Puolmatkan krouvi

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
User avatar
Anlie
Posts: 122
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Puolmatkan krouvi

Post by Anlie » Sun Aug 18, 2019 6:47 pm

Haltiaksi paljastunut muukalainen tuntui muuttuvan entistä varovaisemmaksi riisuttuaan huppunsa ja nosti sen pian keskustelun päätteeksi takaisin. Io nyökkäsi tämän neuvoille etsiä Theetin koju, mutta kohotti sitten kulmiaan haltian ilmoitukselle tavata koko ryhmä aamulla. Tämä tuntui kuitenkin uskovan Ezramin sanoja etteivät he suinkaan olleet samaa porukkaa yksinäisen matkaajan kanssa ja yhtä nopeasti kuin tämä oli ilmestytkin haltia katosi torin suuntaan kulman taakse. Ioachim ei voinut ymmärtää mistä tällaisia eriskummallisia kohtaamisia oikein riitti, mutta jätti ja lohikäärme olivat jo vieneet suurimman terän yllättyneisyydeltä, joten vastaukseksi Ezramin kysymykseen tämä kohautti olkiaan: ”Ehkäpä sama josta Elieze kuuli haltiakylässä. Kuka tietää.”
”Suoraan asiaan”, Ioa hymyilytti Ezramin puuttuminen käytöstapoihin. Tuskin vanha soturi itsekään tehtävään keskittyneenä niitä aina oli noudattanut. ”Kai meidän täytyy tavata hänet aamulla, jos haluamme tietää mitä tämä Lin haluaa tai tietää.” Nyökäten Ezramille Io lähti seuraamaan tätä kohti heille osoitettua telttaa, muutaman askeleen jäljessä, vilkaisten vielä taakseen tyhjälle kujalle.

Theet tuntui olevan sitä mitä luvattiin, vaatekauppias, eikä mitään sen enempää. Io nosteli esillä olevia vaatteita ja pyöritteli niitä käsissään, toivoen että olisi mieluummin sepän luona ostoksilla, mistä hän sentään jotakin ymmärtäisi. ”Enpä tiedä, luulen että matkalla pieni tuulevire helmoissa voi olla aihe kiitollisuuteen”, Ioachim totesi iloisesti ja asetteli yhtä hiekanväristä vaatetta rinnuksillen. ”Mitä luulet, korostaako tämä tarpeeksi silmieni väriä?” Io katseli ostostoveriaan hetken vakavana ja ratkesi lopulta hervottomaan nauruun Ezramin ilmeelle. Päätään pudistellen, naurusta tyrskien Io auttoi Ezramia valitsemaan kaiken tarvittavan.

Illalla Ioachim ei yrittänytkään peitellä kärsimättömyyttään, vaan liikehti hermostuneesti tuolissaan ja nousi välillä muka jaloitellakseen, mutta todellisuudessa yritti kurkistella ohikulkiessaan keittiöön, josko ravintoa olisi piakkoin luvassa. Hiljaisuus ruokaa odotellessa ei Ioachimia häirinnyt. Viimeisestä ateriasta oli kulunut jo sen verran aikaa, että Iostakin olisi vastauksia saanut vain epämääräisten urahdusten muodossa. Harvoin Io oli ruokaa kohtaan pettynyt, mutta kun pöytä vihdoin katettiin, nuorimies suhtautui vähintäänkin epäillen siihen kummalliseen töhnään, jolla yksi kulhoista oli täytetty. Hetken haisteltuaan ja maisteltuaan kaikkea tarjolle aseteltua, Io alkoi syödä tapansa mukaan hyvällä ruokahalulla.
”Kyseli hän jostain erikoisesti pukeutuneesta miehestä vuorilla ja lupasi selittää kaiken aamulla koko porukalle”, Io totesi kauhoessaan Llianjinin esimerkin mukaan leivällään tahnaa ja vilkaisi Eliezeä, mutta ei jatkanut enempää. Llianjinin asetellessa koko tilanteen sanoiksi herätti kieltämättä tiettyjä epäilyksiä, mutta Ioachimista olisi tuntunut hölmöltä ohittaa yksi mahdollinen tietolähde.

