Kuinka kulkea kääpiöiden kaupunkiin

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 563
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kuinka kulkea kääpiöiden kaupunkiin

Post by Tinanja » Sun May 05, 2019 3:55 pm

Taenyathar käänsi katseensa nopeasti, terävänä Llianjiniin kun tämä ehdotti, että varas olisi voinut olla toinen lohikäärme tai jätti.
“Olen varma, että yksikään meistä, tai jäteistä ottaisi sellaista riskiä, kuin mitä miekan käsittely on”, Taenyathar sanoi hiljaa, mutta terävästi Llianjinille. Katse porautui syvälle maagikon silmiin ennen kuin lohikäärme palasi seinän tutkimisen pariin. Kukaan jätti, tai lohikäärme ei olisi niin typerä, että ottaisi tälläisen riskin tälläisenä aikana. Ei, tämän oli oltava joku muu. Llianjinin selitykseen maagisista esineistä Taenyathar ei sanonut mitään, mutta nyökkäsi lyhyesti maagikon kommentille Ajattomasta Salista ja sen sijainnista.
“Olen nähnyt Salin, kun sitä rakennettiin, ja Keldruth on ollut rakentamassa sitä. On kuitenkin kaikkien kannalta varmasti turvallisempaa, mikäli en sano tarkkaa sijaintia ääneen”, Taenyathar sanoi viimein, kääntyen katsomaan nyt koko seuruetta kertaalleen, nopeasti ennen kuin asteli takaisin ovelle lähteäkseen.
“En usko, että täällä on enää meille mitään”, tuo sanoi hiljaa, eikä voinut peittää vakavuutta ja synkkyyttäkin äänessään - tämä ei ollut ollut selkeästi mitään, mitä lohikäärme olisi voinut pitää todennäköisenä.

Kun lohikäärme oli kadonnut oviaukosta käytävän puolelle, Ingvild lähti seuraamaan tätä korot kivistä lattiaa vasten kopisten. Maagikko kuitenkin vilkaisi nopeasti, kulmiaan kohottaen Llianjiniin. Siitä huolimatta, miten tarkasti tämä näytti nuoleskelevan Taenyatharia pysyäkseen tämän suosiossa ja madaltaessaan sanoillaan eroa muiden magiasta mitään tietämättömien ja lohikäärmeen välillä olisi tuon vanhemman maagikon syytä olla varuillaan. Kaikeksi varmuudeksi. Nainen seurasi Taneyatharin haltiahahmoa hiljaisena tämän lähtiessä takaisin sinne, mistä he olivatkin tulleet vain hetkiä aiemmin. Sen sijaan, että lohikäärme lähti takaisin ulos johtavaan tunneliin risteyksestä, seurasi tuo toista, syvemmälle vuoren sisään kulkevaa tunnelia. Matka vaikutti kestävän ikuisuuden. Vain Taenyatharin luoma valo, sekä seurueen askeleet näyttivät halkaisevan pimeyden sekä rikkovan hiljaisuuden vuoren sisällä. Mitä pidemmälle he kulkivat, sitä kosteammaksi ilma tuntui muuttuvan, kunnes kuivui nopeammin, mitä se oli muuttunut kosteaksi.

He ohittivat useamman risteyksen Taenyatharin valitessa aina suurimman ja leveimmän käytävän. Lopulta lohikäärme pysähtyi ja jäi paikoilleen viitaten muitakin odottamaan, olemaan hiljaa. Ei mennyt pitkään, että kolmen kääpiön seurue asteli esiin käytävää pitkin, viimein huomaten myös heidät. Kaikki näistä näyttivät olevan haarniskoituja ja aseistettuja, kun nämä pysähtyivät turvallisen välimatkan päähän seurueesta. Heidän takanaan kohdassa, johon katse vielä käytävää myöten ylsi, näyttivät seisovan suuret koristeellisesti kaiverretut kiviovet, jotka nyt näyttivät olevan täysin suljetut kääpiöiden perässä. Ilmeisesti he olivat Antezin porteilla - tai ainakin yksillä porteilla monista.

