Vaihtokaupan alkeet

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Vaihtokaupan alkeet

Post by Anlie »

Ohikiitävän hetken ajan Alena ehti pelätä, että oli joko sittenkin erehtynyt tai saanut miehen karkaamaan takajaloilleen vihjailullaan, niin dramaattiselta tuon äkillinen puuskahdus tuntui. Alena tuijotti Thardinia, aprikoiden tuon muuttuneen katseen, sanojen ja ilmeiden ristiriitaa keskenään. Miehen vastauksen myötä tuntui kuin joku olisi raottanut verhoa heidän välissään, ja Alenan itsesuojeluvaisto rukoili naista pyyhkäisemään sen heti takaisin paikoilleen. Hänen uteliaisuutensa kuitenkin vaimensi äänen ja ryhtyi esittämään kysymyksiä, jotka todennäköisesti saisivat hänet vain syvemmälle suohon. Mutta Thardin, tai kuka tämä nyt ikinä olikaan, ei ollut vain marssinut sisään ja ottanut mitä halusi, joten tällä näytelmällä täytyi olla jokin syy.

Thardinin varoitus sai haltian vain suoristamaan ryhtiään ja kohottamaan uhmakkaasti leukaansa, mutta hän pysyi vaiti. Jos tuo käppänä kuvitteli voivansa uhkailla häntä, mies tulisi kyllä katumaan sitä myöhemmin. Alena tuntui laskevan hyllyjensä pakkamääriä miehen jatkaessa puhettaan ja pukeutumistaan. Kunnes Thardin sai kiinnitettyä röyhelönsä, Alena nuolaisi levottomasti huuliaan. Kevyt hymy, jonka hän oli aikonut virittää kasvoilleen, unohtui kun hän törmäsi miehen hailakansiniseen katseeseen. Vaatteita lukuun ottamatta hänen edessään vaikutti seisovan täysin eri mies kuin se joka oli marssinut sisään liikkeeseen. Alenan poskille karahti kevyt häpeän puna, miten hän saattoikin olla niin naiivi. Hetken nieleskeltyään kiukkuaan, Alena aluksi tuhahti Thardinin sanoille, mutta nielaisi sitten uudelleen, tällä kertaa kurkkuun nousseen karvaan maun. Mistä he olivat hetki sitten keskustelleet, ja mitä mies nyt vihjasi, liittyivätkö ne toisiinsa? Tällaisen esitelmän järjestäminen tuntui aavistuksen liioitellulta huhujen kokoon nähden. Paitsi jos tässä koko käsikirjoituksessa oli jotakin mitä hän ei ollut vielä tajunnut.

Kun Thardin askelsi sivulle, Alena teki samoin tuon peilikuvana. Jos tarve vaatisi,  pöydän kolmannessa lokerossa oikealla oli hänen vastateroitetut kangassaksensa. Nainen kyllä kovasti toivoi ettei hänen tarvitsisi sotkea työvälineitään. Päätään kallistaen Alena kuunteli tuon kysymyksen ja hymyili sille pehmeästi, miltein lämpimästi, silmät terävinä kiiluen. "Kaikki kuulemani huhut?" Alena kohotti teatraalisesti toista kulmaansa, "Voi, enpä tiedä. Eikö se olisi kovin varomatonta, ottaen huomioon että herrani on juuri varoittanut minua." Haltia pyöritteli edelleen lankakerää käsissään ja tutkiskeli vielä arvioiden miestä katseellaan. Totta puhuen hän ei edes tiennyt vastausta miehen kysymykseen, mutta ehkä tämä tulisi vielä tarjoamaan sellaisen. "Kuka te ylipäätään olette moista kysymään?" Alena jatkoi vakavammin, "Jos kyse on kapteeni Doultburista, olen varma että hänellä ei ole hätää. Kuten itsekin totesitte."
"Paitsi", Alena maisteli sanoja huulillaan, "jos niillä huhuilla on jotakin perää. Onko se syy miksi olette täällä, herra Thardin?"
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Vaihtokaupan alkeet

Post by Kuparirapu »