User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 70
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Re: Puolmatkan krouvi

Post by Arlin » Fri Aug 23, 2019 8:11 pm

Hevosten sijoitus talleihin osoittautui oletettua hankalammaksi. Tallinomistaja ei kieltämättä näyttänyt tyytyväiseltä yrittäessään majoittaa neljää hevosta pieneen katosrakennukseensa, joka oli jo valmiiksi melko täysi. Ilmeisesti kylällä ei käynyt paljon matkustajia hevosten kanssa paikan ollessa kaukana ihmiskylistä ja kaupungeista. Tallinomistajan mukaan Sha'lassahaltiat eivät usein käytä hevosia, joten tallit on tarkoitettu lähinnä satunnaisia aavikon ulkopuolelta tulevia vaeltajia varten. Nyt hevosen omistajia oli kylässä selvästi aivan liikaa omistajan kiroilusta päätellen. Lalfar lupaili kovasti majoituksen olevan vain yhdeksi yöksi rauhoittaakseen omistajaa sen verran, että tämä suostuisi keksimään hevosille jonkun väliaikaisen ratkaisun, mieluusti sellaisen, jossa hevoset pääsisivät lepuuttamaan jalkojaan varjon alla. Omistaja taipui kuitenkin vasta Lalfarin luvattua maksavansa hiukan ylimääräistä ylimääräisestä työstä. Kokonaishinta ei ollut onneksi mahdoton ja puolhaltialla oli vielä hyvä määrä ylimääräistä rahaa varastamaltaan väijyttäjältä, jonka he tapasivat toisella puolella vuoria. Lalfar maksoi tallinomistajalle, jätti hevoset tälle ja lähti takaisin majatalon suuntaan toivoen pääsevänsä pian itsekin varjoon lepuuttamaan omia jalkojaan. Aavikon keskipäivän auringonpaahde ei juuri houkutellut utelemaan paikallisilta huhuja heidän etsimästään miehestä, vaikka asia olikin tärkeä. Hiukan ennen illallista ilman viiletessä voisi taas harkita asiaa.

Päivä kului nopeaan tahtiin valmistelujen takia ja Lalfar oli palannut tiedustelukiertueeltaan illallispöytään, jonka äärellä muut odottivat jo ruokaa. Ruokaa sai odottaa pitkään, eikä kellään vaikuttanut olevan mitään sanottavaa ennen kuin ruoka vihdoin saapui pöytään. Tarjoilu vaikutti kieltämättä hiukan epäilyttävältä jopa Lalfarin silmissä, vaikka hän on nähnyt elämänsä aikana monenlaisia ruokia yhteiskuntaluokan molemmista päädyistä. Ruoka ei kuulunut ainakaan Phoeben yleisiin ruokatarjoiluihin. Puolhaltia vilkuili hetken Llianjinin esimerkkiä ennen kuin alkoi itsekin seuraamaan sitä. Lalfar yllättyi kuullessaan Ezramin ja Ioachimin selittävän heidän tapaamisestaan Linistä. Llianjinin tapaan Lalfar koki tapauksen erittäin epäilyttävänä. Ioachimin selityksen perusteella tämä Lin tuntui myös tietävän jotain heidän jäljittämästään muukalaisesta, vaikka oli hankala uskoa samojen Thalassahaltioiden kylien huhujen kulkeutuneen tänne asti. Täytyi olla todella erikoisesti pukeutunut, että miehen toimet kiinnostaisivat näinkin kaukana. Sitä paitsi kenenkään muun ei loogisesti pitäisi tietää Ajan miekan varkaudesta ja sen liittymisestä tähän muukalaiseen. Miten edes tämä Lin osasi odottaa tämän miehen tulleen tänne aavikolle?
"Minua myös epäilyttää tämä Lin... mutta emme voi enää jättää tätä henkilöä huomioimatta. Puheista päätellen hän tietää etsimästämme muukalaisesta jotakin", Lalfar totesi vakavana.
Lakimies Firdorn

User avatar
Kide
Posts: 517
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Puolmatkan krouvi

Post by Kide » Sun Aug 25, 2019 2:20 pm

Ioachimin letkautuksen jälkeen Ezram vilkaisi nuorukaista ensin tyrmistyneenä, sitten tyhjin katsein ja lopulta puisteli päätään ja huokaisi. Nuorukaisen toivuttua hervottomasta naurustaan mies kuitenkin käännähti takaisin tuon puoleen. "Tuo sopii kohta paremmin silmiesi ympäryksen väriin", Ezram osoitti violettia kauhtanaa, "jollei tämä homma hoidu vauhdilla." Ezramin ääni oli tasaisen matala eikä siitä kuultanut merkkiäkään huvittuneisuudesta, mutta katse jonka mies nuorukaiseen loi oli lähes veitikkamainen. Se oli hymyilevämpi ja huvittuneempi kuin tällä reissulla oli vielä nähty.
Torilla kiertelyn päätteeksi Ezramin oli myönnettävä itselleen, että vaatturilla käynnin jälkeenkin jatkuneista turhaakin turhemmista kommenteista ja havainnoistaan huolimatta Ioachim oli tehnyt koko ostosoperaatiosta paljon siedettävämmän.

