Yhden illan tähden

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Yhden illan tähden

Post by Tinanja »

Rayash oli melko levottomana odotellut laivalla Saryan paluuta. Mies oli hakenut läheisestä ravintolasta mukaan vähän ruokaa, mutta erityisesti naposteltavaa ja muutaman oluen omista varastoistaan. Mies toivoi, ettei hän tarvitsisi olutta vahvempaa sulatellakseen sen, mitä ikinä Sarya saisikaan tietää Mirayasta. Kapteenia häiritsi erityisesti se, miten voimakkaasti hänen mielensä hoki hänelle muistavansa nimen Cabra, mutta samalla se ei antanut vihjettäkään siitä, miksi hän tunnisti tuon nimen. Mies oli käyttänyt myös aikaansa vanhoja sopimuksia penkoen, muttei silti ollut löytänyt merkkiäkään, ei mustetahraakaan, joka olisi viitanut sukunimeen Cabra. Ja silti se tuntui liian tutulta - mistä hän tunsi tuon?

Lopulta pitkäpiinaisten tuntien jälkeen Sarya työnsi kapteenin hytin oven auki nähtyään sieltä vielä loistavan valon. Tämä otti yhden olutpulloista itselleen, vaikka olikin jo nauttinut viiniä Mirayan seurassa tämän tosin juodessa siitä suurimman osan. Mutta hänen keskustelunsa naisen kanssa oli kieltämättä ollut hedelmällinen, ja ehkä se auttaisi Rayashia muistamaan, mistä tunsi tuon naisen nimen. Rayash puolestaan kohotti katseensa Saryaan naisen nojautuessa yhtä hytin tukipaaluista vasten olutpullon korkattuaan. Tämä veti pitkän huikan siitä, maistellen juomaa mietteliäänä, pitäen Rayashia jännityksessä.
“No?” kapteeni töksäytti lopulta nojautuen tuolillaan paremmin sen selkänojaa vasten. Tuoli narisi vastalauseissaan, mutta Rayash ei näyttänyt reagoivan siihen lainkaan.

“Eli, Miraya Cabra on kotoisin Itärannikon saaristosta, Drieneltä. Äiti, myös sukunimeltään Cabra, kasvatti tämän itse. Isästä ei ole tietoa”, Sarya sanoi viimein Rayashin reaktioita katsellen. “Sen äiti strippaa tai tanssii myös, ja siitä Mirayakin on saanut inspiraationsa. Joskin äiti tahtoi paremman koulutuksen, ja siksi Miraya on opiskellut kirjanpitoa”, haltianainen jatkoi sitten vielä, Rayashin ilmeitä hyvin tarkkaan tarkkaillen. Tämä kiinnosti häntäkin, varsinkin kun se tuntui saaneen niin suuren osan kapteenin ajatuksista viime päivien aikana.
“Hän kaipaa jonkin verran kotiin, mutta kokee Dionessa asumisen olevan vapaampaa.”

Kauniin, siron naisen silhuetti ikkunasta loistavaa valoa vasten miehen maatessa rentona sängyllä, alastomana ja nauttien näkemästään.

Sarya katsoi, miten Rayashin rennon, mutta hieman jännittyneen olemuksen tilalle nousi vähitellen järkytys sekalaisten tunteiden vaihduttua tuon kasvoilla. Kapteeni nousi seisomaan, katsoi pöytää pitkään ristien kätensä rintakehälleen ja kohotti hitaasti, hyvin vakavana katseensa Saryaan.
“Oletko varma?” Rayash kysyi kulmiaan kurtistaen. Varjo levisi miehen kasvoille Saryan nyökätessä syvään. “Miten niin? Tuskin se valehtelee, ei se ainakaa siltä näyttäny”, perämies huomautti tuhahtaen. “Ei siitä ny tommost ilmettä tartte vetää naamalle”, Sarya jatkoi vielä tuhahtaen, saamatta kuitenkaan reaktiota Rayashilta - päin vastoin tuo tuntui piilottavan sen järkytyksensäkin kasvoiltaan samantien sen virallisen kovan ulkokuorensa alle.

Ruskeat, paksut ja kiharat hiukset tuntuivat pehmeiltä hänen sormiensa liukuessa niiden lävitse, huulten koskettaessa toisiaan.

Se hetkellisesti jopa uhmakkaalta vaikuttanut olemus alkoi rakoilla, kun Rayash mietti asiaa uudemman ja uudemman kerran. Sarya maistoi oluttaan, kurtisti kulmiaan sitten Rayashille tämän reaktiolle.
“No, muistatko?” tuo töksäytti sitten saaden Rayashin tuhahtamaan, mutta tämä nyökkäsi lyhyesti vastaukseksi. “Kiitos”, Rayash sanoi vielä hyvin tukahtuneella äänensävyllä kääntyen selin Saryaan, jotta tuon naisen liiankin tarkkaavainen katse ei näkisi jokaista reaktiota, jokaista ilmettä ja elettä, jonka hän tekisi. Mies sulki silmänsä ja hengähti muutaman kerran syvään.

Sänky nitisi heidän liikkeidensä alla, kuten monesti aiemminkin. Eikä tämä olisi viimeinen kerta, kun he testaisivat sen kestävyyttä.

Ei, se ei voinut olla totta… ei hänen tuurinsa voinut olla tälläinen, tilanne ei voinut kääntyä tähän suuntaan… Ja silti, Rayash muisti ilmiselvästi Celian Cabran, tämän ruskeat, kiharat hiukset ja solakan vartalon… ja ne lukuisat yöt, jotka mies oli viettänyt tuon kanssa. Siitä suhteesta oli syntynyt Miraya Cabra… tuo vaaleahiuksinen kirjanpitäjä, joka oli yllättäen päätynyt, kahdenkymmenen vuoden jälkeen hänen elämäänsä.
Sarya tuijotti kapteeninsa selkää pitkään, ennen kuin lähti olutpulloa kantaen hytistä jättäen Rayashin omiin oloihinsa. Kotimatkallaan nainen kiersi parin korttelin ympäri, jotta saisi hieman aikaa ajatella, ja sitten tämän silmät levisivät, kun tuo laski yhteen sen yhtälön, jonka oli juuri äsken esitellyt Rayashille.

Miten hänkin oli voinut olla näin sokea?

*

Oli kulunut noin viikko siitä, kun Rayash oli sisäistänyt, miksi Mirayan sukunimi tuntui niin tutulta hänelle. Nyt kapteeni odotti naista saapuvaksi raportoimaan töistään ja siitä, mitä oli tehnyt palkkansa eteen. Rayashin pöytälaatikossa odottivat naiselle varatut kolikot, joiden mies arveli riittävän hyvin tuon työmäärään nähden - Airdanin puheisiin jos oli uskomista. Mutta miehen mieltä painoi eräs paljon palkanmaksua suurempi asia - nimittäin se, että Miraya oli hänen tyttärensä. Tai ainakin Rayash oli melko varma siitä - muutoin tässä olisi liikaa sattumia, että se olisi ollut pelkkää sattumaa: mistä muualta tuo kirjanpitäjä olisi saanut valkeat hiuksensa, sukunimensä ja olisi iältään juuri sopiva tähän kuvioon? Ei mistään, siitä Rayash oli yhä varmempi ja varmempi. Nyt hänen oli vain… uskallettava sanoa asiasta Mirayalle, sillä hän ei voinut kulkea laivalla nähden naisen satunnaisin väliajoin ja olla ajattelematta asiaa. Tosin tämä päätös oli vaatinut muutaman unettoman yön, pari ryyppyreissua Eldrinin kanssa, ja viikon aikaa.

