Kaksi kirjanpitäjää

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Kaksi kirjanpitäjää

Post by Tinanja »

Valkoisen Lohikäärmeen kannelle johtavan sillan edessä seisoi kaksi kookasta, aseistettua ihmismiestä. Molemmat olivat pukeutuneet mitäänsanomattoman näköisesti ja aseistautuneet vyötäisillä roikkuvilla miekoilta. Toisella näkyi olevan saappaanvarressa tikarikin, kun nämä tarkkailivat ohikulkijoita melko laiskan näköisesti - kuin uskoen, että pelkkä koko ja pelottava ulkonäkö riittäisivät. Niin se ainakin sillä hetkellä näytti riittävän: kukaan ei näyttänyt kiinnittävän kahteen laivaa vartioivaan hahmoon mitään huomiota, eivätkä nämä halunneet huomiota herättääkään.

Molemmat kuitenkin kohottivat katseensa kuullessaan lähenevän keskustelun, ja huomatessaan sekä tunnistaessaan keskustelun osapuolet vartioimansa laivan kapteeniksi ja mieheksi, jonka rooli vartijoille ei ollut paljastunut. Kapteeni oli tapansa mukaan pukeutunut siististi, ja aina niin uskolliseen viittaansa musta lintu harteillaan. Valkoiset, olkapäille yltävät hiukset liehuivat hieman tuulessa miehen keskittyessä vierellään taapertavan lyhyemmän miehen kanssa keskusteluun. Kapteenin vierellä kävelevä lyhyenläntä, tukeva mies pyyhki hieman hikeä otsaltaan viileästä päivästä huolimatta ja kiristi otettaan toisella kädellään mahansa päällä pitämiin kansioihinsa. Otsaa pyyhkivä käsi kohensi samalla nopeasti silmän edessä nenällä roikkuvaa monokkelia ja pyyhkäisi sitten miehen kaljua vielä ennen kuin palasi takaisin kansioita pitelemään. Tämä näytti tyytymättömältä tilanteeseen vartijoiden näkökulmasta kipittäessään kapteenin vierellä kohti Lohikäärmettä.

Keskustelu kuitenkin loppui, kun kaksikko pääsi lähemmäs vartijoita, jotka suoristivat selkiään ja väistyivät kapteenin ja tämän vierellä kulkevan miehen tieltä kaksikon astuessa sillalle ja siitä laivalle. Sillan päässä Rayash kääntyi vielä katsomaan vartijoita arvioiden.
“Minulle on tulossa vieras pian. Saattakaa hänet hytilleni välittömästi”, Rayash totesi sitten. “Hänen nimensä on Miraya Cabra.”

Mies ei jäänyt odottamaan vartijoiden reaktioita vaan lähti hytille jo lyllertäneen miehen perään.

Toinen vartijoista vilkaisi ohimennen kollegaansa ja sitten laivaa. Katse osui korkealle taivaalle kurottautuviin mastoihin, joissa tällä hetkellä ei ollut purjeita lainkaan - ne oli siirretty säältä ja erityisesti talvelta suojaan sisätiloihin ja korjattavaksi. Laivan kansi oli tasainen, mutta laivan takaosassa oli korkeampi osa, jonka päällä ruori sijaitsi. Sen alle oli tehty kapteenin tilat, jotka varmasti olivat laivan hulppeimmat, vaikka kapteenin majoittamisen lisäksi tilaa käytettiin myös paperitöihin sekä kokouksiin. Kannen alla sijaitsivat miehistön tilat, sen alla varasto- ja ruumatilat, joihin kannen keskellä oleva luukku suoraan johtikin. Laiva oli melko suuri Dionen mittapuullakin, ja sitä oli talven aikana korjailtu ja kunnostettu, mutta esimerkiksi osa kaiteista ja kyljistä kaipasi vielä uutta tervakerrosta päälleen. Kaikenkaikkiaan laiva vaikutti hyvinhoideltulta, mutta elämää nähneeltä.

Airdan Keymoner oli lyhyehkö, selkeästi ylipainoinen ja likinäköinen mies, joka istui nyt helpotuksesta huokaisten tuolille suuren, lattiaan pultatun puupöydän ääreen tuolille, joka narahti miehen painon alla. Tämä laski hitaasti kansionsa pöydälle Rayashin heilauttaessa punaisen viittansa yltään ja ripustaessaan sen sille osoitettuun henkariin seinustalla. Isray loikkasi viitan päälle, ja jäi sukimaan sulkiaan siihen kapteenin työntäessä hytin oven viimein kiinni perässään.Hytti oli melko suorakulmainen, mutta rajattu kahteen osaan paksulla, tummanpunaisella verholla. Verhot peittivät Rayashin omia tiloja, ja olivat hieman raollaan paljastaen sängyn, sekä pienen yöpöydän, mutta myös suuren, koristeellisen arkun, jota koristi entisestään suuri, mutta nyt aukinainen lukko. Kaikki kalusteet näyttivät maahan pultatuilta. Airdanin edessä oleva pöytä oli selkeästi työpöytä, jonka päällä lepäsi joitain levitettyjä karttoja, mustepulloja sekä kompassi Airdanin kansioiden vierellä. Airdan oli valloittanut pöydän takana olevan suuren puisen tuolin, joka noudatti pöydän ja muiden puuosien kanssa samaa, hieman tummuneen mahonkisen sävyistä puusisustusta. Verhoja vastapäätä oli Rayashin henkari, jolla viitta nyt roikkui sekä joitain hyllyjä, joihin sijoitetut kirjat oli lukittu paikalleen edestä menevällä laudalla. Sitä pitivät paikoillaan pari solkea molemmin päin.

Rayash istahti pöydänkulmalle Airdania olkansa ylitse katsoen. Kaljulla kirjanpitäjällä oli yllään tummansininen, edestä auki oleva takki kullanvärisin koristein ja sen alla valkoinen, hieman turhan iso paita. Jalassaan tällä oli mustat, suorat housut, jotka peittivät tämän nilkat ja osan tuon kuluneista kengistä.
“Tiedät, ettei aikasi riitä kaikkeen pieneen säätöön juuri nyt”, totesi Rayash sitten saaden Airdanin kasvoilla edelleen olevan nyrpeän ilmeen entisestään nyrpeämmäksi. “En tahdo”, mies ilmoitti sitten katsomattakaan kapteeninsa kasvoihin tai reagoimatta tämän valitsemaan istuinpaikkaan.
“Miraya on mukava, ja olen varma, että hän voi auttaa hallitsemaan niitä kymmeniä pieniä sopimuksia ja niiden rahavirtoja”, Rayash jatkoi sitten.
“Pärjään”, Airdan ilmoitti edelleen nyrpeän näköisenä. “En tahdo!” mies tuhahti Rayashin pyöräyttäessä silmiään.

“Nyt ei ole vaihtoehtoja, Airdan”, totesi Rayash sitten lyhyesti. Ei varsinkaan, kun huhuille ei ainakaan vielä ollut tehty mitään… Mirayan mukaantulo kirjanpitoon todennäköisesti auttaisi niiden maan alle työntämisessä ja hän voisi pitää itsensä ja laivansa maineen. Mies vilkaisi takaseinustalla olevasta pienestä ikkunasta ulos ennen kuin nousi syvään huokaisten, ja sytytti muutaman lampun saadakseen paremman työskentelyvalon Airdanille ja Mirayalle. Hän ei halunnut numeroihin koskea, ei varsinkaan, jos joku muu voisi tehdä sen hänen puolestaan.

Siitä puheenollen, Mirayan olisi jo korkea aika saapua paikalle.

