Palvelus

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 638
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Palvelus

Post by Tinanja » Thu May 30, 2019 8:51 pm

Oli kulunut muutama päivä siitä, kun Valkoinen Lohikäärme oli jälleen saapunut matkaltaan Dioneen, ja olisi vain kaksi-korkeintaan kolme päivää siihen, että keula kääntyisi jälleen takaisin Drieneä kohtaan. Kaunis, mutta aivan liian painostavan kuuma ilma ei hidastanut työntekijöitä, jotka lastasivat jo ruumaa seuraavaa matkaa varten ja tekivät viimeisiä korjauksia laivaan. Aivan kuin jo normaalit rutiinit eivät olisi vieneet Saryan aikaa riittämiin, oli lisäksi tanssittava veitsenterällä uuden sopimuksen ja vanhojen… salaisten sopimusten kanssa puhumattakaan Rayashin veljen tekemisistä… Onneksi kaikkea sitä ei nyt tarvinnut ajatella, hänellä oli muitakin velvollisuuksiaan hoidettavanaan. Velvollisuudeksi kai tämänkin voisi laskea? Hänellä olisi hyvä tilaisuus yllättää Rayash positiivisesti… tai ainakin toivottavasti positiivisesti. Haltianainen kuitenkin oli varma, ettei saisi yksin asian eteen tehtyä mitään, Joten lyhyt koputus Mirayan valtaaman hytin ovelle oli terävä, ja vastauksen saatuaan Sarya astui sen kummempia kyselemättä sisälle hyttiin, työntäen oven perässään kiinni.
“Tarvitsen palveluksen”, Sarya ilmoitti sitten. Tervehdyksen virkaa toimitti ennen sanoja tehty lyhyt nyökkäys, mutta tapansa ja suorapuheisuutensa mukaan Valkoisen Lohikäärmeen perämies meni suoraan asiaan laivan toista kirjanpitäjää katsellen. Hän tarvitsisi apua ja tuo meikillä ilmettään kohentavaa, aina niin siististi mekkoihin pukeutunutta kirjanpitäjää parempaa neuvonantajaa tässä tilanteessa tuskin olisi. Haltianainen oli itse pukeutunut suoriin, mutta hyvin siisteihin mustiin housuihin, joiden lahkeet oli työnnetty nahkasaappaiden sisälle. Nahka tuon saappaissa oli kulunutta, varsi oli käännetty alaspäin puoleen sääreen. Vaikka nahka olikin ohutta, olivat kengät varmasti tässä kelissä lämpimät. Tummanvihreä hihaton paita oli sidottu vyötäisiltä kiinni asevyöllä, jolta roikkui naiselle tyypillisesti rahapussin lisäksi lyhyt, suora miekka, ja jonka alle oli työnnetty tupessaan puukko, mikäli töissä laivalla sitä tarvittaisiin. Asusta teki vähän säädyllisemmän ja siistimmän näköisen lyhyt, vyötäisille yltävä liivi, jonka väri oli musta, tai ainakin lähes musta.

“Eikä Rayash, Eldrin tai kukaan muukaan saa kuulla asiasta sanaakaan, ennen kuin päätän toisin”, tämä katsoi nyt vakavana Mirayaa sanojaan vielä tarkentaen, ennen kuin ilme hitaasti pehmeni, ja pieni, ensin tuskin huomattava hymy levisi haltianaisen kasvoille.
“Tarvitsen mekon… ja en sellaista osaa ostaa tai valita itse”, Sarya totesi sitten, vedettyään henkeä terävästi pariin kertaan ennen kuin avasi suunsa.
“Ja sinä… aina säästä ja paikasta riippumatta olet pukeutunut siistin edustavasti mekkoihin, kasvoja sopivasti meikillä korostaen, hiuksetkin aina järjestyksessä”, nainen hymähti. “Et varmaan olisi yhtään huonompi neuvomaan tässä asiassa”, Sarya lisäsi olkiaan kohauttaen.


//Mirayaa ja Kidettä odotellessa, pian myös Anlieta ja Alenaa ^^

User avatar
Kide
Posts: 500
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Palvelus

Post by Kide » Wed Jun 05, 2019 6:51 pm

Miraya naputti levottomasti sormiaan tummaan, kuluneeseen pöytään. Siniset silmät viuhtoivat edestakaisin lokikirjan ja parin sopimuksen välillä. Lisää papereita lojui pitkin pöytää melkein sen pinnan peittäen. Naisesta tuntui kuin hän olisi unohtanut jotain. Jättänyt jonkin seikan huomiotta, mitä ei enää löytänyt. Kaikki hänen aiempi kirjanpitonsa oli ollut lasten leikkiä tämän rinnalla. Ei ollut helppoa mahduttaa Valkoisen Lohikäärmeen uumeniin kolmenlaista tavaraa, joista vain yksi osa päätyi viralliseen kirjanpitoon. Sormet nousivat naputtamaan vuorostaan Mirayan otsaa kuin etsien tietoa hänen päänsä sisältä. Tietoa, jota ei vain tuntunut löytyvän millään. Oliko tässä jotain ristiriitaista vai kuvitteliko hän vain sen? Matkustaisiko seuraavalla matkalla Mirayan hytissä naisen itsensä sijasta muutama pino laatikoita hänen erehdyksensä takia?