Ensimmäinen, joukkoa johtava kääpiö pysähtyi ensimmäisenä ja puristi hitaasti kätensä lyhyen, leveäteräisen miekkansa kahvalle. Vaikka edellä kulkeva kääpiömies punertavien, karkeiden hiustensa ja pitkän partansa kera suoristikin selkänsä, ei tämä ollut varmasti metriä pidempi, jos sitäkään.
“Tämä on yksityisaluetta”, karkea, matala ääni ilmoitti. Kaksi tämän seurueeseen kuuluvaa kääpiötä näyttivät myöskin suoristaneen selkänsä, ja varautuvan siihen, että jotakin voisi tapahtua, mutta kumpikaan ei sanonut mitään.
“Haluan vain esittää muutamia kysymyksiä”, Taenyathar sanoi hiljaa, nyökäten syvään tervehdykseksi ensimmäisenä seisovalle kääpiölle. “Ja pahoittelen ilmoittamatonta tuloamme, mutta asia on kriittinen…”

“En näe syytä, miksi pitäisi jatkaa keskustelua. Olette tunkeutuneet alueellemme, ja teidän on poistuttava”, aiemminkin puhunut kääpiö sanoi karkealla, viileällä sävyllä katsoen jokaista seurueen jäsentä hetken aikaa kypäränsä alta. Aiemmin seurueen edessä seisonut Taenyatha katosi vain ilmaantuakseen luonnollisessa hahmossaan seurueen taakse tukkien kokonaan käytävän heidän takanaan. Lohikäärme joutui seisomaan kumarrassa, eikä tällä olisi mahdollisuuttakaan levittää siipiään - sen verran käytävä oli madaltunut ja pienentynyt siitä, mistä he olivat aloittaneet.
“Toivon, että vastaisitte silti muutamaan kysymykseeni”, Taenyathar sanoi äänen kaikuessa nyt jälleen jokaisen seurueen jäsenen sekä kääpiöiden mielissä, lohikäärmeen laskiessa päätään alemmas katsoakseen tarkemmin edessä seisovia kääpiöitä.

Heille puhuneen vartijan takana, vasemmalla puolella oleva kääpiö kurottautui kuiskaamaan jotakin seuruetta puhuttaneelle kääpiölle.
“Teidänkaltaisianne ei olla täällä nähty pitkään aikaan”, tuo sanoi sitten, nyt Taenyatharia katsoen, välittämättä juurikaan muusta seurueesta. “Tiedän”, Taenyathar sanoi hiljaa.
“Mutta jätimme kaupunkinne reunamille vuosituhansia sitten maagisen luolan ja sitä suojaavan oven taakse aseen, miekan”, lohikäärme sanoi hiljaa. “Ja nyt se on kadonnut. Osaatteko sanoa, miksi, tai milloin se on kadonnut sieltä?” Kääpiöt näyttivät hetken aikaa neuvottelevan keskenään muutamin sanoin, katsein ja lopulta tuo tätä seuruetta johtava vartija kääntyi katsomaan jälleen Taenyatharia.
“Vanhimmat saattavat tietää miekasta jotakin, mutta meistä kukaan ei ole koskaan edes nähnyt kyseistä ovea. Täällä kuitenkin oli… ehkä teidän ajassanne noin viikko sitten poissaolevan näköinen henkilö, joka häädettiin samantien pois. Suurinpiirtein samoissa kohdissa missä tekin nyt seisotte”, tämä totesi lohikäärmettä arvioiden katsellen.
“Mutta siitä, mistä tämä tuli tai mihin meni, meillä ei ole tietoa tai kiinnostusta niin kauan, kuin tilanne pysyy kaupungin ulkopuolella.”

“Kiitän tiedoistanne”, tämä oli enemmän kuin Taenyathar olisi osannut odottaa, ja lähempänä Antezia mitä lohikäärme oli ajatellut kulkevansa.
“Mikäli teillä ei ole muuta, voisitte kääntää kulkunne sinne, mistä tulitte ja kauas kaupungista… Varsinkin te muut”, kääpiö katsoi seurueen jäseniä, erityisesti sen ihmisjäseniä hyvin viileästi. Kukaan näistä ei ollut irrottanut otettaan aseensa kahvalta tai laskenut varaustasoaan edes siinä vaiheessa, kun Taenyathar oli ottanut lohikäärmehahmonsa - mutta samaan aikaan kukaan näistä ei näyttänyt olleen kulmienkohotusta hämmästyneempi asian saamasta käänteestä.