Hän ei hymyillyt, koska nyt ei ollut aika hymyillä. Mutta silti hän nautti aina nähdessään tuon ilmeen, joka kävi ohikiitävästi vaatturin kasvoilla tämän tunnustellessa kepillä tumman veden syvyyttä. Ja kun yhtäkkiä hän ei löytänytkään pohjaa, vaan sohaisivat pelkkää tyhjää...
Pidellen naista katseensa terällä Thardin naputteli toisella sormellaan kävelykeppinsä kärkeä. Säännöllisesti, tasaisesti, kuin kellopelin kilahdukset tasatunnilla. Tai haudankaivajan lapioniskut.
"Kenties. Mutta kuvittelen teidänlaisenne naisen saaneen jo aiemminkin varoituksia. Eivätkä ne ole teitä pidelleet," Thardin vastasi. Hänen silmiensä pienet liikkeet kertoivat miehen seuraavan rävähtämättömästi kuinka Alenan kädet hakivat mahdollisimman rentoa paikkaa. Kuinka nainen vaihtoi aavistuksen painoaan jalalta toiselle. Ja kuinka tämän mielessä kiisivät jo erilaiset mahdollisuuden, sekä tietenkin kuinka vastata niihin...
"Minähän olen Palar Thardin, arvostettu ja varakas Dionelainen kauppias. Mitä ikinä en tekisikään jotta hyvä julkisivuni pysyisi tahrattomana alempiarvoisten rahvaanmiehien teoista," mies lausui. Mutta hänen sanoissaan oli huvittunut, miltei jopa pilkkaava nuotti. Lattialauta painui Thardinin ottaessa uuden askeleen sivummalle, ja pysähtyen sitten paikalleen. Miltei suoraan hänen taakseen jäi liikkeen etuovi, mutta mies ei näyttänyt siirtävän huomiotaan Alenasta:
"Kiinnostavaa että toitte arvon kapteenin tähän keskusteluun. Ilmeisesti tiedätte sitten hänestä jotain, mitä muut eivät? Tai olette kuulleet jotain?"
Thardinin toinen suupieli nousi vinoon hymyyn, joka oli kaikkea muuta kuin rauhoittava.
"Huhuista voi tulla totta, jos niistä tehdään totta, Alena hyvä," Thardin lausui harkitusti, aivan kuin painottaen naiselle jokaista sanaa. "Ja joskus minä teen niistä totta. Mutta vain niistä huhuista, joista haluan."

Mies antoi vaatturille hetkisen aikaa pyöritellä hänen sanojaan, nähdäkseen miten tämä reagoisi. Jos nainen oli typerys, tämä uhittelisi paljastavansa Thardinin. Jos tämä taas olisi ahne, hän alkaisi tiedustella paljonko kultaa tiedot voisivat tuoda. Jos taas Alena ei olisi kumpaakaan näistä...
Sitten hänellä voisi todellakin olla käyttöä naiselle.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Vaihtokaupan alkeet

Post by Anlie »

Thardinin tarkkaileva katse tuntui hävyttömän läpitunkevalta, ja vaivaantuneena Alena asteli viimeiset askelmat lähemmäs pöytää ja laski kerän käsistään. Kädet puuskassa haltia kääntyi takaisin kohti miestä, naurahtaen kevyesti tuon olettamuksille. Ei hän toki aivan väärässä ollut, mutta miten lähelle tämä oikein osuikaan, ehkä Alenan todella pitäisi olla varovaisempi.

”Hyvä on, herra Thardin”, Alena vastasi välinpitämättömästi, enää lausumatta ääneen epäilyksiään. Ainakin mies äänensävyllään osoitti ettei odottanut hänen uskovan mokomaan tökeröön selitykseen. Pitäköön nimensä, Alena ajatteli seuraten miten mies siirtyi hänen ja ulko-oven väliin. Joko mies huolehti omasta pakoreitistään tai yritti jahdata naista nurkkaan, kumpikin vaihtoehto oli kieltämättä hieman huvittava. ”Jos muistan oikein, te mainitsitte hänet ensin. Oletin että hän on pääasiallinen kiinnostuksen kohteenne, mutta saatan olla väärässäkin", Alena jatkoi itselleenkin hämmästykseksi tasaisella, jutustelevalla sävyllä, ja kohautti hennosti olkapäitään tuon kysymyksille. Painokkaasti lausutut sanat saivat Alenan nipistämään suunsa tiukaksi viivaksi. Jos miehen rakoillut olemus oli karminut häntä aikaisemmin, nyt hänen koko kehoaan tuntui kylmäävän. Isoja sanoja pieneltä mieheltä, mutta jos niissä oli vähääkään totuuden häivää... Alenaa turhautti olla asemassa, jossa hän ei tiennyt vastapelaajastaan mitään, etenkin kun tämä ainakin itse tuntui uskovan vaikutusvaltaansa täysin. Alena veti syvään henkeä.