Kipakka koputus hytin oveen ei ollut ainut asia, joka oli katkonut Mirayan ajatuksia. Hänen päässään pyöri edelleen tuon tuostakin muistot Drieneltä ja keskustelu Rayashin kanssa, mutta toisin kuin ne mietteet, sai koputus Mirayan nostamaan katseensa.
"Sisään?" Se oli pikemminkin kysymys kuin kutsu, sillä Miraya ei odottanut kenenkään kaipaavan häntä tänään täällä. Hänestä olisi yhtä vähän apua laivan huollossa ja tavaroiden lastaamisessa kuin niitä töitä tekevistä merimiehistä kirjanpidon edessä. Vaaleat kulmat kohosivatkin yllätyksestä, kun sisään harppoi Sarya. Mirayan otsalleen kohottama käsi laskeutui pöydälle ja sen takaa paljastui jo muutama kysyvä ryppy haltian pyynnön edessä. Missä ihmeessä Sarya tarvitsi hänen apuaan? Miraya nyökkäsi odottaen jatkoa, joka yllätti vieläkin enemmän. Salainen palvelus? Sentään joku tällä laivalla luotti hänen taitoonsa pitää salaisuudet.
Miraya ehti olla jo hetken huolissaan, kunnes pieni hymy pehmensi perämiehen ilmettä. Tämä ei ollutkaan niin vakavaa, vaikkakin muuttui entistä yllättävämmäksi Saryan kertoessa mitä hän tarvitsi. Miraya kallisti päätään ja pieni, toispuoleinen hymy kohosi hänen kasvoilleen. Tämä päivä alkoi näyttää heti paljon mielenkiintoisemmalta, ja Miraya oli hetkessä unohtanut kirjanpidolliset murheensa.
"Tämä läjä kähärää on harvoin järjestyksessä, mutta muuten saatat olla oikeassa", Miraya naurahti, mutta jäi sitten katsomaan Saryaa avoimen uteliaasti. Hän luuli arvaavansa mistä oli kyse ja olikin tavallaan oikeassa, mutta myös niin kovin väärässä. "Kyllä me sinulle mekko löydetään, mutta sitä ennen saan kai kuulla, kuka on tämä onnekas mies ja miksen ole kuullut hänestä aiemmin?" Miraya nojasi taaksepäin tuolillaan ja jäi kädet puuskassa tarkkailemaan Saryaa ilkikurinen virne kasvoillaan. Hän tiesi kyllä, ettei Sarya olisi ensimmäisenä jakamassa yksityiselämäänsä muiden korville, mutta se, että tämä haltia, jonka jalkoihin housut näyttivät lähes kasvaneen kiinni ainoana mahdollisena asusteena - syystäkin toki - oli valmis laittamaan rahojaan mekkoon kertoi siitä, ettei kyseessä ollut Saryan tuntien mikään hetkellinen vinksahdus. Tämähän oli Saryalta suoranaista omistautumista, joten mukana täytyi olla tunteita. Ja sellaisesta Miraya olisi toivonut kuulevansa jo aiemmin.
"Ja kyllä, lupaan ettei tästä kuule Rayash eikä kukaan muukaan", Miraya vielä lisäsi vakavana nostaen käden rinnalleen kuin pyhään lupaukseen, mutta jo ennen käden laskemista kaikki vakavuus naisen kasvoilla oli korvaantunut leveällä virneellä.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 638
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Palvelus