Rayash ei nyt vilkaissutkaan Mirayaan tämän tullessa sisään, sillä pelkäsi kaiken keräämänsä rohkeuden katoavan samantien taivaan tuuliin, jos hän vilkaisisikaan tuota naista. Sen sijaan mies alkoi puhumaan, kun kuuli Mirayan sulkevan oven perässään ja astelevan lähemmäs.
“Sulje ovi perässäsi ja istu, ole hyvä”, Rayash sanoi sen tavanomaisen teitittelynsä sijasta.

“Noin kaksikymmentä vuotta sitten”, Rayash sanoi hiljaa. “Tapasin naisen, kun vietin talveani Drienellä, kotisaarellani”, kapteeni jatkoi hiljaa, nyt viimein kohottaen katseensa Mirayaan.
“Vietimme koko talven yhdessä… Kunnes velvollisuudet kutsuivat minua takaisin merille. En kuullut hänestä mitään, ja oletin hänen unohtaneen minut... “, Rayash huokaisi, edelleen tuijottaen tiukasti pöytää edessään, puristaen pöydänkulmaa rystyset valkeina.
“Hänen nimensä oli Celian Cabra, ja mitä ilmeisimmin hän on äitisi”, kapteeni Doulbtur vielä viimeisteli nyt vasta kohottaen katseensa sisään astuneeseen Mirayaan pöytänsä takaa, nyt katsoen suoraan Mirayan silmiin. Miehen erivärisissä silmissä taiteilivat samaan aikaan epäusko, ärtymys, mutta samalla jotain hyvin positiivista, yllättynyttä ja hämmentynyttä… kaikki samaan aikaan. Miehen niin tarkasti suojelema ulkokuori, virallisuus ja arvoasema olivat tiessään tämän katsoessa Mirayaa siitä kapteenin kirjoituspöydän ääressä olevalta tuolilta, hitaasti laskien pöydänreunaa puristaneet kädet syliinsä, ja odottaessaan Mirayan reaktiota - mitä tahansa.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yhden illan tähden

Post by Kide »

Miraya oli kulkenut Valkoisella Lohikäärmeellä töitään tehden jo hieman yli viikon, ihmetellen Rayashin poissaoloa ja harmistuneena siitä, ettei Saryaakaan näkynyt koskaan laivalla. Myöskään Eldriniä ei ollut näkynyt tämän kantakapakassa roikkumassa. Miraya törmäsi ainoastaan Airdaniin lähes joka päivä, tosin viimeisimpinä päivinä hänestä tuntui, että toinen kirjanpitäjä oppi koko ajan paremmin välttelemään Mirayan suosimia työaikoja. Tosin edellisenä päivänä Mirayan juuri saapuessa laivalle Airdanin jo poistuessa sieltä, uskaltautui mies jopa puhumaan hänelle. Keskustelusta ei voitu edelleenkään puhua, sillä Airdan välitti vain lyhytsanaisesti Rayn pyynnön tulla laivalle seuraavana päivänä, puolenpäivän aikaan, eikä suostunut edes nostamaan katsettaan laivan lattialankuista Mirayaan. Pyöräytettyään ensin silmiään Airdanin selälle, levisi Mirayan huulille pieni hymy: viimein hän pääsisi juttelemaan jälleen Rayashin kanssa, ja saisi palkkansakin.

*

Seuraavana päivänä Miraya koputti kevyesti kapteenin hytin oveen ja työnsi sen auki vastausta odottamatta.
"Herra Doultbur", hän tervehti sievästi nyökäten pöydän takana istuvaa Rayashia ennen kuin kääntyi sulkemaan oven. Mirayan käsi jäi epäröimään juuri huomattavasti suljetun oven kahvalle, kun ystävällisen tervehdyksen sijaan Rayash puhuikin aivan uuteen sävyyn. Miraya oli luullut olleensa suhteellisen siisti Airdanin työhytin suhteen - Saryan kanssa vietettyä alkuiltaa lukuunottamatta -, mutta olikohan se vanha kääpä sittenkin suuttunut jostain? Olisi voinut edes tulla sanomaan asiasta suoraan Mirayalle!
Miraya vetäisi syvään henkeä ja käveli pyydetysti istumaan Rayashia vastapäätä. Hänen kasvoillaan oleva pieni hymy ei yltänyt tällä kertaa silmiin asti. Myös naiselle tyypillinen viekkaus oli poissa, kun tuo odotti huolestuneena Rayashin selvästi painavaa sanottavaa.

Yllätys oli suuri, kun Rayash alkoikin kertomaan kuin jonkinlaista tarinaa, ja vieläpä Drienestä. Helpotus siitä, ettei kyse ollut Airdanin liian herkistä hermoista vaihtui hyvin nopeasti täydelliseen hämmennykseen, kun Miraya jatkoi Rayashin kuuntelemista. Naista ärsytti ja ihmetytti suunnattomasti, ettei Rayash edes katsonut häneen puhuessaan. Ja tuon äänensävy, kapteenihan oli vakava kuin hautajaisissa. Miraya ei kerta kaikkiaan voinut käsittää mistä oli kyse, mutta kapteenin pöydänreunoja pakonomaisesti puristavat kädet kertoivat omaa tarinaansa siitä, ettei Rayashin kertomuksella ilmeisesti ollut onnellista loppua.
Celian Cabra. Mirayan äidin nimi jäi kaikumaan hänen päähänsä aavemaisesti. Miraya jäi tuijottamaan viimein pöydän pinnasta katseensa irrottanutta Rayashia silmät suurina, näkemättä kuitenkaan mitään. Hänen hieman raolleen avautuneen suun edessä ilma seisoi paikallaan, niin kuin se tuntui seisovan sillä hetkellä koko hytissä. Aika itse tuntui pysähtyneen Rayashin lausuessa Mirayan äidin nimen. Oliko tämä joku sairas pila? Tällaista Miraya olisi voinut Saryalta olettaakin, mutta Rayashilta ei niinkään. Sitä paitsi, hän ei ollut mielestään edes maininnut äitinsä nimeä Saryalle. Myös Rayashin täysin hämmentynyt ilme, jollaista Miraya ei olisi voinut edes kuvitella aina niin hillityn kapteenin kasvoille, kertoi siitä, ettei tämä voinut olla mitään esitystä.
Mirayan kasvot olivat jäykistyneet tyrmistykseen, joka hänen sisällään sillä hetkellä velloi. Kaksikymmentä vuotta sitten. Drienellä. Celian... Mirayan katse harhaili Rayashin kasvonpiirteissä ja valkoisissa hiuksissa, mutta muuten hän istui jäykkänä kuin saviveistos. Hän muisti tuskin hengittää, mikä vain lisäsi hänen rintaansa puristavaa ahdistavaa tunnetta.

