
"Nostaisitko hetkeksi kätesi", Nana pyysi nyt normaaliin ääneen viitaten käteen, jota Vareo painoi edelleen haavansa päälle. Samassa kun Vareo irrotti otteensa haavasta sujautti Nana oman kämmenensä paitaan revenneestä aukosta sisään ja painoi sen mahdollisimman varovasti haavaa myöten, valmistautuen siihen, että Vareo saattaisi heilahtaa kivusta. Hän tiesi, ettei voisi tehdä sitä kivuttomasti, mutta ainakin hän saattoi yrittää olla niin helläkätinen kuin tilanteessa pystyi. Hän tunsi kuinka verta pulpahti heti enemmän pintaan, kun haavaan laitettu paine nostettiin näinkin pieneksi hetkeksi pois. Nanan kämmen ei yltänyt aivan haavan päästä päähän, mutta se vuotikin lähinnä keskeltä, mistä kohdin haava oli myös ilmeisen syvä. Nana laski rauhoittavan kevyesti toisen kätensä Vareon kämmenelle ja vilkaisi vielä miestä varma katse silmissään.
"Tulet kyllä kuntoon", Nana vakuutti ja vaikkei hän tiennytkään paljonko Vareo kuuli tai ymmärsi ympäristöstään sillä hetkellä - ja ehkä alitajuisesti siihen tukeutuen -, lisäsi hän vielä ääntään taas hiljentäen: "Ja on sama miksi olen täällä, mutta juuri nyt en edes haluaisi olla missään muualla." Sen sanottuaan Nana laski hieman päätään ja sulki silmänsä keskittyneesti.

"Onth - La'er - Go'n - Z'n - A'm." Kauniin tarkasti lausutut loitsuriimut olisivat käyneet melkein laulun sanoista, jotka haltia mielessään johdatti tanssimaan kättään pitkin haavaan. Lämpö valtasi parantajan viileän kämmenen ja levisi siitä Vareon rintakehälle lämmittäen haavaa ympäröivää yön viilentämää ihoa. Kun Nana tunsi verenvuodon aiheuttaman suurimman paineen hellittävän kämmenensä alla, nosti hän jälleen katseensa ja irrotti otteensa niin haavasta kuin Vareon kädestä. Vain pieni, hyvin ohut verinoro ehti valahtaa haavasta esiin ennen kuin Nana oli napannut taitellun kangaspalan sylistään ja painanut sen haavan päälle. Verenvuoto oli ehkä pääpiirteittään tyrehdytetty, mutta Nana tiesi, ettei loitsun vaikutus kestäisi loputtomiin ja tehtävää oli vielä paljon.
"Paina tätä hetki", Nana pyysi sitten Vareolta ja seurasi tarkkaavaisena kuinka vaivattomasti pyynnön käsitys tai käden liikkeet mieheltä sujuivat - ne kertoisivat juuri nyt eniten miehen tilasta.
Saatuaan molemmat kätensä vapaiksi siirtyi parantaja sujauttamaan langan valmiiksi neulansilmään - kokemuksesta oli selvästi hyötyä, sillä lanka pujahti sinne minne pitikin ensi yrittämällä hämärästä valaistuksesta huolimatta. Nana painoi neulan vielä kiinni lankakerään asettaen ne sivummalle odottamaan, hapuillen samalla jo toisella kädellään maahan laskemaansa lyhtyä.
"Sinä, pidä tätä tässä", hän käskytti heidän luokseen jäänyttä, Tibbsiksi kutsuttua miestä, ojentaen lyhtyä viereensä ilmaan, mutta pitäen nyt katseensa Vareon painamassa kankaassa, joka oli hänen helpotuksekseen edelleen puhtaan vaalea pinnastaan. Kun haltian yllätykseksi mies ei tarttunutkaan heti lyhtyyn, käänsi hän pimeydestä ja vihasta normaalia mustemmilta näyttävät silmänsä tuota kohti toistaen kiukkuisesti:
"Nyt heti!" Tiuskaisu jäi kaikumaan hiljaisella kadulla aavemaisesti, vaikkei Nana edes ollut juurikaan korottanut ääntään. Hänen olisi pitänyt osata valita sanansa tarkemmin tällaisessa seurassa, mutta tällä hetkellä hän ei osannut ajatella muuta kuin Vareota. Veren määrä oli jo kertonut omaa tarinaansa haavan laadusta, mutta tunnettuaan itse kämmenensä alla viillon leveyden ja ilkeästi ulospäin kaartuneet haavan reunat, oli haltia vasta saanut varmistuksen sille, että haava ylti mitä todennäköisimmin pitkälle rintalihakseen asti. Eikä sen parantamisessa kannattunut viivytellä. Lopulta Tibbs nappasikin lyhdyn Nanan kädestä, tosin niin kovakouraisesti, että lyhty oli heilahtelustaan sammua.
"Minun on nähtävä haava kokonaan. Luuletko, että saisimme hivutettua paitasi ylös haavan puolelta vai leikkaanko sen auki?" Nana kysyi käännettyään katseensa takaisin Vareoon, ääni taas mahdollisimman tyynenä, vaikkei hän kaikkia huolen väreitä siitä saanutkaan tasoitettua pois. Vareon aiempi puhina, tuskallinen vääntely ja käheät sanat huolestuttivat Nanaa, mutta hän ei olisi halunnut näyttää sitä potilaalleen. Yleensä tunteiden piilottaminen parantaessa olikin haltialle tuttua ja helppoa, mutta tämän potilaan tuskainen ilme työntyi haltian ihon alle yhtä helposti kuin lankerässä kimmeltävä neula olisi sen tehnyt. Huolestunut ryppy tuntui tulleen jäädäkseen Nanan kulmakarvojen väliin, eikä hän mahtanut sille mitään.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Velka maksetaan verellä

