Ei pyörökorvia

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Post Reply
User avatar
Viherkivi
Posts: 103
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Ei pyörökorvia

Post by Viherkivi » Sun Jul 07, 2019 4:31 pm

Oli kulunut paljon aikaa sitten sen päivän kun Xhay oli saanut opettajan elämäänsä. Puolipeikko oli oppinut jo muutamia kirjaimia ja helppoja sanoja, mutta hän ei ollut lähelläkään tavoitettaan. Mestarikokin opettaja oli vakiammattiinsa viitaten pitänyt opetuskerroista taukoa, mutta oli antanut reippaasti tehtäviä Xhaylle, joka olikin töidensä lomassa saanut ne tehtyä. Puolipeikko oli alkanut tunnistaa joitain kirjaimia ympäristössään, mutta matka oli vielä pitkä.

Sitten Parcal oli palannut matkoiltaan, eikä Xhay udellut sen enempää; se kuului hyviin tapoihin. He olivat opiskelleet yhdessä uuden setin kirjaimia ja niihin liittyviä sanoja, ja siinä sivussa Xhay oli syöttänyt opettajalleen ainakin puolikkaan paistetun kananpojan ja paistettuja perunoita. Nyt puolipeikko nojasi tuolillaan taaksepäin ja huokaisi hieman. Opetussessio oli ollut tauoista huolimatta intensiivinen ja hänestä oli alkanut tuntua kuin kirjaimet vahataululla -- hänen uusi ostoksensa opintoja varten -- olisivat pomppineet ja tehneet hänestä pilkkaa.

"Olisikohan tämä tässä, tältä päivältä?" hän tiedusteli opettajaltaan ja puski vahataulua tälle tarkastettavaksi. "Silmissä ihan vilisee."
Xhay oli oppinut, että tämä oli kovin erilaista kuin keittiötyö -- antakaa hänelle sammiollinen perunoita ja hän kuorisi ne silmänräpäyksessä. Sipulisilppu, ei mitään ongelmaa. Kanan kyniminen ja valmistus? Lastenleikkiä.

Istuminen pöydän ääressä opettelemassa kirjainmerkkejä ja niihin liittyviä muistisääntöjä... Hänen henkilökohtainen helvettinsä.
Kuka olisi arvannut että muutamalla pistemerkillä oli sanassa merkittävä ero? 'Näin serkkuani eilen' muuttui hyvin kiusalliseksi lauseeksi jos unohti muutamia pisteitä, sen Xhay oli oppinut nyt kantapään kautta, korvien kärjet edelleen punaisina.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 386
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Ei pyörökorvia

Post by Kuparirapu » Fri Jul 12, 2019 5:02 pm

Parcial Crey kohotti katseensa Xhayn sanoille ja nosti nenänvarrellaan levänneet, sangattomat lukulasit sormiensa väliin. Mies näytti aina hypistelevän niitä pohtiessaan jotain.
"Olen samaa mieltä. Jatkamme tästä myöhemmin," hän myöntyi lopulta ja poimi tarjotun vahataulun käteensä. Kirjaimet olivat paljon kömpelömpiä kuin paperille kirjoitetut, mutta ainakin ne olivat luettavissa. Tämä peikko oppi, hitaasti mutta tasaisesti.
"Muistutan vielä, ettei sanassa 'hernekeitto' ole kuin yksi k-kirjain," hän lausui ja painoi vahaan pienen alleviivauksen. "Mutta muilta osin olen tyytyväinen työnne jälkeen. Kaikeksi onneksi ammattinne tarjoaa erinomaisia virikkeitä, joihin voimme keksittyä ja joiden kautta voitte itse kerrata oppimaanne."

Kun pöydän äärellä istuva, pikkutarkka ja virkaintoinen kirjuri keskittyi keräilemään pöydälle levittämiään tavaroita laukkuunsa, liikkuivat hänen kasvojensa takana toisenlaiset ajatukset. Jotenkin Nimettömästä tuntui, että hän oli jälleen haaskannut erinomaisen tilaisuuden kävellä tästä tilanteesta tiehensä. Matka Driennelle olisi helposti riittänyt hävittämään hänen jälkensä Pracial Crayna ja se olisi ollut piste tälle kaikelle.
Ja silti...silti hän istui jälleen täällä. Kynä kädessä, opettamassa keittiössä työkseen häärivälle peikolle kirjoittamista. Hän, jonka päätöksellä ja sanalla oli enemmän vaikutusvaltaa kuin monella kaupungin rikkaimmista jäsenistä. Vieläkään Nimetön ei osannut määritellä mikä häntä tänne veti, mutta hän oli luottavainen että keksisi sen ennen pitkää. Ja sitten hän voisi päättää miten jatkaa.
"Päivänvalo alkaakin jo olla lopussa," Nimetön totesi Parcialin suulla vilkaisten ikkunan takana myöhäisiltapäivän lämmintä paistetta. "Kaikeksi onneksi minua ei huomenna tarvita kuin vasta keksipäivän tietämillä, on muutamia asioita joita minun on hoidettava ennen sitä."
Tämä ei ollut aivan täysi valhe. Mutta näistä arkipäiväisistä sanoista ei saattanut arvata, että hän istuisi aamulla teen kera kankureiden killan korkeamman kauppiasjäsenen seurassa tämän hulppeassa salongissa ja kävelisi itapäivällä satamakortteleiden saastaisissa juottoloissa tikari vyöllä.
Oven luota huokui tuoksu, joka leijui varmaankin jostain talon toisesta asunnosta. Tuoksu oli yksinkertainen, suolainen ja toi mieleen rapean pinnan sihisemässä tulen äärellä, ja Nimetön havahtui huomaamaan että hänen vatsansa urahti vaimeasti. Mies jännitti äkkiä vatsalihaksiaan ääntä peitelläkseen, kuten oli tottunut tekemään jo melkein vaistomaisesti. Kaikissa piireissä moisia äännähdyksiä ei katsottu soveliaiksi, ja samalla tavalla saattoi tarvittaessa hiljentää nääntyneen vatsan aiheuttama jäytävä kipu...
Parcial Crey selvitti kurkkuaan ja veti nahkalaukkunsa nyörit kiinni napakalle vetosolmulle.
"Sopiiko samaan aikaan ylihuomenna teille?" hän kysyi suoristaen viittaansa.

Post Reply