Lopulta muutaman, aivan liian hitaasti madelleen sekunnin jälkeen Mirayan mieli näytti palautuvan hänen olemukseensa. Sinisissä silmissä välkkyi yhtä järjetön tunteiden sekamelska kuin häntä tuijottavan Rayashinkin silmissä. Yllätys ja hämmästys vaihtuivat epäuskoon, ja vain häivähdyksenomainen toiveikkuus peittyi nopeasti silmiin nousevan kiukun alle. Oliko Rayash tiennyt tämän koko ajan? Tiennyt, että hänellä oli tytär, muttei koskaan tehnyt asialle mitään? Kahteenkymmeneen vuoteen!
Epäilys nosti häilyväisen verhonsa uudelleen Mirayan katseen eteen. Oliko tämä sittenkään totta? Rayashin odottava ilme, miehen vaikea olemus, ja piru vie tuon koko ulkonäkö kuitenkin huusivat sen puolesta, että kyllä tämä oli.

"Sinä", Miraya viimein sihahti hampaidensa välistä. Se oli lähes kuiskaus, mutta sana tuntui kaikuvan kuolettavan hiljaiseksi vaipuneessa huoneessa väkivaltaisen äänekkäästi. Sen sanottuaan Miraya tempaisi itsensä seisomaan ja läimäytti kätensä suuren pöydän pintaan Rayashia kohti kallistuen.
"Oliko tämä kaikki suunniteltua? Ajattelitko seurata olenko tutustumisen arvoinen nyt?!" Mirayan ääni kohosi sana sanalta, kun hän sylki ne suustaan kuin saastan.
"Kaksikymmentä vuottako riitti asian pohtimiseen?" Sinisten silmien halveksivan katseen olisi luullut porautuvan vaikka raudasta läpi, mutta Rayash istui sen edessä hievahtamatta.
"Äitini... Tiedätkö yhtään kuinka hän on raatanut? Yksin! Minun takiani!" Tunteiden sekasotku yritti pursuta Mirayan kimmeltäviksi muuttuneista silmistä yli, mutta hän ei suostunut itkemään. Hän suoristautui pöytään nojaamasta ja puristi kätensä nyrkkiin sivuilleen. Antamatta edelleenkään Rayashille mahdollisuutta sanoa mitään väliin Miraya jatkoi saman tien: "Ja mitä sinä olet tehnyt? Nauttinut merellä elämästäsi leveästi!"
"Painu helvettiin, paskiainen!" Viimeiset sanat Miraya sylkäisi suustaan kuin jäiset piikit, katse yhtä hyytävänä. Hän kääntyi kannoillaan ja ryntäsi hytistä ulos paiskaten oven perässään kiinni niin lujaa, että laivan toiseen päähän keräytyneet lokit lennähtivät rääkäisyjen saattelemana kannelta karkuun.
Sitten Miraya juoksi. Korkokengät kopisivat laivan kanteen kiukkuisesti. Hän ei edes muistanut, milloin olisi viimeksi juossut, mutta nyt hän pinkoi laivalle johtavan sillankin alas täyttä vauhtia välittämättä sen huteruudesta. Vartijat jäivät tuijottamaan suut puoliavoimina Mirayan perään, jonka silmät peittyivät heti kyynelten taakse, kun hän oli tuon kaksikon ohittanut.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yhden illan tähden

Post by Tinanja »

Hänen sanansa eivät näyttäneet menevän ihan niin hyvin perille, kuin hän oli toivonut. Hän oli miettinyt sanottavaansa ties kuinka kauan, ja yrittänyt tehdä asian selkeäksi, yksinkertaiseksi siitä huolimatta miten surkea tilanne tuntui hänen - ja Mirayan näkökulmasta olevan. Mutta sen sijaan, että Miraya olisi suostunut kuuntelemaan häntä, tuo ohitti kokonaan puolet sanottavasta asiasta muistutaen häntä yllättävän paljon vihaisesta Saryasta, jollaista onneksi ei kovin usein tarvinnut kohdata. Ja siitä kokemuksesta Rayash tiesi, että ennen kuin Miraya olisi rauhoittunut pöydän hakkaamisesta, ei hänellä olisi mitään mahdollisuutta sanoa sanakaan tähän väliin. Eikä Miraya näyttänyt olevan sitä mieltä, että halusi antaa hänelle yhtään sijaa kertoa omaa näkemystään asiasta, ja sen sijaan syytti häntä kaikesta, mikä tuon elämässä oli mennyt pieleen. Joten Rayash ei voinut kuin katsoa vihaisen pettyneenä, miten tuo kääntyi kannoillaan ja poistui ovet paukkuen?

Mistä helvetistä hän olisi voinut tietää, tai edes osallistua, kun ei hänelle kerrottu edes sitä, että Miraya oli olemassa?

Rayash tuhahti ja laski kasvonsa käsiinsä vetäen muutaman kerran hyvin syvään henkeä. Miten hän taas onnistui sotkemaan asiansa näin? Miksi Miraya ei voinut kuunnella, mitä sanottavaa hänellä tälle oli? Rayash tuhahti - tämän takia hänen pitäisi tämä koko paska keskustelu käydä uudelleen... ja sillä kerralla mies olisi varma, että lukitsisi oven, tai seisoisi sen edessä niin ettei tuo kirpakka nainen pääsisi pakenemaan keskustelua mihinkään. Ajatuksesta sisuuntuneena (joskin varmaan lähemmäs tunnin kuluttua oven kiinni paukahtamisesta) Rayash nousi ja heitti viittansa harteilleen astuessaan laivan kannelle. Mies käveli suoraan kahden vartijansa luokse ärtyneen näköisenä ja sai nämä suoristamaan selkäänsä.

"Kun tuo nainen tulee seuraavan kerran laivalle, minulle on ilmoitettava siitä välittömästi. Mikäli en ehdi välittömästi paikalle, häntä ei saa päästää poistumaan laivalta", Rayash sanoi tiukasti vartijoille ja vaiensi näiden kysymykset ja vastalauseet kädenheilautuksella.
"Nyljen teistä jokaisen itse, jos päästätte hänet ohitsenne pois laivalta", tämä huomautti vielä kylmän ärtyneenä lähtiessään kotiaan kohden. Ehkä Miraya vähintään kävisi keräämässä tavaroitaan Airdanin työhuoneeksi muutetusta hytistä, jolloin Rayash saisi mahdollisuuden ahdistaa tämän vielä nurkkaan...

Sillä tämä ei jäisi tähän, Rayash ajatteli ärtyneenä - huomaamatta että Miraya todennäköisesti oli saanut luonteensa suurimmat särmät molemmilta vanhemmiltaan.

*

Eldrin lojui Teurastetun Prinssin nurkkapöydässä nauttien hyvin ansaitusta lounaasta. Mies oli saanut sovittua erään salakuljetussopimuksen viimein loppuun saakka ja se toisi laivalle hyvin mukavat lisätienestit, kunhan keikkaa päästäisiin viimein toteutumaan. Mies oli palkinnut itsensä siitä hyvästä herkullisella, runsaalla lounaalla Prinssissä, josta sai ehdottomasti parhaimmat ruuat mitä Dionessa hän oli koskaan nauttinut. Nytkin hänellä oli edessään murea lehtipihvi, muutamalla nimellisellä kasvilla lähes siinä perunamuusin alla piilossa. Eldrin lapioi ruokaansa suuhunsa tyytyväisenä, maistellen toisinaan olutta. Olut ei kyllä ollut parhaimmasta päästä, mutta onneksi herkullinen ruoka korvasi siitä suurimman osan.