*

Ruokaa odotettiin huokauksien ja vatsojen murinan säestyksellä. Kun se viimein tuli, ei Ezram käynytkään suoraa päätä siihen kiinni vaan tuijotti tyrmistyneenä tarjoiluja. Hetken emmittyään hän lappasi lautaselleen kaikkea, mutta syömisen sijasta päätyi raapimaan päätään. Vilkaisu muihin kertoi, että ilmeisesti tämäkin oli ulkonäöstään ja hajustaan huolimatta syötävää ja parhaiten se onnistui käsin. Parin suupalan jälkeen, todettuaan leivän ja lihan kelpaavan, jopa Ezram rohkaistui kuopaisemaan leipänsä kulmaan oudon näköistä mössöä. Seuraavassa hetkessä hän levitteli hummusta tyytyväisenä toisen leipänsä päälle. Maku oli erikoinen, mutta jollain tapaa ihan miellyttävä, ja tuo tahna pehmensi mukavasti lihan ja leivän muuten melko kuivaa yhdistelmää.

"Jokaista tervejärkistä semmoinen epäilyttää", Ezram vahvisti Llianjinin mietteitä ja nyökytteli Eliezen ja Ioachimin sanoille. Suu miehellä oli vielä puolillaan leipää eikä hän edes huomannut pärskäyttäneensä muruja niin eteensä pöydälle kuin parralleenkin puhuessaan. Eikä Ezram olisi siitä edes välittänyt, sillä kova nälkä hänellä oli. Loput suullisestaan hän kuitenkin nielaisi ennen kuin vastasi haltiamiehen kysymykseen.
"Sitä tässä olen päivän pohdiskellut." Vanha sotilas mutristi mietteliäänä suutaan ja hieraisi partaansa saaden suurimman osan murusista ropisemaan pöydälle ja syliinsä. "Kummoiselta mies ei näyttänyt, mutta se nyt ei toisaalta kerro vielä mistään. Vaan kovin varuillaan tuo oli, vai mitä?" Ezram loi pikaisen vilkaisun Ioachimiin. "On kuitenkin huomioitava, että hän oli nopeasti selvillä mistä tulimme ja ilmeisesti myös siitä missä majoitumme. Ja tosiaan tietoinen muutenkin... siivekkäistä ja rautaisista matkalaisista." Ezram käänsi Llianjinissa viipyneen katseensa kiertämään muunkin seurueen yli ja haukkasi sitten lisää leipää. Hän ehti pureskella puolet tästä palasesta, kulmat syvässä kurtussa, ennen kuin aukaisi taas suunsa katseen kiinnittyessä takaisin Llianjiniin. "Niin, pahasta en tiedä. Riippuu paljonko uudella tuttavammalle on ystäviä matkassaan. Olisi kuitenkin aika rohkeaa järjestää ansa tänne tai ylipäätään keskelle kylää. Ei mahdotonta, mutta ei kovin viisastakaan." Muutama uusi murunen löysi tiensä tuuhealle parralle, mutta lopulta Ezram huuhteli loput ruuat alas juomallaan. "Toki mistä sitä tietää kenen puolella täkäläisten sympatiat ovat", hän murahti hieman hiljaisemmin. Kuka ties mahdolliset sivulliset vain sulkisivat silmänsä, mikäli jonkinlaisen ryöstön kohteeksi joutuisi vain joukko kulkureita muualta maailmasta. "Pitäisin kuitenkin silmät selässä ja aseet käsillä niin täällä kuin huomenna vielä tien päälläkin, sama millainen tapaaminen meitä aamulla odottaa. Tuskinpa tässä hätää on, mutta... kaiken varalta."
"Jos kenelläkään herää ajatuksia siitä, mitä Lin voisi olla vailla, mistä hän on saanut tietonsa tai tiedätte jotain täkäläisistä, niin nyt olisi hyvä hetki jakaa nuo tiedot", Ezram jatkoi antaen hieman terävämmäksi muuttuneen katseensa kiertää ryhmäläisten kasvoissa. Kaikki nämä oudot sattumukset ja tapahtumat pistivät vanhan miehen pään pyörimään monenlaisissa epäilyksissä.

