Näkemiin, Tessa

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Post Reply
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 563
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Näkemiin, Tessa

Post by Tinanja » Sun May 05, 2019 10:37 am

Teroitettu kirveen terä välähti lampun luomassa epätasaisessa valossa kertaalleen ennen kuin iskun voimasta upposi syvälle kohteensa keskivartaloon. Kuin varkain toinen kirveistä iskeytyi kaulan ja olkapään väliin viimeistelläkseen työn, jonka aseen pari oli jo aloittanut. Se yksi eteenpäin otettu askel antoi riittävästi voimaa vetää molemmat aseet irti nyt jo kuolleesta miehestä vain iskeytyäkseen seuraavaan kohteeseensa.

Ranyard asteli pitkin askelin kohti talleja, joiden tallimestarille oli maksanut pitkän pennin ratsunsa Nazin tarkasta hoidosta. Palkkasoturin askeleet saivat hänen varusteensa nahkaosat narisemaan, ja muutaman metallinkappaleen hiertämään toisiaan vasten kuivuneen veren halkeillessa haarniskan ja aseiden terien pinnoilta kostean ilman seurauksena. Nopea vilkaisu taivaalle kertoi riittämiin siitä, että jos hän halusi toteuttaa suunnitelmiaan, olisi se tehtävä nopeasti. Mies kiihdytti askeleensa kevyeksi hölkäksi saadakseen vähän nopeammin taitettua matkansa talleja kohden. Pieni hymy kohosi Ranyardin huulille tämän puristaessa sormensa uusimman ostoksensa kahvan ympärille: siro, kiiltävä tikari kilpaili vähistä valonsäteistä tuon kädessä.

Käsi kohosi torjumaan yhden heikon iskun samalla, kun kirves toisessa kädessä heilahti viemään elämän jälleen yhdeltä mieheltä. Tämän kalpeat kasvot vääntyivät kivusta kielivään irvistykseen huudon kuollessa tämän huulille jo ennen kuin se ehti niiltä karatakaan. Ranyard käänsi kuitenkin huomionsa näystä jo toiselle puolelle vielä muutamia päiviä sitten hylättynä olleessa rakennuksessa katsoakseen ainutta elossa olevaa talonvalloittajaa, ryöstäjää.

Hänen lähtöpäivänsä Phoebesta lähestyi kovaa vauhtia, ja hänellä oli vielä tekemistä täällä katastrofin ja sisäisten ristiriitojen täyttämässä kaupungissa. Kuten palkkasoturin toimintatapaan kuului, ei hänellä ollut tarvetta tai halua sotkeutua kylien tai kaupunkien sisäisiin ongelmiin, jollaiselta Phoebenkin tilanne alkoi kovasti vaikuttaa. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, ettei hän olisi hyötynyt tilanteesta: töitä olisi riittänyt hänenkaltaiselleen enemmän kuin mitä hän saattoi ottaa vastaan. Ranyard oli poiminut kirsikat kakun päältä valiten muutaman keikan ympäri kaupunkia ja tinkinyt itselleen hinnan. Kullan määrä sai palkkasoturin toisinaan irvistämään itsekseen - kuka hän oli nyhtämään rahoja jo lähes kaiken menettäneiltä, epätoivoisilta henkilöiltä? Mutta, hänenkin oli elettävä ja kustannettava elintasonsa, sekä toki työnsä vaatimat varusteet. Rahat olivat jälleen kerran löytäneet tiensä hänen vyöllään roikkuvaan rahapussiin miehen kääntyessä jatkamaan matkaansa suoritettua työnsä.

"Valtasitte väärän talon", Ranyard sanoi hiljaa, kääntyen katsomaan aseensa pudottanutta nuorta miestä. Neljä tuon kanssa talossa asunutta vanhempaa miestä makasivat kuolleina palkkasoturin jaloissa. Hitaasti veri valui ammottavista haavoista lattiaa kyllästämään palkkasoturin astuessa eteenpäin, juuri ja juuri täysi-ikäistä nuorta miestä kohden.
"M..mi..-nä en ollut osallisena tässä!" seinää vasten pakeneva nuorukainen sai Ranyardin tuhahtamaan. "Niin varmasti", palkkasoturi totesi hiljaa, katsoen nyt pää hieman kallellaan tuota aseetonta, seinää vasten painautunutta ja tärisevää nuorukaista. Nopea kädenliike heilautti kirveen Ranyardin kädestä kohti nuoren miehenalun päätä kohden vain osuakseen seinään vain muutamia senttejä pään vierelle.
"Seuraava osuu", Ranayrd lupasi hiljaa. "Sinuna painuisin muualle ennen sitä, enkä näyttäisi naamaani enää koskaan Phoebessa", palkkasoturi sanoi hiljaa, toista kirvestä kertaalleen kädessään heilauttaen kuin sen tasapainotusta testaten.