Post by Kuparirapu »

"Sinun täällä ei pitäisi olla."
Nuo sanat saivat Vareon säpsähtämään hienoisesti, ja kätkemään sitten katseensa katukiviin. Ei, hänen ei todellakaan pitäisi olla täällä rikollisten ja murhamiesten seassa, tahraamassa käsiään vapaaehtoisesti. Naenijan syytös muistutti Vareota musertavasti, kuinka hän päivästä toiseen vain hyväksyi nykyisen elämäntilanteensa eikä yrittänytkään tehdä paremmin. Ei itsensä vuoksi...eikä kenenkään muun.
Uskaltamatta katsoa Naenijaa silmiin Vareo siirsi kättään tottelevaisesti. Tuntiessaan yön viileydessä koko kämmentään peittävän tahmauden hänen vatsansa muljahti uudelleen. Kun parantajan kapea kämmen painautui haavaa vasten, Vareo ähkäisi kipeästi mutta puri hammastaan pysyäkseen paikallaan. Hänen nihkeänkoleaa ihoaan vasten vasten kosketus tuntui häkellyttävän napakalta, mutta ei kovakouraiselta. Vareo ei oikein tiennyt, mihin olisi sillä hetkellä keskittynyt; Naenijan kämmenen kosketukseen, sen alla yhä jomottavaan kipuun vai tunteeseen kun veripisarat noruivat hitaasti alas hänen vyönsä alle. Kalju mies yritti lausua vastaväitettä Naenijan viimeisille sanoille, mutta sihahtikin sen sijaan tuntiessaan parantavan magian alkavan korjata hänen kehoaan.

Parantanjan lausumien loitsuriimujen mukana hänen kämmenensä lämpeni nopeasti, ja Vareo tunsi pientä nykimistä rintakehässään kun loitsu alkoi korjata haavaa. Tilanne toi yllättävällä tavalla mieleen illan, jolloin hän ja Dirge olivat ensimmäisen kerran törmänneet haltiaparantajaan ja hän oli parantanut Vareon silmän kuntoon. Silloin tilanne oli ollut vähemmän karu, mutta ohikiitävän hetken he kaksi tuntuivat olevan tyystin keskenään, kuin loitsun lämmön yhteen kutomia.
Sitten tunne meni ohi, ja vetäessään varovaisesti henkeä Vareo huomasi kivun vähentyneen huomattavasti. Hän olisi halunnut katsoa, oliko haavan tilalla pelkkää sileää ihoa, mutta Naenijan käsky ei antanut tilaa viivyttelylle. Jäykin sormin Vareo otti kankaanpalan vastaan, huomatessaan että hänen kätensä paikalla tuntu olevan jauhosäkeistä ja tikuista kyhätty tekele. Muutaman yrityksen jälkeen hän sai kuin saikin hieman tunnottoman kätensä nousemaan oikeaan kohtaan.
Samaan aikaan Naenija oli ojentanut lyhdyn Tibbsille, ja Vareokin yllättyi parantajan vihaisesta sävystä. Tibbs näytti hetken harkitsevan sylkevänsä jonkin halvan loukkauksen Naenijalle, mutta päätti lopulta totella ja nappasi lyhdyn kovakouraisesti likaisiin käsiinsä. Tämän kumartuessa näyttämään valoa Naenijalle Vareo mulkaisi Tibbsiä varoittavasti, ja lipevän varkaan yrmeä ilme liveni nopeasti.
"Minä yritän," Vareo vastasi Naenijalle ja toisella kädellään yritti hivuttaa tunikaansa sivuun. Mutta valitettavasti kangas oli jumissa seinää vasten, ja yritettyään nykäistä muutaman kerran haavan vihlaisu sai Vareon luovuttamaan.
"Leikataan sitten," hän myöntyi. Ja oli kuin Tibbs olisi odottanut sitä, sillä mies nappasi vyllään kantamansa puukon ja pujottaen sen vanhan viillon päähän ratkoi rivakasti kangasta ylös Vareon hartialla kulkevalle saumalle asti. Kangaspalat yhteen liittävien lankojan napsahtaessa poikki Tibbs repäisi niin verentahriman kankaanpalan kuin toisen hihankin irti, paljastaen Vareo rintakehän hartialta aina housujen ympäri kiertävään vyöhön asti.
"Kelpaiskos tuo?" hän kysyi tylysti ja viittasi keinahtelevalla lyhdyllä työnsä jälkeä. Kylmä ilma tuntu nuolevan Vareon ihoa, mutta hän ei jaksanut valittaa asiasta ääneen. Tibbs tuhahti, ja sylkäisten räkäisesti kadunnurkkaan mutisi:
"Mikä puukkokorva liemenkeittäjä tuokin."
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Velka maksetaan verellä

Post by Kide »