Viimeiset sanansa Ezram osoitti Llianjinille:
"Montakos huonetta saimmekaan? Pitäisikö tässä harkita ryhmittäytymistä yöksikin, kaiken varalta?" Ezramin katse siirtyi hieman epäröiden Eliezeen, nyt ryhmän ainoaan naiseen. Olisiko tuo valmis jakamaan huoneen heistä jonkun kanssa? Tosin ehkä parempi olisi ollut murehtia sitä, miten herra suurlähettilään saisi luopumaan yksityisyydestään edes yhdeksi yöksi. Toki he olivat viettäneet taivasalla yhdessä jo yön jos toisenkin, mutta Ezram oli saanut huomata, etteivät samat säännöt päteneetkään sisätiloissa.
Se oli eri asia, oliko herra Suurlähettilään olot edes murehtimisen arvoisia. Tällä hetkellä tuo haltiamies oli joukon mukana pikemminkin varjona kuin yhtenä matkalaisena.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 406
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Puolmatkan krouvi

Post by Kuparirapu » Sun Sep 01, 2019 10:16 pm

Llianjin nyökytteli mietteliäästi, samalla kun täytti kolmannen leipäsensä.
"Näyttää siltä, että häneltä voisimme saada kipeästi tarvitsemiamme vastauksia. Täällä ei vieraita juuri kulje, joten hän kai aavisti haarniskoituneen muukalaisen kiinnostavan myös meitä."
Llianjin laski ruokansa hetkeksi käsitään ja antoi sormiensa levätä toistensa lomassa pöydällä, hakien katseellaan koko ryhmän huomion itseensä:
"Taidamme siis olla yksimielisiä, ettemme voi jättää tätä tilaisuutta käyttämättä. Huomenaamulla etsimme tämän Linin ja kuuntelemme mitä hän tietää asiasta. Mutta kehotan silti olemaan valppaina. Olemme nyt mantereen villeimpien seutujen rajoilla, ja täällä lait eivät välttämättä paina sen enempää kuin teräs käyttäjänsä kädessä. Mutta me selviämme samalla tavalla kuin olemme tähänkin asti. Yhdessä ryhmänä."
Llianjin oli jo aikeissa keskittyä uudelleen ruokaansa, kun Ezram esitti hyvän huomion nukkumajärjestelyistä.
"Pienen neuvottelun jälkeen sain järjestettyä meille neljä huonetta. Ymmärtääkseni niissä on kyllä paikkoja kahdelle, mutta...," vanha haltia vilkaisi lyhyesti Eliezeä, ja sitten Aleota. Yleinen kohteliaisuus muistutti että heidän ryhmänsä hiljaisin jäsen oli kaikesta huolimatta nainen, ja siten oikeutettu tietynlaiseen yksityisyyteen. Herra Om'ardan kohdalla sellaista ongelmaa ei ollut, mutta Llianjin ei rehellisesti halunnut jakaa huonetta tuon kuoreensa vetäytyneen Atlashaltian kanssa. Eikä pakottaa ketään muutakaan sellaiseen.
"Jos te kaksi ette pane pahaksenne, niin kenties voisitte jakaa huoneen?" Llianjin lopulta totesi, katsoen Ezramia ja Ioa tavalla joka ei jättänyt paljoa varaa neuvottelulle. Sillä Llianjin oli väsynyt, kuten varmasti he kaikki. "Jokaiselle meistä löytyy kyllä sänky ja pehmeä patja, joten tällainen järjestely tuskin haittaa?"