Ranyardin jäädessä hoitamaan ensin hevosensa, sitten varusteensa aina ratsunsa varusteita myöten, tallilla työskentelevä nuorimies oli saanut rahakkaan, nopean työn itselleen. Tämä juoksikin nopeasti kultakolikoita kädessään puristaen kohti Wanhaa Lohikäärmettä vaaleat, turhan pitkäksi venähtäneet hiukset takanaan hulmuten. Pieni hymy huulillaan tämä työnsi nopeasti Wanhan Lohikäärmeen oven auki varmasti majatalon kiireisimpinä tunteina ja etsi katseellaan naista, jonka palkkasoturi oli hänelle vain hetkiä aiemmin niin tarkasti kuvaillut. Tämän nimi oli Tessa, ja tuo toimi tarjoilijana täällä Wanhassa Lohikäärmeessä... Ja sitten nuorukaisen katse osui viimein oikeaan henkilöön tiskin takana.
"Hei, Tessa, eikö niin?" hieman hermostuneet sanat pyrkivät saamaan vahvistuksen siitä, että kyseessä oli oikea henkilö. Pieni hymy levisi vaaleahiuksisen nuorukaisen kapeille kasvoille tämän saadessa vahvistuksen siitä, että kyseessä oli kuin olikin oikea henkilö.
"Ranyard sanoi, että hänellä on lupaus vielä lunastamatta, ennen kuin hän lähtee Phoebesta", tuo totesi viimein, katsoen nyt Tessaa arvioiden. "Minulla ei ole mitään havaintoa siitä, mitä se tarkoittaa, mutta hän pyysi sinua saapumaan talleille, kun pääset töistä. Jos seuraat pääkatua tuosta muurien luokse, niin tallit ovat ensimmäiset muurien jälkeen", nuorukainen osoitti pääkatua Lohikäärmeen sivustalla.

User avatar
Kide
Posts: 435
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Näkemiin, Tessa

Post by Kide » Thu May 09, 2019 6:27 pm

Ilta oli vasta aluillaan ja Wanhassa Lohikäärmeessä kävi kuhina. Tessa oli siihen tottunut ja nyt siitä vain mielissään. Mitä suurempi kuhina hänen ympärillään kävi, sitä vähemmän hän ehti ajatella. Toki hänen pitikin ajatella. Hänen piti tehdä isompia päätöksiä kuin ennen. Pelottavampia päätöksiä. Tärkeitä päätöksiä, joita ei voinut lykätä loputtomiin. Mutta aina välillä näiden mietteiden välissä oli kovin helpottavaa keskittyä johonkin ihan muuhun. Loihtia kasvoille tuttu hymy ja kuunnella välillä muiden murheita. Väitellä oluen maustamisesta tai sen tarpeellisuudesta. Naurahtaa kerran tai pari, jopa aidostikin, kun merimiehen härski vitsi toimi oikeasti. Onneksi kaiken turhankin tiedon keskellä Tessa oli myös saanut kuulla jotain merkittävää kuten joitain päiviä sitten kaduille lähteneen joukkion hajoamisesta ja useimpien vangitsemisesta, vaikka kaupungin kaarti oli jälleen kerran osoittanut onnistuneesti olevansa kovin saamaton. Tai ainakin kaikki tapahtui melkoisella viiveellä.
Monenlaisten huhujen ja uutisten pohjalta Tessa olikin onnistunut jo kyhäämään mielessään jonkinlaista suunnitelmaa tulevaa varten. Kahden tuleen väliin hän ei enää suostuisi jäämään poltettavaksi ja tällä hetkellä puolen valitseminen ei ollut kovin vaikeaa. Mieluiten Tessa olisi valinnut vanhan elämänsä, mutta se mahdollisuus oli ja meni. Sitä paitsi hänen äidistään huolehtiminen vaati edelleen kukkaron kasvatusta suuremmassa mittakaavassa kuin mihin pelkkä tarjoilija pystyi. Ja rohjetakseen edes ajattelemaan jatkuvaa yhteistyötä sen kivikasvoisen maagikon kanssa, Tessa oli myös vakuuttanut itselleen, että se toisi hänelle vaarojen lisäksi myös jonkinlaista turvaa. Ja juuri sitä hän nyt kaipasikin, ainakin kunnes varmistuisi, ettei toinen hänen tuntemansa Phoeben pimeiden kujien ryhmittymistä palautuisi enää tai olisi kiinnostunut hänestä.

