Tyyntä myrskyn edellä

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Post Reply
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 563
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Tyyntä myrskyn edellä

Post by Tinanja » Sun May 12, 2019 4:40 pm

Valkoinen Lohikäärme oli ehtinyt olla Dionen satamassa vain joitain tunteja, kun sen lasti oli jo purettu, matkustajat lähteneet omille teilleen ja merimiehet saaneet ansaitut vapaapäivänsä maissa. Kaunis ilma ja kevyt kesätuuli tuntuivat mukavilta, mutta eivät riittäneet valaisemaan suuren kauppalaivan kapteenin mielialaa riittävästi, että hän olisi voinut nauttia kesästä. Rayash olikin melko yksisanaisesti kutsunut lähimpänsä tapaamiseen laivan perukoilla, tällä kertaa nyt jo täysin tyhjän ruuman syvyyksissä muutaman lampun valaistessa onttoa tilaa. Kapteeni oli istunut jo hetken aikaa tyhjän, metallivahvikkeisen puulaatikon päällä ja nojaillut laivan keinuvaan runkoon kuunnellen, miten vesi löi hitaasti laineitaan sen runkoa vasten. He olivat jo vesirajan alapuolella, ja laituriin sidotun laivan hidas, tuskin huomattava keinuminen oli rauhoittavaa, vaikka se ei kapteenin mielessä pyörivää myrskyä saanutkaan laantumaan. Hitaasti Rayash kohotti katseensa kun kuuli kevyet, lähes äänettömät askeleet, jotka kertaalleen saivat lattian narahtamaan. “Olet ajoissa”, pehmeä, hyvin tuttu haltianaisen ääni totesi tämän istuessa lattialle Rayashia vastapäätä sitomaan hiuksensa uudelleen kiinni. “Mutta... “
“Näit, kun lähdin kannen alle”, Rayash keskeytti hymyillen vähän, tuskin huomattavasti perämiehelle. “En aikonut sanoa sitä”, Sarya tuhahti miehelle. “Vaan, että ymmärrän, miksi tulit tänne ajoissa.”

“Murehdit liikaa”, Eldrin totesi tiputtauduttuaan ruumaan johtavilta tikkailta lattialle saakka ja etsiessään itselleen sopivan nurkan, jossa jatkaa romminsa maistelua. Mies ei kuitenkaan näyttänyt erityisen humaltuneelta, ja oli selkeästi käynyt joko samana päivänä tai edellisiltana kylvyssäkin. Rayash vain tuhahti miehen sanoille. Niin, niinhän hän vaikutti tekevän.
“Järjetön paikka tapaamiselle”, Airdan mutisi hetken päästä hitaasti, askel kerrallaan ruumaan laskeutuen. Tikkaiden askelmat näyttivät hetken aikaa ylitsepääsemättömältä haasteelta kirjanpitäjälle, joka, yllättävää kyllä, selvisi niistä kohtalaisessa ajassa vain istuakseen Rayashin vieressä olevan tyhjän arkun päälle. Oikeastaan sen jälkeen sanaakaan sanomatta nelikko odotti, että Mirayakin pääsi paikalle. Hitaasti Rayash veti syvään henkeä.

“Kuten tiedätte, tapasin Rakuzan illallisen äärellä”, Rayash sanoi hiljaa. “Ja kävelin sieltä ulos sopimus kädessäni”, tämä lisäsi “Ja Eldrin olisi ollut ylpeä humalasi vahvuudesta, jos olisi sen nähnyt”, Sarya huomautti vain saadakseen Rayashilta vihaisen mulkaisun. Kaikki kapteenin olemuksessa heijastivat sitä, miten vakavana hän piti asiaa. “Koska olen myynyt sieluni puoliksi valtiolle, niin siitä sietääkin olla humalassa”, totesi Rayash Saryalle kieltämättä sarkastisen vakavasti.
“Näytä sopimus”, Airdan sanoi sitten keskeyttäen Rayashin ennen kuin kapteeni ehti jatkaa selitystään.
“Ei tule tapahtumnaan, riittää että kerron pääkohdat”, kapteeni vastasi tiukasti kirjanpitäjälle, ja yleensä hyvin ilmeetön Airdankin sai kulmansa kohoamaan. “Selvä”, tuo totesi vilkaisten nopeasti Saryaan ja Eldriniin - kumpikaan heistä ei sanonut enää mitään asian osalta. “Tästä lähin Lohikäärmeellä kuljetetaan matkakohtaisesti sovittu lasti, josta saamme merkittävän korvauksen. Se lasti on jotakin, mitä Rakuza tai hänen suora alaisensa pyytää kuljettamaan joko Dionesta tai Dioneen”, Rayash sanoi sitten, hiljaa. Voi kyllä, hän oli suunnitellut, mitä sanoisi, eikä se tehnyt siltikään tilannetta yhtään helpommaksi.
“Kuten sanoin, olen myynyt maalle puolet sielustani”, mies totesi hiljaa.
“Olen varma, että se toinen vaihtoehto olisi ollut huonompi”, Sarya sanoi hiljaa, katsoen Rayashia pitkään.