//Kide & Miraya tänne ^^
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kaksi kirjanpitäjää

Post by Kide »

Miraya tuikkasi viimeisenkin niskassa vallattomana irrallaan olevan hiuskiehkuran pinnillä lähes päälaelleen pyöräyttämäänsä tuuheaan nutturaan, jota kiersi paksu letti. Hän tarkisti vielä peilistä kampauksen molemmilta puolilta ja pyöräytti korviensa eteen jättämänsä pienet kiharat sormensa ympäri saadakseen hiukset jäämään sievästi yhdeksi paksuksi kiharaksi. Lopuksi nainen sipaisi kynnellään hieman huulen yli karanneen huulipunan rajan paikalleen. Sävyksi hän oli tänään valinnut pehmeän ruusunpunaisen. Yöllä levinneet voimakkaat silmämeikit nainen oli puhdistanut jo aiemmin ja korvannut ne hillitymmällä, joskin edelleen selvästi erottuvalla mustalla rajauksella. Sinisten silmien katsetta korosti lisäksi musta värikerros naisen pitkissä ja kaartuvissa ripsissä.
Miraya ei ollut varma aloittaisiko hän työt saman tien, joten hän pakkasi laukkuun mukaansa varmuuden vuoksi kirjoitusvälineet. Heilautettuaan harteilleen yönsinisen viitan - muistikuva hänen vasta ostamansa kesäviitan hinnasta sai naisen irvistämään edelleen - oli Miraya valmis lähtemään Valkoiselle Lohikäärmeelle.

Pitkävartiset saapikkaat, joissa oli näyttävän korkea mutta myös melko paksu korko, vilkkuivat välillä Mirayan mekon halkiosta naisen harppoessa satamaa kohti. Ajatus tapaamisesta laivalla oli saanut naisen pukeutumaan tummansiniseen, vartalonmyötäiseen mekkoon, joka oli vain hiukan viittaa vaaleampi. Suorahelmaisessa ja yksinkertaisessa mekossa katseenvangitsijana toimivat syvä kaula-aukko ja vasemmalla puolen yli polven ulottuva halkio.
Ilman ohjeitakin Miraya tiesi täsmälleen minne mennä. Kukapa Dionessa vähänkään pidempään asunut ei olisi tiennyt Valkoista Lohikäärmettä, joka oli sataman suurin ja näyttävin laiva. Ilman purjeitaan se näytti kyllä kauempaa hieman orvolta, kuin lehdettömät puut, mutta silti aina yhtä uljaalta sitä ympäröiviin pienempiin laivoihin nähden. Laivojen mastoja aavistuksen vavisuttava merituuli oli tuntunut aluksi mukavan raikkaalta, joskin turhan viileältä, mutta satamaan päästyään Miraya niiskautti tyytymättömästi nenäänsä haistaessaan tuulen mukanaan tuoman mädän kaislikon hajun. Lähestyessään Rayashin laivan edustalla odottavia vartioita hän kuitenkin vaihtoi nyrpistyneen nenän nopeasti sievään hymyyn.
"Olen Miraya Cabra ja minulla on sovittu tapaaminen herra Doultburin kanssa", Miraya totesi suoraan. Hänen olisi tehnyt mieli kokeilla pääsisikö noiden järkäleiden ohi pelkästään lirkuttelemalla, mutta siihen ei enää ollut aikaa. Hän oli muutenkin hävin tuskin ajoissa paikalla, kiitos Eldrinin yöllä sekoittamien kiharoiden, joiden kuriin saaminen oli aamulla vaatinut tavallista enemmän aikaa. Ja sitä aivan liian myöhään majatalosta heränneellä Mirayalla ei ollut ollut. Toispuoleinen hymy kohosi naisen kasvoille hänen miettiessään mahtoiko Eldrin nukkua siellä edelleen, hyvin onnellisesti.

Valkoisen Lohikäärmeen vartijat nyökkäsivät Mirayalle hämmästyttävän yhtäaikaisesti ennen kuin toinen heistä siirtyi sivuttain viittoen Mirayaa astumaan edeltä laivan kannelle johtavalle sillalle. Vartioon jääneen miehen Mirayassa viipyvä kummastunut katse sai Mirayankin vilkaisemaan tuota uudelleen. Hiusten ja parran tavallista vaaleampi ruskea sävy ja leikkaus vaikuttivat Mirayastakin jotenkin tutuilta ja sitten hän muistikin: tuo mies oli viikko sitten maksanut hänelle hyvinkin anteliaasti myöskin hyvin anteliaasta sylitanssista. Vartija ei ilmeestään päätellen näyttänyt osaavan yhdistää Mirayaa tuohon tanssijaan ainakaan vielä, eikä Miraya voinut vastustaa kiusausta vaan iski tuolle vaivihkaa silmää ennen kuin asteli sillalle.
Kannelle päästyään Miraya pysähtyi odottamaan perässään tulevaa vartijaa ja katseli samalla ihaillen laivan kantta. Valkoinen Lohikäärme näytti olevan aivan yhtä karismaattinen kuin omistajansakin. Miraya ei ollut ollut kuin kerran aiemmin laivalla, matkustaessaan saaristosta Dioneen, eikä muistanutkaan kuinka paljon kauniita yksityiskohtia suuri laiva saattoi kätkeä. Toki laivan puupinnoista huomasi, että se oli nähnyt lukemattomat määrät suolaisia tyrskyjä, mutta toisaalta juuri se toi oman kauniin lisänsä siihen. Heidän kulkiessaan kannen poikki keskeyttivät laivan perältä hytistä kuuluvat sanat Mirayan mielikuvat siitä, kuinka lihaksikkaita merimiehiä vaadittiin nostelemaan kannella olevaa paksua köysivyyhtiä.
"En tahdo!" kuului vaimeasti, mutta ymmärrettävän selvästi heidän lähestymästään hytistä, joka mitä ilmeisemmin oli kapteenin hytti. Ääni kuului aikuiselle miehelle, mutta tuon äänensävy tuntui soveliaammalta pikkulapselle.
"Nyt ei ole vaihtoehtoja, Airdan", kuului sitten Rayashin tuttu ääni ja tuolin narahdus. Samassa Miraya ja vartija olivat ehtineet hytin oven taakse. Miraya katsahti sivuun astuvaa ja oveen viittovaa vartijaa nähdäkseen mitä tuo ajatteli heidän kuulemastaan, mutta miehen kasvot pysyivät ilmeettöminä. Oli selvää, ettei tuon työhön kuulunut kiinnittää huomiota mihinkään kuulemaansa. Ja lisäksi vartijan huomio näytti ainakin nyt kiinnittyvän hänen tahtomattaan hieman Mirayan kasvoja alemmas, syvään uurrettuun kaula-aukkoon, joka tuulen hulmauttaman viitan alta paljastui. Miraya odotti kunnes mies nosti katseensa ja katsoi tuota merkitsevästi toinen kulma koholla. Nolostus rikkoi miehen muuten ilmeettömän maskin, kun tuo paransi asentoaan ryhdikkäämmäksi ja nosti katseensa Mirayan yli merelle. Miraya sen sijaan kääntyi lopulta koputtamaan oveen huvittuneen tyytyväisesti virnistäen.