Naenija oli jo ojentamassa käsiään auttaakseen Vareota paidan kanssa kamppailussa, mutta miehen tuskainen olemus sai haltian pysähtymään. Hän oli pyytämäisillään, ettei mies riuhtoisi itseään enempää, kun Vareo totesikin tulleensa samaan tulokseen.
Tibbs oli samassa kumartunut Vareon ylle kuin käskyn saaneena ja vetäissyt jostain jo kaivamallaan puukolla paidan repeämän tuplasti isommaksi ja samalla vauhdilla tunikan hihankin irti. Nana ei ehtinyt kuin henkäistä ja Nafi sihahtaa siitä aivan liian lähelle tunkeutuneelle vieraalle, kun tuo oli jo suoristautunut ja esitteli työnsä jälkeä. Nana saattoi vain tuijottaa hetken Vareota ja tämän repaleista paitaa tyrmistyneenä. He olisivat kyllä selvinneet vähemmälläkin ja paidan olisi kenties voinut vielä parsia kokoon, mikäli vain veritahrat olisivat siitä vielä irronneet, mutta nyt vaatekappaletta tuskin oli enää pelastettavissa. Taitavimmankin neulankäyttäjän jäljiltä se tulisi näyttämään enemmän tilkkutäkiltä kuin paidalta. Nana tiesi kyllä, että tällä hetkellä tuo oli yksi heidän pienimmistä murheistaan, mutta Tibbsin veto oli yllättänyt hänet täysin. Eikä tilannetta helpottanut se, ettei haltia voinut estää katsettaan liukumasta pitkin Vareon jäntevää kehoa, joka oli nyt puoliksi paljastettu. Hämillään silmiään pari kertaa räpäytettyään Nana sai viimein siirrettyä katseensa sivuun, tyytyväisenä siitä ettei hänen kalpealla ihollaan ollut tapana punehtua.
Nana ei kiinnittänyt mitään huomiota Tibbsin mutinoihin ja saattoi vain toivoa, ettei Vareokaan kuluttaisi energiaansa tuohon turhaan. Sen sijaan hän kieputti täyttä vauhtia huivia kaulaltaan saaden Nafin kumartelemaan ja heilahtelemaan olallaan, kun lisko yritti Tibbsiin kohdistetun murhanhimoisen tuijotuksen ohella väistellä emäntänsä käsiä. Nana levitti luonnonvaalean villahuivin auki koko leveydeltään ja taitteli sen Vareon paljastetun ihon lämmikkeeksi välittämättä mahdollisista vastaväitteistä tai siitä, että huivi oli juuri saamassa uudenlaisen värityksen. Vaikka ilma oli viime päivinä lauhtunut, oli ulkona turhan kylmä tällaiselle operaatiolle, varsinkin Vareon menettämän veren kylmettäessä miehen kehoa entisestään.
Nana ei voinut kuin ihmetellä käsiensä haparointia, niiden hipoessa Vareon viileää ihoa paikoittain. Hän tuntui olevan aivan liian tietoinen jokaisesta jännittyneestä lihaksesta joiden yli hänen sormensa vaelsivat, niin kevyesti ja nopeasti kuin hän huivin miehen päälle asettelikin. Vaikka tämä oli parantajalle arkipäiväistä, ei hän tällä hetkellä yllätyksekseen tiennyt minne olisi katseensa siirtänyt.

"Nosta taas kätesi", Nana pyysi saatuaan huivin poikittain Vareon suojaksi, kohdaten vain ohimennen tuon katseen. Nainen oli ärsyttävän tietoinen siitä, kuinka selvästi hänen epäröintinsä saattaisi näkyä, eikä hän juuri nyt voinut sietää sitä, kun ei itsekään ollut täysin perillä hämmennyksensä syystä - tai ainakaan valmis myöntämään itselleen mitään.
Vareon irrotettua otteensa kangaspalasta, nosti haltia sen varovasti pois haavan päältä ja jäi hetkeksi tarkastelemaan viiltoa. Yksinäinen veripisara tuntui pusertuvan kuin väkisin kurkistamaan viillon alareunasta, epäröiden haavan reunalla uskaltautuisiko se hyppäämään vai ei. Nana ei kiinnittänyt huomiota pieneen vuotoon, vaan keskittyi kulmat kurtussa tuijottamaan viiltoon, aivan kuin olisi voinut porautua katseellaan verihyhmän taakse tarkastelemaan vahinkoa syvemmältä. Hän saattoi heittää mielessään jonkinlaista arviota siitä, kuinka kauan sitten Vareo oli loukkaantunut, verraten siihen kauanko heillä oli kestänyt tulla paikalle. Sekään ei kuitenkaan kertonut tarkkaa totuutta siitä, kuinka kauas toisistaan rasituksesta ja kivusta pingottuneet lihaksen puolikkaat olisivat jo venyneet. Ja vaikka Tibbs piteli lyhtyä kiitettävän hyvin pyydetyllä paikalla, esti haavaan pakkautunut veri näkemästä tarpeeksi syvälle. Nähtyään haavan nyt koko pituudessaan ja kuinka se pureutui miehen rintakehän muotojen mukana, uskoi haltia kuitenkin tietävänsä tarpeeksi. Hän tiesi onnistuvansa, mutta myös sen sattuvan. Tilanne oli tavallaan sama kuin Dirgen käden kanssa, mutta suuremmassa mittakaavassa. Ja suurempi viilto sekä sitä ympäröivät voimakkaammat lihakset tarkoittivat myös voimakkaampaa vetoa parannnusta vastaan. Tähän verrattuna Dirgen haavan parannus oli ollut kuin pieni nipistys.
"En voi luvata, etteikö tämä sattuisi", Nana sanoi hiljaa, pahoittelevana, nostettuaan katseensa lopulta Vareoon.
"Mutta sen voin luvata, että se paranee", haltia lisäsi varmemmalla äänellä pienen, rohkaisevan hymyn saattelemana.
"Yritä vain pysyä aloillasi ja mahdollisimman rentona", hän vielä pyysi, vaikka hänen nopeasti pakeneva hymy kertoikin, ettei hän itsekään uskonut sen olevan mahdollista.
"Ja sinä, pitele häntä tarvittaessa olkapäästä, mutta niin kevyesti kuin mahdollista", Nana käskytti lopuksi vieressä seisoskelevaa Tibbsiä, äänensävy hieman tiukentuneena. Haltia ei uskonut tuon miehen edes ymmärtävän käsitettä kevyesti, mutta hän toivoi, että Vareon painaminen voimalla seinää vasten ja samalla haavan venyttäminen tekisi vähemmän vahinkoa kuin Vareon äkillinen liikkuminen kesken parantamisen. Nana laski toisen kätensä kevyesti Vareon reidelle ja etsi miehen ruskeiden silmien katseen omaansa tarkistaakseen tämän olevan valmis, ennen kuin sulki silmänsä ja asetteli toisen kämmenensä uudelleen varovasti, mutta tukevasti, koko mitaltaan haavaa myöten.
Nafi ei irrottanut katsettaan Tibbsistä, mutta painautui tiukemmin Nanaa vasten tuntiessaan emäntänsä keräävän keskittymistään. Nana tunsi viileän hännän kiertyvän tutulla tavalla hänen kaulansa editse ennen kuin keskittyminen pyyhki hänen mielestään kaiken muun kuin kämmenen alla sykkivän haavan. Ja Vareosta heikkona hohkaavan lämmön.