Post by Tinanja » Wed Jun 05, 2019 7:36 pm

Sarya nojautui vasten Mirayan valloittaman hytin ovea vasten katsoessaan ensin niin vakavoituvaa kirjanpitäjää, jonka kasvoiulle nousi hitaasti pieni hymy hänen pyyntönsä edetessä. Pieni hymähdys irtosi tuon huulilta Mirayan kommentoidessa hiuksiaan, jotka eivät tämän mukaan olleet kovin järjestyksessä. Saryan omat, paksut ja pitkät hiukset olivat suoralla, niskasta alkavalla letillä ja roikkuivat silloinkin lähemmäs alaselässä. Muutama satunnainen hiussortuva oli eksynyt kehystämään haltianaisen kasvoja tämän kallistaessa päätään Mirayan seuraavalle kysymykselle. Olisihan tämä pitänyt arvata - tuo ei ilman lisäkysymyksiä suostuisi nostamaan takapuoltaan papereiden ja… lokikirjan? keskeltä. Tiesiköhän Rayash, että Miraya oli napannut lokikirjan mukaansa? Toisaalta, Sarya oli viimeksi kapteenin pöytälaatikoitaan penkoessaan nähnyt toisenkin mustan, nahkakantisen kirjan salapohjan alla, eikä kapteenilla muutoinkaan ollut tapana kirjata lokikirjaan mitään ylimääräistä. Mutta oli silti mielenkiintoista, miksi tuolla oli lokikirja edessään.
“Miehistä puheenollen, olen yllättynyt, että sinulla on Lohikäärmeen lokikirja edessäsi... “, totesi Sarya kulmiaan vähän kohottaen. Eikö Lohikäärmeen voinut laskea yhdeksi vaativaksi mieheksi, jos vertauskuvilla leikittiin tarpeeksi? Perämies asteli vähän lähemmäs ja nappasi Rayashin siistillä käsialalla täytetyn lokikirjan Mirayan muiden papereiden ja sopimusten keskeltä ja selasi sitä tottuneesti lukuja, aikatauluja ja kapteenin muita laivaa koskevia merkintöjä seuraten. Saryalla kun ei ollut aikomustakaan sanoa, kenelle aikoi esitellä mekkoa.
“Taidat laskea tästä lastin kokoa laivan tilavuuteen ja kantavuuteen nähden?” Sarya kohotti vähän kulmiaan Mirayalle laskien pian suljetun lokikirjan takaisin Mirayan eteen papereiden keskelle. “Unohdan, ettet ole ollut täällä niin kauaa pyörittämässä numeroita kuin Airdan”, nainen hymähti.

“Tulet kuulemaan loppuelämäsi siitä, jos joku muu kuulee tästä”, Sarya sanoi hiljaa, kohtalaisen vakavalla äänellä - tämä todennäköisesti toteuttaisi uhkauksensa, mutta silti pieni, ilkikurinen virne kohosi hitaasti tuon huulille aiheen vakavuudesta huolimatta.
“Joten… pitääkö meidän sopia tästä erillinen tapaaminen, vai ovatko sinun kontaktisi saavutettavissa näin normaaliin päiväsaikaan ilman ilmoitustakin?”

User avatar
Kide
Posts: 500
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Palvelus

Post by Kide » Sun Jun 09, 2019 3:14 pm

Miraya jäi odottamaan Saryan reaktiota hänen kysymykseensä. Vastauksen sijaan perämiehen huomio näytti kiinnittyvän aivan toisaalle, Mirayan pöydälle. Lokikirjaan tarkalleen ottaen, selvisi pian haltian sanoista.
"Yllättynyt siitä, että kirjanpitäjä tarvitsee lokikirjaa vai siitä, että Rayash antoi sen minun käsiini?" Miraya kysyi seuratessaan kuinka Sarya nappasi kirjan pöydältä ja alkoi selata sitä kuin vanhaa tuttavaansa. Hän ei kuitenkaan edes odottanut vastausta vaan jatkoi naurahtaen: "Kaikilla ei ole päänsä sisällä omaa lokikirjaa kuten Airdanilla, ja Rayashkin ymmärtää, että nykyinen tilanne vaatii hieman lisätarkkuutta meiltä kaikilta." Saryan kysymykselle Miraya tuhahti ja siirsi haltian juuri takaisin pöydälle laskeman lokikirjan turvaan pöytälaatikkoonsa.
"Kyllä Lohikäärme tämän lastin jaksaa kantaa, mutta on eri asia minne ja miten kaikki mahdutetaan. En kiellä ettenkö olisi onnellinen Airdanin hoitaessa pääosin tällaiset kysymykset, mutta kaikki tämä vaikuttaa myös tavallisen rahdin suunnitteluun. Vaan siinä en usko olevan sinulle mitään uutta", Miraya lisäsi sanojensa päätteeksi ja vino hymy nousi takaisin naisen kasvoille. Jos Sarya yritti kiemurrella itsensä irti paljastamasta mitä suunnitteli, saisi tuo nähdä paljon enemmän vaivaa kuin tämä hatara aiheenvaihdos.
Miraya vain hymyili huolettomasti perämiehen puolitotiselle uhkaukselle ja odotti edelleen, saisiko vihdoin kuulla koko jutun. Toinen vaaleista kulmista kohosi jonnekin yllätyksen ja "oletko tosissasi"-kysymyksen välille, kun Sarya jatkoi kysymyksellään. Huokaisten Miraya nousi ylös ja pyyhkäistyään parilla vedolla hameenhelmansa laskokset edestä siistimmäksi pyyhki hän vielä paperit muutamaan pinoon ja nosti yhden paksuin nahkakansin suojatun pergamenttipinon hyllyyn matkalla Saryan puolelle pöytää kävellessään.
"Olet selvästi jo päättänyt saada apua, enkä usko että kukaan tuntemistani vaattureistanikaan kieltäytyisi mahdollisuudesta tienata. Ja mitä nopeammin saamme mekon sinulle tekeille, sitä nopeammin saat sen käyttöösi. Ja minä olen jo tauon tarpeessa." Miraya mittalisi Saryaa katseellaan jälleen vino hymy huulillaan. Hyvä on, hän tarttuisi syöttiin kuten Sarya jo olettikin. Ja ihan oikein perämies olettikin, ei Miraya koskaan kieltäytyisi mahdollisuudesta ihailla kankaita, sommitella värejä ja suunnitella uutta asua, vaikkei se hänen omaan käyttöön tulisikaan. Mutta myös Miraya osaisi pelata tätä peliä ja käyttäisi vaikka koko matkan vaatturille asti väsyttäen totuuden Saryasta ulos. Hänhän vielä saisi selville kuka tämän yllättävän pyynnön takana seisoi!