Luvan saatuaan Miraya astui sisälle hyttiin oven perässään sulkien. Loittonevat askeleet kertoivat vartijan lähteneen heti kuuliaisesti takaisin omalle paikalleen.
"Hyvää päivää, herra Doultbur", Miraya tervehti Rayashia sirosti nyökäten - niiaaminen ei oikein koskaan ollut tuntunut hänestä omalta.
"Ja te lienette kollegani. Olen Miraya Cabra, hauska tutustua..?" Miraya totesi kysyvästi samalla kun asteli pöydän takana istuvaa Airdania kohti kättään pöydän yli ojentaen. Siniset silmät kapenivat aavistuksen Mirayan katsoessa tulevaa työpariaan tarkemmin. Tuossa kaljussa päässä, miehen katseessa ja jopa pöydän takaa huomattavassa tuhdissa olemuksessa oli jotain tavattoman tuttua. Airdan, niin Rayash oli todennut ennen hänen saapumistaan, ja nimen toistaminen mielessä yhdistettynä miehen ulkonäköön sai Mirayan muistamaan.
"Airdan Keymoner?" hän lausui hieman kysyvällä nuotilla ennen kuin kirjanpitäjä itse ehti vastaamaan. Mirayan muistikuva miehestä muutti hänen yllättyneen katseensa aavistuksen huvittuneeksi. Airdan Keymoner täällä, Rayashin palveluksessa? Tätä hän ei ollut odottanut.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kaksi kirjanpitäjää

Post by Tinanja »

Kuullessaan koputuksen ovelta Rayash nousi seisomaan pöydänkulmalta, jolle vain hetkiä aiemmin oli istunut. Saappaat kolahtivat hieman lattiaan sen narahtaessa miehen painon alla tuskin huomattavasti. Päivänvalo tunkeutui oviaukosta sisälle, kun Miraya astui parilla pitkällä, aina yhtä hallitun ja siron näköisellä askeleellaan sisälle. Rayash pani merkille, miten siististi ja virallisesti nainen oli pukeutunut silti tarjoten mukavan, hyvin syvään uurretun kaula-aukon silmäniloksi.
"Päivää, neiti Cabra", Rayash sanoi nyökäten myös syvään tuolle naiselle. Nyökkäys osui vielä muutoinkin sopivaan kohtaan - se vahvisti vastauksen naisen esittämään kysymykseen kollegasta. Rayashin suoristuessa täyteen mittaansa siinä hieman normaalia sisäilmaa viileämmässä hytissään mies toivoi, että Airdan sulattaisi tämän yhteistyön. Mies oli loistava kirjanpitäjä, hän ei kapteenina olisi voinut toivoa mitään parempaa, mutta tämä oli... erilainen. Eniten häntä tässä huolestutti se, miten Airdan sopeutuisi muutokseen, ja uuteen kollegaan muutoin niin tarkasti huolehtimissa kirjanpitotehtävissään. Mutta vaihtoehtoja ei ollut, mikäli kirjanpito haluttiin pitää ajantasalla... ja kuten valkohiuksinen kapteeni pyrki itselleen vakuuttelemaan harva se hetki, olisi ulkopuolinen kirjanpitäjä myös maineen kannalta tärkeä tässä nyt hieman epävakaassa tilanteessa. Rayash hymyili hieman Mirayalle, ennen kuin käänsi katseensa takaisin pöydän ääressä hänen tuolillaan istuvaan Airdaniniin.

Airdan vältteli katseensa osumista Mirayaan. Sen sijaan, että mies olisi tervehtinyt tätä, Airdanin huomio oli pöydälle levitetyissä kartoissa ja niiden päällä olevissa esineissä, joita kevein liikkein miehen nakkisormet siirtelivät suorempaan ja symmetrisempään muodostelmaan kulmien kurtistuksen saattelemana. Lopulta, kun Miraya sanoi Airdanin nimen, tämä kohotti katseensa pöydästä, pää hieman kallellaan katsomaan Mirayaan. Tuon kulmat kurtistuivat vähän, kun tuo näytti pohtivan, mistä tuo nainen tunsi hänet. Lopulta ilme muuttui tunnistavaksi, kun tämä muisti Mirayan - joskin jonkin verran nuorempana. Rayash puolestaan kohotti katseensa nopeasti takaisin Mirayaan, kun oli ollut jo esittelemässä Airdania naiselle tuon ilmoittaessa tuntevansa tämän sanomalla koko nimen. Mies kohotti kulmiaan yllättyneenä.
"Te siis tunnette toisenne?" Rayash kysyi sitten kulmiaan vähän yllättyneenä katseen pomppiessa nyt Mirayan ja Airdanin välillä. "No, sittenhän tämä meneekin helposti", mies totesi hymyillen vähän Airdanin happamasta ilmeestä huolimatta. Kirjanpitäjä ei selkeästi pitänyt tilanteesta, mutta tuon olemus näytti vähän hyväksyvämmältä kun tuo oli viimein tunnistanut Mirayan. Viimeksi, kun Airdan oli nähnyt Mirayan, mies oli vielä ollut Dionen kaupungin satamavirkailija ja huolehtinut lukuisten eri kokoisten laivojen kirjanpidosta sekä hoitanut kauppakirjoja sekä muita raha-asioita hyvän laskupäänsä voimin. Tämä oli aikaa ennen kuin hän lähti tekemään keikkaa Itärannikon saaristoon Lohikäärmeen kyydissä, lopulta jääden laivalle. Valkoisesta Lohikäärmeestä oli tullut nopeasti ensimmäinen paikka, jota mies oli saattanut hyvällä omallatunnolla sanoa kodiksi, ja jonne hän tunsi kuuluvansa jollakin lailla. Nyt tätä tasapainoa oltiin järkyttämässä tuomalla mukaan joku, jonka hän oli tavannut vain pari kertaa.

"Kuten taisin eilenkin mainita, niin meillä on tänä keväänä tulossa paljon pieniä asiakkaita ensimmäiselle matkalle Itärannikon saaristoon", Rayash totesi sitten kääntäen katseensa Mirayaan. "Ja Airdanilla on kädet täynnä jo nykyisten sopimuksien ja laskujen pyörittelyn kanssa, joten te, neiti Cabra, saisitte merkitä kirjanpitoon kaikki nämä pienet sopimukset, niiden kulut ja tulot", kapteeni jatkoi vilkaisten nopeasti myös Airdaniin. "Airdanilla on valmiina varmasti työtäsi helpottavia dokumentaatioita laivasta sekä aiemmista sopimuksista. Airdan, näyttäisitkö vähän paikkoja Mirayalle ja auttaisit hänet alkuun työssä?"
"Toivoisin, että pitäisitte kirjaa työtunneistanne ja -tehtävistänne palkanmaksun perusteeksi, ja voisimme esimerkiksi viikon välein katsoa työtilanteen sekä tekemänne työt? Ilmoitan myös vartijoille, että teillä on vapaa pääsy työtiloihin täällä, joten voitte työskennellä silloin ja sen verran, kun teille itsellenne sopii", Rayash totesi. Se antaisi Mirayalle myös mahdollisuuden tienata enemmän, ja Rayash oli varma, etteivät työt loppuisi kesken muutamaan viikkoon. Lisäksi tämä antaisi hänelle mahdollisuuden hieman udella ympäriinsä siitä, mitä Mirayasta tiedettiin - mies ei saanut karistettua päästään ajatusta siitä, että tuossa oli jotakin tuttua... jotain, mistä Rayash ei juuri nyt, vieläkään saanut kiinni.