Eikä tuolla miehellä ollut ajatustakaan siitä, mitä Rayashille oli juuri tapahtunut - sen sijaan mies ajatteli yllättävänsä kapteenin positiivisesti kertomalla sopimuksesta illalla.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yhden illan tähden

Post by Kide »

Miraya suuntasi suorinta tietä kotiinsa ja oven suljettuaan istui keskelle lattiaa kasvot käsiinsä sulkien. Hän hengitti raskaasti ja kuunteli sydämensä rummutusta. Oliko hän juuri tavannut isänsä? Ja kutsunut tuota paskiaiseksi? Saattoiko tämä olla tottakaan?
Miraya katseli sumeiden silmien läpi ympärilleen ja tunsi olevansa yksin ja vieraassa paikassa, vaikka istui omassa kodissaan. Hän pyyhki poskiaan pitkin valuneita meikkejä ja katseli mustia tahroja käsissään. Hän ei toisaalta voinut uskoa kuulemaansa todeksi, mutta ei enää kieltääkään sitä. Viha nosti uudelleen päätään naisen sisällä ja hän läimäytti nyrkin kipeästi viereensä lattiaan. Miksei Rayash ollut koskaan voinut ottaa mitään yhteyttä? Ja eikö hänen äitinsä olisi muka saanut kapteenia kiinni jälkikäteen niin halutessaan? Olisi varmasti, muttei ilmeisesti ollut halunnut! Eikä kukaan ajatellut kysyä hänen mielipidettään asiasta?
Miraya kampesi itsensä ylös ja siirtyi nojaamaan pientä ruokapöytäänsä vasten saaden sen narahtamaan tutulla tavalla. Ääni sai kyyneleet kihoamaan sinisiin silmiin uudestaan, ja Mirayan pyyhkäisemään kosteita poskiaan kiukkuisesti. Mitä ihmettä hän nyt tekisi? Mirayan täytyi tunnustaa itselleen, että tätähän hän oli toivonutkin, saavansa joskus tavata isänsä. Vaikka hän oli väittänyt kaikkea muuta niin muille kuin itselleenkin, johan sen paljasti hänen reaktionsakin tilanteeseen. Sekin sai naisen vain entistä kiukkuisemmaksi. Ei hän tarvinnut isää, ei ollut koskaan tarvinnutkaan, joten miksi tämä oli näin vaikeaa? Miksi hän halusi yhtä aikaa huutaa ja itkeä, kun ei tiennyt mitä muutakaan olisi tehnyt?
Miraya hengitti muutaman kerran syvään ja yritti rauhoittua. Hän huomasi käsiensä tärisevän ja laski ne uudelleen pöytää vasten. Sitten hän tajusi jotain, mikä sai kapeat sormet puristumaan pöydän reunoihin kuin pihdit. Jos Rayash oli todellakin käyttänyt työtarjousta hyödyksi tutustuakseen häneen, oli Eldrin ollut juonessa mukana. Helvetin huijarit! Tämä ei jäisi tähän!

Hetken kuluttua Miraya harppoi Teurastettua Prinssiä kohti. Hän oli jo käynyt kurkistamassa matkan varrella yhteen kapakoista, joissa Eldrin viihtyi, mutta miestä ei ollut näkynyt siellä. Mirayan sotkeutuneesta meikistä raidoittuneet kasvot saivat hämmästyneitä tuijotuksia osakseen, mutta lopulta joku uskalsi kertoa, että oli nähnyt Eldrinin kulkevan Teurastettu Prinssi -tavernaa kohti hieman aiemmin.
Kyseisen tavernan ovi lennähti auki ja myös jäi avonaiseksi Mirayan marssiessa sisälle kädet lanteillaan. Sinisten silmien katse oli niin kylmä, että useimmat uteliaat katseet kääntyivät nopeasti takaisin lautasiinsa. Miraya ei enää ajatellut mitään, vaan tarvitsi vain kipeästi kohteen johon purkaa kiukkuaan.
Eldrinin tuttu, voimakasrakenteinen hahmo löytyi nopeasti yhdestä lounaspaikan nurkkapöydästä. Miraya marssi pöydän toiselle puolelle, nojasi kätensä pöydän päälle ja jäi tuijottamaan Eldriniä silmät viiruina.
"Nautitko kovastikin tehtävästäsi?" Miraya kysyi pelottavan tyynellä äänellä hänen ilmeeseensä nähden.
"Vai teitkö kaiken vain koska kapteeni käski? En kyllä usko, että hänen käskynsä ylsi erääseen majataloon asti, mutta päätit ilmeisesti ottaa kaiken hyödyn irti?" hän jatkoi kallistaen aavistuksen päätään. Mirayan toistaiseksi hiljaa lausuttujen sanojenkin takaa paistoi se syvä viha, mikä tämän silmissäkin roihusi. Kapeat sormet taipuivat tiukasti pöydänkantta vasten Mirayan nojautuessa aavistuksen edemmäs, katse Eldrinin silmiin porautuen. "Kaiken sen jälkeen... et voinut kertoa minulle."
Miraya suoristautui ja kiersi pöydän viertä Eldrinin viereen osoittaen miestä tiukasti sormellaan.
"Sinä paskakasa, häpeäisit!" hän sihahti kuin käärme ja iski yhtä nopeasti miestä avokämmenellä poskelle. Toisella kädellään hän tarttui Eldrinin edessä pöydällä olevan lautasen reunaan ja heilautti annoksen vihaisella nykäisyllä miehen syliin samalla kun jo lähti kävelemään pois. Kenkien kopinan kadottua kadulle laskeutui tavernaan hetkeksi vaivaantunut hiljaisuus.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yhden illan tähden

Post by Tinanja »

Ruoka oli hyvää, sitä Eldrin ei voinut olla kieltämättä, kun nautti lounaastaan sopimusta samalla mielessään läpikäyden. Tämä tosin kohotti katseensa yllättyneenä, hieman jopa hitaasti kuullessaan oven levähtävän auki. Siinä itsessään ei ollut mitään erikoista, eikä tuo ensin reagoinut siihen mitään. Sitten hän kuuli askeleiden, korkokenkien lähestyvän ja ehti juuri parahiksi kohottamaan kaseensa ennen kuin joutui kohtaamaan Mirayan vihasta leiskuvan katseen tuon nojautuessa pöytää vasten. Mitä hän oli tehnyt? Ei hän ollut edes raahannut muita naisia nyt mistään kapakasta jatkoille, eikä riehunut kännissä missään... eikä räjäyttänyt mitään? Mistä tuo hänelle oli vihainen? Naiset, Eldrin ei ymmärtänyt heitä lainkaan ainakaan nyt.
Ja mikä tehtävä? Toki hän teki, miten Ray käski, mutta ei mikään tekeminen kai ollut MIrayaa koskenut? Hän oli alunperin kapteenille Mirayan esitellyt, ei toisinpäin... ei tämä oikein toiminut?