*

Llianjin oli havahtunut hereille vasta kun majatalon omistaja oli ravistellut häntä hartiasta ja puhutellut kuuluvasti. Vanha haltia oli nukkunut kuin kuollut heti päästyään peittonsa alle, ja hän olisi varmaan nukkunut vielä tunteja ilman kyseistä, illalla pyytämäänsä herätystä aamiaisen aikaan. Raahautuessaan sängysä hän oli kuullut ohuiden seinien läpi lyhyen sananvaihdon, ja sävystä päätellen vähemmän ystävällisen. Ilmeisesti isäntä oli kokeillut samaa muihin ryhmän jäseniin ja joku heistä oli herännyt hieman äreämpänä kuin Llianjin.
Suuri kulho paksua puuroa oli palvellut aamiaisena ja vielä aamun viileyden vallitessa talleilla he pakkasivat hevosensa valmiiksi matkaa varten. Eniten aikaa kului leilien ja satuloihin kiinnitettävien pulleiden vesilaukkujen kiinni sitomiseen ja täyttämiseen kaivolla, sillä kukaan heitä ei halunnut havaita vuotoa vesivarannoissa keskellä aavikkoa. Osa paikallisista katseli heidän lähtövalmisteluitaan vaitonaisina, tavalla joka hieman hermostutti Llianjinia. Kuin he olisivat paikallisten silmissä vain pedanneet pehmeämpää hautaa itselleen. Lopulta kaikki alkoi olla valmista ja ryhmän katseet alkoivat kääntyä kohti pohjoisessa taivaanrannassa kohoavia dyynejä kohti. Llianjin kiersi käsissään Ezramin ja Ion hankkimaa pitkää kangasvaatetta ja asetteli sitä parhaansa mukaan päänsä suojaksi.
"Sitä Lin-nimistä miestä ei näy," hän totesi vilkaisten ympärilleen. "Ehkä hän halusi tavata meidät kylän ulkopuolella? Koska emme voi odottaa tämän pidempään, auringon noustessa meidän on parempi olla jo liikkeellä."
Käärien ohjaksia kätensä ympärille Llianjin upotti sauvansa kärjen maahan ja otti ensimmäiset askeleensa kohti heidän seuraavaa etappiaan.
"Tulkaa. Lähdetään," hän sanoi, ja vaikka Llianjin yritti sitä peitellä, hänen äänessään kuului pahojen aavistusten tuoma paino.

User avatar
Anlie
Posts: 122
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Puolmatkan krouvi

Post by Anlie » Sun Sep 08, 2019 12:20 pm

”Melkeimpä kuin peloissaan”, Io totesi Ezramin pohdiskelua tukien. Mutta miten vanha soturi puhettaan jatkoi, tuntui Iosta hieman liioittelulta. Se miten kokemus niin usein tuntui maalailevan väijytyksiä joka puolelle, jaksoi nuorukaista ihmetyttää, mutta Io katsoi asiakseen enemminkin työntää lisää leipää vatsaansa kuin ryhtyä asiaa mitenkään kommentoimaan.
”Tuskimpa siinä mitään ainakaan menetämme”, suupalastensa välissä Ioachim nyökytteli Llianjinin toteamukselle siitä etteivät he voineet jättää tilaisuutta käyttämättä ja selvittää mitä tämä erikoinen Lin-herra mahtoi haarniskoidusta muukalaisesta tietää. Io suhtautui varsin luottavaisesti siihen ettei heitä enää päästäisi yllättämään, ainakaan minkään alle kaksimetrisen toimesta.
Kerrankin myös Io tuntui pysyvän keskustelussa mukana ja huomasi Eliezeen luodut katseet, eikä missään nimessä aikonut asiasta valittaa. Mieluummin hän nyt jakaisi huoneen Ezramin kuin jäistä mykkäkoulua pitävän työnantajansa kanssa. ”Eiköhän tuo onnistu”, Io kohautti olkapäitään, yrittäen olla tekemättä asiasta sen isompaa numeroa.

*

Ioachim havahtui huonetoverinsa ja majatalon isännän tiukkaan sananvaihtoon turhasta voimankäytöstä, mutta jostakin syystä kuulosti siltä että syytettynä oli enemminkin herätettävä kuin herättäjä. Ion vatsa alkoi kurista samoin tein, eihän se eilinen pöperö mitenkään olisi voinut pitää nälkää kunnolla, joten tämä kampesi itsensä ylös parahiksi nähdäkseen ärtyneesti mutisevan isännän selän poistuvan huoneesta.
Heidän lähtövalmistelujaan seuraamaan kerääntyneen joukon katseet tuntuivat Iosta painostavilta, mikä sai hänet nykimään pukemiansa riepuja hieman vaivaantuneesti. Harvemmin hän välitit mitä päälleen puki, mutta nyt kaikki ylimääräinen kangas tuntui takertuvan aivan vääriin paikkoihin. ”No, eipä hän oikeastaan maininnut mitään paikkaa”, Io katseli ympärilleen hieman ihmeissään. Miksi Lin oli ylipäätään heitä lähestynyt, jos alunperinkään aikonut avata tietojaan sen enempää. Tai ehkä jotakin oli sattunut, sekään ei liennyt poissuljettu vaihtoehto. Mutta turhaan odottelu ja paahtavan auringon kipuaminen aina vain korkeammalle ei ollut millään tavalla hyvä asetelma heidän matkansa kannalta, joten Io kohautti jälleen olkiaan ja nykäisi uutukaisen asunsa hupun päänsä suojaksi vastauksena Llianjinin lähtökehotukseen.