Nanasta tuntui kuin hän olisi taistellut liukkaita ja voimmakkaita ankeriaita vastaan, kun hän mielessään kiskoi työn terästämiä lihaksen puolikkaita toisiaan kohti. Hänellä ei ollut aavistustakaan millaisena Vareo tämän venytyksen tunsi, eikä aikaa sitä pohtiakaan, mutta ainakaan mikään ei ollut häirinnyt parantamista ensimmäisten katkenneiden lihassäikeiden löytäessä takaisin toistensa luo. Ne säikeet olivat kuitenkin haavan ääripäissä, ja näin myös paljon lähempänä toisiaan kuin haavan keskiosan lihakset, joita kohti Nanan parantava voima vasta lähti hitaasti kurottelemaan.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Velka maksetaan verellä

Post by Kuparirapu »

Vareon pää käännähti äkkiä Tibbsiä kohti ja hänen kulmansa painuivat ärtyneesti miehen mutinoiden perään.
"Onko sinulla kiire tekemään jotain tärkeämpää?" hän ärähti tavalla, joka sai Tibbsin hätkähtämään yllättyneesti. "Menen, jos siltä tuntuu. Mutta kannattaa muistaa, että joudut itse selittämään myöhemmin missä olit."
Tämä sai Tibbsin mulkaisemaan Vareota happamasti, mutta pikkurikollisen silmistä näki tämän ymmärtäneen yskän. Tibbs ei ollut niin rohkea, että olisi liikkunut askeltakaan isompiensa varjosta. Naenijan käsien puuhaillessa kaulahuivin kanssa Vareo yritti pitää miehen vielä hetkisen katseensa alla, mutta silloin tällöin hänen kylkeään tai vatsaansa viistävät sormet veivät keskittymisen tavattoman helposti. Vareo ei uskaltanut avata suutaan, mutta oli kiitollinen pienestä lämmikkeestä.
Parantajan ohjetta noudattaen Vareo laski kangastilkun sivuun, ja pääsi nyt näkemään itsekin haavan kunnolla. Ja hänkin tiesi sen olleen aiemmin vieläkin pahemmassa kunnossa. Mutta silti Vareo värähti kun hänen katseensa seurasi auki leikatun ihon alapuolella näkyvää punaista lihasta...
"Voiko tätä enää...parantaa?" kalju mies kysyi kuivalla äänellä. Hänen tajuntaansa oli alkanut nousta mahdollisuus, jos käsi ei enää toimisikaan entiseen tapaansa. Naenija tarkasteli haavaa hetkisen, nähden siitä selvästi paljon enemmän kuin kumpikaan miehistä. Ja Vareo hengähti aidosti helpottuneena tämän vakuuttaessa että vamma ei olisi pysyvä.
Jos Vareon rintakehä ei olisi ollut auki kaltattuna kuin ahvenella, hän olisi varmaan tuntenut vahingoniloa kun Tibbs joutui hänen ja Naenijan vastaansanomattomien käskyjen ristipuristukseen, eikä voinut kuin totella. Mutta Tibbsin romuluinen ote Vareon hartialla unohtui kun Naenija siirtyi lähemmäs, ja kaljun miehen sanattoman nyökkäyksen rohkaisemana asetti kätensä haavan päälle.

Aluksi Vareo tunsi samanlaista nykimistä kuin aiemminkin, kuin elohiiri silmäkulmassa. Mutta sitten tunne alkoi voimistua yhä enemmän ja enemmän. Vareon täytyi purra hampaansa yhteen jottei olisi vaikeroinut, ja oli hyvä että Tibbs piteli hänen kättään. Oli kuin joku olisi tarttunut haavan reunoihin ja hitaasti venyttänyt ihoa molemmista suunnista toisiaan kohti. Ja pahinta oli tunne, kuin hänen ihonsa alla olisivat liikahdelleet kymmenet jänteiset sormet, tai verenpunaiset toukat. Ajatus sai Vareon nytkähtämään tuloksettomasti edestakaisin, yrittäen kestää kipua jota hän ei ollut koskaan aiemmin tuntenut. Kykenemättä enää hillitsemään itseään Vareo taivutti päätään ja parkaisi tuskaisesti, äänen kimpoillessa hetken aikaa talojen välissä ennen kuin hiljeni.
Vetäessään henkeä Vareosta tuntui kuin Naenijan ote olisi vetäytynyt haavalta, ja hätäisesti Vareo painoi kätensä parantajan siron kämmenen päälle. Hetkeksi hän haki Naenijan katseen, kuin vaatiakseen tätä jatkamaan. Kertoakseen että hän kestäisi tämän, että hänen olisi pakko kestää.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Velka maksetaan verellä

Post by Kide »

Naenija ei tiennyt kauanko hän oli kiskonut ja liittänyt repaleisen lihaksen puolikkaita yhteen ennen kuin ensimmäiset liikahdukset hänen kämmenensä alla herättivät hänen huomionsa. Hän uskoi päässeensä noin puoliväliin haavan reunoilta keskikohtaa kohti, kun pienet liikahdukset muuttuivat entistä selvemmiksi. Vuorotellen kosketuksen alla kiristyvä ja löystyvä lihas kertoi selvästi Vareon kamppailevan aina vain suuremmiksi käyvien kipujen kanssa. Tihentynyttä hengitystä lukuunottamatta kaljupää oli pysynyt urheasti vaiti, kunnes yllättäen ilmaa halkoi tuskainen huudahdus.