Alena, Miraya päätti kulkiessaan Saryan perässä kävelysiltaa Lohikäärmeeltä alas. Alena asuisi sopivan kaukana, jotta hänellä olisi aikaa nyhtää lisätietoja perämiehestä ja toisaalta hän saattoi luottaa Alenan pettämättömään silmään sopivan asun valinnassa. Varsinkin nyt, kun kyse ei ollut Mirayasta itsestään, hän kaipaisi vaatturin apua.
Sataman häly jäi pitkän ruskean letin ja niskalle kootun suuren valkoisen nutturan taakse, kun kaksikko suuntasi kaupunkiin Mirayan ohjaamana.
"Nyt kun minä olen luvannut auttaa sinua, niin autat kai minuakin ymmärtämään mistä on kyse?" Miraya kysyi ja vilkaisi vieressään kulkevaa Saryaa viekkaasti hymyillen. "Kuten lupasin, tästä ei tule kuulemaan kukaan muu. Sitä paitsi, pitäähän minun tietää millaiseen tarkoitukseen tämä investointisi on tulossa, jotta voin auttaa sinua valitsemaan sitä parhaiten palvelevan asun."

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 638
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Palvelus

Post by Tinanja » Wed Jun 12, 2019 7:49 pm

“Ehkä molemmista”, Sarya hymähti Mirayan kommentille Rayashista, ja siitä, että tämä antoi lokikirjan Mirayan käyttöön. Olihan se ymmärrettävää, mutta se kertoi Saryalle myös paljon siitä, miten paljon luottamusta Miraya oli onnistunut kapteenilta jo saamaan näinkin lyhyessä ajassa. “Olen jo ehkä liian tottunut siihen, että Airdan osaa kaiken tarvittavan ulkoa”, tämä hymyili vähän laskettuaan kirjan takaisin pöydälle. Katse seurasi Mirayan tekemisiä, kun tämä keräsi tavaransa sivuun, lokikirjan laatikkoon ja jatkoi kesksutelua - jopa ihan oikeaan suuntaan, varsinaista aihetta kiertämään.
“Luulen, ettet viihtyisi työssäsi, jos se olisi liian helppoa… varsinkin nyt, kaiken keskellä”, Sarya hymyili vähän Mirayalle vastatessaan tämän kommenttiin tarkkuudesta, ja huomioiden tekemisestä. Siinä tuo oli ihan oikeassa, ja oli hyvä, että tämä näytti sen sisäistäneenkin...

Vaikutti kuitenkin viimein siltä, että Miraya kääntyi hyväksymään Saryan ehdotuksen.
“Tiesin, ettet voisi kieltäytyä tälläisestä mahdollisuudesta”, hymy Saryan huulilla oli kieltämättä aito tämän seuratessa katseellaan Mirayan vaatteiden suoristamista, ja astui sitten itse käytävän naisen edellä. Äänettömästä haltianainen nousi Lohikäärmeen portaat ylös kannelle tietäen jokaisen pienenkin, narisevan kohdan portaissa. Nainen tiesi, että olisi voinut muotoilla pyyntönsä aiemmin paremminkin, mutta Mirayan uteluita olisi todennäköisesti helpompi kiertää tällä lähestymistavalla. Tai niin Sarya ainakin toivoi - hänellä ei ollut aikomustakaan sanoa kapteenin tyttärelle, että meinasi yllättää tämän isän mekko päällään joku kaunis ilta. Eikä hän aikonut vihjatakaan, mihin suuntaan se ilta todennäköisesti siitä jatkuisi. Kaksikon suhde oli molemmille selvä - tai ainakin näin he pyrkivät ajattelemaan: he olivat hyviä ystävyksiä, ja heidän tapauksessaan se ystävyyssuhde kantoi myös makuuhuoneen puolelle. Kumpikaan ei halunnut sitoutua suhteeseen, ja syvästä ystävyydestä huolimatta sitä ei voinut sanoa rakkaudeksi… tai ainakaan kumpikaan ei tunnustanut itselleenkään, jos jotain tälläistä siellä taustalla olisi.