User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 70
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Re: Puolmatkan krouvi

Post by Arlin » Sun Sep 15, 2019 12:52 am

Ezram oli usein ryhmän epäileväisin, mutta tämän epäilyillä oli usein myös jotain perustaa. Lalfar ei uskonut tämän Linin suunnittelevan hyökkäystä aamulla, sillä tämä esitteli itsensä Ezramille ja Ioachimille, mutta haltian tietoisuus meneillä olevista asioista tuotti paljon epävarmuutta. Oli todennäköistä, että haltia tarvitsi heitä johonkin muuhun, mutta nykyisillä tiedoilla pystyi vain arvailemaan mihin. Ei auttanut muuta kuin seurata tilannetta huomenna ja olla varuillaan, kuten Ezram ehdotti.
"Muut paikalliset eivät tuntuneet tietävän meidän etsimästämme henkilöstä mitään", Lalfar ilmoitti lyhyesti Ezramin kysymykseen ja levitti sitten uuden leipäpalan itselleen. Heille tarjoiltu liha ei maistunut mitenkään erikoiselta itsessään, mutta yhdessä tahnan ja leivän kanssa ruoka oli yllättävän makoista. Eihän se ollut parasta ruokaa mitä matkan aikana he ovat syöneet, mutta se voitti helposti kuivat matkaeväät vuorilla. Siitä piti nyt nauttia, koska aavikon keskellä tuskin pääsi nauttimaan mitään yhtä tuoretta. Lalfar nyökkäsi nopeasti Llianjinin toteamukseen huomisesta päivästä.

Ezramin ja Llianjinin keskustellessa huonejärjestelyistä Lalfar huomasi ryhmän katseiden kääntyneen epäröivästi häntä kohden epäilemättä sen takia, että hän oli nyt Ingvildin lähdettyä ryhmän ainoa nainen. Tunnelmasta ja ryhmän vilkuiluista päätellen myös Aleon mielipide asiasta epäilytti, mutta eri syistä. Normaalisti Atlashaltia olisi varmaankin jo iljettyneenä ilmaissut idean alempi rotuisen seurassa samassa huoneessa nukkumisesta vastenmielisenä loukkauksena jumalien hänelle suomaa korkeaa arvoa ja suurenmoista kansaansa kohtaan. Tämän päivän Aleo vaikutti vain tyhjältä haltialta, joka kyseenalaisti merkitystään. Ilmeisesti tämä ei vieläkään pystynyt uskomaan Atlashaltioiden tarvinneen jättiä pelastamaan maailman.
Lalfar pysyi suosiolla hiljaa antaen toisten lopulta päättävän Ezramin ja Ioachimin yhteen huoneeseen. Puolhaltia arveli, että he eivät kehtaisi pyytää häntä nukkumaan kenenkään toisen kanssa, mikäli toisia vaihtoehtoja oli. Lalfaria ei sinällään haitannut jakaa huonetta jonkun toisen kanssa, mutta mahdollisuuden salliessa hän mieluummin piti yksityisyytensä.

*

Lalfar havahtui hereille kuulleessaan ensin koputuksen huoneeseensa ja sitten majatalon omistajan avaavan oven huutaakseen puolhaltiaa ylös. Lalfar olisi mieluusti halunnut olla tietoinen sovitusta herätyksestä. Puolhaltia vastasi hiukan ärtyneesti olleensa hereillä ja vasta omistajan poistuttua Lalfar nousi ylös ja valmistautui aamiaiselle. Nopea syönti ja sitten lähtöön valmistelu hoitui ripeästi, sillä heidän piti päästä matkaan mahdollisimman nopeasti aamun ollessa vielä jokseenkin viileä. Ioachimin ja Ezramin hankkima kangasvaatetus oli pituudeltaan Lalfarille sopiva, mutta leveys oli hiukan liikaa hänen hyvin sirolle kehollensa. Se suojasi kuitenkin auringolta ja pysyi juurikin päällä hupun kanssa, joten se sai luvan kelvata tälle matkalle. Lalfar huomasi heitä ympäröivän monia haltioita, mutta ketään ei vaikuttanut olevan mainittu Lin tai ainakaan yksikään ei lähestynyt heitä. Ainakaan ryhmää kohtaan ei asetettu väyjytystä, mutta puolhaltia olisi kuitenkin ollut kiinnostunut kuulla tämän Linin tiedot. Heidän oli silti tärkeämpää jatkaa matkaa, sillä aika oli tiukilla.