Nafi jäi tuijottamaan suuret, oranssit silmät ammollaan Vareon parkaisua, mutta ei itse uskaltanut liikkua tai päästää ääntäkään. Ei sen tuntiessa Nanan täydellisen keskittyneisyyden, jonka lisko oli oppinut varomaan rikkomasta. Mutta liskon kynnet porautuivat yllättävän tiukasti haltian viittaan, sen alkaessa vilkuilemaan hätäisesti ympäriinsä.
Kupla, johon Nana itsensä lukitsi parantaessaan, otti pahan särön Vareon vaikerruksesta. Haltia oli kyllä ottanut huomioon pienet liikahdukset kätensä alla, mutta miehen tuskainen ääni mursi tiensä parantajan keskittymisen läpi terävästi kuin lasinsiru. Nana räväytti silmänsä auki pelästyneenä. Samalla hän vaistomaisesti kevensi otettaan haavan päältä ja pysäytti ajatuksensa niille sijoilleen. Hän ei uskaltanut jatkaa lihasten vetämistä toisiaan vasten, vaikka tunsikin kuinka hänen otteensa niistä alkoi lipsumaan keskittymisen herpaantuessa. Samassa myös Vareo näytti palautuvan kipunsa keskeltä siihen hetkeen ja painoi yllättäen omalla kädellään Nanan käden entistä tiukemmin haavaan kiinni. Kivun ja hädän keskeltäkin miehen katseesta erottui päällimmäisenä varmuus. Sanoja ei tarvittu, oli selvää, että Nanan täytyi jatkaa. Sitä Vareo pyysi - suorastaan vaati.
Nana sulki uudelleen silmänsä syvään huokaisten, mutta kiskomisen sijaan jäikin mielessään pitelemään lihaksen puolikkaita vain käsissään kuin liukkaita langanpäitä. Tällaiset haavat eivät olleet sitä jokapäiväistä, mihin haltia oli tottunut, ja hän jäi miettimään kuumeisesti miten voisi helpottaa Vareon oloa.

Lämpö! Se olisi ainoa keino löysyttää lihasta, mutta toisaalta se tarkoittaisi vääjäämättä myös lisää verenvuotoa. Mutta hallitusti aiheutettu vuotokin olisi parempi kuin niin voimakas liikahdus, että lihas repeäisi uudelleen auki. Ja sellaisen Nana pelkäsi olevan luvassa, mikäli hän jatkaisi samaa tahtia haavan keskustaan asti. Vareo näytti sietävän urhoollisen paljon, mutta kaikella oli rajansa.
Taistellessaan edelleen mielessään pitääkseen liukkaan lihaksen aloillaan, keskittyi haltia nyt myös rintalihakseen kokonaisuudessaan. Hän pyrki liikuttelemaan lihasta kuin olisi sitä sieltä täältä parantavasti tökkinyt, vaikkei syvemmällä mitään parannettavaa ollutkaan. Se kuitenkin lämmittäisi lihasta ja rentouttaisi sitä veren alkaessa kiertämään paremmin. Se taas oli sekä hyvä että huono juttu. Mutta mikäli Nana toimisi tarpeeksi nopeasti, pienellä verenvuodolla ei enää olisi väliä. Ennen kaikkea Nana tiesi, ettei se sattuisi. Vareo tuntisi kyllä lihaksen lämpenevän, ja se voisi tuntua lähes kuumalta, mutta ei kivuliaalta. Senkin jälkeen lopun lihaksen yhteen kurominen tuntuisi varmasti, mutta ei yhtä pahalta. Kunhan vain Nana onnistuisi nykäisemään haavan kerralla kuntoon.
Pieni verinoro valahti Nanan kämmenen alta esiin ja jatkui tasaisena, joskin hillityn ohuena nauhana valumista. Silloin myös Nana oli valmis. Koko haavoittunut puolikas miehen rintakehästä oli muuttunut lähes hohkaavan lämpimäksi kylmään ilmaan verrattuna vain muutamissa sekunneissa, ja Nana keskitti ajatuksensa takaisin revenneeseen kohtaan. Hän kuvitteli mielessään tarttuvansa irtonaisiin lihaksen reunoihin koko haavan matkalta ja puri hampaansa yhteen keskittyessään pitämään niistä kiinni. Nana painoi kämmenensä yllättäen vaativan tiukasti haavaa vasten ja yhdellä nykäisyllä pakotti haavan umpeen. Hän jatkoi hetken liukkaiden säikeiden pusertamista toisiaan vasten, kunnes tunsi haavaan kiinnittyneen.
Kutsuttuaan myös ihon reunat toisiaan vasten, jäi haltia hengittämään raskaasti ponnistuksen jäljiltä. Hän oli yllättynyt ja helpottunut kuinka hyvin lämmitetty lihas oli totellut. Varovasti Nana aukaisi silmänsä ja nosti kämmenensä haavan päältä. Iho oli kuroutunut yhteen, tosin viillon kohta näkyi edelleen selvästi kuin tummana rotkona, joka venytyksestä voisi revetä uudelleen auki. Nana kiitti mielessään sitä, että päivä oli hänen vastaanotollaan ollut rauhallinen. Muuten hän olisi tuskin onnistunut. Jos hän olisi ollut yhtä uupunut kuin Dirgeen ja Vareoon ensimmäinen kerran törmätessään... Nana ei edes uskaltanut ajatella mitä silloin olisi tapahtunut.