Sitten isku vasten kasvoja sai tuon havahtumaan ajatuksistaan, muttei vieläkään sanomaan mitään. Oli parempi olla sotkematta omia asioita enempää... ja sitten se herkullinen ruoka lensi hänen syliinsä - no mistä hän tuon oli ansainnut?
"Mitä vittua? Mitä?" Eldrin tuhahti kuullessaan vielä haukkumista ja pyöräytti sitten silmiään, kun Miraya lähti tavernasta, Eldrinin syli ruokaa lattialle tiputtaen. "Voihan perse, sinne meni ruuat", Eldrin mutisi ja viittasi tarjoilijaa lähemmäs näyttäen siltä ettei ollut kovin vaikuttunut Mirayan esityksestä. Sen sijaan tämä nappasi syliinsä jääneen pihvin ja jäi pureskelemaan sitä.
"Tarjoilija? Saisinko toisen samanlaisen... ja ehkä pyyhkeen?" Eldrin vilkaisi tarjoilijaa nopeasti ja latoi pyödälle pinon kolikoita maksuksi. "Ja jos teillä on olutta vahvempaa, sekin kelpaa", tuo tuhahti. Sentään pihvi ei ollut muuttanut makuaan tässä välissä.

Ehkä hänelle joskus selviäisi, mikä Mirayan mieltä oli noin ärsyttänyt, mutta... nyt hän tahtoi ruokaa.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Yhden illan tähden

Post by Viherkivi »

Xhay oli ollut paistamassa jälkiruokaräiskäleitä yhdelle seurueelle tavernan takakeittiön puolella, kun avokeittiön ja ruokasalin puolelta kuului äkäistä puhetta ja sitten läimähdys ja jonkinlainen räiskähdys. Muutama tarjoilijatar tuli kiihkeästi supattaen takakeittiöön, mutta Xhay ei oikein ymmärtänyt mitä oli tapahtunut -- tämä oli siis oivallinen tilaisuus viedä räiskäleet itse nälkäisten pöytään.

Hän latasi räiskäleiden päälle hieman erilaisia hilloja, emännän tyylinnäytteitä kaikki, ja otti sitten tarjottimen mukanaan ruokasaliin. Kokki näki parahiksi nuoren naisen poistuvan paikalta, ja muuan matruusin -- ehkä -- tiputtavan ruokaa ympäriinsä. Kokki tarjoili jälkiruoan toiseen pöytään, jossa huvittunut seurue oli nauttinut suuresti yllätysesityksestä. Hänen korvansa värähtivät kun seilori tyynesti tilasi toisen annoksen, kuin ei olisi ollut millänsäkään tapahtuneesta.

Tarjoilija kiiruhti tuomaan pyyhettä ja lasillisen talon omaa viiniä seilorille, ja Xhay vinkkasikin tarjoilijalle kuulleensa asiakkaan toiveen.
"Aika tyynesti tuo ottaa... Vaikka ei olekaan mitään sen hurjempaa kuin petetyn naisen viha.", kokki mutisi itselleen samalla kun marssi tarjottimen kanssa takaisin takatilan keittiöön laittaakseen uuden pihvin tulille ja perunamuussin lämpiämään.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yhden illan tähden

Post by Kide »

Koko iltana Miraya ei pystynyt keskittymään mihinkään. Hän pyöritteli päivän tapahtumia päässään osaamatta päättää mitä hänen olisi pitänyt ajatella. Tunnemyrskyn taustalla häälyvä jännittynyt odotus olisi ehkä saanutkin jalansijaa, jolleivat viha ja pettymys olisi vyöryneet kerta toisensa jälkeen naisen mieleen hyökyaallon tavoin. Miraya koki tulleensa petetyksi niin monelta taholta, ettei päässyt häntä vavisuttavasta kiukusta yli.
Yön hän pyöri sängyssään unettomana, muttei onnistunut tekemään kuin yhden päätöksen: huomenna hän hakisi tavaransa Valkoiselta Lohikäärmeeltä ja sen jälkeen pysyttelisi tuosta kirotusta porukasta kaukana kunnes olisi päättänyt, kuinka suhtautuisi uutiseen.
Hän oli viimein löytynyt isänsä - tai oikeastaan isä hänet. Tällä hetkellä Miraya ei kuitenkaan onnistunut ajattelemaan asian hyviä puolia, vaan näki vain punaista. Väärinymmärrysten aiheuttama pettymys oli liian suuri ylitettäväksi, ja kerta toisensa jälkeen Miraya käänsi kylkeään sängyllä ja puristi kiukkuisesti peittoaan saamatta unta. Lopulta, aamuyöstä, hän onnistui vaipumaan levottomaan uneen tuudittautumalla ajatukseen, ettei hänen tarvitsisi nähdä tuota kirottua miestä enää koskaan, jollei niin haluaisi.