Kylä loittoni hitaasti pois näköpiiristä eikä Lalfar nähnyt kenenkään ainakaan näkyvästi lähteneen seuraamaan heitä. Puolhaltia luuli jo, että he eivät enää tapaisi Liniä kaikesta päätellen, mutta kylän poistuessa lähes kokonaan näkyvistä parin dyynin jälkeen heidän edessään kaukana odotti samanlaisiin kangasvaatteisiin pukeutunut hahmo hevosen selässä. Hahmo vilkutti heille kerran, laskeutui alas hevosen selästä eläimen vierelle ja odotti sitten hyvin kärsivällisesti ryhmän tuloa lähemmäs. Lalfar oli hiljaa, katseli ympärilleen vaarojen varalta ja antoi Llianjin päättää hevosen ohjastuksesta hahmon luokse. Hahmo lopulta laski huppunsa ryhmän ollessa puhe-etäisyyden päässä paljastaen kasvonsa, hiuksensa ja Rheanhaltioille tyypilliset korvansa.

"Olen pahoillani, että en voinut tavata teitä kylässä. En halunnut aiheuttaa lisää hämmennystä uteliaiden kyläläisten keskuudessa. Lähtönne varmasti keräsi jo tarpeeksi katseita", hahmo yritti selittää kuuluvaan ääneen ryhmän ollessa vielä turvallisen etäällä tästä. Äänestä kuuli kuitenkin, että tämä ei ole tottunut korottamaan ääntään kovinkaan usein.
"Nimeni on Lin", haltia esitteli lyhyesti katsoen jokaista vuorotellen ja kiinnittäen sen lopuksi Llianjiniin, jonka tämä oletti ryhmän johtajaksi. "Näin teidän tulleen vuorten suunnilta ja seuranne...", Lin käänsi katseensa lyhyeksi aikaa ryhmän Atlashaltiaan ennen kuin jatkoi, "on tavallista erikoisempi täällä päin mannerta. Oletan teidän etsineen jotain tai jotakuta vuorilla". Haltia hiljeni ja jäi odottamaan vastausta. Tämän olemus vaikutti jokseenkin hermostuneelta varsinkin viimeisten sanojen kohdalla. Lalfar ei tiennyt miksi, mutta jotain Linissä häiritsi häntä.
Lakimies Firdorn

User avatar
Kide
Posts: 517
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Puolmatkan krouvi

Post by Kide » Thu Sep 19, 2019 2:46 pm

Ezramkin nyökytteli Llianjinin sanoille. Kyllä, oli parempi kohdata huomenna tuo huppu-heppu silmästä silmään kuin vain odottaa milloin hän ilmestyisi heidän selkänsä taakse. Tällä kertaa Ezramkin oli sitä mieltä, että olisi parempi kuunnella mitä tuolla vieraalla olisi vielä sanottavanaan.
Neljä huonetta ja viisi yöpyjää - Ezramia ei yllättänyt, että hänet lyötiin helposti yhteen Ioachimin kanssa. Haltiat ja naiset ja heidän yksityisyytensä, Ezramin puolesta ne saivatkin pitää se omanaan. Ezram nyökytteli hyväksyvästi uudelleen ja jauhoi suunsa tyhjäksi.
"Mikäs siinä, nuoret sentään harvemmin kuorsaavat." Ezram vilkaisi Llianjinia tuskin huomattavasti ja yhtä huomaamaton oli hänen suupieltään nykivä hymykin.

*

Ezram heräsi sikeästä unestaan rajusti ja yllättäen. Tiukka puristus ravisteli häntä olkapäästä ja vanhan sotilaan silmät rävähtivät auki toisen käden hamutessa tikaria tyynyn alta.
"Mitä jumalatonta..."
"Niin on jumalatonta nukkua näin pitkään..."
"Irti jo, olen hereillä", Ezram murisi majatalon isännäksi paljastuneen herättäjän sanojen päälle samalla kun löysäsi otteensa tikarista. Isäntää keskeytys ei hidastanut.
"... aamulla, kun on paras aika tehdä töitä." Ote Ezramin olkapäästä tuntui vain kiristyvän ja niinpä mies tarttui omalla karhunkämmenellään isännän ranteeseen eikä vähätellyt itsekään puristuksen voiman kanssa toistaessaan entistä tuohtuneemmin: "Hitto, olen hereillä enkä tilannut herätystä!"
"Maksoitte yhdestä yöstä ja se meni jo. Lopettakaa tuo riuhtominen." Isännänkin ääni voimistui.
"Kuka se tässä oikein riuhtoo?"
"Te, kun minä teen työtäni!"
Ezram päästi irti ja samoin teki lopulta isäntä, joka heidän vaihtamiensa parin mulkaisun jälkeen pyyhälsi huoneesta ulos rannettaan hieroen.
"Kiittämättömät rääsyläiset..." Ezram uskoi kuulleensa oikein isännän mutinat, mutta ei vaivautunut enää iskemään omilla sanoillaan tuota selkään vaan laski syvään huokaisten päänsä tyynyyn. Hän kuuli Ioachimin nousevan ja kattoon katsoen mutisi huonetoverilleen: "Olisi edes laittanut vaimonsa asialle."