“Mennään”, lohikäärme sanoi vielä muille nyökäten kääpiöille ennen kuin hänen hahmonsa muuttui sanaakaan sanomatta takaisin seurueen edessä seisovaksi haltiaksi. Kääpiöt - tai lohikäärme eivät sanoneet enää mitään, kun Taenyathar kääntyi ja lähti kulkemaan takaisin menosuuntaa kohden. Matka takaisinpäin tuntui aivan yhtä pitkältä kuin menosuuntaankin, ja hiljainen lohikäärme johdatti heitä kohti kielekettä, luolan suuta.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 359
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kuinka kulkea kääpiöiden kaupunkiin

Post by Kuparirapu » Sun May 12, 2019 11:08 am

Llianjin vastasi Taenyahtarin moittivan näköiseen katseeseen lyhyesti mutta ei katunut ääneen lausumaansa. Kenties hän oli ollut ajattelematon, mutta samanlaista tietämättömyyttä oli jokaisen viisaamman aina kestettävä nuorempiensa seurassa. Parempi siis, etteivät Ezram tai nuori Ioachim olleet ennättäneet möläyttää omia mielipiteitään. Llianjin viittasi muita seuraamaan, ja käänsi selkänsä magiaa tihkuneelle ovelle. Täällä ei ollut enää heille mitään.

Ajasta oli vaikea pitää lukua, jokaisen askeleen paljastaessa vain lisää kivistä käytävää ja silloin tällöin uuden risteyksen. Llianjin kiitti mielessään että lattia oli kaiverrettu mukavan tasaiseksi, mutta ajautui samalla pohtimaan kääpiöiden taipumuksia rakentamisena suhteen. Oliko tällainen mutkikas ja sekava tyyli heille ominaista, kuten vuorisolissa kiertelevät polut? Vai oliko käytävät kaiverrettu kiertämään mahdolliset vaarat joita vuoren sisimmästä voisi löytyä?
Viimeinen ajatus sai Llianjinin höristämään korviaan seinän vierellä. Hän oli kuullut ja lukenut korventavista tulen ja sulan kiven pätseistä joidenkin vuorten sydämessä, samoin kuin valtavista pikimustista halkeamista jotka aukesivat niin syvälle ettei niillä kenties ollut pohjaa. Hiljalleen Llianjin alkoi tulla yhä enemmän tietoiseksi heidän päidensä yläpuolella roikkuvasta kivimassasta, kokonaisesta vuoresta joka tuntui pelkällä läsnäolollaan painostavan hartioita. Vanha haltia yritti karistaa tunteen ryhdistäytymällä, mutta aivan kokonaan se se ei suostunut väistymään.
Kostean ilman jo väistyessä Llianjin yritti hengittää syvään haistaakseen mistä vesi olisi voinut päätyä näin syvälle. Pohjavettä kenties? Vai löytyikö kääpiöiden kaupungeista harvinaisia kuuman veden altaita jotka kuplivat ja höyrysivät ilman minkään loitsun voimaa jatkuvasti? Sitten Taenyahtar pysäyhtyi, ja tämän elettä jäljitellen Llianjin nosti omankin kätensä perässä tuleville. Hiljaisuudessa, jossa he hetken odottivat, kaikki äänet tuntuivat voimistuvan huomattavasti. Ja siten Llianjin kuulikin lähestyviä askeleita, raskaita askelia. Hän vilkaisi nopeasti ryhmän muita jäseniä, ja matalalla äänellä sanoi Ezramille:
"Koettakaa näyttää jotakuinkin edustavilta."
Hän vilkaisi myös Ioachimia, mutta ei ehtinyt antaa muutamaa nopeaa ohjetta nuorukaiselle ennen kuin askeleet lähestyivät. Nurkan takaa astui esiin kolme lyhyttä, jykevän näköistä hahmoa, jotka eivät voineet olla muita kuin kääpiöitä. Nämä seisahtuivat heti ryhmän edessä, mutta sentään pitkäpartaiset olennot eivät osoittaneet vihamielisyyttä tai hyökänneet. Kääpiö puhutteli heitä rosoisella äänellä, jossa Llianjin ainakin luuli kuulevansa vieraan ääntämisen tuomaa aksenttia. Llianjin epäröi jo, pitäisikö hänen sanoa jotain, mutta Taenyathari ehti ensiksi. Niinpä vanha haltia tyytyi laskemaan päätään lyhyeen tervehdykseen Taenyatharine esimerkkiä seuraten.
Keskustelun sävy oli varsin viileä, selkeästi kääpiöt eivät välittäneet vieraista. Mutta samassa Llianjin kuvitteli tuntevansa lyhyen leimahduksen viereltään, ja samassa heidän vierellään kohosi Taenyahtarin todellinen hahmo. Vanha haltia ei sitä kasvoillaan näyttänyt, mutta hän tunsi pienen tyytyväisen hetken nähdessään kuinka kääpiön kasvot levisivät yllättyneesti.
Llianjin vilkaisi Taenyahtaria yllättyneenä kun tämä suostui sanaakaan sanomatta kääpiön kehotukseen poistua. Hän oli jo odottanut heidän yöpyvän suojassa ja lämpimässä, eikä vuorenrinteellä hyisessä yössä. Mutta lohikäärme kääntyi jo palatakseen, ja vanhan haltian oli nieltävä sanansa. Sen sijaan hän nyökkäsi vielä kiitollisesti kääpiöille, ja lausui:
"Kiitoksemme vielä teille kaikille."
Sitten Llianjin kääntyi jotta Taenyathar ei ehtisi kadota näkyvistä, mutta hän olisi halunnut vielä kerran katsoa noita vieraita olentoja jotka oven edessä seisoivat. Ja kuvitella, mitä kaikkea suljetun portin takaa olisi paljastunutkaan...