Haltianainen liu’tti tottuneesti kättään reelingin hiottua pintaa vasten astellessaan laivan ja laiturin välille astellellulle sillalle. Muutama laudannarahdus saattelivat kaksikon matkaa Saryan lähtiessä kaupungille Mirayan perässä. Pari laivan miehistön jäsentä saivat ikävän tiukat mulkaisut ohimenevältä naiselta, kun tämä näki näiden polttelevan tupakkaa sen sijaan, että olisivat jatkaneet laivan töitään. Heidän askeleensa kopisivat vähän katukivetystä vasten kaksikon lähtiessä lähes rinnakkain syvemmälle kaupunkiin satama-alueelta poispäin. Sarya käveli hiljaisena Mirayan vierellä,puoliksi jo omissa ajatuksissaan.

Mirayan sanat kuitenkin saivat hänen huomionsa, kun tämä tiedustelu uudemman kerran siitä, mistä tässä oli kyse. Sen lisäksi tämän ilkikurinen, viekaskin hymy kätki tehokkaasti uteliaisuuden taakseen, ja lupaus siitä, ettei kukaan kuulisi tästä seurasi vielä naisen sanomisia. Sarya sen sijaan ei vastannut vähään aikaan yhtään mitään. Hänen olisi aseteltava sanansa niin tarkasti, ettei niistä olisi mahdollisuuttakaan tulkinnanvaraan tai arvailuun.
“Olen varma, että tämä kantautuu ennemmin tai myöhemmin myös sinun korviisi, mutta en voi kertoa yksityiskohtia…. ainakaan vielä”, Sarya sanoi lopulta. “Mutta, en tarvitse juhla-asua, mutta en myöskään… mitään mitäänsanomatonta arkikäyttöön. Jotain siitä väliltä”, nainen jatkoi mietteliäänä kävellessään kaupungin lävitse Mirayan kanssa.

User avatar
Kide
Posts: 500
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Palvelus

Post by Kide » Wed Jun 19, 2019 9:26 am

Miraya seurasi Saryaa sivusilmällä. Vastauksen sijaan hän sai vain kuulla muiden kadulla kulkijoiden toisiinsa sekoittuvaa tasaista muminaa, katukivetyksen kopsahtelua, ikkunaluukkujen narinaa ja kissan naukaisun jostain läheltä. Sarya sen sijaan pysyi aina vain hiljaa. Miraya suipisti suutaan pohtien häpesikö perämies vai oliko tuolla joku muu syy olla näin varovainen ja vaitonainen asian suhteen. Sarya ei tosin koskaan ollut vaikuttanut hänen silmiinsä erityisen helposti häpeilevältä tai muutenkaan pidettyväiseltä näin arkipäiväisen asian kuin miehien suhteen. Saryalta jos joltain Miraya olisi uskonut saavansa kuulla räävittömimmätkin yksityiskohdat. Mutta nyt kun hän asiaa alkoi ajattelemaan Miraya huomasi, että vaikka he olivat ehtineet puhella yhtä ja toista perämiehen kanssa, eivät he koskaan olleet jutelleet miehistä. Eivät ainakaan Saryan näkökulmasta, vaikka tuo naureskellen Mirayan juttuja saattoikin kuunnella.
Lopulta Sarya avasi suunsa, mutta kuten Miraya oli hiljaisuuden jälkeen osannut epäilläkin, oli perämiehen vastaus kovin vähäsanainen ja sisälsi sitäkin vähemmän todellista tietoa. Saryan kasvoja tutkiessaan Miraya ei edelleenkään osannut kääntyä suuntaan tai toiseen syitä tähän arvaillessaan. Sarya osasi halutessaan olla aivan yhtä ilmeetön kuin Rayashkin.
Miraya käänsi katseensa tuhahtaen taivaalle, jossa vaaleat pilvenlohkareet ajoivat toisiaan takaa auringon valvovan silmän alla. Hän vilkaisi Saryaa uudestaan, mutta tällä kertaa puhtaasti naisen ulkomuotoa arvioiden.
"Tarvitsemme siis kohtalaisen hyvää kangasta. Laadukasta, mutta ei liian koreaa." Miraya puri huultaan mietteliäänä ja katseli jonnekin kauas, talojen läpi, luonnostellen mielessään kuvaa Saryasta mekossa. Ja vaikkei nainen sitä ääneen sanonutkaan, kuului tuohon luonnokseen myös mukaan epämääräinen hahmo Saryan rinnalla, jota Miraya myös yritti rakentaa näistä vähistä tiedonrippeistä, mitä oli käsiinsä saanut. Sarya ei siis tarvinnut mekkoa viralliseen tapaamiseen, mutta hänen seuralaisensa ansaitsi tavallista parempaa.
"Kupari tai metsänvihreä, ja punainenkin, toisivat kauniisti esille tummat hiuksesi ja silmäsi ja oikeanlaisessa kankaassa ja leikkauksessa olisivat jo sellaisenaan jotain muuta kuin arkista", Miraya jatkoi ääneen pohdiskeluaan ja napautti pari kertaa etusormella huuliaan Saryaa jälleen vilkaistessaan. Tyhjätasku se mies ei voinut olla, sellaisille riitti vähempikin koreus. Tai paremminkin sanoen he eivät huomanneet eroa parin sayrin ja denejä maksavien kankaiden välillä, joten miksi vaivautua.
"Kermansävy menisi helposti juhlalliseksi, mutta musta voisi toimia myös, kunhan asuun ujuttaisi sopivasti vaaleampia yksityiskohtia. Hieman pitsiä tai kirjailuja. Vaan entäpä malli sitten... Kai sinä sentään tiedät pitääkö hän korostetuista muodoista vai yksinkertaisemmasta, mikä näyttää käyttäjänsä todelliset linjat? Niin tiukka korsetti ettei henkeä saa, monta kerrosta alushametta ja jättimäinen turnyyri hoitamaan takapuolen korostuksen vai sittenkin kevyempää, helpommin puettavaa ja noh... riisuttavaa?" Nyt Miraya virnuili edes yrittämättä peitellä sitä ja sai yhden melkein kokonaan pitsiin kuorruttautuneen varakkaan kauppiaanrouvan vilkaisemaan paheksuvasti taakseen heidät ohittaessaan. Nainen heilutti kiivaasti sulin koristeltua viuhkaa kasvojensa edessä kuin tuulettaakseen moiset puheet äkkiä pois.
Mirayan onneksi hänen mielessään maalaamansa kuvat Saryan seuralaisesta eivät olisi voineet olla kauempana totuudesta. Muuten ilkikurisen ilmeen olisi nopeasti korvannut paljon happamampi katse ja aamupala olisi saattanut pyrkiä takaisin ylös ja ulos hänen viimeisimpien sanojensa siivittämänä.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 638
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Palvelus