Airdan siirsi Rayashin kompassin symmetriseen kohtaan muihin pöydällä oleviin esineisiin nähden, ja kampesi itsensä seisomaan tuolilta. Mies ei näyttänyt vieläkään täysin tyytyväiseltä tilanteeseen, mutta keräsi nopeasti siistissä pinossa olevat paperinsa syliinsä ja lähti tallustamaan kapteenin hytin ovea kohden. "Tule", tuo sanoi sitten katsahtamattakaan Mirayaan. Mies työnsi pian kapteenin hytin oven auki ja lähti kannelle aina yhtä kumaraselkäisenä. Ainakin sillä hetkellä tuo näytti tyytyneen kohtaloonsa.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kaksi kirjanpitäjää

Post by Kide »

Airdan Keymoner. Tuo omalaatuinen kirjanpitäjä oli jäänyt lähtemättömästi Mirayan mieleen heidän pari vuotta aiemmin hakiessaan samaa työtä, yhtä aikaa. Kaupungin satamavirkailijana herra Keymoner olisi ollut oiva valinta kirjaamaan kauppakillan kokoontumisen muistiinpanot, mutta Mirayankin omaksi iloiseksi yllätykseksi hän sai paikan. Ja hän on sen jälkeen päässyt tekemään kyseisten kokousten kirjauksia useampaan otteeseen myöhemminkin. Miraya oli jälkikäteen kuullut, että Airdan Keymoner oli kuin numeroiden isä, tarkka ja ahkera, mutta sitäkin pidättyväisempi. Paperit tuntuivat olevan tuon miehen parhaita ystäviä, ihmiset eivät niinkään. Ilmeisesti herra Keymonerin pakonomaisen pikkutarkan työskentelytavan pelättiin olevan liian hidas nopeatempoisien kokouksien kirjaamiseen, ja lisäksi miehellä oli kädet täynnä satamavirkailijan töitä. Puolionnekkaasti Miraya olikin saanut paikan, kun muita hakijoita heidän lisäksi ei ollut. Ilmeisesti huhu Airdanin hakevan paikkaa oli saanut muut kirjurit jättäytymään suosiolla sivummalle. Lisäksi Miraya oli saanut huomata silloisella kokouksen vetäjälle olleen silmää naiskauneudelle.

"Olemme tavanneet jokin aika sitten töiden puolesta", Miraya kertoi hienovaraisesti Rayashille, mutta ei onnistunut pyyhkimään hieman huvittunutta ilmettään täysin kasvoiltaan. Herra Keymoner tosiaan oli Mirayan tietojen mukaan erinomainen kirjanpitäjä, mutta kun miehen olemusta ja nytkin tuosta läpipaistavaa etääntyvää luonnetta ajatteli, ei nainen olisi uskonut löytävänsä miestä Rayashin kaltaisen miehen palveluksesta. Toki kapteeni oli itsestäänkin antanut hyvin siistin ja hillityn kuvan, mutta jos tuo viihtyi Eldrinin seurassa ei Miraya uskonut tuon olevan pohjimmiltaan kokonaan niin virallinen kuin ulkokuori antoi olettaa. Ja siihen nähden hänen kirjanpitäjänsäkin olisi luullut olevan edes hieman rautakankia rennompi, jonka papereiden ja muiden tavaroiden ei tarvinnut olla millilleen järjestettyinä pöydällä, minkä Miraya sai huomata katsoessaan Airdania ja tämän edessä avautuvaa sotilaallista pöytäjärjestystä uudemman kerran. Kirjanpitäjä näytti kasvoillaan estottomasti kuinka tyytymätön tilanteeseen oli, mutta se sai vain Mirayan pidättelemään huvittunutta puuskahdusta. Hänen olisi ehdottomasti testattava, oliko Airdan edelleen yhtä immuuni hänen flirttailulleen kuin pari vuotta sitten.

Miraya kääntyi kuuntelemaan Rayashin selittämää tilannetta tahdikkaasti nyökkäillen. Rayashin tarjoaman työ ei kuulostanut helpoimmalta - Mirayan pitäisi pidellä useita lankoja kädessään pienten sopimusten sokkelossa kulkiessaan -, mutta yhtä kaikki nainen odotti työtä innolla. Pieni haaste ei ollut pahitteeksi, eikä pian muidenkin korviin leviävä tieto siitä, että hän työskenteli sataman suurimman laivan kapteenille. Ja Eldrin, hänen läheisyydessään työskentely tulisi vielä bonuksena kaupanpäälle.
"Tuon selvityksen töistäni teille viikon välein, se sopii oikein hyvin", Miraya vastasi Rayashin ehdotukselle. Vasta nyt, paremmassa valossa hänellä oli tilaisuus tarkastella kapteeni Doultburia tarkemmin. Miehelle oli selvästi ehtinyt kertyä ikää, mutta tuo kantoi itseään juuri sellaisella karismalla kuin suuren laivan kapteenilta saattoi olettaa. Mirayalla oli myös silmää kauniille ja laadukkaille vaatteille, jota Rayashin asuste näytti edustavan. Silmiinpistävintä miehessä kuitenkin olivat tuon eripariset silmät ja ahavoituneita kasvoja jyrkällä kontrastilla reunustavat valkoiset hiukset. Miraya tuli vasta nyt todella ajatelleeksi, että kapteenin hiuksethan olivat jopa aavistuksen valkoisemmat kuin hänen. Useammasta hyttiin sytytetystä lyhdystä huolimatta tarkkaa väriä oli vaikea arvioida, mutta hämmästyttävän vaaleilta ne näyttivät.
Rayashin ilmoittaessa Mirayalla saavan vapaan kulun laivalle, olisi naisen tehnyt mieli virnistää kuin karamellin saanut pikkuinen tyttö, mutta sen sijaan hän loihti kasvoilleen kiitollisen hymyn, joskin ehkä vähän tarpeettoman leveän. Hän oli aina joutunut ihastelemaan laivoja vain sataman suojista, mutta nyt hän voisi halutessaan käydä tutustumassa ainakin laivan kanteen niin paljon kuin halusi.
Narahdus pöydän suunnalta sai Mirayan vilkaisemaan Airdaniin, joka paperit mukaansa koottuaan lähti laahustamaan ovea kohti Mirayan katseeseen vastaamatta. Miraya olisi lähtenyt esittelykierrokselle paljon mieluummin itse kapteenin kanssa, mutta kaipa tuolla oli tärkeämpääkin tekemistä. Mutta myöhemmin, joskus toiste, hänen täytyisi ehdottomasti yrittää varovasti raottaa tuota herra Doultburin virallista ulkokuorta.
"Kiitos, emmeköhän... me pääse tällä hyvään alkuun", Miraya sanoi vielä Rayashille hymyillen, joskin käskyn heittäneen Airdanin perään hieman kulmiaan kohotellen vilkaisten.
"Hyvää päivänjatkoa, herra Doultbur." Miraya nyökkäsi kevyesti Rayashille ennen kuin sujahti korot kopisten Airdanin perään. Ulos astuttuaan hän puisti kevyesti päätään miettiessään millainen tuleva kierros laivalla olisi. Vähäsanainen ainakin, jos ei muuta. Ehkä hän saisi houkuteltua Eldrinin antamaan hänelle jännittävämmän kierroksen laivalla...
Miraya kiirehti askeliaan ehtiäkseen Airdanin rinnalle. "Ilo päästä työskentelemään kanssasi, Airdan. On varmasti helpottavaa saada kevennystä työtaakkaasi", hän totesi sievästi hymyillen. Ensimmäinen tökkäys jäähän oli tehty ja nyt Miraya saattoi vain odottaa ja seurata saisiko hän sillä aikaan edes säröjä.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kaksi kirjanpitäjää

Post by Tinanja »