Nana nosti varovasti katseensa Vareoon, kuin peläten näkevänsä miehen silmissä edelleen pelkkää kipua, vaikka tiesi sen terävimmän särmän loppuneen haavan umpeutumisen myötä.
"Oletko kunnossa? Olen pahoillani... Että se oli niin kamalaa", Nana totesi hiljaa, hengitystään samalla tasaillen. Hän ehti laskea katseensa maahan vain pyöräyttääkseen päänsä säikähtäneenä viereisen kujan suuntaan, josta kuuluva rasahdus kaikui pahaenteisesti muuten taas hiljentyneellä kadulla. Nana kääntyi vilkaisemaan kulmat kohonneena Tibbsiä ja sitten odottavasti Vareota, muttei uskaltanut sanoa sanaakaan. Sen sijaan haltia loi huolestuneen katseen Vareon haavaan ja pudisti hiljaa päätään kertoakseen, ettei miehen pitäisi liikkua vielä.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Velka maksetaan verellä

Post by Kuparirapu »

Vareo tunsi Naenijan keskeyttäneen parannuksen hetkeksi, mutta samalla ilmassa tuntui roikkuvan jonkinlainen odottava jännite, josta mies päätteli parantajan vain pohtivan miten jatkaisi. Vareo yritti käyttää hetkeä vetääkseen värisevästi henkeä ja karaistakseen itseään jottei olisi lipsahtanut huutamaan kuten äsken. Mutta haavasta sykki aavemmaisesti aiemman kivun varjo, muistuttaen miestä koko ajan mitä edessä tulisi olemaan.
Tibbs sihahti matalasti ja vilkuili kadun suuntaan.
"Yritä purra mieluummin kieleesi, tuolla tavalla vielä koko kaupunki herää."

Vareo ei ehtinyt edes muotoilla vastausta, kun hän tunsi liikahduksia rintakehänsä paikkeilta. Ne olivat lyhyitä sykäyksiä, kuin sormen painalluksia pitkin ja poikin rintalihasta. Kun Vareo tunsi ihonsa alkavan lämmetä nopeasti, niin lämpimäksi ettei mies tuntenut haavaa sen alta, hän jännitti niskaansa ja yritti pysytellä niin paikallaan kuin saattoi. Hän odotti milloin kivun terävä huippu iskeytyisi uudelleen häntä päin, ja jokaisen kuluvan hetken pidentyessä Vareo täytyi muistaa vetää henkeä. Sitten Naenijan kämmen painoi häntä vastaan voimakkaasti, tarpeeksi napakasti että Vareo tahtomattaan henkäisi keuhkonsa tyhjäksi, ja tuntui kuin koko lihas olisi liikahtanut nopealla nytkähdyksellä johonkin suuntaan. Ja sitten se päättyi. Vareo tunsi helpotuksen hyökyvän vatsanpohjaan ja hän lysähti selkä seinää vasten, näyttäen miltei yhtä loppuun kulutetulta kuin parantajakin. Hän kykeni vastaamaan haltianaisen katseeseen, mutta siitä näkyi vain aiempi helpotus ja kiitollisuus. Kalju mies avasi suunsa, muisti sitten Tibbsin olevan yhä polvistuneena heidän vierellään, ja pudistaen päätään murahti:
"Ei mitään, se kuului asiaan."
Rasahdus kiinnitti kaikkien kolmen huomion, ja Vareo katsoi hälyttyneenä Naenijaa. Tibbs sen sijaan oikaisi hitaasti jalkansa ja tuijotti silmä kovana kujan hämärään, kuin eläin joka oli valmiina säntäämään karkuun saalistajan edeltä. Kiduttavan hiljaisuuden rikkoi äkkiä muutama ripeä askel, jotka hidastuivat lähestyessään. Vareon katse liikkui kujalta Naenijaan ja takaisin, mutta hän ei kuollakseen tiennyt mitä olisi voinut sanoa tai tehdä tässä kunnossa. Jos kaarti olisi löytänyt paikalle, niin vähintäänkin hänen pitäisi sysätä parantaja pois...
Sitten kujan hämärästä piirtyi esiin romuluinen, poninhäntäinen mies jonka syvälle kalloon vajonneet silmät näyttivät seisovan hermostuttavalla tavalla räpyttelemättä auki. Vareo ei miestä tuntenut, ja vilkaisu Tibbsiin ei antanut apua. Sitten kalansilmäinen mies huikkasi olkansa yli ääni rahisten kuin kasa kuivia luita olisi hieronut toisiaan vasten:
"Täällä nämä ovat."
Toiset askeleet lähestyivät, ja näkyviin ilmestyi Blostin järkälemäinen vatsa sekä pullottava leuka. Hänet nähdessään Tibbsin jännitys suli pois ja pikkurikollinen suuntasi innokkaan näköisenä tätä vastaan.
"Hrmm, onkohan parempi vai huonompi että ootte vielä täällä," paksu mies mörähti. "Joko kohta on valmista?" hän tiukkasi Naenijalta. Tibbs luimisteli sivussa ja kärkkäästi kysyi:
"Onnistuko? Oliko muita vielä paikalla?"
Blosti naulasi katseensa Tibbsiin ja sanoi:
"Jos oli tai ei, turha sinun on siitä huolehtia. Onnistuiko täällä asiat?"
Tibbs nyökytteli, ja Blosti murahti tyytyväisen kuuloisesti. Pyyhkäisten toista kättään paidanhelmaansa, jonka Vareo huomasi jättävän jälkeensä hailakkaanpunaisen tahran, iso mies lisäsi:
"Nyt alkaa olla aika sitoa rusetit ja muut paikalleen, haltia, niin päästään tänäkin yönä ehkä nukkumaan. Voit mennä kotiisi ja unohtaa tämän pikku tapauksen, kuten ne aiemmatkin."
Viimeiset sanat saivat Vareon katsomaan Naenijaa peitellyn salavihkaa, mutta selvästi kysyen:
"Ne aiemmat?"
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Velka maksetaan verellä