Juuri tiskin taakse palannut Tessa ehti tuskin pyyhkäistä sitä hieman vähemmän tahmeaksi, kun ovi jo taas kolahti ja pian tiskiä hiljaa lähestyvät askeleet saivat hänet heittämään rätin olalleen ja nostamaan katseensa. Häntä tuijottivat uteliaat ja kovin nuoret kasvot. Häntäkin paljon nuoremmat. Poika näytti tunnistavan hänet ja nuorukaisen sanoissa ollut hermostuneisuus tarttui oitis myös Tessaan tiukasti ja kauttaaltaan kuin sumun kosteus aamuhämärässä kulkevaan. Tessa epäröi hetken ennen kuin nyökkäsi myöntävästi. Nuorukainen vaikutti harmittomalta, mutta Tessa ei tunnistanut tuota ja huomasi olevansa varovainen kaikkien kanssa, jotka tunnistivat hänet. Täysi taverna antoi oman turvansa, mutta Tessa oli huomannut ettei kannattanut olettaa mitään. Oli parempi epäillä kaikkea. Niin nopeasti ja niin kovin kauas olivat hävinneet ne päivät, jolloin nuoren tarjoilijattaren ainut huolenaihe oli ollut kuulisiko hän mitään itseään kiinnostavia, huvittavia juoruja illan aikana.
Tessan onneksi ja hänen tahtiaan kirivän sydämen helpotukseksi nuorukainen meni suoraan asiaan, etenkin siihen ketä asia koski. Ranyard. Heidän ensin kauhujen ja sitten kiihkeyden täyttämä yö oli viimeisin kerta kun he olivat nähneet. Tessa oli joutunut pysymään kotonaan muutaman päivän äidistään huolehtien ja palattuaan Wanhaan Lohikäärmeeseen hän ei ollut sattunut näkemään Ranyardia. Tänään hän oli kuunnellut sivusta kuinka palkkasoturin huone sai uuden vuokralaisen. Tessa oli uskonut Ranyardin lähteneen, eikä asia ollut yllättänyt. Se ei tosin tarkoittanut, etteikö naista olisi harmittanut. Hän olisi halunnut lunastaa Ranyardin lupauksen ja vaikkei halunnut sitä itselleen myöntää, nähdä miehen vielä muutenkin ennen tuon lähtöä Phoebesta. Nuoren viestintuojan ilmoitus nostattikin vinon hymyn Tessan ensin jäykistyneille kasvoille. Ranyard olikin sanojensa mittainen mies ja valmis kohtaamaan Tessan heidän erikoisen yönsä jälkeenkin. Tessa nyökkäsi nuorukaisen ohjeelle.
"Voit kertoa Ranyardille, että mää saavun ennen auringonlaskua."

*

Aurinko sinnitteli juuri ja juuri kaukaisten puiden latvojen yläpuolella, kun Tessa sulki Wanhan Lohikäärmeen oven takanaan. Onneksi hän oli tullut aikaisin ja saattoi myös lähteä tavernan aikataulussa näin aikaisin. Rivakka askellus kuljetti Tessaa nuorukaisen kertomaan suuntaan pääkatua ja auringon lisäksi pieni hymy lämmitti Tessan kasvoja. Tällä kertaa aito hymy, joka oli ollut harvinainen näky noilla ruusunpunaisilla huulilla viimeisten päivien ajan. Vanhaan tiskirättiin käärityn tikarin paino Tessan hameen taskussa kuitenkin muistutti naista siitä, ettei hän ollut menossa vain nauttimaan viimeistä kertaa Ranyardin oudolla tavalla rentouttavasta seurasta. Tuo tikari oli ollut tarkoitettu Tessan sydämelle ja nyt naisen olisi mentävä oppimaan edes jotain, jolla saattaisi välttyä siltä tulevaisuudessa.
Mitä lähemmäs kaupungin muuria Tessa eteni, sitä hiljaisemmaksi katu kävi. Viimeisellä virstalla ennen muuria vastaantulijoita oli vain yksi: nukkavieru matkalainen yhtä nukkavierun hevosen selässä. Onnellinen hymy jolla mies kaupunkia tiiraili vahvisti, että tuo oli tulossa kaukaa. Tessa ei voinut olla pohtimatta, päätyisikö tuo Wanhaan Lohikäärmeeseen oletettavien tarinoidensa kanssa.
Tessa ei muistanut milloin olisi viimeksi edes asioinut muurien ulkopuolella ja antoi ne ohitettuaan katseensa lipua viimeisten rakennusten yli kaukaisuuteen. Hetken hän kadehti Ranyardia siitä, että mies saattoi vain lähteä minne halusi. Ilman velvoitteita, mutta toisaalta myös ilman todellista kotia. Tessa kääntyi kulkemaan ensimmäistä hevostilaa kohti miettien, millaista elämä oli ilman pysyvää kotia. Mutta missä hänen koditon soturinsa oli? Tessa oli saapunut hevostilan pihaan ja pysähtyi sen keskelle. Muuta liikettä ei näkynyt kuin muutamien vielä laitumella olevien hevosten kärpäsiä hätistelevät hännät ja niiden Tessaa kohti kääntyneet suuret silmät, jotka kiilsivät auringon iltaa kohti pehmenneessä valossa. Olkiaan kohauttaen Tessa rahisteli soratietä suuren tallirakennuksen lähintä ovea kohti, mutta pysähtyi hetkeksi sen edessä empien kuuluiko hänen koputtaa. Nainen päätyi vain työntämään narahtavan oven auki ja jäi kynnykselle etsimään katseellaan käytävän hämärästä jotain hevosia vähemmän karvaista, vaikkakin lähes yhtä massiivista hahmoa.
"Ranyard?" Epäröinti venytti Tessan kysyvää ääntä hieman korkeammaksi kuin hän olisi halunnut.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 563
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Näkemiin, Tessa

