Kaksinaamaiset kaupat

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Locked
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 437
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Kaksinaamaiset kaupat

Post by Kuparirapu » Sat Jun 15, 2019 10:34 pm

Dionen myöhäisiltapäivän aurinko paistoi sisään kauppahuoneen suurista ikkunoista suuriksi lämpimiksi läiskiksi pehmeälle matolle. Tyylikäs kokoushuone oli käytössä yleensä vain suuremmissa neuvonpidoissa, mutta tällä kertaa kiiltävänpuhtaan pöydän äärellä istui vain kolme henkilöä. Pöydän päässä istuva kauppias Morgen siveli poskillaan olevia pulisonkeja verkkaisesti. Hänen vasemmalla puolellaan rouva Vaela istui ryhdikkäänä yönsinisessä puvussaan, mustat hiukset laskeutuen hänen hartioilleen kuin kiiltävä vesiputous. Ja oikealla tuolillaan liikahteli tyytymättömästi raamikas Arul Gilster, jonka toisen käden sormet naputtivat pöytää häiritsevässä epätahdissa.
Morgen hengitti syvään ja katsoi vakavasti muita läsnäolijoita.
"Ystäväni, meidän on päätettävä mitä teemme seuraavaksi. Ja missä kohtaa teimme virheen."
Ilmapiirissä saattoi aistia selkeän muutoksen, mutta läsnäolijoiden kasvoilla ei näkynyt salailusta johtuvaa pelkoa. Tai tarkemmin, kaksi heistä piti kasvonsa peruslukemilla. Gilster painoi toisen kämmenensä pöytää vasten, otsa halveksuvassa rypyssä:
"Virheen toden totta, epäonnistumisesta tässä pitäisi puhua. Minkä takia Rayash Doultbu ei ole jo tyrmässä ja se halvatun laiva kuivatelakalla purettavana?"
Morgen katsoi Gilsteriä loputtoman kärsivällisesti, ja lausui:
"Sitä emme ole vielä saaneet selville. Mutta jotenkin tutkimuksista luovuttiin ennen kuin ne alkoivatkaan..."
"Kuinka sellaiset syytökset edes hylättiin?" Gilster ärähti ja nousi seisomaan niin että tuoli raapi lattiaa vasten. "Eikö kukaan niistä typeristä satamavartijoista osaa tehdä työtään? Tarjosimme heille vihjeitä suoraan nenän alle, ja silti he eivät kykene ajamaan asiaa eteenpäin!"
"Ymmärtääkseni satamavartija ei edes antanut paljoakaan huomiota tapaukselle. Hänen mukaansa "Valkoinen Lohikäärme" oli vain pahojen huhujen mustanmaalaama," Vaela lausui käheänpehmeällä äänellään.
"Paitsi että ne eivät ole huhuja, eivät voi! Se keikaroiva kapteenin irvikuva ei kykenisi pysymään noin tuotteliaana, ei muuten kuin kuskaamalla kiellettyä tavaraa ruumassaan! Koko sataman suurin kauppalaiva on kiinni rikollisessa toiminnassa, ja se purjehtii viranomaisten nenän alta!" Gilster pauhasi heilauttaen kättään äkäisesti. "Ja vielä nyt, kun Armeijan verikoirat ovat kaikkien kantapäillä..."
"Istu. Alas," Morgen käski ja viittasi kädellään. Gilster mulkoili tätä puhisten, mutta rojahti lopulta tuolilleen ja risti kätensä pahantuulisesti.
"Kaikesta päätellen Doultbur käytti jotain yhteyksiään kaupungissa siivotakseen syytteet mahdollisimman nopeasti maton alle. Ja hän oli tarpeeksi taitava jotta niistä ei jäänyt edes vihjettä. Mutta samaan aikaan hän onneksi hautasi pienimmätkin viitteet siitä, ketkä vihjeiden taustalla oikein olivat. Emme siis voittaneet mutta emme myöskään hävinneet mitään," Morgen jatkoi hieraisten otsaansa. Vaela nyökkäsi yksimielisen näköisenä, Gilster lähinnä tuhahti.
"Doultburin tilanne ei kuitenkaan ole muuttunut, kuten ei meidänkään. Olemme vain siellä mistä aloitimme, joten meidän on pakko yrittää uudelleen," nainen lausui ja asetteli kapeat kätensä syliinsä.
"Ymmärrän sen. Mutta minun on pakko tietää, että olette valmiita jatkamaan yritystämme? Kun asiat lähtevät liikkeelle, on liian myöhäistä astua tästä pois," Morgen vastasi ja nojautui odottavasti kahta muuta kohti. Vaela pudisti hitaasti päätään, ja ensi kertaa naisen kasvoilla näkyi kuiva hymynpoikanen.
"Hänet on pakko ajaa pois kilpailusta. "Lohikäärme" on liian tunnettu, liian luotettava, kaikkiaan liian hyvä jotta voisimme edes yrittää samoille reiteille kilpailemaan sen kanssa. Siksi se on syrjäytettävä, kokonaan."
"Mitään muuta en halua niin paljon, kuin että pääsen näkemään sen saaripahaiselta ajelehtineen pyrkyrin putoamista oikeutetulle paikalleen," Gilster murahti. Morgen nyökkäsi molemmille ja sanoi:
"Lisäksi, jos hänen vaikutusvaltaansa ei pian hajoteta, se mies voi vielä nähdä omat lippunsa kokonaisessa kauppalaivastossa ennen poistumistaan tästä maailmasta. Ja jos hänelle siihen mennessä on siunaantunut perijä..."
"Herra Doultbur on esittänyt hyvin vähän mielenkiintoa naimisiinmenolle. Toisaalta, hän voi odottaa vain sopivaa hetkeä ja sopivaa morsianta. Tarpeeksi rikasta sellaista," Vaela lausui tasaisesti. Gilster tyrskähti halveksuvan kuuloisesti:
"Kuvittelisi että se mies on naimisissa laivansa kanssa, milloin ei juokse maksullisessa seurassa. Ja jos hän yrittää nimetä jonkin porttolassa syntyneen äpärän perijäkseen, saa hän haudata samalla kaiken hyvän maineensa."