Rayash oli kohottanut vähän kulmiaan, kun Miraya kertoi tavanneensa Airdanin töiden puolesta aiemmin. Siitä Rayash kuulisi mieluummin myöhemmin lisää, mutta hänellä oli itselläänkin vielä tänään töitä tehtävänään ennen kuin hän voisi hengähtää ja rentoutua hieman. Miraya näytti yllättävän tyytyväiseltä, innostuneelta hänen ohjeidensa jälkeen ja Rayash ei voinut olla kohottamatta kulmiaan naisen peitellyille reaktioille. Kun Airdan katosi kannelle Miraya perässään, Rayash siirtyi istumaan pöytänsä taakse ottaen muutaman siistin nahkakansion pöydälle pöytälaatikosta. Seuraavat tunnit mies vietti hytissään lukien ja vastaten kirjeisiin, ylläpitäen kauppasuhteita, ja varmistaen, että miehistön osalta kaikki olisi valmiina. Lisäksi hänen pitäisi vielä lähteä kyselemään, missä vaiheessa purjeiden korjaus ja uusiminen olivat, ja joitain puutöitä piti vielä suorittaa laivalla ennen kuin olisi lähdön aika. Kevät ennen lumien sulamista oli aina kiireisintä aikaa, mutta palkinto merille pääsystä olisi kaiken sen kiireen, tapaamisten sekä papereiden pyörittelyn arvoista, Rayash ajatteli vielä kirjoittaessaan viimeisiä kirjeitä ja muistiinpanoja itselleen iltapäivän jo ollessa pitkällä. Isray oli jossain vaiheessa päivää kadonnut hieman auki olevasta ovenraosta ulos, eikä kapteeni ollut nähnyt lintua sen jälkeen.

Lopulta kapteeni huokaisi syvään, ja nousi, keräsi viittansa naulasta ja lähti kannelle vetämään raikasta ilmaa sisuksiinsa pientä lähetettävillä kirjeillä täytettyä kansiotaan kantaen.

*

Airdan ei vilkaissutkaan taakseen lähtiessään taapertamaan kohti yhtä työhuoneekseen muutettua hyttiä kohden. Tämä työnsi pian portaikkoon johtavan oven auki kapteenin hytin sivustalla ja asteli yllättävän ongelmattomasti kapeat, jyrkät portaat alas, ja avasi ensimmäisen oven portaikon alapuolella astuen sitten sisälle. Tämä ei vieläkään sanonut mitään Mirayalle laskiessaan käsissään olevat paperit pöydälle, jolla oli vain muutama mustepullo, ja telineissään olevat sulkakynät. Pöytä oli sijoitettu hytin takaosaan niin, että pienen ikkunan valo oli suunnattu suoraan pöytää kohden. Airdan sytytti lisäksi pöydän ylle ripustetun lampun ennen kuin suoristi pöydälle laskemaansa paperipinoa ja kääntyi viimein vakavana vilkaisemaan Mirayaa. Miehen molemmilla puolilla olevat seinät oli päällystetty hyllyillä: toisella puolella miehellä oli kansioita, ja toisella puolella oli kannellisia puurasioita ja -laatikoita. Kaikki tavarat oli lukittu joko liinoin tai kohotetuin hyllynreunoin paikoilleen.

Kaikki Airdanin työtilassa viittasi pakonomaiseen järjestyksen tarpeeseen ja järjestelyyn, mutta myös siihen, että mies tiesi jokaisen kansion ja laatikon sisällön sekä paikan. Mies kääntyi katsomaan oikealla olevaa hyllyään, joka oli suoraan pöydän vieressä. "Minun", tämä osoitti ensimmäistä kansioriviä. Toisen kansiorivin kohdalla tämä viimein vilkaisi nopeasti Mirayaan.
"Laivan kantavuus, varastotilavuus, painotiedot ja lastin kirjanpito", Airdan osoitti seuraavaa, toista hyllyriviä. "Sopimukset", tuo osoitti kolmatta hyllyriviä. "Arkisto", Airdan osoitti vasenta ylähyllyjen rivistöä ja sitten vilkaisi Miryaan kääntyessään pöydän ääreen. "Tyhjät kansiot, mustepullot, kynät", tämä näytti vielä laatikoita kansioiden täyttämän ylähyllyn alapuolella. "Sinun", Airdan lisäsi vielä pöydälle laskemaansa paperipinoa kohden viitaten.

Sitten mies otti omiksi kansioikseen nimetystä hyllystä yhden paksuimmista kansioista ja lähti kulkemaan takaisin portaita kohden lähteäkseen, edelleen lievästi hapan ilme kasvoillaan - vaikutti siltä, että mies lähti tekemään töitään muualle, pois tästä nykyisestä työhuoneesta, jonka joutui luovuttamaan Mirayan käyttöön tai ainakin jakamaan naisen kanssa.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kaksi kirjanpitäjää

Post by Kide »

Miraya sai todeta, ettei häntä odottanut mikään hento jääpeite vaan jäävuori. Ainoa vastaus mikä Airdanilta irtosi oli töminä hänen harppoessa portaita alas. Miraya pyöräytti silmiään ja sukelsi miehen perässä kannen alle.
Airdan käyttäytyi aikansa kuin Mirayaa ei olisi paikalla ollutkaan, kunnes viimein loi naiseen haudanvakavan katseen. Miraya vastasi leveällä virnistyksellä, mutta sai huomata, että yhtä hyödyllistä olisi ollut hymyillä seinälle. Hän seurasi siistityn hymyn alla huvittuneena miehen riisuttua ja nopeaa selostusta hytin sisällöstä. Lopuksi Airdan siirtyi omien papereidensa luo ja sieltä paksun kansion napattuaan pyyhälsi Mirayan ohi ovelle ja ulos ennen kuin nainen ehti tehdä mitään. Eräänlainen esittelykierros kai tämäkin oli ollut.
"Nähdään huomenna kultaseni!" Miraya huikkasi miehen perään nopeasti ja harmitteli, ettei nähnyt värähtikö tuon ilme siitäkään.
"Et varmaan välittäisi, vaikka hauskuuden jumala istuisi alastomana eteesi", hän tuhahti hiljaa itsekseen, kun Airdanin raskaat askeleet kaikuivat portaissa.
"No niin, katsotaanpa..." hän jatkoi yksinäistä mutinaansa kääntyessään hänen paperipinonsa pariin. Kopioitavia papereita, vastausten puhtaaksi kirjoittamista, eteenpäin lähetettäviä dokumentteja, arvio raakatukkilähetyksen koosta ja vahvistuspyyntö sille varatusta tilasta... Mirayan ylimalkainen papereiden plärääminen pysähtyi kuin seinään. Toltti tukkeja... pituus kuusi syliä, mutta puolitetaan ennen lastausta... tukkien leveys 1-2 jalkaa... Miraya tuijotti paperia hetken silmiään räpäyttämättä, mutta räpytteli niitä sitten senkin edestä toivoen sen muuttavan tekstin. Se oli turhaa.
"Hitto vie", hän puuskahti, vetäisi paperin muiden välistä ja läimäytti sen pinon päällimmäiseksi. Ajatus siitä, että hän joutuisi pyytämään heti apua sai punatut huulet puristumaan viivaksi.
Varastotilavuus? Siitäkin Airdan oli puhunut. Miraya käveli toisen hyllyn luo ja väänteli kansioita erilleen kunnes löysi etsimänsä. Hän ujutti pelottavan paksun ja vanhalta näyttävän nahkakansion ulos suojalaudan takaa ja läimäytti sen pöydälle. Miraya pyöräytti silmiään huomatessaan kansion päälle laskeutuneen pölyn. Joko Airdan ei välittänyt siivoamisesta tai sitten, paljon todennäköisemmin, tuo osasi jo koko kansion ulkoa! Miraya selasi sivuja todeten, että hänellä menisi viikko ennen kuin hän tietäisi minne 12 tukkia pitäisi sijoittaa ja miten se pitäisi huomioida muissa toimituksissa. Hän pamautti kansion kiinni ja sulloi sen ärtyneenä takaisin hyllyyn. Oliko se pirun äijänkäppyrä jättänyt hänelle tahallaan tehtävän, joka vaati koko laivan sisuksien tuntemisen ylösalaisinkin? Miraya istahti pöydän ääreen huokaisten - hän ei voisi kuin toivoa, että Airdan olisi täällä huomennakin ja nöyrtyä pyytämään apua.