Aamulla Miraya ei pystynyt edelleenkään keskittymään, vaan halusi vain saada tavaransa takaisin laivalta mahdollisimman pian. Hän harjasi hetken kiukkuisin vedoin hiuksiaan ja ehosti hieman kasvojaan, kunnes luovutti. Hän oli aina tarkka ulkonäöstään, mutta tänä aamuna hän lähti matkaan kiharaiset hiukset avoimena ja vain ripsissään hävin tuskin huomattava kerros väriä. Miraya ei tiennyt milloin viimeksi olisi jättänyt huulensa punaamatta tai silmänsä rajaamatta, mutta tänään hän ei kerta kaikkiaan välittänyt.
Lähestyessään Rayashin - isänsä!? - laivaa, Miraya veti viittansa huppua tiukemmin päänsä suojaksi. Tuuli oli taas navakoitunut ja ilma oli harmaana tihkusateesta. Vettä ei tullut sillä hetkellä paljoa, mutta tuuli sai nuo pikkuruiset, sumumaiset pisaratkin tuntumaan kuin pieniltä kiviltä kasvoja vasten. Valkoisen Lohikäärmeen edessä odottivat sateesta piittaamatta tunnollisesti kaksi vartijaa. Miraya kohotti sen verran hupun reunaa, että vartijat tunnistivat hänet, ja marssi sitten pää painuksissa laivalle. Hän ei huomannut vartijoiden vaihtamaa merkitsevää katsetta takanaan.
Miraya kipitti pää painoksissa suoraan alakannelle ja Airdanin työhyttiin. Hän ei ollut liikkeellä näin aikaisin vain unettomuuden ja levottomuuden takia vaan myös siksi, ettei uskonut kenenkään, etenkään Rayashin, olevan laivalla vielä tähän aikaan. Hän käpi nopeasti läpi tehdyt työnsä ja jätti ne siistiin pinoon pöydälle. Loput, käsittelemättömät sopimukset ja kirjaamista odottavat luettelot hän jätti toisen pöydällä valmiiksi olleen paperipinon viereen, joiden uskoi olevan Airdanin keskeneräisiä töitä. Miraya olisi toisaalta hyvin mielellään heittänyt paperit pitkin huonetta, sotkenut kaiken toivoen sen helpottavan hänen oloaan, mutta sen sijaan siistikin kaiken paikalleen lähes Airdanmaisen tarkasti. Menetettyään toivonsa Rayashin ja Eldrinin suhteen, olettaen myös Saryan olleen samassa juonessa mukana, tuntui Airdan yllättäen vähiten paholaismaiselta tällä laivalla, eikä Mirayalla ollut syytä kiusata häntä.
Kerättyään omat tavaransa laukkuunsa Miraya marssi empimättä ulos huoneesta ja paiskasi oven kiinni perässään ajatellessaan menettämäänsä viikon palkkaa. Vaikka ajatus viikon kestäneestä ilmaisesta työstä kirvelsi naisen mieltä, ei hänellä ollut aikomustakaan tavata Rayashia uudestaan sen takia. Paskat palkasta ja paskat siitä miehestä! Miraya vetäisi hupun päähänsä ja lähti nousemaan portaita. Kannelle päästyään hänen uudelleen tulistuneen katseensa kohtasi toisen laivan vartijan epäröivä katse, joka muuttui entistä vaivautuneemmaksi hänen huomatessaan Mirayan ilmeen. Miraya vain mulkaisi vartijaa ajattelematta sen suuremmin, miksi mies seisoi laivan kannella sen edustan vartioinnin sijaan. Ottaessaan ensimmäiset askeleet laivalta ulos vievää siltaa kohti selvisi asia Mirayalle hyvin äkkiä vartijan tukkiessa hänen tiensä.
"Olen pahoillani neiti, mutta teidän täytyy odottaa kapteeni Doultburin tuloon asti täällä", vartija kertoi Mirayaa varovaisen uteliaasti tarkkaillen. Vihasta kaventuneet siniset silmät laajenivat hämmästyksestä vain palautuakseen takaisin vihaisiksi viiruiksi saman tien.
"Minun täytyy tehdä mitä!?" Miraya sähahti.
"Teidän täytyy odottaa kapteeni..."
"Oi, kuulin kyllä, mutta mikähän saa herra kapteenin luulemaan, että hänellä on mitään sananvaltaa minun liikkumiseeni?" Mirayan ääni oli niin halveksiva hänen puhuessaan Rayashista, että se sai vartijan vilkaisemaan taakseen kuin tukea hakeakseen, mutta laivan edusta oli tyhjä. Mirayakin pisti merkille, että toinen vartijoista oli lähtenyt jonnekin. Ilmeisesti hakemaan Rayashia, ja sitä ennen Mirayan olisi päästävä pois laivalta.
"Minä noudatan kapteenini käskyä, ja samoin teette te, kun olette hänen laivallaan", vartija jatkoi nyt ääni tiukentuen. Ehkä häntä alkoi ärsyttämään, että hän oli joutunut jäämään lapsenvahdiksi.
Miraya tuijotti hetken vartijaa murhaavasti, mutta mies vain seisoi aloillaan hievahtamattakaan.
"Ja mitä sinulle tapahtuu, jos kapteenin käsky jää noudattamatta?" Miraya kysyi pistävästi jättäen teitittelyn sikseen. "Vääntääkö hän pallinne solmuun?" Mirayan sihauttama kysymys sai vartijan kohottamaan kulmiaan yllättyneenä. Tuota hän ei selvästikään ollut odottanut Mirayan näköisen naisen suusta.
"Ja mikä saa teidät kuvittelemaan, etten minä tekisi aivan samaa, jollette päästä minua lähtemään?" Miraya jatkoi astuen askeleen eteenpäin, katse vartijan silmiin porautuen. Tuuli lennätti hupun Mirayan päästä, mutta hän ei välittänyt nostaa sitä takaisin ylös, vaikka valkoiset kiharat alkoivat kieppua ympäriinsä ja kastuivat. Vartijan suu puristui viivaksi, kun hän puntaroi vastaustaan. Hetken hiljaisuuden rikkoi kuitenkin vartijan sanojen sijaan laivalle johtavaa siltaa vasten kopisevat saappaat, joka sai molemmat kääntämään päätään äänen suuntaan - vartijan helpottuneena, Mirayan jäykistyneenä.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yhden illan tähden

Post by Tinanja »

Rayash oli illan pyöritellyt mielessään päivän tapahtumia ja erityisesti sitä, miten Miraya oli kiukkuisena, ärtyneenä reagoinut hänen sanoihinsa, eikä ollut edes kuunnellut puoliakaan siitä varsinaisesta sisällöstä. Kapteeni ei ollut oikein osannut rauhoittua ärtymykseltään - ja ärsytys kohdistui lähinnä siihen, ettei Miraya ollut suostunut kuuntelemaan hänen sanojaan. Lisäksi miestä ärsytti suunnattomasti se fakta, että hänen pitäisi takoa se informaatio Mirayan päähän erityisesti siitä, että hänellä ei ollut aavistustakaan Celianin kanssa pidetyn hauskan seurauksista. Että tämä oli hänelle yhtä uutta (ja järkyttävää) kuin Mirayallekin - ilmeisesti hän ainakin osasi esittää aikuisempaa käytökseltään kuin Miraya. Siitä ärsytyksestä huolimatta yö kului minuutti minuutilta, tunti tunnilta kokonaan ohitse Rayashin saadessa nukuttua vain hetken siellä ja toisen täällä. Mies ei sanonut kämppiksilleen mitään aamulla lähtiessään kohti Valkoista Lohikäärmettä sen näköisenä, että häntä ei olisi havahduttanut ajatuksistaan edes ukkospilvi pään päällä.
Aurinko oli tuskin noussut Rayashin kulkiessa kaupungin katujen lävitse Lohikäärmeelle ja yrittäen rauhoittua kirpeässä aamun säässä. Mies oli pyöritellyt sanoja päässään koko kävelymatkan - mitä hän sanoisi, miten hän sanoisi, ja miten hän saisi Mirayan kuuntelemaan sitä, mitä hän yrittäisi kertoa tuolle todennäköisesti edelleen hyvin vihaiselle naiselle. Sen, miten hän saisi taottua Mirayan päähän sen, että tämä oli hänelle aivan yhtä uusi tieto mitä tuolle naisellekin.

Kun Rayashin pitkät, ärtymyksen tahdittamat askeleet viimein saavuttivat Lohikäärmettä, hän kuuli Mirayan uhkailevan hänen vartijoitaan ja pyöräytti silmiään. Oli siis korkea aika saapua itskein paikalle.
"Kyllä, teen juuri niin sen jälkeen, kun olen nylkenyt heidät elävältä", Rayash vastasi astelelssaan laivansa kannelle johtavaa portaikkoa pitkin vartijoiden ohitse, katse nyt suoraan Mirayaan porautuen vartijoiden väistyessä siitä portaikon edestä päästääkseen Rayashin kannelle. Kapteeni astuikin suoraselkäisenä, viitta raskaasti harteiltaan roikkuen kannelle. Miehen sanoja tehosti vielä Isray, joka rääkäisten lensi jostakin maston suunnalta kapteenin olkapäälle näyttämään tärkeältä. "Ja sinä, neiti Cabra kuuntelet tasan tarkkaan sen, mitä minulla on nyt sanottavani", Rayash jatkoi viileän käskevällä, hyvin auktoriteettisella sävyllä. Vartijat selkeästi tunnistivat sen sävyksi, jolloin oli parempi siirtyä sivummalle tulilinjalta - nämä jäivätkin siihen portaikon yläpäähän seisomaan ja yrittivät näyttää siltä, etteivät nähneet tai kuulleet mitään.