*

Ainut hyvä puoli heidän uusissa asusteissaan oli huppu, jonka Ezram olikin vetänyt syvälle päähänsä heidän tehdessään lähtöä. Linin puuttuminen oli ainoa syy miksi mies edes nosti katsettaan ja kasvojaan heitä seuraavien kyläläisten nähtäville - oli parempi pitää silmät selässä kuin joutua luopumaan niistä kokonaan. Muiden arveluille heidän tapaamisestaan Ezram kohautteli hartioitaan. Hän halusi vain päästä lähtemään liikkeelle ja pois tästä surkeasta kylästä.

Hiekka-aava levittäytyi heidän ympärilleen ja Ezram piti sitä silmällä kuin epäillen jonkun mönkivän kohta lähimmästä dyynistä hiekan alta esiin. Taakse jäävän kylän ääriviivat alkoivat muuttua väriseviksi, vaikka aurinko vasta aloitteli kapuamistaan taivaankannelle. Ezram kääntyi tarkistamaan toistamiseen, että vesileilit olivat kunnolla sidottu kiinni. Ainut mitä hän uskoi tuosta kylästä jäävänsä kaipaamaan oli vesikaivo.
Ezram alkoi hiljalleen väsyä ympärilleen vilkuilemiseen. Kaikkialla oli vain hiekkaa eikä kukaan voisi nopeasti saatika huomaamattomasti lähestyä heitä. Hänkin alkoi epäillä, etteivät he enää näkisi koko Liniä. Kenties tuo oli ollut vain pahainen taskuvaras, joka oli huomannut nopeasti valinneensa huonon kohteen. Tosin oudot puheet miehellä oli taskuvarkaaksi ollut ja jopa Ezramia olisi kiinnostanut kuulla mistä ne puheet olivat lähtöisin.

Edessä hetken matkustuksen jälkeen häämöttänyt hahmo pysyi ensin edessä ratsastavien takia piilossa, mutta muiden liikkeet ja katseet saivat Ezraminkin havahtumaan ja huomaavan vieraan ratsastajan. Yksinäinen ratsastaja aavikolla, sen täytyi olla Lin. Ehkä heille siis selviäisi sittenkin mitä tuo haltia oikein oli miehiään. Heidän päästyään lähemmäs Ezram olisi nostanut kädet puuskaan ellei hänen olisi pitänyt pitää kiinni hevosensa suitsista. Lisäksi hän koki paremmaksi paikaksi näennäisesti lepuuttaa käsiään reisiensä päällä, jossa ne olivat mukavan lähellä vyöltä roikkuvaa miekkaa ja tikaria. Ezramilla olisi ollut muutamakin sana koskien näitä Lin-herran olettamuksia ja niiden alkuperää sekä pari kysymystä hänen tiedoistaan ja kiinnostuksesta vuorten matkalaisiin, mutta kerrankin viisaasti vanha sotilas sulki suunsa ja siirsi vain verkkaisesti odottavan katseensa Llianjiniin. Kun tuo haltiavanhus oli johtajan roolin ottanut niin johtakoon nyt sitten ja hoitakoon puhumisen. Ezram kun tiesi itsekin, että keskustelun lopputulos saattoi olla parempi, jos hän ei siihen puuttunut. Puhuminen ei ollut koskaan ollut hänen vahvimpia puoliaan. Sen sijaan syvälle painuneet ja kulmakarvojen varjostamat silmät olivat nopeasti haravoineet läpi lähiympäristön ja heidän uuden tuttavansa varustuksen. Sen hän sentään osasi ja lopputuloksen vaikutuksesta rentoutti hieman asentoaan, vaikka suitsia pitelevät kädet pysyivätkin edelleen lepäämässä reisien ulkosivulla, aivan miekankahvan ja tikarin naapurissa.

Post Reply