Miraya uppoutui selaamaan muita papereita, tutki välillä arkistoa ja valmiita sopimuksia ja kirjoitti lopuksi valmiiksi muutaman kiireellisimmistä tehtävistään. Tietämättä kauanko oli jo uuden työpöytänsä ääressä istunut, hän nojautui lopulta tuolin narahtavaa selkänojaa vasten ja katseli tyytyväisenä valmiiden paperien pinoa, joka nökötti muuten täyden kaaoksen valtaaman pöydän kulmalla. Mirayan olisi tehnyt mieli jättää paperit vain levälleen odottamaan huomista, mutta hän pelkäsi Airdanin palaavan ennen häntä ja saavan sydänkohtauksen. Ja kuka silloin kertoisi hänelle mitä tukkitoimituksen kanssa tehdään?
Miraya siisti kiltisti paperit ja kansiot omille paikoilleen - ainakin omasta mielestään - ja jyräsi toisen hyllyn kauimmaiselta perältä itselleen pienen tilan, jonne laski omat kansioidut paperinsa. Päälle hän jätti tyhjän paperin, jossa luki vain suurin, kauniisti kirjotetuin kirjaimin Miraya.
"Mitäs tästä sanot?" hän mietti Airdanin reaktiota pieneen järjestyksen muutokseen itsekseen virnistellen. Miraya sammutti lyhdyn, heitti viitan takaisin harteilleen ja nappasi laukkunsa olalleen tyytyväisesti hymyillen. Hän ehti tekemään yllättävän paljon ja silti hänelle jäisi vielä aikaa hoitaa kotona keskeneräisenä odottava tilikirjojen tarkistus. Hän sulki hytin oven varovasti ja lähti kapuamaan portaita ylös unohtaen kokonaan pöydällä edelleen levällään olevat sulkakynät.

Miraya oli valmistautunut lähtemään suoraan kotiin, mutta huomasikin merelle tuijottavan Rayashin selän laivan perällä. Sen enempää miettimättä hän pyörähti kannoillaan ja kopisteli kapteenin viereen. Sen sijaan, että olisi jäänyt niinikään katselemaan reelingin yli merelle, kääntyi Miraya nojaamaan siihen ja katselemaan laivan kantta. Hän antoi selkänsä kaartua tarkoituksella hieman ja nojasi päätään aavistuksen taaksepäin.
"Sinulla on kaunis laiva. Olisin mielelläni nähnyt siitä enemmänkin kuin kansioita ja papereita", Miraya sanoi Rayashille edelleen laivaa katseellaan haravoiden, mutta käänsi lopuksi katseensa kapteeniin. Kyllä vain, tuon hiukset olivat aivan valkoiset. Ne lepattivat tuulessa paljastaen miehen korvia koristavat kultaiset renkaat ja taputtivat tuon harteilla olevaa erikoista viittaa. Vasta kirkas auringonvalo paljasti miestä verhoavan olalta panssarimaisen viitan erikoiset yksityiskohdat: nahkaosien kauniin kuvioinnin, joka erottui kuluneisuudesta huolimatta, raikkaan punaisen ja ihanan suojaavalta näyttävän kauluksen sekä mustat sulat. Mahtoikohan miehen lintu tuntea olonsa kotoisammaksi sulkien ansiosta, vai päinvastoin? Nyt tuota mustaa otusta ei näkynyt, vaikka se oli hänen saapuessaan nököttänyt kapteenin hytissä.
Lopuksi Miraya käänsi tutkivan katseensa kapteenin silmiin. Toinen silmistä näytti olevan kuin heijastus rehevästä metsästä, kun taas toinen harmaaseen usvaan hävinnyt. Myös Rayashin harmaan silmän katse näytti tarkkaavaiselta, mutta kontrasti toisen silmän kanssa oli niin suuri, ettei Miraya ollut edelleenkään varma oliko tuon näkö normaali. Hän nielaisi kysymyksen asiasta ja jäi sen sijaan katsomaan Rayashia odottavasti, hieman vino hymy huulillaan.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kaksi kirjanpitäjää

Post by Tinanja »

Rayash oli jäänyt katselemaan merelle ajatuksiinsa vaipuneena päästyään takaisin laivansa kannelle. Onneksi talvi alkoi olla jo suurimmaksi osaksi ohitse, sillä hän ei voinut kieltää kaipaavansa merelle. Pieni hymy levisi miehen huulille tämän ajatellessa sitä päivää, kun hän kääntäisi Valkoisen Lohikäärmeen kohti merta ja Itärannikon saaristoa. Ajatus kieltämättä piristi päivän papereiden pyörittelyn jälkeen, mutta miehen haaveilu loppui lyhyeen tämän havahtuessa ajatuksistaan kuullessaan askelia takaansa. Tarkemmin ottaen korkojen kopinaa laivan tasaiseksio hiottua kantta myöten, ja se sai Rayashin kääntymään vilkaisemaan olkansa ylitse vain nähdäkseen Mirayan. Hän ei ollut yllättynyt siitä, että nainen oli vielä täällä, mutta Airdanin puuttuminen sai miehen tuskin huomattavasti kurtistamaan kulmiaan. Rayash ei ollut yllättynyt siitä, että kirjanpitäjä joko oli lukittautunut kannen alle tai kadonnut takaisin heidän vuokraamaan asuntoon tekemään töitään - tämän piti saada käsitellä muutoksia omalla ajallaan, mutta usein tuo viimein suostui sopeutumaan muutoksiin, ja myöhemmin jopa mies saattoi olla niihin ihan tyytyväinen.

Lähemmäs asteleva Miraya puolestaan näytti hymyilevältä, itsevarmalta ja no, tätä melkein olisi voinut kutsua Airdanin vastakohdaksi ties miten monelta osin. Rayash vastasi naisen hymyyn, kun tämä pääsi lähemmäs, työntäen mukanaan kantamat paperit viittansa taskuun.
"En ole yllättynyt, että Airdanin mielestä kierros sisältää korkeintaan hänen valloittamansa hytin", Rayash vastasi hymyillen - hän kyllä oli tarkoittanut, että kirjanpitäjä olisi saanut kierrättää Mirayaa myös muualla laivassa. Oli vaikeaa olla huomioimatta päivänvalossa Mirayan valkeina kiiltäviä hiuksia nutturasta huolimatta, tämän selkeästi harjoiteltua selän kaartamista, siroja piirteitä ja huoliteltua ulkonäköä, eikä mies voinut ehkäistä pienen hymyn leviämistä kasvoillaan naista katsoessaan. Toivottavasti Airdan sentään olisi jättänyt riittävästi ohjeita Mirayalle tuon työn aloittamista varten, Rayash ajatteli vielä ennen kuin kääntyi vilkaisemaan vielä jäässä olevaa merta. Mies meinasi vielä sanoa Airdanista jotakin, mutta päätyi sulkemaan suunsa viime hetkellä - olisi parempi, että Miraya tekisi omat päätelmänsä sulkeutuneesta ja epäsosiaalisesta kirjanpitäjästä. Sen sijaan kapteeni loi arvioivan katseen laivan kantta kohden ja hymähti.
"Eiköhän minulta liikene aikaa pienelle esittelykierrokselle", kapteeni vastasi sitten kääntäen katseensa takaisin Mirayaan.