Post by Kide »

Nanan niskakarvat olivat jo nousseet pystyyn kylmästä, joka parantamiseen kulutetun energian jälkeen puri häneen paljon aiempaa terävämmin, mutta nyt hän tunsi myös pelokkaan vavistuksen kulkevan lävitseen. Nana muisti aivan liian selvästi, kuinka kauhuissaan Vareo oli aluksi käskenyt häntä lähtemään täältä. Nielaisten haltia yritti vakuuttaa itselleen, että kipu ja verenhukka olivat sekoittaneet miehen ajatuksia. Oli kuitenkin vaikea sivuuttaa sitä tosiseikkaa, että sillä hetkellä Vareon silmät olivat olleet kaikkea muuta kuin sairaalloisen utuiset. Saati sitä, kuinka huolestunein ilmein Vareo nyt vastasi Nanan epävarmaan katseeseen.
Haltia käänsi katseensa Tibbsin kautta uudestaan kujan suuntaan ihmetellen, miksei tuo mies tehnyt mitään. Miksei Tibbs lähtenyt tarkistamaan äänen aiheuttajaa? Yksinkertainen vastaus pisti Nanaa jääpuikon lailla vatsaan: ei Tibbs uskaltanut. Nana nielaisi raskaasti kuin hänen kurkkunsa olisi kuorrutettu pihkalla. Hän jatkoi herkeämätöntä tuijotusta kujan suuntaan miettien, mitä täällä oikein oli tekeillä. Ketä tuolla voisi olla? Nana tunsi myös Nafin jännittyneen harteillaan ja köyristävän selkäänsä hänen hiuksiaan samalla kahistellen, kun liskokin odotti äänen lähteen astuvan esiin. Vaan tällä kertaa Nafistakaan ei kuulunut pienintäkään varoittavaa sähinää, aivan kuin tuokin olisi tuntenut painostavan hiljaisuuden rikkomattomuuden merkityksen.
Sekunnit matelivat ahdistavan hiljaisina, kunnes askelten ääni alkoi kimpoilla kivetetystä kadusta kolmikon korviin asti. Kulman takaa esiin astuva hahmo sai Nanan vilkaisemaan pelokkaana Vareota ja Tibbsiä, mutta hänen kauhukseen kummankaan ilme ei näyttänyt rentoutuneen tutun hahmon tunnistamisesta. Tuon esiin astuneen miehen huudahtaessa tovereilleen, epäili Nana hänen sydämensä jättäneen useamman kuin yhden lyönnin väliin. Mutta seuraavana kulman takaa esiin astuva hahmo, jonka jopa Nana tunnisti, sai haltian puhaltamaan keuhkonsa tyhjiksi helpottuneena. Paikalla aiemmin olleen ja hanakasti käskyjä jaelleen muita tanakamman miehen olemuksesta ei voinut erehtyä. Etenkään Tibbsin suunnatessa saman tien tulijoita kohti kuin onnellinen koiranpentu.

"Aivan... pian", Nana vastasi Blostille nyökäten, joutuen sanojen välissä karistamaan kurkkuaan saadakseen äänensä kuuluviin kunnolla. Samassa hän kääntyi kurottamaan Tibbsin jättämän lyhdyn lähemmäs ja poimi sitten valmiiksi viereen nostetun neulan ja langan käsiinsä. Tilanteen nostattama adrenaliiniryöppy sai haltian vakaat kädet tärisemään aavistuksen, mutta Nana yritti peittää sen pitämällä ne koko ajan liikkeellä. Samalla haltia kuunteli yhtä tarkkaavaisena miesten sananvaihtoa kuin päätään kallisteleva Nafikin tuon olalla. Epämääräinen kysymys ja toteamus eivät kuitenkaan kartuttaneet Nanan ymmärrystä tilanteesta sen paremmin kuin loitsuriimujen kuuleminen magiatonta. Langan pyörittely rullalta hidastui, kun Blosti yllättäen puhutteli Nanaa uudelleen. Nana ei kuitenkaan kohottanut katsettaan tuohon, vaan pyöräytti vielä yhden lenkin lankaa vapaaksi, vetäisi pikkuruisen puukon laukkunsa pohjalta langan katkaistakseen ja kääntyi Vareon puoleen, vain kohdatakseen miehen äänettömän kysymyksen.