Vastaten nyt tyynesti Thardinin katseeseen, Alena puhui hitaasti, kuin ansalankaa koetellen. "Ja mitähän se olisi, mistä te haluatte tehdä totta? Sanotaan että olisin kuullut jotakin, mikä teitä saattaisi hyödyttää. Sanotaan että voitte tehdä mitä väitätte. Mitä sitten tapahtuu?" Thardinilla oli selvästi jokin tavoite - oli se sitten kapteeniparan kelluttaminen vai pinnan alle painaminen, oli se sinänsä samantekevää - mutta jos tämä kuvitteli että Alena seuraisi kiltisti hiljaa vierestä kuinka tämä kaapisi kaiken hyödyn ja kunnian itselleen, tulisi mies pahasti pettymään niihin asioihin mitä hän tulisi tälle syöttämään.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Vaihtokaupan alkeet

Post by Kuparirapu »

Kepin päähän kopsahdellut sormi pysähtyi, ja tasaisen äänen jälkeensä jättämä aukko täyttyi painostavalla hiljaisuudella.
"Mitäkö tapahtuisi?" Thardin toisti kuin maistellen sanoja. "Minä huolehtisin, että nämä kuiskaukset kulkeutuisivat niihin korviin joita ne kiinnostavat. Juuri sillä tavalla kuin on hyödyllisintä."
Miehen äänensävy toi esiin sanat, joita hän ei ollut lausunut ääneen:
"Eli hyödyllisintä minulle."
"Ja hyvin tehdystä työstä palkittaisiin sen tekijät, jokainen joka on auttanut edistämään asiaa. Erityisesti ne jotka ensimmäisenä kuulevat näitä kiinnostavia huhuja."
Thardin otti rauhallisen askeleen lähemmäs, ja sitten toisen. Hänen silmänsä viipyilivät hetkisen Alenan käsissä, kuin varoen etteivät ne kurotelleet vaivihkaa mitään terävää.
"Ei ole syytä tehdä tästä veristä," hän sanoi yllättäen paljon vilpittömämmän kuuloisesti. "Minä tarvitsen vain sanoja, Alena hyvä. En mitään enempää. Yksi sana voi tietenkin muuttaa jonkun elämää merkitsevästi, tai ehkä ei. Mutta miksi huolehtia turhaan lausuessaan nimiä, jos niitä ei tunne? Tai kuvatessaan kasvoja joita ei koskaan näe?"
Thardin kiersi leveän pöydän Alenan eteen, jatkaen suostuttelevan pehmeällä äänellä:
"Minä tarvitsen henkilöitä, joilla on korvaa salaisuuksille. Ja jotka ovat tarpeeksi älykkäitä tietääkseen mitä niillä tehdään."
Kohdatessaan Alenan katseen uudelleen Thardinin silmät tuntuivat liukuvan hermotsuttavasti pitkin ihoa, mutta niiden aiempi terä näytti lientyneen.
"Olen kuullut sinustakin muutaman sanan. Ja nyt kun olen nähnyt etteivät ne kertoneet kaikkea, uskoisin että yhteistyö voisi olla erittäin hyödyllistä...meille molemmille. Ja sen ensimmäinen askel voi tapahtua juuri nyt. Jos niin haluat."
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Vaihtokaupan alkeet

Post by Anlie »