“Luuletko, että se vaikuttaa muihin liiketoimiin?” Eldrin vilkaisi nopeasti Rayashiin pullonsa sijaan ja näki kapteeninsa pudistavan päätään. “Ei muutoin kuin että meidän pitää pitää vieläkin tarkempaa huolta salassapidosta”, kapteeni vastasi.
“Sen lisäksi, että kuljetamme Rakuzan päättämää lastia, olemme saaneet joitain erivapauksia… Kuten pääsemme pistotarkastuksista ja kirjanpidon satunnaisesta arvioinnista eroon Rakuzan suoralla määräyksellä. Mikä tekee toisista liiketoimistamme helpompaa”, Rayash totesi hiljaa.
“Toisaalta meidän on nyt varottava jokaista toteamusta, jokaista tekoa ja tapaa, jolla toimimme, jotta emme sotke sopimusta tai suututa hallitusta”, kapteeni lisäsi vielä saaden viimein Eldrininkin kohottamaan kulmiaan. “Hienoa, että sinun nimesi on siinä paperissa, eikä meidän muiden”, totesi mies hiljaa. “Rakastan sinua, Eldrin”, Rayash totesi viileästi saaden maagikon tuhahtamaan. “Tiedän, mutta minulla on pari hyvää, helppoa keikkaa tiedossa, jotka varmasti parantavat mielialaasi”, totesi maagikko hitaasti vakavoituen.

“Kuulitko siskoltasi mitään mielenkiintoista?” Eldrin vilkaisi Rayashiin uudemman kerran saaden kapteenin tuhahtamaan. “Ajattelin, ettei koko saaren tarvitsisi tietää siitä tapaamisesta”, kapteeni totesi. “Mutta en mitään merkittävää. Aldar suunnittelee edelleen sitä samaa kuin aiemminkin, eivätkä suunnitelmat ole edenneet, vielä ainakaan”, Rayash totesi sitten lyhyesti.
“Joten kokonaisuudessaan sanoisin, että meidän on pysyttävä varuillamme kaikesta, ja erityisesti siitä, mitä muut kuulevat, näkevät ja ajattelevat meistä”, Rayash totesi hiljaa, mutta vakavasti katsoen vuoronperään jokaista.
“Vai oletteko eri mieltä?”

User avatar
Kide
Posts: 435
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tyyntä myrskyn edellä

Post by Kide » Sat May 18, 2019 3:27 pm

Miraya seurasi kannella kärsimättömän näköisenä lastin purkua. Vain se ja yhteinen keskustelu Rayashin luottokolmikon kesken olivat enää hänen ja Rayashin oman keskustelun välissä. Keskustelun, jota Miraya odotti, pelkäsi ja inhosi jo etukäteen, mutta myös tarvitsi niin kovasti. Keskustelun, johon hän vaikka pakottaisi isänsä, jotta saisi sen hoidettua ja ehkä selvyyttä ajatuksilleen ja jollei mielenrauhaa niin ainakin mielestään vähemmän rauhattoman. Sentään jonkinlaista mielenrauhaa Miraya sai jo siitä, kun saattoi seurata Owenin poistuvan laivalta ja häviävän sataman hälinään, vaikka naisen kasvot vääntyivätkin inhosta hänen nähdessään tuon miehen nousevan kannelle ja suuntaavaan Owenin epäröivin elkein pois laivalta.
Miraya vaihteli levottomana asentoaan, kulki välillä edestakaisin laivan tyhjässä keulassa ja katseli niin merta, maata kuin taivastakin vain odottaen. Tavaran virta laivasta maihin tuntui loputtomalta, vaikka aikaa oli kulunut vasta hetki. Auringonpaiste oli lyhyessä ajassa nostattanut hien merimiesten ohimoille ja kastellut noiden paidanselkämykset, eikä Mirayan olo hänen tiukassa mekossaan ollut sen helpompi. Naisen kääntyily ja vääntelehtiminen ei johtunut pelkästään hermostuneisuudesta vaan myös tuosta paahtavasta auringosta, joka synnytti hikinoron myös hänen rintojensa väliin ja korsetin nyörityksen alle selkään. Lopulta Miraya turhautui ja marssi synkän näköisenä takaisin alakannelle ja hänen ja Airdanin jakamaan työtilaan. Paperipino lätsähti vihaisesti pöydälle ja Miraya tuolille. Hänen oli saatava tehdä jotain, vaikka se sitten olisikin jo kertaalleen tarkistettujen sopimusten läpikäyminen uudestaan. Miraya halusi tehdä mitä vain, jottei hänen tarvitsisi ajatella Rayashin solmimaa sopimusta, äitiään tai Drienen satamassa todistamaansa ja sitä seurannutta keskustelua miehen kanssa, joka Owen Artorina esiintyi.