Post by Tinanja » Wed May 15, 2019 9:35 pm

Tessan saapuessa Ranyard seisoi tallin käytävän perällä varustelineiden luona pakkaamassa tavaroitaan tulevaa matkaa varten. Yllään tuolla oli paksu tunika, joka oli köytetty asevyöllä vyötäisiltä kiinni. Suorat housut ja saappaat näyttivät kuuluvan hänen vakiovarustukseensa, mutta haarniskaa tuolla ei nyt ollut päällään. Uskolliset kirveet roikkuivat kuitenkin asevyöllä tämän jatkaessa pakkaamistaan. Hänen koko omaisuutensa oli siinä lähes näkyvillä. Vaihtovaatekerrat sisältävät satulalaukut muutamien henkilökohtaisten tavaroiden lisäksi oli ripustettu roikkumaan yhden varustetelineelle hänen ratsunsa satulan päälle. Suitset roikkuivat naulasta satulavyön ja ohjien kera lähistöllä. Palkkasoturin massiivinen, juuri öljytty haarniska roikkui toisella varustetelineellä muutaman huovan päällä, ja tämän vieressä olevalla pikkupöydällä kasa sekalaisia tavaroita, mukaanlukien joitain pitkään säilyviä ruokatarvikkeita, hevosenkenkiä, nauloja sekä huotrassaan oleva siro tikari. Tikari tosin ei ollut hänen, vaan palkkasoturin aikeena oli antaa se Tessalle harjoittelun yhteydessä.

"Tule peremmälle", Ranyard sanoi sitten kuullessaan hennon kysymyksen tallin sivuovelta. Näköjään hänen maksunsa viestinviejälle oli ollut riittävä, ja Tessa oli kuunnellut viestin. "Epäilin, ettet ole tulossa lainkaan", palkkasoturi jatkoi laskien viimein tavarat käsistään ja ottaessaan tikarin mukaansa astellessaan naista vastaan. Pieni hymy kareili hänen huulillaan. "Mutta, olen iloinen siitä, että tulit", Ranyard jatkoi. Hän oli ehtinyt päivän aikana miettimään, miten lähestyisi Tessan kannalta järkevimmin itsepuolustusta. Viimeisin päätelmä oli se, että sen oli annettava Tessalle aikaa päästä konfliktista eroon, ja opettaa muutamia tehokkaita tapoja puolustautua ja pelotella, että osasi enemmän mitä oikeasti osasikaan. Ei varsinaisesti tappaa, mutta... tehokas puolustautuminen toisinaan aiheutti sivuvaikutuksia. Astellessaan lähemmäs palkkasoturi asteli samalla tallin pääovea kohden.
"Toin sinulle jotakin...", mies totesi sitten pysähtyen Tessan luokse, hymyillen vähän. Sitten tämä ojensi tikarin naiselle. "Tämä on sinulle. Tarvitset... käteesi sopivan aseen puolustautumista varten", Ranyard jatkoi sitten, hymyillen vähän Tessalle.

Hetken päästä, hitaasti palkkasoturi lähti kävelemään tallin tasaista piha-aluetta kohden vilkaisten Tessaa olkansa ylitse ohimennen. "Tuletko? Meillä on paljon opiskeltavaa..."

Post Reply