"Miten siis jatkamme?" Vaela kysyi, ohittaen Gilsterin kommentin. Morgan kilautti terävästi vierellään olevaa pientä kelloa, jolloin huoneen ovet avattiin. Laahaavat askeleet saattelivat sisään tukevan, kaljupäisen miehen jonka sekalaisessa parrassa näkyi roikkuvan pieniä ruoantähteitä. Yksinäinen, silmälapun vierellä ammottava silmä sinkoili edestakaisin pöydän ylitse, ja parran seasta näkyi hävyttömän tyytyväinen hymynpoikanen.
"Herra Raqul. Kiitän että saavuitte paikalle."
Raqul tarttui lähimpään tuoliin ja istahti sille lupaa kysymättä. Tämä herätti muissa hetken verran ihmetystä, yllätystä ja myös pisteliästä ylenkatsetta. Mutta parrakas mies ei niistä välittänyt, vaan nojautui rennosti tuolillaan ja sanoi:
"Puheena oli että maksatte tästä keikasta kaksin rantein. Joten, mitenkäs siis voin palvella?"
"Olemme kuulleet, että olette yksi kaupungin parhaimpien tiedustelijoiden joukossa, ja siksi tarvitsemme teidän palveluksianne."
"Mutta teidän on syytä ymmärtää, että olemme palkanneet myös muita tahoja suorittamaan samaa toimeksiantoa. Varmuuden vuoksi, ymmärrättehän. Ja jotta tämä ei vaikuttaisi vahingollisesti toimeksiantoon, olemme valmiita tuplaamana palkkion...sille joka ehtii ensimmäisenä sen suorittamaan," Morgen lausui tutkaillen Raqulin piirteitä pitkillä silmäyksillä. Raqul pysytteli hetken aikaa hiljaisena, ja hänen hymynsä näytti laantuneen kuin tämä ilmoitus olisi loukannut häntä hivenen. Mutta noiden rujojen kasvojen takana Nimetön tunsi tyytyväisyyttä. Nämä rikkaat kauppiaat luulivat olevansa niin kovin nokkelia, mutta he olivat tietämättään ottaneet Nimettömään yhteyttä kahden eri peitenimen kautta. Tästä mies ei kuitenkaan välittänyt, miksi tuntea pahaa omatuntoa lypsäessään tyhmää lehmää?
"Miten siis voin palvella?"
"Haluamme teidän ottavan selvää eräästä kauppalaivasta. "Valkoinen Lohikäärme", josta uskon teidän kuulleen aiemminkin. Meidän on saatava selville aluksen kapteenin suorittama liikevaihto ja se, liittyykö siihen mitään...laitonta."
"Ahaa, vai haluatte te tönäistä kolleganne vaunuista kiville," Raqul sanoi ja hekotti niin että likaiset hampaat vilkkuivat parran seasta. Vaela kallisti päätään sivummalle kuin miehestä olisi sanojen mukana olisi leijunut pahaa hajua.
"Hän ei ole kollegamme, vaan...!" Gilster aloitti, mutta Morgen ehätti ensiksi jatkamaan:
"Kuten sanoin, tulemme korvaamaan teille tiedustelujanne. Jos olette niin taitava kuin olemme kuulleet, löydätte varmasti jotain."
Raqul painoi peukalonsa kynnen hampaitaan vasten ja kaikessa rauhassa kaivoi yhdestä välistä tumman tähteen. Terävällä liikkeellä se lensi kaaressa pöydän keskelle, saaden osakseen lisää paheksuvia katseita. Mutta Nimetön näki, mikä tilanne oli. Nämä selkäänpuukottajat eivät pahastua rahvaanomaisesta käytöksestä kuten normaalisti. Sillä he tarvitsivat häntä. Ja sattumalta Nimettömällä olikin juuri niitä tietoja joita he halusivat.
Nyt oli tosin aika odottaa ja katsoa, miten paljon nuo olisivat valmiita niistä tiedoista maksamaan...
"Otan tarjouksenne vastaan. Asiakkaideni etu on minulle sydämen asia."

Locked