User avatar
Anlie
Posts: 108
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kuinka kulkea kääpiöiden kaupunkiin

Post by Anlie » Sun May 19, 2019 6:04 pm

Kieltämättä Ioachim ei ollut aivan varma millaista vastausta hän ääneenlausuttuun ihmettelyynsä oli odottanut, mutta lohikäärmeen välinpitämättömyys ainakin antoi ymmärtää että oli asioita mihin magia ei pystynyt. Io tuumasi hiljaa mielessään että taikuus saattoi olla piirun verran yliarvostettua ja sen käyttäjillä oli turhan usein kihahtanut koko kyky hattuun, mutta tiesi pitää mietteensä ominaan seuratessaan muiden mukana pois kivisestä salista.

Lähestyvien askeleiden ääni sai Ion käden laskeutumaan muka rennosti lanteillaan roikkuvan kirveen hamaralle, mutta Lljianjinin katsetta tai Ezramille sihahdettua ohjetta hän ei edes huomannut. Kun heidän eteensä viimein asteli nuo kolme kääpiötä täydessä varustuksessa, Io ei edes harkinnut peittävänsä uteliasta tuijotustaan, vaikka tuskin olisi siihen pystynytkään. Pieniä ja karvaisia, kuten kerrottiin, mutta Io oli toivonut keskustelun olevan sävyltään vähemmän tiukka ja yksiselitteinen. Lohikäärmeiden ja jättien jälkeen kääpiöt olivat Ioachimin mielessä paljon helposti lähestyttävämpi uusi tuttavuus, ja tämä oli odottanut hieman lämpimämpää kohtaamista. Taenyathar tuntui kuitenkin tekevän myös kääpiöille asemansa selväksi ja lyhyen keskustelun jälkeen lohikäärme tuntui olevan tyytyväinen saamiinsa vastauksiin ja alkoi jo johdattaa joukkoa takaisin, jättäen kääpiöt vartioimaan kaupunkinsa porttia. Io seurasi muiden perässä kulmat kurtussa. Hänestä he kääntyivät takaisin liian helpolla – ”poissaoleva” oli varsin heppoinen kuvaus, tuskin se oli ainoa asia mitä kääpiöt oveensa kolkuttelijasta olisivat osanneet sanoa. Ja palaaminen vuorenrinteelle Antezin näkemisen sijaan oli valtava pettymys.

Post Reply