Rayash kääntyi pian kannoillaan ja lähti kohti ovea, josta Miraya oli vain hetkiä aiemmin saapunut takaisin kannelle. "Laivalla on kaksi ankkuria ruorin takavasemmalla ja -oikealla, ja niistä nyt toinen on käytössä kun laiva on muutoin köytetty kiinni laituriin", Rayash sanoi ohimennen ruorin suuntaan vilkaisten. "Ja tästä lastataan rahti ruumaan", mies sanoi laivan keskikannella sijaitsevaa suurta, puista luukkua kohden viitaten. "Lisäksi keulasta pääsee myös kannen alle", tämä totesi nyökäten selkeästi nyt vähemmällä käytöllä ollutta ovea kohden ennen kuin kääntyi avaamaan Mirayalle portaisiin, ja hyttien luokse johtavan oven. "Neiti voi mennä edellä", Rayash sanoi hymyillen lämpimästi, voimatta olla ohimennen, iskemättä silmää naiselle tuon mennessä ohitse. Rayash veti oven heidän perässään kiinni, ja sytytti lyhdyn portaiden alapäästä napaten sen mukaansa. "Oletteko olleet aiemmin tälläisellä laivalla?" mies kysyi sitten kävellessään hyttien ohitse kohti laivan takaosaa ja alaspäin johtavia kapeita portaita.

"Hytit taisitte nähdäkin, vaikka Airdan niitä ei olisi esitellytkään... Täällä ovat miehistön tilat. Meillä on keskimäärin kahdesta kolmeenkymmeneen miehistön jäsentä kulloisellakin reissulla", Rayash sanoi valaisten portaita, kun he kävelivät alaspäin. Miehistön tiloista oli nyt riisuttu suurin osa kaikesta kankaasta ja henkilökohtaisista tavaroista: joitain lavereita, parvisänkyjä sekä koukkuja riippumatoille oli nähtävissä rakenteissa. Sen lisäksi muutamia arkkuja, lipastoja ja pieniä säilytystiloja näkyi siellä sun täällä. "Perämiehemme valloitti tuon nurkan itselleen, kun ei halunnut omaa hyttiä", kapteeni sanoi hymyillen, viitaten sivustalle rajattuun tilaan, jossa oli yksi lipasto, sängyn runko ja paikat samanlaisille, raskaille verhoille kuin mitä Rayashin omassakin hytissä oli. Oli selvää, että kapteeni nautti tästä laivan esittelystä, oli ylpeä laivastaan, mutta näytti myös tuntevan sen jokaisen lattian kolonkin, sillä yksikään lauta ei narahtanut miehen painon alla kun tämä käveli portaissa tai käytävillä valaisten lyhdyllä hämärää laivaa. Samalla tuo ei voinut pitää katsettaan irti Mirayasta, vaan harva se hetki katse pyyhkäisi naisen ylitse laivan rakenteita arvioimasta.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kaksi kirjanpitäjää

Post by Kide »

Miraya tuhahti huvittuneena Rayashin toteamukselle Airdanin käsityksestä esittelykierroksen sisällöstä. Kaipa hänen tuli olla tyytyväinen, että Airdan oli sentään esitellyt hänelle muutakin kuin Mirayan oman paperipinon. Mies oli omalaatuisempi kuin Miraya oli muistanutkaan ja hän saattoi vain ihmetellä Rayashin rauhallista hymyä, kun tuo puhui Airdanista.
Miraya käännähti sivuttain kaidetta vasten ja antoi katseensa lipua Rayashin katseen perässä merelle. Jääpeite rakoili aina vain lähempänä rantaa eikä enää menisi kauaa, että koko satama olisi sula. Varsinkaan, jos sää jatkuisi yhtä aurinkoisena kuin se oli viime viikot ollut. Auringonvalo heijastui jäältä kirkkaana kuin peilistä, ja Miraya joutui siristämään silmänsä kapeiksi viiruiksi nähdäkseen jotain ja estääkseen silmien vuotamista, mikä saattaisi nopeasti tahria hänen meikkinsä. Siniset silmät pysyivät edelleen kaventuneina, kun Rayash myöntyi esittelemään Mirayalle alustaan, mutta naisen kasvoilla kareillut hymy leveni huomattavasti.

Miraya seurasi tarkkaavaisena kapteenin osoittamia paikkoja, mutta samalla vaivihkaa myös itse kapteenia. Vaikka Rayash oli näyttänyt asiaa miettivän hetken, sai Miraya vaikutelman, että tuo nautti laivansa esittelystä. Epäilemättä hän oli ylpeä aluksestaan, eikä aiheetta. Lisäksi mies tunsi varmasti laivan pohjasta maston kärkeen asti. Rayashin itsevarma liikkuminen ja laivan esittely olivat täysi vastakohta kyyryssä ja puuskuttaen eteenpäin taapertaneelle hiljaiselle Airdanille. Mirayan katse lipui väkisin uudelleen Rayashin päästä varpaisiin miehen avatessa hänelle ovea, eikä Miraya peitellyt sitä, että piti selvästi näkymästä.
"Kuinka ystävällistä, herra kapteeni", Miraya totesi miestä vino hymy huulillaan vilkaisten ennen kuin lähti laskeutumaan uudelleen portaita alas. Hän odotti Rayashin pääsevän alas ja lähti kulkemaan miehen rinnalla heilahtelevan lyhdyn valossa.
"Olen kyllä ollut laivalla, mutten aivan tällaisella. Laiva, jossa matkustin joitain vuosia sitten, oli pikemminkin liian täyteen ahdettu purkki", Miraya kertoi paljastamatta kuitenkaan suoraan, että hän oli matkustanut laivalla vain kerran. Muistikuva sai Mirayan puistamaan päätään, mutta ei inhosta värähtäen vaan pikemminkin huvittuneena. Hänen ensimmäinen ja samalla ainoa laivamatkansa saaristosta Dioneen oli ollut kaikkea muuta kuin mukava huvimatka, mutta nuori Miraya oli ollut liian innoissaan kaikesta välittääkseen ahtaudesta tai pienen paatin epävakaasta seilaamisesta. Päivät hän oli viihtynyt kannella säästä piittaamatta ja yöt nukkunut hyvin kylki kyljessä muiden kanssa, kun hytteihin oli ahdettu kolme kertaa niin paljon väkeä kuin mihin ne oli suunniteltu. Sillä tavoin hän oli saanut halvimmat liput. Oli ollut Mirayan onni, ettei hänellä ollut taipumusta merisairauteen.