"Ensinnäkin", Rayash sanoi astuen vähän lähemmäs Mirayaa, tätä edelleen tiukasti katsoen. "Voisit aikuistua ja kuunnella, mitä minulla on sanottavani niin, että jopa ymmärtäisit siitä kaiken", kapteeni jatkoi sitten, sormeaan varoittavasti Mirayalle kohottaen siltä varalta, että tämä ajatteli keskeyttävänsä hänet.
"Toiseksi, minä ymmärsin yhteyden vasta, kun Sarya kertoi sinusta ja äidistäsi, ja se selitti, miksi sukunimesi kuulosti niin tutulta. Kolmanneksi minulla ei ollut mitään vitun aavistustakaan siitä, että Celian salasi raskautensa ja lapsen! Saatan sanoa hänelle pari valittua sanaa, jos näen häntä vielä", Rayash sanoi tuhahtaen, ja nyt ärtymys tuntui kohdistuvan jopa vähän enemmän Celianiin kuin Mirayaan - eikä ollut vaikea ymmärtää, että Rayash oli katkera näistä kadotetuista vuosista. Varsinkin nyt, kun se totuus tyttärestä alkoi hitaasti upota miehen tajuntaan.
"Neljänneksi, jos minulle joku olisi viitsinyt kertoa tyttärestä, niin totta helvetissä olisin osallistunut tämän elämään, kuluihin ja tarjonnut kaiken sen, mitä vain voin!" Rayash tuhahti ärtyneenä, edelleen Mirayaa tiukasti tuijottaen. "Ja jos nyt haluat vielä häipyä elämästäsi, en pidättele sinua enempää", mies totesi väistyen portaikon edestä, tuhahtaen vähän itsekseen. Tai tuo voisi kerätä itsensä ja käyttäytyä kuin aikuinen.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yhden illan tähden

Post by Kide »

Rayash asteli laivalleen kuin myrskynmerkki, yhtä uljaana - ja yhtä pelottavana. Tuon vastaus Mirayan heittämään uhkaukseen olisi saanut muussa tilanteessa naisen naurahtamaan, mutta nyt hän vastasi kapteenin tiukkaan tuijotukseen samanlaisella, uhmakkaalla katseella.
Vartijat väistyivät suosiolla sivummalle, kun Rayash puhutteli Mirayaa. Eikä Mirayakaan voinut kieltää, etteikö olisi mieluummin itsekin siirtynyt kauemmas. Hän kuitenkin naulasi jalkansa paikoilleen ja kohotti uhmakkaasti leukaansa, mutta jokin Rayashin ilmeessä ja järkähtämättömässä olemuksessa sai Mirayan pysymään vaiti. Muutama valittu sana, jotka kuplivat aivan kielen tuntumassa eivät koskaan päässeet ilmoille asti, kun Miraya tuijotti Rayashin, isänsä, järkähtämätöntä olemusta, jota edes tuuli ja sade eivät lannistaneet. Päinvastoin, hulmuava viitan helma ja kosteina heiluvat valkoiset hiukset näyttinät vain lisäävän Rayashin arvovaltaista olemusta. Puhumattakaan tuon linnusta, joka kuin kutsuttuna ilmestyi isäntänsä olalle tämän tueksi. Miraya sen sijaan tunsi itsensä pörröisien, kasvojen edessä heiluvien ja paikoittain niihin liimautuneiden märkien hiustensa kanssa pahaiseksi kakaraksi. Se kaikki kunnioitettavuus, jota hän oli itselleen haalinut parin viimeisen vuoden aikana oli tiessään ja tilalla loukattu lapsi.

Miraya sai huomata, että Rayash oli samoilla linjoilla hänen ajatustensa kanssa. Se ärsytti naista suunnattomasti, mutta hän piti edelleen suunsa kiinni ja tuijotti Rayashia silmät kavenneina. Mutta mitä pidemmälle Rayash puhui, sitä vähäisemmäksi Mirayan uhmakkuus karisi ja lopulta jäljelle jäi vain epäuskoa. Ei hän epäillyt Rayashin kertomaa, vaan hän mietti hetken äitiään. Hänen äitinsä oli salannut tämän kaikilta, ja sen takia he seisoivat nyt tässä sateessa, vihan muuri välissään.
Yllättäen Miraya tunsi olonsa kovin tyhjäksi ja hauraaksi. Hänen kiukkunsa käpertyi pieneksi palloksi, jonka Miraya vaivalloisesti nielaisi. Ja nyt kun tuo viha hävisi, pystyi Miraya ensimmäista kertaa ajattelemaan kunnolla sitä, että tässä hän nyt seisoi kasvokkain isänsä kanssa. Niin epätodelliselta kuin se tuntuikin, se oli totta. Isänsä, jolle hän oli huutanut, syyttänyt turhaan ja manannut, vaikka Rayash oli tässä tilanteessa yhtä lailla uhri kuin hänkin. Miraya seurasi ilmeettömin kasvoin kuinka Rayash liikahti hänen edestään ja totesi kylmästi, lähes tunteettomasti, että Miraya oli vapaa häipymään. Hetken aikaa Miraya harkitsikin sitä - jos se näytti olevan Rayashille noin yhdentekevää, vaikka hän lähtisi, eikö hänen silloin olisi sama lähteä? Miraya lähtikin kävelemään, kääntäen katseensa tiukasti eteensä, mutta laivalle johtavan sillan sijasta hän kävelikin laivan reunalle ja jäi tuijottamaan merelle selkä Rayashiin päin.
Miraya hengähti syvään ja koetti kasata täysin uudenlaisen järjestyksen saaneita ajatuksiaan. Muutaman hengenvedon jälkeen hän alkoi ymmärtää Rayashin vihaa ja kuinka oikeutettua se oli. Hänen äitinsä tässä olisi pitänyt olla vihan tikareiden kohde. Sen lisäksi että Celian oli pettänyt Rayashin, oli hän vielä joutunut Mirayan neulatyynyksi, ottamaan vastaan pistoja, jotka eivät hänelle kuuluneet.
"Olen pahoillani", Miraya sanoi hetken päästä hiljaa. Hänen hauraalta kuulostava äänensä melkein hukkui tuulen huminan ja sateen kohinan taakse.
"Jos olisin..." Miraya jatkoi käännähtäen takaisin Rayashiin päin, mutta viimeinen sana tiennyt kuihtui hänen huulilleen. Kyllähän hän olisi saanut tietää totuuden, jos olisi kuunnellut. Mutta hänen tulinen luonteensa oli ottanut ohjat aivan liian nopeasti. Toisaalta, saattoiko häntä lopulta syyttää siitä, että hän oli valmis uskomaan äitiinsä enemmän kuin lähes tuntemattomaan mieheen.
"Minulla ei ole kiire, jollei sinulla ole", Miraya totesi puoliksi kysyvästi, jättäen selittelyt sikseen. Hän katseli Rayashia varovaisen tutkivasti. "Ei ainakaan muualle kuin sisälle", hän jatkoi pyyhkiessään märkiä hiuksia kasvoiltaan, joilla käväisi nopeasti aavistus hymyntapaisesta.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yhden illan tähden