Thardinin ehdotus esitettiin varsin ystävällisesti. Alena epäili että vastaavanlaiset sanat olivat saaneet monet livertämään tietonsa tämän tarjoaman "palkkion" toivossa, mutta häntä tuollainen aliarviointi lähinnä ällötti. Pikkulinnuksi joutuminen ei kuulunut Alenan suunnitelmiin, ja niin nautinnollista kuin kieltäytymisen hierominen tuon maskeerattuun naamaan olisikin, ylpeys ei nyt toimisi hänen edukseen. Mies ei äänensävyssään jättänyt arvailemisen varaa kenen hyödyksi tiedot tulisi käytettyä. Alena olisi mieluummin hyödyntänyt ne itse, kun vain olisi tiennyt miten. Nainen epäili että kuvio saattaisi loppujen lopuksi olla paljon monitahoisempi kuin mitä hänen tiedossaan oli; lisäksi loppujen lopuksi kapteeniin kohdistuvat epäilyt olivat aika kaukana Alenan vaikutusalasta. Joten paras tapa hyödyntää tilannetta oli kallistaa korvansa miehen sanoille. Syitä luottaa tähän herra Thardiniin oli kammottavan vähän, mutta Alena uskoi vahvasti että puhuminen tuskin tulisi maksamaan hänelle itselleen mitään. Yhtä hyvin hän voisi pelata hetken Thardinin mukana ja samalla ottaa selville millaisia lankoja tämä piteli kädessään.

Yhdestä asiasta he sentään olivat samaa mieltä, tilanteen ei missään nimessä tarvitsisi kääntyä veriseksi. Thardinin käytös aiemmin oli vain saanut Alenan varpailleen ja tämä kaipasi heidän väliinsä jotakin, mieluiten jotakin kiiltävää ja terävää. Tosin se olisi vain luonut valheellisen turvallisuudentunteen, jonka taakse tämän miehen kanssa taisi olla turha piiloutua. Todellisuudessa vaara tulisi olemaan juurikin niissä sanoissa, joita tämä niin viattomiksi yritti väittää. Pöytä sai toistaiseksi kelvata.

Vai kuullut muutaman sanan, Alena ajatteli ja tuhahti huvittuneena. Toisenlaisessa kontekstissa sanat olisivat saattaneet kuulostaa jopa uhkaukselta, mutta Alena tiesi hyvin että hänen yksityiselämästään Dionessa ei ollut paljon juoruilemista. Ja Charan oli satojen peninkulmien päässä.

Alena mittaili katseellaan lattiansa lankkuja ja teki lopulta päätöksensä. Hän henkäisi kuuluvasti ulos ja alkoi kertoa. Sanasta sanaan toistaen kaiken mitä satamavartijan kirjeistä ja muistiinpanoista oli käynyt ilmi, jättämättä yksityiskohtia pois: nimiä, päivänmääriä, sananmuotoja. "...asioita jotka voinette helposti varmistaa tutustumalla yhteisen tuttavamme arkistoihin", Alena päätti tarinansa ja silmäili miestä etsien, luultavasti turhaan, vihjeitä siitä kuinka paljon tuo oli jo oikeastaan tiennyt. ”Toivon että tässä oli tältä erää tarpeeksi?” Ja ehkä hieman liikaakin. Hänen yhteytensä Saryaan Thardin saisi selvittää ihan itse, Alena ei todellakaan aikonut sitä omasta aloitteestaan mainita.
”Voinemme sopia että toistaiseksi nimeni ei tule esiin herra Doultburia koskevissa keskusteluissa? Kuten ystävällisesti muistutitte, asiakkaitteni maineella on joskus kovin kauaskantoiset seuraukset”, Alena katseli kiinteästi Thardinia, madaltaen sitten hieman ääntään ja nojaten käsillään pöytään jatkaessaan: ”En luota sinuun tippaakaan, mutta oletan että sinulla on edes jonkinlainen taju kunnioittaa sitä mitä juuri tein. Jos kerran aiot käyttää minua jatkossakin.” Nainen miltein sylki viimeisen lauseen suustaan, niin vastenmielisiltä sanat tuntuivat lausua ääneen.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Vaihtokaupan alkeet

Post by Kuparirapu »