Miraya nyökkäsi samalla, kun vilkuili heidän ohittamiaan hänen kokemukseensa verrattuna yllättävän siistin oloisia hyttejä. Rayashin kertoessa miehistön tiloista ja hänen miehistönsä määrästä, oli Mirayan mieleen nopeasti noussut kuva kahdestakymmenestä Eldrinin kaksoisolennosta laivan kannella puurtamassa, auringon lämmittäessä miesten paljaita selkiä. Hän virnisti itsekseen ajatukselleen portaita kapteenin perässä laskeutuessaan, mutta puristi kasvoilleen rauhallisemman hymyn portaiden alapäähän ja takaisin Rayashin viereen päästyään.
Miraya katseli hetken mietteliäänä hyvin riisutun näköistä miehistön tilaa eikä voinut olla ihmettelemättä perämiehen päätöstä.
"Miehistösi täytyy tulla hyvin toimeen, jotta he jaksavat katsella toisiaan täällä viikkokaupalla", Miraya totesi naurua äänessään samalla, kun antoi katseensa haravoida tilaa. Hän oletti koko miehistön koostuvan miehistä, perämiestä myöten.
Viehkeä hymy naisen kasvoilla kääntyi nopeasti hieman vinoksi ja kynttilänvalossa normaalia tummemman sinisiltä näyttäviin silmiin nousi ilkikurinen pilke, kun Miraya huomasi kapteenin katseen kiertävän laivan sijasta hänen suuntaansa yhä uudelleen - yhtä lailla kuin Mirayan katse eksyi kapteenin olemusta arvioimaan tuon tuostakin.
"Työni puolesta näkisin mielelläni vielä ruumankin", Miraya ehdotti lopuksi asiallisen siistiin sävyyn, vaikka hänen kasvoillaan lepäsi edelleen ilkikurisen tyytyväinen ilme.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kaksi kirjanpitäjää

Post by Tinanja »

Rayash ei voinut olla nauttimatta Mirayan katselusta, ja tämän kohteliaista, mutta samalla kieltämättä kiusoittelevista eleistä sanojen lomassa esittelyn lomassa. Mies kohotti kulmiaan vähän, kun Miraya kertoi laivasta, jolla oli saapunut Dioneen. Se vaikutti siltä, mitä useimmat pääsääntöisesti matkustajia kuljettavat laivat tekivät, ja ajatus sai Rayashin vähän värähtämään. Mies toivoi noiden miehistön ja kapteenin erityisesti ottaneen laivan kantavuuden huomioon lastauksen yhteydessä. Sitä riskien määrää ajatellessa Rayasht tuhahti vähän - pelkkä merillä olokin saattoi olla jo vaarallista huolimattomasta lastauksesta puhumattakaan.
"Olette onnekas, kun selvisitte ehjin nahoin perille", Rayash sanoi viimein, Mirayaan vielä pitkän katseen luodessaan, ennen kuin tuon sanat saivat Rayashin nyökkäämään. "Toki", tämä jatkoi sitten ruumaa koskevaan kommenttiin. "Kohtasitteko päivällä jotakin kysymyksiä herättäviä aiheita työskennellessänne?" Rayash kysyi astuen miehistön tiloista syvemmälle laivaan johtavasta oviaukosta.

Oviaukko johti toiseen tilaan, joka oli samantyylinen muodoltaan kuin mitä miehistönkin tila. Se sijaitsi laivan keskiosissa ja etuosissa, ja myös sen keskellä oli suuri puinen luukku kuten kannellakin. "Säilytämme usein kuivaa tilaa vaativia tavaroita ja rahtia täällä, ja lisäksi tuossa", mies viittasi vähän kattoon saakka yltävillä aidoilla ja tukipuilla rajatumpaa, lukitsemisen mahdollistavaa tilaa. "Pientä arvotavaraa ja toisinaan myös ruokatarvikkeita, jos tilasta on puutetta. Muutoin vesi säilytetään ruumassa, ja ruuat kyökin vieressä sijaitsevassa varastonurkassa", totesi Rayash sitten, kävellen tilan lävitse puhuessaan. Siitä oli nähtävissä myös rungon tukirakenteet selkeästi. "Lisäksi meillä on varsinainen ruuma", tämä jatkoi astuen keulaa kiertävään portaikkoon, viitaten Mirayaa kulkemaan Rayashin valaisemassa portaikossa alas ruumaan.
Ruuma oli tällä hetkellä lähinnä pimeä, suuri ja tyhjä tila, jonka lattiasta oli havaittavissa selkeä laivan pohjan muoto, jossa kulkemista oli helpotetti muutamilla käytäviksi laudoilla siellä ja täällä. "Suosittelen varovaisuutta, täällä on helppo kompastua... Täällä näyttää nyt lähinnä tyhjältä ja kolkolta", Raayash sanoi sitten, hymyillen edelleen vähän - hän selkeästi nautti laivansa esittelystä ja siitä puhumisesta. Tuo kulki ruumassa ongelmitta, eikä viitsinyt enää edes katsoa jalkoihinsa näyttäessään tilaa Mirayalle. Se näytti hyvin tavalliselta ruumalta, jota oli kunnostettu hieman talven aikana. Siellä täällä näkyi vielä joitain tyhjiä tynnyreitä tai laatikoita.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kaksi kirjanpitäjää

Post by Kide »

Kapteeni näytti jatkavan esittelykierrosta entistä syvemmälle laivan uumeniin hyvin mielellään, ja Miraya seurasi tämän perässä laivan seuraavaan tilaan. Rayashin seuraava kysymys sai Mirayan mutristamaan tyytymättömänä suutaan, mutta hänen onnekseen edellä kävelevä Rayash ei sitä nähnyt.
"Ei mitään, mitä emme Airdanin kanssa saisi ratkottua", Miraya totesi peittäen ärsytyksensä niistä hemmetin tukeista tyynen äänen alle ja loihti kasvoilleen uudelleen hymyn, ennen kuin asteli Rayashin vierelle. Hän katseli ihmetellen yllättävän suurelta näyttävää tyhjää tilaa ja oli onnellinen ettei hänen tarvinnut suunnitella miten tällainen tila täytettiin tavaralla niin, ettei aallokossa keinuminen sotkenut kaikkea.
He laskeutuivat vielä kerrosta alemmas entistä suurempaan tilaan, jonka pimeydessä Rayashin ääni kaikui aavemaisesti. Mirayan viehkeän vaivaton askellus muuttui selvästi varovaisemmaksi, kun tuo etsi tukevaa jalansijaa korkeissa koroissaan. Onneksi hän oli valinnut tänään jalkaansa paksukantaiset kenkänsä. Hämärän ruuman tähyilystä Mirayan katse siirtyi pian laivan pohjaan ja laitoihin. Hänestä tuntui uskomattomalta ajatella, että he olivat tavallaan merenpinnan alla ja hyytävä vesi niin lähellä. Ajatus sai Mirayan värähtämään, mutta hänen katsoessaan hieman edemmäs kulkeneen Rayashin varmoja askelia ja tyytyväistä olemusta, hävisi hetkellinen epävarmuus yhtä nopeasti kuin se oli ilmaantunutkin.

"En voi edes kuvitella kuinka mahdottomat määrät laivanne syö tavaraa sisälleen", Miraya totesi aidon ihmettelevästi pysähdyttyään muutaman askeleen päähän Rayashista. Siniset silmät kiersivät osittain hämärän peittoon jääviä ruuman reunoja arvioivasti.
"Ei ole ihme, että tarvitsette kahta kirjanpitäjää", hän lisäsi viimein katseensa Rayashiin siirtäen, tyytyväisen hymyn samalla korvatessa ihmetyksen.
"Kiitos, että uhrasitte aikaanne tähän kierrokseen, herra Doultbur. On hyödyllistä mutta myös mielenkiintoista tietää enemmän laivastanne", Miraya kiitti vielä Rayashia tälle herttaisesti hymyillen.
"Mutta en tahdo tuhlata kallisarvoista aikaanne enempää, olen jo enemmän kuin tyytyväinen", hän jatkoi, vaikka hänen hieman viekkaan näköiseksi noussut ilme kertoikin, että hän epäili myös Rayashin nauttineen kierroksesta sen sijaan, että olisi kokenut sen vain velvollisuudekseen. Samalla Miraya kääntyi puolittain takaisin portaita kohden antaen olettaa hänen olevan valmis palaamaan takaisin.
Locked