Miraya havahtui nenä melkein paksussa pergamentissa kiinni siihen, ettei hän kuullutkaan enää tasaisen rauhoittavaa taustahälinää kannelta. Sopimukset tallettuivat yhdessä hujauksessa nahkakansien väliin ja Miraya harppoi melkein tyhjentyneelle kannelle vain kääntyäkseen takaisin ja suunnatakseen ruumaa kohti kuten Rayash oli pyytänyt.
Turhankin tiukalle vedetty ja kosteudesta melkein hiertäväksi muuttunut korsetti sai Mirayan kiroamaan mielessään heidän tapaamispaikkaansa, kun hän laskeutui viimeisiä tikkaita ruumaan, vaikka Miraya tiesi varsin hyvin miksi Rayash oli tämän paikan valinnut. Nopea vilkaisu kertoi, että kaikki olivat paikalla ja ilmeistään päätellen tiesivät aivan yhtä hyvin kuin Mirayakin, ettei keskustelun aihe olisi erityisen iloinen. Miraya nyökkäsi ilmeettömän tervehdyksensä ennen kuin suuntasi Eldrinin vierelle tyhjän laatikon päälle istumaan. Käden kurotus ja merkitsevä vilkaisu maagikkoon riitti siihen, että pian rommipullo oli Mirayan käsissä ja hän otti siitä antaumuksellisen pitkän huikan, kurtisti kulmiaan juoman kitkerälle maulle, mutta yhtä kaikki vei pullon toistamiseen huulilleen ennen kuin suostui luovuttamaan sen takaisin Eldrinille. Ja samassa Rayash aloittikin.

Saryan ensimmäinen kommentti sai Mirayankin tuhahtamaan huvittuneena, mutta ilman Rayashin tiukkaa linjaakin se hymy olisi haihtunut nopeasti, sillä myös Miraya tiesi ettei nyt ollut vitsien aika. Miraya oli ajatellut tapaamisen kohokohdan olevan sopimuksen näkeminen, mutta joutui Airdanin tapaan yllättymään ja pettymään. Mirayan ilme kertoi hänen olevan aikeissa väittää vastaan, mutta hän sulkikin suunsa Rayashin tiukan toteamuksen jälkeen. Kapteenista näki selvästi, ettei se asia ollut neuvoteltavissa ja ainakin toistaiseksi Miraya tiesi, että hänen olisi tyytyminen siihen, sama kuinka kovasti hänen sormensa olisivat syyhynneet päästä tutkimaan itse Rakuzan allekirjoittamaa sopimusta. Sitä viattoman sievää pergamenttikääröä, jolla oli kuitenkin ravisuttavan suuri vaikutus koko laivan tulevaisuuteen.
Miraya huomasi kyllä kuinka raskaan taakan alla hänen isänsäkin kannatteli itseään, mutta ihaili Rayashin silti tutussakin seurassa tyynenä pysyvää olemusta. Jollain tapaa se rauhoitti myös Mirayan omaa mieltä. Ja toisaalta hirvitti, sillä tämän jälkeinen keskustelu todennäköisesti tulisi ravistelemaan tuota rauhallisuuden naamiota ihan omalla tavallaan.
Oikeastaan he kävivät läpi vain ne asiat, jotka jokainen paikallaolija jo tiesikin. Silti Miraya oli omalla tavallaan iloinen siitä, että he vielä kohtasivat ja kävivät läpi tulevat muutokset yhtenä joukkona. Se tuntui jotenkin tärkeältä, heitä kaikkia vahvistavalta.
Eldrinin vitsailu sai Mirayan vilkaisemaan maagikkoa pieni hymy huulillaan, mutta Rayashin vastaus sai naisen laskemaan vakavoituneen katseensa maahan. Ne kaksi Eldrinille osoitettua sanaa olivat vitsi, mutta myös totisinta totta, ja samalla ne olivat jotain, mitä Miraya ja Rayash eivät olleet koskaan sanoneet toisilleen. Ne saivat Mirayan taas muistamaan sen kuilun hänen ja isänsä välissä, joka kyllä koko ajan kuroutui umpeen, mutta oli lähtökohdiltaan niin suuri, ettei se tapahtuisi hetkessä. Ja nyt kun hänen ainoa vanha tukipilari, äitinsä, oli kaadettu tai ainakin keikahtanut niin vinoon, ettei sen varaan voinut laskea painoa, tunsi Miraya yllättäen olonsa tässäkin seurassa kovin yksinäiseksi. Tunnetta vain vahvisti Eldrinin kysymys Mylaelasta, joka paljasti hänen isänsä ja tätinsä tapaamisen, josta Miraya ei ollut tiennyt mitään.
Mutta juuri nyt heillä kaikilla olisi suurempiankin huolia, ja Miraya keskittyi takaisin aiheeseen.