Seuraten, kuinka Alena äänettä punnitsi vaihtoehtojaan, Thardinin kasvojen takana aaltoili omahyväinen tyytyväisyys. Hän tunsi olonsa puutarhuriksi, joka varovaisten oksastusten ja tukien jälkeen seurasi viimeisimmän kasvinsa kasvua haluamansa suuntaan. Ja se puhkesi kukkaan haltianaisen alkaessa levitää hänen korvilleen, mitä kaikkea oikein oli kuullut ja saanut selville. Varoen päästämästä kasvoilleen liian tyytyväistä hymyä Thardin hiljeni kuuntelemaan, ja huomasi samalla olevansa yhä enemmän vakuuttunut Alenasta. Hän sai selville muutamassa minuutissa enemmän kuin jos olisi istunut kokonaisen päivän satamavartijan tuolilla tämän papereiden edessä.
Kiittäen pienellä nyökkäyksellä Thardin lausui:
"Tämä oli kieltämättä antoisaa. Eikä syytä huoleen, sillä edes minun nimeni ei tule esiintymään arvon kapteenimme yhteydessä."
Alenan seuraavat sanat saivat kuitenkin Thardinin hymyn lievenemään, ja vastaten naisen katseeseen järkähtämättömästi hän nojautui itsekin pöydän ylle:
"Puhut kuin olisin terä kaulallasi kiristänyt sinulta jotain, vaikka mielestäni olen vain tarjonnut tilaisuuden hyötyä tästä pienestä harrastuksestasi. Älä sitten luota minuun, se ei haittaa minun puolestani vähääkään, mutta toivottavasti sinä puolestasi ymmärrät hyödyn jonka voin sinulle tarjota. Älä siis hauku sellaisen liean perään, jota et kaulaasi toivo."
Suoristautuen Thardin vei kätensä vyölleen, ja täysin tyynesti hän laski pöydälle miltei ensimmäisen mittaisen pinon kultadenejä.
"Muista että hyvästä työstä voidaan palkita muullakin kuin kullalla, Alena hyvä. Olen varma että sinullakin on ajatuksia, tai huhuja, joiden haluaisit muuttuvan todeksi," Thardin totesi. Hänen takaansa kuului oven kolahdus, ja sisään tulvahtava viileä ilmavirta tunkeutui heidän välilleen kuin pitääkseen heidät erillään. Ovella seisoi Thardinin palvelija, niiaten siististi ja kysyen:
"Onko herra valmis?"
"Kyllä, uskon että olemme käyneet kaiken tarpeellisen läpi," Thardin vastasi, ja vilkaisi vielä Alenaa.
"Lähetän myöhemmin tavan ottaa minuun yhteyttä, ja luotan että tulen kuulemaan lisää mielenkiintoisia huhuja tulevaisuudessakin. Ja muistakaa," hän lisäsi, ja puhuessaan Thardinin ääni vaihtui äkkiä tuttuun yläluokkalaiseen, pöyhkeään nuottiin, "Niin, muistakaa että minä todellakin tarvitsen asuni viimeistään kolmen viikon kuluessa."
Astellen lievässä takakenossa ovea kohti Thardin heilautti käsiinsä jossain vaiheessa poimimaansa nenäliinaa ja olkansa yli huikkasi vielä:
"Hyvää päivänjatkoa teille neiti.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Vaihtokaupan alkeet

Post by Anlie »

Thardinin moitteet saivat punan karahtamaan Alenan poskille ennen kuin tämä ehti hillitä itseään. Mies puhui inhottavan suoraan ja totta, ja Alenan naurettava yritys saada tältä irti jonkinlaista pahoittelevaa vastatarjousta oli kaatunut omaan mahdottomuuteensa. "Mielenkiintoista, minä kun en toistaiseksi ole hyötynyt tästä keskustelusta muutoin kuin teidän lupauksillanne hyödystä, herra Thardin", Alena vastasi kireästi. Vastahakoisesti hän nielaisi loput terävät sanansa ja hymyili korostetun maireasti keskustelukumppanilleen, "Mutta herrani tietenkin tekee tiedoillaan mitä hyväksi katsoo."

Peilaten Thardinin liikkeitä Alena suoristui myös, risti jälleen kätensä suojakseen, laskien tarkkaan katsellaan montako kolikkoa lisää tämä asetti pöydälle. Tähänhän hän itse oli suostunut ja kaiken lisäksi Thardin saattoi olla juuri se jota hän oli Dionessa odottanut, tilaisuus järjestää asiansa juuri niin kuin niiden kuuluisi olla ja juuri sellaisella tavalla kuin hän itse halusi. Mutta jos tämä oli se ensimmäinen askel, Alena ei ollut osannut odottaa että se olisi tuntunut niin...huoraamiselta.
Oven loksahtaessa auki Alena olisi voinut huokaista helpotuksesta, mutta piti suunsa tiukasti kiinni. Thardinin vetäessä roolinsa takaisin ylleen kesken lauseen, Alena tajusi jo miltein unohtaneensa miten sietämätön mies oli hänen liikkeeseensä sisälle kävellyt. Hän nyökkäsi ilmeettömänä tuon muistutukselle. Sietämätön, mutta petollisen harmittoman oloinen.
"Kuin myös teille, herra Thardin", Alena niiasi ja hymyili oviaukosta katoavalle miehelle, kuin viimeistä puolen tunnin keskustelua ei olisi käyty lainkaan. Oven loksahtaessa kiinni, Alenasta tuntui kuin sisälle päässyt ilmavirta olisi jäädyttänyt koko huoneen.