Post by Tinanja » Wed Jun 19, 2019 7:23 pm

Sarya nyökkäsi lyhyesti Mirayan kommentille siitä, että he… tai hän itse tarvitsisi kohtalaisen hyvää kangasta. Pieni hymy eksyi hetkellisesti Saryan muutoin niin vakavan mietteliäiksi eksyneille kasvoille tämän ajatellessa Rayashin reaktiota mekkoon - ja siihen, että Sarya olisi edes pukeutunut mekkoon. Ajatuksien saaminen muualle tekisi hyvää heille molemmille. Nainen ei kuitenkaan sanonut mitään, mutta jatkoi Mirayan kuuntelua tämän arvaillessa värejä, jotka sopisivat tähän tarkoitukseen.
“Punainen tuntuu liian räikeältä”, Sarya totesi Mirayan pohdinnan väliin. Muut vaihtoehdot kyllä olivat ihan… siedettäviä, mutta punainen… se ei oikein sopinut naisen muutoin niin maanläheistä värimaailmaa noudattavaan pukeutumiseen, eikä hän osannut ajatella itseään missään punaisessa vaatekappaleessa. Vähiten mekossa, jollaista haltianainen ei ollut omistanut sitten lapsuutensa. “Muuten… luotan harkintakykyysi”, tämä totesi olkiaan vähän kohauttaen. Ainakin Miraya itse näytti pukeutuvan aina niin siististi ja värien osalta sopivan hillitysti, itseään sopivasti korostaen. Toki Sarya ei tätä mekkoa arkikäyttöön halunnut, mutta no, mistä sitä tiesi, missä asua pitäisi vielä käyttää joskus.

Nyt sen ainut tuleva käyttötarkoitus koski tiukasti Rayashia, eikä Mirayan tarvitsisi kuulla siitä viljettäkään.

“Luuletko, että saisit edes minut pakattua sellaiseen ylikoreilevaan, tukehduttamiseen ja kiduttamiseen tarkoitettuun vaatteeseen?” Saryan hymy levisi melkein korviin asti tämän kuvitellessa ylivirallista, korsetin kiristämää ja kolme metriä leveää mekkoa yllään, eikä päässyt mielikuvasta heti eroon. “Ei… sen pitää olla jotain... mukavampaa, helpompaa ja yksinkertaisempaa”, Saryan ei ollut vaikea kuvitella Rayashin katsetta vaeltmassa kehollaan, ja pieni virne naisen huulilla levisi hetkellisesti. “Olen varma, että… syy tälle hankinnalle pitäisi myös sellaisesta”, tämä lisäsi, nyt ohimennen Mirayan ilkikurista ilmettä vilkaistessaan, hymyillessään.

“Miten pitkälle kaupungilla olet minua saattamassa?” nainen kysyi sitten, kun he kääntyivät jälleen toiselle kadulle, kohti keskustaa tällä kertaa.

