Näkemiin, Tessa

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 587
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Näkemiin, Tessa

Post by Tinanja » Sun Jun 09, 2019 9:27 pm

“Tulee”, palkkasoturi vastasi, hymyn vähän levitessä tämän huulilla miehen noustessa seisomaan. Ranyard keräsi nopeasti vaatteensa yhdeksi märäksi mytyksi samoihin aikoihin Tessan kanssa, juuri ennen kuin he livahtivat laatikoiden ja tynnyreiden taa pimeimpään nurkkaan koko vintillä. Siinä pimeässä nurkassa Ranyard ei voinut olla naurahtamatta hiljaa - tilanne oli kieltämättä koominen kaikessa vakavuudessaan. Hän veti Tessaa vähän lähemmäs itseään, yrittäen purra vähän huultaan ettei olisi nauranut - ei, hän ei ollut kuvitellut lymyävänsä tallinvintillä alastomana Tessan kanssa, kun tämä päivä oli alkanut. Siitä huolimatta, ettei mies halunnut jäädä kiinni, selittää tekemisiään, oli vaikea pitää pokkaa siinä pimeässä nurkassa, kun tuo hevosia ruokkimaan tullut mies lakaisi lattiaa, haki heiniä ja lähti sitten pois itsekseen puhuen. Tessan lämmin, kostea keho hänen omaansa vasten ei ainakaan helpottanut sitä odottamista, että tuo mies lähtisi tallin vintiltä. EIkä Ranyard voinut olla paikallaan, vaan hänen kätensä eksyi pian Tessan ympärille

Onneksi tuo ei tullut hakemaan viljaa tai tavaroita, eikä näyttänyt vilkaisevankaan pimeän nurkan suuntaan. Hymyään pidättelevä Ranyard vilkaisi Tessaan heti, kun mies lähti takaisin alas tikkaita pitkin. Mies ei voinut pidättää pientä, tuskin kuultavaa naurahdusta ja joutui puraisemaan huultaan ettei olisi nauranut lisää.
“Emme tarvitse niitä”, Ranyard virnisti Tessalle tuon kommentille tikkaista, silmää tälle iskien. Palkkasoturi ei kuitenkaan ihan vielä ollut valmis uskomaan, että tuo tallityöntekijä oli lähtenyt, joten tämä jäi vielä hetkeksi tuijottelemaan tallin vinttiä sieltä nurkastaan Tessan viereltä. Mies viimein ojensi jalkansa suoraksi siinä nurkassa, johon he nojasivat ja huokaisi syvään, kun oli varma, että talli oli hevosia lukuunottamatta tyhjä. Pudotus ei olisi suuri, ja hän voisi hyvin pudottautua siitä alas hakemaan tikkaat, tai auttamaan Tessan alas, mutta tilanne sai silti miehen hymyilemään leveästi. Ei, tämä ei ollut nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta hän oli varma että muistaisi illan hyvin, hyvin pitkään ja tarkasti.
“Se oli… lähellä”, tämä totesi, mutta hymy paljasti, että se oli ollut ihan mukavaa jännitystä.

“Tuota... “, Ranyard sanoi viimein, rikkoen heidän välilleen laskeutuneen hiljaisuuden. “Et kai ajatellut lähteä enää yön selkään täältä?” mies kysyi kulmiaan vähän kohottaen. Se hetken hiljaisuus äskeisen jännityksen jälkeen oli saanut miehen kehon ja mielen muistamaan sen, ettei hänelläkään ollut ollut mikään lyhyt päivä. Mutta kieltämättä, olo oli nyt rentoutunut, eikä hän halunnut sen muuttuvan miksikään.
“Voin kyllä aamusta saattaa sinut takaisin kaupungille... joudun ennen lähtöä kuitenkin käväisemään torilla”, Ranyard totesi hiljaa. Eikä hän halunnut tämän hyvin alkaneen illan muuttuvan yöksi ilman seuraa, varsinkaan äskeisen jälkeen. Asento siinä seinää vasten nojatessa, pimeässä ja hämärässä nurkassa, Tessa häntä vasten, oli kieltämättä mukava, eikä siitä tehnyt mieli liikkua mihinkään.

User avatar
Kide
Posts: 459
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Näkemiin, Tessa

Post by Kide » Sat Jun 15, 2019 8:20 pm

Tessa katsahti Ranyardia kummastuneena. Miten niin he eivät tarvitsisi tikkaita? Hän ei kuitenkaan voinut muutakaan kuin kököttää hiljaa ja odottaa. Ja toivoa Ranyardin todella tarkoittavan mitä sanoi.