// Kiitos vähintäänkin mielenkiintoisesta pelistä!
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Vaihtokaupan alkeet

Post by Kuparirapu »

Thardin lähti harppomaan katua pitkin eteenpäin, vaivautumatta odottamaan palvelijaansa joka oli pidellyt ovea hänelle. Lähestyvistä askeleista hän kuuli naisen lopulta ottaneen hänet kiinni, mutta he ehtivät kävellä korttelin verran ennen kuin tämä keräsi rohkeutta avata suunsa:
"Tiesikö hän mitään?"
Thardin pysähtyi, ja jäi kadunkulmaan kuin odottaakseen muutaman raskaan kuormavaunun matelevan ohi. Palvelija pysytteli lähellä, jolloin keskustelu jäisi vain heidän välilleen, ja kaikki muu hukkuisi ohikulkijoiden puheensorinaan.
"Enemmän kuin arvioimme, sillä "Lohikäärmeen" keikka helpottui hänen asiostaan huomattavasti. Palkkasin hänet myös välittämään tietoja ja jos näkemäni pitää paikkaansa, tuosta naisesta on paljon hyötyä."
Palvelija korotti katsettaan hieman, ja hänen silmissään näkyi ohikiitävän epäilevä katse.
"Voiko häneen luottaa?" hän kysyi, ja Thardin kohotti kulmaansa. Hänen alaisensa äänessä kuului pieni särö, mutta mies ei ollut aivan varma oliko se aitoa epäluuloa, vai ehkä kateutta?
"Voiko kehenkään luottaa?" Thardin totesi yksinkertaisesti. "Se nainen on vain ylpeä, mutta ei typerä. Meidän kanssamme toimimisesta ei ole hänelle kuin hyötyä, ja uskon että hän ymmärtää sen lopulta."
"Hän ei ehkä ymmärrä asemaansa täysin," hänen alaisensa totesi, yrittäen kuulostaa välinpitämättömältä. Mutta naamionsa takana Nimetön mies ymmärsi paremmin. Hänen alaisensa mielestä Alena oli päässyt hyvään sopimukseen liian vähällä vaivalla. Vähemmällä kuin hänestä oli reilua. Hetkeksi Thardinin silmistä paistoi erilainen ja vaarallisempi katse, ja varoittavalla äänellä mies lausui:
"Toivon sinun muistavan, mitä seuraa jos jokin keikka muuttuu henkilökohtaiseksi. Oletan että kykenet korjaamaan asennettasi?"
Hänen alaisensa silmät levisivät aavistuksen, ja katuvan näköisesti hän nyökkäsi. Thardin siirsi katseesnsa sivuun, mutta painoi samalla mieleensä että naisen olisi vielä hiottava kasvojensa hallintaa. Tuollainen reaktio voisi tositilanteessa aiheuttaa ongelmia. Sivustakatsojan silmään koko tapahtuma näytti samalta, kuin aatelismies oli nuhdellut palvelijaansa jostain arkipäiväsestä askareesta.
"Toivottavasti oman tehtäväsi onnistui odotetusti?"
Hänen alaisensa nyökkäsi, ja selvän innokkaana paikkaamaan kuvaansa Nimettömän silmissä hän ryhtyi kuvaamaan lyhyesti mitä oli kuluneen tunnin aikana tehnyt. Kunnellen välinpitämättömän näköisesti, mutta tarkasti, Thardin lähti ylittämään katua. Hänen ajatuksissaan henkilöt, tiedot ja näitä yhdistävät säikeet alkoivat asettua paikoilleen, ja mietteliäänä mies hieraisi sileää leukaansa.
Hänen oli taas aika alkaa kasvattaa partaansa.

//Kiitos myös tältä puolelta//
Locked