User avatar
Kide
Posts: 500
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Palvelus

Post by Kide » Fri Jun 21, 2019 8:19 pm

Lopulta Saryankin mieli näytti keventyvän ja ilme sen mukana, heti kun aihe vaihdettiin tämän matkan syystä sen päämäärään. Mirayasta alkoi tuntua, ettei hän taitaisi tällä kertaa onnistua urkkimaan mitään konkreettista irti perämiehestä. Harmi, tämän kaiken keskellä hänkin olisi kaivannut jotain erilaista viihdykettä mikä veisi ajatukset pois kaikesta muusta. Tosin asiaa ajatellessaan Miraya sai huomata, että jo pelkästään tämä asusteen suunnittelu toimi yllättävän hyvänä keinona pitää ajatukset kurissa, poissa jo liikaakin viime päivinä kulutetuilta reiteiltä.
"Itse asiassa punainen sopisi hyvin sinun hipiään, mutta minä vähän arvelinkin sen olevan liikaa sinun makuusi", Miraya naurahti hyväntahtoisesti. "Vihertävää tai ruskehtavaa siis."

Saryan puhuessa juhlallisemmista asuista kuin kidutusvälineistä Miraya virnisti. "Kyllä minä elättelin hieman toiveita sellaisesta, mutta vain hieman." Hän olisi kyllä nähnyt mielellään tuon huosuja ja yksinkertaisia paitoja suosivan haltian todellisessa juhla-asussa, mutta olikin epäillyt ettei niin pitkälle päästäisi. "Mutta mikäs teet, pitäähän sitä ottaa huomioon myös sinun sulhasehdokkaasikin mieltymykset. Mutta ehkä vielä joskus..." Miraya lisäsi nyt mietteliäästi ja täysin estottomasti Saryaa päästä varpaisiin mittaillen. Jos siihen oli luottaminen mitä haltian löysähköt paidat ja vyö pajastivat, kyllä he saisivat ihmeitä aikaan ilman hengitysvaikeuksiin johtavaa korsettiakin.

Heidän kulkemillaan kaduilla alkoi olla koko ajan enemmän väkeä. Satama jäi taakse ja kadut suurenivat Dionen keskiosia kohti. Nurkan takaa yllättäen syöksyvä lapsilauma ajoi kaksikon väistymään eri puolille katua ja Mirayan vilkaisemaan poikien loittonevia selkiä nyrpeästi. He kääntyivät jälleen uudelle kadulle, joka oli taas edellistä leveämpi ja kivetys tallattu melkein sileäksi.
"Ei enää pitkästi olettaen että Alena, yksi suosikkivaattureistani, on kotona. Jos ei, meidän pitänee suunnata vielä torille", Miraya kertoi ja nosti kätensä auringonvarjoksi eteenpäin tiiraillessaan. "Tuosta kammottavuudesta, joka kai yrittää esittää hattua, oikealle ja olemme melkein perillä." Kyseinen kammottavuus oli jättiläismäinen olkihattu, joka näytti pelottavasti olevansa romahtamaisillaan kaiken sen lierille tungetun koristeen painosta. Oli nauhaa, rusettia, simpukkaa, kukkaa, sulkaa ja köynnöstä, ja yhtälainen sekasotku vaikutti olevan kammotuksen kantajakin, joka kaikkine pitsiyksityiskohtineen ja koruineen näytti pieneltä, mutta erittäin rumalta sateenkaarelta.
Sateenkaari-rouva jatkoi matkaansa vastakkaiseen suuntaan kaksikon kääntyessä Mirayalle jo tutuksi käyneelle kadulle, jossa yhtä tuttu ovi sai muutaman napakan kopautuksen.
"Alena tietää mitä tekee ja se valitettavasti näkyy myös hinnassa. Varaudu pitkään tinkimiseen tai rahapussin reiluun keventymiseen", Miraya vielä supatti Saryalle odottaessaan olisiko vaatturi kotona vai ei.

User avatar
Anlie
Posts: 117
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Palvelus

Post by Anlie » Mon Jun 24, 2019 9:05 pm

Vaatturin aamupäivä oli ollut varsin kiireinen tämän kiiruhtaessa korot kopisten ristiin rastiin kaupunkia tilauksia toimitellen ja lopulta täydentäen torilta värjäysainetarpeitaan. Näin kuumana päivänä Alena olisi mieluummin paennut itse metsän keskelle keräämään tarvitsemansa ja hengittämään samalla raikkaampaa ilmaa, mutta käsityöläisten killan ja kaupungin painostaminen oli vaatinut hänen tiivistä läsnäoloaan. Muutamankin päivän aikana tilanteessa saattaisi tapahtua sellaisia käänteitä mihin tuli reagoida vähintään yhtä nopeasti, eikä Alena ollut uskaltanut ajatellakaan poistuvansa kaupungin muurien ulkopuolelle. Kuumuuden ja sen voimistaman kaupungin ominaistuoksun sietäminen tuntui kuitenkin vähäpätöisimmältä asialta kaikkeen muuhun uuden liiketilan eteen tehtävän työhön verrattuna, joten Alena oli niellyt mielitekonsa.