Post by Tinanja »

He seisoivat ikuisuudelta tuntuvat sekunnit siinä laivan kannella sateen yhä yltyessä ja yltyessä. Tuuli kietoi Rayashin viittaa tiukemmin miehen harteille mustan linnun painautuessa miehen hiuksia ja päätä vasten, puristaen lujempaa kynsillään tämän viitan kovaa olkapäätä. Kapteeni itse seisoi siinä hievahtamattakaan, katsoen Mirayaa kulmiensa alta ja odottaen tuon reaktiota työntäen omat ajatuksensa tiukasti mielensä perukoille. Hän oli sanottavansa sanonut, ja oli Mirayan aika tehdä oma päätöksensä sen suhteen, mitä tämä elämällään tekisi. Rayash ei ollut lähes koskaan toivonut mitään niin paljoa kuin nyt sitä, että nainen jäisi siihen kannelle seisomaan hänen kanssaan. Huolimatta siitä, miten myrskyisästi paljastus eilen oli edennyt, ja miten hiljaiseksi Miraya nyt oli vaipunut, Rayash toivoi mahdollisuutta tutustua naiseen paremmin, olla osa tämän elämää...
Pitkät sekunnit tulivat viimein päätökseen Mirayan ottaessa hänen edessään muutaman hitaan, mutta samalla yllättävän hallitun näköisen askeleen kohti maihin johtavia portaita. Sydän jätti pari lyöntiä väliin muutoin niin tyyneltä näyttävän kapteenin rinnassa tämän kurtistaessa vähän kulmiaan. Aikoiko tuo jättää mahdollisuuden perheenjäseneensä tutustumiseen ylpeytensä tiellä? Mies tosin huomasi siinä samassa, miten samanlainen Miraya loppujenlopuksi oli: hän vain nykyään nieli kiukkunsa ja terävät sanansa paremmin, mutta heistä molemmista näkyi se periksiantamaton ylpeys, jolla he etenivät elämässään.

Nyt Rayashista tuntui, että tämä oli ensimmäinen kerta pitkään, pitkään aikaan kun hän joutuisi sen nielaisemaan.

Mutta sitten Miraya pysähtyi lähes hänen eteensä, kääntyi katsomaan häntä ja kohotti viimein katseensa häneen. Sitten Rayash kuuli kaksi sanaa: "Olen pahoillani", ja hetken Rayash mietti, oliko kuullut oikein. Oliko tuo muuttanut mielensä? Sydän jätti toisen lyönnin väliin Mirayan jatkaessa parilla sanalla, viimeisen sanan kadotessa tuulen sekaan tai naisen kurkkuun... kuunnellut? tiennyt? odottanut? Rayashia itse asiassa ei erityisemmin kiinnostanut, mikä se viimeinen sana oli, sillä Miraya seisoi siinä hänen edessään. Eikä tällä näyttänyt olevan kiire mihinkään. Se tunne, joka miehen mielen päälle nousi ei tuntunut suoranaisesti onnellisuudelta, mutta ehkä onnistumiselta? Tyytyväisyydeltä? Jotain positiivista, miellyttävää se oli, kun kapteenin uhmakas, suoraselkäinen olemus vähän rentoutui sanojen myötä, ja tämä kurotti kätensä kietomaan viittaansa paremmin harteilleen.
"Muualle kuin sisälle", Miraya oli sanonut, ja se sai viimein Rayashin havahtumaan siitä positiivisesta epäuskostaan tilanteen suhteen.

"Asuntoni on korttelin toisella laidalla", Rayash sanoi sitten hiljaa, nyökäten lyhyesti Mirayaa kohden astuessaan pian laivansa portaikkoon, ja laskien vain hetken päästä jalkansa tasaiselle, nyt jo märälle maalle. Ei kai hänen tarvinnut kommentoida asiaa sen enempää? Miehestä tuntui, että Isray olisi ihan hyvin voinut viedä hänen kielensä, ja puhekykynsä sillä sekunnilla, kun jo noiden viiden sanan lausuminen oli tuntunut ylivoimaiselta. Mies ei voinut uskoa tilannetta todeksi eilisen pilalle menneen keskustelun jälkeen, ja aamun ärsytyksen laannuttua hitaasti onnelliseksi epäuskoksi ja epävarmuudeksi. Mitä nyt? Mihin tämä johtaisi?

Isray matkusti tottuneesti kapteenin olkapäällä, näyttäen kieltämättä itsekin vähän tyytymättömältä yhä yltyvään sateeseen miehen astellessa ripeästi katujen lävitse korttelin toiselle puolelle, ja tylsän tavallisen oven luokse. Rayash avasi sanaakaan sanomatta oven Mirayalle päästäen tämän peremmälle Israyn lentäessä sisälle selkeästi vain lintua varten tehdylle orrelle huoneen nurkassa. Tuolla näytti olevan siellä myös vesiastia, ruokaa ja pieni rajattu tila kuivikkeineen. Muutoin sen mitäänsanomattoman oven takaa paljastui mukavan suuren oloinen kaksikerroksinen astunto, joka oli sisustettu melko yksinkertaisesti, käytännöllisesti. Se oli suhteellisen siisti, mutta ei kiillotettu, ja asumisen jäljet olivat näkyvillä: huoneen nurkassa lojui kasa kangasta, joka todennäköisesti oli osa Lohikäärmeen purjeita, siinä sivussa oli köysiä, pari juuri ja juuri suljettua tervapurkkia sekä joitain laatikoita. Sohva, pari nojatuolia ja takka kertoivat huoneen olevan olohuone. Portaat takaseinustalta johtivat toiseen kerrokseen ja keittiö näytti olevan sijoitettu seinällä rajattuun tilaan olohuoneen vierelle.
Rayash jätti kosteat saappaansa ja viittansa siihen eteiseen muutamalla nopealla liikkeellä sanaakaan sanomatta. Sanaakaan sanomatta kapteeni huomasi, että Saryan kengät eivät olleet eteisessä, mutta yllättäen Eldrin oli raahautunut yöksi kotiin - varmaan tämä vielä nukkui krapulaansa pois. Airdankin näytti olevan paikalla, mutta tätä tuskin näki koskaan.
"Terästettyä kaakaota?" Rayash ehdotti sitten kulmiaan vähän kohottaen, haroen märkiä hiuksiaan ohimennen pois kasvoiltaan - ja oli tyytyväinen, että kosteus onnistui piilottamaan osan hänen kasvoillaan vilahtaneista tunteista, joista päälimäisenä tällä hetkellä oli epäusko.
"Teetä löytyy myös", mies lisäsi astuen Mirayan ohitse keittiöön, laittaen nopeasti vettä kiehumaan pienelle hellalle ja napaten kaapista keksipurkin, ja kaksi suurta mukia.

Viimein mies kääntyi katsomaan Mirayaa siinä keittiön ovella, mutta ei sanonut mitään pitkään aikaan - hän ei vain tiennyt, mitä olisi sanonut, miten olisi aloittanut keskustelun, tai minkä kysymyksen ensimmäisenä olisi kysynyt.
Locked