Kapteenin viimeiselle kysymykselle Miraya vain puisti hiljaa päätään. Tuntui hullulta ajatella, että jo seuraavalla matkallaan tässä samaisessa ruumassa saattaisi nököttää vierekkäin sekä valtion varjelemaa että heidän piilottelemaa tavaraa sulassa sovussa. Tässä olisi ainekset täydelliseen katastrofiin, mutta toisaalta mukana tuli myös etuuksia, jotka auttaisivat heitä välttämään karikot.
Yllättäen Miraya kurtisti kulmiaan ja nosti katseensa Rayashiin.
"Uskotko että saamme pidettyä salassa myös sen, että olemme koko sataman ainut laiva, jonka pistotarkastusten tekijät jättävät välistä? Se jos jokin nimittäin voisi herättää muiden kapteenien mielenkiinnon. Ja kateuden. Ja etenkin jälkimmäisestä saattaisi syntyä ongelmia..."

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 563
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tyyntä myrskyn edellä

Post by Tinanja » Sat May 18, 2019 9:40 pm

"Olen melko varma, että täällä tulee ravaamaan hallinnon lakeijoita enemmän kuin mitä kaipaamme", Rayash sanoi hiljaa MIrayalle, vastaten tuon kysymykseen pistotarkastuksista. Miehen kasvoilla oleva ilme oli melko lailla tulkitsematon: juonteet kertoivat huolesta ja liiasta huolehtimisesta, mutta muutoin tuo oli kuin itse tyyneys, odottaen sitä myrskyä, joka keikauttaisi kuppia suuntaan tai toiseen. "Epäilen, että se näyttää siltä, että olemme lähinnä suurennuslasin alla", kapteeni kohautti olkapäitään, hetken asiaa mietittyään. "En olisi siis siitä kovin huolissani, ja huhuja Lohikäärmeestä on liikkunut ennenkin, eivätkä kaikki ole olleet kovin hyviä", sitäpaitsi, Rayash ottaisi mielellään vastaan huhut hallinnon kanssa vehkeilystä ja sille työskentelystä salakuljetusta koskevien huhujen sijasta. Jos tilanne sallisi, sitä voisi käyttää myös eduksi, varsinkin siinä valossa mitä Aldar suunnitteli itärannikon saaristossa. Heidän vain olisi oltava varovaisia siirtojensa osalta, koskivat ne sitten mitä tahansa näistä kolmesta isosta alueesta... neljästä, jos Mirayan laski mukaan. Nainen oli edelleen sukulaisuussuhteestaan huolimatta Rayashin silmissä villi kortti, josta todennäköisesti olisi enemmän hyötyä kuin haittaa, mutta kaikkea Rayashilla ei ollut aikomustakaan vielä jakaa tuon kanssa.
"Ray yrittää sanoa, että mieluummin huhut hallintoon kuin salakuljetukseen liittyen", Eldrin selvensi vilkaistuaan Mirayaa ohimennen, ja maistaessaan jälleen hitaasti rommiaan.