Käännyttyään vielä kertaalleen kadunkulmasta kotikujalleen, Alenan huomion kiinnitti välittömästi edempänä katua kulkeva vaaleaverikkö ja tämän pitkänhuiskea toveri, jotka lähestyivät jo hänen oveaan. Valkoinen lohikäärme oli siis palannut satamaan, haltia hämmentyi sekunniksi ajankulusta ja siitä kuinka vähän oli ajatuksiaan paatille uhrannut, vaikka nimenomaan nämä kaksi miehistön jäsentä olivat hänen elämäänsä hipaisseet varsin äskettäin. Saryan nimeä kantava kuori oli pyörinyt hänen pöydällään jo muutaman viikon ja Miraya – no, ainakin Alena saattoi huokaista ja todeta tämän vielä hengittävän. Ellei Saryan kanssa olisi sovittu kirjeenvaihdon kulusta hänen kauttaan, Alena olisi saattanut ihmetellä miksi tämä olisi lyöttäytynyt Mirayan matkaan, mutta vaatturi vain kiristi aavistuksen tahtiaan tavoittaakseen vieraansa. Epäillen Mirayan tuskin tietävän mitään hänen ja Saryan aiemmasta tuttavuudesta, Alena päätti jo kaksikkoa lähestyessään ettei antaisi asiasta vihjettä edes katseella. Sarya toisi asian esille jos niin haluaisi - ja herättäisi samalla kysymyksiä siitä miten läheisiksi perämies ja kirjanpitäjä olivat tulleet.
Miraya koputti ja nojautui Saryan puoleen – Alenan erottaen supatuksesta vain lopun. Pysähtyessään heidän taaksensa Alena iski korkonsa korostetusti katuun. ”Palasinpa juuri oikeaan aikaan, onneksi ette joutuneet odottamaan”, Alena totesi hymy huulillaan ja nyökkäsi molemmille tervehdykseksi. Antamatta Mirayalle enempää aikaa pohtia oliko hän kuullut tämän sanoja, vaatturi kaivoi avaimensa koristaan ja livahti noiden kahden ohitse kääntämään lukon terävän kilahduksen saattamana auki. ”Miten voin teitä tänään palvella?” Alena nykäisi oven selälleen ja viittoi Mirayan ja Saryan käymään peremmälle edellään.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 638
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Palvelus

Post by Tinanja » Tue Jun 25, 2019 6:42 pm

Sarya kohotti kulmiaan heidän hiljentäessään ja kääntyessään kohti torin laidalla sijaitsevaa korttelia, kun kuuli Mirayan mainitsevan suosikkivaatturinsa. Muutoinhan kommentissa ei ollut mitään erikoista - tuo nuori ihmisnainen varmasti oli ehtinyt jo tähän ikään mennessä valikoida Dionen parhaimmat käsityöläiset tyydyttämään mekkojentarpeensa. Erikoista siinä sen sijaan oli tämän vaatturin nimi, Alena, joka saikin Saryan kulmienkohotuksen aikaan. Sen verran perämies kuitenkin oli vuosien varrella oppinut itsehillintää, että reaktio jäi vain siihen. Alena oli kyllä nimi, jota Sarya ei ollut odottanut ihan heti kuulevansa tässä yhteydessä. Se sai pari perhosta pyörähtämään naisen vatsassa, mutta hän pakottautui rauhoittumaan ja vetämään pari kertaa syvään henkeä Mirayan viimein koputtaessa oletetusti tämän heidän yhteisen tuttavansa, Alenan oveen. Aiemmat kommentit hattuhirviöstä olivat menneet kokonaan naiselta ohitse tämän yrittäessä sulatella tilannetta. Ehkä se, että he, Sarya ja Alena, tunsivat toisensa, veisi Mirayan ajatukset muualle hänen seuralaisensa henkilöllisyyden arvailusta ja kyselystä.

Nainen havahtuikin kuullessaan lähestyviä askeleita takaansa ja kääntyi juuri samaan aikaan, kun Alena korostetusti pysähtyi siihen ovensa taakse saaden Saryan astumaan sivuun tämän tieltä ennen kuin tämä ehti edes katsoa paremmin tuota vaatturia. Kyllä, samasta Alenasta he olivat puhuneet - tuskin koko kaupungista muutenkaan löytyi toista samannimistä henkilöä, joka vielä edusti samaa ammattialaakin. Perämies vain nyökkäsi lyhyesti vaatturin kommentille sopivasta ajoituksesta ja kuunteli, miten lukko antoi myöten avaimen sitä kääntäessä ja ovi aukesi lähes äänettä. Mirayan perässä Sarya astui peremmälle kotoisaan, hyvin kuivalta tuoksuvaan ja vaikuttavaan putiikkiin. Nopea vilkaisu esillä oleviin koreisiin vaatteisiin sai aikaan pienen kulmien kohotuksen, kun tämä kääntyi katsomaan jälleen Mirayaa, nopean Alenaan suunnatun vilkaisun jälkeen.

“Niin…”, Sarya vilkaisi nopeasti Mirayaankin. “Tuota… Minä tarvitsen mekon”, tämä totesi sitten, viimein kohdaten Alenankin katseen, odottaen sen ilmentävän lähinnä jotain yllättyneisyyden ja hämmentymisen välimaastossa.

Post Reply