Nana laski päänsä nöyrästi alas Vareon kysyvän katseen alla. Kyllä, tämä alkoi olla hänelle liiankin tuttua. Parantajalle oli nopeasti käynyt inhottavan selväksi kuinka paljon Zahirin alaiset kaipasivat paikkausta. Ja nämä haavat ja ruhjeet... Ei hänen tarvinnut kahdesti katsoa tietääkseen mistä ne tulivat. Mutta Vareon hämmästystä asiasta, sitä Nana ei voinut kuin ihmetellä edelleen. Kyllähän tuon jos jonkun piti tietää, miksi hän oli täällä. Kuin myös ilmeisesti sen kuinka paljon Zahirin alaiset loukkaantuivat, mies itse mukaanlukien. Ajatus sai Nanan nostamaan katseensa melkein heti sen laskettuaan takaisin Vareoon. Hän katsahti miestä alta kulmain päätään juuri kohottamatta, omakin katseensa täynnä vastaamattomia kysymyksiä. Nopeasti, tuntien vieressä odottavat tuijotukset, haltia kuitenkin käänsi katseensa haavaan. Hän kurtisti kulmiaan, mutta ei tällä kertaa keskittyäkseen haavan ompeleiden suunnitteluun, vaan hänen ajatuksensa juoksivat aivan toisenlaista rataa.
Nana ei ymmärtänyt Vareon epäuskoa hänen paikalle saavuttuaan, ei miehen kysyviä katseita eikä sitä, miksi tuo edes oli täällä. Tai no, viimeisen hän kyllä ymmärsi, muttei olisi halunnut myöntää epäilyksiään todeksi. Näitä miehiä seuratessa hänelle kävi kuitenkin yhä selvemmäksi, että Vareo oli osa tätä - mitä ikinä tämä ilmeisesti Zahirin aloittama sekosotku sitten olikin. Mutta jollain tapaa Vareo ei vaikuttanut samanlaiselta kuin muut täällä. Kuin kukaan niistä törkyturpaisista ja välinpitämättömistä miehistä, joita parantaja oli jo ehtinyt tapaamaan velkaansa pienentäessään. Nana oli ehtinyt näkemään Vareossa niin monta vilausta hyvää, ettei voinut suoraan sulattaa kaikkea pahaa. Mutta tämä tilanne sai hänet entistä varmemmaksi epäilyksestään, että Vareon täytyi olla ollut osa tätä jo jonkin aikaa ja ilmeisesti omasta tahdostaan. Seuraava kysymys olikin miksi.
Yhtä aikaa sekalaisen ajatusvyyhdin vuorotellen kiristyessä ja löystyessä Nana mielessä, tekivät hänen kätensä töitä kuin automaattisesti. Viileät sormet tunnustelivat ensin haavasta jäljelle jääneen uramaisen arven reunoja sieltä täältä. Sitten Nana kohotti neulansa tarkistaen langanpään pituuden.
Miksi tuo kaljupää oli valmis peittämään kaiken sen hyvän, mistä vilauksia Nana oli päässyt näkemään, ja ryhtymään tällaiseen?
"Tuon jälkeen tämä ei tunnu juuri miltään", Nana totesi Vareolle katsettaan haavasta kääntämättä. Tällä kertaa parantajan äänestä kuitenkin puuttui sille tyypillinen lohduttava lämpö ja hän vain totesi asian ennen kuin ensimmäinen nopea pisto lävisti ihonpuoliskot.
Eikö mies vain voinut olla se kirjuri, joka oli sanonut haluavansa olla?
Pistos toisen jälkeen haavaan jäänteet kursiutuivat yhteen. Kenties iho olisi parantunut siistiksi ilman tikkejäkin, mutta se olisi vaatinut vähintään viikon lepoa, ja vaikka Nana olisi halunnut, ei hän juuri nyt uskonut sen olevan mahdollista. Nyt mies ei ehkä saisi revittyä haavaansa uudelleen auki, vaikka riehuisi pitkin öisiä katuja jo ylihuomenna, haltia mietti synkästi.
Ja viimeinen kiusallinen kysymys oli, mistä lähtien Nana oli tuntenut asian näin tärkeäksi?

Nana teki viimeisen pistoksen, solmi langan ja katkaisi sen lyhyeksi tyngäksi. Hän kääntyi laskemaan neulan laukkuunsa ja oli pudottamassa puukkoa perässä, mutta päätyikin työntämään sen laukun sivutaskuun. Sieltä se olisi tarvittaessa nopeasti saatavilla, niin hirvittävältä kuin ajatus parantajasta tuntuikin. Nana otti vielä valmiiksi esiin nostamansa voidepurkin, sipaisi kellertävää voidetta hieman sormenpäähänsä ja kääntyi levittämään sen haavaa myöten yhdellä pehmeällä vedolla. Samalla ruskeat silmät vilkaisivat huolestuneesti Vareota. Eikä se huoli rajoittunut vain tähän hetkeen, vaan Nana tajusi olevansa huolissaan jatkosta. Eikä hän voinut kysyä Vareolta mitään tai sanoa mitään mitä olisi halunnut. Hän saattoi vain miettiä, milloin seuraavan kerran sattuisi tapaamaan tuon miehen ja pelätä, olisiko tilanne silloinkin samanlainen - tai vielä pahempi.
Pyöräytettyään purkin kannen kiinni Nana tarjosi sitä Vareolle.
"Tätä haavan päälle muutaman kerran seuraavien päivien aikana. Ja koita levätä - edes muutama päivä", haltia kehoitti, katse lähes anovana viimeisten sanojen kohdalla. Hän vilkaisi miehen lämmikkeeksi levitettyä, valkoisesta puna-laikukkaaksi muuttunutta huivia.
"Pidä huivi, sinun pitäisi pysyä nyt lämpimänä", Nana vielä totesi ennen kuin nousi seisomaan hameenhelmaansa edestä toisella kädellä nopeasti pyyhkäisten ja tarjosi sitten kättään auttaakseen Vareon pystyyn.
"Katsokaa, että hän pääsee kotiin. Hän on menettänyt turhan paljon verta", Nana pyysi lopuksi Blostia odottavasti katsoen. Hän olisi mielellään tehnyt sen itse, mutta se olisi voinut herättää turhia kysymyksiä. Ja sellaiset kysymykset haltia jätti mieluummin uinumaan Zahirin edellisen tapaamisen jälkeen. Lisäksi Nana epäili tällaisen joukon haluavan hoitaa asiansa keskenään loppuun ja päästä Nanasta vain eroon mahdollisimman nopeasti. Kuten ennenkin.
Locked