"Tiedätkö jo, paljonko tälle matkalle tulee lastia hallinnolta?" Eldrin kysyi sitten, rikkoen hiljaisuuden, joka oli laskeutunut heidän välilleen. Sarya näytti tuijottelevan lattiaa Rayashin kuluneiden kenkien edessä. Airdan näytti tapansa mukaan siltä, että kuunteli, mutta tämä olisi voinut istua paikallaan tunteja tekemättä mitään, liikahtamattakaan. Sarya kuitenkin kohotti katseensa Eldriniin, sitten Rayashiin kapteenin pudistaessa päätään.
"Ilmoitan heti, kun tiedän. Uskoisin, että saan tänään tai huomenna tarkemmat tiedot", tuo vastasi sitten. Eldrin nyökkäsi lyhyesti. "Minulla on tiedossa alustavasti pari pikkusopimusta pienen arvotavaran osalta, mutta mahdollisesti myös eräs vähän suurempi lasti, johon saatan tarvita sinut tekemään sopimusta", maagikko totesi sitten. "Ja lisäksi normaalit kauppatavarat ovat ainakin tulossa lastiin mukaan", Rayash lisäsi vielä saaden lyhyen nyökkäyksen aikaan Eldriniltä. Tuo joi nopeasti loput rommistaan, tyhjää pullonpohjaa nopeasti vilkaisten.
"Miehistön tilanne on hyvä. Laitan kyselyä parista uudesta merimiehestä loppukesäksi kulkemaan, mutta en usko että seuraavalle matkalle tulee muutoksia", Sarya totesi sitten lyhyesti, kun näytti siltä ettei Rayash jatkaisi keskustelua, ja Eldrinkin oli sanonut jo sanottavansa.
"Pärjäämme kyllä, olemme aina pärjänneet, ja niin käy nytkin", Sarya sanoi noustessaan seisomaan, kun Rayash vain oli nyökännyt hänelle vastaukseksi. Noustessaan perämies taputti lyhyesti kapteenia olkapäälle ennen kuin lähti kohti ruuman tikkaita. Alkoi olla selvää, ettei Rayashilla ollut enempää sanottavaa, eikä kukaan halunnut kysellä lisää vakavalta mieheltä, joka näytti taipuvan jo taakkansa alla. Taipumisesta olisi onneksi vielä pitkä matka murtumiseen.

"Lähtö on viidentenä päivänä tästä päivästä", Rayash sanoi vielä ennen kuin Sarya katosi ketterästi tikkaita pitkin seuraavaan kerrokseen. Pian askeleet olivat jo kadonneet kannelle saakka. Ei mennyt pitkään, että myös Airdan oli lyllertänyt tiensä takaisin tuttuun työhuoneeseensa, ja Eldrin vetäissyt itsensä kerralla tikkaita ylös ja astellut pian kannelle, ja sieltä maihin ostamaan itselleen pullollisen viinaa.

Miraya ja Rayash jäivät kaksin istumaan ruumaan parin lepattavan lyhdyn valossa. VIimein Rayash kohotti lattiasta katseensa Mirayaan. Tuo niin paljon äidiltään perinyt nuori nainen toi mieleen kapteenin omat nuoruusvuodet, eikä Rayash päässyt siitä yli eikä ympäri. Tämän itsepäisyys, äkkipikaisuus ja itsevarmuus olivat samoja piirteitä, joita kantaen Rayash oli nuorena miehenä ensi kertaa astunut kauppalaivan miehistön joukossa laivalle vain oppiakseen merenkulun ja liiketoiminnan salat kantapään kautta. Mies toivoi, ettei Mirayan tie olisi niin kivinen, ja että hän voisi ottaa vastaan pahimmat tyrskyt ja karikot, joita nainen tälle matkalle astuessaan eittämättä kohtaisi ennemmin tai myöhemmin. Rayash oli myös varma, ettei Miraya tekisi siitä erityisen helppoa. Eikä ollut tehnytkään - kapteenilta ei ollut jäänyt huomaamatta, miten monta kertaa tämä ja limanuljaska olivat seisseet reelingin vieressä keskustellen. Rayash ei voinut kuvitellakaan, mitä tuo mies kuvitteli hänestä ja Mirayasta - ja itse asiassa se ei häntä kiinnostanutkaan niin kauan, kun se ei koskisi Mirayan turvallisuutta. Hän oli jo niin syvällä sopimusten ja tietojen suossa, etteivät pienet aallot enää horjuttaisi tilannetta. Oli kuitenkin eri asia, mitä nainen nyt halusi istuessaan siinä arkun päällä aina niin siististi mekkoonsa ja korsettiinsa pukeutuneena. Kontrasti Rayashin melko kasuaalien, mukavien vaatteiden kanssa tuntui suurelta varsinkin, kun kapteenin ei tarvitsisi vielä ainakaan olla missään.

"Onko kaikki hyvin, Miraya?" Rayash kysyi sitten, rikkoen heidän välilleen laskeutuneen hiljaisuuden toivoen rikkovansa jään, joka Mirayan mieleen eittämättä näytti muodostuneen keskustelun aikana. Ehkä tämä vielä joku päivä ymmärtäisi, ettei voisi olla mukana kaikessa ja tietää kaikesta kaikkea, eikä maailma Lohikäärmeellä, tai sen ulkopuolella pyörinyt naisen ympärillä vaan oman hierarkkiansa mukaisesti.

Post Reply