Talli oli hiljentynyt jo hetki sitten, mutta Tessa ei uskaltanut rentoutua ennen kuin kuuli viereltään Ranyardin huokauksen ja tunsi miehen liikkeet kylkeään vasten. Myös Tessa lysähti istumaan puuskahtaen. Helpotus muuttui hyvin nopeasti huvittuneisuudeksi ja nainen naurahti nojatessaan päänsä seinää vasten.
"Vähän turhankin lähellä", Tessa vastasi päätään epäuskoisesti puistaen. Oljenvärisiä kiharoita levisi entistä enemmän hänen hartioilleen, kun viimeisetkin jäljellä olevat letin jäänteet avautuivat. Eipä olisi Tessa uskonut löytävänsä itseään tällaisesta tilanteesta enää. Tällaisiin seikkailuihin ajauduttiin yleensä paljon nuorempana, ja tyhmempänä, mutta silti tarjoilijan täytyi myöntää, että ilta oli kaiken kaikkiaan ollut piristävää vaihtelua.
Hetken kuului vain etäistä rouskuttelun ääntä alhaalta karsinoista, sitten Ranyardin varovainen kysymys sai Tessan kääntämään katseensa palkkasoturiin.
"Mää luulen, ettei tää olis yhtään hullumpi paikka nukkua", Tessa vastasi muka mietteliäästi, vaikkei hänellä ollut aikomustakaan kiskoa sotkuisia ja märkiä vaatteita päälleen ja lähteä tarpomaan ulos sateeseen ja pimeään sen näköisenä kuin olisi tulossa sodasta. Hänen äitinsä olisi varmasti jo täydessä unessa - eihän Tanya paljon muuta enää jaksanut päivisinkään sairastelultaan tehdä -, mutta jos hän olisikin hereillä Tessan saapuessa kotiin tämän näköisenä... Tessa ei välittäisi kuulla sitä sanoilla ruoskimista mitä siitä seuraisi. Hän tulisi saamaan kurituksen kuin kymmenvuotias kakara, joka on häpäissyt haudassa lepäävät suvun jäsenetkin kevytkenkäisyydellään.
"Ja jos mää vielä saan aamulla oikeen saattajankin niin..." Tessa nojasi päänsä miehen olkaa vasten ja haukotteli. "Ei mulla ole kiire minnekään." Samanlainen levollisuus, josta Ranyard nautti tarttui Tessaankin ja hetken hän vain tuijotti vintin hämärää turhia ajattelematta.
"Mutta ootko sää varma, että tää on paikka missä haluat viettää viimesen iltas Phoebessa?" Nainen kysyi hetken kuluttua, mutta sen sijaan, että Tessa olisi siirtynyt ajatuksensa myötä kauemmas, käänteli hän päätään vain etsien parempaa asentoa suureen olkapäähän nojatessaan. "Ja jos oot, niin ehkä sulla on aikaa kertoa mulle, miten sää tiedät näin paljon talleista", naurahti Tessa vielä perään, vaikka uskoikin jo arvaavansa vastauksen.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 587
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Näkemiin, Tessa

Post by Tinanja » Mon Jun 17, 2019 8:56 pm

Hitaasti myös Tessa rentoutui siinä hänen vierellään naurettavan tilanteen jälkeen. Ranyard ei voinut kuin hymyillä - tämä oli sellaista jännitystä, jota hänen elämässään harvemmin oli, ja se tuntui kieltämättä miellyttävältä. Oli helppo unohtaa seuraavana päivänä alkava matka, kun lämpimässä ja kosteassa hän oli painautuneena Tessaa vasten siitä huolimatta, että aamun lähtö oli koko ajan yhä lähempänä ja lähempänä.
“Usko tai älä, tämä ei ole ensimmäinen tallinvintillä, tai tallissa vietetty yöni”, totesi Ranyard, hymyn levitessä virneeksi. Usein se oli ollut pakosta: majatalo tallin yhteydessä oli täynnä, tai majataloja ei ollut mailla halmeilla, vaan hän yöpyi jossakin satunnaisessa maalaistalossa, jossa ei ollut vieraille sijaa. Ennen kaikkea yöt oli tullut vietettyä suurimmaksi osaksi yksin, ei näin miellyttävässä ja mukavassa seurassa.
“Toki minulla ei ole ollut yhtä miellyttävää ja kaunista seuraa mukanani tällöin”, mies lisäsi hetken päästä, unohtamatta ilkikurista katsetta virneen seurana silmien arvioidessa hämärässä vieressään olevaa naista. Hitaasti Ranyard venytti koukussa olevat jalkansa suoriksi lattiaa vasten lattialla olevien heinänroskien pistellessä vähän hänen paljaita jalkojaan.

Hiljaisuus heidän välillään hämärässä, kostealla tallinvintillä oli hetken aikaa hyvin rauhallinen. Hitaasti virnekin laskeutui Ranyardin kasvoilta tämän hieman vakavoiduttua. Kaduilta ja auringon viimeisistä säteistä loistava valo alkoi hitaasti hiipua yön tieltä kaksikon istuessa vintin nurkassa.
“Mutta…”, Ranyard totesi hiljaa, kääntyen vähän paremmin Tessaa katsomaan. Miehen hiljaiset sanat rikkoivat hiljaisuuden, jota rikkoivat vain satunnaiset kavion kopahdukset lattiaa vasten, kaukainen heinien rouskutus alhaalta. “Ehkä se riittää minusta tällä kertaa”, tämä jatkoi, nyt kääntyen vähän katsomaan Tessaa.
“Entä sinä? Asutko itseksesi? Oletko aina asunut Phoebessa?” tuo ei vaikuttanut henkilöltä, joka olisi sitoutunut toiseen, varsinkaan vastakkaiseen sukupuoleen. Ehkä Tessa asui itsekseen? Ja toisaalta, Ranyardin oli vaikea kuvitella tarjoilijaa kauempana Phoebesta, kuin mitä he nyt olivat.

Post Reply